GP 49/1994

2.2.1.Lihantarkastuslaki

2.2.2.Terveydenhoitolaki

Terveydenhoitolaissa on yleiseen terveydensuojeluun liittyvät elintarvikkeiden käsittely- ja valmistusolosuhteita koskevat säännökset. Niiden mukaisesti myytäviksi tarkoitettuja elintarvikkeita tuotettaessa, valmistettaessa, kuljetettaessa, säilytettäessä, kaupan pidettäessä, tarjoiltaessa ja muutoin käsiteltäessä on meneteltävä niin, että tautien tartunnan leviäminen ja muiden terveydellisten epäkohtien syntyminen estetään. Terveydenhoitolaissa on myös säännökset talousveden laatuvaatimuksista.

Terveydenhoitolain elintarvikesäännöksissä on lisäksi vaatimuksia, jotka kohdistuvat niihin elintarvikehuoneistoihin, joissa elintarvikkeita valmistetaan tai muutoin käsitellään. Laissa on asetettu elintarvikehuoneistoille rakenteellisia ja toiminnallisia vaatimuksia sekä säädetty, että elintarvikehuoneistot on ennen niiden käyttöön ottoa esitettävä toimintakunnossa asianomaisen kunnan toimielimen, lähinnä terveyslautakunnan, hyväksyttäväksi. Terveydenhoitolain 47 §:n mukaan ei terveydenhoitolain mukaista elintarvikehuoneistoksi hyväksymistä tarvita silloin kun muualla lainsäädännössä on säädetty toisenlaisesta hyväksymismenettelystä. Näin ollen lihantarkastuslain tai sen nojalla annettujen asetusten mukaisesti hyväksytyt laitokset eivät enää tarvitse terveydenhoitolain mukaista hyväksyntää.

Terveydenhoitolain nojalla elintarvikehuoneistoksi hyväksyttävistä laitoksista ovat ehdotetun lain kannalta merkityksellisiä lihantarkastuslain 12 §:ssä tarkoitettuja lihaeineksiä valmistavat laitokset.

Terveydenhoitolain mukaan terveydenhoidon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Elintarvikevirastosta annetun lain mukaan elintarvikeviraston asiana on suunnitella, ohjata ja valvoa terveydenhoitolain elintarvikesäännösten noudattamisen valvontaa. Lääninhallitus johtaa valvontaa alueellaan ja kunta vastaa paikallisesta valvonnasta.

Terveydenhoitolain uudistaminen on parhaillaan vireillä (HE 42/1994 vp) .

2.2.3.Elintarvikelaki

Vuonna 1941 annettu elintarvikelaki on valtuuslaki, jossa on hyvin laajat asetuksenantovaltuudet. Lain nojalla voidaan asetuksella säädellä elintarvikkeita ja niiden kaikkinaista käsittelyä pitäen silmällä paitsi yleistä terveyttä myös kuluttajan turvaamista ala-arvoisten elintarvikkeiden myynniltä ja siitä johtuvilta taloudellisilta tappioilta.

Elintarvikelaki ei koske lihantarkastusta. Elintarvikelain nojalla annetuista asetuksista osa koskee kaikkia elintarvikkeita ja osa tiettyjä elintarvikeryhmiä. Lihan ja lihavalmisteiden osalta merkityksellisiä ovat elintarvikelisäaineista annettu asetus (521/92) , pakasteasetus (165/94) ja elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä annettu asetus (794/91) , jotka koskevat kaikkia elintarvikkeita sekä lihavalmisteasetus (902/88) , jossa säädetään jauhelihan ja lihavalmisteiden valmistuksesta, käsittelystä, merkitsemisestä, koostumuksesta ja myynnistä.

Elintarvikelain mukaista valvontaa johtaa elintarvikevirasto, lääninhallitus omalla alueellaan ja paikallisesta valvonnasta vastaa kunta. Lääninhallitus voi määrätä lihavalmisteiden valmistuksen valvonnasta laitoksessa huolehtivan tarkastuseläinlääkärin toimimaan myös elintarvikelain mukaisena elintarviketarkastajana, joka valvoo elintarvikelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista.

Myös elintarvikelaki on parhaillaan uudistettavana.

2.2.4.Tartuntatautilaki

Tartuntatautilaki (583/86) sisältää ihmisten tartuntatautien vastustamista ja ennalta ehkäisemistä koskevat säännökset. Tartuntatautilaissa säädetään sellaista työtä, jossa tartuntataudin leviämisen edellytykset ovat tavallista suuremmat, tekevien henkilöiden terveydentilasta vaadittavista selvityksistä. Jos henkilön voidaan perustellusti epäillä aiheuttavan tartuntataudin leviämistä, terveyslautakunta voi määrätä henkilön olemaan poissa ansiotyöstään sinä aikana, jolloin taudin leviämisen vaara on olemassa.

Tartuntatautien vastustamistyön yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Asiantuntijalaitoksena toimii kansanterveyslaitos. Läänin alueella lain täytäntöönpano kuuluu lääninhallituksille ja kunnan alueella kunnalle.

2.2.5.Eläintautilaki

Eläintautilain (55/80) tarkoituksena on vastustaa ja ennakolta ehkäistä eläintauteja. Eläintautilaissa eläintaudilla tarkoitetaan sellaista sairautta tai tartuntaa, joka suoraan tai välillisesti voi siirtyä eläimestä toiseen eläimeen tai ihmiseen. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolla on mahdollisuus antaa eläintautien ennalta ehkäisemiseksi määräyksiä muun muassa eläinkunnan tuotteita käsittelevien laitosten toiminnan järjestämisestä sekä eläinkunnan tuotteiden kuljettamista koskevia rajoituksia.

Eläintautilain toteuttamisen ylin johto kuuluu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle. Lääninhallitus huolehtii lain täytäntöönpanosta läänin alueella. Teurastamoissa teurastamon tarkastuseläinlääkärin on muun muassa seurattava eläintautien esiintymistä teurastettavaksi tuotavissa eläimissä ja valvottava eläintautisäännösten noudattamista. Eläintautilain muu paikallinen toimeenpano on kunnaneläinlääkärin tehtävänä. Tästä huolimatta eläintautien vastustaminen on valtion toimintaa, jonka toteuttamiseen kunta ei taloudellisesti ota osaa.

2.2.6.Eläinsuojelulaki

Eläinsuojelulain (91/71) mukaan teurastamon tarkastuseläinlääkäri valvoo eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista teurastamossa. Eläinsuojeluasetuksessa (333/71) on säädetty teurastamiselle asetettavat eläinsuojelulliset vaatimukset. Suomi on liittynyt myös Euroopan neuvoston eurooppalaiseen yleissopimukseen teuraseläinten suojelusta (Sops 48/92). Sopimus sisältää määräyksiä teurastamisessa ja teuraseläinten käsittelyssä noudatettavista menettelytavoista.

2.2.7.Laki eläinten lääkitsemisestä

Eläinten lääkitsemisestä annetun lain (402/90) tarkoituksena on suojata eläimistä saatavien elintarvikkeiden käyttäjää eläinten lääkitsemisestä aiheutuvilta terveyshaitoilta. Laki sisältää säännökset tiettyjen lääkkeiden käytön rajoittamismahdollisuudesta, lääkkeiden käyttötavasta, lääkittyjen eläinten tunnistamisesta ja tietojen antamisesta lääkitsemisestä.

Lihaa ja lihatuotteita koskevien direktiivien täytäntöönpanoajankohta

ETA-sopimuksen liitteessä I mainittujen direktiivien määräyksiä sovelletaan ETA-sopimuksessa sovitulla tavalla mukautettuina 1 päivästä heinäkuuta 1994 lukien.

Kuten edellä on mainittu, sovitaan kuitenkin tuorelihadirektiivin, lihavalmistedirektiivin, jauhelihadirektiivin ja siipikarjanlihadirektiivin piiriin kuuluvien laitosten osalta lisäpöytäkirjassa mahdollisuudesta saada lupa määräajan poiketa laitosten rakenteille direktiiveissä asetetuista vaatimuksista. Lisäksi lisäpöytäkirjaan sisältyvä luonnonvaraisen riistan lihaa koskeva direktiivi antaa jäsenvaltioiden toimivaltaisille keskusviranomaisille mahdollisuuden myöntää poikkeuksia laitosten rakenteellisista vaatimuksista 1 päivään tammikuuta 1997 saakka.

Tuorelihadirektiivin osalta poikkeukset rakenteellisista vaatimuksista myöntää ETA-sopimuksen mukainen EFTA:n valvontaviranomainen kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen keskusviranomaisen esityksestä. Sen sijaan lihavalmistedirektiivin, jauhelihadirektiivin, siipikarjanlihadirektiivin ja luonnonvaraisen riistan lihaa koskevan direktiivin sääntelyalueeseen kuuluvien laitosten osalta voi poikkeuksia myöntää kunkin jäsenvaltion toimivaltainen keskusviranomainen. Laitokset, joille on myönnetty lupa poiketa laitoksen rakenteellisista vaatimuksista, eivät saa viedä lihaa tai lihatuotteita muihin ETA-valtioihin.

Valtiontaloudelliset vaikutukset

Ehdotetulla lailla ei olisi välittömiä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Voimassa olevan lihantarkastuslain mukaan on hyväksytyissä teurastamoissa ja muissa valtion tarkastuseläinlääkärin valvomissa laitoksissa suoritettu lihantarkastus ja valvonta valtion maksullista palvelutoimintaa. Kustannukset peritään laitoksilta omakustannusarvon mukaisesti. Lihantarkastuksesta ja valvonnasta sekä laitosten hyväksymisiin liittyvistä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen ja elintarvikeviraston päätöksistä peritään nykyisin valtion maksuperustelain mukaisesti määrätyt maksut.

Ehdotetun lain mukaan valtion viranomaisten valvottavana olevien laitosten lukumäärä säilyy lähes ennallaan. Ehdotetun lain mukaan valtiolle lihantarkastuksen järjestämisestä, laitosten valvonnasta ja erilaisista hyväksymispäätöksistä perittävät maksut määräytyisivät nykyiseen tapaan valtion maksuperustelain mukaisesti. Maksuperustelain mukaan asianomainen ministeriö määrää muun muassa siitä, mitkä suoritteet ovat maksullisia, ja siitä, peritäänkö niistä omakustannusarvon mukainen vai kiinteä maksu. Asianomainen virasto päättää ministeriön päätöksen rajoissa suoritekohtaisista maksuista.

Ehdotetun lain mukaan siipikarjateurastamossa siipikarjanlihan tarkastuksen suorittavat tarkastuseläinlääkärit tulisivat valtiollistettaviksi. Nykyisin he ovat asianomaisen siipikarjateurastamon palveluksessa. Siipikarjanlihadirektiivi edellyttää, että myös siipikarjanlihan tarkastuksen suorittavat eläinlääkärit ovat virkaeläinlääkäreitä. Tämän vuoksi siipikarjateurastamojen tarkastuseläinlääkärit tulisi ottaa eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen palvelukseen. Laitoksella on käytettävissään valtiollistamisen vaatimat henkilötyövuodet. Valtiollistamisella ei olisi välittömiä valtiontaloudellisia vaikutuksia, koska myös siipikarja- teurastamojen tarkastuseläinlääkärin suorittamasta lihantarkastuksesta ja laitosten valvonnasta aiheutuvat kustannukset tulisivat perittäviksi asianomaisilta laitoksilta.

Kunnallistaloudelliset vaikutukset

Kuntien valvottavina olevien laitosten määrä säilyisi lähes entisellään. Valtion viranomaisten nykyisin valvomista laitoksista siirtyisi kunnan valvottaviksi viisi laitosta pääkaupunkiseudulla sekä yhdeksän laitosta Turun alueella.

Kuntien nykyinen valvontavelvollisuus perustuu lihantarkastuslakiin ja terveydenhoitolakiin. Lihantarkastuslain mukaan valvottavien laitosten osalta kunnat ovat voineet periä valvonnasta laitoksilta maksun. Terveydenhoitolain mukainen valvonta on maksutonta. Ehdotetun lain mukaan yleinen terveysvalvonta olisi maksutonta, mutta kunta voisi kuitenkin periä maksuja silloin, kun direktiivien vaatimuksien johdosta edellytetään tiettyä valvontatiheyttä tai laitoksen pyynnöstä laitokseen kohdistuva valvonta ylittäisi yleisen terveysvalvonnan vaatimukset.

Ehdotetun lain mukaan kunta voisi nykyiseen tapaan periä maksun lihantarkastuksesta sekä siihen liittyvistä tutkimuksista ja valvonnasta. Kunta voisi myös periä maksun teurastamosta erillään olevien lihankäsittelylaitosten ja kylmävarastojen valvonnasta. Lihankäsittelylaitoksilla tarkoitettaisiin leikkaamoja sekä jauhelihaa, alle 100 gramman painoisia lihapaloja tai raakalihavalmisteita käsitteleviä laitoksia. Asianomaisissa direktiiveissä edellytetään virkaeläinlääkärin valvovan lihankäsittelylaitoksia päivittäin ja kylmävarastojakin säännöllisesti.

Kunta voisi periä laitokselta maksun myös silloin, kun ETA-valtioiden ulkopuolelle suuntautuva vienti aiheuttaa muita valvontatoimenpiteitä kuin mitä yleinen terveysvalvonta edellyttää. Maksu voitaisiin periä myös siinä tapauksessa, että laitokselle annettaisiin sen pyynnöstä tavanomaista laajempaa neuvontaa rakennuksen suunnittelu- tai korjausvaiheissa.

Lihankäsittelylaitosten valvonnasta kunnille koituvat kustannukset, jotka voitaisiin periä laitoksilta, olisivat arviolta 3,9 miljoonaa markkaa. Arvio perustuu lihantarkastuksesta ja siihen liittyvästä valvonnasta sekä leikkaamojen valvonnasta perittävistä maksuista annetun neuvoston direktiivin (93/118/ETY) mukaisiin laskentaperusteisiin. Vaikka direktiivi ei kuulu ETA-sopimukseen, ovat direktiivin laskentaperusteet varsin käyttökelpoisia, sillä direktiivi kuvastaa EU:n käsitystä lihankäsittelylaitosten valvontatarpeesta.

Lihatuotteiden valmistuksen valvonnasta perittävän maksun osalta ei ole vastaavaa EY-säädöstä. Ehdotetun lain mukaisesta lihatuotteita valmistavien laitosten valvonnasta arvioidaan kunnille koituvan arviolta 2,8 miljoonan markan kustannukset. Kustannuksia arvioitaessa on lähtökohtana ollut, että lihatuotteita valmistaviin laitoksiin tulisi tehdä valvontakäynti arviolta kerran viikossa. Voimassa olevan lihantarkastuslain perusteella hyväksyttyjä teurastamosta erillään olevia laitoksia on 135 kappaletta. Näiden laitosten valvonnasta on kunnalla ollut mahdollisuus periä valvontamaksua.

Osa lihatuotteita käsittelevistä laitoksista on hyväksytty toimintaansa terveydenhoitolain nojalla. Nämä siirtyisivät ehdotetun lain soveltamisalan piiriin. Näiden laitosten valvontakustannukset eivät kuitenkaan muuttuisi, sillä niiden valvonnasta ei ole tällä hetkelläkään mahdollista periä maksua. Poikkeuksen muodostaisivat laitokset, joissa olisi leikkaamo tai joissa valmistetaan jauhelihaa. Niiden valvonnasta kunta voisi edellä esitetyn mukaisesti periä maksun.

