GP 57/1993

1.Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

Neuvostoliiton hajottua ja Ukrainan itsenäistyttyä on osoittautunut tarpeelliseksi tehdä investointisuojasopimus Suomen ja Ukrainan välillä.

Maantieteellisen sijaintinsa ja taloudellisen potentiaalinsa vuoksi Ukraina on Suomen kannalta merkittävä yhteistyökumppani ja markkina-alue. Suomalaisilla yrityksillä on runsaasti uusia yhteistyöpyrkimyksiä kaupan laajentamiseksi Ukrainan kanssa. Yhteistyön kehittämiseksi ja investointitoiminnan edistämiseksi nähtiin kansainvälisen käytännön mukaisen investointisuojasopimuksen solmiminen Ukrainan kanssa puoleltamme tärkeäksi.

Suomen ja Ukrainan välinen kauppavaihto oli vuonna 1992 arvoltaan noin 206 miljoonaa markkaa, josta viennin osuus oli noin 162 miljoonaa markkaa tuonnin oltua noin 44 miljoonaa markkaa. Ennen itsenäistymistä Ukrainan kauppa tilastoitiin yhdessä Neuvostoliiton kanssa, joten vertailulukuja kaupan volyymistä aikaisemmilta vuosilta ei ole käytettävissä. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että sekä kauppavaihto että investoinnit Suomen ja Ukrainan välillä tulevat lähivuosina merkittävästi lisääntymään.

Neuvottelut sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojelua koskevasta sopimuksesta Suomen ja Ukrainan välillä käytiin keväällä 1992. Sopimus allekirjoitettiin Kiovassa 14 päivänä toukokuuta 1992. Neuvotteluvaltuuskunnassa on ollut ulkoasiainministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön, valtiovarainministeriön, tullihallituksen ja Teollisuuden keskusliiton edustus.

2.Sopimuksen merkitys

Sopimuksen määräykset tarjoavat suomalaisille sijoituksille suosituimmuusaseman, mahdollistavat voittojen ja pääoman kotiutuksen, antavat suojan kansallistamista vastaan sekä määrittelevät riitojen selvittelymekanismin. Näin ollen sopimus tarjoaa suotuisat olosuhteet suomalaisten sijoitusten lisäämiselle Ukrainassa.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja määräystensä sallimissa rajoissa toisen sopimuspuolen sijoittajille kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun kaikissa tilanteissa. Kummankaan sopimuspuolen tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoihin ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua kuin on myönnetty kolmansien maiden yritysten tai kansalaisten tekemille sijoituksille eräin poikkeuksin. Sopimuksen mukaiset sijoitukset saavat suojelua ja turvaa toisen sopimuspuolen alueella tämän sopimuspuolen asianomaisten oikeussääntöjen mukaisesti. Sopimuksella taataan myös sijoittajan oikeus palauttaa kotimaahansa sijoituksesta saadut voitot sekä omaisuuden myynnistä saatavat tulot.

Kumpikaan sopimuspuoli ei saa kansallistaa, pakkolunastaa tai haltuunottaa toisen sopimusmaan sijoittajien tekemiä sijoituksia paitsi ainoastaan siinä tapauksessa, mikäli kansallistamista edellyttävät julkiset edut. Toimenpiteisiin liittyvät määräykset syrjimättömän, asianmukaisen ja tehokkaan korvauksen suorittamisesta. Kummankin sopimuspuolen sijoittajia, jotka ovat kärsineet vahinkoa sijoitustensa menetyksistä toisen sopimuspuolen alueella, kohdellaan omaisuuden palauttamisen ja korvaamisen, vahingonkorvausten tai muun materiaalista arvoa omaavan harkinnan suhteen yhtä edullisesti kuin kolmannen valtion kansalaisia ja yhtiöitä.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten välillä syntyy sijoituksia koskevia riitoja, on sopimuksessa määräykset noudatettavasta välimies- ja muusta menettelystä.

Sopimuksen toteuttamisen seuraamista varten sopimuspuolten edustajat tapaavat vuorottain Suomessa ja Ukrainassa ja tekevät tarvittaessa suosituksia mukaan lukien sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat suositukset.

3.Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion tulo- ja menoarvioon ulottuvia vaikutuksia.

1.Sopimuksen sisältö

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja, tuotto ja alue.

2 artikla. Artiklassa määritellään sijoitukset, joihin sopimusta sovelletaan.

3 artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset vastaanotettujen sijoitusten kohtuullisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

4 artikla. Artiklan määräykset takaavat tehdyille sijoituksille suosituimmuuskohtelun sekä määrittelevät sijoitusten suosituimmuuskohtelun sodan, aseellisen yhteenoton, poikkeustilan julistamisen tai yhteiskunnallisten levottomuuksien johdosta kärsittyjen vahinkojen korvaamisen yhteydessä. Artiklan mukaan suosituimmuuskohtelu ei kuitenkaan koske etuja ja etuoikeuksia tai korvausperusteita tilanteissa, jotka johtuvat jo perustettua tai tulevaisuudessa mahdollisesti perustettavaan tulliliittoon tai vapaakauppa-alueeseen, kaksinkertaisen verotuksen estämiseen tai muuhun kokonaisuudessaan tai osittain verotukseen liittyvästä kansainvälisestä sopimuksesta.

