GP 143/1993

1.1.Lainsäädäntö ja käytäntö

1.2.Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö

1.3.Nykytilan arviointi

2.1.Tavoitteet

Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on kehittää verotuksen muutoksenhakujärjestelmästä nykyistä selkeämpi ja tehokkaampi. Muutoksenhakujärjestelmää pyritään myös yhtenäistämään eri veromuotojen kesken. Lisäksi esityksen tavoitteena on, ettei verotuksen muutoksenhakujärjestelmässä olisi tarpeettomia eroavuuksia hallintoasioiden yleiseen muutoksenhakujärjestelmään verrattuna.

Veroasioiden valituslupajärjestelmän uudistamista koskevien ehdotusten lähtökohtana on oikaisu- ja muutoksenhakujärjestelmän kehittäminen niin, että lainmukainen ja tosiasioita vastaava verotuspäätös saataisiin mahdollisimman aikaisessa menettelyn vaiheessa ja että virheiden korjaaminen olisi mahdollisimman yksinkertaista ja kustannuksiltaan edullista sekä verovelvollisen että hallinnon kannalta. Tavoitteena on välittömässä verotuksessa järjestelmä, jossa verotoimiston päätökseen haetaan aina ensin muutosta oikaisuvaatimuksella verolautakunnalta ennen kuin asiasta voidaan valittaa lääninoikeuteen. Valituslupajärjestelmää pyritään kehittämään siten, että se antaisi korkeimmalle hallinto-oikeudelle nykyistä paremmat mahdollisuudet keskittyä niiden asioiden ratkaisemiseen, joista on erityisen tärkeää saada ylimmän oikeusasteen ratkaisu. Tähän kuuluisi myös se, että ilmeiset virheet voidaan korjata korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

2.2.Keskeiset ehdotukset

3.1.Taloudelliset vaikutukset

Ehdotukset merkitsisivät kokonaisuutena arvioiden palkkauskustannusten säästöä hallintotuomioistuimissa. Tämä koskisi myös valitusasioiden käsittelyssä tarvittavaa henkilöstöä tullihallituksessa. Liikevaihtovero-oikeuden lakkauttaminen toisi kustannussäästöjä muissakin kuin palkkauskustannuksissa, sillä erillisen tuomioistuinyksikön ylläpitämisestä aiheutuvat kustannukset säästettäisiin. Näiden kustannusten määrää on kuitenkin tässä vaiheessa vaikea arvioida.

Liikevaihtovero-oikeudessa nykyisin käsiteltävien valitusten lääninoikeuteen siirtämistä koskevia vaihtoehtoja on käsitelty lähemmin kohdassa 2.2. Eri vaihtoehtojen taloudellisten vaikutusten välillä ei ole merkittäviä eroavuuksia.

3.2.Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Esitys merkitsisi muutoksia hallintotuomioistuinten asemaan ja niiden organisaatioon. Ehdotukset vaikuttaisivat myös siten, että muutoksenhakujärjestelmä hallintoasioissa painottuisi entistä enemmän yleisiin alueellisiin hallintotuomioistuimiin, kun yksi erikoistuomioistuin lakkautettaisiin ja tulliverovalitukset siirrettäisiin lääninoikeuteen. Toisaalta Uudenmaan lääninoikeuden toimivalta muodostuisi laajemmaksi kuin muiden lääninoikeuksien ja tässä mielessä sen asema olisi erityinen lääninoikeusjärjestelmässä. Lääninoikeuksien asemaa hallintotuomioistuinjärjestelmässä korostaisi myös se, että muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen otettaisiin käyttöön veroasioiden yleinen valituslupajärjestelmä. Lääninoikeudet toimisivat käytännössä useimmissa asioissa viimeisenä muutoksenhakuasteena. Tämä asettaisi entistä suuremmat vaatimukset sekä oikaisuvaatimusten käsittelylle verohallinnossa että lääninoikeuksien ratkaisutoiminnalle.

Välittömän verotuksen oikaisuvaatimusmenettelyn uudistamisen voidaan arvioida vähentävän lääninoikeuksiin saapuvien valitusten määrää. Toisaalta liikevaihtoveroasioiden ja tulliveroasioiden siirtäminen liikevaihtovero-oikeudesta ja tullihallituksesta Uudenmaan lääninoikeuteen lisäisi Uudenmaan lääninoikeudessa käsiteltävien asioiden määrää. Uudenmaan lääninoikeudessa käsiteltiin vuonna 1992 yhteensä 9 442 asiaa (93 asiaa virkaa kohden). Samana vuonna käsiteltiin liikevaihtovero-oikeudessa 1 436 asiaa (39 asiaa virkaa kohden). Tullihallituksessa käsitellään vuosittain tavallisesti noin 850―1 300 verovalitusta.

Uudenmaan lääninoikeuteen siirtyvien asioiden määrää on vaikea arvioida, sillä uuteen arvonlisäverojärjestelmään siirtyminen vuoden 1994 alussa tulee lisäämään verovelvollisten ja ilmeisesti ainakin siirtymävaiheessa myös verovalitusten määrää. Voitaneen arvioida, että uuden arvonlisäverolain voimaantulon ja tässä esityksessä ehdotettujen uudistusten jälkeen Uudenmaan lääninoikeuteen tulisi vuosittain noin 12 000―13 000 asiaa.

Uudenmaan lääninoikeudessa on tällä hetkellä 101 virkaa, joista tuomarin virkoja on 27. Lääninoikeuden esittelijät eivät ole virkamiesoikeudellisesti tuomarin asemassa. Liikevaihtovero-oikeudessa on nykyisin 38 virkaa. Liikevaihtovero-oikeuden esittelijöinä toimivilla vero-oikeuden sihteereillä ja ylitarkastajalla on tuomarin asema. He toimivat myös liikevaihtovero-oikeuden jäseninä. Sellaisia pysyviä virkoja, joihin liittyy tuomarin asema, on liikevaihtovero-oikeudessa nykyisin yhteensä 20. Lisäksi liikevaihtovero-oikeudessa on neljä ylimääräistä vero-oikeuden sihteeriä, joilla on tuomarin asema sinä määräaikana, joksi heidät on määrätty. Liikevaihtovero-oikeudessa oleviin virkoihin sisältyy nykyisin myös valtionasiamiehen virka. Valtion puhevallan käyttäminen liikevaihtoverotusta koskevassa muutoksenhaussa siirrettäisiin ehdotuksen mukaan lääninverovirastossa olevalle valtionasiamiehelle.

Välillisen verotuksen muutoksenhakujärjestelmän uudistaminen vähentäisi hallintotuomioistuimissa tarvittavan henkilöstön määrää nykyisestä pidemmällä aikavälillä noin 10―14 henkilöä. Tämä vähennys aiheutuisi kahdesta tekijästä. Ensiksikin liikevaihtovero-oikeuteen vuosittain saapuvien valitusten määrä on viime vuosina huomattavasti vähentynyt, sillä nykyisin valituksessa esitetty vaatimus voidaan useissa tapauksissa hyväksyä oikaisumenettelyssä. Tästä syystä liikevaihtoverotusta koskevien valitusten käsittelyssä tarvittaisiin ilmeisesti nykyistä vähemmän henkilökuntaa riippumatta siitä, käsitelläänkö nämä valitusasiat liikevaihtovero-oikeudessa vai lääninoikeudessa. Toisena syynä henkilövoimavarojen tarpeen vähenemiseen ehdotetussa järjestelmässä on liikevaihtoverotusta koskevien valitusten siirtäminen Uudenmaan lääninoikeuteen, jolloin erillistä yksikköä ei tarvita. Lääninoikeudessa tarvittava uusi henkilöstö siirrettäisiin liikevaihtovero-oikeudesta ja tullihallituksesta Uudenmaan lääninoikeuteen.

Tuomioistuinten riippumattomuutta turvaa muun muassa hallitusmuodon 91 §:ssä tuomareille säädetty muita virkamiehiä vahvempi virassapysymisoikeus. Hallitusmuodossa säädettyyn tuomarin virassapysymisoikeuteen kuuluu, ettei tuomaria voida irtisanoa. Tuomaria ei saa myöskään ilman hänen suostumustaan siirtää toiseen virkaan, ellei siirto aiheudu tuomioistuinlaitoksen uudestaanjärjestämisestä. Silloin kun tuomari siirretään tuomioistuinlaitoksen uudestaanjärjestämisen vuoksi toiseen virkaan, siirtämisessä noudatetaan virkamiehen siirtämistä koskevia valtion virkamieslain (755/86) säännöksiä. Virkamies voidaan valtion virkamieslain 33 §:n 3 momentin mukaan siirtää vain sellaiseen virkaan, jonka kelpoisuusvaatimukset hän täyttää ja jota voidaan pitää hänelle sopivana. Virkamieslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 238/1984 vp) perusteluissa todetaan, että tuomari on siirrettävä ensisijaisesti toiseen tuomarin virkaan. Kun liikevaihtovero-oikeuden lakkauttamisen yhteydessä siirrettäisiin henkilöstöä liikevaihtovero-oikeudesta Uudenmaan lääninoikeuteen, vero-oikeuden sihteerejä ja ylitarkastajaa ei voitaisi siirtää sellaiseen virkaan, johon liittyy tuomarin virassapysymisoikeus. Koska hallitusmuodon 91 §:n ja valtion virkamieslain säännökset eivät estä tuomarin asemassa olevan virkamiehen siirtämistä tuomioistuinlaitoksen uudestaanjärjestelyjen yhteydessä myös muuhun sopivaan virkaan kuin kuin tuomarin virkaan, ei asiasta tarvittaisi uudistuksen yhteydessä erityissäännöksiä.

