GP 162/1992

1.Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

Liettuan itsenäistyttyä syyskuussa 1991 tuli tarpeelliseksi sopia niistä puitteista, joissa kaupallistaloudellista yhteistyötä Suomen ja Liettuan välillä tultaisiin vastaisuudessa harjoittamaan. Suomen ja Liettuan välinen kauppavaihto vuonna 1989 oli noin 30 mmk. Vuoden 1990 kauppalukuja on pidettävä lähinnä suuntaa-antavina, sillä ruplan arvon romahduksen myötä on tarkkojen markkamääräisten arvojen ilmoittaminen lähes mahdotonta. Liettualaistilaston mukaan mainittuna vuonna Liettuan vienti Suomeen oli 29,3 milj.SUR (n. 190,6 mmk) ja tuonti Suomesta 9,7 milj.SUR (n. 63,1 mmk), joten kauppa oli Suomelle 19,6 milj.SUR (n. 127,5 mmk) alijäämäinen. Ensimmäiset omiin tullitilastoihimme perustuvat tarkat kauppaluvut vuoden 1991 marras-joulukuulta osoittavat keskinäisen kauppavaihtomme olleen mainittuna kahtena kuukautena 3,2 mmk. Tuonti oli 0,8 mmk viennin oltua 2,4 mmk, joten kauppatase oli Suomelle 1,6 mmk ylijäämäinen. Kuluvan vuoden tammi-kesäkuussa kauppavaihtomme Liettuan kanssa oli 91,0 mmk. Tuonnin osuus oli 21,5 mmk (0,0 % kokonaistuonnista) ja viennin osuus 69,5 mmk (0,1 % kokonaisviennistä). Suomen kauppatase oli siten 48 mmk ylijäämäinen. Ennen itsenäistymistä Liettuan kauppa tilastoitiin yhdessä Neuvostoliiton kaupan kanssa ja kaupassa noudatettiin sen kanssa tehtyjä kauppapoliittisia järjestelyjä. Suomella oli Neuvostoliiton kanssa voimassa vuonna 1947 tehty kauppasopimus (SopS 12―13/48) ja 1960 tehty sopimus tullikysymyksistä (SopS 18―19/61), jota oli muutettu vuosina 1962―1975. Tärkeimpiä vientituotteita Suomesta ovat olleet Litimpexin mukaan metallirakenteet, kaupan ja metsäteollisuuden laitteet. Lisäksi on viety mm. tapetteja, maaleja, hitsauslaitteita, neuleita ja sairaalatuotteita. Pääasialliset tuontituotteet Liettuasta ovat olleet kaseiini, lasiromu, prosessihake, paperipuu, sinkkiämpärit, miesten sukat, neuleet ja paidat.

Liettuan kanssa tehtävien uusien järjestelyjen lähtökohdaksi otettiin se, että uusia tulleja ja tuonnin esteitä ei oteta käyttöön maittemme välisessä kaupassa. Tästä hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa sovitusta peruslinjauksesta ilmoitettiin liettualaisille ministeri Salolaisen 20 ja 21 päivinä syyskuuta 1992 tapahtuneen Liettuan matkan yhteydessä. Käytännössä asia oli hoidettavissa kahdella tavalla, jotka olivat Neuvostoliiton kanssa solmittujen kauppapoliittisten järjestelyjen jatkaminen valtioseuraannon perusteella tai kokonaan uuden sopimuksen solmiminen. Yleiseen suosituimmuuteen perustuvaan ja teoriassa edelleen voimassa olleeseen sopimukseen palaaminen ei olisi tarjonnut mahdollisuutta tullittomuuden jatkamiseen ja ei siten voinut tulla kysymykseen. Molempien osapuolten pidettyä uutta, GATT:in periaatteisiin pohjaavaa järjestelyä parhaana vaihtoehtona, sovittiin, että käynnistetään pikaisesti tällaiseen ratkaisuun tähtäävät neuvottelut. Entistä, liberalisoitua järjestelyä noudatettaisiin yksipuolisin päätöksin toistaiseksi kunnes uusi sopimusjärjestely astuu voimaan. Uusi järjestely olisi luonteeltaan tilapäinen, koska tilanne tuolloin vielä yhtenäisen Neuvostoliiton talousalueella, johon Liettuakin kuului, oli selkiintymätön ja koska Liettuan ulkomaankauppajärjestelmä oli vasta kehittymässä. Asiaan vaikutti myös EFTA-maiden päätös selvittää yhteisesti, minkälaiset kauppapoliittiset järjestelyt voisivat tulla kysymykseen Baltian maiden kanssa sekä eurooppalainen integraatiokehitys yleisemminkin. Neuvottelut käytiin marraskuussa 1991 Vilnassa Suomen valtuuskunnan laatiman luonnoksen pohjalta, jonka liettualaiset saattoivat hyväksyä vähäisin muutoksin. Pöytäkirja allekirjoitettiin Vilnassa 5 päivänä kesäkuuta 1992.