Kunta voisi periä teurastuspaikoissa järjestettävän lihantarkastuksen kustannukset täysimääräisinä. Kustannukset olisivat noin 2,5 miljoonaa markkaa vuodessa. Teurastuspaikkojen lukumäärä on viime vuosina lisääntynyt nopeasti. Tällä hetkellä on lihantarkastamoille annettu lupa tarkastaa lihaa noin 60 teurastuspaikassa, joista noin kolmasosa teurastaa siipikarjaa.

Kunta voisi ehdotetun lain mukaan periä myös kunnalle ETA-valtioiden ulkopuolelle suuntautuvan viennin edellyttämästä valvonnasta aiheutuvat lisäkustannukset. Näitä kustannuksia on vaikea määritellä, sillä ne riippuvat muun muassa laitoksen vientimääristä sekä vientimaiden asettamista vaatimuksista. Nämä voivat vaihdella suuresti.

Kokonaisuutena ottaen kuntien suorittamasta eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonnasta aiheutuvia kokonaiskustannuksia tulee merkittävästi alentamaan se, että maidontarkastuksen osalta kuntien kustannukset tulevat vähenemään arviolta 15 ― 20 miljoonalla markalla. Vähennys johtuu ETA-sopimuksen lisäpöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi annettavasta hallituksen esityksestä maitohygienialaiksi.

Elinkeinoelämään kohdistuvat vaikutukset

Elinkeinoelämään kohdistuvat taloudelliset vaikutukset aiheutuvat toisaalta ehdotetun lain mukaisesta viranomaisvalvonnasta aiheutuvista kustannuksista ja toisaalta ehdotetun lain mukaan laitoksille asetettavista rakenteellisista ja toiminnallisista vaatimuksista aiheutuvista kustannuksista.

Viranomaisvalvonnasta aiheutuvat kustannukset säilyisivät valtion valvottavina olevien laitosten eli teurastamoiden ja niiden yhteydessä olevien laitosten osalta entisellään. Lihantarkastuksesta ja laitosten valvonnasta aiheutuvat kustannukset perittäisiin laitoksilta omakustannusarvon mukaisesti. Vuosittaiset kustannukset ovat olleet yhteensä noin 25 miljoonaa markkaa.

Teurastamoista erillään olevia vientilaitoksia valvoville eläinlääkäreille maksetut palkkiot poistuisivat, sillä pääsääntöisesti laitoksia ei ehdotetun lain mukaan enää hyväksyttäisi erikseen vientiin. Valvonta siirtyisi kunnille ja siitä voitaisiin periä maksu jäljempänä mainituissa tapauksissa. Nykyisestä vientilaitosten valvonnasta on laitoksille aiheutunut kustannuksia vuosittain noin 1,4 miljoonaa markkaa.

Kunnat ovat voineet nykyisin periä lihantarkastuslain nojalla valvomiensa laitosten valvonnasta maksun. Maksun suurus on vaihdellut eri kunnissa. Näitä maksuja ei ehdotetun lain mukaan perittäisi lukuun ottamatta teurastuspaikkoja, lihankäsittelylaitoksia ja kylmävarastoja, joiden valvonnasta kunnat voisivat periä maksun. Valvontamaksut olisivat yhteensä arviolta 6,4 miljoonaa markkaa.

Terveydenhoitolain nojalla nykyisin valvottujen laitosten osalta ei valvontamaksua ole peritty eikä ehdotettu laki toisi tähän muutosta muiden kuin niiden laitosten osalta, joissa leikataan lihaa tai valmistetaan jauhelihaa.

Ehdotetun lain mukaan kunnat voisivat periä sellaisesta ETA-valtioiden ulkopuolelle suuntautuvasta viennistä aiheutuvat valvonnan lisäkustannukset, jotka johtuvat siitä, että ostajavaltio edellyttää laitoksilta tavanomaista laajempaa valvontaa.

Laitosten valvonta perustuisi osittain laitosten omavalvontajärjestelmään. Se puolestaan saattaa olla osa laitosten omaa laajempaa laadunvalvontaa. Tämän vuoksi lakisääteisen omavalvonnan kustannuksia on erittäin vaikea arvioida.

Ehdotettu laki asettaa laitoksille nykyistä tiukemmat elintarvikehygieeniset vaatimukset sekä rakenteiden että toiminnan osalta. Tällä hetkellä Suomessa on 15 EU:n hyväksymää teurastamoa, leikkaamoa tai kylmävarastoa. Arviolta noin puolet nykyisin lihantarkastuslain nojalla hyväksytyistä laitoksista voidaan saattaa direktiivien edellyttämän kuntoon ilman merkittäviä rakennuskustannuksia. Muissa laitoksissa saattaa olla huomattaviakin investointitarpeita.

Teurastamot, lihankäsittelylaitokset ja kylmävarastot sekä lihatuotteita valmistavat laitokset on saatettava ehdotetun lain mukaiset vaatimukset täyttäviksi 1 päivään tammikuuta 1998 mennessä. Siipikarjateurastamoilla tätä siirtymäaikaa on 1 päivään tammikuuta 1996 saakka ja jauhelihaa valmistavilla laitoksilla 1 päivään tammikuuta 1997 saakka. Siirtymäaikana laitokset saavat myydä lihaa ja lihavalmisteita kotimaassa, mutta eivät viedä muihin ETA-valtioihin.

Lihan tuottajiin kohdistuvat taloudelliset vaikutukset muodostuvat lähinnä maatilojen yhteydessä oleville teurastuspaikoille ja lihaa jalostaville pienimuotoisille laitoksille asetettavista rakenteellisista vaatimuksista sekä eläimen elävänä tarkastamisen tulemisesta pakolliseksi muissa kuin siipikarjan teurastuspaikoissa. Pääosa teurastuspaikoista on kuitenkin rakennettu viimeisen kahden vuoden aikana, jolloin direktiivien teurastuspaikoille asettamat vaatimukset ovat olleet tiedossa. Tämän vuoksi suurin osa teurastuspaikoista täyttää direktiiveissä asetetut rakenteelliset vaatimukset.

Lihan tuottajien harjoittama tarkastamattoman lihan suoramyynti ei ehdotetun lain mukaan olisi enää mahdollista. Direktiivien mukaan kotieläinten lihaa ei saa myydä suoraan kuluttajalle ilman lihantarkastusta. Kustannusten nousun tarkempi arvioiminen on erittäin vaikeaa. Tarkastamattoman lihan myynti lihan tuottajalta suoraan kuluttajalle on kuitenkin ollut varsin vähäistä.

Ehdotetun lain mukaan lihantarkastukseen liittyvä eläimen elävänä tarkastaminen voidaan suorittaa jo tilalla silloin kun on kyse teurastuspaikassa teurastettava tai hätäteurastettava eläin. Tästä kulut perittäisiin eläimen tarkastettavaksi esittävältä.

Lain tarkoitus ja soveltamisala

1 §. Ehdotetun lain tarkoituksena olisi turvata elintarvikkeeksi käytettävän lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieeninen laatu. Nykyisin voimassa olevan lihantarkastuslain tarkoituksena on lisäksi suojata lihan kuluttajaa tai muuta käyttäjää taloudelliselta tappiolta. Tämä jäisi ehdotetun lain soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotetun lain perustana olevat ETA-sopimukseen sisältyvät lihaa ja lihatuotteita koskevat direktiivit sisältävät vain elintarvikehygienian turvaamiseksi tarvittavia säännöksiä. Tarkoituksena on, että ehdotettu laki noudattaisi mahdollisimman tarkoin kyseisten direktiivien sääntelyalaa.

Liha ja lihatuote määriteltäisiin lain 7 §:ssä.

Lihan ja lihatuotteen elintarvikehygieenisellä laadulla tarkoitetaan ominaisuuksia, jotka koskevat lihan ja lihatuotteen puhtautta, mikrobiologisia ja aistinvaraisesti havaittavissa olevia ominaisuuksia, vieraita aineita, lämpötilaa, happamuusastetta sekä mahdollisten loisten esiintymistä.

2 §. Ehdotettua lakia sovellettaisiin voimassa olevan lihantarkastuslain 1 §:n 2 momentissa mainittujen naudan, sian, lampaan, vuohen ja hevosen lihan lisäksi kaikkien muiden kotieläiminä pidettävien nauta- ja kavioeläinten lihaan. Tuorelihadirektiivin mukaan nautaeläimiin luetaan myös biisoni ja vesipuhveli, joten ehdotettu laki koskisi myös niiden lihaa.

Ehdotettua lakia sovellettaisiin myös niiden lihatuotteiden, joiden valmistamisessa on käytetty edellä tarkoitettujen eläinten lihaa, vähittäismyyntiä edeltävään valmistus- ja käsittelyhygieniaan ja siihen liittyvään valvontaan.

Ehdotetun lain mukaan asetuksella voitaisiin nykyiseen tapaan säätää, että lihahygienialakia sovellettaisiin muidenkin kuin edellä mainittujen eläinten lihaan ja tällaisesta lihasta valmistettaviin lihatuotteisiin. ETA-sopimuksen niin edellyttäessä asetuksella voitaisiin antaa tietyissä tapauksissa myös ehdotetun lain säännöksistä poikkeavia säännöksiä. Tämä menettely on tarpeen siksi, että siipikarjan sekä tarhatun ja luonnonvaraisen riistan lihaa koskevat direktiivit ovat sisällöltään osittain tuorelihadirektiivistä poikkeavia. Kaikkien poikkeusten ottaminen huomioon jo ehdotetussa laissa tekisi siitä vaikeaselkoisen. Lisäksi siipikarjanlihadirektiivin sekä tarhatun riistan ja luonnonvaraisen riistan lihaa koskevien direktiivien ottamisesta ETA-sopimukseen sovitaan tietyiltä osin vasta ETA-sopimuksen lisäpöytäkirjassa.

Asetuksella ei voitaisi poiketa lihahygienialain niistä säännöksistä, jotka koskevat valvontaviranomaisten tiedonsaanti-, tarkastus- ja näytteenotto-oikeuksia sekä pakkokeinoja ja rangaistuksia.

3 §. Ehdotettu laki koskisi kaikkea muuta elintarvikkeeksi tarkoitettua lihaa kuin lihan tuottajan yksityistaloudessa käytettävää lihaa. Lihan tuottajalla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä sellaista teuraseläimen kasvattajaa, jonka tilalta eläin toimitetaan teurastettavaksi. Lihan tuottajana ei pidettäisi sellaista henkilöä, joka ostaa eläimen tuottajalta vain teurastettavaksi toimittamista varten.

4 §. Ehdotettu laki ei koskisi lihan ja lihatuotteiden vähittäismyyntiä muilta kuin lihantarkastuspakkoa sekä eräitä lihan ja lihatuotteiden kaupanpidon alueellisia rajoituksia koskevilta osin. Vaikka voimassa olevan lihantarkastuslain nojalla voidaan asetuksella antaa lihan ja lihavalmisteiden käsittelyä ja elintarvikehygieenistä laatua koskevia säännöksiä myös kaupanpidon osalta, ehdotetaan lihahygienialaissa soveltamisalan rajaus säädettäväksi ETA-sopimukseen sisältyvien lihaa ja lihatuotteita koskevien direktiivien mukaisesti.

Maa- ja metsätalousministeriölle ehdotetaan säädettäväksi valtuutus antaa määräyksiä lihan ja lihatuotteiden kaupanpidon alueellisista rajoituksista silloin, kun ETA-sopimus tätä edellyttää. Rajoitukset koskisivat ETA-sopimuksen mukaisesti pienimuotoisista laitoksista peräisin olevaa lihaa ja lihatuotteita, hätäteurastettujen eläinten lihaa sekä lihantarkastuksessa ehdollisesti hyväksyttyä lihaa. Määräykset on tarkoitus antaa sellaisina, että kyseistä lihaa ja lihatuotteita saisi myydä kotimaassa, jollei ETA-sopimus aseta tiukempia alueellisia rajoituksia. Asianomaiset direktiivit ovat tässä suhteessa tulkinnanvaraisia. Tanska on tulkinnut direktiivejä siten, että edellä tarkoitettua lihaa ja lihatuotteita saadaan myydä koko maassa.

5 §. Ehdotettua lakia ei sovellettaisi yksityistalouksissa suoritettavaan lihan leikkaamiseen, säilyttämiseen ja varastointiin. Laki ei koskisi lihatuotteiden valmistusta, käsittelyä, säilytystä ja varastointia yksityistalouksissa. Ehdotettua lakia ei myöskään sovellettaisi edellä mainittuihin toimintoihin vähittäismyyntitilojen yhteydessä, silloin kun liha tai lihatuotteet myydään kyseisistä myyntitiloista suoraan kuluttajalle, eikä suurtalouksissa silloin, kun liha tai lihatuotteet toimitetaan suoraan lopulliselle käyttäjälle. Kyseistä toimintaa koskisivat terveydenhoitolain ja elintarvikelain säännökset. Lihan tulisi kuitenkin edellä tarkoitetuissakin tapauksissa olla ehdotetun lain mukaisesti tarkastettua, käytettiin se sitten sellaisenaan tai lihatuotteiden valmistukseen.

Suurtalouksilla tarkoitettaisiin esimerkiksi pitopalveluita sekä sellaisia keskuskeittiöitä, jotka toimittavat lihaa tai lihatuotteita kouluihin, työpaikkaruokaloihin, sairaaloihin, ravintoloihin ja muihin vastaaviin laitoksiin asiakkaille tarjoiltaviksi.

Ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluisi edellä esitetystä poiketen kuitenkin vähittäismyyntitilojen yhteydessä olevissa tiloissa tapahtuva lihan leikkaaminen ja lihatuotteiden valmistaminen silloin, kun tuotteet viedään toiseen vähittäismyymälään myytäväksi.

Ehdotettua lakia ei sovellettaisi lihan eikä lihatuotteiden kuljetuksiin tukkukaupoista. Jos tukkukaupassa kuitenkin jauhetaan, viipaloidaan, kääritään tai muutoin vastaavalla tavalla käsitellään lihaa tai lihatuotteita, olisi kysymyksessä ehdotetun lain mukaisesti hyväksyttävä ja valvottava laitos, josta tapahtuvat kuljetukset kuuluisivat ehdotetun lain soveltamisalaan.

Suhde eräisiin säädöksiin ja määritelmät

6 §. Pykälä sisältäisi viittaussäännöksen niihin lakeihin, jotka sivuavat ehdotetun lain soveltamisalaa. Näistä erityisesti tartuntatautilaki, terveydenhoitolaki ja eläintautilaki ovat merkityksellisiä. Lihaa ja lihatuotteita koskevat direktiivit sisältävät säännökset laitosten henkilökunnan terveydentilaan kohdistuvista vaatimuksista sekä laitoksissa käytettävän veden laatuvaatimuksista. Tarkoituksena on, että laitosten henkilökunnan terveydentilaa koskevat vaatimukset asetettaisiin ja niitä koskevat toimenpiteet suoritettaisiin laitoksissa tartuntatautilain ja terveydenhoitolain nojalla. Laitoksissa käytettävää vettä koskevat yleiset laatuvaatimukset on asetettu terveydenhoitolaissa ja sen nojalla. Direktiiveillä on lisäksi merkittäviä yhtymäkohtia eläintautilainsäädäntöön.