Uudenmaan lääninoikeus on nykyisin jakaantunut kuuteen jaostoon. Sen täysistuntoon kuuluu yhteensä 27 jäsentä. Lääninoikeus on lääninoikeuslain (1021/74) 9 §:n mukaan päätösvaltainen kolmijäsenisenä, jollei laissa ole säädetty erityisten asioiden osalta suurempaa jäsenmäärää. Lääninoikeuden täysistunnossa ratkaistaan lääninoikeuslain 26 §:n 1 momentin mukaan lainkäyttöasioita, jos asian ratkaisulla saattaa olla periaatteellista merkitystä lain soveltamisen kannalta tai jos jaoston ratkaisu tulisi poikkeamaan aikaisemmasta käytännöstä. Täysistunnossa ratkaistaan myös lääninoikeusasetuksen 10 §:ssä mainittuja hallintoasioita. Uudistuksen jälkeen Uudenmaan lääninoikeudessa olisi seitsemän jaostoa ja sen täysistuntoon kuuluisi yhteensä 35 jäsentä. Lainkäyttöasioiden ja hallintoasioiden käsitteleminen täysistunnossa, jossa asian ratkaisemiseen osallistuu 35 jäsentä, saattaa käytännössä olla hankalaa. Tästä syystä on tarkoitus erikseen selvittää mahdollisuudet sekä hallintoasioiden että lainkäyttöasioiden ratkaisemiseen myös muussa kokoonpanossa kuin kolmijäsenisessä kokoonpanossa tai lääninoikeuden täysistunnossa.

Korkeimmalla hallinto-oikeudella olisi uudistuksen jälkeen nykyistä paremmat mahdollisuudet keskittyä erityisesti niihin asioihin, joista on verotuskäytännön yhtenäistämisen vuoksi tai muusta syystä tärkeää saada ylimmän oikeusasteen ratkaisu. Veroasioiden valituslupajärjestelmän uudistaminen muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja eräiden asioiden käsitteleminen kolmen jäsenen kokoonpanossa loisivat edellytyksiä korkeimman hallinto-oikeuden jäsenmäärän vähentämiselle ja veroasioiden käsittelemiselle yhdellä jaostolla. Asioita valmistelevan henkilöstön tarvetta esitys ei välttämättä vähentäisi, sillä ylimmälle oikeusasteelle olisi uudessa järjestelmässä turvattava mahdollisuudet ratkaista perusteellisen käsittelyn pohjalta mahdollisimman nopeasti ne asiat, joissa ylimmän oikeusasteen ratkaisun saaminen on tärkeää.

4.1.Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Verotuksen oikaisu- ja muutoksenhakujärjestelmää eri veromuodoissa on kehitetty useilla osittaisuudistuksilla. Järjestelmän kehittämiseen kokonaisuutena sisältyy sekä verohallinnon sisäisen oikaisumenettelyyn kehittäminen että hallintolainkäytön kehittäminen lähinnä hallintotuomioistuimissa.

Verohallinnon sisäisen oikaisumenettelyn kehittämistarpeita ja kehittämismahdollisuuksia on käsitelty useissa virallisselvityksissä. Hallinnon oikeusturvakomitea (komiteanmietintö 1981:64) ehdotti, että tuloverotuksessa haettaisiin aina ensin muutosta tutkijalautakunnalta. Komitea piti tärkeänä sitä, että tutkijalautakunnista muodostettaisiin todellinen muutoksenhakuaste. Verohallinnon lautakuntatoimikunta (komiteanmietintö 1984:28) ehdotti tutkijalautakuntien lakkauttamista ja sitä, että tuloverotuksessa haettaisiin aina ensin muutosta verolautakunnalle tehtävällä veronoikaisuvaatimuksella. Tutkijalautakuntien lakkauttamista ja veronoikaisuvaiheen kehittämistä ehdotettiin myös verohallinnon lautakuntatyöryhmän muistiossa (Työryhmämuistio 1985:VM 34), verohallituksen 588-työryhmän muistiossa (Tulostavoitteiseen palveluhallintoon. Verohallituksen työryhmän 588 muistio 31.3.1989) sekä verohallituksen ohjelmatyöryhmän muistiossa (muistio 30.9.1989).

Hallintolainkäytön järjestelmän kehittämistä kokonaisuutena on selvitetty hallintolainkäyttökomiteassa. Komitea ehdotti muun muassa lääninoikeuksien muodostamista yleisiksi alueellisiksi hallintotuomioistuimiksi sekä siirtymistä veroasioissa yleiseen valituslupajärjestelmään korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Komitea selvitti myös lainkäyttöä tullihallituksessa ja muutamissa muissa keskusvirastoissa. Komitea ei ehdottanut muutosta tullihallituksen asemaan valitusviranomaisena, mutta katsoi, että asiaa on alemmanasteisten hallintotuomioistuinten aseman selkiinnyttyä ja mahdollisesti valituslupajärjestelmän laajennuttua syytä harkita uudelleen. Lisäksi komitea katsoi, että yksinkertaisen oikaisumenettelyn käyttäminen mahdollisimman laajasti on muutoksenhakujärjestelmän joustavan toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tältä osin komitea ei kuitenkaan valmistellut yksityiskohtaista ehdotusta, koska kysymys liittyi hallintomenettelyn kehittämiseen eri asiaryhmissä sekä suunnitteilla olevaan hallintolainkäyttölain (hallintoprosessilain) valmisteluun.

Hallintolainkäyttökomitea ehdotti, että valituslupa voitaisiin veroasioissa myöntää, jos asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi on painava syy niin kuin asian erityinen merkittävyys taikka ratkaisun tärkeys lain muissa samanlaisissa tapauksissa soveltamisen tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta. Komitean ehdotuksessa ei mainittu erikseen purkuperustetta, mutta ehdotuksen perusteluissa pidettiin selvänä, että tämä peruste sisältyi niihin painaviin syihin, joiden perusteella valituslupa voitaisiin myöntää.

Oikeusministeriö asetti 24 päivänä tammikuuta 1990 verotuksen oikeussuojatoimikunnan, jonka tehtävänä oli verotuksen oikaisu- ja muutoksenhakujärjestelmän kehittäminen. Se ehdotti mietinnössään (komiteanmietintö 1992:7) muun muassa oikaisumenettelyn kehittämistä erityisesti tuloverotuksessa sekä perintö- ja lahjaverotuksessa. Toimikunta ehdotti liikevaihtovero-oikeuden lakkauttamista ja sen toimivaltaan kuuluvien valitusten siirtämistä kaikkiin lääninoikeuksiin. Se ehdotti myös, että tulli- ja valmisteverotusta koskevat valitukset siirrettäisiin Uudenmaan lääninoikeuteen ja että auto- ja moottoripyöräveroa sekä moottoriajoneuvoverotusta koskevat valitukset siirrettäisiin tullihallituksesta Turun ja Porin lääninoikeuteen. Lisäksi toimikunta ehdotti siirtymistä veroasioiden yleiseen valituslupajärjestelmään korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ehdotuksen mukaan korkein hallinto-oikeus voisi myöntää valitusluvan vastaavilla perusteilla kuin korkein oikeus eli ennakkopäätösperusteella, purkuperusteella sekä muun painavan syyn perusteella.

Verotuksen oikeussuojatoimikunnan mietinnöstä saatiin lausunto 52 viranomaiselta ja järjestöltä. Tuloverotuksen oikaisumenettelyn kehittämistä ja tutkijalautakuntien lakkauttamista kannatettiin lähes kaikissa lausunnoissa. Liikevaihtovero-oikeuden lakkauttamisesta ja veroasioiden yleisestä valituslupajärjestelmästä esitettiin sen sijaan erisuuntaisia käsityksiä. Lausunnoista on oikeusministeriössä laadittu tiivistelmä.

Oikeusministeriö asetti 3 päivänä joulukuuta 1992 verotuksen muutoksenhakutyöryhmän, jonka tehtävänä oli verotuksen oikeussuojatoimikunnan mietinnön ja siitä annettujen lausuntojen pohjalta valmistella ehdotus verotuksen muutoksenhakujärjestelmän uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi.

Hallituksen esitys perustuu verotuksen muutoksenhakutyöryhmän mietintöön ja siitä saatuihin lausuntoihin. Korkeimman hallinto-oikeuden tuomionvoipaa jäsenmäärää koskevan ehdotuksen osalta esityksen valmistelun pohjana on ollut korkeimman hallinto-oikeuden 22 päivänä kesäkuuta 1993 tekemä esitys tasavallan presidentille Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 8 §:n muuttamisesta.

