Hallituksen esitys Eduskunnalle Chilen kanssa tehdyn sosiaaliturvasopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
- Administrative sector
- Sosiaali- ja terveysministeriö
- Date of Issue
- Text of the proposal
- Finnish
- State of processing
- Käsitelty
- Handling information
- Eduskunta.fi 257/1998
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Chilen välisen sosiaaliturvasopimuksen. Sopimus on allekirjoitettu maaliskuussa 1997. Sopimuksessa on määräykset eläkkeistä ja eläkeläisten sairaanhoidosta.
Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta kolmantena seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä perustuslailliset ja oikeudelliset vaatimukset, jotka ovat tarpeen tämän sopimuksen voimaantulolle.
Esitykseen liittyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus.
YLEISPERUSTELUT
1.Nykytila
Chile teki aloitteen Suomen ja Chilen välisen sosiaaliturvasopimuksen solmimisesta vuonna 1996. Chilellä oli vuonna 1990 kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus vain Espanjan ja Argentiinan kanssa. Sen jälkeen Chile on aktiivisesti neuvotellut kahdenvälisistä sosiaaliturvasopimuksista. Chilen kanssa sopimuksen ovat tehneet muun muassa Ruotsi, Norja ja Tanska.
Chile on Suomen toiseksi tärkein vientimaa Etelä-Amerikassa ja suomalaisilla yrityksillä on tytäryhtiöitä Chilessa. Suomalaisyritysten sijoitusten perusteella Suomi on neljänneksi suurin ulkomainen sijoittaja Chilessä.
Chilessa asuu noin 130 Suomen kansalaista, joista osa on suomalaisten yritysten lähettämiä työntekijöitä perheenjäsenineen. Tällä hetkellä Suomessa asuu 107 Chilen kansalaista. Vuosina 1973―1977 Chilestä saapui Suomeen 182 pakolaista. Arvioiden mukaan 1980-luvun puoleenväliin mennessä heistä noin puolet oli palannut Chileen. Muuttoliikettä Suomen ja Chilen välillä on edelleen jonkin verran.
Tarvetta sosiaaliturvasopimuksen tekemiseen Chilen kanssa on sen vuoksi, että Chilen ja Suomen sosiaaliturvajärjestelmissä on ulkomaalaisia koskevia rajoituksia.
Suomen ja Chilen kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus koskee pääasiassa eläkkeitä. Sopimuksen perusteella toisen sopimuspuolen alueella asuville henkilöille voidaan myöntää ja maksaa eläkkeitä. Sopimuksessa on myös määräyksiä lähetetyistä työntekijöistä ja heidän perheenjäsenistään.
Chilen lakisääteinen eläketurva on siirtymävaiheessa, jonka aikana ovat voimassa uusi vuonna 1981 voimaan tullut yksilöllisiin säästöpääomiin perustuva eläkejärjestelmä ja sitä edeltänyt vanha järjestelmä, joka perustuu ammattialoittaisiin eläkejärjestelmiin. Eläkkeitä ei makseta ulkomaille ilman sosiaaliturvasopimusta.
Vuoden 1982 jälkeen työelämään tulleille uuteen järjestelmään liittyminen on pakollista. Yrittäjät voivat liittyä uuteen järjestelmään vapaaehtoisesti. Vanhan järjestelmän piirissä olevat voivat valita, liittyvätkö uuteen vai pysyvätkö vanhan järjestelmän piirissä. Vuonna 1996 uuteen järjestelmään kuului noin viisi miljoonaa työntekijää ja vanhaan järjestelmään noin 300 000 työntekijää. Eläkkeensaajista 900 000 sai vuonna 1996 eläkkeen vanhasta järjestelmästä ja 200 000 uudesta järjestelmästä.
Työntekijät rahoittavat itse uuden järjestelmän mukaiset eläkkeensä. Pakollinen vanhuuseläkemaksu on kymmenen prosenttia palkasta määrättyyn enimmäismäärään asti. Suurempia maksuja työntekijä voi maksaa vapaaehtoisesti ja näin parantaa eläketurvaansa.
Vakuutusmaksuilla ja niiden tuotolla kartutetaan työntekijän henkilökohtaista eläketiliä. Eläkkeen suuruus riippuu maksetuista vakuutusmaksuista ja niiden sijoittamisesta saadusta tuotosta. Eläkkeelle siirryttyään työntekijä voi nostaa eläkettä suoraan tililtään, ostaa tilille karttuneilla varoilla elinkoron vakuutusyhtiöstä tai yhdistää nämä vaihtoehdot.
Järjestelmän hallinnosta ja varojen sijoittamisesta vastaavat yksityiset eläkekassat. Kassojen reaalituottovaatimus on neljä prosenttia. Hallintokulujaan varten ne perivät jäseniltä palvelumaksun. Henkilöt voivat puolestaan itse valita eläkekassan, jonka jäseneksi haluavat. Jäsenyyden voi halutessaan vaihtaa eläkekassasta toiseen.
Yksityisten eläkekassojen valvonnasta vastaa julkinen elin. Valvonnan kohteena ovat sekä vakuutettujen työntekijöiden tilit että eläkekassan taloudellinen toiminta. Eläkevarojen sijoitustoiminnasta on säädetty laissa.
Yleinen vanhuuseläkeikä on miehillä 65 ja naisilla 60 vuotta. Eläkkeen voi myös ottaa varhennettuna, jos eläkepääomaa on karttunut määrätty vähimmäismäärä. Eläkkeen ottamista voi myös vapaasti myöhentää.
Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeen vakuutusmaksu on keskimäärin kolme prosenttia palkasta. Työntekijä maksaa vakuutusmaksun itse. Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää täytenä tai osaeläkkeenä. Täysi eläke myönnetään, jos työkyky on alentunut vähintään kahdella kolmanneksella, ja osaeläke, jos työkyky on alentunut yli puolella, mutta vähemmän kuin kahdella kolmanneksella. Täysi eläke on 70 prosenttia ja osaeläke 50 prosenttia työkyvyttömyyttä edeltäneiden kymmenen vuoden keskipalkasta. Jos vakuutusaikaa on vähemmän kuin kymmenen vuotta, lasketaan eläke koko vakuutusajan keskipalkasta.
Perhe-eläke maksetaan naisleskelle, työkyvyttömälle miesleskelle ja edunjättäjän alle 18-vuotiaalle lapselle. Eläkettä maksetaan myös edunjättäjän lapsen äidille, vaikka tämä ei olisi ollut naimisissa edunjättäjän kanssa. Eläkettä voidaan maksaa myös edunjättäjän vanhemmille, jos edunjättäjä vastasi heidän elatuksestaan. Leskeneläke on 50 prosenttia edunjättäjän työkyvyttömyyseläkkeen määrästä, jos myös lapsille maksetaan eläkettä. Lapseneläke on 15 prosenttia edunjättäjän työkyvyttömyyseläkkeen määrästä.
