16.12.2013

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle, B:lle, C:lle, E:lle ja D:lle rangaistusta kahdesta murhan yrityksestä katsoen, että mainitut henkilöt olivat yksissä tuumin yhteisen suunnitelman mukaisesti yrittäneet 23. - 24.5.2011 välisenä yönä Helsingissä tappaa X:n ja Y:n. Syytteen mukaan surmaamisyritys oli suoritettu siten, että X:ää ja Y:tä kohti oli ammuttu ensiksi Siilitiellä X:n kotitalon ulko-oven edessä piha-alueella sekä vähän myöhemmin pihalla tapahtuneen surmaamisyrityksen epäonnistuttua Itäväylällä liikkuvasta pakoautosta X:n ja Y:n lähdettyä ajamaan heitä ampuneita henkilöitä Y:n autolla takaa.

Syyttäjä ei väittänyt, että D ja E olivat olleet henkilökohtaisesti mukana X:ää ja Y:tä ampumassa. Syyte D:hen ja E:hen kohdistettuna oli perustettu väitteeseen siitä, että mainitut henkilöt, D Cannonball MC:n (CMC:n) presidenttinä sekä E CMC:n asekersanttina ja D:tä tämän poissa ollessa sijaistavana CMC:n "kakkosmiehenä", olivat antaneet tappamiskäskyn A:lle, B:lle ja C:lle. Kaikki kolme käskyn saanutta olivat kuuluneet CMC:hen. Vähintäänkin D ja E olivat yllyttäneet ja taivuttaneet A:ta, B:tä ja C:tä tappamissuunnitelman toteuttamiseen tai, sikäli kuin nimenomaista käskemistä tai taivuttamista ei katsottaisi tapahtuneen, ainakin auttamalla teossa siten, että he olivat hyväksyneet sen etukäteen.

Syyttäjän käsityksen mukaan motiivina surmaamisyritykselle oli ollut kohteena olleiden, CMC:stä hiljattain erotetun Y:n ja erityisesti CMC:stä itse eronneen X:n tapausta edeltänyt CMC:n "värejä liannut" toiminta mukaan lukien X:n suorittama E:n puukottaminen CMC:n kerhotilojen edessä julkisella paikalla presidentin ja kahden muun CMC:hen kuuluneen henkilön nähden sekä sitä edeltänyt X:n suorittama CMC:tä ja sen yksittäisiä jäseniä loukkaavaksi koettu Facebook-kirjoittelu. X:n oikeudessa kertoman mukaan CMC:n johdolla ja hänellä oli lisäksi vastoin D:n ja E:n ilmoitusta ollut eri näkemys siitä, tuliko X:n ja Y:n maksaa CMC:lle 15 000 euron erorahat. X:n oma näkemys oli ollut se, että CMC oli päinvastoin ollut hänelle velkaa.

Syytteessä lähdettiin siitä, että paikalla Siilitiellä olivat olleet A, B ja C sekä pakoautossa Itäväylällä ampumisen jatkuessa A ja B.

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle lisäksi rangaistusta ampuma-aserikoksesta sillä perusteella, että A ja B olivat ampuma-aselain vastaisesti ja ilman asianmukaista lupaa pitäneet hallussaan pistoolia ja useita patruunoita.

F:ää syytettiin avunannosta kahteen murhan yritykseen. Syytteen mukaan F oli kuljettanut ensin A:n Helsingistä Tuusulaan noutamaan tekovälineenä käytettävää ampuma-asetta ja sen jälkeen antanut henkilöautonsa A:n, B:n ja C:n käyttöön tietoisena siitä, että nämä olivat menossa kohdistamaan vakavaa väkivaltaa ainakin X:ää kohtaan ja että tekopaikalle mennään autolla ja sitä käytettäisiin teon jälkeen myös pakoautona.