4.2.Lausunnot

Verotuksen muutoksenhakutyöryhmän mietinnöstä (Verotuksen muutoksenhakujärjestelmän uudistaminen. Työryhmän mietintö. Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 4/1993) on saatu lausunnot valtiovarainministeriöltä, verohallitukselta, tullihallitukselta, eduskunnan oikeusasiamieheltä, korkeimmalta hallinto-oikeudelta, liikevaihtovero-oikeudel- ta, lääninoikeuksilta, Keskuskauppakamarilta, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto r.y:ltä, Veronmaksajain Keskusliitto r.y:ltä, Hallintolakimiehet r.y:ltä, Lääninoikeustuomarit r.y:ltä ja Suomen Lakimiesliitolta. Lausunnoista on laadittu yhteenveto oikeusministeriössä.

Veroasioiden valituslupajärjestelmää koskevia ehdotuksia kannatettiin lähes kaikissa lausunnoissa. Useat lausunnonantajista korostivat sitä, että valituslupajärjestelmän laajentaminen edellyttää oikaisumenettelyn kehittämistä työryhmän ehdotusten mukaisesti. Eduskunnan oikeusasiamiehen, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto r.y:n lausunnoissa ei ehdotusta kannatettu, vaan katsottiin sen voivan heikentää verovelvollisten oikeusturvaa.

Välillisen verotuksen muutoksenhakujärjestelmän uudistamista koskeviin ehdotuksiin suhtauduttiin myönteisesti useimmissa lausunnoissa. Monissa näistä lausunnoista pidettiin liikevaihtoverovalitusten keskittämistä Uudenmaan lääninoikeuteen ratkaisukäytännön yhtenäisyyden vuoksi tärkeänä. Toisaalta useissa lääninoikeuksien lausunnoissa katsottiin, että liikevaihtoverovalitukset tulisi hajauttaa kaikkiin lääninoikeuksiin. Hallintolakimiehet r.y:n ja Suomen Lakimiesliiton lausunnoissa katsottiin, että liikevaihtovero-oikeuden esittelijäjäsenille tulisi uudistuksessa turvata tuomarin aseman säilyminen. Tähän kiinnitettiin huomiota myös liikevaihtovero-oikeuden lausuntoon liittyneessä liikevaihtovero-oikeuden esittelijäjäsenten muistiossa.

1.1.Laki muutoksenhausta hallintoasioissa

1 §. Nykyisin pykälän 3 momentissa viitataan 13 b §:n 4 momenttiin, joka ehdotetaan kumottavaksi. Viittaus ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi 13 a §:ään. Momentista poistettaisiin myös erillinen maininta valituslupahakemuksesta, koska valituslupasäännöksiä ehdotetaan selkeytettäväksi ja yksinkertaistettavaksi niin, että valituslupahakemus sisältyisi valitukseen.

7 a §. Pykälässä säädetään nykyisin siitä, että valituslupaa koskeva hakemus tehdään samalle viranomaiselle kuin valitus. Koska ehdotetussa järjestelmässä valituslupahakemus sisältyisi valitukseen, ei tämä pykälä olisi enää tarpeen, joten se ehdotetaan kumottavaksi.

12 §. Pykälän 6 momentissa olevaan luetteloon asioista, jotka lupajärjestelmän piiriin kuuluvien päätösten valitusosoituksissa on mainittava 1 momentissa lueteltujen seikkojen lisäksi, ehdotetaan lisättäväksi, että valitusosoituksessa tulisi mainita myös ne perusteet, joilla valituslupa voidaan myöntää. Valitusosoitusten laatiminen mahdollisimman selkeään muotoon olisi ehdotuksen mukaisessa veroasioiden yleisessä valituslupajärjestelmässä tärkeää, sillä verovelvollinen saisi tiedon valitusoikeuden luvanvaraisuudesta ja valituslupaperusteista tavallisesti valitusosoituksesta.

Valituskieltoa koskeva nykyisin 6 momenttiin sisältyvä maininta ehdotetaan sijoitettavaksi uuteen 7 momenttiin.

13 a §. Valitusluvan hakemista koskevat yleiset säännökset ovat nykyisin lain 7 a, 13 a ja 13 b §:ssä. Milloin valituksen tekemiseen on tarpeen valituslupa, on nykyisten säännösten mukaan tehtävä valituslupahakemus. Lupahakemuskirjaan on liitettävä valituskirja tai sisällytettävä valitus.

Valituslupamenettelyä koskevat säännökset saattavat olla nykyisin valittajan kannalta vaikeaselkoisia. Käytännössä ei aina laadita erityistä valituslupahakemusta, johon valitus liitettäisiin tai sisällytettäisiin. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle osoitetut muutoksenhakukirjelmät asioissa, joissa valituslupa on valituksen tekemisen edellytyksenä, ovat muodoltaan tavallisesti valituskirjelmiä, joissa myös pyydetään valituslupaa ja perustellaan luvan myöntämisen edellytysten olemassaoloa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että se vastaisi mahdollisimman tarkoin nykyistä käytäntöä.

Esityksessä ehdotetaan, että valituslupajärjestelmän piiriin kuuluvissa asioissa laadittaisiin valituskirjelmä, johon olisi sisällytettävä valituslupahakemus. Lupahakemuksella tarkoitettaisiin sitä, että valittajan olisi ilmoitettava ne syyt, joiden vuoksi valituslupa tulisi myöntää. Näiden perustelujen esittäminen olisi valittajan edun mukaista. Perusteluja lukuun ottamatta ei valituslupahakemukselle asetettaisi erityisiä muotovaatimuksia.

Valituskirjelmässä olevien puutteellisuuksien poistamista koskeva 11 §:ssä tarkoitettu täydennysmenettely ei sanamuotonsa mukaan nykyisin koske niitä tilanteita, joissa valituksen tekemiseen on tarpeen valituslupa mutta valituslupahakemus on puutteellinen tai valitus on tehty valituslupaa pyytämättä. Valituslupamenettelyn tulisi kuitenkin olla järjestetty niin, ettei valitusluvan hakeminen välttämättä edellytä asianajajan tai muun asiamiehen käyttämistä. Nykyisin lupahakemuksen täydentämistä ja hakemuksen tutkimatta jättämistä koskeviin säännöksiin viitataan 13 b §:n 4 momentissa, joka ehdotetaan kumottavaksi. Ehdotetun 13 a §:n 2 momentin säännöksen mukaan valittajalle olisi annettava tilaisuus täydentää 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla valituskirjelmää myös niissä tapauksissa, joissa valituslupahakemuksen perusteluja ei ole esitetty. Täydennysmenettelyä ei kuitenkaan tarvittaisi, jos luvan myöntäminen tai epääminen olisi selvää huolimatta siitä, ettei valittaja ole esittänyt hakemukselleen perusteluja. Samassa momentissa mainittaisiin myös viittaus valituksen tutkimatta jättämistä koskevaan 11 a §:ään. Uudet säännökset eivät muuttaisi tältä osin korkeimmassa hallinto-oikeudessa noudatettavia menettelytapoja.

Lupahakemuksen tekemisen määräaikaa koskevat nykyiset 13 a §:n säännökset olisivat tarpeettomia, koska lupahakemus ei ehdotuksen mukaan olisi erillinen, vaan se sisältyisi valitukseen.

Säännöksessä käytettäisiin valituskirjelmästä nimitystä valituskirja niin kuin nykyisin. Valituskirja mainitaan useissa muissakin tämän lain pykälissä. Niitä ei ole tarkoituksenmukaista tässä yhteydessä muuttaa.

Valituslupahakemusta koskevia säännöksiä sovellettaisiin kaikissa niissä asioissa, joissa muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen on tarpeen valituslupa. Valitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen on rajoitettu valituslupasäännösten avulla myös muutamissa muissa asiaryhmissä kuin veroasioissa. Valituslupasäännöksiä on nykyisin lastensuojelulaissa (683/83) , sosiaalihuoltolaissa (710/82) , työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetussa laissa (131/73) , vesilaissa, kunnallisvaalilaissa (361/72) , vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (380/87) , kansanedustajain vaaleista annetussa laissa (391/69) , korkeakouluopiskelijoiden opintotuesta annetussa laissa (111/92) , opintotukilaissa (112/92) ja maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (1336/92) .

13 b §. Pykälässä on nykyisin säännöksiä lupahakemuskirjan sisällöstä ja sen täydentämisestä sekä hakemuksen tutkimatta jättämisestä. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Ehdotuksen mukaan hakemus sisällytettäisiin valituskirjaan ja lupahakemuksen perustelujen esittämisestä säädettäisiin 13 a §:n 1 momentissa, joten pykälän 1―3 momenteissa luetelluista seikoista ei olisi tässä tarpeen säätää. Lupahakemuksen täydentämistä ja hakemuksen tutkimatta jättämistä koskeva 4 momentti ehdotetaan siirrettäväksi 13 a §:n 2 momentiksi.

14 §. Kun valituslupahakemus sisältyisi valitukseen, olisi 14 §:n 1 ja 3 momenteista poistettava maininta valituslupahakemuksesta. Nykyisin niissä mainitaan erikseen valitusluvan hakeminen ja valituksen tekeminen. Se pääsääntö, että valituslupajärjestelmän piiriin kuuluvassa asiassa annettu päätös on täytäntöönpanokelpoinen, vaikka valitusaika ei ole vielä kulunut umpeen tai valitus on vireillä, ei muuttuisi. Verotuspäätös olisi kuitenkin muutoksenhausta huolimatta täytäntöönpanokelpoinen erityissäännösten perusteella samalla tavoin kuin nykyisin.