Valtio takaa kaikille uuteen järjestelmään kuuluville vähimmäiseläkkeen. Eläke on suuruudeltaan noin 25 prosenttia maan keskipalkasta. Vähimmäiseläke maksetaan siltä osin kuin karttunut eläke muuten jäisi sitä pienemmäksi. Tällä hetkellä vähimmäiseläke on 125 Yhdysvaltain dollaria eli noin 600 markkaa kuukaudessa. Vähimmäismääräisen vanhuuseläkkeen saamiseksi vakuutetun on täytynyt maksaa maksuja järjestelmään 20 vuoden ajan. Työkyvyttömyys- ja perhe- eläkkeen vähimmäismäärän saamiseksi riittää, että maksuja on maksettu kymmenen vuotta.
Vanhojen eläkejärjestelmien hallinnosta vastaa nykyisin keskitetysti sosiaaliturvalaitos Instituto de Normalizaci¢n Previsional (INP). Työntekijän vanhuuseläkkeen tavoitetaso on enimmillään 70 prosenttia viiden viimeisen vuoden keskiansiosta 30 vakuutusvuoden jälkeen. Eläkeikä on miehillä 65 ja naisilla 60 vuotta. Eläkkeen saamiseksi edellytetään vähintään kymmenen vuoden vakuutusmaksuaikaa. Järjestelmistä maksetaan myös työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. Eläkkeet rahoitetaan työntekijämaksuin. Koska valtaosa vakuutetuista on siirtynyt uuteen järjestelmään, joutuu valtio kuitenkin nykyisin rahoittamaan suurimman osan maksussa olevista eläkkeistä.
Työntekijät maksavat palkastaan seitsemän prosenttia sairaanhoitomaksua. Sairaanhoitoa ylläpidetään sekä julkisessa että yksityisessä järjestelmässä. Henkilö voi valita kumpaan järjestelmään haluaa maksaa maksuja. Chilestä eläkettä saavilla eläkeläisillä on oikeus Chilen sairaanhoitoetuuksiin. Myös eläkeläiset maksavat sairaanhoitomaksua.
2.Taloudelliset vaikutukset
Vuonna 1997 Chilessä asuville eläkkeensaajille maksettiin 16 työeläkettä yhteismäärältään 654 000 markkaa. Useimmat näistä eläkkeensaajista ovat Suomen kansalaisia, joille työeläke maksetaan rajoituksetta ulkomaille myös ilman sosiaaliturvasopimusta. Sopimus lisännee jonkin verran työeläkejärjestelmän kustannuksia, koska eläke voidaan maksaa sopimuksen perusteella Chileen Suomessa työskenneelle muulle kuin Suomen kansalaiselle ilman Eläketurvakeskuksen lupaa.
Chileen maksettiin vuonna 1997 kansaneläkettä kuudelle eläkkeensaajalle yhteismäärältään 93 000 markkaa. Sopimuksesta aiheutuvat lisäkustannukset kansaneläkejärjestelmälle jäävät vähäisiksi, kun otetaan huomioon Suomen ja Chilen välillä liikkuvien henkilöiden määrä sekä työeläkkeen ja ulkomailta saadun eläkkeen kansaneläkettä vähentävä vaikutus.
Sopimuksen johdosta eläkeläisten sairaanhoitoetuuksista ei aiheudu lisää kustannuksia, koska Suomessa asuvilla eläkeläisillä on oikeus sairaanhoitoetuuksiin myös kansallisen lainsäädännön perusteella.
3.Asian valmistelu
Ehdotusta on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelussa on käytetty sosiaalivakuutuslaitosten asiantuntija-apua.
Sopimusneuvottelut aloitettiin vuonna 1996. Sopimustekstistä sovittiin lopullisesti kirjeenvaihdolla helmikuussa 1997 ja sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 1997.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1.Chilen kanssa tehdyn sopimuksen sisältö
Sopimus on jaettu viiteen osaan, joista ensimmäinen käsittää yleiset määräykset (1―5 artiklat). Toisessa osassa ovat sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat määräykset (6―10 artiklat). Kolmannessa osassa ovat erityismääräykset, jotka koskevat eri etuusryhmiä (11―15 artiklat). Neljännen osan erinäiset määräykset (16―25 artiklat) koskevat sopimuksen toimeenpanoon ja soveltamiseen liittyviä asioita. Sopimuksen viidennessä osassa ovat siirtymä- ja loppumääräykset (26―28 artiklat).
1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet.
2 artikla. Artiklassa määrätään kummankin sopimuspuolen osalta lainsäädäntö, johon sopimusta sovelletaan. Sopimuksen soveltamis- alaan kuuluvat vastavuoroisesti eläkkeet. Lisäksi määrätään eläkeläisten oikeudesta sairaanhoitoetuuksiin. Suomen osalta sopimus koskee kansaneläkejärjestelmää, työeläkejärjestelmää, eläkeläisten sairaanhoitoetuuksia sekä työnantajan kansaneläkemaksua. Chilen osalta sopimusta sovelletaan sekä uutta että vanhaa vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkejärjestelmää koskevaan lainsäädäntöön sekä lisäksi eläkeläisten sairaanhoitoetuuksia koskevaan lainsäädäntöön.
3 artikla. Artiklassa määrätään henkilöpiiri, johon sopimusta sovelletaan. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet 2 artiklassa tarkoitetun lainsäädännön piiriin sekä henkilöihin, jotka ovat näiden perheenjäseniä tai edunsaajia.
4 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimuspuolten kansalaisia, pakolaisia ja valtiottomia henkilöitä sekä henkilöitä, jotka johtavat oikeutensa edellä mainituista henkilöistä, kohdellaan yhdenvertaisesti, kun on kysymys Suomen tai Chilen lainsäädännön mukaisia etuuksia koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista.
5 artikla. Artiklassa määrätään eläkkeinä myönnettyjen rahasuoritusten maksamisesta ulkomaille. Niiden maksamista ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää tai peruuttaa sen vuoksi, että etuudensaaja asuu toisen sopimuspuolen alueella. Myös kolmannessa valtiossa asuville sopimuspuolten kansalaisille maksetaan eläkkeitä, jos eläkkeen maksavalla sopimuspuolella on kolmannen valtion kanssa sosiaaliturvasopimus tai vastaava järjestely.
