23.12.2013

Syyte ja asianomistajan rangaistusvaatimus Pohjois-Savon käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kahdesta törkeästä avustuspetoksesta (syytekohdat 1 - 2), kun tämä oli opiskelija-asuntojen rakentamista ja hallinnointia harjoittavan osakeyhtiön (yhtiö) toimitusjohtajana antanut Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle (ARA) vääriä tietoja kahden opiskelija-asuntolakohteen rakentamisesta.

Yhtiö vaati A:lle rangaistusta viidestä luottamusaseman väärinkäytöstä (syytekohdat 3 - 7) sekä A:n velvoittamista korvaamaan rikoksella tai osakeyhtiölain vastaisella menettelyllään aiheuttamansa vahinko. Yhtiö katsoi, että A oli väärinkäyttänyt luottamusasemaansa yhtiössä ja aiheuttanut myös yhtiölle taloudellista vahinkoa, kun A oli syytekohdissa 1 - 2 kuvatuin tavoin antanut ARA:lle vääriä tietoja kahden opiskelija-asuntolakohteen rakentamisesta. Menettelystä oli aiheutunut yhtiölle vahinkoa ARA:n perittyä takaisin avustuksia ja irtisanottua aravalainan (syytekohta 3). A oli yhtiön mukaan edelleen syyllistynyt luottamusaseman väärinkäyttöön toisen edellä mainitun opiskelija-asuntolakohteen rakentamisen yhteydessä muun ohella sillä perusteella, että hän oli yhtiön puolesta ostanut yhtiön hallituksen tietämättä 500 000 markan kauppahinnalla autopaikkatontin, vaikka autopaikkatontin käytöstä oli jo olemassa vastikkeeton rasitesopimus (syytekohta 4). Lisäksi yhtiö katsoi A:n väärinkäyttäneen luottamusasemaansa erästä kolmatta opiskelija-asuntolakohdetta koskeneen rakennusurakkasopimuksen solmimisen yhteydessä ryhtymällä toimeen, johon hänellä ei ollut oikeutta, allekirjoittamalla sitovat urakkasopimukset, vaikka yhtiön hallituksen edellyttämää ARA:n hyväksyntää korkotukilainoitettavaksi kohteeksi ei ollut. Menettelystä aiheutui yhtiölle vahinkoa muun muassa avustuksen ja korkotuen menetyksen vuoksi (syytekohta 5). Edelleen yhtiö on katsonut A:n ryhtyneen toimeen, johon hänellä ei ollut oikeutta, ylittämällä yhtiön hallituksen päättämän rahoitusosuuden neljännen rakennushankkeen yhteydessä ja aiheuttaneen siten yhtiölle vahinkoa (syytekohta 6). Vielä yhtiö on katsonut A:n väärinkäyttäneen luottamusasemaansa muuttamalla yhtiön kirjanpito- ja talousarvioiden laadintakäytäntöjä ja laiminlyömällä kiinteistökohtaisen kirjanpidon sekä käyttämällä yhtiön nostamia uusia pankkilainoja vanhojen aravalainojen maksamiseen vähemmän kuin yhtiön hallitus oli päättänyt (syytekohta 7).

Käräjäoikeuden tuomio 29.3.2010

Käräjäoikeus luki A:n syyksi kaksi törkeää avustuspetosta (syytekohdat 1 - 2) sekä yhden luottamusaseman väärinkäytön (syytekohdat 3 - 7) tuomiten A:n yhden vuoden kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus hylkäsi yhtiön vahingonkorvausvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Jorma Tossavainen ja Hannu Lindgren sekä notaari Leenamaija Heinonen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 5.5.2011

Yhtiö ja A valittivat hovioikeuteen. Valituksessaan yhtiö vaati A:lle määrätyn rangaistuksen ankaroittamista sekä A:n velvoittamista korvaamaan käräjäoikeudessa vaaditut vahingonkorvaukset kohdissa 4 - 6. A vaati syytteiden hylkäämistä. Vastauksissaan osapuolet vaativat vastapuolten valitusten hylkäämistä.

Syytekohtien 1 - 2 osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion syyksilukemisen.

Luottamusaseman väärinkäyttöä koskevalta osin hovioikeus lausui syytekohdan 3 osalta muun ohella, että yhtiön esittämässä rangaistusvaatimuksessa oli kysymys ARA:n erehdyttämisestä, kun käräjäoikeuden syyksilukemisessa oli puolestaan kysymys tietojen salaamisesta yhtiön hallitukselta. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n muusta teosta, kuin mistä yhtiö oli vaatinut hänelle rangaistusta. Yhtiö ei ollut tältä osin valittanut käräjäoikeuden tuomiosta eikä ollut hovioikeudessa uudistanut käräjäoikeudessa esittämäänsä rangaistusvaatimusta senkään jälkeen kun asianosaisille oli varattu tilaisuus lausua siitä, vastaako käräjäoikeuden syyksilukeminen rangaistusvaatimuksessa esitettyä teonkuvausta. A:lla ei tämän vuoksi hovioikeudessa ollut aihetta vastata käräjäoikeudessa esitettyyn rangaistusvaatimukseen. A:n ei voitu katsoa käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneen siihen luottamusaseman väärinkäyttöön, josta hänelle oli vaadittu rangaistusta. Tämän vuoksi ja eräiltä osin myös lausumillaan muilla perusteilla hovioikeus hylkäsi syytteen luottamusaseman väärinkäytöstä kohdan 3 osalta.

Syytekohdan 4 osalta hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden tuomiossa A:n syyksi oli luettu tietojen salaaminen yhtiön hallitukselta. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden tuomioon ei ollut haettu muutosta siltä osin, kun käräjäoikeus oli katsonut A:lla olleen toimivaltuudet allekirjoittaa opiskelija-asuntolarakennuskohdetta koskevan autopaikka-alueen esisopimus ja kauppakirja. Jättämällä ilmoittamatta hallitukselle autopaikkatontin ostamisesta A ei ollut aiheuttanut myöskään vahinkoa, vaan vahinko oli aiheutunut jo tontin ostamisella. Sen vuoksi syyte hylättiin myös tältä osin.

Syytekohdan 5 osalta hovioikeus katsoi A:n ylittäneen toimivaltansa allekirjoittaessaan rakennuskohteen urakkasopimuksen ennen ARA:n hyväksymistä, jolloin yhtiö joutui rahoittamaan kohteen vapaarahoitteisella pankkilainalla, mistä aiheutui vahingon vaara. Hovioikeus katsoi kuitenkin syyteoikeuden tältä osin vanhentuneen. Teko oli tehty 11.10.2001 ja muu syyksiluettu teko oli tehty vuosina 2001 - 2004, mutta teot olivat teonkuvaukseltaan erilaiset eivätkä muodostaneet yhtä kokonaisuutta.

Syytekohdan 6 osalta hovioikeus lausui, että A:ta oli syytetty siitä, että hän oli väärinkäyttänyt luottamusasemaansa osallistumalla erään kiinteistöosakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana rakennushankkeen aloittamista koskevaan päätöksentekoon ilman yhtiön hallituksen valtuutusta ja ryhtymällä urakkasopimukset allekirjoittaessaan sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ollut ollut oikeutta ja siten aiheuttanut yhtiölle vahinkoa. Käräjäoikeus oli puolestaan lukenut A:n syyksi, että hän oli saanut yhtiön hallituksen tekemään päätöksen hankkeeseen ryhtymisestä ilmoittamalla hankekustannukset pienempinä kuin ne tulisivat A:lla olleen tiedon mukaan olemaan. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n muusta teosta, kuin mistä yhtiö oli vaatinut hänelle rangaistusta. Yhtiö ei ollut tältä osin valittanut käräjäoikeuden tuomiosta eikä ollut hovioikeudessa uudistanut käräjäoikeudessa esittämäänsä rangaistusvaatimusta senkään jälkeen kun asianosaisille oli varattu tilaisuus lausua siitä, vastaako käräjäoikeuden syyksilukeminen rangaistusvaatimuksessa esitettyä teonkuvausta. A:lla ei tämän vuoksi hovioikeudessa ollut aihetta vastata käräjäoikeudessa esitettyyn rangaistusvaatimukseen. A:n ei voitu katsoa käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla menettelyllä syyllistyneen siihen luottamusaseman väärinkäyttöön, josta hänelle oli vaadittu rangaistusta. Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi syytteen luottamusaseman väärinkäytöstä kohdan 6 osalta. Hovioikeus katsoi myös jääneen näyttämättä, että A olisi toiminut tahallisesti, eikä asiassa ollut näytetty aiheutuneen yhtiölle vahinkoa.

