6.6.2025

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 10.12.2021 nro 21/153458

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta 12.12.2019-19.2.2020 tehdystä viestintäsalaisuuden loukkauksesta sillä perusteella, että A oli oikeudettomasti avannut entiselle aviopuolisolleen B:lle osoitetun kirjeen. A oli ilman lupaa avannut lääkärikeskuksesta tulleen B:lle osoitetun suljetun kirjekuoren, joka oli tullut B:n entiseen osoitteeseen ja sisältänyt B:n terveydentilaan liittyviä tietoja, ja käyttänyt näitä tietoja hyväksi asioidessaan eri viranomaisten kanssa.

B yhtyi syyttäjän syytteeseen.

A kiisti syytteen. A oli avannut postejaan normaalisti, eikä ollut huomannut avatessaan, että syytteessä tarkoitettu kirje oli osoitettu B:lle.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen katsoen jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan ilman lupaa avannut B:lle osoitetun kirjeen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riikka Tuomela.

Turun hovioikeuden tuomio 20.4.2023 nro 23/116079

B valitti hovioikeuteen vaatien, että A tuomitaan viestintäsalaisuuden loukkauksesta syytteen mukaisesti.

Hovioikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla jääneen näyttämättä, että A oli avannut B:lle osoitetun kirjeen tahallaan. Hovioikeus totesi, että viestintäsalaisuuden loukkausta koskevan rangaistussäännöksen sanamuodon ja pykälää koskevien esitöiden mukaan teon rangaistavuus on kytketty nimenomaan kirjeen avaamiseen oikeudettomasti, ja sitä vastaavasti syytteen teonkuvauksessa tekotapana oli mainittu suljetun kirjekuoren avaaminen ilman lupaa. Hovioikeus katsoi, että tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkitystä ei ollut sillä sinällään moitittavalla teolla, että kirjeen vahingossa avannut henkilö ottaa selvää sen sisällöstä senkin jälkeen, kun on ymmärtänyt sen olevan toiselle tarkoitettu. Myöskään tällä tavoin saatujen tietojen hyväksi käyttäminen ei täyttänyt viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistöä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tarja Huossa, Rita Melartin ja Vilja Hahto.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A:lle on vaadittu rangaistusta viestintäsalaisuuden loukkauksesta, koska hän on oikeudettomasti avannut entiselle aviopuolisolleen B:lle osoitetun suljetun kirjeen. A on käyttänyt kirjeen sisältämiä B:n terveydentilaa koskevia tietoja hyväksi eri viranomaisten kanssa asioidessaan.

2. Asiassa on ollut riidatonta, että A on menetellyt syytteessä kuvatuin tavoin. A on kiistänyt syytteen, koska hän oli avannut kirjekuoren vahingossa. Sen jälkeen hän oli lukenut kirjeen, vaikka hän oli lukemisen aloitettuaan huomannut sen koskevan B:tä.

3. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, ettei A:n ole näytetty avanneen kirjettä tahallaan, ja hylänneet syytteen. Hovioikeus on katsonut, ettei viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkitystä ole sillä, että kirjeen vahingossa avannut henkilö ottaa selkoa kirjeen sisällöstä senkin jälkeen, kun on ymmärtänyt sen olevan toiselle tarkoitettu, taikka näin saatujen tietojen hyväksi käyttämisellä.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt rikoslain 38 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun viestintäsalaisuuden loukkaukseen.

Viestintäsalaisuuden loukkausta koskeva rangaistussäännös ja sen tulkinnan lähtökohdat

5. Rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viestintäsalaisuuden loukkauksesta tuomitaan se, joka oikeudettomasti avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä. Momentin 2 kohdan mukaan viestintäsalaisuuden loukkaukseen syyllistyy myös se, joka hankkii tiedon televiestin sisällöstä taikka tällaisen viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta.

6. Rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohta on saanut nykyisen muotonsa lailla 578/1995, jonka säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perustelujen mukaan pykälä koskisi viestinnän luottamuksellisuuteen kohdistuvia tekoja ja tunnusmerkistö käsittäisi muun muassa perinteisen kirjesalaisuuden täydennettynä sähköisesti tallennettua viestiä koskevalla lisäyksellä. Perusteluista ilmenee, että kirjeen tai muun suljetun viestin sisältö vaikuttaa suojan tarpeeseen, mikä on tarkoitettu otettavaksi huomioon sekä teon oikeudettomuustunnusmerkkiä arvioitaessa että rangaistusta mitattaessa. (HE 94/1993 vp s. 148-149.)

7. Viestintäsalaisuuden loukkausta koskevan rikoslain sääntelyn taustalla on Suomen perustuslain perusoikeuksia koskeva sääntely. Yksityiselämän suojaa koskevan perustuslain 10 §:n 2 momentissa säädetään, että kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Säännös vastaa aiempaa Suomen Hallitusmuodon perusoikeussäännöstä (laki 969/1995), jonka säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan muun muassa, että säännöksessä turvataan yleisesti luottamuksellisen viestin salaisuutta ja että säännöksen ensisijaisena tarkoituksena on suojata luottamukselliseksi tarkoitetun viestin sisältö ulkopuolisilta (HE 309/1993 vp s. 53).

8. Korkein oikeus on antanut kaksi viestintäsalaisuuden loukkausta koskevaa ennakkopäätöstä. Ratkaisussa KKO 2012:81 oli kysymys julkisyhteisön vahingonkorvausvastuusta tilanteessa, jossa vankilan vartija oli avannut tutkintavangille Rikosseuraamuslaitoksesta saapuneen kirjeen, jota tutkintavankeuslain mukaan ei olisi saanut avata. Vartija oli heti kirjeen avattuaan havainnut sen olevan peräisin Rikosseuraamuslaitokselta ja käsittänyt tehneensä virheen. Kirjettä ei ollut otettu ulos kuoresta. Kirjeen avaamisen katsottiin tapahtuneen erehdyksessä, eikä kysymys ollut rangaistavaksi säädetystä teosta. Ratkaisussa KKO 2022:32 Korkein oikeus katsoi työnantajan edustajan syyllistyneen viestintäsalaisuuden loukkaukseen, kun tämä oli työntekijän työsuhteen päättymisen jälkeen pitänyt auki tämän työsähköpostiosoitetta ja antanut muiden työntekijöiden tehtäväksi seurata sähköpostia.

9. Korkein oikeus toteaa, että niin edellä selostetusta rikoslain sääntelystä, perustuslain kirje- ja muuta viestisalaisuutta koskevasta perusoikeussääntelystä kuin mainittujen lakien esitöistäkin ilmenee viestintäsalaisuuden loukkausta koskevalla rangaistussäännöksellä olevan tarkoitus suojella erityisesti viestin sisällön luottamuksellisuutta. Sanottu on otettava huomioon muun muassa arvioitaessa, miten rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa käytettyä ilmaisua ”avaa - - kirjeen" on tulkittava.

Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen merkitys rangaistussäännöksen tulkinnassa

10. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi (rikosoikeudellinen laillisuusperiaate). Vastaava periaate sisältyy perustuslain 8 §:ään sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaan ja Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklaan.

11. Rikoslain 3 luvun 1 §:n esitöiden mukaan rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tuomioistuin rangaistussäännöstä soveltaessaan saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää tai korjata lakia analogiapäätelmään turvautumalla. Tuomioistuin ei saa poiketa lakitekstin yleiskielen mukaisesta tai juridisteknisestä merkityksestä. Lainsäätäjän käyttämät käsitteet, niin kuin myös konkreettisen tapauksen ja abstraktin oikeusnormin vastaavuuden toteaminen, edellyttävät soveltamistilanteessa lainkäyttäjän tulkintaa. Laillisuusperiaatteen tavoitteena on taata oikeusturvan ja ennakoitavan laintulkinnan toteutuminen. (Ks. HE 44/2002 vp s. 29 ja 34.)