7 §. Lihaa ja lihatuotteita koskevat direktiivit sisältävät suuren joukon yksityiskohtaisia määritelmiä. Pykälässä ehdotetaan määriteltäviksi vain ne, jotka ovat ehdotetun lain sisällön selvyyden kannalta välttämättömiä.

Lihalla tarkoitettaisiin nykyiseen tapaan kaikkia elintarvikkeeksi soveltuvia eläimen osia.

Lihatuotteella tarkoitettaisiin kaikkia lain soveltamisalaan kuuluvia, lihaa sisältäviä valmisteita tai tuotteita. Lihatuote on yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan yhdellä sanalla eri direktiiveissä määriteltyjä lihaa sisältäviä tuotteita. Ehdotetussa laissa olisi vain lihatuotteen yleinen määritelmä. Lihatuotteen tarkempi määritelmä annettaisiin määritelmän yksityiskohtaisuuden vuoksi maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Määritelmät olisivat ETA-sopimuksen mukaiset.

Lihatuotteita olisivat muun muassa lihavalmistedirektiivissä tarkoitetut lihavalmisteet. Direktiivin mukaan lihavalmisteita ovat sellaiset lihaa sisältävät tai lihasta valmistetut tuotteet, jotka on käsitelty kuumentamalla, savustamalla, suolaamalla, marinoimalla taikka kuivaamalla tai näitä käsittelytapoja yhdistämällä ja joiden leikkauspinnalla ei enää ole tuoreen lihan ominaisuuksia.

Lihavalmistedirektiivin mukaan lihavalmiste voi sisältää myös muita elintarvikkeita kuin lihaa. Lihatuotteita olisivat tämän mukaisesti myös liharuokavalmisteet ja valmiit liharuoka-annokset, kuten maksalaatikko ja lihaa sisältävät pizzat. Lihatuotteita ovat lisäksi eräät muut elintarvikkeeksi tarkoitetut valmisteet kuten lihauutteet, sulatettu eläinrasva, lihajauhe, kamarajauhe, suolattu tai kuivattu veri, suolattu tai kuivattu veriplasma sekä eri tavoin käsitellyt mahat, virtsarakot ja suolet.

Lihatuotteita olisivat myös jauhelihadirektiivissä mainitut jauheliha, alle 100 gramman painoiset lihapalat ja raakalihavalmisteet. Raakalihavalmisteilla tarkoitetaan tuoreesta lihasta tai jauhelihasta valmistettuja tuotteita, jotka on käsitelty muulla tavoin kuin lihavalmistedirektiivissä tarkoitetut lihavalmisteet ja joihin on voitu lisätä mausteita, lisäaineita tai muita elintarvikkeita. Esimerkkinä mainittakoon kypsentämättömät leivitetyt pihvit.

Laitoksella tarkoitettaisiin teurastamoa, lihankäsittelylaitosta, lihan ja lihatuotteiden kylmävarastoa sekä sellaisia muita tuotantoyksiköitä, joissa käsitellään lihatuotteita. Lihan ja lihatuotteiden käsittelyllä tarkoitetaan kaikkea lihan käsittelyä, kuten esimerkiksi leikkaamista, pakkaamista, säilytystä ja varastointia sekä lihatuotteiden valmistusta, käsittelyä, pakkaamista, säilytystä ja varastointia.

Lihankäsittelylaitoksella tarkoitettaisiin leikkaamoa ja jauhelihadirektiivin mukaisia jauhelihaa, alle 100 gramman painoisia lihapaloja ja raakalihavalmisteita valmistavia laitoksia.

Pienimuotoinen laitos olisi sellainen laitos, jossa käsitellyn lihan tai lihatuotteiden viikottainen ja vuosittainen yhteismäärä ei ylittäisi maa- ja metsätalousministeriön asettamaa enimmäismäärää. Kyseiset enimmäismäärät määrättäisiin ensi sijassa direktiivien mukai- sesti.

Teurastamojen osalta laitoksen määritteleminen pienimuotoiseksi teurastamoksi eli teurastuspaikaksi määrää myös sen, mikä viranomainen järjestää siellä lihantarkastuksen ja valvonnan. Teurastuspaikkojen osalta vastuu olisi kunnalla. Teurastamoissa kyseisistä tehtävistä huolehtisi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos. Asiasta säädettäisiin 24 ja 26 §:ssä.

Tuorelihadirektiivissä tarkoitetaan pienimuotoisella teurastamolla eli teurastauspaikalla sellaista laitosta, jossa saadaan teurastaa korkeintaan 12 eläinyksikköä viikossa ja 600 eläinyksikköä vuodessa. Nauta- ja kavioeläimet vastaavat 1 yksikköä, sika 0,33 yksikköä ja lammas 0,15 yksikköä.

Pienimuotoinen leikkaamo on laitos, jossa saa tuottaa enintään 3000 kiloa leikattua lihaa viikossa. Pienimuotoisen lihatuotteita valmistavan laitoksen osalta ei direktiiveissä ole vielä määritelty selviä tuotantomäärille asetettavia rajoja.

ETA-sopimuksen lisäpöytäkirjaan sisältyvä direktiivi 92/120/ETY muuttaa väliaikaisesti teurastuspaikoissa teurastettavien eläinten ja pienimuotoisissa laitoksissa leikattavan lihan enimmäismääriä. Teurastuspaikoissa saadaan 1 päivään tammikuuta 1995 saakka teurastaa 20 eläinyksikköä viikossa ja 1000 eläinyksikköä vuodessa. Pienimuotoisissa leikkaamoissa saadaan vastaavasti 1 päivään tammikuuta 1995 saakka tuottaa 5 000 kiloa leikattua lihaa viikossa.

Pienimuotoiseen laitokseen sovellettaisiin ehdotetun lain laitoksia koskevia säännöksiä, jollei kyseisessä säännöksessä erikseen toisin säädetä. Pienimuotoiset laitokset voitaisiin direktiivien mukaisesti hyväksyä hieman lievemmillä vaatimuksilla kuin varsinaiset laitokset.

Laitoksen valvojalla tarkoitettaisiin laitosta ja sen toimintaa valvovaa valtion virkamiestä tai kunnan viranhaltijaa. Tuoreliha-, siipikarjanliha- ja jauhelihadirektiiveissä sekä tarhatun riistan lihaa koskevassa direktiivissä on teurastamoiden, lihankäsittelylaitosten ja kylmävarastojen valvojaksi määritelty virkaeläinlääkäri. Vaatimus virkaeläinlääkäristä laitoksen valvojana koskee edellä mainittujen laitosten osalta myös pienimuotoisia laitoksia.

Valvontaviranomaisella tarkoitettaisiin kaikkia ehdotetun lain yleisestä toimeenpanosta sekä valvonnan johtamisesta ja toteuttamisesta vastaavia valtion ja kunnan viranomaisia. Näitä olisivat maa- ja metsätalousministeriö, eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos, lääninhallitus, tulliviranomaiset, kunnan valvontaviranomainen ja laitosten valvojat.

Yleinen toimeenpano

8 §. Ehdotetun lain yleinen toimeenpano kuuluisi maa- ja metsätalousministeriölle. Yleiseen toimeenpanoon kuuluisivat toiminnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta.

Valvonnan johto ja toteutus

9 ja 10 §. Keskusvirastotasolla ehdotetun lain mukaisen valvonnan johto keskitettäisiin eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle. Tällä hetkellä valvonnan johto on jaettu eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen ja elintarvikeviraston kesken. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle kuuluu nykyisin teurastamojen, niiden yhteydessä olevien laitosten sekä vientiin hyväksyttyjen laitosten valvonnan johto. Elintarvikevirastosta annetun lain mukaan elintarvikevirastolle kuuluu muiden kuin teurastamon yhteydessä olevien tai vientiin hyväksyttyjen laitosten sekä terveydenhoitolain nojalla elintarvikehuoneistoiksi hyväksyttyjen laitosten val- vonnan johto.

ETA-sopimuksen eläinlääkintämääräysten voimaantulon jälkeen hyväksyttyjä uusia laitoksia ei hyväksytä enää erikseen vientiin, vaan kaikkien uusien laitosten tulee täyttää samat vaatimukset. ETA-sopimuksessa sovittujen siirtymäaikojen jälkeen ei laitoksia enää erotella kotimaan laitoksiin ja vientiin hyväksyttyihin laitoksiin. Tällöin nykyinen jako eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen ja elintarvikeviraston valvottaviin laitoksiin poistuu. Tämän vuoksi olisi perusteltua keskittää valvonnan johto kaikkien laitosten osalta yhdelle viranomaiselle. Tehtävä sopisi parhaiten eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle, jolla on tarvittava erityisasiantuntemus myös lihantarkastukseen sekä suurten teurastamojen valvontaan liittyvistä elintarvikehygieenisistä seikoista.

Läänin alueella lääninhallitus hoitaisi, kuten nykyisinkin, ehdotetun lain mukaisen valvonnan johdon.

11 §. Muissa laitoksissa kuin teurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa suoritettava tarkastus ja valvonta olisi kunnan tehtävänä. Tehtävästä huolehtisi kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jota kutsuttaisiin ehdotetussa laissa kunnan valvontaviranomaiseksi. Lautakunta ja muu toimielin voisi olla myös useamman kunnan yhteinen. Kunnanvaltuusto voisi päättää, että toimielin voisi siirtää päätösvaltaansa alaiselleen viranhaltijalle. Jos toimielin olisi useamman kunnan yhteinen, päätös ratkaisuvallan siirtämismahdollisuudesta tehtäisiin kuntayhtymän perussopimuksessa sovitulla tavalla. Jos toimielin saisi oikeuden päätösvallan siirtämiseen, voisi se tämän toimivallan rajoissa päättää, mitä tehtäviä se haluaa siirtää alaisensa viranhaltijan päätettäväksi.

Kunnan viranomaisten kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin ehdotetussa laissa vain silloin kun ETA-sopimus tai ETA:n ulkopuolelle vietävän lihan tai lihatuotteiden vienti tätä edellyttää. Lihaa ja lihatuotteita koskevat direktiivit edellyttävät muun muassa, että lihantarkastuksen suorittaa ja tiettyjä laitoksia valvoo nimenomaan eläinlääkäri. Vastaavat säännökset sisältyvät ehdotettuun lakiin. Jotta kunnat ja kuntayhtymät voisivat mahdollisimman joustavasti järjestää ehdotetun lain mukaisten tehtäviensä hoitamisen myös silloin, kun laki säätää jonkin tietyn tehtävän nimenomaan eläinlääkärin suoritettavaksi, ehdotetaan pykälän 2 momenttiin otettavaksi säännös siitä, että kunnat ja kuntayhtymät voisivat sopia, että tehtävästä voisi huolehtia toiseen kuntaan tai kuntayhtymään virkasuhteessa oleva eläinlääkäri virkavastuulla. Näin kunta tai kuntayhtymä voisi päättää siitä, miten se tarkoituksenmukaisemmin järjestää ehdotetun lain mukaisten tehtävien hoitamisen.

Ehdotetussa laissa käytetyllä kunnan valvontaviranomainen-nimityksellä ei ole tarkoitus sitoa kunnan päätösvaltaa siitä, minkä niminen toimielin kunnassa huolehtii ehdotetun lain mukaisista tehtävistä. Nimitys on lakitekninen ja tarkoitettu yksinkertaistamaan ehdotetun lain niitä kohtia, joissa säädetään kunnan tehtävistä.

12 §. Teurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa ehdotetun lain mukainen tarkastus ja valvonta olisi nykyisen käytännön mukaisesti eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tarkastuseläinlääkärin tehtävänä. Teurastamojen valvonta on erityistä ammattitaitoa edellyttävää, jonka vuoksi siitä huolehtiminen tulisi olla tarkastuseläinlääkärillä, jolla on tehtävän edellyttämä erityiskoulutus. Teurastamot ja niiden yhteydessä olevat laitokset puolestaan muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden, jonka vuoksi saman viranomaisen tulisi huolehtia molempien laitosten valvonnasta.

Laitosten hyväksyminen ja laitoksille asetettavat vaatimukset

13 §. Lihaa ja lihatuotteita koskevat direktiivit edellyttävät, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä laitokset ennen niiden käyttöönottoa. ETA-sopimuksen mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava EFTA:n valvontaviranomaiselle, komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiedoksi luettelo hyväksytyistä laitoksista.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että hyväksymistä olisi haettava ennen laitoksen toiminnan aloittamista tai ennen sen rakenteiden ja toiminnan muuttamista. Laitokset hyväksyttäisiin käyttöönsä sen jälkeen kun laitoksen hyväksyvä viranomainen on todennut, että ne täyttävät ehdotetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset. Nykyisestä laitosten rakentamissuunnitelmien ennakkohyväksymisestä luovuttaisiin.

Tuorelihadirektiivin mukaan on teurastuspaikkojen ja pienimuotoisten leikkaamojen osalta saatava myös EFTA:n valvontaviranomaisen hyväksyntä. Ehdotetussa laissa tämä järjestelmä toteutettaisiin siten, että kunnan valvontaviranomainen toimittaisi hyväksyntää hakevan teurastuspaikan tai pienimuotoisen leikkaamon hakemusasiakirjat eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle, jotta eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos toimittaisi hyväksymishakemuksen edelleen EFTA:n valvontaviranomaiselle. Hakemus olisi mahdollista tehdä jo ennen laitoksen valmistumista.

EFTA:n valvontaviranomaisen päätös toimitettaisiin eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen kautta laitokselle ja kunnan valvontaviranomaiselle. Jos EFTA:n valvontaviranomainen olisi myöntänyt haetun luvan ennen laitoksen valmistumista, voitaisiin teurastuspaikka tai pienimuotoinen leikkaamo ottaa käyttöön sen jälkeen, kun kunnan valvontaviranomainen olisi laitoksen valmistumisen jälkeen tarkastanut, että se täyttää tämän lain ja sen nojalla asetettujen säännösten ja määräysten asettamat vaatimukset, ja jos näin olisi, hyväksynyt laitoksen.

Voimassa olevan lihantarkastuslain mukaan eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos hyväksyy teurastamot ja niiden yhteydessä olevat laitokset. Tehtävä ehdotetaan säilytettäväksi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksessa, sillä se vaatii teurastamoja ja niiden toimintaa koskevaa erityisasiantuntemusta. Teurastamoiden suhteellisen vähäisen määrän vuoksi voisi kunnallisen viranomaisen olla vaikeaa saada hankittua riittävää asiantuntemusta ja kokemusta teurastamon hyväksymisessä. Toisaalta saman viranomaisen tulisi hyväksyä sekä teurastamo että sen yhteydessä oleva laitos siksi, että ne muodostavat useilta kohdiltaan toiminnallisesti vaikeasti toisistaan erotettavan kokonaisuuden. Teurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa laitoksissa lihantarkastuksen ja valvonnan suorittaisi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen palveluksessa oleva tarkastushenkilökunta.