Syytekohdan 7 kirjanpitokäytäntöjen muuttamisen osalta hovioikeus katsoi menettelyn täyttävän luottamusaseman väärinkäytön tunnusmerkistön. Uusilla pankkilainoilla tapahtuneiden vanhojen aravalainojen poismaksamisen (lainojen konvertointi) osalta hovioikeus hylkäsi syytteen, koska asiassa ei esitetty näyttöä, että uusia lainoja olisi tietoisesti nostettu enemmän kuin mitä vanhoja lainoja oli aiottu muuntaa. Näin ollen luottamusaseman väärinkäyttönä jäi rangaistavaksi ainoastaan kirjanpitokäytäntöjen muuttaminen ja syyte enemmälti hylättiin. Hovioikeus alensi A:lle syytekohtien 1 - 2 ja 7 perusteella määrättyä rangaistusta yhden vuoden ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi. Hovioikeus hylkäsi yhtiön vahingonkorvausvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kaarina Heino (eri mieltä), Juha Halijoki (eri mieltä) sekä Pirjo Soininen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Halijoki olisi mainitsemillaan perusteilla hylännyt syytteen syytekohdassa 7 myös kirjanpitokäytäntöjen muuttamisen osalta.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Heino lausui, että käräjäoikeus oli vanhentumista koskevissa perusteluissaan katsonut, että A oli syyllistynyt kohdissa 3 - 7 kuvatuilla teoillaan luottamusaseman väärinkäyttö -rikokseen, joka muodostaa yhden kokonaisuuden.

Hovioikeudenneuvos Heino katsoi edelleen, että tuomioistuimen ratkaisusta voidaan erottaa ratkaisun lopputulos ja sen perustelut. Jos ratkaisuun haetaan muutosta, muutoksenhaun kohteena on ratkaisun lopputulos. Muutoksenhaku yksinomaan tuomioistuimen ratkaisun perustelujen osalta on pääsääntöisesti kielletty (KKO 1996:129). Tästä seuraa, että sellaisen asianosaisen, joka on tyytynyt alioikeuden ratkaisun lopputulokseen, mutta ei hyväksy ratkaisun perusteluja, ei tarvitse hakea muutosta perusteluihin valittamalla tai vastavalittamalla voidakseen vastauksessaan riitauttaa alioikeuden ratkaisun perustelut ja vedota oikeina pitämiinsä perusteluihin. Yhtiöllä ei ollut ollut tarvetta muutoksen hakemiseen, koska syyte oli hyväksytty käräjäoikeudessa. Yhtiö oli A:n muutoksenhakemuksen johdosta antamassaan vastauksessa ja hovioikeuden pääkäsittelyssä edelleen vedonnut kaikkeen siihen, mitä se oli syytteessään lausunut. Kysymystä luottamusaseman väärinkäytön täyttymisestä ei ollut vielä lainvoimaisesti ratkaistu, joten asia oli tältä osin hovioikeuden tutkittavana.

Hovioikeudenneuvos Heino katsoi edelleen, että vaikka käräjäoikeuden syyksilukeminen poikkesikin syytteessä esitetyistä teonkuvauksista, käräjäoikeus oli kuitenkin perusteluissaan katsonut A:n syyllistyneen siihen menettelyyn, josta yhtiö oli vaatinut hänelle rangaistusta (kohta 3) tai että se menettely, mistä käräjäoikeus on tuominnut A:lle rangaistuksen, on teonkuvausten ja syyksilukemisen eroista huolimatta perustunut teonkuvauksesta ilmeneviin seikkoihin (kohdat 4 ja 6). Näin ollen hovioikeudenneuvos Heino katsoi, ettei käräjäoikeus ollut tuominnut A:ta muusta kuin mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta ja olisi tuominnut A:n rangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä lisäksi syytekohtien 3, 4, 6 ja mainitsemillaan perusteilla syytekohdassa 7 myös lainojen konvertoinnin osalta.