1.2.Laki Korkeimmasta hallinto-oikeudesta

3 §. Pykälän 2 momentissa säädetään nykyisin, että liikevaihtovero-oikeuden jäsenten virkojen täyttämistä ja hoitamista sekä liikevaihtovero-oikeuden työjärjestystä koskevat asiat kuuluvat korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäviin sen mukaan kuin niistä erikseen säädetään. Liikevaihtovero-oikeuden lakkauttamista koskevan ehdotuksen vuoksi momentti voitaisiin tarpeettomana kumota.

4 §. Pykälästä poistettaisiin viittaus kumottavaan 3 §:n 2 momenttiin.

8 §. Pykälässä säädetään nykyisin, että korkein hallinto-oikeus on tuomionvoipa viisijäsenisenä, jollei eräänlaisten asiain ratkaisemista varten ole laissa erikseen säädetty suurempaa tai pienempää jäsenmäärää.

Perussäännös korkeimman hallinto-oikeuden tuomionvoivasta jäsenmäärästä on hallitusmuodon 57 §:ssä, jonka mukaan noudatetaan, mitä korkeimmasta oikeudesta on hallitusmuodon 54 §:n 3 momentissa säädetty. Korkein oikeus on 54 §:n 3 momentin mukaan tuomionvoipa viisijäsenisenä, jollei laissa ole erikseen säädetty suurempaa tai pienempää jäsenmäärää. Pienin tuomionvoipa jäsenmäärä on kuitenkin kolme. Korkeimmassa oikeudessa käsitellään valituslupahakemukset Korkeimmasta oikeudesta annetun lain 7 a §:n mukaisesti kolmijäsenisessä kokoonpanossa. Korkein oikeus käsittelee kolmijäsenisenä myös täytäntöönpanon kieltämistä ja keskeyttämistä koskevat asiat sekä eräät muut laissa erikseen luetellut asiat.

Esityksessä ehdotetaan, että korkein hallinto-oikeus voisi käsitellä ja ratkaista kolmijäsenisenä valitusluvan myöntämistä koskevan asian, täytäntöönpanon kieltämistä tai keskeyttämistä koskevan asian sekä asian, jossa valitus tai hakemus on peruutettu taikka jossa on kysymys siitä, onko muutoksenhaku tehty määräajassa tai säädettyä muotoa noudattaen. Äänestyksessä noudatettaisiin yleisiä sääntöjä, joten kolmijäsenisenäkin ratkaisu tehtäisiin enemmistöpäätöksellä. Kolmijäseninen kokoonpano ei voisi ratkaista valituslupahakemuksessa tarkoitettua valitusasiaa. Sitä vastoin kolmijäseninen kokoonpano voisi siirtää valituslupa-asian viisijäsenisen kokoonpanon ratkaistavaksi.

Valituslupa-asioiden ja eräiden muiden asioiden käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa kolmen jäsenen kokoonpanossa voidaan toteuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä lisäämällä korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 8 §:ään uusi 2 momentti. Esityksen mukaan kolmen jäsenen kokoonpano olisi momentissa mainittuja asioita käsiteltäessä vähimmäiskokoonpano, joten tällainen asia voitaisiin käsitellä myös viisijäsenisessä tai sitä suuremmassa kokoonpanossa. Tältä osin säännös poikkeaisi korkeinta oikeutta koskevasta vastaavasta säännöksestä.

Ehdotettu säännös koskisi päätöksentekoa valitusluvan myöntämistä koskevassa asiassa silloinkin, kun ratkaisuna on valitusluvan epääminen. Säännös koskisi myös muita valituslupa-asioita kuin veroasioita, mutta vesiasiat jäisivät tämän säännöksen soveltamisen ulkopuolelle. Kolmen jäsenen kokoonpano ei sovellu valituslupa-asioiden käsittelyyn vesiasioissa, sillä näiden asioiden käsittelyyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa osallistuu viiden varsinaisen jäsenen ohella myös kaksi asiantuntijajäsentä.

Nykyinen valituslupamenettely on tarpeettoman raskas korkeimman hallinto-oikeuden kannalta, koska kysymys valitusluvan myöntämisestä käsitellään viiden jäsenen kokoonpanossa samoin kuin varsinaiset valitukset. Valituslupa-asioita on korkeimmassa hallinto-oikeudessa nykyisin vuosittain noin 400. Valituslupahakemuksen käsittelyssä on yleensä kysymys yksinkertaisemmasta asiasta kuin valituksen ratkaisemisessa. Jos valitusluvan myöntämistä koskevat kysymykset voitaisiin käsitellä suppeammassa kokoonpanossa kuin varsinaiset valitukset, voitaisiin korkeimman hallinto-oikeuden voimavaroja keskittää nykyistä enemmän ratkaisujen tekemiseen ja päätösten perustelemiseen niissä asioissa, joissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun saaminen on erityisen tärkeää.

Täytäntöönpanon kieltämistä tai keskeyttämistä koskeva asia on ratkaistava kiireellisesti. Se soveltuu käsiteltäväksi normaalia pienemmässä kokoonpanossa myös sen vuoksi, että ratkaisu on väliaikainen ja luonteeltaan yleensä varsinaisen valituksen ratkaisemista yksinkertaisempi. Kolmijäsenisessä kokoonpanossa ratkaistavaksi soveltuisivat myös momentissa mainitut yksinkertaiset prosessuaaliset kysymykset. Tällaisesta asiasta olisi kyse esimerkiksi tilanteessa, jossa valitus on jätettävä tutkimatta sen vuoksi, että valittaja ei ole poistanut valituksessa olevaa puutteellisuutta, vaikka hänelle on varattu siihen tilaisuus.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on vuosina 1970―1987 ollut mahdollisuus ratkaista asiat vesi- ja patenttiasioita lukuun ottamatta nelijäsenisenä, jos jäsenistä vähintään kolme oli ratkaisusta yhtä mieltä. Tuomionvoivan jäsenmäärän vähentäminen perustui tuolloin asioiden ruuhkantumisen estämisen vuoksi annettuun väliaikaiseen lainsäädäntöön.

Viime aikoina on korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuvien asioiden määrä olennaisesti noussut. Esitetyn säännöksen tavoitteena on turvata asioiden käsittelyajan säilyminen kohtuullisena huolimatta siitä, että henkilöstömenoissa on yleislinjan mukaisesti säästettävä vuosina 1993 ja 1994.

Asian valmistelussa on ollut esillä myös kolmijäsenisen kokoonpanon ulottaminen ylimääräistä muutoksenhakua koskeviin asioihin, jollei kysymys ole vesi- tai patenttiasiasta taikka hakemus koske korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen poistamista tai purkamista. Näiden asioiden sisällyttäminen ehdotettuun säännökseen ei kuitenkaan vaikuttaisi olennaisesti korkeimman hallinto-oikeuden työmäärään, koska tällaisten asioiden määrä ei ole kovin suuri. Toisaalta ylimääräistä muutoksenhakua koskevat asiat ovat usein luonteeltaan tulkinnanvaraisia ja niillä voi olla huomattava merkitys asianosaiselle. Näiden syiden vuoksi ei ylimääräistä muutoksenhakua koskevia asioita ole ehdotuksessa sisällytetty kolmijäsenistä kokoonpanoa koskevaan säännökseen.

1.3.Verotuslaki

96 §. Tässä pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta lääninoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Verotuslaissa on muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen nykyisin rajoitettu sekä asian laatuun että päätöksen häviöarvoon perustuvien valituslupasäännösten avulla. Pykälän 1 momentin mukaan lääninoikeuden päätöksestä saisi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Useissa muissa verolaeissa viitattaisiin tähän pykälään. Säännökset merkitsisivät sitä, että veroasioissa siirryttäisiin nykyisestä osittaisesta valituslupajärjestelmästä veroasioiden yleiseen valituslupajärjestelmään.

Valituslupajärjestelmän ulkopuolelle jäisivät ne asiat, joissa korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitetaan verotuslaissa tarkoitettua veroa koskevasta muun viranomaisen kuin lääninoikeuden päätöksestä. Muutoksenhausta keskusverolautakunnan päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen säädettäisiin verotuslain 99 §:ssä samalla tavoin kuin nykyisin. Joissakin veroasioissa muutosta haetaan muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain säännösten mukaisesti. Esimerkiksi verotuslain 46 §:ssä tarkoitettua muiden kuin verovelvollisen ilmoitusvelvollisuutta koskevissa asioissa haetaan verohallituksen päätökseen muutosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ehdotettu valituslupajärjestelmä ei koskisi näitä asioita.