Näistä periaatteista on kuitenkin poikkeuksia. Esimerkiksi sopimuksen 12 artiklassa määrätään, että sopimuksen perusteella kansaneläkettä ja perhe-eläkelain mukaista eläkettä voidaan maksaa vain Suomessa tai Chilessä asuville Suomen tai Chilen kansalaisille.
Artiklan 3 kappaleen mukaan Suomen työttömyyseläkettä, osa-aikaeläkettä ja eläkkeensaajien asumistukea ei makseta ulkomaille.
6 artikla. Artiklassa määrätään, että henkilö kuuluu sen maan lainsäädännön piiriin, jossa hän työskentelee tai toimii yrittäjänä. Kun on kysymys sosiaaliturvaetuuksista, joiden saamiseksi ei edellytetä työskentelyä, henkilö kuuluu asuinvaltion lainsäädännön piiriin.
7 artikla. Artiklassa määrätään poikkeuksista 6 artiklan mukaiseen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevaan pääsääntöön. Työntekijä, joka lähetetään tilapäisesti työskentelemään toisen sopimuspuolen alueelle, voi pysyä lähtömaan sosiaaliturvajärjestelmän piirissä enintään kolme vuotta. Esimerkiksi suomalainen työntekijä voidaan lähettää työhön chileläiseen emo-, tytär tai sisaryhtiöön ilman poikkeuslupamenettelyä. Jos tilapäinen työskentely jatkuu kauemmin kuin kolme vuotta, voivat sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset tai niiden valtuuttamat toimielimet 8 artiklan perusteella sopia, että työntekijä edelleen kuuluu lähtömaan lainsäädännön alaisuuteen.
Artiklan 2 kappaleen mukaan merimiesten sosiaaliturva määräytyy sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, kumman sopimuspuolen lippua alus käyttää.
Artiklan 3 kappaleessa määrätään diplomaattisen edustuston ja konsuliedustuston henkilökunnan sosiaaliturvan määräytymisestä. Artiklan määräysten mukaisesti diplomaattisen edustuston ja konsuliedustuston jäsenet kuuluvat lähettäjämaan lainsäädännön piiriin. Diplomaattiedustuston niin sanottu paikalta palkattu hallinnollinen ja tekninen henkilökunta sekä palveluskunta samoin kuin konsuliviranomaisen toimihenkilöt ja palveluskunta sen sijaan kuuluvat asemamaan sosiaaliturvan piiriin. Heillä on kuitenkin halutessaan mahdollisuus kuuden kuukauden kuluessa työskentelyn alkamisesta valita myös lähettäjämaan sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuuluminen edellyttäen, että he ovat lähettäjämaan kansalaisia.
Sopimuspuolen toisen sopimuspuolen alueelle lähettämät virkamiehet ja sellaisina pidettävät henkilöt kuuluvat lähettäjämaan sosiaaliturvan piiriin.
8 artikla. Artiklassa määrätään, että toimivaltaiset viranomaiset tai näiden valtuuttamat laitokset voivat sopia poikkeuksia sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin määräyksiin.
9 artikla. Artiklassa määrätään, että lähetetyn työntekijän, diplomaattisen edustuston ja konsuliedustuston jäsenen sekä virkamiehen mukana seuraavat ja samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet kuuluvat saman lainsäädännön piiriin kuin työntekijä.
Edellä mainittua ei kuitenkaan sovelleta, jos perheenjäsen oman työskentelynsä perusteella kuuluu toisen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin.
10 artikla. Artiklan mukaan työhön ja siitä saatuihin tuloihin liittyvät vakuutusmaksut maksetaan vain yhteen maahan. Työntekijää tai yrittäjää koskevat vakuutusmaksut maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka piiriin hän kuuluu.
11 artikla. Artiklan mukaan henkilöllä, joka saa eläkettä Suomen tai Chilen lainsäädännön mukaisesti ja joka asuu toisen sopimuspuolen alueella, on oikeus sairaanhoitoetuuksiin samoin ehdoin kuin asuinmaan lainsäädännön piiriin kuuluvilla eläkeläisillä. Suomen osalta sairaanhoitoetuudella sopimuksessa tarkoitetaan Suomen julkisen terveydenhuoltojärjestelmän mukaisia palveluja ja sairausvakuutuslain perusteella maksettavia sairaanhoitokorvauksia.
Chilen osalta sairaanhoitoetuudella tarkoitetaan Chilen lainsäädännön mukaisia sairaanhoitoetuuksia. Sopimusmääräyksen perusteella Suomesta Chileen muuttavalla eläkeläisellä on sama oikeus sairaanhoitoetuuksiin kuin chileläisellä eläkeläisellä. Samoin velvollisuus maksaa Chilen sairaanhoitomaksua koskee Suomesta Chileen muuttavaa eläkeläistä. Chilestä Suomeen muuttavalla eläkeläisellä on oikeus sairaanhoitoetuuksiin myös Suomessa asumisen perusteella.
12 artikla. Artiklassa määrätään Suomessa tai Chilessä asuvan Suomen tai Chilen kansalaisen oikeudesta kansaneläkelain tai perhe-eläkelain mukaiseen eläkkeeseen ja tällaisen eläkkeen maksamisesta. Artiklan mukaan henkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta. Lisäksi henkilöllä on oikeus perhe-eläkelain mukaiseen leskeneläkkeeseen tai lapseneläkkeeseen, jos sopimuksen määräämät kansalaisuus- ja asumisaikavaatimukset täyttyvät. Artiklan 3 kappaleen mukaan vanhuuseläkkeen ja leskeneläkkeen määrä riippuu Suomessa asuttujen vuosien lukumäärästä.
13 artikla. Artiklassa määrätään Chilessä täytettyjen vakuutuskausien huomioon ottamisesta. Näillä määräyksillä voi olla merkitystä määrättäessä Suomen työeläkejärjestelmän työttömyyseläkettä tai osa-aikaeläkettä.
Sellaisen eläkkeen, jota määrättäessä otetaan huomioon aika eläketapahtumasta eläkeiän täyttymiseen (tuleva aika), saamiseksi edellytetään aina, että henkilö on ollut eläketapahtumavuoden ja sitä välittömästi edeltäneiden kymmenen kalenterivuoden aikana vähintään 12 kalenterikuukautta Suomen työeläkelainsäädännön alaisessa työssä.
Artiklan 2 kappaleessa määrätään, että jos henkilö ei täytä Suomen työeläkejärjestelmässä olevaa viiden vuoden asumisaikavaatimusta, joka myös koskee oikeutta tulevan ajan eläkkeeseen, huomioon otetaan henkilön työskentelykaudet Chilessä ja rinnastetaan ne asumisaikaan Suomessa.
