GP 172/1999

1.1.Suomen perustuslaki

Suomen perustuslaki (731/1999) annettiin 11 päivänä kesäkuuta 1999 ja se tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2000. Perustuslakiuudistuksen päätavoitteena oli Suomen peruslakien yhtenäistäminen ja ajanmukaistaminen. Tavoitteena ei ollut muuttaa Suomen valtiosäännön perusteita, vaan pikemminkin korjata ja huoltaa valtiosääntöä sen voimassa olevista perusteista lähtien. Yhtenä uudistuksen tavoitteena oli Suomen valtiosäännön parlamentaaristen piirteiden vahvistaminen. Uuden perustuslain mukaan tasavallan presidentin päätöksentekomenettely uudistuu siten, että presidentti tekee päätöksensä pääsääntöisesti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Tasavallan presidentin omaperäisestä asetuksenantovallasta luovutaan ja asetukset antaa perustuslaissa tai muussa laissa annetun nimenomaisen valtuutuksen perusteella vastaisuudessa tasavallan presidentti, valtioneuvosto tai ministeriö.

Perustuslain 57 §:n mukaan tasavallan presidentti hoitaa hänelle perustuslaissa tai muussa laissa erikseen säädetyt tehtävät. Perustuslaissa säädetään näin ollen presidentin keskeisistä tehtävistä ja toimivaltuuksista. Presidentin kaikkia tehtäviä ei kuitenkaan ole lueteltu perustuslaissa, vaan ne voivat perustua myös muihin eduskunnan säätämiin lakeihin. Asetuksella presidentin tehtävistä ei enää vastaisuudessa voida säätää. Jos presidentille nykyisin asetuksella tai muulla lakia alemmanasteisella säädöksellä säädetyt tehtävät on tarkoitus säilyttää, on niitä koskevat säännökset siirrettävä lain tasolle.

Uusi perustuslaki ei muuta presidentin asemaa puolustusvoimien ylipäällikkönä. Ylipäällikkyys liittyy läheisesti presidentin tehtäviin Suomen ulkopolitiikan johdossa muun muassa siksi, että kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla ja siten myös puolustuspoliittiseen päätöksentekoon vaikuttavasti. Sotilaskäskyasiat kuuluvat presidentin ylipäällikön vallan alaan. Perustuslain 58 §:n 5 momentin mukaan tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista ministerin myötävaikutuksella sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä uudeksi Suomen hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) antamassaan mietinnössään (PeVM 10/1998 vp) edellyttänyt, että lainsäädännössä selvennetään sotilaskäskyasioiden päätöksenteon kokonaisuutta. Samalla edellytettiin säädettäväksi, missä sotilaskäskyasioissa tasavallan presidentti käyttää hänelle kuuluvaa toimivaltaa ja mitkä sotilaskäskyasiat voivat jäädä puolustusvoimain komentajan ja rajavartiolaitoksen päällikön erikseen määriteltävän toimivallan puitteissa ratkaistaviksi. Lailla tulee myös säätää millä tavalla perustuslain 58 §:n 5 momentissa edellytetty ministerin myötävaikutus toteutetaan.

Virkanimitystoimivaltaa koskeva sääntely uudistuu perustuslain tullessa voimaan siten, että tasavallan presidentti nimittää suoraan perustuslain nojalla vain korkeimpiin valtionhallinnon virkoihin sekä virkoihin, joihin nimittäminen on presidentin valtiosääntöisen aseman takia tai muusta erityisestä syystä katsottu perustelluksi osoittaa presidentille. Nimittämisestä on tällöin säädettävä lailla.

Perustuslain 128 §:n 2 momentin mukaan presidentti nimittää upseerit. Puolustusvoimien upseerin nimittäminen on perustuslain 58 §:n 5 momentissa tarkoitettu sotilaallinen nimitysasia, josta presidentti päättää sen mukaan kuin lailla säädetään. Puolustusvoimista annetun lain (402/1974) 8 §:n mukaan puolustusvoimien upseerit nimittää virkaan tasavallan presidentti valtioneuvostossa tai sotilaallisten nimitysasiain menettelyssä. Presidentin nimitysvaltaa ja sotilaallisten nimitysasioiden päätöksentekomenettelyä koskevat tarkemmat säännökset sisältyvät puolustusvoimien osalta puolustusvoimista annettuun asetukseen (667/1992) . Samoin asetukseen sisältyvät sääntelyt tehtävään määräämistä sekä sotilasarvossa ylentämistä koskevasta tasavallan presidentin toimivallasta. Kun presidentin tehtävistä on perustuslain mukaan säädettävä laissa, on nykyiset asetustasoiset sääntelyt nostettava lain tasolle.

1.2.Muun lainsäädännön uudistuminen

Voimassa olevan hallitusmuodon 16 §:n mukaan ja uuden perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Hallintolainkäytössä noudatettavaa menettelyä sääntelee vuonna 1996 voimaan tullut hallintolainkäyttölaki (586/1996) . Mainittu laki on yleislaki, joka sisältää keskeiset säännökset valituksesta ja eräistä muista hallinto-oikeudellisista oikeusturvakeinoista sekä niiden käsittelyssä noudatettavasta menettelystä. Hallintolainkäyttölain mukaan valtioneuvoston alaisen viranomaisen päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen. Hallintolainkäyttölaki lähtee yleisen valitusoikeuden periaatteesta. Mikäli valitusoikeutta rajoitetaan, edellyttää se hallintolainkäyttölain 13 §:n mukaan erikseen annettavaa laintasoista säännöstä.

Pääesikunnan alaisten opetuslaitosten Maanpuolustuskorkeakoulun ja Maanpuolustusopiston opiskelijoita ja oppilaaksi pyrkiviä koskevista päätöksistä on mahdollisuus voimassa olevien säännösten mukaan hakea muutosta hallinto-oikeudelta ja tämän päätöksestä edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Asioiden laadusta ja tarkoituksenmukaisuussyistä valitusoikeutta tulisi oppilaiden oikeusturvaa kuitenkaan vaarantamatta voida rajoittaa opintosuoritusten arvostelua ja oppilaitokseen opiskelijaksi hyväksymistä koskevien päätösten osalta. Hallinto-oikeuden antamaan päätökseen, joka koskisi opiskelijoiden valintaa, opintojen keskeyttämistä tai opiskelijan erottamista, ei saisi hakea muutosta valittamalla. Valituskieltoa koskevat sääntelyt vastaisivat soveltuvin osin voimassa olevassa yliopistolaissa omaksuttuja valituskieltosäännöksiä.

Eduskunnan hallintovaliokunta on mietinnössään hallituksen esityksestä pelastustoimilaiksi (HaVM 23/1998 vp - HE 76/1998 vp) ehdottanut muun ohella hallituksen esitystä muutettavaksi siten, että puolustusvoimat lisätään lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun viranomaisluetteloon. Mietinnössä todetaan, että koska valiokunta ehdottaa puolustusvoimille säädettäväksi nimenomaisen osallistumisvastuun pelastustoimintaan, on puolustusvoimille kuuluvat tehtävät lueteltava pelastustoimilaissa, koska laki puolustusvoimista on tältä osin puutteellinen. Edelleen valiokunta katsoo, että koska ensisijainen paikka tällaisten velvoitteiden säätämiselle on laki puolustusvoimista, on eri yhteydessä asianmukaista siirtää sääntely sanottuun lainsäädäntöön.

2.1Sotilaskäskyasioita koskevan päätöksenteon uudistaminen

2.2.Perustuslaista johtuvat muut muutostarpeet

2.3.Muut muutostarpeet

Maanpuolustuskorkeakoulun ja -opiston päätöksiä koskeva muutoksenhaku

Maanpuolustusopistosta annetun asetuksen (669/1992) 12 §:n mukaan opintosuoritusten arvosteluun tyytymätön opiskelija voi pyytää siihen oikaisua arvostelun suorittaneelta opettajalta tai, milloin kysymys on todistukseen annetusta arvosanasta, Maanpuolustusopiston johtajalta. Opettajan tekemään päätökseen tyytymätön voi saattaa asian edelleen Maanpuolustusopiston johtajan käsiteltäväksi. Asetuksen 18 §:n mukaan opiskelijavalintaan tyytymätön hakija voi pyytää siihen oikaisua Maanpuolustusopiston johtajalta. Asetuksen 13 § :n mukaan opiskelijan opiskelu voidaan keskeyttää sairauden vuoksi, riittävän edistyksen puuttuessa tai muusta pätevästä syystä. Jos opiskelija on syyllistynyt rikokseen tai muutoin sopimattomaan käyttäytymiseen, hänet voidaan erottaa. Opiskelijan opiskelun keskeyttää tai hänet erottaa maanpuolustusopiston johtaja.