Kunta hyväksyisi muut laitokset kuin teurastamot ja teurastamoiden yhteydessä olevat laitokset. Näin ollen kunnille siirtyisivät ne laitosten hyväksymistehtävät, jotka nykyisin ovat elintarvikevirastolla. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselta siirtyisi kunnille niiden teurastamosta erillisten laitosten hyväksyminen, jotka nykyisin voimassa olevan lihantarkastuslain mukaan on hyväksyttävä erikseen vientiin. Liharuokavalmisteita sekä valmiita liharuoka-annoksia valmistavien laitosten hyväksyminen säilyisi edelleen kunnan tehtävänä, mutta hyväksyminen tapahtuisi terveydenhoitolain sijasta ehdotetun lain nojalla.

Laitosten valvonta edellyttää, että laitoksen hyväksyneelle viranomaiselle ilmoitetaan myös laitoksen toiminnan lopettamisesta. Tätä koskeva säännös otettaisiin pykälän 4 momenttiin.

14 §. Pykälässä säädettäisiin laitoksille, niiden toiminnalle ja toimintaympäristölle asetettavista yleisistä vaatimuksista. Laitosten tulisi rakenteiltaan, välineiltään ja toiminnaltaan olla sellaisia, että laitoksesta toimitettavat liha ja lihatuotteet ovat laadultaan hyviä.

Laitosten rakenteelliset ja toiminnalliset vaatimukset on asianomaisissa direktiiveissä määritelty hyvin yksityiskohtaisesti. Tämän vuoksi tarkemmat vaatimukset ehdotetaan annettavaksi 56 §:n 1 momentin 1 kohdan valtuutussäännöksen mukaisesti maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä.

15 §. Muun muassa tuorelihadirektiivi ja lihavalmistedirektiivi edellyttävät, että laitokset itse valvovat säännöllisesti toimintaansa siten, että elintarvikehygieenisten epäkohtien syntyminen laitoksissa estetään. Valvonnassa voidaan käyttää muun muassa mikrobiologisia, fysikaalisia, kemiallisia ja aistinvaraisia tutkimuksia. Ehdotetun lain tarkoituksena on tämän mukaisesti asettaa laitokselle itselleen huomattava vastuu jatkuvan elintarvikehygieenisen valvonnan järjestämisessä.

Laitoksille ehdotetaan säädettäväksi velvoite laatia ja toteuttaa laitosta valvovan tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen hyväksymä omavalvontajärjestelmä. Omavalvontajärjestelmästä annettaisiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä tarkemmat määräykset. Tätä koskeva valtuutussäännös olisi 56 §:n 1 momentin 1 kohdassa. Tarkoituksena on määrätä, että laitoksen olisi omavalvontajärjestelmässä määriteltävä se, mitä elintarvikehygieenisiä vaaroja laitoksen toimintaan liittyy ja miten niiden esiintymistä voidaan ennalta ehkäistä tai rajoittaa.

Omavalvontajärjestelmään kuuluisi niin sanottujen kriittisten pisteiden valvonta, valvonnassa käytettävien menetelmien toimivuuden varmistus ja valvonnan tulosten kirjaaminen. Omavalvontajärjestelmään kuuluisi myös velvollisuus ilmoittaa laitoksen valvojalle laitoksessa havaituista elintarvikehygieenisistä epäkohdista sekä epäkohtien välitön korjaaminen. Omavalvontajärjestelmään kuuluisi lisäksi näytteiden ottaminen sen selvittämiseksi, että laitoksen ja siellä käytettyjen välineiden puhdistus ja desinfiointi on onnistunut.

Omavalvontajärjestelmän sisältö ja laajuus on riippuvainen laitoksen suuruudesta ja sen toiminnan luonteesta. Laitoksella tulisi lisäksi olla erikseen nimetty vastuuhenkilö, joka vastaa omavalvontajärjestelmän toimivuudesta.

Laitoksen olisi suunniteltava ja toteutettava omavalvontajärjestelmä omalla kustannuksellaan. Valvontaviranomaisen tulisi hyväksyä suunnitelma. Valvontaviranomaiset seuraisivat laitosten omavalvontajärjestelmien toimivuutta.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos avustaisi myös kunnan valvontaviranomaista omavalvontajärjestelmän hyväksymisessä, jos valvontaviranomainen tätä pyytää. Omavalvontajärjestelmän hyväksyminen saattaa joidenkin laitosten osalta edellyttää erityisasiantuntemusta. Tällöin kunnan valvontaviranomainen voisi saada eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselta tarvittavaa asiantuntija-apua.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännökset siitä, että omavalvonnan tulosten tulisi aina olla valvojan käytettävissä ja laitosten olisi välittömästi ilmoitettava valvojalle laitoksessa esille tulleista terveydellistä vaaraa aiheuttavista epäkohdista.

Lihassa ja lihatuotteissa havaitut elintarvikehygieeniset puutteet saattavat tulla esille vasta siinä vaiheessa, kun tietty tuote-erä on jo toimitettu laitoksesta eteenpäin. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että laitoksen on poistettava markkinoilta sellaiset liha ja lihatuotteet, jotka voivat aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisen terveydelle.

16 §. Laitosten saattaminen ehdotetun lain mukaisiksi vaatii erityisasiantuntemusta, jonka hankkiminen varsinkin pienissä laitoksissa voi olla vaikeaa. Tätä varten ehdotetaan lakiin otettavaksi säännös siitä, että laitoksen hyväksyvän viranomaisen olisi mahdollisuuksien mukaan pyydettäessä annettava neuvoja laitoksen saattamiseksi ehdotetun lain mukaiseksi. Neuvontapalveluja tulisi kuitenkin järjestää vain käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa. Laitosten rakentamissuunnitelmia koskevaa neuvontaa on saatavissa myös muuta kautta, esimerkiksi yksityisiltä yrityksiltä.

17 §. Pykälässä säädettäisiin laitoksen velvollisuutena olevasta laitoksen toiminnan valvonnan ja lihantarkastuksen edellyttämästä kirjanpidosta.

Teurastamojen ja teurastuspaikkojen osalta kirjanpitovelvollisuus koskisi myös teuraseläinten sairastavuustietoja. Teurastamolla ja teurastuspaikalla olisi velvollisuus ilmoittaa kustannuksellaan sairastavuudesta kerätyt tiedot asianomaisille tuottajille. Sairastavuustiedoista ilmoittamisella voidaan kiinnittää lihan tuottajan huomiota lihantuotantoon tarkoitettujen eläinten terveydentilaan ja näin parantaa tuottavuutta ja lihan laatua. Sairastavuustiedoista ilmoittamisella voidaan myös tehostaa eläinten sairauksien ennalta ehkäisemistä sekä eläinsuojelumääräysten noudattamisen valvontaa.

Sairastavuustietoja kerätään nykyäänkin lihasioista ja maa- ja metsätalousministeriö on suositellut teurastamoa lähettämään tiedot muokattuna teurassikojen tuottajalle. Tulevaisuudessa teuraseläinten sairastavuuden seuranta tultaneen ulottamaan myös lihanautoihin.

Kirjanpitoa ja ilmoitusvelvollisuutta koskevat yksityiskohtaiset määräykset annettaisiin 56 §:n 1 momentin 2 ja 6 kohdan mukaisesti maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä.

Teurastus ja teuraseläimen käsittely

18 §. Eläimen teurastaminen olisi pääsääntöisesti sallittua vain hyväksytyssä teurastamossa tai teurastuspaikassa. Sairaiden ja loukkaantuneiden eläinten osalta on tainnutus, verenlasku ja sisäelinten poisto voitava tehdä muuallakin, tavallisimmin eläintenpitoyksikössä. Tarkoituksena on, että hätäteurastusta koskevista poikkeuksista määrättäisiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä.

Eläinten varomaton käsittely kuljetuksen aikana sekä teurastamossa voi aiheuttaa lihan laadun heikkenemistä eläimen loukkaantumisten tai rasittumisen vuoksi. Kuljetuksen ja käsittelyn haittavaikutukset tulisi minimoida. Varsinaiset teuraseläinten suojelua koskevat kuljetusmääräykset sisältyvät eläinsuojelulakiin ja sen nojalla annettuihin säännöksiin ja määräyksiin.

Tuorelihadirektiivi ja jäämätarkastuksia varten otettavien näytteiden vastaavuudesta eläinten ja niiden alkuperätilojen suhteen annettu komission päätös (89/153/ETY) edellyttävät eläinten merkitsemistä niin, että teurastamossa tai teurastuspaikassa tiedetään, mistä eläintenpitoyksiköstä eläin ja ruho ovat peräisin. Nykyisin eläimet on teurastamoissa merkitty teurasruhojen punnituksesta annettujen määräysten nojalla. Selvyyden vuoksi otettaisiin ehdotettuun lakiin säännös siitä, että eläimen alkuperä olisi voitava tarvittaessa selvittää. Säännös koskisi myös teurastuspaikkoja. Maa- ja metsätalousministeriö antaisi 56 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla eläinten merkitsemisestä tarkemmat määräykset.

19 §. Jäämädirektiivi edellyttää, että eläimistä voidaan ottaa eläintenpitoyksikössä näytteitä kasvun edistämiseen käytettyjen hormonien käytön toteamiseksi. Vastaava säännös tulisi ottaa myös ehdotettuun lakiin. Samalla ehdotetaan, että näytteitä voitaisiin ottaa myös eläintiloista ja rehuista, koska siipikarjanlihadirektiivi edellyttää säännöllistä rehun ja veden tutkimista.

Näytteenotto-oikeus olisi läänineläinlääkärillä yleisenä alueellisena valvontaviranomaisena sekä lääninhallituksen ja eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen määräämällä eläinlääkärillä. Näytteenotto-oikeus olisi näillä tahoilla sen vuoksi, että muiden vieraiden aineiden kuin lääkkeiden valvomista koskeva järjestelmä saataisiin samanlaiseksi kuin eläinten lääkityksen valvonta. Lääkkeiden ja muiden eläinten käsittelyyn käytettävien aineiden käytön valvomiseksi otettavista näytteistä säädetään eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa. Mainitun lain mukaan näytteenotto-oikeus on läänineläinlääkärillä ja maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräämällä eläinlääkärillä.

Maa- ja metsätalousministeriö antaisi 56 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla näytteenoton käytännön toteuttamiseksi tarvittavat tarkemmat määräykset.

20 §. Lihan elintarvikehygieenisen laadun turvaamiseksi on tärkeää, että teurastamolle ja teurastuspaikalle ilmoitetaan eläimen sairaudesta ja lihan laatuun mahdollisesti haitallisesti vaikuttavista muista seikoista sekä samasta eläintenpitoyksiköstä aikaisemmin teurastettavaksi toimitetusta eläimestä löytyneistä vieraista aineista. Eläimen omistajalle ja haltijalle ehdotetaan säädettäväksi tätä koskeva ilmoitusvelvollisuus. Teurastamon tai teurastuspaikan on huolehdittava siitä, että omistajan ilmoittama tieto välitetään lihantarkastuksen suorittavalle eläinlääkärille.

Eläinten lääkitsemisestä johtuvasta ilmoitusvelvollisuudesta säädetään eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa. Sen mukaan eläimen omistaja tai haltija on velvollinen ilmoittamaan vastaanottajalle eläimen lääkityksestä, jos eläin tai siitä saatava tuote luovutetaan elintarvikkeeksi lääkkeen varoajan kuluessa. Pykälään otettaisiin tätä koskeva viittaus.

Tarkemmat määräykset ilmoituksen tekemisestä annettaisiin 56 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä.

Lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieeniselle laadulle sekä niiden käsittelylle, kuljetukselle ja merkitsemiselle asetettavat yleiset vaatimukset

21 §. Pykälässä säädettäisiin lihaa ja lihatuotteita koskevat yleiset vaatimukset. Lihan ja lihatuotteiden tulisi olla käyttötarkoitukseensa sopivia eikä niissä saisi olla ihmisen terveydelle haitallisia ominaisuuksia.

Terveydelle haitallisilla ominaisuuksilla tarkoitetaan ihmiselle vaarallisten mikro-organismien sekä loisten tai vieraiden aineiden esiintymistä. Lihassa ja lihatuotteissa ei saisi olla sellaisia määriä ihmiselle vaarallisia mikro-organismeja, loisia tai vieraita aineita, että terveydellisistä syistä asetetut raja-arvot ylittyvät. Tarkemmat määräykset lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieenisestä laadusta sekä lihan vieraiden aineiden enimmäismääristä annettaisiin 56 §:n 1 momentin 12 kohdan mukaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Raja-arvot asetettaisiin ensisijassa direktiivien mukaisesti. Jos erityisiä raja-arvoja ei ole, voitaisiin raja-arvot vahvistaa Yhdistyneiden Kansakuntien erikoisjärjestöjen WHO:n ja FAO:n alaisen Codex Alimentarius-neuvoston ja sen komiteoiden suositusten mukaisina. Codex Alimentarius-neuvosto toimii asiantuntijaelimenä elintarvikkeita ja elintarvikehygieniaa koskevissa kysymyksissä.

Pykälä sisältäisi myös yleissäännöksen niistä olosuhteista, joissa lihaa saadaan käsitellä, säilyttää, varastoida ja kuljettaa sekä lihatuotteita valmistaa, käsitellä, säilyttää, varastoida ja kuljettaa. Pykälässä säädettäisiin myös lihan ja lihatuotteiden käsittelytavoista ja laatuvaatimuksista. Asianomaisten direktiivien edellyttämät yksityiskohtaiset määräykset annettaisiin 56 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä.

22 §. Direktiivit edellyttävät lihan ja lihatuotteiden merkitsemistä sekä merkitsemiseen käytettävien välineiden valvontaa. Liha on merkittävä myös leikkaamisen yhteydessä. Pykälä sisältäisi yleissäännöksen laitoksen velvollisuudesta merkitä liha ja lihatuotteet. Merkitsemisvelvoite koskisi laitoksen hyväksymisnumeron sisältävän terveysmerkinnän käyttöä.

Merkitsemisessä käytettävät leimasimet ja sinetit tulisi säilyttää laitosta valvovan viranomaisen hallussa. Tämä päättäisi myös niiden käytöstä ja olisi yksin oikeutettu tilaamaan niitä laitokseen. Viranomainen valvoisi myös terveysmerkinnällä varustettujen etikettien ja kääreiden käyttöä.

Maa- ja metsätalousministeriö antaisi 56 §:n 1 momentin 10 kohdan nojalla yksityiskohtaiset määräykset lihan ja lihatuotteiden merkitsemisestä sekä tässä käytettävistä välineistä.

Lihantarkastus

23 §. Tuorelihadirektiivi sisältää yleisen lihantarkastuspakon. Poikkeuksena on ainoastaan lihan tuottajan yksityistaloudessaan käyttämä liha. Pykälän 1 momentti sisältäisi yleistä lihantarkastuspakkoa koskevan säännöksen. Tuottajan yksityistaloudessa käytettävän lihan jäämisestä ehdotetun lain soveltamisalan ulkopuolelle säädettäisiin 3 §:ssä.

Pykälän 2 momenttiin otettaisiin säännös siitä, että asetuksella voitaisiin säätää poikkeuksia lihantarkastuspakosta siltä varalta, että EU:n lainsäädäntö tai sen tulkinta sallisi tällaisen menettelyn. Kysymyksessä olisi siis muu kuin lihan tuottajan yksityistaloudessa käytettävää lihaa koskeva poikkeus. Toistaiseksi nämä muut poikkeukset eivät tuorelihadirektiivin mukaan ole mahdollisia.