2.Pöytäkirjan merkitys

Pöytäkirjalla jatketaan tullittomuutta Suomen ja Liettuan välisessä kaupassa kaikkien teollisuustuoteiden osalta (HS-ryhmät 25―97). Myöskään määrällisiä tuontirajoituksia ei teollisuustuotteiden kaupassa käytetä. Maataloustuotteiden (HS-ryhmät 1―24) kohdalla noudatettavasta menettelystä sovitaan erikseen pöytäkirjalla perustettavassa sekakomissiossa. Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan GATT-yleissopimuksen periaatteita ja määräyksiä keskinäisissä kauppasuhteissaan. Ne pyrkivät kaikin käytettävissä olevin keinoin edistämään kaupallis-taloudellista yhteistyötään. Tapauksissa, joissa vaihdettavien valuuttojen käyttö maksuvälineenä ei ole mahdollista, sallitaan vastakauppamenettely yritysten ja yksityishenkilöiden välisissä liikesuhteissa. Koska Liettua on taloudellisesti edelleen voimakkaasti sidoksissa entisen Neuvostoliiton talousalueeseen, pöytäkirja sallii koko alueen alkuperätuotteiden käytön kumulaatiota soveltaen ja rinnastaa alueen tuotteet liettualaisiin alkuperätuotteisiin. Liettuan saattaessa voimaan oman tullitariffinsa laaditaan yksityiskohtaisemmat alkuperäsäännöt. Sekakomissio käsittelee pöytäkirjan soveltamiseen liittyvät kysymykset muun muassa markkinahäiriötapauksissa ja voi esittää muutoksia pöytäkirjaan tilanteen sitä edellyttäessä. Pöytäkirjalla varmistetaan kaupallis-taloudellisten suhteiden häiriötön kehitys lähivuosina Liettuan talousalueella, joka muodostaa Suomelle luonnollisen markkina-alueen. Pöytäkirjamuoto korostaa järjestelyn tilapäistä luonnetta.

3.Pöytäkirjan taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset

Pöytäkirjan vaikutus tullinkantoon on vähäinen, koska sillä jatketaan tullitonta kaupankäyntiä lähes sellaisenaan Liettuan kanssa. Maataloustuotteiden osalta tullinkanto saattaa vähäisessä määrin tilapäisesti lisääntyä, koska noudatettavasta tullittomuudesta näissä ryhmissä sovitaan erikseen vasta pöytäkirjan voimaantulon jälkeen. Organisatorisia vaikutuksia pöytäkirjalla ei ole.

1.Pöytäkirjan sisältö

1. artikla. Artiklassa määritellään sopimuksen päämäärät, jotka ovat keskinäisten taloussuhteiden kaikinpuolinen edistäminen ja kohtuullisten kilpailuolosuhteiden varmistaminen.

2. artikla. Artiklassa todetaan, että sopimuspuolten välisessä kaupassa ei sovelleta tulleja, tullinkaltaisia maksuja eikä määrällisiä rajoituksia. Artikla koskee teollisuustuotteita. Maataloustuotteita koskevat päätökset tehdään sekakomissiossa.

3. artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet noudattavat kaupallis-taloudellisissa suhteissaan GATT:in yleissopimuksen periaatteita.

4. artikla. Artiklassa todetaan, että osapuolet selvittävät kaikki mahdolliset keinot keskinäisen kaupallis-taloudellisen yhteistyönsä edistämiseksi ja luetellaan eräitä kyseeseen tulevia toimia. Näitä ovat suotuisan investointi-ilmapiirin luominen, yhteisyritykset, alihankinnat, kaupan edistäminen ja teollisten ja kaupallisten omistusoikeuksien sekä henkisen omaisuuden suojelu. Väliaikaisesti osapuolille annetaan mahdollisuus käyttää hyväksi vastakauppajärjestelyjä silloin kun vapaasti vaihdettavissa valuutoissa tapahtuvat maksut eivät ole mahdollisia.

5. artikla. Artikla käsittelee alkuperäsääntöjä, jotka sisältyvät sopimuksen liitteeseen. Koska Liettuan talous on toistaiseksi sidoksissa entisen Neuvostoliiton talousalueeseen, alkuperäsäännöt on laadittu varsin liberaaleiksi sallimalla kumulaatio koko entisen Neuvostoliiton alueella sekä rinnastamalla tuon alueen tuotteet Liettuan alkuperätuotteisiin.

6. artikla. Artiklassa todetaan, että osapuolet pyrkivät kehittämään ja syventämään suhteitaan myös sellaisissa kysymyksissä, joita pöytäkirja ei kata, erityisesti investointien suojeluun, kehitysyhteistyöhön ja taloudellis-teollis-tieteelliseen yhteistyöhön liittyvissä asioissa.

7. artikla. Artikla sisältää määräykset turvalausekkeesta ja sen soveltamisesta.

8. artikla. Artiklassa on määräykset sekakomission perustamisesta ja toiminnasta.

9. artikla. Artiklassa käsitellään sekakomission kokoonpanoa ja päätöksentekomenettelyä sekä oikeutetaan komissio muuttamaan sopimusta.

10. artikla. Artikla sisältää määräyksiä sekakomission puheenjohtajuudesta, koollekutsumisesta ja työryhmien asettamisesta.

11. artikla. Artiklassa todetaan, että alkuperäsääntöjä koskeva liite on pöytäkirjan erottamaton osa.

12. artikla. Artiklan mukaan pöytäkirja voidaan irtisanoa tekemällä ilmoitus toiselle sopimuspuolelle. Pöytäkirja lakkaa olemasta voimassa kolmen kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemisestä.

13. artikla. Artikla koskee pöytäkirjan voimaantuloa.

2.Pöytäkirjan voimaantulo

Pöytäkirja tulee voimaan valtionsisäistä hyväksymistä koskevien ilmoitusten vaihtamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.

3.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimus merkitsee poikkeusta tullitariffilain (660/87) mukaisiin tullien määriin ja sisältää siten verotusta koskevia määräyksiä, joista on säädettävä lailla. Eduskunnan hyväksyminen on siksi tältä osin tarpeellinen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Vilnassa 5 päivänä kesäkuuta 1992 Suomen tasavallan hallituksen ja Liettuan tasavallan hallituksen välillä kauppaa ja taloudellista yhteistyötä koskevista väliaikaisista järjestelyistä tehdyn pöytäkirjan määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Vilnassa 5 päivänä kesäkuuta 1992 Suomen tasavallan hallituksen ja Liettuan tasavallan hallituksen välillä kauppaa ja taloudellista yhteistyötä koskevista väliaikaisista järjestelyistä tehdyn pöytäkirjan määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Valtiovarainministeriöllä on oikeus määrätä alkuperäsäännöistä, joita tarkoitetaan 1 §:ssä mainitun pöytäkirjan liitteessä (II).

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.