G:tä syytettiin rikoksentekijän suojelemisesta ja ampuma-aserikoksesta. Syytteen mukaan G oli saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijöiden pakoa ja hävittämällä todisteita yrittänyt estää rikoksentekijöiden saattamista vastuuseen rikoksesta ottamalla CMC:n kerhotiloissa vastaan A:lta ja B:ltä molemmilta pistoolit sekä kerhotiloissa olleen kolmannen pistoolin hävittääkseen aseet. G oli aseet mukanaan poistunut kerhotiloista kuljettaakseen ne muualle, mutta joutunut poliisin kiinniottamaksi, jolloin aseet oli takavarikoitu.

Syyttäjä vaati, että vastaajille rangaistuksia tuomittaessa otetaan rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan nojalla koventamisperusteena huomioon, että rikokset oli tehty vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä.

Käräjäoikeuden tuomio 21.10.2011

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli Siilitiellä ampunut kohti X:ää ja Y:tä tarkoituksenaan tappaa nämä. Myös B oli yrittänyt ampua, mutta ei ollut ilmeisesti onnistunut siinä. Laukauksia oli ammuttu ainakin viisi. Käräjäoikeus piti selvänä, että B:tä oli pidettävä A:n tekijäkumppanina, jonka osuus A:n kuljettamisineen ampumispaikalle ja sieltä pois sekä valmistautuminen tekoon paikan päällä tarkkailuineen ja vartioimisineen oli ollut ilmeisen olennainen. Käräjäoikeus katsoi lisäksi selvitetyksi, että C oli yhteisymmärryksessä A:n ja B:n kanssa ollut mukana suunnittelemassa surmaamista ja osallistunut sitten sen valmisteluun ja toteuttamisyritykseen paikan päällä. Sanottujen osallisuustoimien ja yhteisymmärryksen perusteella myös C oli tuomittava osallisuudesta surmaamisyrityksiin.

A, B ja C olivat kukin vahvistaneet, ettei heillä itsellään ollut ollut riitoja tai katkeruuksia X:ää ja Y:tä kohtaan. Tämän olivat myös X ja Y vahvistaneet. Käräjäoikeuden mukaan oli selvää, että X:n ja Y:n surmaamisyrityksen taustalla motiivina oli ollut nimenomaan tulehtunut tilanne mainittujen kahden henkilön ja CMC:n välillä. Sitä, että X:n ja Y:n toiminta kevään 2011 aikana, mukaan lukien asekersantti E:n puukottaminen, oli koettu CMC:tä sekä sen johtohenkilöitä loukkaavaksi, ei ollut syytä epäillä, vaikka CMC:n johdon ja jäsenistön taholta olikin yleisesti kiistetty se, että ilmassa olisi ollut katkeruutta tai kostonhalua.

Todistajana kuultu keskusrikospoliisissa tiedusteluosastolla järjestäytyneen rikollisuuden seurantaryhmässä työskentelevä rikosylikonstaapeli kertoi, että hänen tiedossaan oli Turun hovioikeuden tuomioistuinratkaisu, jossa CMC oli katsottu järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi. Tuomio koski muutaman vuoden takaista tapausta, jossa paikallinen forssalainen moottoripyöräjengi oli joutunut CMC:n kiristyksen kohteeksi.

Todistajan mukaan CMC:n hierarkia oli vähän erilainen kuin Suomen muissa jengeissä. CMC:llä oli vain yksi presidentti, kun taas muilla oli presidenttejä siten, että alaosastoissa oli kansallinen presidentti. CMC:n alaosastot olivat presidentin käskyvallan alla. Todistajan mielestä voitiin sanoa, että D:llä oli ehdoton käskyvalta CMC:ssä. Käskyvalta voitiin pelkistää siten, että alempiarvoisen piti totella ylempiarvoista. Jos käskyä ei noudatettu, seurasi yleensä sanktio, joka teon vakavuudesta riippuen oli nuhtelusta tappamiseen.