Maanpuolustusopiston johtajan asetuksen 12 tai 13 §:n nojalla antamaan päätökseen sekä 18 §:n nojalla oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla siten kuin siitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun asetuksen (668/1992) 22 §:n mukaan muun kirjallisen opintosuorituksen kuin jatkotutkintoon kuuluvan tutkimuksen arvosteluun tyytymätön opiskelija voi pyytää siihen suullisesti tai kirjallisesti oikaisua arvostelun suorittaneelta opettajalta. Tutkintoihin kuuluvan tutkimuksen tai oppiaineen loppuarvosanaan tyytymätön opiskelija osoittaa kuitenkin oikaisupyynnön tutkinto-osaston johtajalle. Oikaisupyynnön johdosta tehtyyn päätökseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta maanpuolustuskorkeakoulun rehtorilta. Asetuksen 28 §:n mukaan opiskelijavalintaan tyytymätön hakija voi pyytää siihen kirjallisesti oikaisua maanpuolustuskorkeakoulun rehtorilta. Asetuksen 23 §:n mukaan opiskelijan opiskelu voidaan keskeyttää sairauden vuoksi, riittävän edistyksen puuttuessa tai muusta pätevästä syystä. Jos opiskelija on syyllistynyt rikokseen tai muutoin sopimattomaan käyttäytymiseen, hänet voidaan erottaa. Opiskelijan opiskelun keskeyttää tai hänet erottaa Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori.

Asetuksen 29 b §:n mukaan maanpuolustuskorkeakoulun rehtorin 22, 23 ja 28 §:n nojalla tekemiin päätöksiin saa hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 3 §:n mukaan ennen lain voimaan tuloa annetuissa asetuksissa olevat valituskieltosäännökset ovat edelleen sovellettavissa, mutta uusia asetuksentasoisia valituskieltoja ei enää hallintolainkäyttölain voimaan tulon jälkeen voida säätää, ellei siihen ole laissa nimenomaista valtuutusta. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti kaikkiin Maanpuolustuskorkeakoulun ja Maanpuolustusopiston edellä mainittuihin päätöksiin voidaan siten hakea muutosta hallinto-oikeudelta ja tämän päätöksestä edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Vuonna 1998 voimaan tulleessa yliopistolain (645/1997) 8 luvussa on säädetty oikaisumenettelystä, muutoksenhausta ja valituskiellosta. Yliopistolain mukaan opiskelija saa hakea yliopistolta oikaisua opiskelijaksi ottamista ja opintosuoritusten arviointia koskeviin päätöksiin. Lain 35 §:n 2 momentin mukaan päätökseen, johon saa hakea oikaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeudelta. Opintosuoritusten arvostelua koskevaan oikaisumenettelyssä tehtyyn päätökseen ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla. Yliopistolain 35 §:n 3 momentin mukaan opiskelijavalintaa koskevaan lääninoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Puolustusvoimista annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi Maanpuolustuskorkeakoulua ja Maanpuolustusopistoa koskevat sääntelyt mainittujen opetuslaitosten asemasta, opiskelijoiden hyväksymisestä, opiskelun keskeyttämisestä ja opiskelijan erottamisesta sekä oikaisumenettelystä. Nykyisin vastaavia asioita säännellään asetuksella.

Lakiin ehdotetaan myös sääntelyä, jonka mukaan Maanpuolustuskorkeakoulun ja Maanpuolustusopiston antamiin päätöksiin haetaan muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallintolainkäyttölain mukaan valtioneuvoston alaisen viranomaisen päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen. Hallintolainkäyttölaki lähtee yleisen kaikkia päätöksiä koskevan valitusoikeuden periaatteesta. Hallintolainkäyttölain 13 §:n mukaan valitusoikeuden rajoittaminen edellyttää erikseen annettavaa laintasoista säännöstä. Hallintolainkäyttölakia koskevan oikeuskirjallisuuden mukaan valituskiellon säätäminen olisi mahdollista asioiden luonteen vuoksi muun muassa opintosuoritusten arvostelua koskeviin päätöksiin. Tällöinkin valituskiellon edellytykseksi on yleensä asetettava, että käytettävissä on valitusta yksinkertaisempi oikeussuojakeino, kuten viranomaisen sisäinen oikaisumenettely.

Edellä lausutusta johtuen laissa ehdotetaan säädettäväksi valituskiellosta siten, että Maanpuolustuskorkeakoulun tai Maanpuolustusopiston antamaan päätökseen, johon saa hakea oikaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen tyytymätön sen sijaan saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeudelta. Valitusmenettely ei kuitenkaan olisi mahdollinen opintosuoritusten arvostelua koskevasta oikaisumenettelyssä annetusta päätöksestä. Maanpuolustuskorkeakoulusta ja Maanpuolustusopistosta annettujen asetusten mukaan opintosuoritusten arvosteluun sekä opiskelijavalintaan tyytymätön voi hakea oppilaitoksen sisäisessä menettelyssä oikaisua viime kädessä laitoksen johtajalta tai rehtorilta. Ehdotuksen mukaan hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee opiskelijaksi hyväksymistä ja opintojen keskeyttämistä tai opiskelijan erottamista, ei saisi hakea muutosta valittamalla. Ehdotettu valituskieltoa ja rajoitettua valitusmahdollisuutta koskeva sääntely vastaisi soveltuvin osin voimassa olevassa yliopistolaissa omaksuttuja valituskieltosäännöksiä.

Yleistä

Esityksen keskeisenä tavoitteena on lisätä puolustusvoimista annettuun lakiin perustuslain edellyttämät nykyisin puolustusvoimien osalta pääosin asetustasoiset tasavallan presidentin tehtäviä ja toimivaltaa koskevat säännökset. Sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestelmää ja eräitä muutoksenhakukieltoja koskevaa sääntelyä lukuun ottamatta ehdotetut muutokset ovat teknisiä.

Sotilaskäskyasiat

Tasavallan presidentin ratkaistaviin kuuluvien sotilaskäskyasioiden päätöksentekomenettelyn uudistamisen keskeisenä tavoitteena on menettelyn parlamentaaristen piirteiden vahvistaminen. Perustuslain 58 §:n 5 momentin edellyttämä ministerin myötävaikutus ja parlamentaarinen vastuu puolustusvoimia koskevissa sotilaskäskyasioissa ehdotetaan toteutettavaksi siten, että puolustusministerillä olisi oikeus olla läsnä sekä lausua käsityksensä puolustusvoimain komentajan esitellessä sotilaskäskyasioita tasavallan presidentille. Sotilaallisen maanpuolustuksen alalla puolustusministerin asema on keskeinen. Puolustusvoimien parlamentaarisen valvonnan kannalta on perusteltua, että puolustusministerillä on läsnäolo- ja puheoikeus presidentin käsitellessä sotilaskäskyasioita kabinettiesittelyssä. Parlamentaarisen vastuun toteutumisen kannalta on oleellista, että ministeri on esittelyissä säännöllisesti mukana.

Tärkeää on, että ylimmät valtioelimet pidetään tietoisina ja että ne päättävät sotilaallisen maanpuolustuksen keskeisimmistä toimintalinjoista ja niiden muutoksista. Presidentillä tulee edelleen olla rajoitukseton oikeus ottaa sotilaskäskyasia ratkaistavakseen. Tähän sekä ministerin myötävaikutukseen liittyy ehdotus siitä, että puolustusvoimain komentaja antaa tietoja presidentille ja puolustusministerille sotilasesimiesten toimivaltaan kuuluvista merkittävistä sotilaskäskyasioista.

Puolustusvoimien ylipäällikkyys liittyy läheisesti presidentin tehtäviin Suomen ulkopolitiikan johdossa. Ehdotuksen tarkoituksena on, että tasavallan presidentin päätöksentekomenettely sotilaskäskyasioissa tulisi lähemmäksi presidentin ulkopoliittista päätöksentekomenettelyä. Tällä on merkitystä muun muassa kansainvälisen sotilaallisen yhteistyön lisääntyessä kriisinhallinnassa ja rauhanturvaamistoiminnassa. Keskeisenä muutosehdotuksena olisi se, että merkittävissä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttavissa sotilaskäskyasioissa päätöksenteko voisi tapahtua myös valtioneuvostossa.

Tämän toteuttamiseksi ehdotetaan, että presidentti voisi omasta aloitteestaan tai ministerin esityksestä siirtää sotilaskäskyasian ratkaistavakseen valtioneuvostossa. Koska puolustusvoimien sotilaskäskyasiassa on kyse ylipäällikönvallan käyttämisestä ja koska asian laadusta johtuen sotilaallisilla näkökohdilla on poikkeuksellisen keskeinen merkitys, ehdotetaan, että presidentti tekisi päätöksensä valtioneuvostossa ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Tarkoituksena olisi, että asiaa ei käsiteltäisi valmistelevasti valtioneuvoston yleisistunnossa. Edellä mainittuun sotilaallisen asiantuntemuksen varmistamiseen liittyy läheisesti myös puolustusvoimain komentajalle ehdotettu oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä käsiteltäessä valtioneuvostossa sotilaskäskyasioita. Valtioneuvostossa puolustusvoimia koskevan asian esittelisi puolustusministeri.

Tasavallan presidentille ylipäällikkönä kuuluvien sotilaskäskyasioina päätettävien asioiden piiri on johdettavissa puolustusvoimia koskevan lainsäädännön mukaisista tehtävistä. Sotilaskäskyjen tarkoituksena on puolustusvoimien sotilaallisesti järjestetyn joukon tai siihen kuuluvan sotilaan johtaminen tai sotilaallisen tehtävän valmistelu ja toteuttaminen. Sotilaskäskyjä voi antaa tasavallan presidentti puolustusvoimien ylipäällikkönä tai suoraan hänen käskynalaisuuteensa kuuluva sotilashenkilö, joka samalla kuuluu myös puolustusvoimien joukkoihin. Myös käskyjen kohteena olevan tulee kuulua käskyn antajan alaisuuteen sekä puolustusvoimien rauhan tai sodanajan kokoonpanoon.

Tasavallan presidentin sotilaskäskyasioiden päätöksenteon kannalta on olennaista määrittää lain tasolla ne keskeiset asiat, jotka edellyttävät presidentin päätöstä. Tällaisia merkittäviä sotilaskäskyasioita olisivat asiat, jotka koskevat valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisiä perusteita ja sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittäviä muutoksia, sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteita sekä muut puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja sotilaallista järjestystä koskevat laajakantoiset ja periaatteellisesti merkittävät sotilaskäskyasiat. Presidentti päättäisi nykyiseen tapaan myös sotilasarvossa ylentämisestä.

Muutoksenhakukiellot

Hallintolainkäyttölain mukaan valtioneuvoston alaisen viranomaisen päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen. Hallintolainkäyttölaki lähtee yleisen valitusoikeuden periaatteesta. Mikäli valitusoikeutta rajoitetaan, edellyttää se hallintolainkäyttölain 13 §:n mukaan erikseen annettavaa laintasoista säännöstä.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi sääntelyt valituskiellosta siten, ettei maanpuolustuskorkeakoulun tai maanpuolustusopiston antamaan päätökseen, johon saa hakea oikaisua, saa hakea muutosta valittamalla. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen tyytymätön sen sijaan saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeudelta. Valitusmenettely ei kuitenkaan olisi mahdollinen opintosuoritusten arvostelua tai opiskelijaksi valitsemista koskevasta oikaisumenettelyssä annetusta päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee opiskelijaksi hyväksymistä ja opintojen keskeyttämistä tai opiskelijan erottamista, ei saisi hakea muutosta valittamalla. Ehdotettu valituskieltoa ja rajoitettua valitusmahdollisuutta koskeva sääntely vastaisi soveltuvin osin voimassa olevassa yliopistolaissa omaksuttuja valituskieltosäännöksiä.

Taloudelliset, organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esitys ei sisällä sellaisia muutosehdotuksia, joista aiheutuisi säästöjä tai menojen lisäyksiä. Uudistuksella ei ole myöskään organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

Laki puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta

2 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 a kohta, jossa säädettäisiin puolustusvoimien tehtäväksi velvollisuus osallistua pelastustoimintaan. Säännöksen mukaan puolustusvoimat on velvollinen osallistumaan pelastustoimintaan antamalla käytettäväksi pelastustoiminnassa tarvittavaa kalustoa, henkilövoimavaroja ja erityisasiantuntijapalveluja, jos se onnettomuuden laajuus tai erityisluonne huomioon ottaen on tarpeen. Pelastustoimintaan osallistuminen ei saa vaarantaa puolustusvoimien maanpuolustustehtävien suorittamista. Henkilövoimavaroilla tarkoitetaan myös asevelvollisia. Ehdotettu säännös on yleisperusteluissa esitetyn eduskunnan hallintovaliokunnan kannan mukaisesti tarkoitettu korvaamaan pelastustoimilain (561/1999) 6 §:n 2 momentin, joka näin ollen voidaan samalla kumota.

3 §. Pykälän 2 momenttiin sisältyvä viittaussäännös ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että siinä viitataan hallitusmuodon sijasta uuteen perustuslakiin. Perustuslain 128 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö.

4 a §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi ja vastaavat säännökset siirrettäväksi lain systematiikan kannalta tarkoituksenmukaisempaan paikkaan lain uudeksi 10 a §:ksi.

8 §. Pykälään ehdotetaan sisällytettäväksi säännös, jonka mukaan tähän lakiin sisältyvät perustuslain 58 §:n 5 momentissa edellytetyt laintasoiset säännökset presidentin päätöksenteosta sotilaskäskyasioissa ja sotilaallisissa nimitysasioissa. Sotilaskäskyasioista ja niitä koskevasta päätöksentekojärjestelmästä säädettäisiin lain 8 a, 8 b ja 9 §:ssä sekä sotilaallisista nimitysasioista lain 8 c §:ssä.

8 a §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sotilaskäskyasioiden osalta toimivallan jaosta tasavallan presidentin, puolustusvoimain komentajan ja muun sotilasesimiehen kesken. Pykälä sisältää myös sotilaskäskyasioiden aineellista sisältöä täsmentävän luonnehdinnan. Sotilaskäskyasioiden aineellista sisältöä täsmentävällä luonnehdinnalla ei ole tarkoitus rajoittaa puolustusvoimien ylipäällikölle perustuslain mukaan kuuluvaa toimivaltaa. Ehdotettu säännös pohjautuu nykyiseen käytäntöön. Tarkoitus ei ole muuttaa sotilaskäskyasioiden piiriä nykyisestä, vaan ainoastaan täsmentää ja selkeyttää sääntelyä.

Sotilaskäskyasiat ovat sotilaalliseen päällikkyyteen kuuluvia asioita, joita ehdotetussa säännöksessä luonnehditaan siten, että ne koskevat puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja sotilaallista järjestystä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi puolustusvoimien sotilaallisten toimenpiteiden valmisteluun ja toteuttamiseen, sotilaskoulutukseen ja sotilasarvossa ylentämiseen sekä sotilaallisen joukon hengen, kurin ja järjestyksen ylläpitoon liittyvät asiat. Puolustusvoimista, sen tehtävistä sekä puolustusvoimien hallinnollisesta ja sotilaallisesta järjestämisestä säädetään puolustusvoimista annetulla lailla.

Puolustusvoimista annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan puolustusvoimat on hallinnollisesti puolustusministeriön alainen. Puolustusvoimien rauhanajan kokoonpanosta ja johtosuhteista määrää lain 4 §:n 2 momentin mukaan puolustusministeriö. Puolustusvoimien rauhanajan kokoonpanoa ja puolustusvoimia koskevat hallinnolliset asiat eivät siten nykyisin kuulu ylipäällikön vallan alaan eivätkä nämä asiat vastaisuudessakaan olisi ehdotetussa momentissa tarkoitettuja puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja järjestystä koskevia sotilaskäskyasioita.

Puolustusvoimien sotilaallisella toiminnalla tarkoitetaan puolustusvoimien tehtäviin kuuluvien sotilaallisten toimien valmistelua ja toteuttamista sekä tähän liittyen sotilaskoulutusta. Puolustusvoimien sotilaallisella järjestyksellä momentissa viitataan sotilaallisen joukon hengen, kurin ja järjestyksen ylläpitämistä koskeviin asioihin, jotka siten vastaisuudessakin olisivat ehdotetussa laissa tarkoitettuja sotilaskäskyasioita. Sotilasarvossa ylentämistä koskevat asiat on perinteisesti luettu sotilaskäskyasioihin kuuluviksi.

Puolustusvoimien sotilaallinen toiminta perustuu puolustusvoimista annetussa laissa säädettyihin tehtäviin. Lain 2 §:n mukaan puolustusvoimien tehtävänä on turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus tarvittaessa voimakeinoja käyttäen (2 kohta), puolustaa valtakuntaa ja sen oikeusjärjestystä sekä kansan elinmahdollisuuksia ja perusoikeuksia (3 kohta) sekä huolehtia valtakunnan sotilaallisen puolustusvalmiuden ylläpidosta ja kehittämisestä (4 kohta). Puolustusvoimien sotilaallinen toiminta kattaa myös sotilaallisten toimenpiteiden valmistelun. Näin ollen sotilaallisella toiminnalla ymmärretään muun muassa valtakunnan alueellisen koskemattomuuden turvaamisen strategista, operatiivista ja taktista suunnittelua, puolustusvalmiuden ylläpidon ja kehittämisen suunnittelua, sodanajan johtamisjärjestelmän ylläpitämistä, sotilaallista tiedustelua, sodanajan organisaatioista ja määrävahvuuksista päättämistä, henkilöstön sijoittamista ja sodanajan tehtävään määräämistä samoin kuin sodanajan joukkojen varustamisen ja huollon suunnittelua sekä niiden valmistelutoimenpiteitä. Puolustusvoimien sotilaalliseen toimintaan sisältyy myös sotatoimien ja joukkojen johtaminen.

Puolustusvoimien tehtävänä on mainitun lain 2 §:n 1 kohdan mukaan huolehtia valtakunnan maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvonnasta yhteistoiminnassa muiden valvontaviranomaisten kanssa. Puolustusvoimien sotilaallista toimintaa koskevilla asioilla ehdotetussa momentissa tarkoitetaan myös valtakunnan alueellisen koskemattomuuden valvontaan kuuluvia asioita. Suomen alueellisen koskemattomuuden valvontaa ja turvaamista koskevan lainsäädännön uudistamien valmistelu on erikseen puolustusministeriössä vireillä.

Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 5 kohdan mukaan puolustusvoimien tehtävänä on antaa sotilaskoulutusta. Puolustusvoimien sotilaallista toimintaa koskeviin asioihin olisi sotilaskoulutuksen osalta luettava asevelvollisten koulutusjärjestelmän suunnitteluun ja sotilaallisen koulutuksen toteuttamiseen liittyvät asiat. Näihin kuuluvat myös asevelvollisten määrääminen sodan ajan tehtävään johtavaan koulutukseen sekä siinä yhteydessä myös palvelusajan pituuden ja palveluspaikan määrääminen. Asevelvollisuudesta sekä siihen liittyvistä asioista ja niiden päätöksenteosta säädetään yksityiskohtaisesti asevelvollisuuslaissa.

Puolustusvoimat on järjestetty sotilaallisesti siten kuin puolustusvoimista annetussa laissa säädetään. Puolustusvoimien sotilaallista järjestystä koskevilla asioilla tarkoitetaan sotilaallisen joukon hengen, kurin ja järjestyksen ylläpitoon liittyviä asioita. Tällaisia ovat esimerkiksi varuskuntapalveluksen järjestämiseen ja varuskuntien järjestykseen liittyvät asiat samoin kuin joukko-osastojen nimien ja kunniamarssien hyväksymistä ja lippujen vihkimistä sekä sotilaallisten merkkien ja tunnusten myöntämistä ja käyttöä koskevat asiat. Myös joukko-osastojen perinteitä koskevat asiat liittyvät sotilaallisen joukon hengen ylläpitämiseen. Kurinpidosta ja kurinpitoesimiehen toimivallasta säädetään yksityiskohtaisesti sotilaskurinpitolaissa (331/1983) .

Puolustusvoimille kuuluu muitakin kuin edellä mainittuja tehtäviä sen mukaan kuin puolustusvoimista annetun lain 2 §:ssä tai muussa laissa säädetään. Näiden tehtävien hoitamista koskevat asiat voivat liittyä puolustusvoimien sotilaalliseen toimintaan ja järjestykseen siitä riippuen, mitä laissa säädetään asianomaisen tehtävän hoitamisesta ja sitä koskevasta päätöksenteosta. Laissa on voitu säätää myös asian kuulumisesta ylipäällikön vallan alaan, jolloin kyseessä on sotilaskäskyasia.

Puolustusvoimien tehtävänä on esimerkiksi puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 7 kohdan mukaan osallistua rauhanturvaamiskoulutukseen ja huolehtia rauhanturvaamistoiminnan valmius- ja järjestelytehtävistä siten kuin puolustusministeriö niistä määrää. Näiltä osin laissa tarkoitetut tehtävät eivät siten kuulu ylipäällikön, vaan puolustusministeriön toimivallan alaan. Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön päätökseen perustuvaan rauhanturvaamistoimintaan säädetään yksityiskohtaisesti siitä annetulla lailla. Lain 3 § sisältää säännökset rauhanturvaamisorganisaatiosta, sen alistussuhteista, sisäisestä järjestyksestä ja toimivallasta. Mainitun pykälän mukaan puolustusministeriö vahvistaa rauhanturvaamisorganisaation määrävahvuudet ja kokoonpanot sekä sen hallinnollisen aseman ja toimivallan (2 momentti). Rauhanturvaamisorganisaation sisäinen järjestys on sotilaallinen (3 momentti). Organisaatio ei kuitenkaan kuulu Suomen puolustusvoimiin (4 momentti) eivätkä sitä koskevat asiat näin ollen kuulu puolustusvoimien ylipäällikön vallan alaan. Rauhanturvaamistoimintaan osallistumista koskevasta päätöksenteosta säädetään yksityiskohtaisesti mainitun lain 2 §:ssä. Rauhanturvaamistoimintaan osallistumista koskevan lainsäädännön mahdollisen uudistamistarpeen selvittäminen on parhaillaan vireillä puolustusministeriön työryhmässä.

Puolustusvoimien tehtävänä on puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 6 kohdan mukaan antaa tarvittaessa virka-apua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseen niin kuin siitä on erikseen säädetty. Asiasta säädetään nykyisin puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetulla lailla (781/1980) , jäljempänä virka-apulaki, joka sisältää säännökset muun ohella virka-avun antamisen edellytyksistä, sen pyytämistä ja antamista koskevasta päätöksenteosta sekä virka-apuosaston oikeudellisesta asemasta. Virka-apua koskevat asiat eivät yleensä ole sotilaskäskyasioita. Selvää kuitenkin on, että virka-avun antamisesta päättävä määrää sotilaskäskyasiana virka-apuosaston suuruuden ja varustuksen, ja että laissa tarkoitettu virka-apuosasto toimii osaston päälliköksi määrätyn sotilaan johdossa ja noudattaa siten sotilaallista kuria ja järjestystä.

Virka-apulain 4 §:n mukaan poliisi voi pyytää puolustusvoimilta virka-apua myös rikoslain 16 luvun 4 ja 5 §:ssä (nykyisin rikoslain 17 luvun 2 ja 3 §:ssä) tarkoitettujen rikosten (mellakka ja väkivaltainen mellakka) ehkäisemiseen, jolloin poliisilla on oikeus saada puolustusvoimilta muutakin kuin virka-apulain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua virka-apua. Virka-apua pyytää tällöin sisäasiainministeriö puolustusministeriöltä ja sen antamisesta päättää valtioneuvosto. Virka-apulain 4 §:n 2 momentin mukaan puolustusvoimia ei saa määrätä puheena oleviin toimiin ilman mainittua virka-apupyyntöä ja valtioneuvoston päätöstä sen antamisesta, ellei puolustusvoimien ylimpään päällikkyyteen kuuluvasta toimivallasta muuta johdu. Lain 4 §:ssä säädetty päätöksentekomenettely ei näin ollen sulje pois tasavallan presidentin mahdollisuutta määrätä puolustusvoimia sotilaskäskyllä kyseisiin tehtäviin, kuten lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 193/1979 vp , s. 4) todetaan. Asia kuuluu siten puolustusvoimien ylipäällikön vallan alaan. Toisaalta vain tasavallan presidentti voi puheena olevissa tapauksissa päättää virka-avun antamisesta sotilaskäskyasiana. Muilta osin päätöksenteosta on säädetty tyhjentävästi lailla. Puolustusvoimain komentaja tai muu sotilasesimies ei siten voi tehdä asiassa päätöstä.

