GP 304/1992

1.1.Nykyinen tilanne

Eräänä oleellisena osana lakisääteistä työeläketurvaa on, ettei eläkkeensaaja saa menettää eläkettään, vaikka työnantaja asetetaan konkurssiin. Työeläkelaitosten vastuunkantokyvyn varmistamisen yksi osa on eläketurvakeskuksesta otettava luottovakuutus. Eläkekassoille ja eläkesäätiöille luottovakuutus on säädetty pakolliseksi. Luottovakuutusta voidaan lisäksi käyttää eläkevakuutusyhtiöiden antamien lainojen vakuutena.

Vuonna 1989 alkanut luottovakuutuksen korvausmenon kasvu on aiheuttanut vakavaraisuutta vaarantavan tilanteen, jota ei ole pystytty luottovakuutuksen maksunkorotuksin hoitamaan. Eläketurvakeskuksen luottovakuutuksen maksukyvyn turvaamiseksi säädettiin tämän vuoksi laki työntekijäin eläkelain väliaikaisesta muuttamisesta (563/92) ja laki lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 1 §:n väliaikaisesta muuttamisesta (564/92) . Näiden lakien perusteella eläketurvakeskuksen toiminnan kulujen peittämiseksi kerättäviä varoja voitiin vuosina 1992 ja 1993 käyttää turvaamaan luottovakuutuksen maksukykyä. Tästä eläkelaitoksille aiheutuva kulu otetaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti huomioon työeläkevakuutusmaksun suuruutta vuodelle 1993 määrättäessä.

Samassa yhteydessä muutettiin maatalousyrittäjien eläkelakia (467/69) ja yrittäjien eläkelakia (468/69) väliaikaisesti siten, etteivät edellä mainitut muutokset vaikuttaisi yrittäjäeläkevakuutusmaksuihin.

1.2.Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Luottovakuutuksen maksukyvyn turvaaminen edellä kerrotulla tavalla oli tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi. Järjestely on voimassa vuoden 1993 loppuu. Tavoitteena oli palauttaa luottovakuutustoiminta pelkästään vakuutusliikkeen tuottoihin perustuvaksi vakuutustoiminnaksi ja siirtää eläketurvakeskuksen luottovakuutustoiminta tarkoitusta varten perustettavan vakuutusyhtiön hoidettavaksi.

Luottovakuutuksen korvausmenosta vuosina 1992 ja 1993 johtuvan lisärahoituksen tarpeen arvioitiin merkitsevän 0,3 prosenttiyksikön väliaikaista korotusta työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain ja eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain mukaisiin vakuutusmaksuihin vuonna 1993. Tämän hetkisen arvion mukaan lisärahoitustarve on kuitenkin olennaisesti tätä lukua suurempi. Esityksellä pyritään turvaamaan eläketurvakeskuksen luottovakuutuksen maksukyky jatkamalla edellä selostettujen väliaikaisten lakien voimassaoloa vielä vuoden 1994 ajaksi. Osa vakuutusmaksun korotuksesta toteutetaan vasta vuonna 1994.

Eläketurvakeskuksen luottovakuutustoiminnan siirtämistä vakuutusyhtiön hoidettavaksi on selvitetty. Tarkoituksena on, että hallituksen esitys tätä varten annettaisiin vuoden 1992 lopussa. Tavoitteena on, että uusi yhtiö aloittaisi toimintansa vuoden 1994 alusta.

1.3.Lakiehdotusten perustelut

Työntekijäin eläkelakiin väliaikaisesti lisättyä 13 b §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteessa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) sekä eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain (662/85) mukaista toimintaa harjoittavat eläkelaitokset olisivat paitsi vuosina 1992 ja 1993 myös vuonna 1994 vastuussa luottovakuutuksen kuluista, jotka ovat syntyneet vuosina 1992 ja 1993. Kulut otettaisiin huomioon vuosien 1993 ja 1994 työeläkevakuutusmaksuissa. Vuonna 1994 eläketurvakeskukselle luottovakuutuksesta mahdollisesti syntyviä tappioita ei enää otettaisi huomioon työeläkevakuutusmaksussa.

Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin viittaussäännökseen tehtyä teknistä muutosta jatkettaisiin vuoden 1994 ajaksi.

Myös maatalousyrittäjien eläkelain 10 §:ään ja yrittäjien eläkelain 9 §:ään tehtyjä väliaikaisia muutoksia jatkettaisiin vuoden 1994 ajaksi.

Sen estämättä, mitä 12 §:n 1 momentin 5 kohdassa säädetään, voidaan mainitussa lainkohdassa tarkoitettuihin eläketurvakeskuksen kustannuksiin vuosina 1992, 1993 ja 1994 lukea luottovakuutustoiminnasta vuosina 1992 ja 1993 aiheutuvien kulujen peittämiseen tarvittava määrä siltä osin kuin luottovakuutusliikkeen varat eivät siihen riitä.

Edellä 2 momentissa tarkoitetuilta eläkelaitoksilta voidaan vuosina 1992 ja 1993 periä ennakkoa myös seuraavana vuonna eläketurvakeskuksen kustannuksiin luettavia 1 momentissa tarkoitettuja kuluja varten. Vuosille 1993 ja 1994 vahvistettavaa 2 momentissa tarkoitettujen lakien mukaista työeläkevakuutusmaksun suuruutta määrättäessä otetaan tässä pykälässä tarkoitetut eläkelaitosten kulut huomioon siten kuin 12 §:n 5 momentissa säädetään.

Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 1 §:n väliaikaisesta muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 1992 annettu laki (564/92) on edelleen voimassa vuoden 1994 ajan.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräisessä vakuutusmaksussa ei oteta huomioon sanotun lain 13 b §:ssä tarkoitettujen kulujen osuutta, kun perusprosentti vahvistetaan vuosille 1993 ja 1994.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräisessä vakuutusmaksussa ei oteta huomioon sanotun lain 13 b §:ssä tarkoitettujen kulujen osuutta, kun maksuprosentti vahvistetaan vuosille 1993 ja 1994.