24 §. Pykälä sisältäisi ETA-sopimuksen edellyttämät säännökset lihantarkastuksen suorittamisesta. Tuorelihadirektiivin mukaan on kaikki eläimet tarkastettava elävinä ennen teurastusta. Lihantarkastus voidaan pääsääntöisesti suorittaa vain teurastamossa tai teurastuspaikassa. Direktiivit mahdollistavat kuitenkin sen, että teurastuspaikassa teurastettavan sekä sairaan tai loukkaantuneen eläimen elävänä tarkastus voidaan suorittaa muuallakin. Tätä koskeva poikkeus ehdotetaan annettavaksi maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä.

Ehdotetun lain mukaisten eläinten elävänä tarkastusta ja teurastusta koskevien säännösten vuoksi nykyinen lihantarkastamotoiminta lakkaisi. Voimassa olevan lihantarkastuslain mukaan voidaan muualla valmiiksi teurastettu ruho ja elimet tuoda tarkastettaviksi lihantarkastamoon. Lihantarkastamon toimesta voidaan liha käydä tarkastamassa myös teurastuspaikassa silloin kun kyse on kyseisessä teurastuspaikassa teurastetun eläimen lihasta.

Ehdotetussa laissa on tämän esityksen jaksossa 3.1. esitetyin perustein päädytty siihen, että järjestelmän toimivuuden kannalta olisi tarkoituksenmukaisinta, että lihantarkastuksen suorittaisivat teurastamoissa ja teurastuspaikoissa virkasuhteiset eläinlääkärit. Lihan tarkastaisi teurastamossa valtion palveluksessa oleva eläinlääkäri ja teurastuspaikassa kunnan viranhaltijana oleva eläinlääkäri.

Muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa suoritettavan eläimen elävänä tarkastuksen järjestäminen olisi kunnan velvollisuutena.

Tarkemmat määräykset lihantarkastuksen suorittamisesta annettaisiin 56 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä.

25 §. Pykälä sisältäisi viittaussäännöksen siitä, että lihantarkastuksen suorittavalle eläinlääkärille on säädetty tehtäviä myös eläintautilaissa ja eläinsuojelulaissa.

Laitosten valvonta

26 §. Direktiivit edellyttävät, että eläinlääkärin on suoritettava lihantarkastus. Tuorelihadirektiivin, siipikarjanlihadirektiivin, tarhatun riistan lihaa koskevan direktiivin ja jauhelihadirektiivin mukaan eläinlääkärin on myös valvottava teurastamoja, teurastuspaikkoja, lihankäsittelylaitoksia, pienimuotoisia lihankäsittelylaitoksia ja kylmävarastoja.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että teurastamojen ja niiden yhteydessä olevien laitosten valvonta olisi nykyisin voimassa olevan lain tapaan valtion tehtävänä. Kuten edellä on esitetty, ovat lihantarkastus ja teurastamon valvonta vaikeasti toisistaan erotettava kokonaisuus. Sama koskee myös teurastamoja ja niiden yhteydessä olevia muita liha-alan laitoksia. Tämän vuoksi valvontaviranomaisen tulisi näissä tapauksissa olla sama. Muiden kuin teurastamojen ja niiden yhteydessä olevien laitosten valvonnan järjestäminen olisi kunnan tehtävänä.

Maa- ja metsätalousministeriö antaisi 56 §:n 1 momentin 8 kohdan nojalla direktiivin mukaiset määräykset siitä, miten viranomaisten tulee laitoksia valvoa.

Teurastamoja ja niiden yhteydessä olevia laitoksia valvoisi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen palveluksessa oleva valtion tarkastuseläinlääkäri. Muita laitoksia valvoisi kunnan tehtävään määräämä kunnan viranhaltija. Kunnan olisi järjestettävä valvonta siten, että ehdotetun lain mukaisia teurastuspaikkoja, lihankäsittelylaitoksia ja kylmävarastoja valvoo eläinlääkäri, joka on kuntaan virkasuhteessa.

27 §. Lihantarkastuksessa ja laitosten valvonnassa voitaisiin käyttää apuna avustavaa henkilökuntaa.

Avustavan henkilökunnan pätevyysvaatimuksista on teurastamojen, lihankäsittelylaitosten ja kylmävarastojen valvonnan osalta määrätty tuorelihadirektiivissä. Tarkoituksena on, että maa- ja metsätalousministeriö määräisi ehdotetun lain 56 §:n 1 momentin 9 kohdan nojalla avustavan henkilökunnan kelpoisuusvaatimukset direktiivissä määrättyjen vaatimusten mukaisiksi.

28 §. Laitosten valvonta edellyttää, että laitos antaa laitosta valvoville viranomaisille valvonnan käytännön suorittamisessa tarvittavaa apua sekä valvontaa varten tarvittavat toimi- ja sosiaalitilat. Valvonta edellyttää, että laitoksen edustaja tarvittaessa esittelee laitoksen tuotantotiloineen valvontaviranomaiselle ja huolehtii, että valvontaviranomainen pääsee kaikkiin valvottaviin kohteisiin. Pykälän 1 ja 2 momentteihin ehdotetaan otettavaksi laitoksen avunantovelvollisuutta koskeva säännös.

Jos eläin lihantarkastukseen liittyen tarkastetaan elävänä muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa, tulisi vastaava avunantovelvollisuus olla eläimen tarkastettavaksi esittävällä. Tätä koskeva säännös otettaisiin pykälän 3 momenttiin.

Valvontaviranomaisten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus sekä näytteen saanti- ja tutkimisoikeus

29 §. Valvonnan edellytyksenä on, että valvontaviranomaiset saavat asianomaiselta elinkeinonharjoittajalta ja muilta henkilöiltä, joita ehdotetun lain säännökset koskevat, valvontaa varten tarpeelliset tiedot. Näitä tietoja olisivat esimerkiksi laitoksen omavalvonnan yhteydessä tehdyt havainnot ja saadut mittaus- ja tutkimustulokset sekä tiedot laitoksen käyttämistä valmistus- ja jalostusmenetelmistä. Tietojen antamista koskeva velvoite ehdotetaan otettavaksi pykälän 1 momenttiin. Valvontaviranomaisen oikeus tietojen saamiseen koskisi vain ehdotetun lain mukaisen valvonnan kannalta merkityksellisiä tietoja. Tiedot olisi annettava valvontaviranomaisen määräämässä kohtuullisessa ajassa.

Myös muilla valtion ja kunnan viranomaisilla, kuten terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisilla, saattaa olla ehdotetun lain noudattamisen valvonnan kannalta merkityksellisiä tietoja. Valvonnan tehokkuuden vuoksi ja jotta vältyttäisiin esimerkiksi päällekkäisten tutkimusten tekemiseltä ehdotetaan, että ehdotetun lain mukaisilla valvontaviranomaisilla olisi oikeus saada valvontaa varten tarvittavia tietoja myös näiltä muilta viranomaisilta.

30 §. Valvonta edellyttää, että valvontaviranomainen pääsee tiloihin, joissa toimintaa harjoitetaan, sekä että viranomainen voi tehdä niissä tarkastuksia ja tutkimuksia. Tähän oikeuttava säännös ehdotetaan otettavaksi pykälän 1 momenttiin.

Lihantarkastusta ja laitosten valvontaa koskevat direktiivit edellyttävät, että komission asiantuntijat suorittavat jäsenvaltiossa tarkastuksia sen varmistamiseksi, että direktiivi on pantu asianmukaisesti täytäntöön. Tarkastukset suoritetaan yhteistyössä asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

ETA-sopimuksen 108 ja 109 artiklan mukaan sopimuksen velvoitteiden täyttämistä EFTA-valtioiden alueella valvoo EFTA:n valvontaviranomainen. Valvontamenettelyjen on oltava yhdenmukaiset EY:n noudattamien valvontamenettelyjen kanssa. Direktiiveissä olevat EY:n tarkastajia koskevat säännökset koskevat näin ollen EFTA:n valvontaviranomaisen palveluksessa olevia tarkastajia. ETA-sopimus edellyttää, että myös EFTA:n valvontaviranomaisen palveluksessa olevien virkamiesten on päästävä laitokseen tarkastuksia tekemään. Tätä koskeva säännös ehdotetaan otettavaksi pykälän 2 momenttiin.

31 §. Valvonta edellyttää, että valvontaviranomainen voi ottaa tutkittavakseen näytteitä lihasta ja lihatuotteista niiden eri käsittely- ja jalostusvaiheissa sekä tarkastaa toiminnassa käytetyt laitteet, välineet ja tilat. Toiminnan luonteesta johtuen valvontaviranomaisen tulisi saada ottaa näytteet maksutta. Viranomaisvalvonta tukee laitoksen omavalvontajärjestelmää ja tämän kautta laitoksen koko toimintaa. Näytteet tutkittaisiin ne ottaneen viranomaisen kustannuksella. Tuonti- ja vientitarkastuksiin liittyvien näytteiden tutkimisen maksullisuus määräytyisi valtion maksuperustelain mukaisesti, jollei ETA-sopimuksen pöytäkirjan 10 artiklan 4 kohdan mukaisesta ETA:n sekakomitean päätöksestä muuta johdu. Sekakomitea voi määrätä tarkastuksista perittävien maksujen suuruuden.

Elintarvikenäytteiden ottamista ja tutkimista koskevat yleiset säännökset sisältyvät elintarvikelain nojalla annettuihin säännöksiin. Ne soveltuvat muun kuin lihantarkastukseen liittyvän näytteenoton osalta hyvin noudatettaviksi myös ehdotetun lain mukaisiin näytteisiin. Elintarvikenäytteitä koskevat säännökset sisältyvät näytteenottoasetukseen (385/83) ja tutkimuksen suorittavia laboratorioita koskevat säännökset elintarvikeasetukseen (408/52) . Lihantarkastukseen liittyvästä näytteenotosta määrättäisiin tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Tarvittavat viittaussäännökset otettaisiin pykälän 2 ja 3 momenttiin.

Määräykset ja kiellot

32 §. Jos laitos taikka niiden toiminta ei täytä ehdotetun lain vaatimuksia, tulisi laitoksen valvojan antaa kehotus puutteen korjaamiseksi. Terveydellisten syiden edellyttäessä laitosta valvova tarkastuseläinlääkäri ja kunnan valvontaviranomainen voisivat tällöin antaa määräyksiä ja kieltoja, jotka ovat tarpeen terveyshaittojen ehkäisemiseksi.

Määräys tai kielto voisi esimerkiksi koskea koneen, laitteen tai tuotantotilan käyttämistä. Se voisi olla voimassa niin kauan kunnes puute on korjattu.

Ehdotettu säännös on tarkoitettu sovellettavaksi esimerkiksi tilanteissa, joissa käsiteltävä liha tai lihatuote on laitoksen prosessissa aiheutuneen häiriön vuoksi joutunut kosketuksiin sellaisen aineen kanssa, että tuotteen elintarvikehygieeninen laatu heikkenee, tai joissa jäähdytyslaitteen rikkoutumisen vuoksi tuotetta ei ole säilytetty riittävän kylmässä. Annettavien määräysten ja kieltojen tulee perustua valvontaviranomaisen käytettävissä olevaan ja hankkimaan tietoon sekä olla oikeassa suhteessa vaarannettavan oikeushyvän laajuuteen ja merkitykseen.

Ehdotettu säännös on samansisältöinen kuin mitä terveydenhoitolaissa nykyisin säädetään terveysviranomaisten valtuuksista antaa määräyksiä terveyshaittojen syntymisen ehkäisemiseksi. Terveydenhoitolain 82 §:n mukaan terveyslautakunnalla on oikeus antaa terveysviranomaisen toimittaman tarkastuksen nojalla määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveydellisen haitan poistamiseksi.

33 §. Pykälässä säädettäisiin valtion tarkastuseläinlääkärin ja kunnan valvontaviranomaisen mahdollisuudesta kieltää lihan tai lihatuotteen luovuttaminen elintarvikkeeksi ja niiden käyttäminen elintarvikkeen valmistukseen, jos ne tai niiden käsittelyolosuhteet eivät olisi tämän lain mukaisia.

Terveydellisten syiden niin edellyttäessä edellä tarkoitettu valvontaviranomainen voisi määrätä, miten kyseisten tuotteiden osalta on meneteltävä. Määräystä annettaessa on pyrittävä siihen, että elinkeinonharjoittaja voi käyttää tuotteet hyväkseen niin taloudellisella tavalla kuin mitä se terveydelliset seikat huomioon ottaen suinkin on mahdollista. Ihmisravinnoksi kelpaamattomat tuotteet ovat usein vielä käytettävissä esimerkiksi eläinten rehuksi.

Kiiretoimia edellyttävät sellaiset tilanteet, joissa on jo todettu terveyshaitta, tai joiden jatkuessa terveyshaitan syntyminen on niin ilmeinen, ettei voida odottaa kunnan valvontaviranomaisen kokoontumista päätöksentekoa varten. Tällöin laitosta valvova kunnan viranhaltija voisi antaa tilanteen edellyttämät terveyshaitan ehkäisemiseen tähtäävät määräykset ja kiellot. Tällaisia tilanteita olisivat esimerkiksi laitoksen rikkoutuneesta viemäriputkistosta lihan tai lihatuotteen päälle valunut likavesi tai tuotteissa todettu pilaantuminen tai myrkyllinen aine.

Määräyksen tai kiellon antaneen viranhaltijan olisi viipymättä ilmoitettava siitä kunnan valvontaviranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan se voi päättää jatkotoimenpiteistä.

34 §. Pykälässä säädettäisiin valvontaviranomaisen velvollisuudesta kuulla elinkeinonharjoittajaa, ennen kuin laitosta koskeva määräys tai kielto annettaisiin.

Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka

35 §. Lääninhallitus voisi tehostaa valtion tarkastuseläinlääkärin 32 tai 33 §:n nojalla antamaa määräystä tai kieltoa uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Oikeusturvan kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, että kyseisten pakkokeinojen käytöstä voisi päättää yksittäinen virkamies.

Kunnan valvontaviranomaisella olisi vastaava oikeus antamansa tai laitosta valvovan kunnan viranhaltijan antaman kiellon osalta.

Yleiset säännökset hallinnollisesta uhkasakosta sekä teettämis- ja keskeyttämisuhkasta on annettu uhkasakkolaissa (1113/90) , minkä vuoksi se tulisi asiassa muutoin sovellettavaksi.

Lihan tai lihatuotteen haltuunotto

36 §.Laitosta valvova tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen voisi ottaa lihan tai lihatuotteen haltuunsa, jos ne tai niiden käsittelyolosuhteet ovat olleet sellaiset, että tuotteista on syytä epäillä aiheutuvan välitöntä terveydeydenvaaraa, eikä valvontaviranomaisen käytettävissä olevia muita toimintakeinoja voida pitää riittävinä sen varmistamiseksi, että kyseisiä tuotteita ei joudu elintarvikkeena käytettäväksi.