Valituslupajärjestelmän ulkopuolelle jäisivät myös ne veroasiat, joissa lääninoikeuden päätökseen haetaan muutosta muiden muutoksenhakusäännösten kuin verolakeihin sisältyvien säännösten perusteella. Esimerkiksi verotusta koskevat hallintoriita-asiat, joissa muutoksenhaku perustuu lähinnä lääninoikeuslain 2 ja 3 §:ään, jäisivät valituslupajärjestelmän ulkopuolelle. Näissä asioissa lääninoikeus ei toimi muutoksenhakuasteena, vaan ensimmäisenä asian käsittelevänä viranomaisena. Hallintoriidat ovat verotuslaissa tarkoitettuja veroja koskevissa asioissa harvinaisia, mutta niillä on käytännössä enemmän merkitystä eräissä muissa veromuodoissa, erityisesti leimaverotuksessa. Valituslupajärjestelmä ei koskisi myöskään kunnallisverosta vapauttamista koskevia asioita, joissa muutosta haetaan kunnallislain (953/76) säännösten mukaisesti.

Pykälä olisi luonteeltaan yleissäännös, joten sitä ei sovellettaisi metsän veroluokitusta koskevissa asioissa, joissa lääninoikeuden päätös on verotuslain 90 §:n 4 momentin perusteella lopullinen.

Valituslupaperusteet olisivat ehdotetun 2 momentin mukaan nykyistä laajemmat. Valituslupa voitaisiin myöntää ensiksikin, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi (1 kohta). Tämän ennakkopäätösperusteen avulla turvattaisiin yleisesti verokohtelun yhtenäisyyttä ja ennakoitavuutta. Se vastaisi nykyistä verotuslain 96 c §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista valituslupaperustetta. Lupa voitaisiin myöntää myös, jos asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi (2 kohta). Lisäksi valituslupa voitaisiin myöntää muusta painavasta syystä (3 kohta). Nämä valituslupaperusteet ovat uusia. Niiden tavoitteena on antaa oikeussuojaa lähinnä yksittäiselle verovelvolliselle tilanteessa, jossa lääninoikeuden päätös on virheellinen tai jossa valitusluvan myöntäminen on muusta syystä tarpeen.

Ennakkopäätösperuste tulisi kyseeseen lähinnä silloin, kun verotus- ja oikeuskäytäntö on jossakin kysymyksessä epäyhtenäinen tai kun uuteen lainsäädäntöön liittyy tulkintaongelmia, joita ei ole aikaisemmin ratkaistu. Ennakkopäätösperusteella voitaisiin valituslupa myöntää silloinkin, kun korkein hallinto-oikeus haluaa vahvistaa lääninoikeuden päätöksen sellaisenaan tai muuttaa vain sen perusteluja. Valituslupa voitaisiin tällä perusteella myöntää myös siinä tapauksessa, että muutoksenhaun kohteena oleva yksittäinen tapaus on taloudelliselta arvoltaan vähäinen, jos siinä on kyse sellaisesta tulkintaongelmasta, jonka arvioidaan koskevan useita verovelvollisia.

Ilmeisen virheen perusteella valituslupa voitaisiin myöntää silloin, kun on erityistä aihetta saattaa tällainen asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Säännöksessä tarkoitettu ilmeinen virhe voisi olla joko menettelyvirhe tai muu ilmeinen virhe. Ilmeiselle virheelle on tällöin ominaista, että kyse on oikeudellisesti selvästä virheestä, joka voidaan yleensä havaita helposti lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä. Ilmeinen menettelyvirhe voi olla kyseessä esimerkiksi siinä tapauksessa, että verovelvollista ei ole kuultu vaikka häntä olisi ollut kuultava asiasta. Muulla ilmeisellä virheellä tarkoitetaan esimerkiksi virheellisyyttä laintulkinnassa tai näytön arvioinnissa. Muu ilmeinen virhe voi olla kyseessä myös silloin, kun asiassa on tullut esille sellaisia uusia oikeudellisia tai tosiasiallisia perusteita, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Luvan myöntäminen ilmeisen virheen perusteella edellyttää lisäksi, että asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on virheen vuoksi erityistä aihetta. Erityinen aihe tarkoittaa tällöin lähinnä asian merkittävyyttä valittajan kannalta. Mikäli muutoksenhaulla ei olisi valittajalle taloudellista merkitystä joko sen vuoksi, ettei asiassa tapahtunut virhe ole vaikuttanut asian lopputulokseen tai siitä syystä, että asia on taloudelliselta arvoltaan vähäinen, ei valituslupaa voitaisi tämän kohdan perusteella myöntää.

Valituslupa voitaisiin myöntää myös muun painavan syyn perusteella. Tällainen syy voisi olla erityisesti silloin, kun muutoksenhaun kohteena oleva päätös on valittajan kannalta erityisen merkittävä mutta asialla ei ole ennakkopäätösmerkitystä eikä asiassa ole tapahtunut ilmeistä virhettä. Asia voi olla valittajan kannalta erityisen merkittävä esimerkiksi siinä tapauksessa, että asialla on sinänsä erittäin suuri taloudellinen merkitys tai kyseessä oleva asia toistuu valittajan verotuksessa vuosittain. Tällaisessa tapauksessa voi valitusluvan myöntäminen olla tarpeen esimerkiksi sen vuoksi, että valittajalle on tärkeää voida varmistua lääninoikeuden päätöksen oikeellisuudesta. Vaikka valituksessa tarkoitetulla asialla olisi sinänsä vähäinen merkitys, valituksella voi olla verovelvolliselle erityistä merkitystä toista veromuotoa koskevassa asiassa tai muussa, esimerkiksi sosiaaliturvaa, koskevassa asiassa. Nykyisin valituslupa voidaan verotuslain 96 c §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan myöntää, jos asianomainen näyttää, että valituksella on hänelle erittäin suuri merkitys muutoinkin kuin siinä asiassa. Ehdotetussa järjestelmässä valituslupa voitaisiin tällöin myöntää muun painavan syyn perusteella.

Valitusluvan myöntämistä harkittaessa tulisi ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus saattaa joissakin tapauksissa edellyttää asian käsittelyä kahdessa tuomioistuinasteessa. Tällaisessa asiassa voitaisiin valituslupa myöntää muun painavan syyn perusteella siinäkin tapauksessa, ettei asialla olisi ennakkopäätösmerkitystä eikä asiassa olisi tapahtunut ilmeistä virhettä.

Valituslupaperusteet koskisivat samalla tavoin sekä verovelvollisen että veronsaajan tekemiä valituksia. Veronsaajalle myönnettäisiin kuitenkin käytännössä valituslupa ilmeisesti useimmiten ennakkopäätösperusteella, vaikka muillakin perusteilla lupa voitaisiin myöntää. Veroasioiden valituslupaperusteet on pyritty laatimaan sellaisiksi, että niitä voitaisiin käyttää valmistelun pohjana harkittaessa valmisteltavana olevaan hallintolainkäyttölakiin otettavia yleisiä valituslupaperusteita.

Peruste valitusluvan myöntämiselle voi koskea vain osaa muutoksenhaun kohteena olevaa ratkaisua. Tällöin olisi pykälän 3 momentin mukaan mahdollista myöntää valituslupa niin, että se koskisi vain osaa valituksesta. Tällaisessa tapauksessa valitus voitaisiin valituksen käsittelyn yhteydessä ottaa käsiteltäväksi muultakin osalta. Tämä vastaisi nykyistä käytäntöä. Valitusluvan myöntämisestä ei olisi välttämätöntä ilmoittaa valittajalle erikseen ennen valituksen käsittelemistä ja sen ratkaisemista. Tällainen ilmoittaminen voisi kuitenkin olla asianmukaista esimerkiksi silloin, kun asianosainen esittää perustellun syyn erillisen valituslupapäätöksen antamiselle. Ilmoittamisesta ei olisi tarpeen säätää verotuslaissa mutta tarvittaessa asiasta voitaisiin antaa määräyksiä korkeimman hallinto-oikeuden työjärjestyksessä.

Valitus olisi 4 momentin mukaan tehtävä 60 päivän kuluessa lääninoikeuden päätöksen tiedoksisaannista. Myös veronsaajan valitusaika laskettaisiin päätöksen tiedoksisaannista samalla tavoin kuin nykyisin. Valitusaika olisi pidempi kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain mukainen 30 päivän valitusaika korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituslupajärjestelmän piiriin kuuluvat verovalitusasiat voivat joissakin tapauksissa olla laajoja ja koskea esimerkiksi useita verovelvollisia, jotka ovat keskenään intressiyhteydessä. Tällaisissa tilanteissa selvitysten hankkiminen valituksen kohteena olevasta asiasta saattaa olla hankalaa. Tämä puoltaa pitkää valitusaikaa. Välitöntä verotusta koskevissa asioissa jatkovalitusaika on nykyisinkin 60 päivää, joten ehdotus ei tältä osin merkitsisi muutosta. Valituskirjelmä tulisi toimittaa valitusajassa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai päätöksen tehneelle lääninoikeudelle. Nykyisinkin valituskirjelmä ja valituslupahakemus voidaan verotuslain 96 §:n 2 ja 3 momentin sekä 96 d §:n perusteella toimittaa joko lääninoikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valituskirjelmään tulisi liittää samalla tavoin kuin nykyisinkin lääninoikeuden päätös ja selvitys siitä, milloin valittaja on saanut päätöksen tiedokseen. Nykyisin tästä mainitaan verotuslain 96 §:n 2 momentissa. Valituskirjelmän liitteeksi tarvittavat asiakirjat ilmenevät kuitenkin muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain 9 b §:stä, joten niistä ei ole tarpeen säätää erikseen verotuslaissa.

