GP 174/1999

1luku. Yleiset säännökset

1 §. Suomen säädöskokoelma . Pykälään ehdotetaan otettavaksi perussäännökset Suomen säädöskokoelmasta ja sen sopimussarjasta.

Uudessa, 1 päivänä maaliskuuta 2000 voimaan tulevassa Suomen perustuslaissa edellytetään, että lait ja eduskunnan työjärjestys samoin kuin valtion talousarvio julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa. Yleiset säännökset asetusten ja muiden oikeussääntöjen julkaisemisesta ja voimaantulosta on perustuslain 80 §:n 3 momentin mukaan annettava lailla. Ehdotetulla lailla järjestettäisiin uudessa perustuslaissa edellytetty Suomen säädöskokoelma ja sillä korvattaisiin Suomen säädöskokoelmasta annettu voimassa oleva asetus. Säädösten julkaisemista koskeva sääntely nostettaisiin perustuslaissa edellytetyllä tavalla keskeisiltä osiltaan lain tasolle.

Perustuslain 95 §:n 3 momentin mukaan yleiset säännökset valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden julkaisemisesta annetaan lailla. Asiasta on nykyisin säädetty kansainvälisten sopimusten julkaisemisesta annetulla lailla eli julkaisemislailla, ja sen nojalla annetulla julkaisemisasetuksella. Ehdotettuun lakiin otettaisiin Suomen säädöskokoelman sopimussarjaa koskevat säännökset siten, ettei sopimussarjasta olisi tarpeen säätää erikseen. Julkaisemislaki voitaisiin näin ollen kumota.

Pykälän 1 momentin mukaan säädöskokoelma olisi säädösten julkaisemista varten. Säädöskokoelma olisi siten tarkoitettu ensisijaisesti säädösten julkaisemiseen, mutta säädösten lisäksi kokoelmassa voitaisiin pykälän 3 momentin mukaisesti julkaista myös määräyksiä, päätöksiä ja tiedonantoja siten kuin ehdotetussa laissa tarkemmin säädetään. Yksityiskohtaisemmat säännökset säädöskokoelmassa julkaistavista asiakirjoista sisältyvät lain 2 lukuun. Asiallisesti ehdotus vastaa Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 1 §:n säännöksiä. Säädöskokoelma on nykyisinkin säädösten julkaisemista varten, mutta kokoelmassa julkaistaan myös erinäisiä päätöksiä, kuulutuksia ja tiedonantoja, jos niiden julkaisemisesta säädöskokoelmassa on erikseen säädetty tai määrätty.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi perussäännös Suomen säädöskokoelman sopimussarjasta. Sopimussarja olisi nykyiseen tapaan säädöskokoelman erillinen osa. Sarja olisi valtiosopimusten ja Suomen kansainvälisiä velvoitteita sisältävien muiden vastaavien asiakirjojen julkaisemista varten.

Suomen säädöskokoelman erillisenä osana olevasta sopimussarjasta säädetään nykyisin julkaisemislain 1 §:n 1 momentissa. Voimassa olevan lain mukaan sopimussarjassa julkaistaan kansainväliset sopimukset, joiden noudattamiseen Suomi on sitoutunut, jollei laissa toisin säädetä.

Uuden perustuslain kansainvälisiä suhteita koskevan 8 luvun säännöksissä käytetään ilmaisua "valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet". Ehdotetun pykälän 2 momentti on muotoiltu perustuslaissa käytettyä sanontaa vastaavaksi siten, että sopimussarja olisi ensisijaisesti valtiosopimusten ja Suomen kansainvälisiä velvoitteita sisältävien muiden vastaavien asiakirjojen julkaisemista varten. Pykälän 3 momentin mukaan sopimussarjassa kuitenkin julkaistaisiin myös määräyksiä, päätöksiä ja tiedonantoja sen mukaan kuin ehdotetussa laissa säädetään. Tarkemmat säännökset sopimussarjassa julkaistavista valtiosopimuksista ja muista asiakirjoista ja ilmoituksista sisältyvät lain 3 lukuun.

Julkaisemislakiin vuonna 1992 lisätyn 1 §:n 2 momentin mukaan sopimussarjassa voi nykyisin olla asetuksella säädettäviä erillisiä osastoja sellaisten kansainvälisten sopimusten sekä niihin liittyvien muiden asiakirjojen julkaisemista varten, jotka muodostavat sopimussarjassa muutoin julkaistavista sopimuksista erottuvan kokonaisuuden. Lain muutoksen välittömänä tarkoituksena oli Euroopan talousaluetta koskevan sopimusaineiston julkaiseminen sopimussarjan erillisessä osastossa, kuten lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 129/1992 vp) nimenomaisesti todettiin. Lain nojalla annetun julkaisemisasetuksen 1 a §:n mukaan sopimussarjassa onkin erillinen osasto "Euroopan talousalue", jossa julkaistaan asetuksella tarkemmin säädetyt Euroopan talousalueen perustamiseen ja toimintaan liittyvät sopimukset, asiakirjat ja tiedonannot. Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi on sopimussarjan erillinen osasto "Euroopan talousalue" käynyt tarpeettomaksi. Koska muita sopimussarjan erillisiä osastoja ei ole järjestetty eikä sellaisten järjestämiselle vastaisuudessa ole nähtävissä tarvetta, ei lakiin ehdoteta otettavaksi säännöksiä sopimussarjan erillisistä osastoista.

Pykälän 4 momentti sisältää viittaussäännöksen, jonka mukaan ministeriöiden ja valtion muiden viranomaisten määräyskokoelmista säädetään erikseen. Määräyskokoelmia koskevat säännökset ehdotetaan annettavaksi tämän esityksen lakiehdotuksessa 2 tarkoitetulla lailla.

2luku. Säädöskokoelmassa julkaistavat säädökset, päätökset ja tiedonannot

2 §. Säädökset . Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Suomen säädöskokoelmassa julkaistavista säädöksistä. Pykälä korvaisi Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 §:n 1 momentin 1―4 kohdan, joiden mukaan säädöskokoelmassa on nykyisin julkaistava lait, asetukset, lain ja asetuksen täytäntöönpanoa koskevat valtioneuvoston ja ministeriöiden päätökset sekä säädökset, jotka eduskunta on ilmoittanut julkaistaviksi säädöskokoelmassa.

Säädöskokoelmassa julkaistaan pykälän 1 kohdan mukaan lait. Lakien julkaisemisesta Suomen säädöskokoelmassa säädetään perustuslain 79 §:n 3 momentissa, joten ehdotettu 1 kohta on luonteeltaan vain toteava. Perustuslain säännöksen toistaminen laissa on kuitenkin sääntelyn selkeyden ja ehdotetun pykälän luettelomuotoisen kirjoittamistavan vuoksi perusteltua. Sama koskee pykälän 2 kohdassa tarkoitettua eduskunnan työjärjestystä, jonka julkaisemisesta Suomen säädöskokoelmassa säädetään perustuslain 52 §:n 1 momentissa.

Pykälän 2 kohdassa säädettäisiin myös eduskunnan täysistunnon eduskuntatyön järjestämistä tai eduskunnan valitsemia toimielimiä varten hyväksymien ohje- ja johtosääntöjen julkaisemisesta säädöskokoelmassa. Perustuslain 52 §:n 2 momentin mukaan eduskunta voi antaa ohjesääntöjä eduskunnan sisäistä hallintoa, eduskunnan toimitettavia vaaleja ja muuta eduskuntatyön yksityiskohtaista järjestämistä varten. Lisäksi eduskunta voi hyväksyä valitsemilleen toimielimille johtosääntöjä. Perustuslaissa ohjesäännöllä tarkoitetaan kaikkia eduskunnan työjärjestystä alemmanasteisia eduskunnan sisäisiä normistoja, kuten esimerkiksi eduskunnan vaalisääntöä. Ohjesäännöt hyväksyy eduskunta ainoassa käsittelyssä. Perustuslailla ei toisaalta ole rajoitettu eduskunnan puhemiesneuvoston mahdollisuutta antaa yleisohjeita esimerkiksi valiokuntien toiminnasta eikä suuren valiokunnan mahdollisuutta hyväksyä itselleen työjärjestys. Eduskunnan valitsemien toimielinten johtosääntöjä ovat nykyisin eduskunnan oikeusasiamiehen, valtiontilintarkastajain, eduskunnan pankkivaltuutettujen, Suomen Pankin tilintarkastajien ja kansaneläkelaitoksen valtuutettujen johtosäännöt, kuten perustuslakia koskevassa esityksessä (HE 1/1998 vp ; perustuslakiesitys, s. 101) mainitaan.

Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 §:n 4 kohdan mukaan säädöskokoelmassa julkaistaan nykyisin säädökset, jotka eduskunta on ilmoittanut säädöskokoelmassa julkaistaviksi. Eduskuntatyötä koskevien alemmanasteisten säädösten julkaisemisesta on siten nykyisin päätettävä tapauskohtaisesti. Tästä käytännöstä ehdotetaan luovuttavaksi. Ehdotetun pykälän 2 kohdan mukaan Suomen säädöskokoelmassa julkaistaisiin lainkohdassa tarkoitetut eduskunnan täysistunnon hyväksymät ohje- ja johtosäännöt. Näiden säädösten julkaisemisesta säädöskokoelmassa ei siten vastaisuudessa olisi tarpeen päättää erikseen.

Pykälän 2 kohta koskee vain eduskunnan täysistunnon hyväksymiä ohje- ja johtosääntöjä eikä siten esimerkiksi puhemiesneuvoston antamia yleisohjeita tai suuren valiokunnan itselleen hyväksymää työjärjestystä. Koska muidenkin kuin eduskunnan täysistunnon hyväksymien ohje- ja johtosääntöjen julkaiseminen säädöskokoelmassa voi olla tarpeen, ehdotetaan lain 6 §:n 1 momenttiin otettavaksi voimassa olevan asetuksen 2 §:n 4 kohtaa vastaava säännös. Eduskunta voisi siten vastaisuudessakin päättää erikseen muiden kuin eduskunnan täysistunnon hyväksymien ohje- ja johtosääntöjen julkaisemisesta säädöskokoelmassa.

Pykälän 3 kohdan mukaan säädöskokoelmassa julkaistaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston asetukset. Uuden perustuslain tultua voimaan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Ehdotetun pykälän 3 kohta koskisi presidentin ja valtioneuvoston asetuksia, jotka olisi aina julkaistava säädöskokoelmassa.

Ministeriön asetusten julkaisemisesta säädettäisiin pykälän 4 kohdassa . Ehdotuksen mukaan ministeriön asetukset julkaistaan säädöskokoelmassa, jollei lain 4 §:stä muuta johdu tai asetuksen antamiseen valtuuttavassa laissa toisin säädetä.

Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston lisäksi myös ministeriö voi perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Ministeriölle voidaan kuitenkin osoittaa asetuksenantovaltaa lähinnä teknisluonteisissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisissä asioissa (ks. perustuslakiesitys, s. 132). Ministeriön asetus voi siten joissakin tapauksissa sisältää suurenkin määrän teknisiksi luonnehdittavista yksityiskohdista annettavia säännöksiä, jotka saattavat koskea vain tiettyä ammattiryhmää tai muuten selvästi rajattua henkilöpiiriä. Ministeriön asetuksen julkaiseminen säädöskokoelmassa ei tällaisissa tapauksissa ole välttämätöntä.

Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 b §:n mukaan lain tai asetuksen täytäntöönpanoa koskeva ministeriön päätös voidaan nykyisinkin julkaista säädöskokoelman sijasta ministeriön määräyskokoelmassa. Säädöskokoelmassa on tällöin julkaistava päätöksestä ministeriön ilmoitus, josta käy ilmi, missä päätös on yleisön saatavissa. Perustuslakiuudistusta koskevassa hallituksen esityksessä on katsottu, että asetusten julkaisemisesta annettavaan lakiin on mahdollista sisällyttää nykyistä vastaava säännös, jonka nojalla ministeriön asetus voitaisiin vastaisuudessakin julkaista joissakin tapauksissa ministeriön määräyskokoelmassa (perustuslakiesitys, s. 134).

Lain 4 §:ssä ehdotetaan edellä esitetyn perusteella säädettäväksi, että ministeriö voi erityisestä syystä päättää yleiseltä merkitykseltään vähäisen ministeriön asetuksen julkaisemisesta ministeriön määräyskokoelmassa säädöskokoelman sijasta. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi edellä mainittu asetuksella annettavien säännösten tekninen yksityiskohtaisuus. Poikkeuksellisen julkisemistavan edellytyksenä olisi lisäksi, että ministeriön asetus on yleiseltä merkitykseltään vähäinen. Asetusta voidaan pitää tällaisena esimerkiksi silloin, kun se koskee vain selvästi rajattua suppeaa henkilöpiiriä, kuten tietyn ammatin tai elinkeinon harjoittajia.

Joissakin tapauksissa ministeriön asetuksen julkaisemisesta ministeriön määräyskokoelmassa voi olla asianmukaista säätää asetuksen antamiseen valtuuttavassa erityislaissa. Esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 13 §:ssä säädetään Suomen rakentamismääräyskokoelmasta, jossa julkaistaan ministeriön antamat lakia täydentävät rakentamista koskevat tekniset ja näitä vastaavat yleiset määräykset ja ohjeet. Selvyyden vuoksi tällaisesta mahdollisuudesta ehdotetaan otettavaksi maininta säädöskokoelmasta annettavan lain 2 §:n 4 kohtaan. Ministeriön asetukset julkaistaisiin siten säädöskokoelmassa, jollei ministeriö lain 4 §:n nojalla päätä asetuksen julkaisemisesta ministeriön määräyskokoelmassa tai jollei asetuksen antamiseen valtuuttavassa erityislaissa säädetä asetusten poikkeukselliseksi tarkoitetusta julkaisemistavasta.

3 §. Valtiontaloutta koskevat eduskunnan päätökset . Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi valtiontaloutta koskevien eduskunnan päätösten julkaisemisesta säädöskokoelmassa. Pykälä korvaisi Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 a §:n. Samalla ehdotetaan luovuttavaksi valtiontaloutta koskevien eduskunnan päätösten julkaisemisesta erillisessä talousarviosarjassa.

Pykälän 1 kohdan mukaan säädöskokoelmassa julkaistaan valtion talousarvio ja lisätalousarvio. Valtion talousarvion julkaisemisesta Suomen säädöskokoelmassa säädetään perustuslain 83 §:n 1 momentissa. Perustuslain säännös on kuitenkin asianmukaista toistaa laissa edellä lain ja eduskunnan työjärjestyksen kohdalla esitetyistä syistä. Säädöskokoelmassa julkaistaisiin nykyiseen tapaan myös eduskunnan päätös talousarvioesityksen noudattamisesta väliaikaisena talousarviona. Asiasta ehdotetaan säädettäväksi pykälän 2 kohdassa . Pykälän 1 ja 2 kohtien osalta ehdotus vastaa Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 a §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan säännöksiä.

Pykälän 3 kohdan mukaan säädöskokoelmassa julkaistaan myös eduskunnan valtion talousarviosta tai lisätalousarviosta erillään tekemät valtiontaloutta koskevat päätökset. Säännös korvaisi Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 a §:n 1 momentin 4 kohdan, joka sisältää yksityiskohtaisen luettelon säädöskokoelmassa julkaistavista eduskunnan tällaisista päätöksistä. Asetuksen mukaan säädöskokoelman talousarviosarjassa julkaistaan nykyisin päätös lainanottovaltuudesta, suostumuksesta kiinteän omaisuuden ja arvopapereiden luovutukseen, valtiontakauksen tai valtiontakuun antamisesta ja määräysvallan hankkimisesta valtiolle yhtiössä tai sellaisesta määräysvallasta luopumisesta, milloin päätös tehdään talousarviosta tai lisätalousarviosta erillään.

Yksityiskohtainen päätöksiä koskeva luettelo on käytännössä johtanut tarpeettomiin tulkintaongelmiin. Sen vuoksi laissa ehdotetaan päätösluettelon sijasta säädettäväksi yleisesti eduskunnan valtion talousarviosta tai lisätalousarviosta erillään tekemien valtiontaloutta koskevien päätösten julkaisemisesta. Eduskunnan tällainen päätös julkaistaisiin säädöskokoelmassa suoraan lain nojalla eikä julkaisemisesta siten olisi tarpeen päättää erikseen. Käytännössä eduskunta tekee vain harvoin valtiontaloutta koskevan päätöksen valtion talousarviosta tai lisätalousarviosta erillään. Joinakin varainhoitovuosina tällaisia päätöksiä ei ole tehty lainkaan.

Käytännössä valtion talous- tai lisätalousarviosta erillään tehtyjä valtiontaloutta koskevia eduskunnan päätöksiä on ollut tapana julkaista antamalla asiasta asetus. Tällainen on esimerkiksi asetus valtion asuntorahaston varainhankintavaltuuksista vuonna 1998 (Suomen säädöskokoelman talousarviosarja 3/1997), jolla on julkaistu valtion asuntorahaston varainhankintavaltuuksia koskeva eduskunnan päätös (ks. myös esim. Suomen säädöskokoelman talousarviosarja 5/1997 ja 7/1996). Asetuksen antaminen eduskunnan päätösten julkaisemiseksi säädöskokoelmassa ei ole tarpeen eikä asianmukaista. Käytäntöä on syytä muuttaa siten, että eduskunta huolehtii itse puheena olevien päätösten julkaisemisesta säädöskokoelmassa. Ehdotetun lain 17 §:n 3 momentin mukaan valtiontaloutta koskevien eduskunnan päätösten julkaisemismääräyksen antaisikin vastaisuudessa eduskunnan asianomainen virkamies.

Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 a §:n mukaan valtion talousarvio ja lisätalousarvio sekä muut asetuksessa säädetyt valtiontaloutta koskevat eduskunnan päätökset julkaistaan nykyisin Suomen säädöskokoelman erillisinä osana olevassa talousarviosarjassa, jota toimitetaan varainhoitovuosittain. Käytännössä sarjassa on kuitenkin julkaistu vain muutamia asiakirjoja. Erillistä talousarviosarjaa ei siten voida pitää tarpeellisena eikä lakiin ehdoteta otettavaksi säännöksiä Suomen säädöskokoelman erillisenä osana olevasta talousarviosarjasta.

Lakiin ei ole tarpeen ottaa myöskään Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 a §:n 1 momentin 3 kohdan säännöksiä ehdollista määrärahaa koskevien päätösten ja ilmoitusten julkaisemisesta, koska uudessa perustuslaissa ei enää säädetä ehdollisesta määrärahasta.

4 §. Ministeriön asetuksen julkaiseminen määräyskokoelmassa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi ministeriön toimivallasta päättää ministeriön asetuksen julkaisemisesta säädöskokoelman sijasta ministeriön määräyskokoelmassa sekä poikkeuksellista julkaisemistapaa koskevan ilmoituksen julkaisemisesta säädöskokoelmassa. Asiallisesti ehdotus vastaa Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 b §:ää.

Ministeriön asetukset julkaistaan lain 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetun pääsäännön mukaan säädöskokoelmassa. Lakiehdotuksen 4 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan ministeriö voi kuitenkin erityisestä syystä päättää, että yleiseltä merkitykseltään vähäinen ministeriön asetus julkaistaan säädöskokoelman sijasta ministeriön määräyskokoelmassa. Ehdotetusta säännöksestä on tehty selkoa edellä 2 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Ministeriön asetuksen poikkeuksellisesta julkaisemistavasta olisi nykyiseen tapaan julkaistava säädöskokoelmassa asianomaisen ministeriön ilmoitus, josta tulee käydä ilmi, missä asetus on yleisön saatavissa. Näiltä osin ehdotus vastaa Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 b §:n 1 momentin viimeistä virkettä. Ehdotuksen mukaan ilmoituksesta olisi vastaisuudessa käytävä lisäksi ilmi, milloin asetus tulee voimaan. Selvää on, että säädöskokoelmassa olisi julkaistava ilmoitus myös määräyskokoelmassa julkaistun ministeriön asetuksen muuttamisesta tai sen kumoamisesta.

Ehdotuksen mukaan ilmoitus olisi julkaistava säädöskokoelmassa vain silloin, kun ministeriön asetuksen poikkeuksellinen julkaisemistapa perustuu 4 §:n nojalla tehtyyn ministeriön päätökseen. Ilmoitusta ei siten julkaista, jos ministeriön asetuksen julkaisemistavasta on säädetty 2 §:n 4 kohdassa mainitussa asetuksen antamiseen valtuuttavassa erityislaissa.

Ministeriöiden määräyskokoelmista ja asetusten julkaisemisesta niissä ehdotetaan säädettäväksi tämän esityksen lakiehdotuksessa 2 tarkoitetulla lailla.

5 §. Viranomaisen määräykset . Pykälään ehdotetaan otettavaksi perussäännökset valtion muun viranomaisen antamien määräysten julkaisemisesta, vaikka määräyksiä ei pääsäännön mukaan julkaistaisikaan säädöskokoelmassa. Asiasta on kuitenkin perusteltua säätää ehdotetussa laissa, johon on tarkoitus koota oikeussääntöjen julkaisemiseen ensisijaisesti sovellettavat yleiset säännökset.

Uuden perustuslain 80 §:n mukaan vain tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa nimikkeeltään asetuksiksi kutsuttavia säädöksiä. Perustuslain 80 §:n 2 momentissa säädetyin edellytyksin myös muu valtion viranomainen voidaan kuitenkin lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista. Lainsäädäntövallan delegoinnin yhteydessä oikeussäännöillä tarkoitetaan aineelliselta sisällöltään lainsäädäntövallan alaan kuuluvia, yksityisiä henkilöitä ja yhteisöjä sekä viranomaisia sitovia yleisiä oikeusnormeja. Oikeussääntöinä ei sen sijaan pidetä toimeenpanovallan alaan kuuluvia hallinnollisia määräyksiä, kuten säädöksen täytäntöönpanemiseksi välttämättömiä teknisluonteisia tai muutoin sisällöltään tarkoin rajattuja määräyksiä, vaikka niillä olisikin myös hallinnon ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia (ks. esim. PeVL 12/1996 vp).

Lainsäädäntövallan siirtämistä koskevien perustuslain 80 §:n säännösten lähtökohtana on, että lainsäädäntövaltaa ei tule osoittaa ministeriötä alemmalle viranomaistasolle. Käytännössä on kuitenkin esiintynyt tilanteita, jolloin lainsäädäntövaltaa on katsottu perustelluksi siirtää myös muulle viranomaiselle. Perustuslain 80 §:n säännöksillä on selkeytetty lainsäädäntövallan delegoinnin edellytyksiä. Samalla on kuitenkin korostettu, että muulle viranomaiselle voidaan osoittaa oikeussääntöjen antamisvaltaa vain poikkeuksellisesti (perustuslakiesitys, s. 133 ja PeVM 10/1998 vp, s. 23).