Perustelut

1. 1. Asian tausta ja kysymyksenasettelu
2. 2. Yhtiö on käräjäoikeudessa syytekohdissa 3 - 7 vaatinut A:lle rangaistusta luottamusaseman väärinkäytöstä menettelyistä, jotka liittyivät A:n toimintaan yhtiön toimitusjohtajana 10.2.2000 - 31.12.2004. Yhtiön rangaistusvaatimuksissa on selostettu yhtiön ja A:n toimintaa sekä kuvattu useita tekoja, joiden nojalla yhtiö on katsonut A:n väärinkäyttäneen luottamusasemaansa. Rangaistusvaatimuksissa on ollut kysymys siitä, että A on yhtiön mukaan toiminut oikeudettomasti tai laiminlyönyt velvollisuuksiaan opiskelija-asuntojen rakennushankkeissa ja yhtiön taloushallinnon järjestämisessä. Yhtiö on lisäksi vaatinut A:lta vahingonkorvausta.
3. 3. Käräjäoikeus on tuomiolauselman mukaan tuominnut A:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta törkeästä avustuspetoksesta (syytekohdat 1 ja 2) sekä luottamusaseman väärinkäytöstä (syytekohdat 3 - 7, tekoaika 27.3.2000 - 31.12.2004). Luottamusaseman väärinkäytön käräjäoikeus on katsonut yhdeksi teoksi. Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa syyksilukeminen on kirjoitettu esitettyjä rangaistusvaatimuksia huomattavasti suppeammin, eikä rikoksen täytäntöönpanotoimia ole siten kuvattu samalla tavoin kuin rangaistusvaatimuksissa. Käräjäoikeus on hylännyt yhtiön A:han kohdistamat, luottamusaseman väärinkäyttöön ja osakeyhtiölain säännöksiin perustuneet vahingonkorvausvaatimukset.
4. 4. Yhtiö on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaatinut A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä toistanut vahingonkorvausvaatimuksensa. A on puolestaan vaatinut muun ohella luottamusaseman väärinkäyttöä koskeneiden syytteiden hylkäämistä.
5. 5. Hovioikeudessa on pidetty erillinen valmisteluistunto sekä useita päiviä kestänyt pääkäsittely. Hovioikeus on pääkäsittelyssä ennen loppulausuntojen esittämistä kehottanut asianosaisia erityisesti lausumaan siitä, vastaako käräjäoikeuden syyksilukeminen rangaistusvaatimuksessa esitettyä teonkuvausta. Hovioikeus on tuomiossaan syytekohtien 3, 4 ja 6 osalta katsonut, että käräjäoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen muista teoista kuin niistä, joista yhtiö oli vaatinut hänelle rangaistusta. Hovioikeus on lausunut, ettei yhtiö ollut tältä osin valittanut käräjäoikeuden tuomiosta eikä hovioikeudessa uudistanut käräjäoikeudessa esittämäänsä rangaistusvaatimusta senkään jälkeen, kun asianosaisille oli varattu tilaisuus lausua siitä, vastaako käräjäoikeuden syyksilukeminen rangaistusvaatimuksessa esitettyä teonkuvausta. A:lla ei siten ole ollut hovioikeudessa aihetta vastata alkuperäiseen rangaistusvaatimukseen. Hovioikeus on tämän vuoksi hylännyt syytteen syytekohdissa 3, 4 ja 6 samoin kuin yhtiön vahingonkorvausvaatimukset. Hovioikeus on lisäksi todennut kohdan 4 osalta, ettei A:lle syyksiluetusta menettelystä ollut aiheutunut yhtiölle vahinkoa ja että syytekohta 3 olisi tullut hylättäväksi myös sen vuoksi, ettei A:n menettelystä ollut aiheutunut erillistä vahingonvaaraa, sekä syytekohta 6 myös sen vuoksi, ettei A ollut toiminut tahallisesti.
6. 6. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun se on edellä mainitulla perusteella ja edellä todetuin tavoin menetellen hylännyt syytteen syytekohtien 3, 4 ja 6 osalta.
7. 7. Hovioikeudelle kuuluva prosessinjohto
8. 8. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava. Kuten lainkohtaa koskevista esitöistä (HE 91/2002 vp s. 38) ilmenee, hovioikeudessa käytävä oikeudenkäynti on luonteeltaan muutoksenhakumenettelyä, jonka tavoitteena on alioikeusratkaisun oikeellisuuden kontrollointi. Oikeudenkäynti hovioikeudessa ei ala alusta, vaan pohjautuu siihen, mihin käräjäoikeuskäsittelyssä päädyttiin. Käsittely kohdistuu muutosvaatimuksiin ja niiden perusteisiin. Hovioikeuden on korjattava alioikeuden ratkaisua myös silloin, kun sitä rasittaa virhe viran puolesta huomioon otettavan seikan suhteen.