96 a §. Pykälässä säädettäisiin siitä, kenellä on valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valtion puolesta valitusoikeus olisi tarkastusasiamiehellä ja kunnan puolesta kunnanhallituksella niin kuin nykyisin. Pykälä vastaisi nykyistä verotuslain 96 §:n 1 momenttiin sisältyvää säännöstä. Ehdotettu pykälä korvaisi nykyisen 96 a §:n, jossa säädetään valituslupajärjestelmän piiriin kuuluvista asiaryhmistä.

96 b §. Pykälässä säädetään nykyisin niistä asioista, jotka kuuluvat valituslupajärjestelmän piiriin päätöksen häviöarvon perusteella. Säännös ehdotetaan kumottavaksi.

96 c §. Pykälässä säädetään nykyisin valituslupaperusteista. Säännös ehdotetaan kumottavaksi, sillä valituslupaperusteista säädettäisiin ehdotuksen mukaan 96 §:n 2 momentissa.

96 d §. Pykälän 1 momentissa säädetään nykyisin lupahakemuskirjan toimittamisesta viranomaiselle ja 2 momentissa säädetään, että muutoin on noudatettava pykälässä mainittuja muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain valituslupaa koskevia säännöksiä. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, sillä muutoksenhausta hallintoasioissa annettua lakia ehdotetaan esityksessä muutettavaksi niin, että lupahakemus sisältyisi valitukseen. Erillistä viittausta muutoksenhausta hallintoasioissa annettuun lakiin ei tarvittaisi, sillä muutoksenhausta hallintoasioissa annettua lakia sovelletaan yleislakina myös verotusta koskevassa muutoksenhaussa siltä osin, kuin veroasioiden osalta ei ole annettu erityissäännöksiä.

1.4.Ennakkoperintälaki

53 §. Lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen tarvitaan tämän lain soveltamista koskevassa asiassa nykyisinkin aina valituslupa. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälän 1 momentissa viitattaisiin.

54 §. Pykälässä säädetään nykyisin lähinnä valituslupaperusteista ja valitusajasta. Säännös ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska 53 §:ssä viitattaisiin verotuslain 96 §:ään.

1.5.Laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta

17 §. Lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen tarvitaan tämän lain soveltamista koskevassa asiassa nykyisinkin aina valituslupa. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälän 3 momentissa viitattaisiin.

17 a §. Pykälässä säädetään nykyisin lähinnä valituslupaperusteista ja valitusajasta. Säännös ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska 17 §:ssä viitattaisiin verotuslain 96 §:ään.

1.6.Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta

21 §. Tämän lain soveltamista koskevissa asioissa ei muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälän 3 momentissa viitattaisiin.

1.7.Perintö- ja lahjaverolaki

48 §. Tämän lain soveltamista koskevissa asioissa ei muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälässä viitattaisiin. Ehdotus ei merkitsisi muutosta siihen, että lain 46 §:n 3 momentissa tarkoitetusta ennakkotietoa koskevasta lääninoikeuden päätöksestä ei saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

1.8.Kiinteistöverolaki

27 §. Muutoksenhaku lääninoikeuden päätökseen. Tämän lain soveltamista koskevissa asioissa on muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen nykyisin osittain rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä.

1.9.Laki liikevaihtovero-oikeudesta annetun lain kumoamisesta

1 §. Liikevaihtovero-oikeus lakkautettaisiin kumoamalla liikevaihtovero-oikeudesta annettu laki. Samalla kumoutuisi myös liikevaihtovero-oikeudesta annetun lain perusteella annettu asetus. Liikevaihtovero-oikeus mainitaan asiakirjain lähettämisestä annetun lain (74/54) 5 §:ssä, oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/84) 1 §:ssä ja valtion virkamieslain 68 §:n 2 momentissa (332/93) , mutta tässä yhteydessä ei ole katsottu tarpeelliseksi esittää niihin muutosta. Tarvittavat muutokset niihin voidaan tehdä myöhemmin, jos säännöksiä aikanaan muusta syystä muutetaan.

Perustelut liikevaihtovero-oikeuden lakkauttamiselle ja siellä nykyisin käsiteltävien asioiden siirtämiselle Uudenmaan lääninoikeuteen ilmenevät esityksen yleisperusteluista.

2 §. Tarkemmat siirtymäsäännökset sisältyisivät asianomaisiin erityislakeihin. Liikevaihtovero-oikeuden lakkauttamiseen liittyvistä henkilöstöjärjestelyistä päätettäisiin erikseen.

3 §. Uudistuksen voimaantuloajankohtaan liittyviä näkökohtia tarkastellaan lähemmin esityksen yleisperusteluissa.

1.10.Liikevaihtoverolaki

110 §. Lääninveroviraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen haettaisiin 1 momentin mukaan muutosta liikevaihtovero-oikeuden asemesta Uudenmaan lääninoikeudelta. Valtion puolesta olisi valitusoikeus lääninverovirastossa olevalla valtionasiamiehellä, kuten nykyisin.

Muutosta ei nykyisen 3 momentin mukaan saa hakea päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkotietoa, eikä 70 §:n 4 momentissa tarkoitetun palautushakemuksen johdosta annettuun päätökseen. Esityksessä ei ehdoteta muutosta näihin valituskieltoihin.

Eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta annetun lain (664/66) 7 §:n mukaan on vakuutusmaksusta suoritettavasta verosta muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä liikevaihtoverolaissa on säädetty liikevaihtoverosta. Tämän viittaussäännöksen perusteella haettaisiin myös vakuutusmaksusta suoritettavaa veroa koskevaan lääninveroviraston päätökseen muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeuteen.

111 §. Pykälässä tarkoitetut asiakirjat olisi 4 momentin mukaan lähetettävä liikevaihtovero-oikeuden asemesta Uudenmaan lääninoikeudelle.

112 §. Pykälässä tarkoitettu tuomioistuin olisi liikevaihtovero-oikeuden asemesta lääninoikeus.

113 §. Pykälässä säädetään nykyisin siitä, että liikevaihtovero-oikeuden on korjattava päätöksessään oleva laskuvirhe tai siihen verrattava erehdys. Esityksen mukaan liikevaihtovero-oikeus lakkautettaisiin ja muutosta haettaisiin Uudenmaan lääninoikeudelta. Hallintotuomioistuin voi yleensä korjata päätöksessään olevan ilmeisen lasku- tai kirjoitusvirheen ylimääräisestä muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain 12 §:n perusteella. Liikevaihtoveroasiaa koskevan lääninoikeuden päätöksen korjaamisesta ei ole tarkoituksenmukaista antaa erityissäännöksiä, joten pykälä ehdotetaan kumottavaksi.

115 §. Tämän lain soveltamista koskevissa asioissa on muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen nykyisin osittain rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Pykälä vastaisi pääasialliselta sisällöltään verotuslain 96 §:ää. Siitä ilmenisivät muun muassa valituslupaperusteet ja valitusaika, jotka olisivat samanlaiset kuin muissa veroasioissa. Liikevaihtoveroasioissa valitusaika korkeimpaan hallinto-oikeuteen pidentyisi nykyisestä 30 päivästä 60 päivään.

116 §. Pykälässä säädetään nykyisin valituslupaperusteista, joista ehdotuksen mukaan säädettäisiin 115 §:ssä. Valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttää nykyisen 115 §:n 1 momentin perusteella liikevaihtovero-oikeudessa oleva valtionasiamies. Muissa veroasioissa valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttää tavallisesti lääninverovirastossa oleva virkamies tai verohallitus. Esityksessä ehdotetaan, että tässä laissa tarkoitetuissa asioissa valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttäisi lääninverovirastossa oleva valtionasiamies. Tämä käyttäisi valtion puhevaltaa myös lääninoikeudessa.

117 §. Pykälän 1 momentissa säädetään nykyisin lupahakemuskirjan toimittamisesta viranomaiselle ja 2 momentissa säädetään, että muutoin on noudatettava pykälässä mainittuja muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain valituslupaa koskevia säännöksiä. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, sillä muutoksenhausta hallintoasioissa annettua lakia ehdotetaan esityksessä muutettavaksi niin, että lupahakemus sisältyisi valitukseen. Erillistä viittausta muutoksenhausta hallintoasioissa annettuun lakiin ei tarvittaisi, sillä muutoksenhausta hallintoasioissa annettua lakia sovelletaan yleislakina myös verotusta koskevassa muutoksenhaussa siltä osin, kuin veroasioiden osalta ei ole annettu erityissäännöksiä.

118 §. Pykälässä tarkoitettu tuomioistuin, jolle päätös lähetetään tiedoksi, olisi liikevaihtovero-oikeuden asemesta Uudenmaan lääninoikeus. Lisäksi pykälästä poistettaisiin nykyinen maininta, jonka mukaan liikevaihtovero-oikeus antaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksi asianomaiselle silloin, kun muutosta liikevaihtovero-oikeuden päätökseen on haettu valtion puolesta. Muissa veroasioissa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksiantaminen kuuluu korkeimman hallinto-oikeuden tehtäviin siinäkin tapauksessa, että muutosta on haettu valtion puolesta. Tästä ei ole tarkoituksenmukaista poiketa liikevaihtoverotusta koskevissa asioissa.