Kaikki puolustusvoimia koskevat asiat eivät ole momentissa säädettäväksi ehdotetun luonnehdinnan piiriin kuuluvia sotilaskäskyasioita. Esimerkiksi puolustusvoimien liikekannallepanosta tasavallan presidentti päättää perustuslain 129 §:n mukaan valtioneuvoston esityksestä. Liikekannallepanosta tasavallan presidentti päättää presidenttinä eikä puolustusvoimien ylipäällikkönä. Liikekannallepano ei siten ole sotilaskäskyasia, vaikka se koskeekin puolustusvoimia. Perustuslain 58 §:n 5 momentissa säädetyssä sääntelyvaltuudessa tehdään ero sotilaskäskyasioita ja sotilaallisia nimitysasioita koskevan päätöksentekomenettelyn välille. Sotilaalliset nimitysasiat eivät siten nekään ole sotilaskäskyasioita. Sotilaallisista nimitysasioista ehdotetaan säädettäväksi lain 8 c §:ssä.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännökset tasavallan presidentin päätettäväksi lain mukaan kuuluvista sotilaskäskyasioista. Tarkoitus ei kuitenkaan ole rajoittaa ylipäällikölle perustuslain mukaan kuuluvaa toimivaltaa. Säännöksessä edellytetään, että presidentti päättää ehdotetussa säännöksessä tarkoitetuista sotilaskäskyasioista. Puolustusvoimain komentaja tai muu sotilasesimies ei siten voisi päättää presidentin päätösvaltaan näin säädetyistä asioista. Presidentin oikeudesta ottaa päätettäväkseen muu kuin 1 momentissa tarkoitettu sotilaskäskyasia ehdotetaan säädettäväksi pykälän 2 momentissa.

Ehdotetun säännöksen mukaan tasavallan presidentti päättäisi puolustusvoimien osalta valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista sekä muista puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja sotilaallista järjestystä koskevista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista. Presidentti päättäisi nykyiseen tapaan sotilaskäskyasiana myös sotilasarvossa ylentämisestä sen mukaan kuin laissa ehdotetaan tarkemmin säädettäväksi.

Momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi kaikki sellaiset puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja järjestystä koskevat sotilaskäskyasiat, joissa tehtävillä päätöksillä on merkittävä vaikutus sotilaallisen maanpuolustuksen järjestelyille tai puolustusvoimien toimintalinjojen ja niitä koskevan suunnittelun perusteille. Asiat on säännöksessä jaettu neljään ryhmään. Ensiksi mainittuihin asioihin eli valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisiin perusteisiin kuuluvat merkittävät puolustusvoimia ja sen toiminnan perusjärjestelyjä koskevat asiat. Sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävillä muutoksilla viitataan puolustusvoimien toimintavalmiuden tavanomaisesta poikkeavaan kohottamiseen. Puolustusvalmiuden merkittävä kohottaminen voi olla tarpeen valtakunnan alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi tai esimerkiksi Suomen lähialueella olevan kriisin vuoksi, vaikka valtakunnan alueellinen koskemattomuus ei välittömästi vaarassa olisikaan. Sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteilla viitataan puolustusvoimien toimintaa koskevaan keskeiseen päätöksentekoon aseellisen hyökkäyksen tai sodan taikka niiden välittömän uhan aikana. Neljäs asiaryhmä kattaa muut puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja järjestystä koskevat sotilaskäskyasiat, jotka niiden laajakantoisuuden tai periaatteellisen merkityksen vuoksi on perusteltua saattaa tasavallan presidentin ratkaistaviksi.

Valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisillä perusteilla säännöksessä tarkoitetaan ennen muuta sotilaallisen maanpuolustuksen toteuttamiseksi laadittua puolustusratkaisua. Se käsittää valtakunnan sotilaallisen maanpuolustuksen keskeisimmät periaatteet sisältävän perusajatuksen siitä, miten valtakuntaa puolustetaan. Puolustusratkaisu laaditaan osana puolustusvoimien strategisen suunnittelun prosessia siten, että se antaa perusteet sekä puolustusvoimien kokonaiskehittämiselle että puolustusvoimien operatiiviselle suunnittelulle. Tasavallan presidentin päätettäväksi on tarkoitus pidättää lähinnä strategisen tason suunnitteluun liittyvät asiat. Operatiivinen ja taktinen suunnittelu puolustusvoimissa perustuisi presidentin päätöksiin ehdotetussa säännöksessä tarkoitetuista valtakunnan sotilaallisen puolustuksen perusteista.

Sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävillä muutoksilla viitataan puolustusvoimien valmiudenkohottamisjärjestelmään, joka on luotu joustavaksi ja nopeaksi vastaamaan kulloisenkin tilanteen vaatimuksia. Päätöksenteko puolustusvoimien sisäisistä valmiuden kohottamiseen kuuluvista toimenpiteistä on nykyisin järjestetty asianomaisilla ohjesäännöillä ja valmiuskäskyillä.

Keskeistä puolustusvoimien valmiutta kohotettaessa on vallitsevan tilanteen tehostettu seuranta ja arviointi, päätöksenteko sekä tilanteen vaatimien toimenpiteiden toteuttaminen. Käytännön toimina tämä voi tarkoittaa maan alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen tehostamista lisäämällä maa-, meri- ja ilmavalvontaa sekä säteilynvalvontaa. Myös johtamisjärjestelmien toimivuutta voidaan tehostaa lisäämällä ympärivuorokautista toimintaa, ottamalla käyttöön uusia johtamispaikkoja ja varmennettuja tietohallintojärjestelmiä, parantamalla henkilöstön tavoitettavuutta ja lisäämällä kohteiden vartiointia ja suojausta. Valmiuden kohottaminen voi edellyttää myös liikekannallepanossa tarvittavan materiaalin hajauttamista tai näiden toimenpiteiden valmistelua.

Ehdotetun säännöksen mukaan tasavallan presidentti päättäisi sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä eli muista kuin tavanomaisiksi luonnehdittavista puolustusvoimien toimintavalmiuden muutoksista. Puolustusvalmiuden merkittävä muutos on esimerkiksi sellainen puolustusvoimien toimintavalmiuden kohottaminen, jolla voi olla ulko- ja turvallisuuspoliittisia sekä yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia. Koska maan poliittisella johdolla on oltava tieto tällaisista toimenpiteistä, on perusteltua, että presidentti päättää sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla muun muassa toimintasuunnitelmasta merkittävästi poikkeavat kertausharjoitukset tai sotaharjoitukset taikka ylimääräiset harjoitukset. Merkittäviin muutoksiin kuuluvat myös toimenpiteet alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi kohotetun valmiuden palauttamiseksi aiemmalle tasolle. Pelkkä aluevalvonnan tehostaminen kuuluu merkittäviin muutoksiin vain poikkeustapauksessa.

Ehdotetun momentin mukaan tasavallan presidentin päättäväksi pidätetään myös sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteet. Näiltä osin kyse on sellaisista puolustusvoimien toimista, joilla arvioidaan olevan kriisin kärjistymistä ennalta ehkäiseviä vaikutuksia tai jotka ovat tarpeen kriisin jo kärjistyttyä sotilaalliseksi selkkaukseksi tai sodaksi. Presidentin päätettäviä olisivat siten esimerkiksi sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteet, joilla tarkoitetaan puolustusratkaisun tai sen vaihtoehtojen toteuttamisen yleislinjoja tai niiden muuttamista tilannetta ja uhkaa vastaavasti. Presidentin päätettäviä olisivat puolustusvoimien toiminnan päämäärä ja sotilaallisten toimien alueellinen sekä ajallinen painopisteytys. Sodasta ja rauhasta presidentti kuitenkin päättää eduskunnan suostumuksella siten kuin perustuslain 93 §:n 1 momentissa säädetään.

Tasavallan presidentin päätettäviksi pidätettävien sotilaskäskyasioiden luetteloa ei voida eikä ole tarkoituksenmukaista laatia tyhjentäväksi. Säännös on perusteltua muotoilla joustavaksi, mutta siten, että siitä riittävällä tarkkuudella ilmenee presidentille pidätettäväksi tarkoitettujen sotilaskäskyasioiden pääasiallinen luonne ja merkitys. Presidentin päätettäviin ehdotetaan tämän vuoksi momentissa erikseen mainittujen asioiden lisäksi pidätettäväksi muut puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja järjestystä koskevat laajakantoiset tai periaatteellisesti merkittävät sotilaskäskyasiat. Edellä on tehty yksityiskohtaisemmin selkoa sotilaskäskyasioiden luonnehtimisesta puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja järjestystä koskeviksi asioiksi.

Ehdotus vastaa kirjoittamistapansa osalta perustuslain 67 §:n 1 momentin säännöstä valtioneuvoston yleisistunnon ja ministeriöiden välisestä toimivallan jaosta. Laajakantoisella sotilaskäskyasialla tarkoitetaan esimerkiksi sellaista puolustusvoimien sotilaallista toimintaa tai järjestystä koskevaa asiaa, jolla voi olla huomattavia poliittisia tai yhteiskunnallisia vaikutuksia. Periaatteellisesti merkittävästä sotilaskäskyasiasta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun jossakin puolustusvoimien sotilaallisen toiminnan tai järjestyksen kannalta tärkeässä asiassa on tehtävä suuntaa antavan ennakkoratkaisun kaltainen päätös.