Ehdotetussa pykälässä sanaa määräys käytetään muodollisessa ja lainsäädäntöteknisessä merkityksessä asetus ―sanan vastineena siten, että määräyksellä viitataan yhtäältä viranomaiseen normien asettajana ja toisaalta asiakirjaan, joka sisältää viranomaisen antamia normeja. Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö käyttävät niille osoitettua norminantovaltaa antamalla asetuksia. Muut viranomaiset taas asettavat normeja antamalla määräyksiä. Muodollisessa ja lainsäädäntöteknisessä merkityksessä käytetyllä sanalla määräys ei ole tarkoitus viitata viranomaisen antamien normien aineelliseen luonteeseen. Viranomaisen määräyksellä annetut normit voivat siten määräysten antamiseen valtuuttavasta laista riippuen olla aineelliselta luonteeltaan joko lainsäädäntövallan alaan kuuluvia oikeussääntöjä tai toimeenpanovallan alaan kuuluvia hallinnollisia määräyksiä taikka molempia.

Pykälän 1 momentissa säädettäväksi ehdotetun pääsäännön mukaan valtion muun viranomaisen määräykset julkaistaan asianomaisen viranomaisen määräyskokoelmassa siten kuin määräysten julkaisemisesta erikseen säädetään. Oikeusministeriön hallinnassa olevaan oikeudelliseen tietojärjestelmään on rekisteröity noin 3 800 keskushallintoviranomaisen määräystä, joista suurin osa sisältää aineelliselta luonteeltaan toimeenpanovallan alaan kuuluvia hallinnollisia määräyksiä. Tällaisia määräyksiä ei ole tarpeen julkaista ensisijaisesti oikeussääntöjä sisältävien säädösten julkaisemista varten olevassa säädöskokoelmassa, vaan määräykset voidaan julkaista asianomaisissa määräyskokoelmissa. Määräyskokoelmia ja määräysten julkaisemista koskevat säännökset ehdotetaan annettavaksi tämän esityksen lakiehdotuksessa 2 tarkoitetulla lailla, jolla korvattaisiin vuoden 1989 normilaki.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta julkaista viranomaisen määräyksiä myös säädöskokoelmassa. Lähtökohtana on, että kaikki aineelliselta sisällöltään lainsäädäntövallan alaan kuuluvat oikeussäännöiksi luonnehdittavat normit tulisi julkaista Suomen säädöskokoelmassa. Siten säädöskokoelmassa olisi pyrittävä julkaisemaan ainakin sellaiset oikeussääntöjä sisältävät määräykset, jotka on niiden henkilöllisen soveltamisalan laajuuden vuoksi tai muusta syystä perusteltua saattaa laajasti tiedoksi.

Momentin ensimmäisen virkkeen mukaan viranomaisen määräykset julkaistaan määräyskokoelman lisäksi tai sijasta säädöskokoelmassa, jos määräysten antamiseen valtuuttavassa laissa niin säädetään. Määräysten antamiseen valtuuttavalla lailla voidaan antaa määräysten julkaisemista koskevia erityissäännöksiä, vaikka säädöskokoelmaa koskevassa yleislaissa ei tästä mainintaa olisikaan. Asiasta on kuitenkin syytä ottaa selkeyttäväksi tarkoitettu säännös yleislakiin. Erityislailla voi olla asianmukaista säätää määräyksiä julkaistavaksi säädöskokoelmassa lähinnä silloin, kun määräyksiä on pidettävä merkitykseltään yleisinä. Esimerkiksi laajaa henkilöpiiriä koskevat oikeussääntöjä sisältävät määräykset ovat ehdotetussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla merkitykseltään yleisiä. Myös suppeaa henkilöryhmää koskevat määräykset voivat olla sellaisia. Esimerkiksi jotakin alaa koskevien määräysten noudattamiseksi tai niiden noudattamisen valvomiseksi voi olla perusteltua saattaa määräykset säädöskokoelman välityksellä yleisesti tiedoksi.

Ehdotuksen mukaan viranomaisen määräykset voitaisiin säätää julkaistavaksi säädöskokoelmassa määräyskokoelman lisäksi tai sen sijasta. Viranomaisen määräykset voi joissakin tapauksissa olla perusteltua säätää julkaistavaksi pelkästään säädöskokoelmassa. Tällöin erityislaissa tarkoitettujen määräysten julkaisemiseen sovellettaisiin säädöskokoelmasta annettavan lain eikä tämän esityksen lakiehdotuksessa 2 tarkoitetun lain säännöksiä. Joissakin tapauksissa voi kuitenkin olla perusteltua säätää viranomaisen määräykset julkaistavaksi sekä määräyskokoelmassa että säädöskokoelmassa. Tästä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun jotakin alaa koskevat määräykset saatetaan määräyskokoelman välityksellä säädöskokoelmaa tehokkaammin alalla toimivien tiedoksi.

Momentin toisessa virkkeessä ehdotetaan säädettäväksi viranomaisen oikeudesta päättää erikseen antamiensa merkitykseltään yleisten määräysten julkaisemisesta määräyskokoelman lisäksi tai sen sijasta säädöskokoelmassa. Viranomainen voisi siten päättää asiasta, vaikka määräysten antamiseen valtuuttavalla lailla ei olisikaan annettu erityissäännöksiä määräysten julkaisemisesta. Jos viranomainen päättää julkaista määräykset säädöskokoelmassa, on kokoelmassa julkaistava myös määräysten myöhemmät muutokset samoin kuin päätös määräysten mahdollisesta kumoamisesta.

6 §. Muut päätökset ja tiedonannot . Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös säädöskokoelmassa julkaistaviksi erikseen säädettyjen päätösten ja tiedonantojen julkaisemisesta. Pykälässä säädettäisiin myös eduskunnan erikseen säädöskokoelmassa julkaistaviksi määräämien eduskuntatyötä koskevien säädösten julkaisemisesta samoin kuin valtioneuvoston ja ministeriön toimivallasta päättää yksittäistapauksessa päätöksen tai tiedonannon julkaisemisesta säädöskokoelmassa.

Pykälän 1 momentin mukaan säädöskokoelmassa julkaistaan lakiehdotuksen 2―5 §:ssä mainittujen säädösten, määräysten ja muiden asiakirjojen lisäksi säädöskokoelmassa julkaistaviksi erikseen säädetyt päätökset ja tiedonannot samoin kuin eduskunnan säädöskokoelmassa julkaistaviksi erikseen määräämät eduskunnan hyväksymät eduskuntatyön järjestämistä tai eduskunnan valitsemia toimielimiä koskevat säädökset.

Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 1 §:n mukaan säädöskokoelmassa julkaistaan nykyisinkin erinäiset päätökset, kuulutukset ja tiedonannot, joista niin on erikseen säädetty. Voimassa oleva lainsäädäntö sisältää useita erityissäännöksiä päätösten ja tiedonantojen julkaisemisesta säädöskokoelmassa. Tällaisia säännöksiä on esimerkiksi korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun asetuksen (702/1977) 32 §:ssä, kuntajakolain (1196/1997) 12 §:n 3 momentissa, uskonnonvapauslain täytäntöönpanosta annetun asetuksen (334/1922) 13 §:ssä, eräiden Suomelle Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvollisuuksien täyttämisestä annetun lain (659/1967) 2 a §:ssä, verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 91 a §:n 3 momentissa, korkolain (633/1982) 12 a §:ssä, eräistä viitekoroista annetun lain (996/1998) 1 ja 2 §:ssä, suojaosuudesta palkan ulosmittauksessa annetun asetuksen (1031/1989) 4 §:ssä, asianajajista annetun lain (496/1958) 2 §:n 2 momentissa, puolustustilalain (1083/1991) 27 §:ssä, saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annetun lain (516/1991) 12 §:n 1 momentissa, eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetun asetuksen (661/1966) 1 §:n 1 momentissa, kirkkolain (1054/1993) 2 luvun 3 §:n 3 momentissa, rahoitustarkastuslain (503/1993) 9 §:ssä, korkeimmasta oikeudesta annetun asetuksen (786/1994) 7 §:ssä, verohallintoasetuksen (1707/1995) 29 §:n 1 momentissa, poliisilain (493/1995) 52 §:ssä, Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta annetun asetuksen (520/1997) 6 §:ssä, luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) 7 §:n 3 momentissa, menettelystä neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä annetun lain (571/1987) 6 §:n 2 momentissa, vaalilain (714/1998) 6 §:n 3 momentissa sekä 127, 135, 136, 138, 139, 142, 150 ja 181 §:ssä, tietyn kolmannen maan lainsäädännön soveltamisen ekstraterritoriaalisilta vaikutuksilta sekä siihen perustuvilta tai siitä aiheutuvilta toimilta suojautumisesta annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2271/96 täydentävistä säännöksistä annetun lain (265/1998) 4 §:ssä sekä metallirahasta annetun lain (216/1998) 5 §:n 4 momentissa. Lailla tai lain nojalla annettavalla asetuksella voidaan myös vastaisuudessa säätää erikseen jonkin päätöksen tai tiedonannon julkaisemisesta säädöskokoelmassa.

Ehdotetun lain 2 §:n 2 kohdan mukaan säädöskokoelmassa julkaistaan lainkohdassa tarkoitetut eduskunnan täysistunnon hyväksymät ohje- ja johtosäännöt. Näiden säädösten julkaisemisesta säädöskokoelmassa ei siten vastaisuudessa olisi tarpeen päättää erikseen. Koska muidenkin kuin lain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettujen eduskuntatyötä koskevien säädösten julkaiseminen voi olla tarpeen, ehdotetaan pykälän 1 momenttiin otettavaksi säännös, jonka mukaan säädöskokoelmassa julkaistaan myös eduskunnan säädöskokoelmassa julkaistaviksi erikseen määräämät eduskuntatyön järjestämistä tai eduskunnan valitsemia toimielimiä koskevat säädökset. Ehdotus vastaa voimassa olevan asetuksen 2 §:n 1 momentin 4 kohtaa. Eduskunta voisi siten vastaisuudessakin päättää erikseen muiden kuin eduskunnan täysistunnon hyväksymien ohje- ja johtosääntöjen julkaisemisesta säädöskokoelmassa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin valtioneuvoston ja ministeriön toimivallasta päättää erikseen valtioneuvoston, ministeriön tai muun viranomaisen merkitykseltään yleisen päätöksen tai tiedonannon julkaisemisesta säädöskokoelmassa. Ehdotetun säännöksen nojalla valtioneuvosto tai ministeriö voisi yksittäistapauksessa päättää, että momentissa tarkoitettu päätös tai tiedonanto julkaistaan säädöskokoelmassa. Edellytyksenä olisi, että julkaistava päätös tai tiedonanto on merkitykseltään yleinen. Näiltä osin ehdotus vastaa Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 2 §:n 2 momentin säännöstä.

7 §. Säädöksen voimaantulo . Pykälään ehdotetaan otettavaksi yleiset säännökset säädösten voimaantulosta.

Lain voimaantulosta säädetään perustuslaissa. Perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaan laista tulee käydä ilmi, milloin se tulee voimaan. Erityisestä syystä laissa voidaan kuitenkin säätää, että sen voimaantuloajankohdasta säädetään asetuksella. Jollei lakia ole julkaistu viimeistään säädettynä voimaantuloajankohtana, se tulee voimaan julkaisemispäivänä. Perustuslain 95 §:n 2 momentti sisältää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamislakeja koskevan erityissäännöksen, jonka mukaan voimaansaattamislaissa voidaan säätää, että sen voimaantulosta säädetään asetuksella. Lain voimaantulon osalta pykälän 1 momentissa ehdotetaankin vain viitattavaksi perustuslakiin.

Perustuslain 80 §:n 3 momentissa edellytetään, että yleiset säännökset asetusten ja muiden oikeussääntöjen julkaisemisesta ja voimaantulosta annetaan lailla. Asetusten voimaantulosta annettavan lain tulisi soveltuvin osin noudattaa lain voimaantuloa koskevia periaatteita. Lähtökohtana on näin ollen pidettävä perustuslain 79 §:n 3 momentin säännöksiä (perustuslakiesitys, s. 133―134).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muiden ehdotetussa laissa tarkoitettujen säädösten kuin lakien voimaantulosta. Asiallisesti momentti sisältää perustuslain 79 §:n 3 momenttia vastaavat säännökset. Säädöksestä tulee käydä ilmi, milloin se tulee voimaan. Ministeriön päätöksellä määräyskokoelmassa julkaistavasta ministeriön asetuksesta on lain 4 §:n mukaan julkaistava säädöskokoelmassa ilmoitus, josta asetuksen voimaantuloajankohdan olisi niin ikään käytävä ilmi. Momentin viimeisen virkkeen mukaan säädös tulee voimaan julkaisemispäivänä, jollei säädöstä ole julkaistu viimeistään siinä mainittuna voimaantuloajankohtana. Säädöksen katsotaan tulleen julkaistuksi, kun se on toimitettu yleisön saataville tässä laissa säädetyllä tavalla.

Säädöksen voimaantuloajankohtaa koskevia säännöksiä on asianmukaista noudattaa myös valtiontaloutta koskevien eduskunnan päätösten kohdalla. Eduskunnan päätöksestä tulisi siten käydä ilmi, milloin se tulee sovellettavaksi.

3luku. Sopimussarjassa julkaistavat valtiosopimukset, säädökset ja ilmoitukset

8 §. Valtiosopimukset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sopimussarjassa julkaistavista valtiosopimuksista ja muista asiakirjoista. Pykälä korvaisi julkaisemislain 1 §:n 1 momentin ja 6 §:n nykyiset säännökset.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan sopimussarjassa julkaistaan Suomen valtiosopimukset sekä Suomen niihin tekemät varaumat, selitykset ja ilmoitukset, jollei ehdotetussa laissa toisin säädetä. Valtiosopimusten osalta säännös vastaa asiallisesti julkaisemislain 1 §:n 1 momenttia. Nykyisen säännöksen mukaan sopimussarjassa julkaistaan kansainväliset sopimukset, joiden noudattamiseen Suomi on sitoutunut, jollei mainitussa laissa toisin säädetä. Suomea sitovan "kansainvälisen sopimuksen" sijasta laissa ehdotetaan kuitenkin käytettäväksi sanaa "valtiosopimus". Ehdotetun lain valtiosopimusta koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös Suomen kansainvälisiä velvoitteita sisältäviin muihin vastaaviin asiakirjoihin. Asiasta ehdotetaan otettavaksi säännös pykälän 3 momenttiin.

Valtiosopimus on valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 33/1980) 2 artiklan 1 kappaleen a kohdassa määritelty kansainväliseksi välipuheeksi, joka on tehty kirjallisesti valtioiden välillä ja joka on kansainvälisen oikeuden alainen siihen katsomatta, sisältyykö se yhteen tai kahteen taikka useampaan toisiinsa liittyvään asiakirjaan ja riippumatta siitä käytetystä nimityksestä. Kahden tai useamman valtion välillä tehdyn sopimuksen lisäksi ehdotetussa säännöksessä tarkoitettuja valtiosopimuksia olisivat nykyiseen tapaan myös Suomen ja kansainvälisen järjestön väliset sopimukset samoin kuin Suomen hallituksen ja toisen valtion osavaltion tai viranomaisen välillä tehdyt sopimukset.

Valtiosopimuksia ovat myös Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskenään tekemät sopimukset samoin kuin jaettuun toimivaltaan perustuvat niin sanotut sekasopimukset, joiden kohdalla jäsenvaltiot käyttävät sopimuksentekovaltaa unionin rinnalla. Sen sijaan unionin yksinomaiseen toimivaltaan perustuvat sopimukset eivät ole ehdotetussa laissa tarkoitettuja Suomen valtiosopimuksia eikä niitä siten julkaista Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa.

Kiinteistön tai irtaimen kauppaa koskevat yksityisoikeuden alaan kuuluvat sopimukset eivät yleensä ole ehdotetussa säännöksessä tarkoitettuja valtiosopimuksia. Valtiosopimuksina ei pidetä myöskään viranomaisten kansainväliseen kanssakäymiseen tavanomaisesti kuuluvia yhteydenpito- tai muita vastaavia teknisluonteisia yhteistoiminta-asiakirjoja, joita ministeriö tai valtion muu viranomainen voi laatia toisen valtion vastaavan viranomaisen kanssa.

Nimikkeeltään valtiosopimus voi olla esimerkiksi sopimus, yleissopimus tai pöytäkirja. Valtiosopimuksen nimikkeellä ei kuitenkaan ole sen julkaisemisen kannalta merkitystä. Ei myöskään sillä, onko sopimukseen sitouduttu niin sanotussa yhdistetyssä vai yksinkertaistetussa eli välittömässä sopimuksentekomenettelyssä. Sopimussarjassa julkaistaan siten paitsi ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymismenettelyssä tehdyt valtiosopimukset myös esimerkiksi noottien tai kirjelmien vaihdolla tehdyt sopimukset.

Sopimussarjassa olisi vastaisuudessa julkaistava myös Suomen valtiosopimukseen tekemät varaumat, selitykset ja ilmoitukset. Ehdotettu säännös on uusi. Nykyisin varaumista, selityksistä ja ilmoituksista on tapana sisällyttää maininta asianomaisen valtiosopimuksen voimaansaattamisasetukseen. Kyseisiä tiedonantoja ei kuitenkaan julkaista sopimuksen todistusvoimaisella kielellä. Käytäntöä olisi siten näiltä osin muutettava.

Varauma on valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen d kohdassa määritelty miten tahansa muotoilluksi tai nimitetyksi yksipuoliseksi selitykseksi, jonka valtio antaa allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään valtiosopimuksen tai siihen liittyessään ja jonka tarkoituksena on valtiosopimuksen tiettyjen määräysten oikeudellisten vaikutusten poistaminen tai muuttaminen sovellettaessa niitä tähän valtioon. Valtiosopimuksessa voidaan toisaalta myös edellyttää, että valtio antaa selityksiä, ilmoituksia tai muita tiedonantoja sopimusmääräysten soveltamisesta tai joistakin asianomaisen sopimuksen yksityiskohdista. Lisäksi valtio voi selityksellä ilmaista käsityksensä esimerkiksi siitä, miten sopimuksen jotakin tulkinnanvaraista määräystä on selityksen antaneen valtion mielestä tulkittava ja sovellettava. Ehdotetussa laissa tarkoitettu julkaisemisvelvoite koskisi vastaisuudessa kaikkia Suomen tekemiä valtiosopimusoikeudessa tavanomaisesti käytettyjä mainittuja tiedonantoja. Julkaisemisvelvoite ei sen sijaan koskisi toisten sopimuspuolten mahdollisesti tekemiä varaumia, selityksiä tai ilmoituksia.

Lain 9 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, joiden vallitessa valtiosopimus voitaisiin toimittaa muulla tavalla kuin sopimussarjassa yleisön saataville.

Sopimussarjassa julkaistaan momentin 2 kohdan mukaan valtiosopimuksen irtisanomista samoin kuin sopimuksen soveltamisen tai täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevat päätökset. Ehdotettu säännös on uusi. Perusteltua on, että Suomea kansainvälisesti velvoittavan valtiosopimuksen mahdollisesta irtisanomisesta julkaistaan tieto samalla tavalla kuin sopimuksen voimaantulosta. Vastaavasti sopimussarjassa on syytä julkaista tieto myös valtiosopimuksen soveltamisen tai täytäntöönpanon mahdollisesta keskeyttämisestä samoin kuin soveltamisen tai täytäntöönpanon jatkamisesta keskeytyksen jälkeen.

Pykälän 2 momentin mukaan sopimussarjassa julkaistaan valtiosopimusten yhteydessä myös niiden säädöskokoelmassa julkaistut voimaansaattamislait ja ―asetukset. Asiasta ei ole nykyisin säädetty. Käytännössä asianomaisen valtiosopimuksen voimaansaattamissäädökset on kuitenkin yleensä ollut tapana julkaista säädöskokoelman lisäksi myös sopimussarjassa. Voimaansaattamissäädökset on perusteltua julkaista vastaisuudessakin myös sopimussarjassa, josta näin ollen voi saada tiedon sekä sopimusmääräyksistä että niiden valtionsisäisestä voimassa olosta. Laki on ehdotuksen mukaan julkaistava sopimussarjassa siitä riippumatta, onko kyseessä niin sanottu blanketti- tai sekamuotoinen vai niin sanottu asiasisältöinen voimaansaattamislaki.

Valtiosopimuksen voimaansaattamislaki ja -asetus ovat tämän lain 2 §:ssä tarkoitettuja säädöksiä ja ne julkaistaan nykyiseen tapaan säädöskokoelmassa, kuten muutkin lait ja asetukset. Lakiehdotuksen 13 §:n 1 momentin säännös lain julkaisemisajankohdasta koskee myös valtiosopimuksen voimaansaattamislakia, joka on siten julkaistava säädöskokoelmassa viipymättä sen jälkeen kun tasavallan presidentti on allekirjoittanut lain ja asianomainen ministeri on sen varmentanut. Uuden perustuslain 95 §:n 1 momentin mukaan muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat kansainväliset velvoitteet saatetaan voimaan tasavallan presidentin antamalla asetuksella. Voimaansaattamisasetukset ovat lakiehdotuksen 2 §:n 3 kohdassa tarkoitettuja asetuksia ja ne julkaistaan säädöskokoelmassa kuten muutkin tasavallan presidentin antamat asetukset. Sopimussarjassa voimaansaattamissäädökset julkaistaan samanaikaisesti asianomaisen valtiosopimuksen kanssa.

Pykälän 3 momentti sisältää säännöksen, jonka mukaan ehdotetun lain valtiosopimusta koskevia säännöksiä sovelletaan myös Suomen kansainvälisiä velvoitteita sisältäviin muihin vastaaviin asiakirjoihin. Momentti korvaisi julkaisemislain nykyisen 6 §:n, jossa säädetään voimassa olevan lain kansainvälisiä sopimuksia koskevien säännösten soveltamisesta sopimukseen liittyviin tai kansainvälisen järjestön niiden nojalla antamiin Suomen valtiota sitoviin päätöksiin ja määräyksiin.

Valtiosopimusta vastaavalla asiakirjalla viitataan sopimusmääräyksiin rinnastettavia kansainvälisesti velvoittavia yleisiä määräyksiä sisältävään asiakirjaan. Tällaisia ovat esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston jäsenvaltioita velvoittavat päätöslauselmat. Myös muun kansainvälisen järjestön jäsenvaltioita velvoittava päätös voi olla ehdotetussa laissa tarkoitetulla tavalla valtiosopimukseen rinnastettava ja siten sopimussarjassa julkaistava Suomen kansainvälisiä velvoitteita sisältävä asiakirja. Euroopan unionin säädökset eivät ole valtiosopimukseen rinnastettavia eikä niitä julkaista sopimussarjassa. Valtiosopimukseen ei voida rinnastaa myöskään esimerkiksi Kansainvälisen tuomioistuimen tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen yksittäistapauksessa antamaa tuomiota, vaikka se koskisikin Suomea.

Valtiosopimukseen momentissa tarkoitetulla tavalla rinnastettavaan asiakirjaan olisi ehdotuksen mukaan sovellettava, mitä ehdotetussa laissa säädetään valtiosopimuksesta. Valtiosopimuksen julkaisemista koskevan säännöksen lisäksi mainittuihin asiakirjoihin olisi siten sovellettava muitakin valtiosopimuksesta annettavia lain säännöksiä.

9 §. Valtiosopimuksen julkaiseminen muuten kuin sopimussarjassa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi edellytyksistä, joiden vallitessa valtioneuvosto tai asianomainen ministeriö voisi päättää, että valtiosopimusta ei julkaista sopimussarjassa. Tällöin valtiosopimus olisi pidettävä tietoverkossa tai muulla tavoin yleisön saatavilla, minkä lisäksi poikkeuksellisesta julkaisemistavasta olisi annettava tieto sopimussarjassa julkaistavalla ilmoituksella. Pykälä korvaisi julkaisemislain 2 §:n ja 3 §:n 1 momentin nykyiset säännökset.

Pykälän 1 momentin mukaan valtioneuvosto tai asianomainen ministeriö voisi erityisestä syystä päättää, että muuta kuin eduskunnan hyväksymää tai eduskunnan hyväksymistä edellyttävää valtiosopimusta ei julkaista sopimussarjassa, jos sopimuksen määräykset ovat yleiseltä merkitykseltään vähäisiä tai sopimusmääräysten voimaansaattamiseksi Suomessa ei ole tarpeen antaa erillistä säädöstä.

Eduskunnan hyväksymistoimivallan piiriin kuuluvat tai eduskunnan hyväksyttäväksi muuten annetut valtiosopimukset olisi näin ollen aina julkaistava sopimussarjassa siten kuin tässä laissa ehdotetaan säädettäväksi. Näiden valtiosopimusten osalta valtioneuvosto tai asianomainen ministeriö ei voisi päättää muusta julkaisemistavasta. Muu kuin eduskunnan hyväksymä tai eduskunnan hyväksymistä edellyttävä valtiosopimus sen sijaan voitaisiin jättää julkaisematta sopimussarjassa ensinnäkin silloin, kun sopimuksen määräykset ovat yleiseltä merkitykseltään vähäisiä. Sopimusmääräykset voivat olla yleiseltä merkitykseltään vähäisiä esimerkiksi silloin, kun ne koskevat vain selvästi rajattua suppeaa henkilöpiiriä, kuten tietyn ammatin tai elinkeinon harjoittajia. Ehdotetun lain 4 §:n mukaan ministeriö voi samoin edellytyksin päättää ministeriön asetuksen julkaisemisesta säädöskokoelman sijasta ministeriön määräyskokoelmassa. Säännöksiä olisikin näiltä osin tulkittava yhdenmukaisesti. Ehdotetun momentin 1 kohta vastaa asiallisesti julkaisemislain 2 §:n 1 momenttia, jonka mukaan valtioneuvosto voi nykyisinkin päättää, että sellaista kansainvälistä sopimusta, joka ei edellytä eduskunnan hyväksymistä ja jolla ei ole yleistä merkitystä, ei julkaista sopimussarjassa.

Valtiosopimus voitaisiin jättää julkaisematta sopimussarjassa myös silloin, jos sopimusmääräysten voimaansaattamiseksi Suomessa ei ole tarpeen antaa erillistä säädöstä. Käytännössä tällaisia voivat olla esimerkiksi jonkin valtiosopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät ministeriön tai valtion muun viranomaisen niille erikseen osoitetun toimivallan nojalla tekemät sopimukset, jotka yleensä ovat myös momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yleiseltä merkitykseltään vähäisiä. Esimerkiksi jonkin valtiosopimuksen edellyttämät sopimuspuolten viranomaisten yhteydenpitoa koskevat erilliset sopimukset tai vastaavat asiakirjat eivät aina sisällä määräyksiä, joiden voimaansaattamiseksi Suomessa olisi tarpeen antaa tasavallan presidentin asetus. Tällainen sopimus voitaisiin siten jättää julkaisematta sopimussarjassa. Näiltä osin ehdotus vastaa asiallisesti julkaisemislain 3 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan kansainvälistä sopimusta, jonka voimaansaattamiseksi ei ole tarpeen antaa erillistä säädöstä, ei julkaista sopimussarjassa. Ulkoasiainministeriö voi kuitenkin nykyisin määrätä, että sopimus, jolla on yleinen merkitys, julkaistaan sopimussarjassa.

Ehdotuksen mukaan sopimuksen julkaisematta jättämisestä olisi vastaisuudessa päätettävä erikseen. Päätöksen voisi tehdä valtioneuvosto tai asianomainen ministeriö eli se ministeriö, jonka toimialaan kyseinen sopimus kuuluu. Päätös voitaisiin kuitenkin tehdä vain erityisestä syystä. Lähtökohtana siten on, että myös momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut sopimukset julkaistaan sopimussarjassa, jollei erityisestä syystä muuta johdu. Erityisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi sopimusmääräysten tavanomaisesta poikkeavaa teknistä yksityiskohtaisuutta tai tällaisten määräysten poikkeuksellisen suurta määrää. Esimerkiksi kansainvälisen televiestintäliiton peruskirjan (SopS 94/1996) 4 artiklassa tarkoitetut kansainvälinen televiestintäohjesääntö ja radio-ohjesääntö ovat ehdotetussa momentissa tarkoitetulla tavalla yleiseltä merkitykseltään vähäisiä. Ohjesääntöjen julkaisematta jättämiselle on niiden teknisen yksityiskohtaisuuden ja laajuuden vuoksi myös erityinen syy.

Pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan asianomaisen ministeriön on pidettävä valtiosopimus, jota ei julkaista sopimussarjassa, tietoverkossa tai muulla tavoin yleisön saatavilla. Ehdotettu säännös on uusi, mutta käytännössä tällaiset sopimukset ovat nykyisinkin olleet jäljennöksinä saatavissa. Valtiosopimus olisi siten vastaisuudessakin pidettävä yleisön saatavilla, vaikka se 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voitaisiinkin jättää julkaisematta sopimussarjassa. Asianomaisen ministeriön asiana olisi huolehtia sopimuksen pitämisestä yleisön saatavilla esimerkiksi tietoverkossa ministeriön kotisivulla tai muulla ministeriön harkitsemalla tavalla. Tällöin sopimuksen julkaisemiseen ei sovellettaisi ehdotetun lain 4 luvun säännöksiä eikä näin ollen myöskään julkaisemiskieliä koskevaa 11 §:ää. Vieraalla kielellä tehtyä sopimusta ei siten näissä tapauksissa olisi välttämätöntä kääntää suomeksi ja ruotsiksi. Esimerkiksi jotakin alaa koskevien yleiseltä merkitykseltään vähäisten teknisten sopimusmääräysten kääntäminen on alalla toimivien kannalta usein tarpeetonta. Näiltä osin ehdotus ei merkitse muutosta nykytilaan, sillä kansainvälisiä sopimuksia, joita ei julkaisemislain mukaan julkaista sopimussarjassa, ei nykyisinkään käännetä erikseen suomeksi ja ruotsiksi.

Pykälän 2 momentin toisen virkkeen mukaan sopimussarjassa on 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa julkaistava ministeriön ilmoitus viranomaisesta, jolta on saatavissa jäljennös valtiosopimuksesta ja joka antaa sopimuksesta tietoja suomeksi ja ruotsiksi. Ehdotus vastaa asiallisesti julkaisemislain 2 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan sopimussarjassa julkaistaan mainitussa pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa tiedonanto siitä, minkä viranomaisen luona sopimus on yleisön nähtävänä ja mistä se on saatavissa.

Ehdotetussa säännöksessä tarkoitettu sopimuksesta tietoja antava viranomainen voisi olla ministeriö tai esimerkiksi valtion keskushallinnon muu viranomainen. Valtiosopimus olisi nykyiseen tapaan pidettävä yleisön nähtävänä, minkä lisäksi viranomaisen olisi tarvittaessa annettava sopimuksesta jäljennös. Käytännössä jäljennösten antamisen tarve voidaan ennakoida vähäiseksi, jos ministeriö toimittaa sopimuksen tietoverkossa yleisön saataville. Tällöin sopimussarjassa julkaistavassa ilmoituksessa on syytä mainita verkkosivu, jossa sopimus on julkaistu. Lisäksi ehdotetussa säännöksessä edellytetään, että ilmoituksessa mainittu viranomainen antaa sopimuksesta tietoja suomeksi ja ruotsiksi.

10 §. Suomen kansainvälisiä suhteita koskevat ilmoitukset . Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännökset sopimussarjassa julkaistaviksi erikseen säädettyjen ilmoitusten julkaisemisesta sekä valtioneuvoston ja ministeriön oikeudesta päättää erikseen ilmoituksen julkaisemisesta sopimussarjassa. Säädöskokoelman osalta vastaavat säännökset sisältyvät ehdotetun lain 6 §:ään.

Pykälän 1 momentin mukaan sopimussarjassa julkaistaan 8 ja 9 §:ssä mainittujen valtiosopimusten, päätösten ja ilmoitusten lisäksi sopimussarjassa julkaistaviksi erikseen säädetyt Suomen kansainvälisiä suhteita koskevat ilmoitukset. Ehdotettu säännös on uusi. Selvää kuitenkin on, että lailla voidaan nykyisinkin säätää erikseen jonkin ilmoituksen julkaisemisesta sopimussarjassa. Tässä mielessä ehdotettu säännös on luonteeltaan toteava. Sopimussarjassa tulisi kuitenkin julkaista vain Suomen kansainvälisiä suhteita koskevia ilmoituksia. Muut yleisesti tietoon saatettavat päätökset ja tiedonannot tulisi säätää julkaistaviksi säädöskokoelmassa.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös valtioneuvoston ja asianomaisen ministeriön oikeudesta päättää erikseen Suomen kansainvälisiä suhteita koskevan merkitykseltään yleisen ilmoituksen julkaisemisesta sopimussarjassa. Asiasta on nykyisin säädetty julkaisemislain 4 §:ssä, jonka mukaan sopimussarjassa julkaistaan myös kansainvälisiä sopimuksia ja kansainvälisiä suhteita koskevat ulkoasiainministeriön ilmoitukset. Ehdotuksen mukaan sopimussarjassa voitaisiin kuitenkin ulkoasiainministeriön ilmoitusten lisäksi julkaista myös muun ministeriön ilmoituksia. Myös valtioneuvoston yleisistunto voisi päättää ilmoituksen julkaisemisesta sopimussarjassa. Ilmoituksen tulisi näissäkin tapauksissa koskea Suomen kansainvälisiä suhteita, minkä lisäksi ilmoituksen tulisi olla merkitykseltään yleinen. Rajaus on tarpeen lähinnä sen vuoksi, ettei sopimussarjassa ole tarkoituksenmukaista julkaista ilmoituksia Suomen kansainvälisiä suhteita koskevista vähäisistä asioista. Edellytys on toisaalta joustava ja jättää siten valtioneuvostolle ja ministeriölle riittävän liikkumavaran harkita ilmoituksen julkaisemisen tarpeellisuutta.

4luku. Säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaiseminen

Lain 4 lukuun ehdotetaan otettaviksi säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemista koskevat perussäännökset. Luvussa säädettäisiin säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemiskielistä (11 §) ja julkaisemistavasta (12 §), säädöksen, valtiosopimuksen sekä ilmoituksen, päätöksen ja muun tiedonannon julkaisemisajankohdasta (13―15 §), säädöskokoelman ja sopimussarjan vihkoon tehtävistä merkinnöistä (16 §) sekä julkaisemismääräyksestä (17 §).