119, 120, 122―124, 129 ja 134 §. Pykälissä tarkoitettu tuomioistuin olisi liikevaihtovero-oikeuden asemesta lääninoikeus.

1.11.Tullilaki

48 §. Piiritullikamarin päätökseen haettaisiin veroasiassa 1 momentin mukaan muutosta Uudenmaan lääninoikeudelta. Muussa kuin veroasiassa toimisi valitusviranomaisena tullihallitus samoin kuin nykyisin.

48 a §. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu viranomainen olisi tullihallituksen asemesta Uudenmaan lääninoikeus. Momentin sanamuotoa täsmennettäisiin niin, että pykälästä poistettaisiin maininta tavaranhaltijasta, sillä verovelvollistaholla voi valittajana joissakin tapauksissa olla myös muu kuin tavaranhaltija.

49 §. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu viranomainen olisi tullihallituksen asemesta lääninoikeus.

Pykälän 4 momentissa tarkoitettu viranomainen olisi tullihallituksen asemesta tavallisesti lääninoikeus. Tullihallitus toimisi kuitenkin edelleen valitusviranomaisena asioissa, jotka koskevat muita tullaukseen liittyviä hallinnollisia toimenpiteitä kuin verotusta. Näissä asioissa tullihallituksella säilyisi edelleen mahdollisuus määrätä oikeudenkäyntikulujen korvausta.

50 §. Tämän lain soveltamista koskevissa asioissa ei muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Pykälä vastaisi pääasialliselta sisällöltään verotuslain 96 §:ää. Siitä ilmenisivät muun muassa valituslupaperusteet ja valitusaika, jotka olisivat samanlaiset kuin muissa veroasioissa. Tulliveroasioissa valitusaika korkeimpaan hallinto-oikeuteen pidentyisi nykyisestä 30 päivästä 60 päivään.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttää piiritullikamarissa oleva tulliasiamies. Tämä käyttäisi valtion puhevaltaa myös lääninoikeudessa. Nykyisin tämän lain soveltamista koskevissa asioissa käyttää valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa tullihallituksessa oleva tulliasiamies. Koska liikevaihtoveroasioissa valtion puhevallan käyttäminen olisi ehdotuksen mukaan järjestetty siten, että lääninverovirastossa oleva valtionasiamies käyttäisi valtion puhevaltaa sekä lääninoikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ehdotetaan, että tullilain valtion puhevaltaa koskevia säännöksiä muutettaisiin vastaavalla tavalla.

50 a §. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta tullihallituksen antamaan ennakkotietoon ja muuhun tullihallituksen päätökseen. Nämä asiat eivät kuuluisi valituslupajärjestelmän piiriin, koska valituslupajärjestelmää ei olisi asianmukaista ulottaa niihin asioihin, joita ei käsitellä hallintotuomioistuimessa ennen kuin päätökseen haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valtion puhevaltaa käyttäisi näissä asioissa tullihallituksessa oleva tulliasiamies samoin kuin nykyisin.

1.12.Valmisteverotuslaki

26 §. Piiritullikamarin päätökseen haettaisiin veroasiassa 1 momentin mukaan muutosta Uudenmaan lääninoikeudelta. Muussa kuin veroasiassa toimisi valitusviranomaisena tullihallitus samoin kuin nykyisin.

26 a §. Pykälän 2 momentissa tarkoitettu viranomainen olisi tullihallituksen asemesta Uudenmaan lääninoikeus.

28 §. Tämän lain soveltamista koskevissa asioissa ei muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Pykälän 1 momentin mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät tullilain 50 §:stä, johon pykälässä viitattaisiin. Tullilain 50 §:stä ilmenisi myös se, että valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttäisi tässä momentissa tarkoitetuissa asioissa piiritullikamarissa oleva tulliasiamies.

Valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi luvanvarainen kaikissa niissä asioissa, joissa valmisteverotuslain muutoksenhakusäännöksiä sovelletaan joko valmisteverotuslain 1 §:n tai muussa laissa olevan viittaussäännöksen perusteella.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta tullihallituksen antamaan ennakkotietoon ja muuhun tullihallituksen päätökseen. Nämä asiat eivät kuuluisi valituslupajärjestelmän piiriin, koska valituslupajärjestelmää ei olisi asianmukaista ulottaa niihin asioihin, joita ei käsitellä hallintotuomioistuimessa ennen kuin päätökseen haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valtion puhevaltaa käyttäisi näissä asioissa tullihallituksessa oleva tulliasiamies samoin kuin nykyisin.

29 ja 30 §. Pykälissä tarkoitettu viranomainen olisi tullihallituksen asemesta lääninoikeus.

36 §. Pykälän viimeisessä virkkeessä tarkoitettu viranomainen voisi olla tullihallituksen ja korkeimman hallinto-oikeuden ohella lääninoikeus.

1.13.Laki auto- ja moottoripyöräverosta

20 §. Lain nykyinen 21 § siirrettäisiin 20 §:n 1 ja 2 momentiksi. Tältä osin säännös vastaisi sisällöltään nykyisiä säännöksiä. Auto- ja moottoripyöräveroa koskevassa verotus- ja muutoksenhakumenettelyssä noudatettaisiin soveltuvin osin liikevaihtoverolain säännöksiä, jollei tässä laissa toisin säädetä. Tämä merkitsisi muun muassa sitä, että auto- ja moottoripyöräveroa koskevasta lääninveroviraston tai Autorekisterikeskuksen päätöksestä tehty valitus käsiteltäisiin ensin liikevaihtoverolain 109 §:ssä tarkoitetussa oikaisumenettelyssä.

Maahantuonnin ja maahantuojan verotuksen osalta olisi kuitenkin noudatettava soveltuvin osin tullilainsäädännön säännöksiä, joten tällöin auto- ja moottoripyöräveroa koskevassa asiassa sovellettaisiin muun muassa tullilain 47 §:n säännöstä tullinoikaisusta tavaranhaltijan hyväksi. Säännöksen sanamuotoa täsmennettäisiin tältä osin niin, että siinä mainittaisiin myös lain 17 §:ssä tarkoitetun veron palauttaminen. Tämä vastaisi nykyistä käytäntöä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta Autorekisterikeskuksen ajoneuvohallinnon yksikön antamaan päätökseen. Nykyisin tämän yksikön päätökseen haetaan muutosta valittamalla liikevaihtovero-oikeuteen. Toisaalla esityksessä ehdotetaan, että liikevaihtovero-oikeus lakkautetaan ja sen toimivaltaan nykyisin kuuluvat valitusasiat siirretään Uudenmaan lääninoikeuteen. Tämän mukaisesti pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että Autorekisterikeskuksen ajoneuvohallinnon yksikön tämän lain nojalla antamaan päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeuteen. Valtion puolesta olisi valitusoikeus Uudenmaan lääninverovirastossa olevalla valtionasiamiehellä. Nykyisin valitusoikeus valtion puolesta on verohallituksella. Ehdotuksen tarkoituksena on, että valtion puhevallan käyttämistä koskevat tämän lain säännökset olisivat mahdollisimman yhdenmukaiset liikevaihtoverolain vastaaviin säännöksiin verrattuna.

21 §. Tämän lain soveltamista koskevissa asioissa ei muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla eikä liikevaihtoverolain valitusoikeuden rajoitusten ole oikeuskäytännössä katsottu koskevan tässä laissa tarkoitettuja asioita. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät liikevaihtoverolain 115 §:stä, johon pykälässä viitattaisiin. Pykälässä viitattaisiin myös liikevaihtoverolain 116 §:ään, josta ilmenisi, että valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttäisi tässä laissa tarkoitetuissa muissa kuin maahantuonnin tai maahantuojan verotusta koskevissa asioissa lääninverovirastossa oleva valtionasiamies. Tämä käyttäisi valtion puhevaltaa myös lääninoikeudessa. Valtion puhevaltaa koskevat tämän lain säännökset olisivat yhdenmukaiset liikevaihtoverolain ja tullilain vastaaviin säännöksiin verrattuna.

1.14.Laki moottoriajoneuvoverosta

32 §. Moottoriajoneuvoveron suorittamisvelvollisuutta tai suoritettavan veron määrää koskevaan Autorekisterikeskuksen päätökseen haetaan nykyisin muutosta valittamalla liikevaihtovero-oikeuteen. Ulkomaalla rekisteröidystä autosta 34 §:n 2 momentin mukaan määrättävää veroa koskevasta tulliviranomaisen päätöksestä valitetaan kuitenkin nykyisin tullihallitukseen. Toisaalla esityksessä ehdotetaan, että liikevaihtovero-oikeus lakkautetaan ja sen toimivaltaan nykyisin kuuluvat valitusasiat siirretään Uudenmaan lääninoikeuteen. Myös tullihallituksen toimivaltaan nykyisin kuuluvat verovalitukset siirretään ehdotuksen mukaan Uudenmaan lääninoikeuteen. Näiden ehdotusten mukaisesti pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että viranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeuteen. Valitusaika olisi 30 päivää samoin kuin nykyisin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämän lain soveltamista koskevissa asioissa ei muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät liikevaihtoverolain 115 §:stä, johon pykälässä viitattaisiin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtion puhevallan käyttämisestä. Nykyisin valtion puhevaltaa muutoksenhaussa Autorekisterikeskuksen päätöksestä liikevaihtovero-oikeuteen käyttää verohallitus. Muutoksenhaussa liikevaihtovero-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen käyttää valtion puhevaltaa liikevaihtovero-oikeudessa oleva valtionasiamies. Ehdotuksen mukaan valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttäisi tässä laissa tarkoitetuissa asioissa Uudenmaan lääninverovirastossa oleva valtionasiamies. Tämä käyttäisi valtion puhevaltaa myös lääninoikeudessa. Valtion puhevaltaa koskevat tämän lain säännökset olisivat yhdenmukaiset liikevaihtoverolain ja tullilain vastaaviin säännöksiin verrattuna.

