GP 125/1997

1.Nykytila ja ehdotetut muutokset

Pienyrittäjän vuosilomarahasta annetun lain (408/1977) mukaan vuosilomaraha maksetaan pienyrittäjälle, jolla ilman taloudellista tukea ei ole mahdollisuutta vapautua yritystoiminnastaan vuosiloman ajaksi vaarantamatta omaa ja perheensä toimeentuloa. Pienyrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, jolla on yrittäjien eläkelaissa (468/1969) tarkoitettu vakuutus. Pienyrittäjäksi katsotaan myös maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) mukaan vakuutettu kalastaja ja poronomistaja sekä lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/1962) 1 a §:ssä tarkoitettu traktorikäyttöisellä laitteella metsätyötä suorittava yrittäjä.

Kunnan tehtävänä on huolehtia vuosilomarahan suorittamisesta kunnassa asuville yrittäjille. Valtio suorittaa kunnalle pienyrittäjän vuosilomarahasta annetun lain mukaan maksetut vuosilomarahat.

Pienyrittäjä on oikeutettu vuosilomarahaan, jos hän on toiminut lomakautta edeltäneen kalenterivuoden pienyrittäjänä siten, että hänen palveluksessaan tuona aikana on ollut säännöllisesti enintään yksi perheen ulkopuolinen palkattu työntekijä. Oikeus vuosilomarahaan on vain sellaisella pienyrittäjällä, jonka viimeksi toimitetussa verotuksessa vahvistettu valtionverotuksessa verotettava tulo ei ylitä valtioneuvoston vuosittain vahvistamaa enimmäisvuositulon määrää. Valtioneuvosto vahvistaa vuosittain myös vuosilomarahan suuruuden.

Vuosilomaraha maksetaan vähintään neljältä ja enintään kahdeksalta työpäivältä sen mukaan kuin yrittäjä on hyväksyttävästi osoittanut pitämänsä vuosiloman pituuden. Lomansa pienyrittäjä voi pitää lomakauden aikana, joka alkaa huhtikuun alussa ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuun lopussa.

Viimeisin pienyrittäjän vuosilomarahasta annetussa laissa tarkoitetun enimmäisvuositulon määrän ja vuosilomarahan suuruuden vahvistamisesta annettu valtioneuvoston päätös (297/1993) on vuodelta 1993. Sen mukaan vuosilomarahaan oikeuttava enimmäisvuositulo oli 75 000 markkaa ja vuosilomarahan suuruus lomakaudella 1993―1994 oli 210 markkaa lomapäivältä eli vähintään 840 ja enintään 1 680 markkaa.

Valtioneuvosto teki 14 päivänä lokakuuta 1992 periaatepäätöksen julkisen talouden tasapainon parantamiseksi. Päätöksen mukaan valtion korvaus pienyrittäjien vuosilomajärjestelmän kustannuksiin oli määrä lopettaa vuoden 1994 alusta. Asiasta säädettiin pienyrittäjän vuosilomarahasta annetun lain soveltamatta jättämisestä annetulla lailla (1229/1993) . Sen mukaan pienyrittäjille ei maksettu vuosilomarahaa vuoden 1994 alusta vuoden 1995 loppuun.

Pääministeri Lipposen hallituksen hallitusohjelman lisäpöytäkirjan mukaan vuonna 1995 voimassa olleita säästölakeja ja säästöpäätöksiä päätettiin jatkaa. Tämä toteutettiin lailla pienyrittäjän vuosilomarahasta annetun lain soveltamatta jättämisestä annetun lain 1 ja 2 §:n muuttamisesta (1364/1995) . Sen mukaan pienyrittäjän vuosilomarahasta annettua lakia ei sovelleta myöskään vuosina 1996 ja 1997. Sanottu laki on voimassa vuoden 1997 loppuun. Valtion vuoden 1998 talousarvioesityksen mukaisesti ehdotetaan, että pienyrittäjän vuosilomarahasta annetun lain soveltamatta jättämisestä annetun lain 1 ja 2 §:ää muutetaan siten, että pienyrittäjän vuosilomarahasta annettua lakia ei sovelleta myöskään vuosina 1998 ja 1999.

2.Esityksen vaikutukset

Lomarahaan oikeutettuja pienyrittäjiä arvioidaan vuositasolla olevan noin 33 000. Lomarahan suuruudeksi on arvioitu keskimäärin 1 670 markkaa. Pienyrittäjän vuosilomarahasta annetun lain soveltamatta jättäminen merkitsee siten vuositasolla noin 55 miljoonan markan säästöä valtion menoihin.

3.Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä.

4.Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

1 §

2 §