11 §. Julkaisemiskielet . Pykälän 1 momentti sisältää julkaisemiskieliä koskevan pääsäännön, jonka mukaan säädöskokoelmaa ja sopimussarjaa julkaistaan suomen ja ruotsin kielillä. Kaikki säädöskokoelmassa ja sopimussarjassa julkaistavat asiakirjat olisi siten julkaistava molemmilla kansalliskielillä. Pykälän 2 ja 3 momentin mukaan asiakirjoja julkaistaan suomen ja ruotsin kielten lisäksi muillakin kielillä.

Perustuslain 17 §:ssä säädetään suomen ja ruotsin kielen asemasta kansalliskielinä sekä jokaisen oikeudesta käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia. Perustuslaissa on säädetty myös julkiseen valtaan kohdistuvasta velvollisuudesta huolehtia maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Eduskuntatyössä käytetään suomen tai ruotsin kieltä siten kuin perustuslain 51 §:ssä säädetään.

Perustuslain 79 §:n 4 momentin nimenomaisen säännöksen mukaan lait säädetään ja julkaistaan suomen ja ruotsin kielellä. Asetusten ja muiden oikeussääntöjen julkaisemiskielistä perustuslaissa sen sijaan ei ole nimenomaisesti säädetty, vaan näiltä osin yleiset säännökset annetaan lailla perustuslain 80 §:n 3 momentissa tarkoitetun valtuuden nojalla. Perustuslain 17 §:stä kuitenkin johtuu, että asetukset ja muut oikeussäännöt on annettava ja julkaistava molemmilla kansalliskielillä. Asetusten ja muiden oikeussääntöjen julkaisemista koskevan sääntelyn tulee siten näiltä osin vastata perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaisia periaatteita (ks. perustuslakiesitys, s. 133―134 ja sitä koskeva perustuslakivaliokunnan mietintö, s. 23).

Perustuslaissa ei säädetä nimenomaisesti myöskään valtiosopimusten ja muiden kansainvälisiä velvoitteita sisältävien vastaavien asiakirjojen julkaisemiskielistä. Näiltä osin yleiset säännökset annetaan lailla perustuslain 95 §:n 3 momentissa säädetyn valtuuden nojalla. Kansalliskielten yhdenvertaista asemaa koskevien periaatteiden mukaisesti myös sopimussarjaa on pykälän 1 momentin mukaan julkaistava suomen ja ruotsin kielillä.

Jos suomi tai ruotsi ei ole valtiosopimuksen todistusvoimainen kieli, sopimus on pykälän 2 momentin mukaan julkaistava lisäksi ainakin yhdellä todistusvoimaisella kielellä. Säännös vastaa asiallisesti julkaisemislain nykyistä 5 §:n 1 momenttia. Ehdotetussa säännöksessä käytetään kuitenkin alkuperäiskielen sijasta ilmaisua todistusvoimainen kieli samaan tapaan kuin esimerkiksi valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 33 artiklan suomenkielisessä käännöksessä. Valtiosopimus olisi vastaisuudessakin julkaistava ainakin yhdellä todistusvoimaisella kielellä. Säännös ei siten estäisi sopimuksen julkaisemista useammallakin vieraalla kielellä.

Lakiin ei ehdoteta otettavaksi voimassa olevan julkaisemislain 5 §:n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan valtioneuvosto voi nykyisin erityisestä syystä määrätä, että muu kuin eduskunnan hyväksymistä edellyttävä kansainvälinen sopimus julkaistaan ilman suomen- ja ruotsinkielisiä käännöksiä. Käytännössä näin ei ole koskaan menetelty. Säännös on ollut tarpeeton osin myös sen vuoksi, että sopimus on julkaisemislain 2 §:ssä ja 3 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin voitu jättää kokonaan julkaisematta sopimussarjassa. Näiltä osin vastaava sääntely on ehdotettu toteutettavaksi lakiehdotuksen 9 §:n säännöksillä valtiosopimuksen julkaisemisesta muuten kuin sopimussarjassa.

Pykälän 3 momentti sisältää viittaussäännöksen, jonka mukaan säädöskokoelmassa ja sopimussarjassa julkaistaan säädösten ja sopimusten sekä ehdotetussa laissa tarkoitettujen muiden asiakirjojen ja tiedonantojen saamenkielisiä käännöksiä sen mukaan kuin saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annetussa laissa säädetään. Mainitun lain 12 §:ssä säädetään saamelaisia erityisesti koskevien lakien, asetusten ja muiden säädöskokoelmassa julkaistavaksi säädettyjen päätösten, kuulutusten ja tiedonantojen julkaisemisesta myös saamenkielisinä käännöksinä. Lain mukaan valtioneuvosto tai asianomainen ministeriö päättää erikseen asiakirjan saamenkielisen käännöksen julkaisemisesta. Tämän esityksen lakiehdotus 3 sisältää ehdotuksen mainitun lain 12 §:ään tehtävistä lainsäädäntöteknisistä tarkistuksista.

12 §. Julkaisemistapa . Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemistavasta.

Pykälän 1 momentin mukaan säädöskokoelmaa ja sopimussarjaa julkaistaan painettuina vihkoina. Säännös edellyttää säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemista vastaisuudessakin painettuina tallenteina. Sanalla vihko viitataan yhtäältä siihen, että säädöskokoelmaa ja sopimussarjaa julkaistaan tarkoituksenmukaisina osina, ja toisaalta siihen, että jokaista säädöstä, sopimusta tai muuta asiakirjaa ei välttämättä julkaista erikseen. Ehdotus vastaa asiallisesti Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 6 §:n 1 momentin säännöstä, jonka mukaan säädöskokoelmaa on nykyisin julkaistava vähintään painoarkin käsittävinä vihkoina, jollei julkaistavan säädöksen kiireellisyydestä muuta johdu. Laissa ei kuitenkaan ole tarpeen säätää vihkon vähimmäislaajuudesta. Sen vuoksi lakiin ei ehdoteta otettavaksi voimassa olevan asetuksen sisältämää mainintaa painoarkista.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi velvollisuudesta pitää säädöskokoelmaa ja sopimussarjaa tietoverkossa maksutta yleisön saatavilla. Ehdotettu säännös on uusi. Käytännössä säädöskokoelma ja sopimussarja ovat vanhimpia vuosikertoja lukuun ottamatta jo nykyisin tietoverkossa saatavilla, joten tässä suhteessa laki ei merkitsisi muutosta nykytilaan. Lailla säädettäisiin kuitenkin nykyisestä poiketen velvollisuudesta julkaista säädöskokoelmaa ja sopimussarjaa tietoverkossa, minkä lisäksi edellytettäisiin, että kokoelmaa ja sarjaa on pidettävä tietoverkossa maksutta yleisön saatavilla. Maksuttomuus koskee vain tietopalvelua eikä siten ulotu esimerkiksi verkkoyhteyksistä huolehtivien yhtiöiden perimiin maksuihin. Velvollisuus koskee muodollisesti lain voimaantulon jälkeen annettavien säädösten, sopimusten ja muiden asiakirjojen julkaisemista, mutta selvää on, että myös aikaisemmat säädöskokoelman ja sopimussarjan vuosikerrat on pyrittävä saattamaan kattavasti tietoverkossa maksutta yleisön saataville. Lain 18 §:n mukaan säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisesta ja jakelusta vastaa oikeusministeriö, joka siten olisi velvollinen huolehtimaan myös ehdotetussa momentissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisesta.

Ehdotuksen mukaan säädöskokoelmaa ja sopimussarjaa voitaisiin julkaista muinakin kuin 1 momentissa tarkoitettuina tallenteina. Näiltä osin säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaiseminen olisi harkinnan varaista. Ehdotettu säännös kuitenkin tukisi pyrkimyksiä julkaista laissa tarkoitettua virallista säädöskokoelmaa ja sen sopimussarjaa muinakin kuin painettuina tallenteina, kuten voimassa olevat ja päivitetyt säädökset tai sopimukset sisältävinä cd-tietolevyinä.

Kokonaisuutena ehdotettu 2 momentti tukisi myös oikeusministeriössä vireillä olevaa hanketta ajantasalla olevia päivitettyjä säädöksiä sisältävän säädöskokoelman verkkoversion kehittämiseksi. Koska hankkeen tekninen ja hallinnollinen toteuttaminen edellyttää vielä monien yksityiskohtien ratkaisemista, ei asiasta ehdoteta otettavaksi nimenomaista säännöstä lakiin.

Momentin ensimmäisellä sanalla "lisäksi" viitataan siihen, että tietoverkossa tai muina kuin painettuina tallenteina julkaistaan pykälän 1 momentissa tarkoitettujen säädöskokoelman vihkojen toisintoja, sekä siihen, että säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaiseminen tietoverkossa tai muuna tallenteena ei korvaa niiden julkaisemista pykälän 1 momentissa tarkoitettuina painettuina vihkoina. Säädöksen julkaisemisajankohtaa koskevassa 13 §:n 3 momentissa ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi eräistä poikkeustapauksista, jolloin säädöksen toimittamista tietoverkossa taikka muuna kuin painettuna tallenteena yleisön saataville olisi pidettävä säädöksen voimaantulon kannalta riittävänä julkaisemistapana. Säädös olisi tällöinkin julkaistava painettuna niin pian kuin se on mahdollista.

Säädöskokoelman ja sopimussarjan hakemistojen julkaisemisesta säädettäisiin pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella. Asetukseen on tarkoitus sisällyttää Suomen säädöskokoelmasta annetun voimassa olevan asetuksen 6 §:n 2 momentin kahta viimeistä virkettä vastaavat säännökset. Säädöskokoelman jokaiseen vuosikertaan laadittaisiin siten vastaisuudessakin aakkosellinen hakemisto, minkä lisäksi vähintään joka viides vuosi olisi julkaistava aakkosellisten hakemistojen yhdistelmä. Asetuksella voitaisiin säätää myös muunlaisten hakemistojen julkaisemisesta.

13 §. Säädöksen julkaisemisajankohta . Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännökset säädösten julkaisemisajankohdasta.

Lain julkaisemisesta säädetään perustuslain 79 §:n 2 momentissa. Perustuslain säännöksen mukaan laki, joka on vahvistettu tai tulee voimaan ilman vahvistusta, on tasavallan presidentin allekirjoitettava ja asianomaisen ministerin varmennettava. Valtioneuvoston on tämän jälkeen viipymättä julkaistava laki Suomen säädöskokoelmassa. Perustuslaissa säädetty vaatimus lain julkaisemisesta "viipymättä" on uusi ja se koskee myös kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamislakia (perustuslakiesitys, s. 130).

Lain julkaisemisajankohtaa koskeva perustuslain säännös ehdotetaan sisältönsä osalta toistettavaksi pykälässä, johon otettaisiin säännökset muidenkin säädösten julkaisemisajankohdasta. Laki olisi siten ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan julkaistava säädöskokoelmassa viipymättä sen jälkeen kun tasavallan presidentti on allekirjoittanut lain ja asianomainen ministeri on sen varmentanut.

Muut säädökset olisi julkaistava säädöskokoelmassa hyvissä ajoin ennen niiden voimaantuloa, jollei säädöksen antamisen ajankohdasta muuta johdu. Pykälän 2 momentin säännös vastaa asiallisesti Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 3 §:ää, jonka mukaan säädös on mikäli mahdollista julkaistava siten, että se on yleisön saatavana hyvissä ajoin ennen sen voimaantuloa. Voimassa olevassa asetuksessa käytetty ilmaisu "mikäli mahdollista" ehdotetaan kuitenkin korvattavaksi sivulauseella, jonka mukaan momentissa tarkoitetusta pääsäännöstä voitaisiin poiketa vain säädöksen antamisajankohdasta johtuvista syistä. Säännöksessä tarkoitetaan tilanteita, joissa säädös on annettu tulemaan voimaan niin pian sen antamisen jälkeen, että säädöstä ei ole mahdollista julkaista "hyvissä ajoin ennen" sen voimaantuloa.