Haltuunotto tulisi käytettäväksi äärimmäisenä keinona, jos tilanne arvioidaan niin vakavaksi, että valvontaviranomaisen määräys tai kielto uhkasakolla tai teettämis- tai keskeyttämisuhalla tehostettunakaan ei olisi riittävän tehokas keino estämään terveyden vaaraa aiheuttavaksi todetun tai epäillyn tuotteen joutumisen kulutukseen.

Kiireellisissä tapauksissa haltuunottopäätöksen voisi tehdä myös laitosta valvova kunnan viranhaltija. Kiiretoimien osalta noudatettaisiin muutoin 33 §:n 2 momentin ja 34 §:n säännöksiä.

37 §. Pykälä sisältäisi haltuunottoa koskevat tarkat menettelytapasäännökset, joilla pyritään varmistamaan elinkeinonharjoittajan oikeusturva.

Haltuun otetun omaisuuden säilyttäminen ja käyttäminen

38 §. Haltuun otetun omaisuuden säilytystapaa ja käyttöä koskevat päätökset tekisi valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen. Viranomaisen voi olla vaikeaa saada hankittua haltuun otetulle omaisuudelle asianmukaista säilytyspaikkaa, esimerkiksi sopivaa kylmäsäilytystilaa, muualta kuin asianomaisesta laitoksesta. Tämän vuoksi omaisuus voitaisiin säilyttää myös kyseisessä laitoksessa. Omaisuuden tulee olla siten merkitty tai säilytystilan sinetöity tai merkitty, että haltuun otettu omaisuus voidaan vaivatta erottaa muusta laitoksen omaisuudesta. Kiireellisissä tapauksissa haltuun otetun omaisuuden säilytystapaa ja käyttöä koskevan päätöksen voisi tehdä myös laitosta valvova kunnan viranhaltija. Tällöin noudatettaisiin lisäksi 33 §:n 2 momentin ja 34 §:n menettelytapasäännöksiä.

Haltuun otetulle omaisuudelle voitaisiin tehdä sen elintarvikehygieenisen laadun selvittämiseksi tutkimuksia. Päätös omaisuuden käyttötavasta olisi tehtävä heti haltuunoton jälkeen tai, jos edellä tarkoitetut tutkimukset ovat tarpeen, heti tutkimustulosten selvittyä. Omaisuuden elintarvikehygieenisestä laadusta johtuvista terveydellisistä edellytyksistä riippuen käyttötapoja olisivat esimerkiksi käyttäminen elintarvikkeeksi siten kuumennettuna tai muutoin käsiteltynä, että omaisuudessa olleet elintarvikehygieeniset puutteet poistuvat, käyttäminen eläinten rehuksi tai äärimmäisessä tapauksessa hävittäminen.

Haltuun otetun omaisuuden säilytystä ja käyttöä koskevia päätöksiä tehdessään kunnan valvontaviranomaisen tulisi menetellä siten, että omaisuuden omistajalle haltuunoton ja siihen liittyvien toimenpiteiden vuoksi aiheutuva taloudellinen menetys jäisi niin pieneksi kuin se omaisuuden elintarvikehygieeninen laatu ja sen mahdollistamat käyttötarkoitukset huomioon ottaen on mahdollista.

Viranomaisen määräämien toimenpiteiden toteuttaminen olisi ensisijaisesti omaisuuden omistajan tehtävänä. Jos tämä ei niitä annetussa määräajassa toteuttaisi, voisi lääninhallitus tai kunnan valvontaviranomainen määrätä kyseiset toimenpiteet teetettäviksi.

39 §. Esitutkintaviranomainen voi pakkokeinolain (450/87) nojalla takavarikoida omaisuutta muun muassa silloin, jos on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa tai että tuomioistuin julistaa sen menetetyksi. Omaisuus on myytävä, jos se on helposti pilaantuva, pian häviävä, arvoltaan nopeasti aleneva tai erittäin kallishoitoinen. Myyntipäätöksen tekee poliisipiirin päällikkö.

Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännökset siitä, että omaisuus voitaisiin myydä vain asianomaista laitosta valvovan valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen hyväksymään tarkoitukseen ja terveydellisten syiden vaatiessa myymisen sijasta hävitettävä. Näin voitaisiin varmistua siitä, että takavarikoitu omaisuus tulisi käytettäväksi sen elintarvikehygieenisen laadun mukaiseen tarkoitukseen.

40 §. Pykälässä säädettäisiin menettelystä haltuun otetun tai takavarikoidun omaisuuden suhteen silloin, kun syytettä ehdotetun lain rikkomisesta ei nosteta tai tuomioistuin ei julista takavarikoitua omaisuutta menetetyksi. Laitosta valvova valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen päättäisi käyttötavasta silloin, kun omaisuuden elintarvikehygieeninen laatu on niin huono, ettei sitä voida sellaisenaan luovuttaa omistajalle.

Laitoksen hyväksynnän peruutus

41 §. Jos laitos ei olosuhteiltaan tai toiminnaltaan ole tämän lain ja sen nojalla asetettujen vaatimusten mukainen eikä puutetta ole valvontaviranomaisen kehotuksesta huolimatta korjattu, olisi laitoksen hyväksyneen viranomaisen määrättävä laitos korjaamaan kyseinen epäkohta.

Jos kyseinen puute on niin vakava, että terveydelliset seikat edellyttävät laitoksen toiminnan keskeyttämistä puutteen korjaamisen ajaksi, voisi laitoksen hyväksynyt viranomainen tämän tehdä peruuttamalla laitoksen hyväksymisen joko osaksi tai kokonaan, kunnes valvontaviranomaisen edellyttämät korjaukset on tehty. Jos korjauskehotusta ei määräaikaan mennessä olisi noudatettu, olisi laitoksen hyväksyminen peruutettava. Puutteen korjaamiseen olisi varattava haittaan nähden kohtuullinen määräaika.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos toimisi ETA-sopimuksen mukaisena kansallisena viranomaisena, joka EFTA:n valvontaviranomaiselle vastaisi siitä, että laitoksia valvotaan ETA-sopimuksen mukaisesti. Tämän vuoksi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksella tulisi olla toimivalta tarvittaessa kehottaa kuntaa ryhtymään laitoksen hyväksynnän peruuttamista koskeviin toimenpiteisiin, jos laitos ei täytä ehdotetun lain vaatimuksia eikä kunnan valvontaviranomainen ole oma-aloitteisesti kyseisiin toimenpiteisiin ryhtynyt. Kyseeseen tulevat lähinnä tapaukset, joissa eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen suorittamassa tarkastuksessa on havaittu epäkohtia laitoksen toiminnassa, mutta kunnan valvontaviranomainen on kuitenkin tulkinnut laitoksille asetettuja vaatimuksia siten, että se katsoo laitoksen olevan asetetut vaatimukset täyttävä.

Laitoksessa käytettävää vettä ja laitoksen henkilökunnan terveydentilaa koskevien säännösten valvominen

42 §. Ehdotetun lain 6 §:n mukaisesti laitoksessa käytettävää vettä ja henkilökunnan terveydentilaa koskevista vaatimuksista säädettäisiin veden osalta terveydenhoitolaissa ja henkilökunnan terveydentilan osalta tartuntatautilaissa. Jotta laitosta ja sen toimintaa valvottaisiin direktiivien edellyttämällä tavalla yhtenä kokonaisuutena, olisi laitoksia ehdotetun lain mukaan valvovan viranomaisen varmistauduttava siitä, että laitoksessa käytettävä vesi ja henkilökunnan terveydentila ja hygienia ovat asianomaisissa laeissa asetettujen vaatimusten mukaiset. Jos vaatimuksia ei täytettäisi, voisivat ehdotetun lain mukaiset valvontaviranomaiset ryhtyä tilanteen korjaamiseksi tämän luvun mukaisiin toimenpiteisiin.

Muutoksenhaku valtion tarkastuseläinlääkärin päätökseen

43 §.Voimassa olevan lihantarkastuslain mukaan muutosta tarkastuseläinlääkärin lihantarkastuspäätökseen haetaan lääninhallitukselta. Lisäksi lihantarkastuslaissa on säädetty lihan omistajan tai haltijan oikeudesta vaatia erityisen asiantuntijalautakunnan asettamista tarkastamaan uudelleen lihantarkastuksessa hylätty tai ehdollisesti hyväksytty liha. Tarkastuseläinlääkärin muista päätöksistä kuin lihantarkastuspäätöksestä valittamisesta ei lihantarkastuslaissa ole erityisiä säännöksiä, joten sen osalta noudatetaan muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain (154/50) yleistä muutoksenhakujärjestelmää.

Lihan uusintatarkastusmenettelystä ehdotetaan luovuttavaksi, koska se on osoittautunut käytännössä erittäin vaikeaksi toteuttaa. Menettelyä onkin käytetty erittäin harvoin. Jotta uusintatarkastuksella olisi todellista merkitystä, olisi se tehtävä erittäin lyhyen ajan sisällä varsinaisen lihantarkastuspäätöksen antamisen jälkeen. Tämä puolestaan on useimmiten hankalasti toteutettavissa. Lisäksi on tarkastuksessa hylätylle lihalle oltava erilliset säilytystilat, joiden järjestäminen voi olla vaikeaa.

Esityksessä ehdotetaan, että valtion tarkastuseläinlääkärin päätökseen haettaisiin valittamalla muutosta lääninoikeudelta muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain mukaisessa järjestyksessä. Tarkastuseläinlääkäri tekee ehdotetun lain mukaan lihantarkastuspäätösten lisäksi laitoksen valvojan ominaisuudessa laitoksen toimintaa koskevia päätöksiä esimerkiksi kieltäessään jonkin tuotantolinjan käyttämisen ennen siinä havaittujen puutteiden korjaamista. Tämä toiminta on siinä määrin laillisuusvalvontaa, että päätöksistä olisi valitettava lääninoikeuteen. Tarvittavaa asiantuntija-apua lääninoikeuksien on saatavissa lääninhallituksilta.

Lihantarkastuspäätöksestä valittamista koskevat erityiset menettelytapasäännökset olisivat pykälän 2 momentissa. Erillinen kirjallinen lihantarkastuspäätös annettaisiin vain, jos lihan omistaja, haltija tai tuottaja tätä pyytäisivät. Tämä vastaisi nykyistä käytäntöä. Lihan omistajana ja haltijana on lihantarkastusvaiheessa yleensä teurastamo. Lihan tuottajalla on kuitenkin suurin intressi lihantarkastuksen tulokseen, koska lihasta suoritettava hinta kytkeytyy siihen, hyväksytäänkö liha tarkastuksessa vai ei.

Lihan tuottaja saa tiedon lihantarkastuksen tuloksesta teurastamon tai teurastuspaikan tilityksen kautta. Jokaisesta lihantarkastuspäätöksestä ei ole perusteltua tehdä erillistä kirjallista päätöstä, koska useimmiten kyseessä ovat pieniä ruhon osia koskevat hylkäyspäätökset. Näitä päätöksiä on lukumääräisesti erittäin paljon, mutta yksittäisen hylätyn ruhonosan taloudellinen merkitys on pieni.

Kirjallinen perusteltu päätös annettaisiin erillisestä pyynnöstä. Tarkastuseläinlääkärin olisi toimitettava teurastamolle tai teurastuspaikalle tieto lihantarkastuksen tuloksesta samoin kuin nykyisenkin käytännön mukaan tehdään. Lihantarkastuspäätöstä olisi valituksesta huolimatta noudatettava, sillä terveydellisten syiden vuoksi lihantarkastuspäätöksen täytäntöönpanoa ei voida viivyttää.

Muutoksenhaku kunnan viranomaisenpäätökseen

44 §. Jos kunnan asianomainen lautakunta tai muu monijäseninen toimielin on 11 §:n 1 momentin mukaisesti siirtänyt tämän lain mukaista toimivaltaansa yksittäiselle viranomaiselle, haettaisiin viranomaisen päätökseen muutosta tekemällä toimielimelle oikaisuvaatimus. Pykälässä säädettäisiin lisäksi oikaisuvaatimuksen tekemisessä noudatettavasta menettelystä. Toimielimen päätökseen haettaisiin edelleen muutosta valittamalla lääninoikeudelta.

Muutosta kunnan monijäsenisen lautakunnan tai toimielimen ehdotetun lain nojalla antamiin päätöksiin haettaisiin valittamalla lääninoikeudelta. Valitusaika olisi 30 päivää päätöksen tiedoksisaannista lukien. Valituksessa noudatettaisiin, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa säädetään. Lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea edelleen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Teurastuspaikoissa lihantarkastuksen suorittaneen eläinlääkärin sekä muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa eläimen elävänä tarkastaneen eläinlääkärin lihantarkastuspäätökseen haettaisiin yhdenmukaisuuden vuoksi muutosta samoin kuin valtion tarkastuseläinlääkärin lihantarkastuspäätökseen eli valituksella lääninoikeudelle. Muutoinkin lihantarkastuspäätöksen osalta noudatettaisiin pääosin 43 §:ssä esitettyjä menettelytapoja. Jos eläin tarkastetaan elävänä muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa, annettaisiin elävänä tarkastamista koskeva tarkastuspäätös kuitenkin aina kirjallisena.

Tällaisissa tapauksissa eläimen elävänä tarkastava eläinlääkäri on useimmiten eri henkilö kuin lopullisen lihantarkastuspäätöksen tekevä tarkastuseläinlääkäri. Eläimen elävänä tarkastamista koskeva päätös on perusta varsinaiselle lihantarkastuspäätökselle.

Muutoksenhaku muun viranomaisen päätökseen

45 §. Pykälä sisältäisi viittaussäännöksen siitä, miten muiden ehdotetussa laissa tarkoitettujen viranomaisten kuin tarkastuseläinlääkärin ja kunnan viranomaisten päätöksiin haetaan muutosta. Muutosta haettaisiin yleisen muutoksenhakujärjestelmän mukaisesti.

Täytäntöönpano

46 §. Pykälän mukaan voitaisiin siinä yksilöidyissä päätöksissä määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen tai oikaisuvaatimuksen käsittelevä viranomainen toisin määrää. Päätöksiä, jotka voitaisiin määrätä heti täytäntöönpantaviksi, olisivat muun muassa laitoksen toiminnassa havaittujen terveydellisten puutteiden vuoksi annettavat määräykset ja kiellot, uhkasakko- sekä teettämis- ja keskeyttämisuhkaa koskevissa asioissa annettavat päätökset, haltuunottoa koskevat päätökset sekä laitoksen hyväksynnän peruuttaminen.

Annettaessa elintarvikkeeksi käytettäviä tuotteita ja niiden valmistus- ja käsittelyolosuhteita koskevia päätöksiä ei päätöksen täytäntöönpano useinkaan voi elintarvikkeiden pilaantumisvaaran sekä terveydellisten haittojen välttämiseksi odottaa muutoksenhaun vaatimaa aikaa. Muutoksenhakuviranomaisen olisi käsiteltävä asia kiireellisenä.

Rangaistussäännökset

47 §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ehdotetun lain tahallisesta tai huolimattomuudesta tehdystä rikkomisesta rangaistukseksi sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Jos rikkomus olisi kokonaisuuden kannalta ilmeisen vähäinen, voisi valvontaviranomainen pykälän 2 momentin mukaan jättää ilmoittamatta siitä esitutkintaviranomaiselle. Valvontaviranomainen voisi jättää ilmoittamatta esimerkiksi vähäisen laiminlyönnin, josta ei aiheudu terveydellisiä epäkohtia. Säännös ei estäisi muuta tahoa, esimerkiksi mahdollista asianomistajaa, ilmoittamasta rikkomusta esitutkintaviranomaiselle.