14 artikla. Artiklassa määrätään Suomessa täytettyjen vakuutuskausien huomioon ottamisesta tilanteissa, joissa Chilen lainsäädäntö edellyttää tiettyjen vakuutuskausien täyttymistä, jotta henkilö saavuttaisi, säilyttäisi tai saisi uudelleen oikeuden vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-eläkkeeseen.
Uuden järjestelmän mukaisen vähimmäismääräisen vanhuuseläkkeen saamiseksi vakuutetun on täytynyt maksaa vakuutusmaksuja 20 vuoden ajan. Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeen sekä vanhan järjestelmän mukaisen eläkkeen vähimmäismäärän saamisen edellytys on, että maksuja on maksettu kymmenen vuoden ajalta. Esimerkiksi jos henkilö on työskennellyt Chilessä kahdeksan vuotta ja Suomessa kaksi vuotta, voidaan työskentelykaudet Suomessa laskea yhteen Chilen vakuutusmaksukausien kanssa, jolloin työkyvyttömyyseläkkeen vakuutuskausia koskeva ehto täyttyy. Jos henkilö lisäksi täyttää Chilen lainsäädännön määrittelemät muut edellytykset, hänellä on oikeus vähimmäismääräiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen Chilestä.
15 artikla. Artiklassa määrätään Chilen lainsäädännön soveltamisesta. Artiklan 1 kappaleen mukaan Chilessä eläke rahoitetaan varoilla, jotka eläkekassan jäsen maksaa omalle eläketililleen. Valtio takaa kuitenkin vähimmäiseläkkeen, jos tilin varat eivät riitä rahoittamaan eläkettä. Henkilöllä on tällöin oikeus 14 artiklan mukaisesti lukea hyväkseen myös Suomessa täytetyt vakuutuskaudet saadakseen oikeuden vähimmäismääräiseen vanhuus-, työkyvyttömyys tai perhe-eläkkeeseen.
Artiklan 2 kappaleen mukaan Suomen lainsäädännön mukaan eläkettä saava henkilö rinnastetaan Chilen vanhan eläkejärjestelmän mukaiseen eläkeläiseen, kun määrätään oikeudesta Chilen uuden järjestelmän mukaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen.
Artiklan 3 kappaleen mukaisesti Chilen uuden eläkejärjestelmän piiriin kuuluva työntekijä, joka asuu Suomessa, voi pysyä Chilessä vakuutettuna maksamalla vapaaehtoisesti Chileen vakuutusmaksuja kuten yrittäjä. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta henkilön velvollisuuteen olla vakuutettu ja maksaa vakuutusmaksuja Suomessa.
Artiklan 4 kappaleessa määrätään, että Chilen vanhaan eläkejärjestelmään kuuluvalla henkilöllä on oikeus laskea hyväkseen kaudet Suomessa 14 artiklan mukaisesti ollakseen oikeutettu eläke-etuuksiin. Järjestelmän mukaisen eläkkeen saamiseksi edellytetään vähintään kymmenen vuoden vakuutusmaksuaikaa.
Artiklan 5 kappaleen mukaan 1 ja 4 kappaleessa tarkoitetuissa tilanteissa toimivaltainen laitos määrittelee eläkkeen määrän ikään kuin kaikki vakuutuskaudet olisi täytetty Chilen lainsäädännön mukaisesti. Eläke kuitenkin maksetaan osuutena, joka lasketaan suhteuttamalla Chilen lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet Suomessa ja Chilessä täytettyyn kokonaisvakuutusaikaan.
Artiklan 6 kappaleessa määrätään, että Suomen lainsäädännön mukaan eläkettä saava henkilö rinnastetaan Chilen vanhan eläkejärjestelmän piiriin kuuluvaan henkilöön. Chilen vanhan eläkejärjestelmän mukaan eläke maksetaan vain henkilölle, joka on työssä eläkkeelle jäämiseen saakka. Jos henkilö saa eläkettä Suomen lainsäädännön mukaan, säilyttää hän eläkeoikeutensa Chilessä ja hänellä on tämän määräyksen perusteella oikeus eläkkeeseen, vaikka hän ei työskentelisikään Chilessä vanhuuseläkeikään saakka.
16―25 artikla. Näissä artikloissa määrätään sopimuksen soveltamisessa noudatettavista periaatteista, lääkärintarkastuksista, sopimusta soveltavien laitosten ja viranomaisten yhteydenpidosta sekä määräajoista.
26―28 artikla. Artikloissa määrätään sopimukseen ajalliseen ulottuvuuteen ja voimaantuloon liittyvistä kysymyksistä.
2.Voimaantulo
Sopimus tulee 28 artiklan mukaan voimaan sitä kuukautta kolmantena seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.
Laki sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä on tarkoitus saattaa voimaan asetuksella samana ajankohtana kuin sopimus.
3.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Sopimuksessa on määräyksiä, jotka poikkeavat voimassa olevasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. Tällaisia ovat sopimuksen 5, 6, 12, 13 ja 22 artiklan määräykset. Sopimuksen 20 artiklan määräykset merkitsevät poikkeusta Suomen sisäisestä veroja ja maksuja koskevasta lainsäädännöstä.
Sopimuksen 23 artiklan mukaan sopimuspuolten viranomaiset ja laitokset voivat sopimusta soveltaessaan käyttää sopimuspuolten virallisia kieliä sekä englannin kieltä. Tämä sopimusmääräys merkitsee viranomaisten ja virkamiesten kannalta uutta velvollisuutta, joka on Suomen osalta ristiriidassa kielilain (148/1922) ja valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain (149/1922) säännösten kanssa sekä Ahvenanmaan maakunnan osalta itsehallintolain (1144/1991) 36―43 §:n kielisäännösten kanssa.
Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on Eduskunnan hyväksyminen tältä osin tarpeellinen.
4.Säätämisjärjestys
Sopimuksen 23 artiklan määräys asiakirjoissa käytettävästä kielestä on ristiriidassa Ahvenanmaan itsehallintolain kielisäännösten kanssa. Tämä merkitsee, että sopimuksen voimaansaattaminen Ahvenanmaalla itsehallintolain 69 §:n mukaan edellyttää perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädettyä lakia, joka Ahvenanmaan maakuntapäivien on lisäksi hyväksyttävä.
Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,
että eduskunta hyväksyisi ne Santiagossa 7 päivänä maaliskuuta 1997 Suomen tasavallan ja Chilen tasavallan välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnassa hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:
1 §
Santiagossa 7 päivänä maaliskuuta 1997 Suomen tasavallan ja Chilen tasavallan välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.