9. 9. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 7 §:n mukaan hovioikeuden on valmistelussa asian laadun mukaan selvitettävä muun ohella se, miltä osin käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta, mitä vaatimuksia hovioikeudessa esitetään ja mihin perusteisiin vaatimusten tueksi vedotaan sekä mistä asianosaiset ovat hovioikeudessa erimielisiä. Edelleen valmistelussa on selvitettävä se, mitä todisteita hovioikeudessa esitetään ja mitä kullakin todisteella aiotaan näyttää toteen sekä onko hovioikeudessa toimitettava pääkäsittely.
10. 10. Huolellisen ja toimivan valmistelun tarkoituksena on yksilöidä ja täsmentää hovioikeuden pääkäsittelyssä käsiteltävät kysymykset. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla tuomioistuimen tulee kysymyksin poistaa asianosaisten lausuntojen epäselvyyksiä ja puutteellisuuksia. Kuten Korkein oikeus on useissa ratkaisuissaan katsonut, tuomioistuimella on velvollisuus huolehtia siitä, että asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet tulevat selvitetyiksi ja että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi. Jos oikeudenkäynnin kohdetta koskeva asianosaisen esitys on epäselvä tai puutteellinen, tuomioistuimella on kyselyvelvollisuus (muun muassa KKO 2012:18 kohta 7, KKO 2010:40 kohta 18, KKO 2010:9 kohta 5).
11. 11. Ratkaisussa KKO 2010:40 Korkein oikeus katsoi hovioikeuden menetelleen virheellisesti, kun hovioikeus oli antanut tuomionsa selvittämättä, oliko syyttäjä tarkoittanut edelleen pysyä käräjäoikeudessa esittämässään toissijaisessa vaatimuksessa ja siten myös selvittämättä asianosaisten käsitystä tuon vaatimuksen perusteesta ja määrästä. Asianmukainen menettely olisi edellyttänyt, että hovioikeus olisi kehottanut syyttäjää täydentämään vastaustaan sen varalta, että hovioikeus päätyisi hylkäämään vahingonkorvausvaatimuksen, johon nähden menettämisseuraamusvaatimus oli toissijainen. Korkein oikeus katsoi, ettei asian selvittämisestä olisi aiheutunut vaaraa vastaajan puolustautumismahdollisuuksille, koska syyttäjä oli jo vaatinut menettämisseuraamusta käräjäoikeudessa ja vaatimukseen oli vastaajan puolesta myös vastattu. Syyttäjän täydennyksen johdosta vastaaja olisi voinut antaa lausuman.
12. 12. Oikeudenkäymiskaaren säännöksistä ja edellä mainituista Korkeimman oikeuden ratkaisuista ilmenevin tavoin tuomioistuimen velvollisuutena on huolehtia siitä, ettei tuomioistuimelle ja oikeudenkäynnin asianosaisille jää epäselväksi, mitä asianosaiset yhtäältä vaatimuksillaan ja toisaalta niihin antamillaan vastauksilla tarkoittavat. Tuomioistuimen velvollisuutena on kyselymahdollisuuttaan käyttäen selventää asianosaisten vaatimuksiin liittyvät epäselvyydet myös silloin, kun vaatimus kohdistuu rikosasian vastaajaan. Tuomioistuimen on tällöin turvattava vastaajan puolustautumismahdollisuudet varaamalla tälle riittävä aika vastata täsmennettyihin vaatimuksiin.
13. 13. Hovioikeuden menettelyn arviointi tässä tapauksessa
14. 14. Hovioikeus on edellä 4 kohdassa kuvatulla tavalla vasta ennen asianosaisten loppulausuntojen antamista ottanut esille kysymyksen siitä, vastasiko käräjäoikeuden syyksilukeminen yhtiön rangaistusvaatimuksessa esitettyä teonkuvausta. Katsottuaan, että käräjäoikeuden syyksilukemisessa on poikettu rangaistusvaatimuksesta ja ettei yhtiön alkuperäinen rangaistusvaatimus enää ollut hovioikeuden tutkittavana, hovioikeus on hylännyt syytekohdat 3, 4 ja 6 ja näihin syytekohtiin perustuvat vahingonkorvausvaatimukset.