Rikosoikeudellisten seuraamusten kasaantumisen välttämiseksi ehdotetaan pykälän 3 momenttiin otettavaksi säännös, jonka mukaan uhkasakolla tehostetun kiellon tai velvoitteen rikkomisesta ei voida samasta teosta tuomita rangaistukseen.

48 §. Ehdotetun lain 53 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkominen olisi rangaistava sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella. Teko olisi asianomistajarikos, josta virallinen syyttäjä ei saisi nostaa syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua rangaistussäännöstä ei sovellettaisi virkamiehiin eikä julkisyhteisön työntekijöihin. Heidän osaltaan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta säädetään rikoslain 40 luvun 5 §:ssä. Tätä koskeva viittaussäännös ehdotetaan otettavaksi pykälän 3 momenttiin.

Menettämisseuraamus

49 §. Pykälässä säädettäisiin ehdotetun lain rikkomisesta tuomittavasta menettämisseuraamuksesta. Ehdotettua lakia rikkoen käsitelty, kuljetettu, maahan tuotu tai maasta viety liha tai lihatuote voitaisiin 1 momentin mukaan tuomita valtiolle menetetyksi.

Rikoksesta aiheutuvan taloudellisen hyödyn ja rikoksen tekemiseen käytetyn esineen tai muun omaisuuden tuomitsemisessa valtiolle menetetyksi säädetään rikoslain 2 luvun 16 §:ssä. Pykälän 2 momentti sisältäisi tätä koskevan viittaussäännöksen.

Maksut

50 §. Lihantarkastuksesta, laitosten valvonnasta ja näihin liittyvistä tutkimuksista sekä laitoksen ja sen omavalvontajärjestelmän hyväksymisistä valtiolle aiheutuvat kustannukset ehdotetaan perittäviksi asianomaisilta laitoksilta. Sama koskisi laitosten rakentamissuunnitelmia koskevaa neuvontaa, jos se ei olisi vähäistä. Maksut määräytyisivät valtion maksuperustelain ja valtion maksuperusteasetuksen (211/92) mukaisesti.

Myös voimassa olevan lihantarkastuslain mukaan peritään lihantarkastuksesta ja laitosten valvonnasta laitoksilta maksu.

Edellä tarkoitetut suoritteet ovat valtion maksuperustelain mukaisia julkisoikeudellisia suoritteita, joista perittävä maksu määräytyy suoritteen omakustannusarvon mukaisesti. Valtion maksuperustelain mukainen järjestelmä edellyttää, että jako julkisoikeudellisiin ja muihin suoritteisiin tehdään asianomaisen ministeriön, tässä tapauksessa maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Ministeriö päättää myös siitä, mitkä suoritteet hinnoitellaan omakustannusarvon perusteella ja mistä suoritteista peritään kiinteä hinta. Tällä hetkellä asiaa koskee eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen suoritteista perittävistä maksuista annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (626/93) .

51 §. Kunta voisi periä maksun sen tehtävänä olevasta lihantarkastuksesta, siihen liittyvistä tutkimuksista, laitoksen ja sen omavalvontajärjestelmän hyväksymisestä ja EFTA:n valvontaviranomaiselle toimitettavien hyväksymishakemusten tarkastamisesta. Maksu voitaisiin periä myös laitosten rakentamissuunnitelmia koskevasta neuvonnasta, jos se ei olisi vähäistä.

Kunnallishallinnossa noudatetun yleisen periaatteen mukaan on yleinen kunnallinen terveysvalvonta ja siihen liittyvä terveydellisten haittojen ehkäiseminen ja poistaminen viranomaisen kustannuksella suoritettavaa toimintaa. Ehdotetun lain mukaan kunta voisi periä laitoksen valvonnasta maksun silloin, kun valvonta on suoritettava direktiivien mukaisena tai jos viennistä johtuva valvonta ostajamaan vaatimuksesta edellyttää tavanomaista kattavampaa valvontaa. Koska valvonnan suorittamistapa ei tällöin ole kunnan harkittavissa ja valvontaa voidaan joutua suorittamaan tavanomaista laajemmin, tulisi kunnan voida periä laitokselta kyseiset kustannukset.

Tavanomaista laajemmalla valvonnalla tarkoitettaisiin esimerkiksi tilanteita, joissa ostajamaan vaatimuksesta tarkastetaan sellaisia seikkoja, jotka muutoin eivät kuuluisi valvonnan piiriin tai valvontaa jouduttaisiin suorittamaan tavallisuudesta poikkeavina vuorokaudenaikoina.

Nykyisin terveydenhoitolain nojalla valvottujen laitosten valvonnasta kunnat eivät peri maksua. Lihavalmisteiden valmistuksen valvonnasta annetun asetuksen mukaan maksu taas peritään mainitun asetuksen mukaisesta terveystarkastajan suorittamasta valvonnasta.

Maksut määrättäisiin enintään omakustannusarvon mukaisina. Ne olisivat ulosottokelpoisia ilman eri tuomiota tai päätöstä.

52 §. Tuonti- ja vientitarkastuksista perittävien maksujen osalta tulisi valtion maksuperustelain lisäksi huomioon otettavaksi ETA-sopimuksen pöytäkirjan 10 määräykset tarkastuksissa noudatettavista menettelytavoista.

Salassapitovelvollisuus

53 §. Elinkeinonharjoittajan suojaamiseksi tarkastuksissa ja muussa valvonnassa kertyvien tietojen asiattomalta levittämiseltä ja käytöltä ehdotetaan pykälässä säädettäväksi salassapitovelvollisuudesta. Salassapitovelvollisuus koskisi kaikkia niitä, jotka ehdotettua lakia valvoessaan tai valvontaan liittyvää tutkimustehtävää taikka muuta tehtävää suorittaessaan ovat saaneet tietoja, jotka koskevat yksityisen tai yhteisön taloudellista asemaa, liike-tai ammattisalaisuutta taikka yksityisen henkilökohtaisia oloja.

Salassapitovelvollisuus ei estäisi antamasta valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja ja asiakirjoja valvontaviranomaisille eikä myöskään syyttäjä-, poliisi- ja tulliviranomaisille rikoksen selvittämistä varten taikka muutoksenhakua tutkivalle viranomaiselle. Lisäksi ehdotetaan, että mainittuja tietoja ja asiakirjoja saataisiin Suomen hyväksymän kansainvälisen sopimuksen niin edellyttäessä antaa ulkomaisille toimielimille ja tarkastajille. ETA-sopimuksen mukaiset EFTA:n valvontaviranomaisen suorittamat tarkastukset saattavat edellyttää tiedon saamista muutoin salassapidettävästä seikasta. ETA-sopimuksen 122 artiklassa on määrätty sopimuksen osapuolia koskevasta salassapitovelvollisuudesta.

Laitosrekisteri

54 §. Direktiivien mukaan kaikista hyväksytyistä ja rekisteröidyistä laitoksista on pidettävä kussakin jäsenvaltiossa valtakunnallista rekisteriä. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos pitäisi rekisteriä kaikista hyväksytyistä laitoksista. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos antaisi laitoksille myös numeron, jota käytettäisiin tarvittavissa todistuksissa sekä tuotteissa valvontatoiminnan helpottamiseksi.

Laitosnumeron antaminen ja valtakunnallisen rekisterin pitäminen edellyttää, että kunnan valvontaviranomainen pitää rekisteriä hyväksymistään laitoksista. Nämä sen tulisi ilmoittaa eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle valtakunnalliseen rekisteriin merkitsemistä varten. Valtakunnalliseen rekisteriin tulisi voida tallentaa myös muita valvontaa ja EFTA:n valvontaviranomaisen suorittamia tarkastuksia varten tarvittavia tietoja, kuten laitoksen tuotantosuunta, tuotannon suuruusluokka sekä lihantarkastukseen ja laitoksen elintarvikehygieeniseen tasoon liittyviä tietoja.

Valtionosuus

55 §. Kunnan ehdotetun lain nojalla järjestämään toimintaan sovellettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/92) .

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 6 §:ssä on säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisen suunnitelman sisällöstä. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan suunnitelma sisältäisi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle asetettavat tavoitteet ja ohjeet sekä laissa olevan valtuutussäännöksen nojalla annettavat määräykset. Tavoitteet, ohjeet ja määräykset ovat kiinteästi yhteydessä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutoimintaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain säätämisen yhteydessä muutettiin useita ympäristöterveydenhuollon alaan kuuluvia lakeja siten, että vaikka kunnan niiden nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan muutoin mainittua lakia, ei 6 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtia sovelleta. Tämä johtui siitä, että ympäristöterveydenhuolto ei ole yksilöön kohdistuvaa palvelutoimintaa niin kuin terveydenhuolto yleensä, vaan se muodostuu pääasiallisesti hallinnollisista ja valvonnallisista tehtävistä. Näiden osalta ei ole tarkoituksenmukaista soveltaa edellä mainittuja säännöksiä valtakunnallisen suunnitelman tavoitteista, ohjeista ja määräyksistä. Vastaava poikkeus ehdotetaan otettavaksi pykälän 2 momenttiin.

Määräystenantovaltuus

56 §. ETA-sopimuksen lihaa ja lihatuotteita koskevien direktiivien edellyttämät yksityiskohtaiset määräykset annettaisiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Ministeriön määräykset annettaisiin pääosin sellaisina, että ne sisältävät vain ETA-sopimuksen edellyttämät seikat.

Direktiivien edellyttämien määräysten lisäksi ministeriön päätöksiin otettaisiin määräykset vain sellaisista nykyiseen lihantarkastuslainsäädäntöön sisältyvistä seikoista, joita direktiivit eivät kata, mutta jotka on kuitenkin tarkoituksenmukaista pitää edelleen voimassa. Näitä olisivat esimerkiksi määräykset, jotka koskevat sellaisen sianlihan, jossa todetaan stressin aiheuttamia muutoksia (PSE-liha), ehdollista hyväksymistä sekä lihasikojen sairastavuustietojen seuraamista.

Valtuutussäännökset kerättäisiin selvyyden vuoksi pääsääntöisesti yhteen pykälään. Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä annettaisiin yksityiskohtaiset määräykset laitosten hyväksymisen käytännön toteutuksesta. Ministeriön päätöksellä annettaisiin niin ikään tarkemmat määräykset teurastamoiden, lihankäsittelylaitosten ja kylmävarastojen sekä lihatuotteita käsittelevien ja valmistavien laitosten rakenteellisista ja toiminnallisista vaatimuksista. Määräykset koskisivat esimerkiksi vaadittavia huonetiloja ja laitteita sekä niiden rakenteille ja sijoittelulle asetettavia vaatimuksia. Ministeriön päätöksellä täsmennettäisiin myös sitä, miten laitoksen toiminta on järjestettävä, jotta voidaan varmistaa lihan ja lihatuotteiden hyvä elintarvikehygieeninen laatu. Omavalvonnan toteuttamisesta ja siihen liittyvästä laitoksen henkilökunnan koulutuksesta annettaisiin tarkemmat määräykset myös ministeriön päätöksellä.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä annettaisiin lisäksi tarkemmat määräykset ehdotetun lain 17 §:n mukaisesta laitosten kirjanpitovelvollisuudesta sekä siitä, mitä teurastuksen yhteydessä kerättyjä tietoja laitoksen on ilmoitettava lihan tuottajalle. Ministeriö antaisi yksityiskohtaiset määräykset siitä, mitä tietoja eläinten haltijan tai omistajan on annettava teurastettavan eläimen sairaudesta tai eläintenpitoyksikön eläimistä aiemmin todetuista jäämistä sekä miten nämä tiedot tulee ilmoittaa. Ministeriön päätöksellä annettaisiin myös tarkemmat määräykset siitä kuinka teurastamon tai teurastuspaikan tulisi välittää edellä mainitut tiedot lihan tarkastavalle eläinlääkärille.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä annettaisiin tarkemmat määräykset siitä, kuinka direktiivien edellyttämä eläinten tunnistamiseksi tarvittava merkitseminen tulisi toteuttaa. Samoin annettaisiin määräykset siitä, kuinka paljon ja minkälaisia näytteitä eläintenpitoyksikön eläimistä, rehuista tai ympäristöstä otetaan vierasainetutkimuksia varten.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä annettaisiin edelleen määräykset teuraseläinten kuljetuksesta ja käsittelystä sekä kuljetuksesta siltä osin kuin niissä on kyse lihan laatuun vaikuttavista tekijöistä. Varsinaiset eläinsuojelusäännökset sisältyvät eläinsuojelulakiin ja sen nojalla annettuihin säännöksiin ja määräyksiin.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä annettaisiin tarkemmat määräykset lihan tarkastustekniikasta, lihantarkastuksen yhteydessä käytettävistä arvosteluperusteista, lihantarkastuksessa ehdollisesti hyväksytyn ja hylätyn lihan käsittelystä ja säilytyksestä lihantarkastuksen jälkeen sekä lihantarkastuskirjanpidosta.

Lihaa ja lihatuotteita koskevat direktiivit liitteineen sisältävät yksityiskohtaiset säännökset lihan ja lihatuotteiden käsittelylle ja kuljetukselle tuotantoketjun aikana asetettavista vaatimuksista. Näitä koskevat tarkemmat määräykset annettaisiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Määräykset koskisivat esimerkiksi laitteiden, tilojen ja henkilökunnan hygieniaa, teurastus-, leikkaamis- ja lihankäsittelyhygieniaa sekä lihatuotteiden valmistus- ja käsittelyhygieniaa, käärimistä ja pakkaamista sekä säilytystä ja kuljetusta.

Lihaa ja lihatuotteita koskevat direktiivit sisältävät viranomaisvalvonnan toteuttamista koskevia säännöksiä. Maa- ja metsätalousministeriö antaisi päätöksillään direktiivien edellyttämät vähimmäisvaatimukset viranomaisvalvonnan järjestämisestä. Päätöksessä määrättäisiin esimerkiksi siitä, kuinka usein valvontakohteessa on käytävä ja mitä on valvottava. Kunnalle voitaisiin antaa määräyksiä, jotka koskevat sen suorittamaa valvontaa vain siltä osin kuin Euroopan talousalueesta tehtävä sopimus sitä edellyttää.

Tuorelihadirektiivissä ja siipikarjanlihadirektiivissä on erittäin yksityiskohtaiset vaatimukset lihantarkastuksessa ja laitoksen valvonnassa avustavien henkilöiden pätevyysvaatimuksista. Nämä saatettaisiin voimaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Kuntien valvontaviranomaisille voitaisiin asettaa pätevyysvaatimuksia ainoastaan ETA-sopimukseen sisällytettyjen direktiivien mukaisesti.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä annettavat lihan ja lihatuotteiden merkintöjä koskevat määräykset voisivat koskea sellaisia merkintöjä, jotka liittyvät tuotteen alkuperälaitoksen tunnistamiseen sekä lihantarkastuksessa hyväksytyn ja ehdollisesti hyväksytyn tai hylätyn lihan merkitsemiseen. Määräyksiä voitaisiin antaa myös merkinnässä käytettävistä välineistä. Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä voitaisiin antaa määräyksiä lihaa ja lihatuotteita seuraavista todistuksista ja asiakirjoista kuten vientiasiakirjoista sekä niiden säilytyksestä.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä annettaisiin tarkempia määräyksiä lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieenisestä laadusta. Nämä määräykset koskisivat esimerkiksi mikrobiologista laatua. Lisäksi ministeriön päätöksellä asetettaisiin direktiivien mukaiset vieraiden aineiden sallitut enimmäismäärät. Näitä vieraita aineita olisivat esimerkiksi torjunta-aineet.