3 §
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 1998
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARISosiaali- ja terveysministeriSinikka Mönkäre
SOPIMUS
SOSIAALITURVASTA SUOMEN TASAVALLAN JA CHILEN TASAVALLAN VÄLILLÄ
Suomen tasavallan hallitus ja Chilen tasavallan hallitus jäljempänä "sopimuspuolet"
toivomuksenaan säännellä valtioiden väliset suhteet sosiaaliturvan alalla, ovat sopineet seuraavasta:
I OSA
Yleiset määräykset
1 artiklaMääritelmät
1. Tässä sopimuksessa
a) "Lainsäädäntö" tarkoittaa lakeja, asetuksia ja määräyksiä, jotka koskevat 2 artiklassa mainittuja sopimuspuolten sosiaaliturvajärjestelmien aloja.
b) "Toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa Suomen osalta sosiaali- ja terveysministeriötä ja Chilen osalta työ- ja sosiaaliministeriötä.
c) "Laitos" tarkoittaa viranomaista tai laitosta, jolle kuuluu tämän sopimuksen 2 artiklassa mainitun lainsäädännön täytäntöönpano.
d) "Toimivaltainen laitos" tarkoittaa laitosta, jolle kuuluu sovellettavan lainsäädännön mukaisten etuuksien myöntäminen.
e) "Etuus" tarkoittaa kaikkia tämän sopimuksen 2 artiklassa mainitun lainsäädännön mukaisia rahasuorituksia tai muita etuuksia mukaan lukien kaikki sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti kyseiseen etuuteen maksettavat lisät tai korotukset, jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä.
f) "Vakuutuskausi" tarkoittaa työskentelykausia työntekijänä tai yrittäjänä, maksu- tai asumiskausia siten kuin ne on määritelty tai tunnustettu vakuutuskausiksi siinä lainsäädännössä, jonka mukaisesti ne on täytetty tai niitä pidetään täytettyinä, samoin kuin kaikkia vastaavia kausia, jotka sopimuspuolen lainsäädännössä rinnastetaan vakuutuskausiin.
g) "Asuminen" tarkoittaa Suomen osalta, että henkilöllä on varsinainen asunto ja koti Suomessa ja että hän pääasiallisesti oleskelee Suomessa, ja Chilen osalta Chilen lainsäädännössä määriteltyä asumista.
h) "Perheenjäsen" tarkoittaa Suomen osalta puolisoa ja alle 18-vuotiaita lapsia sekä sellaista alle 25-vuotiasta lasta, joka opiskelee päätoimisesti tai on ammatillisessa koulutuksessa, ja Chilen osalta henkilöä, jota pidetään perheenjäsenenä sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
i) "Työntekijä" tarkoittaa Suomen osalta henkilöä, joka on työeläkejärjestelmää koskevan lainsäädännön alainen työntekijä, ja Chilen osalta jokaista henkilöä, joka on työnantajan palveluksessa alaisuus- ja riippuvuussuhteessa samoin kuin henkilöä, jota pidetään työntekijänä sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
j) "Yrittäjä" tarkoittaa Suomen osalta henkilöä, joka on työeläkejärjestelmää koskevan lainsäädännön alainen yrittäjä, ja Chilen osalta jokaista henkilöä, joka harjoittaa omaa toimintaa ja saa siitä tuloja.
2. Muilla tässä sopimuksessa käytetyillä käsitteillä ja ilmaisuilla on se merkitys, joka niille on annettu kyseisen sopimuspuolen sovellettavassa lainsäädännössä.
2 artiklaSovellettava lainsäädäntö
1. Tätä sopimusta sovelletaan lainsäädäntöön, joka koskee
A. Suomen osalta
a) kansaneläkejärjestelmää ja työeläkejärjestelmää
b) eläkeläisten sairaanhoitoetuuksia mukaan lukien sairausvakuutuslain perusteella maksettavat sairaanhoitokorvaukset ja julkisen terveydenhuoltojärjestelmän palvelut
c) työnantajan sosiaaliturvamaksua kansaneläkemaksun osalta.
B. Chilen osalta
a) uutta yksilöllisiin säästöpääomiin perustuvaa vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkejärjestelmää
b) Instituto de Normalizaci¢n Previsionalin hallinnoimaa vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkejärjestelmää
c) eläkeläisten sairaanhoitoetuuksia.
2. Jollei sopimuspuolten välillä toisin sovita, tätä sopimusta sovelletaan myös tulevaan lainsäädäntöön, jolla koonnetaan, korvataan, muutetaan tai täydennetään 1 kappaleessa mainittua lainsäädäntöä.
3. Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat toisilleen lainsäädännön muutoksista, jotka koskevat 1 kappaleessa mainittuja sosiaaliturvan aloja.
4. Jollei toisin määrätä, tämän sopimuksen soveltamisessa ei oteta huomioon sopimuspuolten tekemiä kansainvälisiä sopimuksia tai sopimuspuolen sellaista lainsäädäntöä, joka johtuu kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanosta.
3 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan
Jollei toisin määrätä, tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin 2 artiklassa tarkoitetun lainsäädännön piiriin kuuluviin tai kuuluneisiin henkilöihin sekä henkilöihin, jotka johtavat oikeutensa näistä henkilöistä.
4 artiklaYhdenvertainen kohtelu
Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, seuraavilla sopimuspuolen alueella asuvilla henkilöillä on samat sopimuspuolen lainsäädännön mukaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin kyseisen sopimuspuolen omilla kansalaisilla:
a) toisen sopimuspuolen kansalaiset
b) pakolaiset, joita tarkoitetaan pakolaisten oikeusasemaa koskevassa 28 heinäkuuta 1951 tehdyssä yleissopimuksessa ja 31 tammikuuta 1967 tehdyssä siihen liittyvässä pöytäkirjassa
c) valtiottomat henkilöt,
d) henkilöt, jotka johtavat oikeutensa kohdissa a-c mainituista henkilöistä.
5 artiklaEtuuksien maksaminen ulkomaille
1. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, eläkkeitä ja muita rahasuorituksia ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää tai peruuttaa sen vuoksi, että etuudensaaja asuu toisen sopimuspuolen alueella.
2. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, edellisessä kappaleessa tarkoitetut eläkkeet ja muut rahasuoritukset maksetaan kolmannen valtion alueella asuville toisen sopimuspuolen kansalaisille samoin edellytyksin kuin sopimuspuolen lainsäädännön mukaan maksetaan kolmannen valtion alueella asuville tämän sopimuspuolen kansalaisille, jos tällä sopimuspuolella on kyseisen valtion kanssa sosiaaliturvasopimus tai vastaava järjestely.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta Suomen työttömyyseläkkeeseen, osa-aikaeläkkeeseen tai eläkkeensaajien asumistukeen.