Todistajan tietoon ei ollut tullut, että edetäkseen jengin hierarkiassa seuraavalle portaalle pitäisi tehdä joitakin rituaaleja. Yleinen luotettavuus, lojaalius, käskyjen täyttäminen ja maine "hyvänä jätkänä" olivat merkityksellisiä. Kysyttäessä, täytyikö yletäkseen tehdä rikos, todistaja totesi, että oli äärimmäisen hankalaa yletä tekemättä rikoksia, mutta hän ei voinut sanoa, että näin edellytettäisiin. Todistaja piti kuitenkin harvinaisena sitä, että moottoripyöräjengissä voisi yletä tekemättä rikoksia.

CMC:n ulkoisesta julkisesta kuvasta kysyttäessä todistaja lausui, että jengielämän perusasioita olivat jengiliivi, kunnia ja kasvojen säilyttäminen. "Kasvojen menettäminen" saattoi aiheuttaa toimintapakon, koska haluttiin säilyttää uskottavuus muiden silmissä. Rekrytoinnissa tärkeää oli kova maine.

Kosto riippui alkuperäisteon laadusta. Tilanteessa, jossa upseeristoon kuuluvaa oli puukotettu kerhotilojen edustalla, piti reagoida vähintään samalla asteikolla, mieluummin vähän kovemmin. Siitä, ketkä suorittivat sanotunlaisia kostotoimia puukotuksen tapahduttua ja siitä, voiko hangaround- tai prospect-tasolla oleva tehdä päätöstä kostotoimesta, todistaja kertoi, että akuutissa tilanteessa voi kyllä, mutta että jos toimi oli suunnitelmallinen, niin ei. Sikäli jos tappamisesta puhuttiin, oli siitä tehtävä päätös presidentin asia. Todistaja totesi edelleen, että täysjäsenet, varsinkin upseeristoon kuuluvat, välttivät tekemästä rikoksia ja että ennen kaikkea tekoja teetettiin prospecteilla ja hangaroundeilla. Oli tyypillistä, että ryhmään tulleita käytettiin osoittamaan kelpoisuutensa ryhmän jäsenenä. Jos nämä suoriutuivat, heidät todennäköisesti ylennettiin. Erityisen ihailtavaa jäsenten keskuudessa oli henkirikos ja sen julkituominen.

Siitä, oliko CMC:llä ampuma-aseita käytössään, todistaja kertoi, että oli toki, mutta sitä, kenellä niitä oli, hän ei tiennyt. Todistaja ei kysyttäessä tiennyt CMC:n ampuneen ketään kuoliaaksi eikä tiennyt yhtään D:n antamaa tappokäskyä.

Edellä mainitulla Turun hovioikeuden aikaisemmalla tuomiolla oli tuomittu eri asemissa olleita henkilöitä ja myös upseereita, vaikka perusperiaate olikin se, että pyrittiin välttämään ylemmän johdon joutumista vankilaan. CMC:stä oli erotettu tai eronnut kymmeniä henkilöitä sinä aikana kun todistaja oli asioita seurannut. Todistaja ei tiennyt mahdollisia tapauksia, että CMC olisi omia erotettujaan tappanut. Erottamisten syynä oli ollut epäluottamus ja myös "sooloilu".

Todistajan mukaan voitiin kai sanoa, että CMC toimii rauhanomaisemmin kuin muut jengit. Työssäkäyviä oli varmaan aika montakin. CMC:läisistä oli 83 prosentilla ollut rikosrekisteri 20 vuotta sitten. CMC:n jäseniä oli vuosittain vastaamassa rikoksista.