Presidentti on tavanomaisesti päättänyt myös puolustusvoimien sotilaallisiin perinteisiin kuuluvista asioista. Ehdotetulla säännöksellä ei ole tarkoitus poistaa mahdollisuutta nykyisen käytännön jatkamiseen. Presidentti voi pykälän 2 momentin nojalla ottaa päätettäväkseen sotilasjoukkojen hengen ylläpitämisen kannalta on tärkeät perinneasiat.

Momentin viimeisen virkkeen mukaan presidentti päättää myös sotilasarvossa ylentämisestä sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Asiaa koskevat säännökset ehdotetaan otettaviksi 9 §:ään.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tasavallan presidentin oikeudesta ottaa päätettäväkseen puolustusvoimain komentajan tai muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi osoitettu sotilaskäskyasia. Ylipäällikön toimivaltaan kuuluu rajoittamaton oikeus ottaa päätettäväksi periaatteessa mikä tahansa sotilaskäskyasia, joka muuten on säädetty tai määrätty ylipäällikön käskyvallan alaisuuteen kuuluvan sotilasesimiehen ratkaistavaksi. Ehdotettu säännös vastaa asiallisesti puolustusvoimista annetun asetuksen 6 §:n nykyistä säännöstä, jonka mukaan puolustusvoimain komentaja ratkaisee puolustusvoimia koskevat sotilaskäskyasiat, mikäli tasavallan presidentti ei ole pidättänyt niissä päätösvaltaa itselleen taikka niitä ei ole säädetty tai määrätty muun viranomaisen ratkaistavaksi. Ehdotus ei siten näiltä osin merkitse muutosta nykytilaan.

Tasavallan presidentin oikeus ottaa sotilaskäskyasia ratkaistavakseen edellyttää, että presidentti saa käytännössä tietoja puolustusvoimissa vireillä olevista ja ratkaistavista sotilaskäskyasioista. Tämän vuoksi momentin toisessa virkkeessä ehdotetaan säädettäväksi, että puolustusvoimain komentaja antaa presidentille ja puolustusministerille tietoja sotilasesimiesten toimivaltaan kuuluvista merkittävistä sotilaskäskyasioista. Ehdotettu säännös on uusi. Käytännössä presidentille on kuitenkin nykyisinkin tehty selkoa puolustusvoimissa ratkaistavista tärkeimmistä sotilaskäskyasioista. Perusteltua on, että puolustusvoimain komentajalle säädettäväksi ehdotettu tietojenantamisvelvollisuus koskee vain merkittäviä sotilaskäskyasioita. Selvää on, ettei ehdotettu säännös rajoita komentajan oikeutta antaa presidentille tietoja muistakin kuin merkittävistä sotilaskäskyasioista. Puolustusvoimia koskeviin sotilaskäskyasioihin liittyvä parlamentaarinen vastuu sekä ehdotetussa laissa säänneltäväksi tarkoitettu menettely sotilaskäskyasian saattamisesta presidentin valtioneuvostossa päätettäväksi edellyttää tiivistyvää yhteistyötä puolustusvoimien johdon ja puolustusministeriön välillä jo sotilaskäskyasioiden valmisteluvaiheessa. Sen vuoksi puolustusvoimain komentajan olisi annettava ehdotetussa säännöksessä tarkoitettuja tietoja presidentin lisäksi myös puolustusministerille.

Pykälän 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan puolustusvoimain komentaja ratkaisee muut kuin tasavallan presidentin päätettävät sotilaskäskyasiat, jollei niitä ole säädetty tai määrätty muun sotilasesimiehen päätettäviksi. Näiltä osin ehdotus vastaa puolustusvoimista annetun asetuksen 6 §:n nykyistä säännöstä. Ehdotus ei siten tässä suhteessa merkitse muutosta nykytilaan. Puolustusvoimain komentajalla olisi siten vastaisuudessakin yleistoimivalta sotilaskäskyasioissa.

Momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös sotilasesimiehen oikeudesta ottaa päätettäväksi alaisensa ratkaistavaksi osoitettu sotilaskäskyasia. Ehdotettu säännös on lain tasolla uusi. Puolustusvoimien sisäisten määräysten perusteella ylemmällä sotilasesimiehellä on kuitenkin jo nykyisin vastaava oikeus. Asiasta on perusteltua ottaa nimenomainen säännös lakiin. Esimerkiksi puolustusvoimain komentaja voisi säännöksen nojalla ottaa yksittäistapauksessa päätettäväkseen myös tasavallan presidentin antamalla asetuksella tai yleisellä määräyksellä muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi säädetyn tai määrätyn sotilaskäskyasian. Presidentin vastaavasta oikeudesta ehdotetaan otettavaksi nimenomainen säännös pykälän 2 momenttiin.

Pykälän 4 momentiksi ehdotetaan otettavaksi valtuussäännös, jonka nojalla puolustusvoimain komentajan ja muun sotilasesimiehen välisestä toimivallan jaosta voitaisiin tarvittaessa säätää asetuksella. Muussa tapauksessa asiasta voitaisiin antaa vain ylipäällikön tai puolustusvoimain komentajan määräyksiä. Ehdotetun valtuuden nojalla annettavalla asetuksella ei toisaalta voida poiketa 8 a §:n 1 momentin säännöksistä eikä siirtää tasavallan presidentille lailla pidätettyä toimivaltaa esimerkiksi puolustusvoimain komentajalle. Perusteltua on, että ylipäällikön vallan alaan kuuluvien sotilaskäskyasioiden toimivallan jaosta säädettäisiin tarvittaessa nimenomaan tasavallan presidentin eikä valtioneuvoston antamalla asetuksella. Valtuussäännös ei estä presidenttiä eikä puolustusvoimain komentajaa päättämästä toimivallan jaosta ehdotetun lain ja mahdollisesti annettavan asetuksen puitteissa myös puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja järjestystä koskevana sotilaskäskyasiana.

8 b §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi tasavallan presidentin päätöksentekomenettelystä sotilaskäskyasioissa.

Pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan puolustusvoimain komentaja esittelee sotilaskäskyasiat tasavallan presidentin päätettäviksi ja varmentaa presidentin niistä tekemät päätökset. Näiltä osin ehdotus vastaa puolustusvoimista annetun lain 8 §:n 2 ja 3 momentin nykyisiä säännöksiä.

Momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös perustuslain 58 §:n 5 momentissa edellytetystä ministerimyötävaikutuksesta presidentin sotilaskäskyasioita koskevassa säännönmukaisessa päätöksenteossa. Momentin toisen virkkeen mukaan puolustusministerillä olisi vastaisuudessa läsnäolo- ja puheoikeus puolustusvoimain komentajan esitellessä sotilaskäskyasiaa presidentille. Presidentti voisi siten päättää sotilaskäskyasiasta, vaikka ministeri ei olisikaan kabinettiesittelyssä läsnä. Ministerin läsnäoloa ei voida pitää välttämättömänä esimerkiksi presidentin päättäessä puolustusvoimien joukko-osaston perinneasiasta. Vaikka ehdotetussa säännöksessä on kyse ministerin oikeudesta eikä velvollisuudesta, on tärkeää, että ministerin läsnäolo on vastaisuudessa säännöllistä. Välttämätöntä on, että ministeri saa tiedon kaikista presidentin päätettäväksi esiteltävistä sotilaskäskyasioista.

Ehdotetussa säännöksessä tarkoitettu puhe- ja läsnäolo-oikeus olisi puolustusministerillä, jolla tässä yhteydessä samoin kuin pykälän 2 momentissa ja 8 a §:n 2 momentissa tarkoitetaan puolustusministeriön päällikkönä olevaa ministeriä. Tarkoitus on, että puolustusvoimien sotilaskäskyasiat kuuluvat nimenomaan puolustusministeriön päällikkönä olevan ministerin toimialaan. Sotilaskäskyasioita ei näin ollen voitaisi lakia alemmanasteisilla säännöksillä osoittaa mahdolliselle muulle puolustusministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelevälle ministerille.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännökset presidentin oikeudesta siirtää puolustusvoimain komentajan hänelle esittelemä sotilaskäskyasia presidentin valtioneuvostossa ratkaistavaksi. Ehdotetut säännökset ovat uusia. Pykälän 1 momentissa säädettäväksi ehdotettu puolustusministerin myötävaikutukseen perustuva kabinettimenettely on tarkoitettu pääsäännöksi presidentin sotilaskäskyasioita koskevassa päätöksenteossa. Puolustusvoimien sotilaallista toimintaa tai järjestystä koskevalla sotilaskäskyasialla voi kuitenkin joissakin tapauksissa olla esimerkiksi siinä määrin mittavia ulko-, turvallisuus- tai yhteiskuntapoliittisia vaikutuksia, että on perusteltua, että presidentti päättää asiasta valtioneuvostossa. Myös puolustusvoimien kannalta on tärkeää, että ylipäällikkö päättää tällaisista asioista koko valtioneuvoston myötävaikutuksella.