II OSA
Sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat määräykset
6 artiklaPääsääntö
Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, henkilö, johon tätä sopimusta sovelletaan, kuuluu sen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, jonka alueella hän työskentelee tai toimii yrittäjänä. Kun on kysymys 2 artiklan 1 kappaleessa mainituista sosiaaliturvan aloista, jotka eivät ole riippuvaisia työskentelystä, henkilö kuuluu sen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, jonka alueella hän asuu.
7 artiklaPoikkeukset
1. Henkilö, joka
a) on työsuhteessa työnantajaan, jonka kotipaikka on sopimuspuolen alueella ja
b) kuuluu sen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin ja
c) lähetetään työhön toisen sopimuspuolen alueelle saman työnantajan tai työnantajaan sidoksissa olevan työnantajan työhön, joka kestää enintään kolme vuotta
pysyy ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön piirissä.
2. Henkilö, joka työskentelee sopimuspuolen lipun alla purjehtivalla aluksella, kuuluu tämän sopimuspuolen lainsäädännön piiriin edellyttäen, että työnantajan kotipaikka on sen sopimuspuolen alueella.
3. a) Sopimuspuolen diplomaattisen tai konsuliedustuston jäsenet kuuluvat lähettävän sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, silloin kun he ovat tämän sopimuspuolen kansalaisia.
b) Sopimuspuolen diplomaattiedustuston hallinnolliseen ja tekniseen henkilökuntaan ja palveluskuntaan kuuluviin samoin kuin konsuliviranomaisen toimihenkilöihin ja palveluskuntaan kuuluviin sovelletaan 6 artiklan määräyksiä. He voivat kuitenkin valita kuulumisen ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, jos he ovat tämän sopimuspuolen kansalaisia. Valinta on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tämä sopimus tulee voimaan tai kyseinen työskentely alkaa toisen sopimuspuolen alueella.
c) Tämän kappaleen a-kohdan määräyksiä sovelletaan vastaavasti virkamiehiin ja sellaisina pidettäviin henkilöihin.
8 artiklaPoikkeukset 6 ja 7 artiklaan
Työnantajan ja työntekijän pyynnöstä toimivaltaiset viranomaiset tai näiden valtuuttamat laitokset voivat sopia poikkeuksista 6 ja 7 artiklan määräyksiin tiettyjen henkilöiden tai henkilöryhmien eduksi.
9 artikla7―8 artiklan soveltaminen perheenjäseniin
7 artiklan 1 kappaletta ja 3 kappaleen a- ja c-kohtaa sekä 8 artiklaa sovellettaessa työntekijän mukana seuraavat ja samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet, jotka eivät itse työskentele, kuuluvat saman sopimuspuolen lainsäädännön piiriin kuin edellä tarkoitettu henkilö.
10 artiklaVakuutusmaksut
Työntekijää tai yrittäjää koskevat vakuutusmaksut maksetaan sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka piiriin hän tämän sopimuksen mukaan kuuluu. Työhön ja siitä saatuihin tuloihin liittyviä vakuutusmaksuja ei makseta toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti.
III OSA
Eri etuusryhmiä koskevia erityismääräyksiä
11 artiklaEläkeläisten sairaanhoitoetuudet
Jos henkilö saa eläkettä sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti asuessaan toisen sopimuspuolen alueella, hänellä on oikeus sairaanhoitoetuuksiin samoin edellytyksin kuin niillä, jotka saavat eläkettä hänen asuinmaansa lainsäädännön mukaisesti.
12 artiklaSuomen kansaneläkejärjestelmää koskevat erityismääräykset
1. Sopimuksen 4 ja 5 artiklan estämättä tämän artiklan määräysten mukaisesti määrätään sopimuspuolen alueella asuvan henkilön oikeudesta kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaiseen eläkkeeseen sekä niiden maksamisesta.
2. Sopimuspuolen alueella asuvalla sopimuspuolen kansalaisella on oikeus saada
a) vanhuuseläkettä, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut yhtäjaksoisesti vähintään kolmen vuoden ajan Suomessa
b) leskeneläkettä, jos hän ja vainaja 16 vuotta täytettyään ovat asuneet yhtäjaksoisesti vähintään kolmen vuoden ajan Suomessa ja jos vainaja oli sopimuspuolen kansalainen ja asui kuollessaan sopimuspuolen alueella
c) lapseneläkettä, jos vainaja oli sopimuspuolen kansalainen, joka 16 vuotta täytettyään oli asunut yhtäjaksoisesti vähintään kolmen vuoden ajan Suomessa ja joka asui kuollessaan sopimuspuolen alueella.
3. Niiden eläkkeiden määrä, jotka maksetaan 2 kappaleen a- ja b-kohdan perusteella, suhteutetaan Suomessa asuttujen vuosien lukumäärään.
13 artiklaSuomen työeläkejärjestelmää koskevat erityismääräykset
1. Jos oikeus eläkkeeseen edellyttää vakuutuskausien täyttämistä, näihin kausiin rinnastetaan tarvittaessa Chilen lainsäädännön mukaan oman työn perusteella täytetyt vakuutuskaudet, jos henkilö on ollut eläketapahtumavuoden ja sitä välittömästi edeltäneiden kymmenen kalenterivuoden aikana vähintään 12 kalenterikuukautta Suomen työeläkelainsäädännön alaisessa työssä.
2. Jos henkilö ei täytä Suomen työeläkejärjestelmässä olevaa viiden vuoden asumisaikavaatimusta, joka koskee oikeutta tulevan ajan eläkkeeseen, hänen oman työnsä perusteella täyttämänsä vakuutuskaudet Chilessä rinnastetaan asumisaikoihin Suomessa, jolleivät ne ole päällekkäisiä.
14 artiklaVakuutuskausien laskeminen yhteen, jotta ne oikeuttavat etuuksiin Chilessä
Silloin kun Chilen lainsäädäntö edellyttää tiettyjen vakuutuskausien täyttämistä, jotta henkilö saavuttaisi, säilyttäisi tai saisi uudelleen oikeuden työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneiden etuuksiin, Suomen lainsäädännön mukaisesti täytetyt kaudet lisätään tarvittaessa Chilen lainsäädännön mukaan täytettyihin kausiin, jos ne eivät ole päällekkäisiä.