Laitosten rekisteröinnin yksityiskohdista ja kuntien eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle ilmoittamista tiedoista määrättäisiin tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä.

Maahantuonti ja maastavienti

57 §. Pykälä koskisi lihan ja lihatuotteiden maahantuontia sekä toisesta ETA-valtiosta että ETA:n ulkopuolisesta valtiosta. Pykälän 1 momentin mukaan tuonti olisi sallittu, jos tavara täyttää maa- ja metsätalousministeriön asettamat vaatimukset ja tuonnin yhteydessä esitetään ministeriön määräämät asiakirjat.

Ministeriön päätöksellä asetettavat vaatimukset koskisivat tavaran elintarvikehygieenistä laatua ja sen käsittely- ja valmistusolosuhteilta edellytettäviä hygieenisiä vaatimuksia sekä näihin liittyviä terveystodistuksia ja muita tuontiasiakirjoja.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että terveydellisten syiden edellyttäessä maa- ja metsätalousministeriö voisi kieltää lihan ja lihatuotteiden maahantuonnin. Kyseeseen tuleva terveydellinen syy voisi olla esimerkiksi alkuperävaltiossa puhjennut sellainen tautiepidemia, joka voi elintarvikkeen välityksellä tarttua ihmiseen. Tälläinen tauti on esimerkiksi kolera.

ETA-sopimuksen mukaan lihan ja lihatuotteiden tuonnille ei saa asettaa esteitä, jos tavara täyttää asianomaisissa direktiiveissä määritellyt vaatimukset. Tämän vuoksi ehdotetaan pykälän 3 momenttiin otettavaksi säännös siitä, että ETA-valtioista tuotavan tavaran osalta maa- ja metsätalousministeriön tulisi antaa 1 momentissa mainitut määräykset ETA-sopimuksen mukaisesti.

Siltä osin kuin maa- ja metsätalousministeriön tuonnin edellytyksistä antamat määräykset koskisivat tuontia muista kuin ETA-valtioista, eli niin sanotuista kolmansista maista, tulee ottaa huomioon, että vaikka ETA-sopimuksen mukaan suhteita kolmansiin maihin koskevia EY:n direktiivien säännöksiä ei sovelleta, ei kolmansista maista tapahtuvaan tuontiin kuitenkaan saada soveltaa edullisempia määräyksiä kuin niitä, jotka johtuvat sopimuksen soveltamisesta.

58 §. Lihaa ja lihatuotteita voitaisiin viedä maasta, jos ne täyttävät ehdotetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaiset vaatimukset.

Direktiivit edellyttävät, että muihin ETA-valtioihin vietävä tavara merkitään ja sitä seuraa kaupallinen asiakirja tai joissain tapauksissa terveystodistus. Nämä ovat todistuksena siitä, että tuote on direktiivin mukainen muun muassa alkuperältään sekä käsittely- ja valmistusolosuhteiltaan. Terveysmerkintää ja vientiasiakirjoja koskevat direktiivin säännökset ehdotetaan saatettaviksi voimaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että ETA:n ulkopuolelle vietävän tavaran on täytettävä maa- ja metsätalousministeriön määräämässä laajuudessa ehdotetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset sekä lisäksi ostajavaltion asettamat vaatimukset. Jos ostajavaltio asettaa lihalle ja lihatuotteille alhaisemmat vaatimukset kuin mitä ehdotetusta laista johtuu, ei vietävien tuotteiden tarvitsisi täyttää kaikkia ehdotetun lain mukaisia vaatimuksia. Vietävien tuotteiden olisi kuitenkin oltava sellaisia, että ne ovat elintarvikkeeksi sopivia.

Jotkut ETA:n ulkopuoliset ostajavaltiot edellyttävät, että laitos, josta liha ja lihatuotteet ovat peräisin, on erikseen hyväksytty kyseisten tuotteiden vientiin. Näissä tapauksissa eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos antaisi tarvittavan hyväksynnän, jos laitos täyttää ostajavaltion asettamat erityisvaatimukset. Käytäntö on osoittanut, että vientiin liittyvät hyväksymisasiat on tarkoituksenmukaisinta hoitaa keskitetysti.

Maa- ja metsätalousministeriö antaisi tarkemmat määräykset vientitarkastusten järjestämisestä. Määräyksiä on tarkoitus antaa lähinnä vientiasiakirjoista ja menettelyistä, joiden avulla vientiä koskevien sopimusmääräysten noudattaminen varmistetaan.

Tuonti- ja vientivalvontaa koskevat yleisetsäännökset

59 §. Tuonti- ja vientivalvontaa suorittaisivat nykyiseen tapaan eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos sekä tulliviranomaiset. Valvontaa voisivat eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen lukuun suorittaa nykyiseen tapaan myös sellaiset eläinlääkärit, jotka eivät ole eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen palveluksessa, mutta jotka laitos on tehtävään määrännyt. He saisivat tehtävästään palkkion eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselta, joka perisi vastaavasti tarkastusmaksun tavaran tarkastuttajalta.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että tuojan ja viejän tulisi antaa tarkastuksessa ja siihen liittyvässä näytteenotossa tarvittava apu. Tälläista apua olisi esimerkiksi tarkastettavien tavaraerien luokse opastaminen, tavaroiden siirtäminen niin, että tarkastus voidaan suorittaa sekä näytteenotossa avustaminen.

60 §. Tuonti- ja vientitarkastuksessa hylättyjen lihan ja lihatuotteiden suhteen olisi meneteltävä tarkastuksen suorittaneen viranomaisen määräämällä tavalla. Näitä toimenpiteitä voisivat olla tavaran palauttaminen, käyttäminen hyväksyttävänä pidettävään tarkoitukseen tai hävittäminen. Lihan ja lihatuotteiden tuojalla tai viejällä olisi mahdollisuus valita näiden vaihtoehtojen välillä sikäli kuin tähän ei ole terveydellisten seikkojen tai muun lainsäädännön vuoksi estettä.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tuonti- tai vientitarkastuksen suorittavalle viranomaiselle mahdollisuus tuojan tai viejän kustannuksella teettää ne toimenpiteet, joita tuoja tai viejä ei ole suorittanut.

61 §. Pykälässä asetettaisiin kunnalle velvollisuus järjestää laitosten valvonta siten, että ETA-sopimuksen tai ETA:n ulkopuolisen ostajavaltion edellyttäessä laitosta valvoo ja vientiin tarvittavat kaupalliset asiakirjat hyväksyy tai terveystodistukset antaa eläinlääkäri, joka on virkasuhteessa joko kuntaan tai kuntayhtymään, sen mukaan, kumpi kunnassa huolehtii ehdotetun lain mukaisesta valvonnasta. Kunnat ja kuntayhtymät voisivat 11 §:n 2 momentin nojalla sopia, että tehtävän hoitaa johonkin muuhun kuntaan tai kuntayhtymään virkasuhteessa oleva eläinlääkäri. Tarkoituksena on näin varmistaa ETA-sopimuksen toteuttaminen ja se, että laitoksen vientimahdollisuuksien varmistamiseksi laitoksen viranomaisvalvonta on järjestetty ostajamaan edellyttämällä tavalla.

Jos vientiin ei tarvita terveystodistusta, vaan kaupallinen asiakirja riittää, voi tämän antaa muukin laitosta valvova viranomainen kuin eläinlääkäri.

Laboratoriot

62 §. Pykälä sisältäisi ETA-sopimuksen mukaisia kansallisia vertailulaboratorioita ja ehdotetun lain mukaisia tutkimuksia tekevien laboratorioiden hyväksymistä koskevan säännöksen.

Virka-apu

63 §. Pykälä sisältäisi poliisin ja tulliviranomaisten virka-apua koskevan säännöksen.

Muut kansainväliset sopimukset

64 §. Suomen mahdollinen jäsenyys EU:ssa aiheuttaisi sen, että ehdotettua lakia olisi varsin pian sen antamisen jälkeen muutettava siten, että ETA-sopimuksen ja ETA:n sijasta asianomaisissa lainkohdissa olisi viitattava Euroopan unioniin. Lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieniaa koskeva EU:n lainsäädäntö sisältyy kuitenkin jo ETA-sopimukseen, jolloin ehdotettua lakia ei olisi tarpeen muuttaa muilta kuin ETA-viittauksia koskevilta osin. Viittauksiakaan varten ei olisi tarpeen tehdä erillistä lainmuutosta, jos pykälään otettaisiin säännös siitä, että mitä ehdotetussa laissa säädetään ETA-sopimuksesta tai ETA:sta, koskee vastaavasti Suomea sitovia muita kansainvälisisä sopimuksia ja kyseisten sopimusten jäsenvaltioita.

Asetuksenantovaltuus

65 §. Ehdotetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan asetuksella säädettäisiin ehdotetun lain soveltamisesta muiden eläinten kuin kotieläiminä pidettävien nauta- ja kavioeläinten sekä sian, lampaan ja vuohen lihaan ja näiden lihasta saataviin lihatuotteisiin. ETA-sopimuksen edellyttäessä voitaisiin asetuksella poiketa laitoksille, teuraseläinten käsittelylle sekä lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieeniselle laadulle ja niiden käsittelylle asetetuista vaatimuksista. Tämä mahdollisuus olisi tarpeen siksi, että esimerkiksi siipikarjan, poron, tarhatun riistan ja luonnonvaraisen riistan lihaa koskevien direktiivien säännökset poikkeavat huomattavastikin kotieläinten lihan tarkastusta koskevien direktiivien vaatimuksista.

Ehdotetun lain 2 §:n 2 momentissa säädetyn poikkeusmahdollisuuden lisäksi tulisi ehdotetun lain säännöksistä lisäksi voida poiketa poronlihan ja luonnonvaraisen riistan lihan osalta eräissä hallinnon järjestämistä ja siipikarjanlihan osalta lihan tuottajan velvoitteita koskevissa kohdin. Tätä varten tulisi olla vielä erillinen asetuksenantovaltuutus.

Tarkoituksena on, että lääninhallitukset järjestäisivät edelleen kokonaisuudessaan poronlihan tarkastuksen. Järjestämisvelvoite koskisi myös poronlihan tarkastamista teurastuspaikoissa, mikä ehdotetun lain mukaan olisi muutoin kunnan tehtävänä. Teurastuspaikoissa tarkastettavan poronlihan määrä on varsin pieni, jolloin tehtävän jakaminen valtion ja kuntien kesken ei ole tarpeen. Lääninhallitus hyväksyisi poroteurastamot ja porojen teurastuspaikat sekä järjestäisi niissä lihantarkastuksen ja valvonnan.

Ehdotetun lain mukaisesta yleisestä järjestelmästä tulisi voida poiketa myös poronlihan tarkastuksesta perittävän maksun osalta. Poronlihantarkastuksesta perittävä maksu olisi tarkoituksenmukaisinta periä edelleen laitoksen sijasta tarkastusta pyytäneeltä elinkeinonharjoittajalta, lähinnä paliskunnalta.

Luonnonvaraisen riistan osalta kunnan tulisi hyväksyä myös riistateurastamot, järjestää niissä suoritettava lihantarkastus sekä valvoa niitä silloin, kun eläimiä ei teurasteta eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen hyväksymissä teurastamoissa.

Siipikarjanlihadirektiivi asettaa myös teurastettavaksi kasvatettavan siipikarjan pitoon kohdistuvia vaatimuksia. Nämä vaatimukset koskevat muun muassa siipikarjatilojen tarkastuksia sekä siipikarjan lääkityksestä ja ruokinnasta pidettävää kirjanpitoa. Näistä seikoista olisi tarkoituksenmukaisinta säätää asetuksella samoin kuin siipikarjanlihan tarkastamista koskevista muista vaatimuksista.

66 §. Pykälän mukainen asetuksenantovaltuus ja mahdollisuus antaa maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä asetusta tarkentavia määräyksiä koskisivat lain täytäntöönpanon edellyttämiä hallinnollisia ja menettelyllisiä säännöksiä. Pykälän perusteella ei voisi antaa kuntia koskevia säännöksiä.

Voimaantulosäännökset

67 ja 68 §. Ehdotettu laki liittyy ETA-sopimuksen voimaanpanoon. ETA-sopimuksen mukaan sopimuksen eläinlääkintämääräykset tulevat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1994. Ehdotettu laki tulisi voimaan samana päivänä.

Ehdotetulla lailla kumottaisiin lihantarkastuslaki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Lihantarkastuslain nojalla annetut maa- ja metsätalousministeriön tai sen eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston antamat määräykset jäisivät kuitenkin voimaan, kunnes ne asianomaisessa järjestyksessä muutetaan tai kumotaan.

Siirtymäsäännökset

69―72 §. Ennen ehdotetun lain voimaantuloa vireille saatetut asiat käsiteltäisiin ennen ehdotetun lain voimaantuloa sovellettujen säännösten, eli lihantarkastuslain ja terveydenhoitolain, mukaisesti. Ehdotetun lain voimaantulon jälkeen ratkaisematta olevat laitosten hyväksymishakemukset käsittelisi kuitenkin se viranomainen, jolle laitoksen hyväksyminen ehdotetun lain nojalla kuuluisi. Laitosten hyväksymishakemusten osalta laitos voisi myös pyytää, että hakemus käsiteltäisiin ehdotetun lain mukaisesti. Tällöin laitos välttyisi siltä, että se tulisi vielä erikseen hyväksyttäväksi ehdotetun lain nojalla.

Kaikki laitokset tulisi saattaa ehdotetun lain vaatimukset täyttäviksi asetuksella säädettävän ajan kuluessa. Siirtymäkausi asetettaisiin ETA-sopimuksen mukaisesti. Direktiiveihin sisältyvien siirtymäkausi soveltamisesta EFTA-valtioissa sovitaan osittain ETA:n lisäpöytäkirjassa. Lisäpöytäkirjaa ei ole tätä esitystä annettaessa vielä lopullisesti hyväksytty.

Nykyisin toiminnassa olevat laitokset on hyväksytty joko lihantarkastuslain nojalla tai terveydenhoitolain nojalla. Koska niillä jo on viranomaisen hyväksyntä, ehdotetaan, että eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen ja vastaavasti kunnan valvontaviranomaisen tulisi ilman eri hakemusta todeta laitos myös ehdotetun lain mukaan hyväksytyksi, jos laitos täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset. Tällöin eri hyväksymistä ei tarvitsisi erikseen hakea.

Maahantuotujen lihan ja lihatuotteiden tarkastajiksi ennen ehdotetun lain voimaantuloa hyväksytyt eläinlääkärit voisivat edelleen jatkaa kyseisessä tehtävässään, ellei eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos toisin määräisi.