Momentin ensimmäisen virkkeen mukaan presidentti voi omasta aloitteestaan tai puolustusministerin esityksestä siirtää sotilaskäskyasian presidentin valtioneuvostossa ratkaistavaksi. Tarkoitus on, että presidentti päättäisi siirrosta kabinettiesittelyssä. Puolustusministerin esityksellä säännöksessä tarkoitetaan ministerin vapaamuotoisesti tekemää esitystä. Asian käsittelyn siirtämistä koskevan päätöksen tekisi tasavallan presidentti. Presidentin päätettyä siirtää asian ratkaistakseen sen valtioneuvostossa myös asian esittelyvastuu siirtyisi puolustusministerille. Asian käsittely edellyttää tällöinkin tiivistä yhteistyötä puolustusministeriön ja puolustusvoimien johdon välillä.

Ehdotuksen mukaan presidentti päättäisi valtioneuvoston myötävaikutuksella ratkaistavaksi siirtämästään sotilaskäskyasiasta ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Asian esittelisi puolustusministeri. Tarkoitus on, että asiaa ei käsiteltäisi valmistelevasti valtioneuvoston yleisistunnossa eikä valtioneuvosto tekisi perustuslain 58 §:n 1 momentissa tarkoitettua ehdotusta presidentin päätöksen sisällöksi silloin, kun presidentti päättää valtioneuvostossa puolustusvoimien ylipäällikön vallan alaan kuuluvasta sotilaskäskyasiasta. Valtioneuvoston ratkaisuehdotusta ei voida pitää aiheellisena, koska sotilaallisilla näkökohdilla on sotilaskäskyasian ratkaisemisen kannalta keskeinen merkitys ja koska muut asiaan liittyvät näkökohdat voidaan saattaa muullakin tavalla presidentin tietoon. Tarvittaessa asiaa voitaisiin ennen sen esittelemistä presidentin päätettäväksi käsitellä valmistelevasti esimerkiksi valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa.

Sotilaallisen asiantuntemuksen varmistamisen vuoksi momentin kolmannessa virkkeessä ehdotetaan säädettäväksi puolustusvoimain komentajan oikeudesta olla läsnä ja lausua käsityksensä sotilaskäskyasiaa presidentille valtioneuvostossa esiteltäessä.

8 c §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tasavallan presidentin nimitystoimivallasta valtioneuvostossa ja 2 momentissa tasavallan presidentin valtioneuvoston ulkopuolella tapahtuvasta sotilaallisten nimitysasioiden päätöksentekomenettelystä. Perustuslain 128 §:n 2 momentin mukaan puolustusvoimien upseerit nimittää edelleen virkaan tasavallan presidentti.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että tasavallan presidentti nimittäisi virkaan ja määräisi tehtävään puolustusvoimien ylimmissä sotilasviroissa palvelevat. Tämän perusteella presidentti nimittäisi virkaan valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta puolustusvoimain komentajan, pääesikunnan päällikön, kenraalin, amiraalin, puolustusvoimien pääinsinöörin, puolustusvoimien ylilääkärin ja kenttäpiispan. Vastaavasti presidentti määräisi tehtävään edellä mainituissa viroissa palvelevat sekä myös ne everstin tai kommodorin virassa palvelevat, joilla on prikaatikenraalin tai lippueamiraalin sotilasarvo.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi nykyisin asetuksessa olevia säännöksiä vastaavat virkamiesten tehtävään määräämistä koskevat säännökset siltä osin kuin tehtävään määrääminen on tarkoituksenmukaista edelleen uuden perustuslain periaatteiden mukaisesti säilyttää tasavallan presidentin toimivallassa. Puolustusvoimista annetun asetuksen 54 §:n sisältämän pääsäännön mukaan virkamiehen määrää tehtävään nimittävä viranomainen, jollei asetuksessa ole toisin säädetty. Asetuksen mukaan tasavallan presidentti on valtioneuvoston esityksestä määrännyt tehtävään kaikki presidentin valtioneuvoston esityksestä nimitettävät virkamiehet sekä upseerin sotilasasiamiehen tai apulaissotilasasiamiehen ja näitä vastaavaan kansainväliseen tehtävään. Vastaavat sääntelyt ehdotetaan nyt sisällytettäviksi pykälän 1 momenttiin nimittämistoimivaltaa koskevien säännösten yhteyteen.

Sotilaslaivasto- ja ilmailuasiamiestehtäviä vastaavia tehtäviä ovat olleet sotilasedustajatehtävät Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä ja Suomen pysyvässä edustustossa Yhdistyneissä Kansakunnissa. Näissä tehtävissä asianomaiset virkamiehet ovat edustaneet Suomen valtiota diplomaattistatuksella. Puolustushallinnon kansainvälisten tehtävien laajentumisen myötä on tullut useita uusia kansainvälisiä tehtäviä, joita ei voida rinnastaa perinteisiin sotilasasiamiestehtäviin. Näitä ovat muun muassa eri kansainvälisten esikuntien tehtävät sekä yhteysupseeritehtävät kriisinhallinnassa.

Sotilasasiamiesten tehtävään määräämismenettelyä on tarkoituksenmukaista käyttää vain niissä uusissa kansainvälisissä tehtävissä, joissa asianomainen työskentelee Suomen edustajana ja hänellä on tehtävään liittyen asianmukainen diplomaattistatus.

Lisäksi presidentti on asetuksen 54 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valtioneuvoston esityksestä määrännyt upseerin everstin tai kommodorin virkaa vastaavaan tehtävään, jos hänet tehtävään määräämiseen liittyen on esitetty prikaatikenraalin tai lippueamiraalin sotilasarvoon ylennettäväksi. Vastaavaa sääntelyä ei pidetä jatkossa tarpeellisena.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen upseereiden nimittämisestä. Näistä tasavallan presidentti päättäisi sotilaallisten nimitysasioiden esittelyssä. Sotilaallisiin nimitysasioihin kuuluisivat virkaan nimittäminen ja tehtävään määrääminen. Asiat esittelisi puolustusvoimain komentaja, joka samalla varmentaisi presidentin tekemät päätökset. Puolustusvoimista annetun asetuksen 54 §:n 3 momentin mukaan tasavallan presidentti on määrännyt upseerin tasavallan presidentin adjutantin tehtävään puolustusvoimain komentajan esittelystä. Tätä koskeva sääntely ehdotetaan sisällytettäväksi 2 momenttiin sotilaallisten nimitysasioiden toimivaltaa koskevien säännösten yhteyteen.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi toimivallasta määrätä tehtävään muu kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitettu upseeri sekä nimittää ja määrätä tehtävään puolustusvoimien muu virkamies. Näistä säädettäisiin yksityiskohtaisesti valtioneuvoston asetuksella. Vastaavat säännökset puolustusvoimien virkamiesten nimittämisestä ja tehtävään määräämisestä sisältyvät nykyisinkin puolustusvoimista annettuun asetukseen. Niistä on edelleen tarpeellista säätää asetuksella.