15 artiklaChilen lainsäädännön soveltaminen
1. Eläkekassan jäsen rahoittaa eläkkeensä Chilessä varoilla, jotka kertyvät hänen omalle yksilölliselle eläketililleen. Jos tällaiset varat eivät riitä rahoittamaan eläkettä valtion takaaman vähimmäiseläkkeen määräisenä, henkilöllä on 14 artiklan mukaisesti oikeus laskea yhteen huomioon otettavat kaudet saadakseen oikeuden vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen vähimmäismäärään. Perhe-eläkkeen saajilla on sama oikeus.
2. Kun päätetään, täyttääkö henkilö Chilen lainsäädännössä määritellyt vaatimukset uuden eläkejärjestelmän mukaisen varhennetun vanhuuseläkkeen saamiseksi, henkilöä, joka saa Suomen lainsäädännön mukaista eläkettä, pidetään 4 kappaleessa tarkoitetun eläkejärjestelmän piiriin kuuluvana eläkeläisenä.
3. Työntekijä, joka kuuluu Chilen uuden eläkejärjestelmän piiriin, voi Suomessa asuessaan vapaaehtoisesti maksaa vakuutusmaksuja kyseiseen järjestelmään ikään kuin hän olisi itsenäinen ammatinharjoittaja, ilman että tämä vaikuttaa hänen velvollisuuteensa olla vakuutettu ja maksaa vakuutusmaksuja Suomessa. Vakuutettu, joka haluaa käyttää tätä mahdollisuutta, ei ole velvollinen maksamaan Chilen sairaanhoitoetuuksien rahoittamiseen tarkoitettuja vakuutusmaksuja.
4. Chilen sosiaaliturvalaitoksen (Instituto de Normalizaci¢n Previsional) hallinnoiman eläkejärjestelmän piiriin kuuluvalla on myös oikeus laskea kaudet 14 artiklan mukaisesti ollakseen oikeutettu häneen sovellettavien lainsäännösten mukaisiin eläke-etuuksiin.
5. Edellä 1 ja 4 kappaleessa tarkoitetuissa tilanteissa toimivaltainen laitos määrittelee etuuden määrän ikään kuin kaikki vakuutuskaudet olisi täytetty sen oman lainsäädännön mukaisesti; etuuden maksamiseksi se laskee maksettavaksi tulevan osan pelkästään oman lainsäädännön mukaan täytettyjen kausien sekä molempien valtioiden huomioon otettavien vakuutuskausien kokonaismäärän suhteessa. Jos kummankin sopimuspuolen huomioon ottamien vakuutuskausien kokonaismäärä ylittää sen Chilen lainsäädännössä määritellyn kauden, joka oikeuttaa täyteen eläkkeeseen, ylimääräisiä vuosia ei oteta laskettaessa huomioon.
6. Henkilö, joka saa Suomen lainsäädännön mukaista eläkettä, katsotaan eläkeoikeuden osalta sosiaaliturvalaitoksen (Instituto de Normalizaci¢n Previsional) hallinnoiman sosiaaliturvajärjestelmän piiriin kuuluvaksi henkilöksi.
IV OSA
Erinäisiä määräyksiä
16 artiklaToimeenpanosopimus ja tietojenvaihto
Toimivaltaiset viranomaiset
a) sopivat tämän sopimuksen toimeenpanoa koskevasta menettelystä toimeenpanosopimuksella
b) vaihtavat tietoja soveltamista koskevista toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet
c) vaihtavat tietoja lainsäädäntönsä muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa sopimuksen soveltamiseen ja
d) nimeävät yhteyselimiä tämän sopimuksen soveltamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi.
17 artiklaHallinnollinen apu
Sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset toimeenpannessaan tätä sopimusta antavat toisilleen apua ikään kuin ne soveltaisivat omaa lainsäädäntöään. Tällainen hallinnollinen apu on maksutonta, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset joidenkin kustannusten korvaamisesta toisin sovi.
18 artiklaLääkärintarkastukset
1. Sopimuspuolen yhteyselin toimittaa pyynnöstä toisen sopimuspuolen yhteyselimelle sellaiset hallussaan olevat lääketieteelliset tiedot ja asiakirjat, jotka koskevat hakijan tai etuudensaajan työkyvyttömyyttä.
2. Jos sopimuspuolen toimivaltainen laitos edellyttää, että jälkimmäisen sopimuspuolen alueella asuvalle hakijalle tai etuudensaajalle tehdään lisälääkärintutkimus, toisen sopimuspuolen yhteyselin järjestää tällaisen tutkimuksen järjestelyt toteuttavan laitoksen noudattamien sääntöjen mukaan tutkimusta pyytäneen laitoksen kustannuksella. Jos tutkimusta on pyytänyt chileläinen laitos, Suomessa aiheutuneet kustannukset maksaa hakija tai etuudensaaja ja Chilen toimivaltainen laitos tasaosin. Jos kyse on muutoksenhausta Chilessä annettuun työkyvyttömyyspäätökseen, mahdollisesti vaadittavien uusien tutkimusten kustannuksista vastataan edellä olevan mukaisesti, ellei muutosta ole hakenut Chilen toimivaltainen viranomainen tai vakuutusyhtiö, jolloin kustannukset maksaa muutoksenhakija.
3. Tapauksittain joko sopimuspuolen yhteyselin tai toimivaltainen viranomainen korvaa tämän artiklan 2 kappaleen määräysten soveltamisesta aiheutuvat kustannukset saatuaan yksityiskohtaisen kustannuserittelyn.
19 artiklaTietosuoja
Kun tätä sopimusta sovellettaessa toimitetaan sopimuspuolelta toiselle yksityishenkilöä koskevia tietoja, ovat kaikki tiedot luottamuksellisia, ja niitä käytetään vain ratkaistaessa oikeutta sopimuksessa tarkoitettuihin ja tietopyynnössä mainittuihin tai niihin liittyviin etuuksiin.
20 artiklaVeroista ja maksuista vapautuminen
1. Jos sopimuspuolen lainsäädännössä on määrätty hakemusten ja asiakirjojen vapauttamisesta veroista, leimaveroista, oikeudenkäynti- tai rekisteröintimaksuista tai niiden alentamisesta, kun kysymys on tämän sopimuspuolen lainsäädännön soveltamisesta, on se ulotettava koskemaan myös hakemuksia ja asiakirjoja, jotka annetaan toisen sopimuspuolen lainsäädännön tai tämän sopimuksen mukaan.
2. Tätä sopimusta sovellettaessa kysymykseen tulevat asiakirjat tai todistukset eivät tarvitse diplomaattisen tai konsuliviranomaisen vahvistamista.
21 artiklaHakemusten jättäminen
1. Sopimuspuolen toimivaltaiselle laitokselle jätetty hakemus, ilmoitus tai muutoksenhakukirjelmä katsotaan samanaikaisesti jätetyksi myös toisen sopimuspuolen toimivaltaiselle laitokselle.
