26.3.2025

Perustelut

Asian tausta

1. A on hovioikeudessa tuomittu lainvoimaisesti seitsemästä eri asianomistajiin kohdistuneesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (syytekohdat 1-7) sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta ja laittomasta uhkauksesta.

2. Syytekohdassa 1 A oli 1.1. ja 31.10.2006 välisenä aikana muutamia kertoja käsin tyydyttänyt itseään 12-13-vuotiaan asianomistajan katsellessa. Samalla A oli saanut asianomistajan koskettelemaan itse omaa sukupuolielintään käsin tai A:n antamilla seksileluilla. Lisäksi A oli pyytänyt saada nuolla asianomistajan sukupuolielintä, mistä tämä oli kieltäytynyt. Vastineeksi seksuaalisista teoista A oli antanut asianomistajalle rahaa, grilliruokaa ja viimeisellä kerralla alkoholia.

3. Syytekohdassa 2 A oli edellä mainittuna tekoaikana muutamia kertoja käsin tyydyttänyt itseään toisen 12-13-vuotiaan asianomistajan katsellessa. A oli saanut asianomistajan koskettelemaan penistään kädellä, asianomistajan koskettelemaan itse omaa sukupuolielintään käsin tai A:n antamilla seksileluilla sekä pukeutumaan A:n hänelle antamiin alusvaatteisiin. A oli kosketellut kädellään asianomistajan sukupuolielintä ja kerran nuollut sitä. Vastineeksi seksuaalisista teoista A oli antanut asianomistajalle rahaa, grilliruokaa, makeisia ja alkoholia.

4. Syytekohdissa 3-5 A oli 12.8.2011 kuvannut videolle alastomia ja vähäpukeisia 2-, 10- ja 11-vuotiaita lapsia.

5. Syytekohdassa 6 A oli 1.6.2016 ja 20.1.2020 välisenä aikana kolme kertaa tyydyttänyt itseään käsin 11-14-vuotiaan asianomistajan nähden, kosketellut tätä toistuvasti reisistä, takapuolesta ja rinnoista, mennyt toistuvasti katselemaan asianomistajan uimapuvun pukemista, pyytänyt tätä kanssaan mökilleen sovittamaan ja valitsemaan alushousuja sekä ottanut tästä valokuvan, jossa asianomistajalla oli ollut päällään vain bikinihousut.

6. Syytekohdassa 7 A oli 1.6. ja 31.7.2019 välisenä aikana tyydyttänyt itseään käsin 15-vuotiaan asianomistajan nähden.

7. Käräjäoikeus on tuominnut A:n yhteiseen 1 vuoden ja 10 kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus on pitänyt syyksi luetuista rikoksista moitittavimpina syytekohdissa 1, 2 ja 6 tarkoitettuja tekoja. Syytekohtien 1 ja 2 rikoksista rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus on ottanut kohtuullistavana huomioon A:n aikaisemman tuomion.

8. Hovioikeus on syyttäjän vastavalituksesta korottanut rangaistuksen kolmeksi vuodeksi vankeutta. Hovioikeus on pitänyt ankarimmin rangaistavana rikoksena syytekohdan 2 tekoa, josta yksinään olisi tullut tuomita ainakin kaksi vuotta vankeutta. Hovioikeus on pitänyt syytekohdan 1 tekoa lähes yhtä vakavana siten, että siitä yksinään olisi tullut tuomita lähes kahden vuoden vankeusrangaistus. Aikaisemman kohtuullistavan vankeusrangaistuksen vaikutukseksi kokonaisrangaistukseen on katsottu kymmenen kuukautta. Lisäksi hovioikeus on katsonut, että A:n syyksi luetuista rikoksista syytekohdissa 6 ja 7 olisi tullut yksinään mitata noin vuosi sekä noin kuusi kuukautta vankeutta. Muiden syyksi luettujen rikosten yhteisvaikutus rangaistukseen on ollut kaksi-kolme kuukautta vankeutta.