12. Korkein oikeus on laillisuusperiaatetta koskevassa laajassa ratkaisukäytännössään muun ohessa katsonut käsitteiden tulkinnan olevan välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennakoitavissa (ks. esimerkiksi KKO 2019:44, kohta 15 ja siinä viitatut ratkaisut sekä KKO 2023:9, kohta 15).

13. Rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään kirjesalaisuuden osalta rangaistavaksi oikeudettomasti tapahtuva toiselle osoitetun kirjeen avaaminen. Lain esitöissä ei käsitellä lähemmin, mitä kirjeen avaamisella tarkoitetaan. Yleiskielessä ilmaisu voi tarkoittaa esimerkiksi pelkkää kirjekuoren avaamista, mutta sitä voidaan käyttää laajemmassa merkityksessä tarkoittamaan myös sanotun kaltaisen avaamisen yhteydessä tapahtuvaa selon ottamista viestin sisällöstä. Säännöstä on siten lain sanamuodon yleiskielisestä merkityksestä poikkeamatta mahdollista tulkita niin, että rangaistavaa on myös mainituin tavoin tapahtuva oikeudeton tiedon hankkiminen toiselle osoitetun kirjeen sisällöstä.

14. Kyseinen tulkinta on sopusoinnussa viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa, ja se on kohtuudella tekijän ennakoitavissa. Tulkinnalle ei siten ole laillisuusperiaatteesta aiheutuvaa estettä.

Korkeimman oikeuden johtopäätös rangaistussäännöksen tulkinnasta ja syyksilukeminen

15. Korkein oikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta viestintäsalaisuuden loukkauksesta on tuomittava muun ohessa se, joka toiselle osoitetun kirjekuoren luvattoman avaamisen yhteydessä oikeudettomasti hankkii tiedon kuoressa olleen kirjeen sisällöstä.

16. A:n ei ole katsottu avanneen B:lle osoitettua kirjekuorta tahallaan mutta hän on ottanut sen jälkeen selon kuoressa olleen kirjeen sisällöstä, vaikka hän oli lukemisen aloitettuaan huomannut kirjeen B:lle osoitetuksi. Hänellä ei ole ollut tähän suostumusta B:ltä tai muutakaan perustetta, joka poistaisi teon oikeudettomuuden. Ottamalla selon kirjeen sisällöstä sen jälkeen, kun hän on ymmärtänyt sen olevan osoitettu toiselle henkilölle, A on menetellyt tahallaan tavalla, joka edellä on katsottu rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rangaistavaksi.

17. Edellä mainituilla perusteilla A on syyllistynyt viestintäsalaisuuden loukkaukseen ottamalla oikeudettomasti selon ilman lupaa avaamassaan kuoressa B:lle lääkärikeskuksesta tulleen kirjeen sisällöstä. Kirjeen tietojen hyväksi käyttäminen eri viranomaisissa asioidessa ei sen sijaan täytä viestintäsalaisuuden loukkauksen tunnusmerkistöä.

Rangaistuksen määrääminen

18. Rikoslain 38 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan viestintäsalaisuuden loukkauksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

19. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

20. A on teollaan loukannut perustuslaissa turvattua yksityiselämän suojan piiriin kuuluvaa luottamuksellisen viestin salaisuutta. Teko on koskenut yhtä kirjettä, mutta se on kohdistunut toisen henkilön terveydentilaa koskeviin arkaluonteisiin tietoihin. Korkein oikeus katsoo oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi teosta 30 päiväsakon sakkorangaistuksen.

21. Rikosuhrimaksusta annetun lain 2 ja 3 §:n nojalla A on velvollinen suorittamaan rikosuhrimaksun 80 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n syyksi luetaan syytekohdassa 1 viestintäsalaisuuden loukkaus (tekoaika 12.12.2019-19.2.2020).

A tuomitaan syytekohdan 1 viestintäsalaisuuden loukkauksesta 30 päiväsakkoon à 116 euroa eli maksamaan sakkoa yhteensä 3 480 euroa.

A määrätään suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu 80 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen, Pekka Pulkkinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Kaisa Klinga.