Pykälän 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa säädöksen toimittaminen tietoverkossa tai muuna kuin painettuna tallenteena yleisön saataville katsottaisiin poikkeuksellisesti säädöksen voimaantulon kannalta riittäväksi julkaisemistavaksi. Ehdotettu säännös on uusi.

Poikkeuksellista julkaisemistapaa pidetään ehdotuksen mukaan riittävänä, jos säädöstä ei ylivoimaisen esteen tai muun painavan syyn vuoksi voida ennen sen säädettyä voimaantuloajankohtaa julkaista 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla painettuna. Ylivoimainen este voisi aiheutua esimerkiksi tiedonsiirto- tai painotekniikan vakavasta häiriöstä siten, että säädöksen julkaiseminen ennen sen säädettyä voimaantuloajankohtaa ilmestyväksi tarkoitetussa säädöskokoelman vihkossa olisi tosiasiassa mahdotonta. Muu painava syy taas voisi johtua esimerkiksi säädöksen antamisajankohdasta. Esimerkiksi vuoden lopulla annettuja, seuraavan vuoden ensimmäisenä päivänä voimaantuleviksi tarkoitettuja säädöksiä ei aina ole mahdollista julkaista säädöksen tarkoitetun voimaantuloajankohdan kannalta oikeassa ajassa ilmestyvässä säädöskokoelman vihkossa. Näissä tapauksissa säädöksen katsottaisiin tulleen julkaistuksi, kun se on toimitettu tietoverkossa tai muuna kuin painettuna tallenteena yleisön saataville. Julkaisemistapa täyttäisi siten lain 7 §:ssä tarkoitetun vaatimuksen säädöksen julkaisemisesta. Näin ollen säädös tulisi esimerkiksi sen tietoverkossa julkaisemisen ajankohdasta riippuen voimaan joko sen säädettynä voimaantuloajankohtana tai julkaisemispäivänä.

Säädöksen julkaisemista tietoverkossa tai muuna kuin painettuna tallenteena olisi ehdotuksen mukaan pidettävä riittävänä vain säädöksen voimaantuloajankohdan määräytymisen kannalta. Julkaisemistapa ei siten muuten korvaisi säädöksen julkaisemista säädöskokoelman painetussa vihkossa. Momentin viimeisen virkkeen mukaan säädös olisi näissä poikkeuksellisissa tilanteissa julkaistava 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla painettuna niin pian kuin se on mahdollista.

14 §. Valtiosopimuksen julkaisemisajankohta. Pykälän mukaan valtiosopimus julkaistaan viipymättä sen jälkeen kun Suomi on saanut tiedon sopimuksen kansainvälisen voimaantulon ajankohdasta Suomen osalta. Ehdotettu säännös on uusi, mutta se vastaa asiallisesti nykyisin noudatettua käytäntöä. Näin ollen sopimussarjassa julkaistaisiin vastaisuudessakin vain sellaiset Suomen valtiosopimukset, joiden kansainvälinen voimaantulo Suomen osalta on siihen liityttäessä tai muuten sitouduttaessa tiedossa taikka joiden kansainvälisestä voimaantulosta saadaan tieto myöhemmin. Tässä mielessä sopimussarja olisi varattu kansainvälisesti voimassa olevien tai voimaan tulevien valtiosopimusten julkaisemiseen.

Valtiosopimuksen kansainvälisestä voimaantulosta ei kaikissa tapauksissa ole varmuutta vielä silloin, kun Suomi omalta osaltaan ilmoittaa sitoutuvansa sopimukseen. Jos kyseessä on eduskunnan hyväksymä sopimus, voi eduskunnan hyväksymispäätöksen jälkeen kestää pitkäänkin ennen kuin sopimuksen kansainvälisestä voimaantulosta saadaan tieto ja sopimus julkaistaan sopimussarjassa. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä sisältävän sopimuksen valtionsisäistä voimaansaattamista koskeva laki on kuitenkin julkaistava säädöskokoelmassa viipymättä sen jälkeen kun tasavallan presidentti on allekirjoittanut lain ja asianomainen ministeri on sen varmentanut. Voimaansaattamislakiin merkitään tieto lain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä, joka puolestaan sisältää asianomaisen valtiosopimuksen tekstin. Myös eduskunnan hyväksymän muun valtiosopimuksen teksti sisältyy asianomaiseen hallitukseen esitykseen. Näin ollen eduskunnan hyväksymästä valtiosopimuksesta voi ennen sen kansainvälistä voimaantuloa saada tiedon valtiopäiväasiakirjoista, jotka julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Valtiopäiväasiakirjat ovat nykyisin myös tietoverkossa yleisön saatavilla. Tässäkin mielessä on perusteltua julkaista sopimussarjassa vain ne valtiosopimukset, joiden kansainvälisestä voimassaolosta tai voimaantulosta on tieto.

15 §. Ilmoituksen, päätöksen ja tiedonannon julkaisemisajankohta . Pykälän mukaan säädöksen julkaisemisajankohtaa ja säädöksen voimaantulon kannalta poikkeuksellista julkaisemistapaa koskevia 13 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä sovelletaan myös lain 4 §:ssä tarkoitettuun ministeriön ilmoitukseen sekä säädöskokoelmassa julkaistaviin määräyksiin ja muihin päätöksiin ja tiedonantoihin.

16 §. Säädöskokoelman ja sopimussarjan vihkoon tehtävät merkinnät . Pykälään ehdotetaan otettavaksi perussäännökset säädöskokoelman ja sopimussarjan vihkoon tehtävistä merkinnöistä. Tarkemmat merkintöjä koskevat säännökset annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Oikeusministeriön asetuksella voitaisiin kuitenkin antaa säännöksiä käytettävien merkintätapojen yksityiskohdista.

Pykälän 1 momentin mukaan säädöskokoelman kunkin vihkon alussa olisi nykyisen käytännön mukaisesti oltava otsikko "Suomen säädöskokoelma" sekä sisällysluettelo, jossa mainitaan säädöksen tai asianomaisen tiedonannon juokseva numero ja nimike. Lisäksi vihkon alkuun merkitään sen julkaisemispäivä. Ehdotus vastaa asiallisesti Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 6 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä.

Pykälän 2 momentti sisältää vastaavasti perussäännöksen sopimussarjan vihkoon tehtävistä merkinnöistä. Sopimussarjan vihkon alussa tulisi nykyiseen tapaan olla otsikko "Suomen säädöskokoelman sopimussarja". Muuten vihkoon merkittäisiin 1 momentissa tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot.

Pykälän 3 momentin mukaan säädöskokoelman ja sopimussarjan vihkoon voitaisiin merkitä muitakin vihkon ja siinä julkaistavien säädösten, sopimusten ja tiedonantojen yksilöimiseksi tarpeellisia tietoja sekä tehdä valtiopäiväasiakirjoihin samoin kuin säädöksiin ja määräyksiin viittaavia merkintöjä. Säädöskokoelman tai sen sopimussarjan vihkoon tehtävän muun merkinnän olisi siten oltava tarpeellinen vihkon tai siinä julkaistavan asiakirjan yksilöimiseksi taikka merkinnän olisi sisällettävä valtiopäiväasiakirjoihin tai muihin säädöksiin tai määräyksiin viittaavia tietoja.

Säädöskokoelman vihkoon tehdään nykyisin eräitä painoteknisiä merkintöjä, joita voidaan pitää ehdotetulla tavalla vihkon yksilöimiseksi tarpeellisina. Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 6 §:n 3 momentin mukaan vihkossa on nykyisin kunkin lain kohdalla viitattava lain säätämiseen johtaneeseen hallituksen esitykseen tai lakialoitteeseen ja valiokuntien mietintöihin. Käytännössä lain kohdalla viitataan myös eduskunnan vastaukseen, vaikka asiasta ei olekaan erikseen säädetty. Asetuksen 6 a §:ssä säädetään nykyisin Euroopan yhteisöjen direktiiveihin, asetuksiin ja päätöksiin viittaavista merkinnöistä. Tällaisten merkintöjen tekeminen säädöskokoelman vihkoon on vastaisuudessakin tarpeellista. Asetuksella voitaisiin säätää muistakin ehdotetussa momentissa tarkoitetuista vihkoon tehtävistä merkinnöistä.

Muita kuin ehdotetussa pykälässä säädettyjä merkintöjä säädöskokoelman tai sopimussarjan vihkoon ei sen sijaan voitaisi tehdä. Laissa tarkoitetulla Suomen säädöskokoelmalla ja sen sopimussarjalla ei esimerkiksi ole päätoimittajaa eikä vihkoon siten voida tehdä merkintää tällaista tehtävää hoitavasta henkilöstä. Nykyisestä vuonna 1992 alkaneesta käytännöstä olisikin tässä suhteessa luovuttava. Säädöskokoelmassa julkaistavan asiakirjan oikeellisuudesta vastaa ehdotetun lain 17 §:ssä tarkoitettu julkaisemismääräyksen antava virkamies. Arvonlisäverotuksen kannalta säädöskokoelma on ilman päätoimittajaa koskevaa merkintääkin rinnastettava arvonlisäverolain (1501/1993) 55 §:ssä tarkoitettuun sanoma- ja aikakauslehteen.

Tarkemmat säännökset vihkoon tehtävistä merkinnöistä annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Oikeusministeriön asetuksella voitaisiin lisäksi antaa säännöksiä merkintätavoista. Yksityiskohtien osalta merkintöjen tekemisessä noudatetaan nykyisinkin osin Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 6 ja 6 a §:n säännöksiä ja osin oikeusministeriön päätöstä viittauksista Euroopan yhteisöjen säädösten täytäntöönpanoa koskevissa säädöksissä (1039/1994) .

17 §. Julkaisemismääräys . Pykälään ehdotetaan otettaviksi perussäännökset säädöskokoelmassa tai sopimussarjassa julkaistavaa asiakirjaa koskevan julkaisemismääräyksen antamisesta.

Erityisen julkaisemismääräyksen antaminen säädettäisiin pykälän 1 momentissa edellytykseksi sille, että säädös, valtiosopimus ja muu tässä laissa tarkoitettu asiakirja voitaisiin julkaista säädöskokoelmassa tai sopimussarjassa. Asiasta on nykyisin säädetty Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 5, 6, 6 a ja 6 b §:ssä. Laissa ehdotetaan kuitenkin painatusmääräyksen sijasta käytettäväksi sanaa julkaisemismääräys.

Julkaisemismääräyksen tulee ehdotuksen mukaan sisältää tiedot säädöskokoelman tai sopimussarjan vihkoon tehtävistä 16 §:ssä mainituista merkinnöistä sekä muista säädöksen tai sopimuksen julkaisemista varten tarpeellisista seikoista. Tarkemmat säännökset julkaisemismääräyksen sisällöstä ehdotetaan annettavaksi valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 2 momentin mukaan julkaisemismääräys osoitetaan sille, joka huolehtii säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemiseen liittyvistä käytännön tehtävistä. Nykyisin näistä tehtävistä huolehtii Oy Edita Ab -niminen valtionyhtiö. Asiasta on säädetty Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 4 §:ssä sekä painatuskeskuksen yhtiöittämislain 6 §:ssä.