15. 15. Hovioikeuden menettelyä on tältä osin pidettävä asianosaisten oikeusturvan kannalta riittämättömänä. A on jo valituksessaan sekä vastauksessaan hovioikeudelle kiinnittänyt huomiota siihen, että hänen mielestään käräjäoikeuden tuomiosta ei selviä, mitä tekoja hänen syykseen luettiin. Yhtiö on vastauksessaan hovioikeudelle puolestaan pitänyt sanottua väitettä perusteettomana ja ilmoittanut lausuvansa siitä tarvittaessa valmisteluistunnossa. Hovioikeuden valmisteluistunnon pöytäkirjasta ei kuitenkaan ilmene, että valmisteluistunnossa olisi käsitelty kysymystä siitä, että käräjäoikeus olisi mahdollisesti tuominnut A:n rangaistukseen muusta teosta kuin mistä yhtiö oli vaatinut rangaistusta. Ottaen huomioon, että syytteen teonkuvaus määrittää oikeudenkäynnin kohteen, hovioikeuden olisi tullut ottaa syytesidonnaisuuteen liittyvät kysymykset esille ennen loppulausuntovaihetta. Mikäli syytesidonnaisuus rajoittaa syyksilukemista, asianosaisilla voi olla tarve ottaa tämä huomioon vaatimuksissaan ja vastauksissaan sekä pääkäsittelyssä esittämässään todistelussa.
16. 16. Korkein oikeus toteaa, ettei käräjäoikeus ole tuomiossaan hylännyt yhtiön esittämiä luottamusaseman väärinkäyttöä koskevia rangaistusvaatimuksia, vaan on tuomiolauselman mukaan lukenut A:n syyksi kaikki yhtiön rangaistusvaatimuksessaan esittämät syytekohdat 3 - 7. Myöskään tuomion perusteluista ei ilmene, että yhtiön rangaistusvaatimuksia olisi joltain osin hylätty. Korkein oikeus katsoo, ettei yhtiöllä ole tämän vuoksi ollut tarvetta hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon luottamusaseman väärinkäyttöä koskevan syyksilukemisen osalta.
17. 17. Korkein oikeus toteaa edelleen, ettei yhtiö ollut esittänyt käräjäoikeudessa toissijaisia vaatimuksia, vaan tietyn rangaistusvaatimuksen teonkuvauksineen. Toisin kuin edellä mainitussa ratkaisussa KKO 2010:40 tarkoitetun toissijaisen vaatimuksen osalta, yhtiöllä ei ole lähtökohtaisesti ollut velvollisuutta hovioikeudessa nimenomaisesti toistaa käräjäoikeudessa esittämäänsä rangaistusvaatimusta. Yhtiö on ollut hovioikeudessa muutoksenhakijana vain vahingonkorvausvaatimusten ja rangaistuksen mittaamisen osalta eikä oikeudenkäyntiaineistosta ilmene, että yhtiö olisi sittemmin miltään osin luopunut käräjäoikeudessa esittämistään rangaistusvaatimuksista. A on vastannut yhtiön alkuperäisiin rangaistusvaatimuksiin jo käräjäoikeudessa.
18. 18. Hovioikeuden olisi harkitessaan sitä, olivatko yhtiön vaatimukset olleet voimassa hovioikeudessa, pitänyt nimenomaisesti tiedustella yhtiöltä, oliko sen tarkoituksena edelleen vedota käräjäoikeudessa esittämiinsä teonkuvauksiin. Ratkaisussa KKO 2010:40 todetuin tavoin hovioikeudella voi olla velvollisuus toissijaisenkin vaatimuksen osalta kysymyksin varmistaa, haluaako asianosainen edelleen uudistaa alioikeudessa esittämänsä vaatimuksen. Kun nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa tapauksessa asianosaisella ei pääsääntöisesti ole tällaista uudistamisvelvollisuutta, yhtiö on voinut ilman hovioikeuden nimenomaista kannanottoa luottaa siihen, että sen käräjäoikeudessa esittämä teonkuvaus otetaan huomioon myös hovioikeudessa.