Käräjäoikeus otti harkinnassaan huomioon edellä viitatun CMC:n "värien likaamis" -perusteisen ilmeisen kostomotiivin, päivän 23.5.2011 tapahtumat kokoontumisineen ja suunnitteluineen kerholla sekä A:n varustautumisen ampuma-aseilla. Tämän sekä sen perusteella, mitä asiassa oli tullut selvitetyksi A:n, B:n ja C:n noin puolitoista tuntia kestäneestä odottelusta, paikkojen tutkimisesta sekä valmistautumisesta asemiin Siilitiellä asuintalon piha-alueella, käräjäoikeus tuli vakuuttuneeksi siitä, että surmaamisyritys oli Siilitiellä toteutettu vakaasta harkinnasta etukäteen tehdyn suunnitelman mukaisesti murhaa ja sen yritystä koskevassa rikoslain 21 luvun 2 §:n säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Käräjäoikeus ei epäillyt sitä, etteikö tämä suunnitelma olisi kohdistunut ilmeisen pääkohteen" X:n ohella myös Y:hyn, joka oli oikeudenkäyntiaineistosta ilmenevin tavoin tuntunut liikkuvan aina yhdessä X:n kanssa.

Samaan teonkuvaukseen sisältyvä A:n myöntämä ampuminen Itäväylällä liikkuvasta autosta takaa-ajoon lähteneiden X:n ja Y:n ajoneuvoa kohti paon aikana ei ollut kuitenkaan ollut enää suunnitelmallista, vaan tilanteen yllätyksellisen kehittymisen aiheuttamaa reagointia.

Käräjäoikeus luki A:n, B:n ja C:n syyksi kaksi tapon yritystä sekä A:n ja B:n syyksi lisäksi ampuma-aserikoksen.

D:n ja E:n osuudesta käräjäoikeus totesi, että syyte oli heidän osaltaan perustettu syyttäjän käsitykselle siitä, että surmaaminen, joka oli tässä tapauksessa jäänyt yritykseksi, oli tehty D:n CMC:n presidenttinä ja E:n CMC:n asekersanttina, "kakkosmiehenä" A:lle, B:lle ja C:lle antamaan toimeksiantoon, käskyyn tai kehotukseen. D:n ja E:n ei siten väitetty olleen tapahtumapaikalla eikä suorittaneen mitään fyysisiä toimia epäillyn teon hyväksi.

Käräjäoikeuden mukaan syyttäjän näkemykselle tosin löytyi oikeudenkäyntiaineistosta runsaasti tukea. Kuitenkaan vahvankaan motiivin olemassaolo, hierarkia- ja kulttuuriselvitys sekä runsaat indisiotodisteet eivät käräjäoikeuden mukaan riittäneet henkirikoksen yrityksen syyksi lukemisen perusteeksi, jos ei vähäisintäkään konkreettista näyttöä ollut olemassa. Käräjäoikeus katsoi, että tuomitsemiskynnyksen ylittävää näyttöä siitä, että D ja E olisivat olleet ampumisen yrityksissä tekijäkumppaneina pidettävässä asemassa tai toimineet yllyttäjinä tai avunantajina syyttäjän esittämän toissijaisen vaatimuksen mukaisesti, ei ollut esitetty. D:hen ja E:hen kohdistetut syytteet oli siten hylättävä.

Samalla oli jäänyt riittävän luotettavalla tavalla näyttämättä, että A, B ja C olisivat tehneet teon CMC:n lukuun.

F:ään kohdistettu syyte avunannosta kahteen murhan yritykseen hylättiin.

G:n syyksi luettiin syytteen mukaisesti rikoksentekijän suojeleminen ja ampuma-aserikos.