Lakiehdotuksen 18 §:ään ehdotetaan otettaviksi säännökset oikeusministeriön tehtävästä vastata säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisesta ja jakelusta sekä oikeusministeriön toimivallasta antaa säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemiseen ja jakeluun liittyviä käytännön tehtäviä muulle valtion viranomaiselle, laitokselle tai yhtiölle taikka yksityiselle henkilölle, yhteisölle tai säätiölle. Julkaisemismääräys olisi siten osoitettava sille, jolle oikeusministeriö on antanut tehtäväksi huolehtia säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisesta.

Pykälän 3 momentti sisältää perussäännökset julkaisemismääräyksen antamiseen oikeutetuista virkamiehistä. Valtioneuvoston osalta julkaisemismääräyksen antaisi ministeriön asianomainen virkamies eli kyseisen asian esittelijä. Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan painatusmääräyksen antaa nykyisinkin asianomainen valtioneuvoston esittelijä. Asiasta voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä ministeriön sisäistä työnjakoa koskevilla säännöksillä tai määräyksillä.

Muun viranomaisen määräyksen samoin kuin säädöskokoelmassa julkaistavaksi erikseen säädetyn viranomaisen muun päätöksen tai tiedonannon osalta julkaisemismääräyksen antaisi viranomaisen asianomainen virkamies. Näiltä osin julkaisemismääräyksen antava esittelijä tai muu virkamies määräytyisi asianomaisesta viranomaisesta annettujen muiden säännösten tai viranomaisen sisäisten hallinnollisten määräysten perusteella.

Eduskunnan asianomainen virkamies antaisi julkaisemismääräyksen eduskunnan työjärjestyksen, lain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetun ohje- ja johtosäännön sekä 3 §:ssä tarkoitetun eduskunnan päätöksen samoin kuin 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun eduskunnan hyväksymän säädöksen osalta. Nykyisinkin Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 5 ja 6 §:n säännökset painatusmääräyksen antamisesta koskevat vastaavasti eduskunnan asianomaista virkamiestä, jonka tulee tarvittaessa myös ilmoittaa, mitä varainhoitovuotta koskevassa talousarviosarjassa eduskunnan päätös julkaistaan. Asiasta on nykyisin säädetty Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 6 b §:ssä. Käytännössä valtion talous- tai lisätalousarviosta erillään tehtyjä valtiontaloutta koskevia eduskunnan päätöksiä on kuitenkin ollut tapana julkaista antamalla asiasta asetus siten kuin edellä 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on esitetty. Tällaisesta käytännöstä on syytä luopua.

Eduskunnan asianomainen virkamies antaisi julkaisemismääräyksen suoraan sille, joka huolehtii säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemiseen liittyvistä käytännön tehtävistä. Julkaisemismääräyksen antaisi eduskunnan virkamies silloin, kun määräys koskee:

1) eduskunnan työjärjestystä;

2) lain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitettua eduskunnan täysistunnon eduskuntatyön järjestämistä tai eduskunnan valitsemaa toimielintä varten hyväksymää ohje- tai johtosääntöä;

3) valtion talousarviota tai lisätalousarviota;

4) eduskunnan päätöstä talousarvioesityksen noudattamisesta väliaikaisena talousarviona;

5) lain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettua eduskunnan valtion talousarviosta tai lisätalousarviosta erillään tekemää valtiontaloutta koskevaa päätöstä; sekä

6) lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua eduskunnan säädöskokoelmassa julkaistavaksi erikseen määräämää eduskunnan hyväksymää eduskuntatyön järjestämistä tai eduskunnan valitsemaa toimielintä koskevaa säädöstä.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtuutuksesta, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä julkaisemismääräyksen sisällöstä ja antamisesta. Käytännössä julkaisemismääräys annetaan nykyisin tietoverkon välityksellä. Säädöksen osalta julkaisemismääräys sisältää tiedot säädöksen julkaisemisajankohdasta sekä säädöskokoelman vihkoon tehtävistä viittausmerkinnöistä. Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 6 §:n 3 momentissa ja 6 a §:n 3 momentissa edellytetään viittaustietojen merkitsemistä painatusmääräykseen. Tarkemmat säännökset on asianmukaista antaa vastaisuudessakin tarpeen niin vaatiessa asetuksella.

5luku. Erinäiset säännökset

18 §. Säädöskokoelman julkaisemisesta ja jakelusta huolehtiminen . Pykälä sisältää säännökset oikeusministeriön tehtävästä vastata säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisesta ja jakelusta sekä oikeusministeriön velvollisuudesta huolehtia tästä tehtävästä yhteistyössä eduskunnan sekä valtioneuvoston kanslian ja ulkoasiainministeriön kanssa. Lisäksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi oikeusministeriön toimivallasta antaa säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemiseen ja jakeluun liittyviä käytännön tehtäviä muun julkisen tai yksityisen tahon hoidettavaksi.

Pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan oikeusministeriö vastaa säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisesta ja jakelusta. Oikeusministeriön tehtävänä olisi huolehtia lähinnä säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisen ja jakelun teknisistä, taloudellisista ja muista käytännöllisistä edellytyksistä, mutta viime kädessä ministeriön olisi hoidettava julkaiseminen ja jakelu omin toimenpitein. Käytännössä näiden tehtävien hoitaminen edellyttää eduskunnan, valtioneuvoston ja julkaisemisen teknisen toimeenpanijan välistä kiinteää yhteistyötä. Nykyisin esimerkiksi säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisessa tarvittavia tietoja siirretään valtioneuvoston kanslian ylläpitämän valtioneuvoston päätöksentekojärjestelmän välityksellä. Tietoverkossa olevan järjestelmän toiminta edellyttää muun ohella eri osapuolten tietoteknisten ratkaisujen yhteen sovittamista. Sen vuoksi pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi oikeusministeriön velvollisuudesta toimia yhteistyössä eduskunnan sekä valtioneuvoston kanslian ja ulkoasiainministeriön kanssa siten, että säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemiseen liittyvät eri tahojen tarpeet tulevat asianmukaisesti huomioon otetuiksi.

Pykälän 2 momentti sisältää säännöksen oikeusministeriön oikeudesta antaa säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemiseen ja jakeluun liittyviä käytännön tehtäviä muulle valtion viranomaiselle, laitokselle tai yhtiölle, yksityiselle henkilölle taikka yhteisölle tai säätiölle. Käytännön tehtävillä tarkoitetaan säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisen ja jakelun teknistä toimeenpanoa, kuten säädöskokoelman vihkojen painamista sekä vihkojen toimittamista tilaajille ja muutenkin yleisön saataville. Tällaisia käytännön tehtäviä voitaisiin ehdotuksen mukaan antaa myös muulle kuin viranomaiselle.

Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisen ja jakelun teknistä toimeenpanoa on pidettävä sellaisena perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä, joka voidaan antaa muullekin kuin viranomaiselle, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Oikeusministeriön asiana olisi kuitenkin arvioida, missä määrin se hoitaa mainittuja käytännön tehtäviä itse ja onko niitä joiltakin osin tarkoituksenmukaista antaa muulle kuin viranomaiselle. Viime kädessä vastuu säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisesta ja jakelusta kuuluisi kaikissa tapauksissa oikeusministeriölle.

Nykyisin asiasta on säädetty Suomen säädöskokoelmasta annetulla asetuksella ja yhtiöittämislailla, joka on kumottu 15 päivänä lokakuuta 1999 voimaan tulleella lailla. Yhtiöittämislain kumoamisesta annetun lain 2 §:n mukaan yhtiöittämislain 6 § on kuitenkin voimassa 31 päivään maaliskuuta 2003 asti. Yhtiöittämislain 6 §:n 2 kohdan mukaan yhtiön tulee sen mukaan kuin erikseen säädetään tai määrätään julkaista Suomen säädöskokoelmaa ja sen sopimussarjaa. Asiasta on nykyisin säädetty Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 4 §:ssä, jonka mukaan säädöskokoelman julkaisemisesta, jakelusta ja myynnistä huolehtii valtion painatuskeskus, jollei erityisestä syystä muuta johdu. Asetuksen säännöksen on kuitenkin katsottava koskevan Oy Edita Ab ―nimistä valtionyhtiötä, joka on edellä mainitussa laissa tarkoitettu Valtion painatuskeskuksen sijalla oleva yhtiö. Oikeusministeriö ja yhtiö ovat sopineet myös elektronisen säädöstietopankin perustamisesta, ylläpidosta ja jakelusta.

Nyt ehdotettavalla lailla on tarkoitus kumota Suomen säädöskokoelmasta annettu asetus, jolloin Oy Edita Ab -nimisen valtionyhtiön tehtävästä julkaista säädöskokoelmaa ja sopimussarjaa ei enää olisi voimassa yhtiöittämislaissa tarkoitettuja Suomen säädöskokoelmasta annetun asetuksen 4 §:ään sisältyviä erikseen annettuja säännöksiä tai määräyksiä. Lakiehdotuksen 21 § sisältää kuitenkin siirtymäsäännöksen, jonka mukaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemista ja jakelua koskevat järjestelyt ovat voimassa 31 päivään maaliskuuta 2003.

19 §. Asetuksenantovaltuus . Pykälään ehdotetaan otettavaksi tavanomainen säännös asetuksenantovaltuudesta, jonka nojalla tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voitaisiin tarvittaessa antaa valtioneuvoston asetuksella.

6luku. Voimaantulo

20 §. Voimaantulo . Pykälän 1 momentti sisältää voimaantulosäännöksen, jonka mukaan laki tulisi voimaan samana päivänä kuin uusi Suomen perustuslaki eli 1 päivänä maaliskuuta 2000.

Lailla kumottaisiin kansainvälisten sopimusten julkaisemisesta annettu laki ja Suomen säädöskokoelmasta annettu asetus niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen. Näiltä osin säännökset sisältyvät pykälän 2 momenttiin . Mainitun julkaisemislain nojalla annetun julkaisemisasetuksen voimassaolo päättyisi suoraan asetuksen antamiseen valtuuttavan lain kumoamisen seurauksena.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi tavanomainen säännös valtioneuvoston oikeudesta ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin jo ennen lain voimaantuloa. Säännöksen nojalla voitaisiin esimerkiksi valmistella säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemiseen ja jakeluun liittyvien käytännön tehtävien hoitamista koskevia järjestelyjä, vaikka mahdolliset uudet järjestelyt voisivatkin tulla voimaan vasta 21 §:ssä tarkoitetun siirtymäajan päätyttyä.

21 §. Siirtymäsäännös. Pykälään ehdotetaan otettavaksi siirtymäsäännökset säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemiseen ja jakeluun liittyvien käytännön tehtävien hoitamisesta sekä EY-säädöksiin viittavien merkintöjen kirjoittamistavasta.

Valtioneuvoston oikeudesta luovuttaa Valtion painatuskeskuksen hallinnassa oleva omaisuus perustettavalle valtionyhtiölle sekä yhtiön eräistä tehtävistä annetun lain kumoamisesta annetun lain mukaan yhtiöittämislaissa tarkoitettu yhtiö hoitaa sille nykyisten säännösten mukaan kuuluvat tehtävät 31 päivään maaliskuuta 2003 saakka. Käytännön syistä on tarkoituksenmukaista, että yhtiö hoitaa siirtymäaikana nykyiseen tapaan myös säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemiseen ja jakeluun liittyvät käytännöt tehtävät. Sen vuoksi pykälässä ehdotetaan säädettäväksi oikeusministeriölle tämän lain 18 §:n 2 momentissa ehdotetun toimivallan määräaikaisesta rajoituksesta siten, että lain voimaan tullessa voimassa olevat säädöskokoelman ja sopimussarjan julkaisemisen ja jakelun käytännön tehtäviä koskevat järjestelyt ovat voimassa 31 päivään maaliskuuta 2003.