9. A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että rangaistusta alennetaan, sillä hovioikeuden vuoden 2006 teoista mittaama rangaistus ei vastaa tuolloin vallinnutta rangaistuskäytäntöä. Lisäksi hän on vaatinut, että rangaistusta lieventävinä seikkoina otetaan huomioon rikosten tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika sekä hänen korkea ikänsä ja heikko terveydentilansa.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

10. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen perusteella kysymys rangaistuksen määräämisestä sekä kohtuullistamisperusteiden soveltamisesta rikosten tekemisestä kuluneen ajan sekä tekijän iän ja terveydentilan perusteella.

Rangaistuksen määrääminen ennen kohtuullistamisperusteiden arviointia

Sovellettavat rangaistusasteikot

11. A:n syyksi luetut rikokset ajoittuvat noin 14 vuoden ajanjaksolle, jonka aikana rikoslain seksuaalirikoksia koskevia säännöksiä on muutettu useamman kerran jäljempänä kuvatuin tavoin. Lisäksi säännöksiä on muutettu vielä näiden rikosten tekemisen jälkeenkin vuonna 2023 (laki 723/2022). Muutokset ovat johtaneet rangaistusasteikkojen ankaroitumiseen, joten asiassa sovelletaan rikoslain 3 luvun 2 §:n mukaisesti tekohetkellä kulloinkin voimassa ollutta säännöstä. Rangaistusta mitattaessa on kussakin rikoksessa sovellettavan rangaistusasteikon ohella otettava huomioon myös rangaistuskäytännön yhtenäisyys.

12. Syytekohtien 1 ja 2 tekoaikana vuonna 2006 voimassa olleen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeneen rikoslain 20 luvun 6 §:n (563/1998) 1 momentin 2 kohdan mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään, tai saa hänet ryhtymään 2 kohdassa tarkoitettuun tekoon. Kyseisen säännöksen voimassa ollessa rangaistukseksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli säädetty vankeutta enintään neljä vuotta.

13. Säännöstä muutettiin 1.6.2011 voimaan tulleella lailla (540/2011), jolloin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus korotettiin 14 päivästä neljäksi kuukaudeksi vankeutta. Syytekohtien 3-5 rikosten tekoaika on 12.8.2011, joten niihin on sovellettava mainittua 1.6.2011 voimaan tullutta lakia.

14. Edelleen 15.4.2019 voimaan tulleella muutoksella (486/2019) kyseisen rikoslain säännöksen enimmäisrangaistus korotettiin kuudeksi vuodeksi vankeutta. Syytekohdan 6 tekoaika on 1.6.2016-20.1.2020 eli se ajoittuu osittain viimeksi mainitun muutoksen voimaantulon jälkeiseen aikaan. Tähän rikokseen on siten sovellettava sekä ennen 15.4.2019 voimassa ollutta lakia (540/2011) että tuolloin voimaan tullutta lakia (486/2019). Syytekohdan 7 tekoaika on 1.6.-31.7.2019, joten siihen on sovellettava 15.4.2019 voimaan tullutta lakia (486/2019).

Arviointi tässä asiassa

15. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeus on kustakin syyksi luetusta rikoksesta rangaistusta määrätessään soveltanut tekohetkellä voimassa ollutta rangaistusasteikkoa ottamalla huomioon myös rangaistuskäytännön yhtenäisyyden. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden rangaistuksen mittaamista koskevan ratkaisun samoin kuin A:n aikaisemman tuomion vaikutuksen yhteiseen rangaistukseen. Aihetta ratkaisun muuttamiseen ei siten ole siltä osin kuin hovioikeus on kohtuullistamisperusteita soveltamatta katsonut, että A olisi tuomittava hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

Kohtuullistamisperusteet

Sovellettava säännös ja arvioinnin lähtökohdat

16. Rikoslain 6 luvun 7 §:ssä säädetään rangaistuksen kohtuullistamisperusteista. Rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon pykälän 2 kohdan mukaan tekijän korkea ikä, heikko terveydentila tai muut henkilökohtaiset olot sekä 3 kohdan mukaan rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

17. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 6 luvun 7 §:n kohtuullistamisperusteet eivät liity ensisijassa rikoksen vakavuuden tai tekijän syyllisyyden arvottamiseen, vaan paino on tekijälle tuomittavan seuraamuksen vaikutusten arvioimisessa (ks. KKO 2014:87 , kohta 20 ja siinä viitattu ratkaisu). Rangaistusta on tietyissä tilanteissa perusteltua lieventää normaalikäytännön mukaisesta lopputuloksesta, mutta jo mainitun säännöksen sanamuodosta ilmenee, että siinä tarkoitettujen kohtuullistamisperusteiden soveltaminen tulee kysymykseen vain poikkeustapauksissa (KKO 2014:87, kohta 16).