1.15.Laki polttoainemaksusta

14 §. Muutoksenhaku ja täytäntöönpano . Polttoainemaksun määräämistä koskevaan Autorekisterikeskuksen päätökseen haetaan nykyisin muutosta valittamalla liikevaihtovero-oikeuteen. Toisaalla esityksessä ehdotetaan, että liikevaihtovero-oikeus lakkautetaan ja sen toimivaltaan nykyisin kuuluvat valitusasiat siirretään Uudenmaan lääninoikeuteen. Tämän mukaisesti pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että viranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla Uudenmaan lääninoikeuteen. Muutoksenhaussa noudatettaisiin, mitä moottoriajoneuvoverosta annetussa laissa säädetään. Polttoainemaksua koskevassa muutoksenhaussa lääninoikeuteen noudatettaisiin näin ollen moottoriajoneuvoverolain säännöksiä valitusajasta ja valtion puhevallan käyttämisestä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämän lain soveltamista koskevissa asioissa ei muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät liikevaihtoverolain 115 §:stä, johon pykälässä viitattaisiin. Valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttäisi Uudenmaan lääninverovirastossa oleva valtionasiamies. Tämä käyttäisi moottoriajoneuvoverolain 32 §:n 3 momentin perusteella valtion puhevaltaa myös lääninoikeudessa.

Pykälän nykyinen 2 momentti siirrettäisiin 3 momentiksi.

1.16.Leimaverolaki

92 §. Pykälän 3 momentissa säädetään nykyisin muutoksenhausta lääninoikeuden saman pykälän 1 momentissa tarkoitetun valituksen johdosta antamaan päätökseen. Muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei tässä laissa tarkoitetuissa asioissa ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälän 3 momentissa viitattaisiin.

Valituslupasäännökset eivät koskisi pykälän 2 momentissa mainittujen viranomaisten päätöksiä, joista voitaisiin valittaa suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valitusoikeuden rajoituksia samoin kuin nykyisin.

98 a §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta 94―97, 97 a―97 c ja 98 §:ssä tarkoitettuihin lääninveroviraston päätöksiin. Niihin haettaisiin muutosta lääninoikeudelta samalla tavoin kuin nykyisin. Samassa momentissa säädetään nykyisin myös muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ehdotuksen mukaan tästä säädettäisiin pykälän 2 momentissa.

Pykälän 2 momentti vastaisi 92 §:n 3 momentin säännöstä. Tässä pykälässä tarkoitetussa asiassa annettuun lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälän 2 momentissa viitattaisiin.

1.17.Luottoverolaki

22 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentti koskisi muutoksenhakua lääninveroviraston päätökseen. Muutosta voitaisiin hakea valittamalla lääninoikeuteen samoin kuin nykyisin. Momenttiin siirrettäisiin myös nykyisessä 2 momentissa oleva maininta siitä, ettei päätökseen, jolla lääninverovirasto on päättänyt olla antamatta ennakkotietoa, saa hakea muutosta valittamalla.

Pykälän 2 momentti koskisi muutoksenhakua lääninoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei tässä laissa tarkoitetuissa asioissa ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälän 2 momentissa viitattaisiin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtion puhevallan käyttämisestä. Valtion puolesta valitusoikeus olisi lääninverovirastossa olevalla verotusasiamiehellä. Nykyisin valtion puhevaltaa käyttää lääninverolautakunnassa oleva verotusasiamies. Koska lääninverolautakuntaa koskevat säännökset on kumottu lailla (1548/92) vuoden 1993 alusta, verotusasiamiestä koskeva maininta muutettaisiin vastaamaan nykyisiä säännöksiä. Momentin sanamuotoa selkeytettäisiin myös niin, ettei siinä enää lueteltaisi asioita, joista voidaan tehdä valitus valtion edun valvomiseksi. Momentin sisältöä ei olisi tarkoitus muuttaa.

1.18.Laki tilauslentoverosta

17 §. Muutoksenhaku. Pykälän 2 momentti koskisi muutoksenhakua lääninoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei tässä laissa tarkoitetuissa asioissa ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälän 2 momentissa viitattaisiin.

1.19.Elokuvaverolaki

14 §. Pykälään lisättävä uusi 4 momentti koskisi muutoksenhakua lääninoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei tässä laissa tarkoitetuissa asioissa ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälän 4 momentissa viitattaisiin.

Valituslupajärjestelmän piiriin kuuluisivat vain ne elokuvaveroa koskevat asiat, joissa korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitetaan lääninoikeuden päätöksestä. Lääninoikeus käsittelee ne elokuvaveroa koskevat asiat, joissa valituksen kohteena on lääninveroviraston maksuunpanopäätös tai elokuvaveron palauttamista koskevan hakemuksen johdosta annettu lääninveroviraston päätös.

Veroasioiden yleisen valituslupajärjestelmän piiriin eivät sen sijaan kuuluisi ne elokuvaveron suorittamisvelvollisuutta ja määrää koskevat asiat, joissa korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitetaan elokuvalautakunnan päätöksestä elokuvien tarkastuksen toimittamisesta annetun lain (300/65) 7 §:n mukaisesti. Valituslupajärjestelmää ei olisi asianmukaista ulottaa asioihin, joita ei käsitellä hallintotuomioistuimessa ennen kuin päätökseen haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

1.20.Arpajaisverolaki

16 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta lääninveroviraston päätökseen samalla tavoin kuin nykyisin. Momenttiin siirrettäisiin nykyisin 3 momentissa oleva valitusaikaa koskeva säännös. Säännöksen siirtäminen 3 momentista 1 momenttiin merkitsisi myös sitä, että 30 päivän valitusaika koskisi vain muutoksenhakua lääninveroviraston päätöksestä lääninoikeuteen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei tässä laissa tarkoitetuissa asioissa ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälän 2 momentissa viitattaisiin.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin valtion puhevallan käyttämisestä. Valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttäisi tarkastusasiamies samoin kuin nykyisin.

1.21.Rakennusverolaki

17 §. Muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei tässä laissa tarkoitetuissa asioissa ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälässä viitattaisiin. Lisäksi pykälässä säädettäisiin valtion puhevallan käyttämisestä. Valtion puhevaltaa käyttäisi verohallitus samoin kuin nykyisin.

1.22.Suhdannetalletuslaki

14 §. Nykyisin lääninoikeuden tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon pykälässä viitattaisiin.

1.23.Laki koiraverosta

12 §. Pykälään lisättävä 3 momentti koskisi muutoksenhakua lääninoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei tässä laissa tarkoitetuissa asioissa ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon 3 momentissa viitattaisiin.

Valituslupajärjestelmä ei koskisi lain 1 §:n 2 momentissa ja 3 §:ssä tarkoitettuja kunnanvaltuuston päätöksiä, joihin voidaan hakea muutosta kunnallislain säännösten mukaisesti.

1.24.Veronkantolaki

12 §. Pykälään lisättävä 4 momentti koskisi muutoksenhakua lääninoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei tässä laissa tarkoitetuissa asioissa ole nykyisin rajoitettu valituslupajärjestelmän avulla. Ehdotuksen mukaan lääninoikeuden päätökseen voitaisiin hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valituslupaperusteet ja valitusaika ilmenisivät verotuslain 96 §:stä, johon 4 momentissa viitattaisiin.

Valituslupasäännökset koskisivat vain veronkuittausta koskevia asioita, joissa lääninveroviraston päätöksestä valitetaan 12 §:n 3 momentin mukaisesti lääninoikeuteen. Muissa kuin veronkuittausta koskevissa veronkantolain soveltamiseen liittyvissä asioissa haetaan lääninveroviraston päätökseen muutosta muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain mukaisesti verohallitukselta, joka toimii ylempänä hallintoviranomaisena. Verohallituksen päätökseen voidaan hakea muutosta ilman valituslupaa. Tähän ei ehdoteta muutosta.

1.25.Laki tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan kumoamisesta

Lailla kumottaisiin liikevaihtovero-oikeutta koskeva maksuttomia suoritteita koskeva kohta tarpeettomana, koska liikevaihtovero-oikeus lakkautettaisiin. Uudenmaan lääninoikeuden välillistä verotusta koskevassa asiassa antamat suoritteet olisivat maksuttomia lain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella.