GP 21/1999

1.Nykytila

Suomen ja Israelin välillä on pitkään ollut esillä sosiaaliturvasopimuksen solmiminen. Pohjoismaista sekä Ruotsilla että Tanskalla on sopimus Israelin kanssa.

Tarvetta sosiaaliturvasopimuksen tekemiseen Israelin kanssa on sen vuoksi, että Israelin ja Suomen sosiaaliturvajärjestelmissä on ulkomaalaisia koskevia rajoituksia. Israelissa asuu vakinaisesti 649 ja tilapäisesti 182 Suomen kansalaista. Suomessa asuu 251 Israelin kansalaista. Kummastakin maasta toiseen muuttaa vuosittain muutamia kymmeniä henkilöitä.

Israelin lakisääteinen eläkejärjestelmä (kansaneläkejärjestelmä) kattaa kaikki maassa vakinaisesti asuvat henkilöt. Eläketurvasta säädetään kansanvakuutuslaissa. Eläkejärjestelmästä maksetaan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä sekä perhe-eläkkeitä. Israelissa ei ole lakisääteistä työeläkejärjestelmää. Eläkkeitä ei makseta ulkomaille ilman sosiaaliturvasopimusta.

Eläkkeet rahoitetaan työnantajilta, työntekijöiltä ja muilta vakuutuksen piiriin kuuluvilta henkilöiltä perittävillä eläkevakuutusmaksuilla sekä valtion tuella. Vuonna 1999 työnantajilta peritään eläkkeiden rahoittamiseksi 1,85 prosenttia palkasta. Työntekijöiltä perittävä maksu on 2,7 prosenttia ja yrittäjiltä 4,55 prosenttia. Tietyn tulorajan alle jäävistä tuloista peritään alennettua vakuutusmaksua.

Vanhuus- ja perhe-eläkejärjestelmään kuuluu 18 vuotta täyttänyt henkilö lukuun ottamatta henkilöä, joka on muuttanut maahan ensimmäisen kerran 60 vuotta täytettyään. Vanhuuseläkkeen saamiseksi hakijan tulee täyttää odotusaika, joka pääsääntöisesti on viisi vuotta viimeisen kymmenen vuoden aikana ennen eläkeikää tai 12 vuotta kaiken kaikkiaan.

Naisten eläkeikä on 65 ja miesten 70 vuotta. Eläke voidaan myöntää jo viisi vuotta ennen eläkeiän täyttämistä, mutta tällöin eläke on tarveharkintainen.

Vanhuuseläkkeen määrä riippuu perhesuhteista ja lasten lukumäärästä. Eläke lasketaan prosenttiosuutena kansanvakuutuslain mukaisesta vakuutettujen keskipalkasta. Vuonna 1999 eläke määräytyi seuraavasti: yksinäinen henkilö 16 prosenttia, yksinäinen henkilö ja lapsi 21 prosenttia, puolisot 24 prosenttia, yksinäinen henkilö ja kaksi tai useampia lapsia 26 prosenttia, puolisot ja lapsi 29 prosenttia sekä puolisot ja kaksi tai useampia lapsia 34 prosenttia keskipalkasta.

Perhe-eläkettä maksetaan edunjättäjän leskelle ja lapsille. Myös avopuolison lapsilla on oikeus lapseneläkkeeseen. Lapseksi katsotaan pääsääntöisesti alle 18-vuotias tai alle 20-vuotias opiskelija. Eläkkeen saamisen edellytyksenä on, että edunjättäjällä oli vakuutusaikaa yksi vuosi ennen kuolemaa tai kaksi vuotta kuolemaa edeltävien viiden vuoden aikana tai viisi vuotta kuolemaa edeltäneiden kymmenen vuoden aikana tai että hän täyttää vanhuuseläkkeen odotusajat. Lapsella on oikeus perhe-eläkkeeseen sekä isänsä että äitinsä jälkeen. Eläkkeen määrä lasketaan prosenttiosuutena keskipalkasta.

Työkyvyttömyyseläkejärjestelmään kuuluu 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole täyttänyt alempaa vanhuuseläkeikää (mies 65 vuotta, nainen 60 vuotta). Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on, että vakuutettu asui Israelissa työkyvyttömyyden alkaessa. Uudella maahanmuuttajalla on oikeus eläkkeeseen, vaikka työkyvyttömyys olisi alkanut ennen maahanmuuttoa. Eläke voidaan myöntää, jos työkyvyttömyyden aste on vähintään 40 prosenttia. Täysi eläke on yksinäiselle henkilölle 25 prosenttia keskipalkasta, jos työkyvyttömyysaste on vähintään 75 prosenttia. Jos työkyvyttömyysaste on alempi, pienenee eläke suhteessa työkyvyttömyyden asteeseen.

Lapsilisä maksetaan henkilölle, joka on vakuutettu vanhuuden varalta Israelissa ja jolla on alle 18-vuotias Israelissa asuva lapsi. Lapsilisän määrä on porrastettu lapsiluvun mukaan. Jos lapsi on ulkomailla yli 6 kuukautta, oikeus etuuteen lakkaa.

Israelissa äitiysraha maksetaan 12 viikon ajan äidille, joka ei synnytyksen ja raskauden vuoksi työskentele tai toimi yrittäjänä. Lisäksi edellytetään vakuutusmaksujen maksamista pääsääntöisesti 10 kuukaudelta äitiysloman alkamista edeltäneiden 14 kuukauden aikana. Äitiysrahan määrä on 100 prosenttia naisen normaalista palkasta, mutta ei enempää kuin laissa säädetty katto.

Äitiysavustukseen on oikeus yli 18 vuotiaalla naisella, joka on työntekijä tai yrittäjä tai joka on Israelissa vakuutetun henkilön puoliso. Äitiysavustuksen määrä on 20 prosenttia keskipalkasta.

Työtapaturman ja ammattitaudin varalta vakuutettuja ovat työntekijät, yrittäjät ja ammatillisessa koulutuksessa tai kuntoutuksessa olevat henkilöt. Myös ulkomaalaiset Israelissa työskentelevät henkilöt ovat vakuutettuja. Israelilainen israelilaisen työnantajan lukuun ulkomailla työskentelevä on vakuutettu pääsääntöisesti viiden vuoden ajan.

Tapaturmavakuutuksen etuuksia ovat sairaanhoito, päiväraha, työkyvyttömyyseläke ja työttömyysavustus sekä perhe-eläke. Eläke edellyttää vähintään 20 prosentin työkyvyttömyyttä. Tapaturmaeläkkeen määrä on suhteutettu palkkaan ja lääketieteelliseen työkyvyttömyyden asteeseen.

2.Taloudelliset vaikutukset

Vuonna 1997 Israelissa asuville eläkkeensaajille maksettiin 43 työeläkettä yhteismäärältään 1 560 000 markkaa. Useimmat näistä eläkkeensaajista ovat Suomen kansalaisia, joille työeläke maksetaan rajoituksetta ulkomaille myös ilman sosiaaliturvasopimusta. Sopimus lisännee jonkin verran työeläkejärjestelmän kustannuksia, koska eläke voidaan maksaa sopimuksen perusteella Israeliin Suomessa työskennelleelle muulle kuin Suomen kansalaiselle ilman Eläketurvakeskuksen lupaa.

Israeliin maksettiin vuonna 1998 kansaneläkettä 14 eläkkeensaajalle yhteismäärältään 149 000 markkaa. Sopimuksesta aiheutuvat lisäkustannukset kansaneläkejärjestelmälle jäävät vähäisiksi, kun otetaan huomioon Suomen ja Israelin välillä liikkuvien henkilöiden määrä sekä työeläkkeen ja Israelista saadun eläkkeen kansaneläkettä vähentävä vaikutus.

3.Asian valmistelu

Ehdotusta on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelussa on käytetty sosiaalivakuutuslaitosten asiantuntija-apua.

Sopimusneuvottelut aloitettiin vuonna 1994. Sopimustekstistä sovittiin lopullisesti helmikuussa 1996 ja sopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1997.

1.Israelin kanssa tehdyn sopimuksen sisältö

Sopimus on jaettu viiteen osaan, joista ensimmäinen käsittää yleiset määräykset (1―5 artiklat). Toisessa osassa ovat sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat määräykset (6―10 artiklat). Kolmannessa osassa ovat erityismääräykset, jotka koskevat eri etuusryhmiä (11―24 artiklat). Neljännen osan erinäiset määräykset (25―34 artiklat) koskevat sopimuksen toimeenpanoon ja soveltamiseen liittyviä asioita. Sopimuksen viidennessä osassa ovat siirtymä- ja loppumääräykset (35―37 artiklat).

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet.

2 artikla. Artiklassa määrätään kummankin sopimuspuolen osalta lainsäädäntö, johon sopimusta sovelletaan. Sopimus koskee vastavuoroisesti eläkkeitä, vanhempainetuuksia, perhe-etuuksia ja tapaturma- ja ammattitautivakuutusta. Suomen osalta sopimus koskee myös sairausvakuutusta ja julkisia terveydenhuoltopalveluja siltä osin kuin kysymys on lähetetyistä työntekijöistä tai eräistä muista erityisistä henkilöryhmistä.

3 artikla. Artiklassa määrätään henkilöpiiri, johon sopimusta sovelletaan. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet 2 artiklassa tarkoitetun lainsäädännön piiriin sekä henkilöihin, jotka ovat näiden perheenjäseniä tai edunsaajia.

4 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimuspuolen alueella asuvia sopimuspuolten kansalaisia, pakolaisia ja valtiottomia henkilöitä sekä henkilöitä, jotka johtavat oikeutensa edellä mainituista henkilöistä, kohdellaan yhdenvertaisesti, kun on kysymys Suomen tai Israelin lainsäädännön mukaisia etuuksia koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista.

5 artikla. Artiklassa määrätään eläkkeiden ja muiden rahasuoritusten maksamisesta toisen sopimuspuolen alueelle. Niiden maksamista ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää tai peruuttaa sen vuoksi, että etuudensaaja asuu toisen sopimuspuolen alueella.

Tästä periaatteesta on kuitenkin poikkeuksia. Sopimuksen 14 artiklassa määrätään, että sopimuksen perusteella kansaneläkettä ja perhe-eläkelain mukaista eläkettä voidaan maksaa vain Suomessa tai Israelissa asuville Suomen tai Israelin kansalaisille.

Artiklan 2 kappaleen mukaan Suomen työttömyyseläkettä, osa-aikaeläkettä ja eläkkeensaajien asumistukea ei makseta Israeliin.

6 artikla. Artiklassa määrätään, että henkilö kuuluu sen maan lainsäädännön piiriin, jossa hän asuu, ja asumiseen perustumattomien etuuksien osalta sen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, jossa hän työskentelee.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolen toisen sopimuspuolen alueelle lähettämät virkamiehet ja sellaisina pidettävät henkilöt sekä sopimuspuolen julkisen yhteisön palveluksessa olevat henkilöt kuuluvat lähettäjämaan sosiaaliturvan piiriin.

7 artikla. Artiklassa määrätään poikkeuksista 6 artiklan mukaisiin sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin sääntöihin. Työntekijä, joka lähetetään tilapäisesti työskentelemään toisen sopimuspuolen alueelle, voi pysyä lähtömaan sosiaaliturvajärjestelmän piirissä enintään kolme vuotta. Esimerkiksi suomalainen työntekijä voidaan lähettää työhön israelilaiseen emo-, tytär- tai sisaryhtiöön ilman poikkeuslupamenettelyä. Jos tilapäinen työskentely jatkuu kauemmin kuin kolme vuotta, voivat sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset tai niiden valtuuttamat toimielimet 8 artiklan perusteella sopia, että työntekijä edelleen kuuluu lähtömaan lainsäädännön alaisuuteen.

Artiklan 2 kappaleen mukaan kuljetusyritysten matkustavan henkilökunnan sosiaaliturva määräytyy sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella yrityksellä on kotipaikka. Artiklan 3 kappaleen mukaan merimiesten sosiaaliturva määräytyy sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka lippua alus käyttää.

8 artikla. Artiklassa määrätään, että toimivaltaiset viranomaiset tai näiden valtuuttamat toimielimet voivat sopia poikkeuksista sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin määräyksiin.

9 artikla. Artiklassa määrätään, että lähetetyn työntekijän, virkamiehen tai julkisen yhteisön palveluksessa olevan sekä 8 artiklan poikkeuslupamenettelyn perusteella lähtömaan sosiaaliturvan piiriin kuuluvan työntekijän mukana seuraavat ja samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet kuuluvat saman lainsäädännön piiriin kuin työntekijä tai kyseinen henkilö.

Edellä mainittua ei kuitenkaan sovelleta, jos perheenjäsen oman työskentelynsä perusteella kuuluu toisen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin.

10 artikla. Artiklan mukaan henkilöä koskevat vakuutusmaksut maksetaan vain sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka piiriin henkilö sopimuksen perusteella kuuluu.

11 artikla. Artiklan mukaan vanhempainetuuksien saamisen edellytyksenä olevien vakuutuskausien täyttämiseksi otetaan huomioon myös vakuutuskaudet toisesta sopimusmaasta. Kausien huomioimisen edellytyksenä on kuitenkin, että henkilö on ollut vakuutettuna vähintään kahdeksan viikon ajan siinä maassa, missä hän hakee etuutta.

Artiklan 2 kappaleen mukaan vanhempainetuuden määrää laskettaessa huomioon otetaan vain etuuden maksavan sopimuspuolen alueella saatu tulo.

12 artikla. Artiklassa määrätään, että äitiysavustus maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jonka alaisuudessa äiti on synnytyshetkellä.

13 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimuspuolten toimivaltaiset laitokset soveltavat omaa lainsäädäntöään eläkkeiden määräämisessä ja laskemisessa. Sopimuksessa on kuitenkin jäljempänä selostettuja erityismääräyksiä, jotka helpottavat eläkeoikeuden syntymistä ja eläkkeen maksamista.

14 artikla. Artiklassa määrätään Suomessa tai Israelissa asuvan Suomen tai Israelin kansalaisen oikeudesta kansaneläkelain tai perhe-eläkelain mukaiseen eläkkeeseen ja tällaisen eläkkeen maksamisesta. Artiklan mukaan henkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta. Samoin henkilöllä on oikeus leskeneläkkeeseen tai lapseneläkkeeseen, jos sopimuksen määräämät kansalaisuus- ja asumisaikavaatimukset täyttyvät.

15 artikla. Artiklassa todetaan, että 14 artiklan perusteella maksettavan eläkkeen määrää vähentää henkilölle Israelista maksettava eläke.

16 artikla. Suomen työeläkejärjestelmästä voidaan tämän artiklan mukaan myöntää vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkettä. Edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö on ollut Suomen työeläkelainsäädännön alaisessa työssä yhtäjaksoisesti vähintään 12 kuukautta. Tällaista 12 kuukauden työskentelyedellytystä ei ole Suomen aikaisemmin tekemissä sopimuksissa. Määräys noudattaa vastavuoroisuutta, koska sopimuksessa Israel edellyttää 12 kuukauden vakuutusaikaa Israelissa eläkeoikeuden saavuttamiseksi ja kausien rinnastamiseksi.

Sopimukseen ei sisälly erityisiä määräyksiä tilanteesta, jossa eläkettä määrättäessä otettaisiin huomioon aika eläketapahtumasta eläkeiän täyttämiseen (tuleva aika). Oikeus tulevaan aikaan määräytyy kansallisen lainsäädännön perusteella, koska Israelin eläkkeisiin ei sisälly tulevaa aikaa. Käytännössä tämä merkitsee, että jos työkyvyttömyyseläke myönnetään Israelissa asuvalle, oikeutta tulevaan aikaan ei yleensä ole, ellei työkyvyttömyys ala vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä Suomessa.

17 artikla. Artikla sisältää Israelin vanhuus- ja perhe-eläkettä koskevia erityismääräyksiä. Odotusaika edellytyksen täyttämiseksi otetaan tarvittaessa huomioon Suomen lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet. Tällöin edellytetään kuitenkin, että henkilö on ollut vakuutettu Israelissa yhtäjaksoisesti vähintään 12 kuukauden ajan. Artiklan 2 kappaleen mukaan Israelista maksettavan eläke maksetaan osuutena, joka lasketaan suhteuttamalla Israelin lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet Suomessa ja Israelissa täytettyyn kokonaisvakuutusaikaan.

Lisäksi eläkeoikeus on riippuvainen eräiden asumisvaatimusten täyttämisestä.

18 artikla. Tämän artiklan mukaisesti henkilöllä on oikeus Israelin työkyvyttömyysetuuteen, jos hän on ollut vakuutettu Israelissa asuvana yhtäjaksoisesti vähintään 12 kuukautta ennen työkyvyttömyyden alkamista.

19 artikla. Artiklassa määrätään työtapaturma- ja ammattitautietuuksiin sovellettavasta lainsäädännöstä.

20 artikla. Artiklan mukaan ammattitaudin aiheutuessa työskentelystä kummankin sopimuspuolen lainsäädännön alaisuudessa etuudet annetaan yksinomaan sen sopimuspuolen lainsäädännön perusteella, jonka alaisuudessa työskentely tapahtui viimeksi.

21 artikla. Artiklassa määrätään, että työtapaturman tai ammattitaudin aiheuttaman työkyvyttömyyden arvioinnissa otetaan tietyin edellytyksin huomioon myös toisen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin kuulumisen aikana sattuneet työtapaturmat ja ilmenneet ammattitaudit.

22 artikla. Artiklassa määrätään sellaisen ammattitaudin pahenemisen huomioon ottamisesta, josta etuutta on myönnetty. Jos ammattitaudin vuoksi korvausta saava henkilö työskentelee toisessa sopimusmaassa sellaisessa ammatissa, jossa hän ei altistu kysymyksessä olevan taudin aiheuttajalle, korvauksista myös taudin pahentumisen osalta vastaa oman lainsäädäntönsä mukaisesti sen sopimusmaan toimivaltainen laitos, joka vastasi korvauksista ennen pahentumista.