18. Korkein oikeus toteaa edelleen, että säännöksen mukaisten kohtuullistamisperusteiden rangaistusta lieventävä vaikutus nojautuu keskenään erilaisiin syihin. Esimerkiksi vakavan sairauden tai korkean iän huomioiminen rangaistuksen määräämisessä perustuu oikeudenmukaisuussyihin sen suhteen, että sama rangaistus voi kohdata eri ihmisiä eri tavoin. Rikoksen tekemisestä kuluneen pitkän ajan huomioimisen taustasyyt taas ovat samoja kuin rikosoikeudellisen vanhentumisen vastuusta vapauttavalla vaikutuksella. Rikoksen muiston hälvetessä ei yleisestävyys sen enempää kuin sovitusajatuskaan enää vaadi samassa määrin rikoksen täyttä rankaisemista, ja sanktion kohdentuminen henkilöön, jonka elämäntilanne on kokonaan toinen kuin rikoksen tekohetkellä, saattaa olla tarkoituksetonta myös erityisestävien näkökohtien alkuperäisten tavoitteiden kannalta. (Ks. myös HE 44/2002 vp s. 200-201.)

19. Korkein oikeus ei ole antanut ratkaisua, jossa olisi nimenomaisesti arvioitu korkeaa ikää tai heikkoa terveydentilaa kohtuullistamisperusteena. Sen sijaan rikoksen tekemisestä kulunutta aikaa kohtuullistamisperusteena on arvioitu erityisesti ratkaisussa KKO 2014:87.

20. Ratkaisussa KKO 2014:87 on todettu muun ohella (kohdat 19 ja 20), että arvioinnissa on otettava huomioon, että syyteoikeuden vanhentuminen on rikoslain 8 luvussa porrastettu rikosten vakavuuden perusteella. Mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä pidempi syyteoikeuden vanhentumisaika on lainsäätäjän toimesta arvioitu perustelluksi. Rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika tai rankaiseminen rikoksen vanhentumisen lähestyessä voivat kuitenkin yksittäistapauksessa johtaa rikoksentekijän kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Ratkaisussa on katsottu (kohta 22), että arvioitaessa rangaistuskäytännön mukaisen seuraamuksen kohtuuttomuutta ja poikkeuksellista haitallisuutta on ajan kulumisen ja rikokselle säädetyn vanhentumisajan läheisyyden ohella tarkasteltava tekijän elämäntilannetta ja siinä mahdollisesti tapahtuneita merkittäviä muutoksia. Ratkaisussa oli kyse tilanteesta, jossa syyteoikeuden vanhentumisaika ei ollut lähellä, mutta syyksi luetusta teosta oli kulunut poikkeuksellisen pitkä aika, ja tällöin keskeistä kohtuullistamisperusteen soveltamisen arvioinnissa oli se, johtaako vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus ajan kulumisen johdosta kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen, kun otetaan huomioon tekijän olosuhteet ja elämäntilanne sekä siinä mahdollisesti tapahtuneet muutokset (kohta 25).

Rikoksen tekemisestä kulunutta aikaa koskeva arviointi

21. Nyt käsiteltävänä olevan asian arvioinnissa on otettava huomioon rikoslain 8 luvun 1 §:n 5 momentissa (1161/2005) säädetty erityinen lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskeva vanhentumisaika. Säännöksen mukaan muun muassa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää kaksikymmentäkahdeksan vuotta.