5 artikla. Artiklassa määritellään sijoitusten kansallistamiseen, pakkolunastukseen tai haltuunottoon liittyvät ehdot.

6 artikla. Sopimuspuolet sitoutuvat vaihdettavissa valuutoissa tapahtuviin sijoituksiin kuuluvan irtaimen omaisuuden ja niihin liittyvien maksujen siirtoihin, niiden koskiessa erityisesti voittoja, osinkoja, korkoja, rojalteja, lisenssimaksuja, provisioita, maksuja teknisestä avusta ja teknisestä huollosta, lainoja tai muihin vastaaviin sitoumuksiin liittyviä rahamääräisiä lyhennyksiä, sijoittajan hyväksi sijoitusten myynnistä samoin kuin osittaisesta tai kokonaisesta lakkauttamisesta tulevia rahamääriä sekä sijoittajan kotimaan kansalaisten palkkatuloja tai muita ansioon liittyviä tuloja.

7 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet myötävaikuttavat suotuisten olosuhteiden turvaamiseen sopimuksessa tarkoitettujen sijoitusten pohjalta perustettujen tai perustettavien yritysten toiminnalle sekä liiketoiminnan toimilupiin ja konsessioihin perustuville sijoituksille ja niiden toimivuudelle mukaan lukien raaka-aineiden, energian ja työvoiman saatavuus, kuljetukset, rahoitus ja maksuliikenne samoin kuin toimilupien harkinta.

8 artikla. Artiklassa todetaan, että sopimuksen toteuttamisen seuraamista varten sopimuspuolten edustajat tapaavat vuorottain Suomessa ja Ukrainassa ja tekevät tarvittaessa suosituksia mukaan lukien sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat suositukset.

9 artikla. Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat on alistettava valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyllä sopimuksella (SopS 3―4/69) perustetulle kansainväliselle ratkaisu- ja sovittelukeskukselle sikäli kun molemmat sopimuspuolet ovat tulleet mainitun sopimuksen jäseneksi tai kansainväliselle ad hoc -välimiesoikeudelle. Ad hoc -välimiesmenettelyssä sovelletaan Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppalakikomission (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjä.

10 artikla. Sopimuspuolten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta on mahdollisuuksien mukaan ratkaistava diplomaattiteitse. Jos riitaa ei näin voida ratkaista, se on saatettava jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä ad hoc -välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

11 artikla. Sopimuspuolen tai sen nimetyn edustajan suorittaessa maksun sopimuksen sijoittajalle myöntämänsä takuun perusteella, mainittu sopimuspuoli tai sen asianomainen viranomainen saa sijaantulon kautta sijoittajan oikeudet.

12 artikla. Sopimuksen määräykset eivät rajoita niitä oikeuksia ja etuuksia, jotka myönnetään kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden perusteella.

13 artikla. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen sopimuksen voimaantulon edellyttämien valtiosääntönsä mukaisten muodollisuuksien tulleen täytetyiksi. Sopimus on tehty 15 vuodeksi. Kumpikin sopimuspuoli voi antamalla kirjallisen ilmoituksen diplomaattiteitse yhtä vuotta aikaisemmin itrisanoa sopimuksen päättymään alkuperäisen 15 vuoden ajanjakson päättyessä tai milloin tahansa sen jälkeen. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen sopimuksen voimassaolon päättymistä, on sopimus voimassa edelleen 15 vuotta sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen.

2.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen 5 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa tai kansallistaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määrätyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräykset tällaisen pakkolunastuksen johdosta maksettavista korvauksista, niihin liittyvistä koroista ja korvauksen maksamisen aikataulusta.

Hallitusmuodon 6 §:n 3 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta on säädettävä lailla. Vaikka lainkohta koskeekin varsinaisesti vain Suomen kansalaisten yleisiä oikeuksia ja oikeusturvaa, on ulkomaalaisten omaisuutta koskevan pakkolunastuksen katsottava olevan yleisemminkin lainsäädännön alaan kuuluva kysymys vallitsevan oikeuskäsityksen ja kansainvälisten sopimusten perusteella. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset menettelystä korvauksen maksamisessa ovat osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 5 artiklan määräykset kuuluvat näistä syistä lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 9 artiklan määräykset pakollisesta sijoittajan ja valtion välisestä välimiesmenettelystä voivat erityisesti pakkolunastusasioissa olla ristiriidassa oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten kanssa. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat tästä syystä lainsäädännön alaan.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Kiovassa 14 päivänä toukokuuta 1992 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Ukrainan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojelua koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Kiovassa 14 päivänä toukokuuta 1992 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Ukrainan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojelua koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.