Jos henkilö on työskennellyt myös toisessa sopimusmaassa sellaisessa työssä, jossa hän on edelleen altistunut ammattitaudin aiheuttavalle tekijälle, siirtyy korvausvastuu pahenemisen osalta tämän sopimusmaan toimivaltaiselle laitokselle. Laitos suorittaa työntekijälle lisäkorvauksena määrän, joka vastaa etuuksien määrien erotusta pahenemisen jälkeen ja sen määrän välillä, jollaisena etuus olisi myönnetty ennen pahenemista sen soveltaman lainsäädännön mukaan.

23 artikla. Artiklassa määrätään välttämättömän sairaanhoidon antamisesta silloin, kun työntekijä ei ole vakuutettu sopimuspuolen alueella työtapaturman tai ammattitaudin varalta. Suomessa tällainen sairaanhoito korvataan tapaturmavakuutuslain säännösten mukaisesti, mutta tarvittava välttämätön hoito annetaan yleensä julkisen terveydenhuollon palveluja käyttäen.

24 artikla. Artiklan mukaan lapsilisä maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jonka lainsäädännön piiriin lapsi kuuluu.

Jos lapsilisä ei tulisi maksettavaksi kummastakaan maasta tai se maksettaisiin molemmista maista, maksetaan etuus artiklan 2 kappaleen mukaan siitä maasta, jossa lapsi tosiasiallisesti asuu.

25―34 artikla. Näissä artikloissa määrätään sopimuksen soveltamisessa noudatettavista periaatteista, sopimusta soveltavien laitosten ja viranomaisten yhteydenpidosta sekä määräajoista.

35―37 artikla. Artikloissa määrätään sopimuksen ajalliseen ulottuvuuteen ja voimaantuloon liittyvistä kysymyksistä.

2.Voimaantulo

Sopimus tulee 37 artiklan mukaan voimaan sitä kuukautta toisena seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä kaikki valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

Laki sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä on tarkoitus saattaa voimaan asetuksella samana ajankohtana kuin sopimus.

3.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksessa on määräyksiä, jotka poikkeavat voimassa olevasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. Tällaisia ovat sopimuksen 5, 6, 14―16 ja 31 artiklan määräykset. Sopimuksen 28 artiklan määräykset merkitsevät poikkeusta Suomen sisäisestä veroja ja maksuja koskevasta lainsäädännöstä.

Sopimuksen 30 artiklassa on määräykset sopimuspuolten tuomioistuinten päätösten sekä laitosten ja viranomaisten sosiaalivakuutuksen vakuutusmaksuja koskevien asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Lisäksi artiklassa määrätään erääntyneiden vakuutusmaksujen etuoikeudesta. Nämä määräykset merkitsevät poikkeusta Suomessa voimassa olevasta tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä etuoikeutta koskevasta lainsäädännöstä.

Sopimuksen 32 artiklan mukaan sopimuspuolten viranomaiset ja laitokset voivat sopimusta soveltaessaan käyttää sopimuspuolten virallisia kieliä sekä englannin kieltä. Tämä sopimusmääräys merkitsee viranomaisten ja virkamiesten kannalta uutta velvollisuutta, joka on Suomen osalta ristiriidassa kielilain (148/1922) ja valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (149/1922) säännösten kanssa sekä Ahvenanmaan maakunnan osalta itsehallintolain (1144/1991) 36―43 §:n kielisäännösten kanssa.

Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on eduskunnan hyväksyminen tältä osin tarpeellinen.

4.Säätämisjärjestys

Sopimuksen 32 artiklan määräys asiakirjoissa käytettävästä kielestä on ristiriidassa Ahvenanmaan itsehallintolain kielisäännösten kanssa. Tämä merkitsee, että sopimuksen voimaansaattaminen Ahvenanmaalla itsehallintolain 69 §:n mukaan edellyttää perustuslain säätämisjärjestyksessä säädettyä lakia, joka Ahvenanmaan maakuntapäivien on lisäksi hyväksyttävä.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään, että eduskunta hyväksyisi ne Jerusalemissa 15 päivänä syyskuuta 1997 Suomen tasavallan ja Israelin valtion välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnassa hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Jerusalemissa 15 päivänä syyskuuta 1997 Suomen tasavallan ja Israelin valtion välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.