22. Säännöksen perustelujen (HE 169/2005 vp s. 4) mukaan kyseisten rikosten uhrilleen usein aiheuttama pitkäaikainen kärsimys ja muu vastaava vahingollisuus sekä lasten erityisen suojan tarve puoltavat erityistä syyteoikeuden säätämistä, jotta lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin tyypillisesti liittyvä ilmitulon viive ei aiheuttaisi syyteoikeuden vanhentumista.

23. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 8 luvun 1 §:n 5 momentin erityisen pitkän vanhentumisajan taustalla on rikosten uhrien suojelemisen tarkoitus. Arvioitaessa rikosten tekemisestä kuluneen ajan merkitystä rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan kohtuullistamisperusteen kannalta on kuitenkin otettava huomioon, että kohtuullistamisperusteiden paino on tekijässä ja tekijälle tuomittavan seuraamuksen vaikutusten arvioimisessa.

24. Tässä asiassa syyte on nostettu syytekohdan 1 rikoksesta 10 päivää ja syytekohdan 2 rikoksesta noin viisi kuukautta ennen kuin kyseisten rikosten asianomistajat ovat täyttäneet edellä mainitussa säännöksessä syyteoikeuden vanhentumiselle säädetyn 28 vuotta, jolloin syyteoikeus rikoksista olisi vanhentunut. Kyseisistä rikoksista on rangaistusta määrättäessä kulunut noin 18 vuotta.

25. Korkein oikeus toteaa, että kyseisten rikosten tekemisestä kulunutta aikaa voidaan pitää poikkeuksellisen pitkänä. Tämä puoltaa kohtuullistamisperusteen soveltamista, kun otetaan lisäksi huomioon, että syyte on nostettu juuri ennen syyteoikeuden vanhentumista.

26. Sen sijaan A:n elämäntilanteessa tai käyttäytymisessä ei ole tapahtunut sellaista muutosta, joka puoltaisi kohtuullistamisperusteen soveltamista. Hän on päinvastoin kyseisten vuonna 2006 tehtyjen rikosten lisäksi syyllistynyt useisiin edellä kuvattuihin samankaltaisiin rikoksiin vuosina 2011 sekä 2016-2020.

27. Korkein oikeus katsoo, että rangaistusta ei ole perusteltua lieventää rikoslain 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla kyseisten rikoksen tekemisestä kuluneen huomattavan pitkän ajan perusteella, kun huomioon otetaan edellä todettu samankaltaisen rikollisen toiminnan jatkaminen vuoteen 2020 saakka.

Tekijän ikää ja terveydentilaa koskeva arviointi

28. A on syntynyt vuonna 1947, ja hän on rangaistusta määrättäessä 77-vuotias. A:n terveydentilastaan esittämän selvityksen perusteella hänellä on todettu oikeudenkäyntiin ja rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvää ahdistusta ja masennusta. Vaikka A on jo iäkäs, hänellä ei ole väitetty olevan sairaalahoitoa tai muuten tiivistä hoitokontaktia edellyttävää sairautta eikä muita vakavia terveysongelmia.

29. Korkein oikeus toteaa, että sitä, milloin tekijän korkea ikä johtaa rangaistuksen lieventämiseen rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan mukaisen kohtuullistamisperusteen nojalla, on arvioitava tapauskohtaisesti. Kohtuullistamisperuste liittyy yleensä ikääntymisen tyypillisesti mukanaan tuomaan terveydentilan ja yleiskunnon heikentymiseen, jolloin rangaistuksen suorittaminen saattaa muodostua tavanomaista selvästi raskaammaksi.

30. Kun otetaan huomioon nyt tuomittavan määräaikaisen rangaistuksen pituus, A:n ikä sekä hänen terveydentilastaan esitetty selvitys, Korkein oikeus katsoo, että vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus ei johtaisi kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Rangaistusta ei siten myöskään näiden seikkojen perusteella ole aihetta lieventää.

Johtopäätös

31. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetuista rikoksista on pidettävä hovioikeuden määräämää 3 vuoden vankeusrangaistusta. Hovioikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta ei ole siten aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Mika Huovila, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Pauliina Ratilainen.