9 §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi tasavallan presidentin toimivaltaan nykyisin sotilas- ja palvelusarvoista annetun asetuksen 15 §:n mukaan kuuluvia tehtäviä koskevat säännökset asiallisesti sellaisinaan. Tämä on tarpeen, koska perustuslain mukaan tasavallan presidentin tehtävistä on säädettävä perustuslaissa tai muussa laissa. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että tasavallan presidentti ylentää sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestyksessä vänrikin, aliluutnantin, luutnantin sekä niitä ylempiin upseerin sotilasarvoihin sekä nimeltään niitä vastaaviin erikoisupseerin ja opistoupseerin sotilasarvoihin puolustusvoimain komentajan esittelystä. Mainitut luutnanttia ylemmät sotilasarvot ovat yliluutnantin, kapteenin, kapteeniluutnantin, majurin, komentajakapteenin, everstiluutnantin, komentajan, everstin, kommodorin, prikaatikenraalin, lippueamiraalin, kenraalimajurin, kontra-amiraalin, kenraaliluutnantin, vara-amiraalin sekä kenraalin ja amiraalin sotilasarvot. Ylentämisen prikaatikenraalin ja lippueamiraalin sekä näitä ylempään upseerin tai erikoisupseerin sotilasarvoon samoin kuin niitä vastaavan palvelusarvon antamisen esittelee kuitenkin puolustusministeri.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että sotilas- ja palvelusarvoista, sotilasarvoon ylentämisen ja palvelusarvon antamisen perusteista sekä muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin sotilasarvoihin ylentämisestä ja niitä vastaavan palvelusarvon antamisesta säädetään tasavallan presidentin antamalla asetuksella. Perustuslain 80 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan asetukset antaa valtioneuvosto, jollei asetuksen antajasta ole perustuslaissa tai muussa laissa erikseen muuta säädetty. Asetuksenantovallan osoittaminen tasavallan presidentille on uuden perustuslain periaatteiden mukaan perusteltua lähinnä silloin, kun asetuksen antaminen liittyy presidentin erityisiin toimivaltuuksiin tai hänen asemaansa valtion päämiehenä. Ottaen huomioon, että tasavallan presidentti on perustuslain 128 §:n 1 momentin mukaan puolustusvoimien ylipäällikkö ja kun hän saman pykälän 2 momentin mukaan nimittää upseerit, on perustuslain periaatteiden mukaista, että sotilasarvoista ja niihin ylentämisestä ja ylentämisen perusteista säädetään presidentin antamassa asetuksessa.

10 a §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi kumottavaksi ehdotetun 4 a §:n sisältämien säännösten lisäksi Maanpuolustuskorkeakoulua ja Maanpuolustusopistoa koskevat nykyisin asetustasoiset säännökset mainittujen opetuslaitosten asemasta, opiskelijoiden hyväksymisestä, opiskelujen keskeyttämisestä ja opiskelijan erottamisesta sekä oikaisumenettelystä.

Pykälän 1 momentin mukaan Maanpuolustuskorkeakoulu ja Maanpuolustusopisto ovat pääesikunnan alaisia opetuslaitoksia, joiden opiskelijat hyväksyy mainitun korkeakoulun rehtori tai mainitun opiston johtaja pääesikunnan määräämien perusteiden ja johtosäännössä määrätyn valintajärjestelmän mukaisesti. Hyväksyttävien opiskelijoiden kurssikohtaisen lukumäärän vahvistaisi nykyiseen tapaan pääesikunta. Yliopistolain mukaan opiskelijat ottaa yliopisto, joka voi myös rajoittaa opiskelijoiden määrää. Yliopistolain mukaan opiskelijoiden ottamisesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Pykälän 2 momentin mukaan opiskelijan opiskelu voitaisiin keskeyttää pitkäaikaisen sairauden, riittävän opintomenestyksen puuttuessa tai muusta vastaavasta syystä. Jos opiskelija syyllistyy rikokseen tai käyttäytyy muuten sotilaan arvolle sopimattomasti hänet voitaisiin erottaa. Opiskelijan opiskelun keskeyttämisestä ja hänen erottamisestaan päättäisi Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori tai Maanpuolustusopiston johtaja. Opiskelijan opiskelu voitaisiin keskeyttää esimerkiksi silloin, kun hän sairautensa tai muun vastaavan syyn vuoksi ei kykenisi suorittamaan oleellista osaa vuosikurssiin kuuluvista opinnoista. Opiskelijan syyllistyessä rikokseen tai muuhun sotilaan arvolle sopimattomaan käyttäytymiseen hänen voidaan katsoa menettäneen sen luottamuksen, jota puolustusvoimien upseerin tai opistoupseerin virkaan koulutettavalta edellytetään. Opiskelija, jonka opiskelu keskeytetään, voisi myöhemmin uudelleen hakeutua opiskelijaksi opetuslaitokseen. Sen sijaan erotetulla opiskelijalla ei tätä mahdollisuutta enää olisi.

Pykälän 3 momentin mukaan opiskelijaksi hakenut henkilö saisi hakea kirjallisesti oikaisua pykälän 1 momentissa tarkoitettuun korkeakoulun rehtorin tai opiston johtajan päätökseen Maanpuolustuskorkeakoululta tai Maanpuolustusopistolta. Opiskelija voisi hakea opetuslaitoksen rehtorilta tai johtajalta oikaisua opintosuoritusten arvosteluun ja vastaaviin opintoja koskeviin päätöksiin. Yliopistolakiin sisältyy soveltuvin osin vastaava sääntely yliopiston sisäisestä oikaisumenettelystä.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi muutoksenhausta Maanpuolustuskorkeakoulun ja Maanpuolustusopiston antamiin päätöksiin. Muutosta haettaisiin hallinto-oikeudelta niin kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallintolainkäyttölain mukaan valtioneuvoston alaisen viranomaisen päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen. Hallintolainkäyttölaki lähtee yleisen kaikkia päätöksiä koskevan valitusoikeuden periaatteesta. Jos halutaan, ettei viranomaisen päätöksestä saa hakea muutosta valittamalla, on siitä hallintolainkäyttölain 13 §:n mukaan säädettävä lailla.

Momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Maanpuolustuskorkeakoulun tai Maanpuolustusopiston antamaan päätökseen, johon saa hakea oikaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen tyytymätön sen sijaan saisi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeudelta. Valitusmenettely ei kuitenkaan olisi mahdollinen opintosuoritusten arvostelua koskevasta oikaisumenettelyssä annetusta päätöksestä. Maanpuolustuskorkeakoulusta ja Maanpuolustusopistosta annettujen asetusten mukaan opintosuoritusten arvosteluun sekä opiskelijavalintaan tyytymätön voi hakea oppilaitoksen sisäisessä menettelyssä oikaisua viime kädessä laitoksen johtajalta tai rehtorilta.

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee opiskelijaksi opetuslaitokseen hyväksymistä tai opiskelijan opintojen keskeyttämistä taikka opiskelijan erottamista ei saisi hakea muutosta valittamalla. Näissä asioissa hallinto-oikeuden päätös olisi lopullinen. Ehdotettu valituskieltoa sekä rajoitettua valitusmahdollisuutta koskeva sääntely vastaisi soveltuvin osin voimassa olevassa yliopistolaissa omaksuttuja valituskieltosäännöksiä, joita on tarkemmin selvitetty edellä yleisperustelujen yhteydessä.

Oikeuskirjallisuuden mukaan valitusoikeuden täydellinen kieltäminen niin, ettei ensi asteen hallintopäätökseen saisi hakea muutosta valittamalla on poikkeuksellista. Se saattaisi tulla kysymykseen vain eräissä vähäisissä asioissa. Lisäksi on asiaryhmiä, joihin muutoksenhaku valittamalla ei kysymyksessä olevien asioiden luonteen vuoksi sovellu tavanomaisessa laajuudessa. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi tutkintosuoritukset ja tieteellistä ja teknillistä asiantuntemusta edellyttävien toimenpiteiden arviointi opetustoimen alalla. Tällöinkin valituskiellon edellytykseksi on yleensä asetettava, että käytettävissä on valitusta yksinkertaisempi oikeussuojakeino kuten viranomaisen sisäinen oikaisumenettely, jossa selvät virheet voidaan korjata (ks. Hallberg - Ingnatius - Kanninen: Hallintolainkäyttölaki 1997, s. 162).

Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan otettavaksi valtuutussäännös, jonka mukaan mainituista opetuslaitoksista sekä niissä suoritettavista tutkinnoista ja annettavasta muusta koulutuksesta, 1 momentissa tarkoitetusta opiskelijaksi hyväksymismenettelystä sekä 2 momentissa tarkoitettua opiskelun keskeyttämistä ja opiskelijan erottamista koskevasta menettelystä säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston ase-tuksella. Vastaavat valtuutussäännökset ase-tuksella tapahtuvaan tarkempaan sääntelyyn mainituista menettelytavoista sisältyvät myös yliopistolakiin.

12 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa ehdotetaan säädettäväksi tasavallan presidentille valtuus antaa asetus puolustusvoimien tunnuskuvasta. Kuten edellä 9 §:n perusteluissa on todettu, on asetuksenantovallan osoittaminen tasavallan presidentille uuden perustuslain periaatteiden mukaan perusteltua lähinnä silloin, kun asetuksen antaminen liittyy presidentin erityisiin toimivaltuuksiin tai hänen asemaansa valtion päämiehenä. Kun tasavallan presidentti on perustuslain mukaan puolustusvoimien ylipäällikkö, on perusteltua, että hänellä on toimivaltuus antaa asetus puolustusvoimien tun-nuskuvasta. Asetus korvaisi nykyisen puolustuslaitoksen tunnuskuvasta annetun asetuksen (446/1963) , joka on niin sanottu omaperäinen asetus.