Syyttäjä oli vaatinut, että A:lle, B:lle ja C:lle rangaistuksia mitattaessa otettaisiin koventamisperusteena huomioon rikosten tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Tämän koventamisperusteen käyttäminen edellytti sitä, että nyt syyksi luetut rikokset olisi tehty CMC:n nimissä tai lukuun. Käräjäoikeus katsoi, että asiassa ei ollut kertynyt sellaista riittävänasteista selvitystä, joka olisi osoittanut, että X:ään ja Y:hyn kohdistetut tapon yritykset olisi tehty nimenomaan CMC:n nimissä, sen toimesta ja sen lukuun. Pelkkä järjestöön kuuluminen ei ollut lain tarkoittama koventamisperuste. A:lla ja B:llä ei ollut lainkaan aikaisempia vankeusrangaistuksia. B:n entisyys koostui rikosrekisterinotteen mukaan lähinnä anastusrikoksista. Edellytyksiä syyttäjän viittaaman koventamisperusteen soveltamiselle tässä asiassa ei ollut näytetty olevan. Sillä, miten Turun hovioikeus oli reilut kaksi vuotta aiemmin 29.5.2009 antamassaan tuomiossa CMC:n luonteen luokitellut toisessa, useita vakavia rikoksia käsittäneessä jutussa, jossa oli sinänsä ollut runsaasti CMC:n jäseniä vastaajina, ei käräjäoikeuden mukaan ollut nyt käsiteltävänä olleen yksittäisen asian kannalta merkitystä. Tässä asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että CMC olisi perustettu tai myöhemmässä vaiheessa järjestäytynyt nyt käsiteltävänä olevien tekojen kaltaisten vakavien rikosten tekemistä varten ja että tämä järjestäytyminen olisi ollut nyt tuomittavana olevien rikosten syy.

Käräjäoikeus tuomitsi syytteen enemmälti hyläten A:n, B:n ja C:n kahdesta tapon yrityksestä sekä A:n ja B:n lisäksi ampuma-aserikoksesta, A:n ja B:n, kummankin erikseen, yhteiseen 3 vuoden 6 kuukauden sekä C:n 3 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. G tuomittiin rikoksentekijän suojelemisesta ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 55 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Maritta Pakarinen ja Jouni Jarnamo sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.10.2012

Syyttäjän valituksen johdosta hovioikeus muuttaen käräjäoikeuden tuomiota luki A:n ja B:n syyksi kaksi murhan yritystä. C:n osalta lausunnon antaminen rangaistusvaatimuksista raukesi C:n kuoleman johdosta. Syyttäjän hovioikeudessa esittämän toissijaisen syytteen johdosta F:n syyksi luettiin avunanto törkeän pahoinpitelyn yritykseen. G:n osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Koventamisperusteen osalta hovioikeus lausui, että syyttäjät olivat vaatineet A:n, B:n, F:n ja G:n rangaistusten koventamista sillä perusteella, että heidän rikoksensa oli tehty rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetun ryhmän jäseninä. Vastaajat olivat kiistäneet syyttäjien vaatimuksen väittäen, että CMC ei ollut rikosten tekemistä varten järjestäytynyt ryhmä.

Sanotun lainkohdan ja sitä edeltäneen samansisältöisen rikoslain 6 luvun 2 §:n 2 kohdan (466/1976) säätämiseen johtaneissa lain esitöissä (HE 125/1975 II vp s. 11 - 12 ja HE 44/2002 vp s. 191 - 192) oli todettu koventamisperusteen soveltamisen edellytyksenä olevan, että järjestäytymisen ryhmässä tuli olla niin tiivistä, että siitä voidaan päätellä käskyvaltasuhteiden olemassaolo ja työnjaon eriytyminen. Koventamisperusteen soveltaminen edellytti lisäksi, että ne rikokset, joiden tekemistä varten ryhmä oli järjestäytynyt, olivat vakavia. Esimerkkeinä rikostyypeistä, joihin koventamisperuste soveltui, oli mainittu huumausainekauppa, taloudellinen rikollisuus ja rahanpesu, ihmiskauppa sekä yleensä rajat ylittävän kansainvälisen rikollisuuden muodot. Koventamisperusteen soveltamista ei ollut kuitenkaan rajoitettu yleisesti vain vakaviin rikoksiin, vaan koventamisperustetta voitiin soveltaa myös vähäiseen rikokseen, jos se oli välittömästi edistänyt ryhmän yhteistä toimintatavoitetta. Jos rikollisryhmän jäsenen tekemällä rikoksella ei ollut mitään yhteyttä rikollisryhmän toimintakokonaisuuteen, koventamisperustetta ei voitu käyttää.