2. Sopimuspuolen lainsäädännön perusteella maksettavaa etuutta koskevaa hakemusta pidetään sellaisena hakemuksena, joka koskee toisen sopimuspuolen lainsäädännön perusteella maksettavaa vastaavaa etuutta, silloin kun asianomainen henkilö kuuden kuukauden kuluessa ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön mukaisen hakemuslomakkeen jättämisestä tekee toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaista vastaavaa etuutta koskevan hakemuksen.
3. Kun lasketaan Suomen lainsäädännön perusteella maksettavaa korotusta eläkkeen tai muun etuuden viivästymisajalta, hakemus katsotaan viivästykorotusta koskevaa lainsäädäntöä sovellettaessa jätetyksi silloin, kun se on saapunut tarpeellisine liitteineen toimivaltaiselle suomalaiselle laitokselle.
22 artiklaTakaisinperintä
1. Jos sopimuspuolen laitos on maksanut etuudensaajalle etuutta enemmän kuin mihin tällä on oikeus, tämä laitos voi lainsäädäntönsä mukaisin edellytyksin ja rajoituksin pyytää toisen sopimuspuolen laitosta pidättämään liikaa maksetun määrän etuudensaajalle maksamastaan määrästä. Tämän laitoksen suorittaman pidättämisen tulee tapahtua sen soveltaman lainsäädännön rajoissa ja ehdoin ikään kuin kysymys olisi tämän laitoksen liikaa maksaman määrän takaisinperinnästä. Laitos siirtää pidättämänsä summan vaatimuksen esittäneelle laitokselle.
2. Jos sopimuspuolen laitos on maksanut ennakkoa ajalta, jolta etuudensaajalla on oikeus saada vastaavaa etuutta toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, voi tämä laitos pyytää toisen sopimuspuolen laitosta pidättämään ennakkoa vastaavan määrään siitä määrästä, jonka laitos maksaa etuudensaajalle samalta ajalta. Tämän laitoksen suorittaman pidättämisen tulee tapahtua sen soveltamien lakien rajoissa ja ehdoin ja pidätetty summa siirretään vaatimuksen esittäneelle laitokselle.
3. Jos henkilö on saanut sosiaalihuoltoetuutta sopimuspuolen alueella ajalta, jolta hänellä on oikeus saada toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisia etuuksia, voi sosiaalihuoltoa antanut laitos, jos sillä on oikeus takaisinperintään maksuista, pyytää toisen sopimuspuolen laitosta pidättämään sosiaalihuoltoetuutta vastaavan määrän henkilölle maksamastaan määrästä. Tämän laitoksen suorittaman pidättämisen tulee tapahtua sen soveltamien lakien rajoissa ja ehdoin ja pidätetty summa siirretään vaatimuksen esittäneelle laitokselle.
23 artiklaSoveltamisessa käytettävät kielet
Sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset, laitokset tai yhteyselimet voivat tätä sopimusta soveltaessaan käyttää sopimuspuolten virallisia kieliä tai toimeenpanosopimuksessa määritellyllä tavalla englannin kieltä.
24 artiklaValuutta ja maksutapa
1. Tämän sopimuksen mukainen etuus voidaan maksaa sen sopimuspuolen valuutassa, jonka toimivaltainen laitos suorittaa maksun.
2. Jos jompikumpi sopimuspuoli ottaa käyttöön valuutan vaihtamista tai vientiä rajoittavia määräyksiä, molempien sopimuspuolten hallitusten on välittömästi ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän sopimuksen perusteella maksettavien rahasummien siirron varmistamiseksi.
3. Jos sopimuspuolen alueella oleskeleva henkilö saa toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaista etuutta, se maksetaan jälkimmäisen sopimuspuolen toimivaltaisen laitoksen tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla.
25 artiklaErimielisyyksien ratkaiseminen
1. Tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvät erimielisyydet sopimuspuolten välillä ratkaistaan toimivaltaisten viranomaisten välisillä neuvotteluilla.
2. Jollei yhteisymmärrykseen päästä 1 kappaleessa mainitulla tavalla, sopimuspuoli voi alistaa erimielisyyden ratkaistavaksi välimiesoikeudessa, jonka kokoonpanosta ja menettelytavoista sopimuspuolet sopivat keskenään. Välimiesoikeuden päätökset ovat sitovia ja lopullisia.
V OSA
Siirtymä- ja loppumääräyksiä
26 artiklaSopimuksen soveltaminen voimaantuloa edeltävään aikaan
1. Tämä sopimus ei anna oikeutta etuuden saamiseen sen voimaantuloa edeltävältä ajalta.
2. Ennen sopimuksen voimaantuloa täytetyt vakuutuskaudet otetaan huomioon määrättäessä oikeudesta etuuksiin tämän sopimuksen perusteella.
3. Sopimusta voidaan soveltaa myös ennen sen voimaantuloa sattuneisiin vakuutustapahtumiin.
4. Ennen sopimuksen voimaantuloa myönnetyt etuudet voidaan etuudensaajan hakemuksesta tarkistaa vastaamaan tämän sopimuksen määräyksiä. Tällainen tarkistaminen ei saa johtaa etuuden määrän vähenemiseen.
27 artiklaSopimuksen voimassaolo ja irtisanominen
1. Tämä sopimus on voimassa toistaiseksi.
2. Kumpikin sopimuspuoli voi milloin tahansa sanoa sopimuksen irti. Jos sopimus irtisanotaan, se lakkaa olemasta voimassa kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun irtisanomisesta on diplomaattiteitse ilmoitettu toiselle sopimuspuolelle.
3. Jos tämä sopimus lakkaa olemasta voimassa, sopimuksen perusteella saadut oikeudet pysyvät voimassa.
28 artiklaVoimaantulo
Tämä sopimus tulee voimaan sitä kuukautta kolmantena seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin sopimuspuolet ovat vastaanottaneet toisiltaan jälkimmäisen ilmoituksen siitä, että ne ovat täyttäneet kaikki perustuslailliset ja oikeudelliset vaatimuksensa, jotka ovat tarpeen tämän sopimuksen voimaantulolle.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Santiagossa 7 päivänä maaliskuuta 1997 kahtena kappaleena suomeksi, espanjaksi ja englanniksi, ja kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.
Suomen tasavallan hallituksen puolesta
Ole Norrback
Eurooppa-asioiden ja ulkomaankauppaministeri
Chilen tasavallan hallituksen puolesta
Jorge Arrate Mac Niven
Työ- ja sosiaaliministeri