19. 19. Hovioikeuden olisi tullut prosessinjohtotoimin huolehtia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta myös siltä osin kuin käräjäoikeuden tuomio on ollut selvästi puutteellinen syytekohdan 4 osalta. Käräjäoikeus on tuomiolauselman mukaan lukenut A:n syyksi myös syytekohdan 4, mutta tämä ei ilmene tuomion syyksilukemista koskevasta osasta. Kohdassa 4 kuvattu menettely on liittynyt läheisesti kohdan 3 menettelyyn, ja käräjäoikeuden tuomion näitä kohtia koskevien perustelujenkin nojalla on pääteltävissä, että käräjäoikeus on tarkoittanut lukea syyksi myös kohdan 4. Perusteena syytesidonnaisuuden arvioinnissa on se, vastaako teonkuvaus syyksilukemista tuomiossa. Arvioinnissa on ratkaisevaa syytteen osalta teonkuvauksessa esitetty, ei syytteen perusteluina lausuttu. Samalla tavoin tuomion osalta arvioidaan teonkuvauksen vastaavuutta syyksilukemiseen, ei tuomion perusteluissa lausuttuun. Kun hovioikeus ei ole voinut tehdä tätä arviointia kysymyksessä olevan käräjäoikeuden tuomion perusteella, sen olisi tullut joko palauttaa asia käräjäoikeuteen tai prosessinjohtotoimin kiinnittää asianosaisten huomiota tähän kysymykseen ja varata heille tilaisuus lausua siitä näkemyksensä hovioikeudessa.
20. 20. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden virheellinen menettely ja käräjäoikeuden tuomion epäselvyys ovat johtaneet siihen, että luottamusaseman väärinkäyttöä koskevat rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimukset kohdissa 3, 4 ja 6 ovat tulleet hovioikeudessa puutteellisesti arvioiduiksi. Hovioikeus on tuomiossaan lausunut sanottujen syytekohtien tulevan hylättäväksi myös muilla perusteilla. Hovioikeus on kuitenkin tätä arviota tehdessään jättänyt ottamatta huomioon yhtiön käräjäoikeudessa rangaistusvaatimuksissaan esittämät teonkuvaukset, mikä menettely on ollut edellä todetuin tavoin virheellinen. Korkein oikeus katsoo oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttävän, että hovioikeuden tuomio näiltä osin kumotaan kokonaisuudessaan ja asia näihin syytekohtiin perustuvien rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimusten osalta palautetaan hovioikeudessa uudelleen käsiteltäväksi.
21. 21. Syytekohdan 5 osalta hovioikeus on katsonut, että syyteoikeus luottamusaseman väärinkäytöstä on vanhentunut, kun A:n on katsottu menetelleen syytteessä kerrotuin tavoin ainoastaan syytekohdissa 5 ja 7, joiden hovioikeus ei ole katsonut muodostavan yhtä tekokokonaisuutta. Syytekohdassa 7 tarkoitettu menettely on hovioikeudessa osaksi luettu A:n syyksi ja osaksi syyte on hylätty. Hovioikeus ei ole hylätessään syytteen syytekohtien 3, 4 ja 6 osalta arvioinut näiden mahdollista yhteyttä syytekohtiin 5 ja 7. Toisaalta A on omasta valituksestaan huolimatta tuomittu rangaistukseen syytekohdan 7 osalta, joten tältä osin asian uudelleen käsittely on myös A:n edun mukaista. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo olevan perusteltua, että myös syytekohtia 5 ja 7 koskevat rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimukset tulevat hovioikeudessa käsiteltäväksi yhdessä muiden luottamusaseman väärinkäyttöä koskevien syytekohtien kanssa. Näin ollen hovioikeuden tuomio on kumottava myös syytekohtien 5 ja 7 osalta sekä asia palautettava näiltäkin osin hovioikeuteen syytteen ja vahingonkorvausvaatimuksen uudelleen käsittelemistä varten.
22. 22. Ratkaistessaan luottamusaseman väärinkäyttöä koskevan syytteen hovioikeuden on harkittava yhteinen rangaistus lainvoimaisiksi jääneiden syytekohtien 1 - 2 sekä mahdollisesti syytekohtien 3 - 7 perusteella. Myös kysymykset oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta kuuluvat hovioikeuden ratkaistaviksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja poistetaan syytekohtien 3 - 7, A:lle määrätyn yhteisen rangaistuksen, yhtiön esittämien vahingonkorvausvaatimusten sekä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta. Asia palautetaan näiltä osin Itä-Suomen hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Marjut Jokela, Pekka Koponen, Ari Kantor ja Jarmo Littunen. Esittelijä Kaarlo Hakamies.