Korkein oikeus oli ratkaisussaan KKO 2011:41 katsonut, että edellytyksenä kyseisen koventamisperusteen käytölle ei ollut tehdyn rikoksen vakavuus sinänsä, vaan se, mikä oli ollut rikollisryhmän yhteenliittymisen syy. Jotta säännöstä voitiin soveltaa, oli rikollisryhmän yhteenliittymisen nimenomaisena tarkoituksena tullut olla järjestäytyminen vakavien rikosten tekemistä varten ja väitetyt rikokset oli tullut tehdä osana ryhmän järjestäytymisen perusteena ollutta toimintaa. Tämän vuoksi asiassa oli tarkasteltava erityisesti sitä, missä tarkoituksessa vastaajien syyksi luetut rikokset oli tehty.

Syyttäjät olivat vaatimuksensa tueksi esittäneet selvitystä CMC:n toiminnasta rikollisryhmänä. CMC:n oli todistajana kuullun rikosylikonstaapelin kertomuksen perusteella näytetty olevan hierarkkisesti järjestäytynyt, mikä oli selvästi ilmennyt muustakin todistelusta asiassa. CMC:n jäsenten kesken tehtävät jakautuivat jäsenyysaseman ja korkeammassa asemassa olevan jäsenen määräysten perusteella. Kerhossa oli selvät käskyvaltasuhteet, joita tuettiin kerhon sisäisellä kurilla. Todistajan mukaan kerhon jäsenillä oli myös taloudellisia velvoitteita kerhoa kohtaan, mitä osoitti myös X:n ja kerhon välisen eroriidan aihe. Alempiarvoisen jäsenen tuli lähtökohtaisesti noudattaa ylempiarvoisen jäsenen antamia käskyjä ja käskyjen noudattamatta jättämisestä seurasi mahdollisesti sanktio. CMC:n jäsenillä oli käytössään ulkoisina tunnuksina niin sanotut jengiliivit ja prosenttimerkit. Jäsenen piti puolustaa jengiliiviä ja CMC:tä kohtaan tehdyt loukkaukset kostettiin lähes poikkeuksetta. Kostotoimi oli käytännössä aina kovempi kuin alkuperäinen teko. Ottaen huomioon CMC:n hierarkiasta ja käskyjen noudattamisesta esitetty selvitys hovioikeus piti sinänsä ilmeisenä, että käsky tai päätös X:ään tai Y:hyn kohdistettavasta kostotoimenpiteestä oli tullut kerhossa hierarkkisesti korkealta taholta.

Edellä mainitut seikat osoittivat CMC:n jäsenten tiivistä keskinäistä yhteyttä, käskyvaltasuhteiden olemassaoloa ja työnjaon eriytyneisyyttä. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että kysymyksessä oli järjestäytynyt ryhmä. Arvioitaessa sitä, oliko kerho järjestäytynyt vakavien rikosten tekemistä varten, hovioikeus totesi seuraavaa.

Kerhona CMC oli itsenäinen eikä se ollut liittoutunut muiden moottoripyöräjengien kanssa. Sillä oli muutamia alaosastoja eri puolilla maata. Todistajan mukaan CMC:n jäseniä oli vuosittain oikeuksissa, ja tämänkin asian useilla vastaajilla oli aikaisempia tuomioita, muun muassa vakavista huumausaine- ja väkivaltarikoksista sekä omaisuus- ja talousrikoksista, mitä ei voitu pitää sattumanvaraisena. Lisäksi CMC:n kerhotila oli vartioitu.

Todistaja oli kertonut kerhon luonteesta ja toimintatavoista yleisesti sekä tutkintaviranomaisten suhtautumisesta kerhoon järjestäytyneenä rikollisryhmänä. Kertomus ei kuitenkaan yksinään riittänyt osoittamaan, että kerho olisi järjestäytynyt vakavien rikosten tekemistä varten. Tämän ja muun siitä esitetyn selvityksen vähäisyyden vuoksi arvio asiassa tuli perustaa siihen, osoittivatko nyt käsiteltävinä olevat rikokset järjestäytyneisyyttä vakavien rikosten tekemistä varten.

Hovioikeus katsoi, että asiassa oli esitetty vahvaa selvitystä sen tueksi, että vastaajien rikokset olisi tehty CMC:n nimissä ja lukuun. A:lla ja B:llä ei ollut ollut henkilökohtaisia riitoja X:n ja Y:n kanssa, mistä oli pääteltävissä tekojen tehdyn kerhon aloitteesta ja sen eteen ilmeisenä omana motiivina aseman edistäminen kerhon hierarkiassa. Teot olivat siten hyödyttäneet sekä heitä että kerhoa rankaisutoimena ja sen maineen ylläpitäjänä, kerhoon kohdistuneiden loukkausten ollessa moottoripyöräkerhojen toimintaa työssään pitkään seuranneen todistajankin mukaan ankarasti rangaistavia kerhon halutessa ylläpitää kuvaansa yhteiskunnan säännöistä piittaamattomana ryhmänä. Teot olivat edistäneet kerhon edellä väitettyä rikollista tarkoitusta ja myös rikosten vakavuus ja tekotapa viittasivat järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Edellä lausutuin perustein hovioikeus asiaa kokonaisuutena arvioiden katsoi, että CMC täytti rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetun rikollisryhmän edellytykset ja että A ja B sekä rikoksissa heitä avustanut F olivat toimineet ryhmän hyväksi. Näin ollen sanotun lainkohdan koventamisperusteen soveltamisen edellytykset täyttyivät heidän kohdallaan ja sitä oli sovellettava heidän rangaistuksiaan mitattaessa. Sen sijaan G:n osuus tapahtumiin oli selvästi ollut ilmeisen sattumanvaraista eikä koventamisperuste hänen osaltaan soveltunut.

Tuomittavien rangaistusten osalta hovioikeus lausui, että A:n ja B:n syyksi oli luettu kaksi murhan yritystä sekä lisäksi ampuma-aserikokset. Rikoksiin rangaistuksia mitattaessa oli sovellettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperustetta. Tämä jo sinänsä edellytti ankaran vankeusrangaistuksen määräämistä.

A:n ja B:n X:ään ja Y:hyn kohdistamat henkirikosten yritykset oli tehty vakaasti harkiten ja erityisen suunnitelmallisesti. Teot olivat olleet luonteeltaan kostotoimia ja niiden toteuttamistapaan oli kuulunut väijytys X:n kodin lähettyvillä. Teot olivat tapahtuneet asuintalon pihamaalla ja öiseen aikaankin runsaasti liikennöidyllä tiellä yleisestä turvallisuudesta piittaamatta. Se, että henkirikoksen kohteena olleet henkilöt eivät olleet tekojen seurauksena vahingoittuneet, oli ollut sattumanvaraista.

Tuomittavia rangaistuksia harkitessaan hovioikeus otti huomioon A:n suuremman syyllisyyden B:hen nähden siltä osin, että A:n osuus murhan yrityksissä oli ollut keskeinen ja hän oli ampunut useampia laukauksia sekä Siilitiellä asuintalon pihalla että Itäväylällä. Edellä mainitut rangaistusta mitattaessa sitä ankaroittavat seikat huomioon ottaen hovioikeus piti oikeudenmukaisena rangaistuksena A:n syyksi luettujen henkirikosten yritysten ja ampuma-aserikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen ja hänen rikoksista ilmenevään syyllisyyteensä nähden viittä vuotta vankeutta.

B:n rikosrekisterinotteesta ilmeni, että Turun hovioikeus oli 29.12.2011 (Varsinais-Suomen käräjäoikeus 30.8.2011) tuominnut hänet 60 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja Varsinais-Suomen käräjäoikeus 5.10.2011 20 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Nyt kysymyksessä olevat B:n syyksi luetut teot oli tehty 23. - 24.5.2011 eli ennen mainittuja tuomioita, jotka hovioikeus otti rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla rangaistusta kohtuullistavina huomioon.

Edellä mainitut rangaistuksen mittaamisessa rangaistusta ankaroittavat seikat ja aikaisemmin tuomittujen ehdottomien vankeusrangaistusten alentava vaikutus huomioon ottaen hovioikeus piti oikeudenmukaisena rangaistuksena B:n syyksi luettujen henkirikosten yritysten ja ampuma-aserikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä hänen rikoksista ilmenevään syyllisyyteensä nähden neljää vuotta kahdeksaa kuukautta vankeutta.

Hovioikeus katsoi edellä mainittu koventamisperuste huomioon ottaen oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi F:n syyksi luetusta avunannosta törkeän pahoinpitelyn yritykseen seitsemän kuukautta vankeutta.

Hovioikeus katsoi, että F:n aikaisempi rikollisuus sen vakavuudesta huolimatta rikoksista kulunut aika huomioon ottaen ei edellyttänyt nyt kysymyksessä olevan rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Näin ollen F:lle tuomittu rangaistus voitiin vielä määrätä ehdolliseksi.

G:n rangaistuksen osalta hovioikeus katsoi, että hänelle käräjäoikeudessa tuomittu rangaistusseuraamus oli oikeudenmukaisessa suhteessa hänen syykseen luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, tekojen vaikuttimiin sekä hänen rikoksista ilmenevään muuhun syyllisyyteensä. Aihetta rangaistuksen muuttamiseen ei ollut.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Paula Salonen ja Marja Kartano.

Perustelut

Rangaistusten mittaaminen ja koventamisperusteen soveltaminen

1. A ja B on hovioikeudessa tuomittu X:ään ja Y:hyn kohdistuneista kahdesta murhan yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta, A yhteiseen 5 vuoden vankeusrangaistukseen ja B yhteiseen 4 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. F on tuomittu avunannosta törkeän pahoinpitelyn yritykseen 7 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja G rikoksentekijän suojelemisesta ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 55 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. B:n rangaistusta alentavina on otettu huomioon kaksi aikaisempaa vankeustuomiota.

2. Hovioikeus on rangaistuksia mitatessaan A:n, B:n ja F:n osalta soveltanut rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperustetta sillä perusteella, että heidän rikoksensa oli tehty järjestäytyneen ryhmän, Cannonball MC:n (jäljempänä CMC) jäseninä. G:n osalta hovioikeus on katsonut, ettei edellytyksiä koventamisperusteen soveltamiselle ole. Hovioikeus on katsonut, että syyttäjän todistajana kuulustuttaman rikosylikonstaapelin kertomus ei yksin riittänyt osoittamaan, että CMC olisi järjestäytynyt vakavien rikosten tekemistä varten. Tämän ja muun esitetyn selvityksen vähäisyyden vuoksi hovioikeus perusti arvionsa siihen, osoittivatko syytteessä mainitut rikokset järjestäytyneisyyttä vakavien rikosten tekemistä varten.

3. Hovioikeuden mukaan asiassa oli esitetty vahvaa selvitystä sen tueksi, että vastaajien rikokset olisi tehty CMC:n nimissä ja lukuun. A:lla ja B:llä ei ollut ollut henkilökohtaisia riitoja X:n ja Y:n kanssa, mistä oli pääteltävissä, että teot oli tehty kerhon aloitteesta ja sen eteen ilmeisenä omana motiivina aseman edistäminen kerhon hierarkiassa. Teot olivat siten hyödyttäneet sekä heitä että kerhoa rankaisutoimena ja sen maineen ylläpitäjänä, kerhoon kohdistuneiden loukkausten ollessa moottoripyöräkerhojen toimintaa työssään pitkään seuranneen rikosylikonstaapelin todistajana kertoman mukaan ankarasti rangaistavia kerhon halutessa ylläpitää kuvaansa yhteiskunnan säännöistä piittaamattomana ryhmänä. Teot olivat edistäneet kerhon väitettyä rikollista tarkoitusta, ja myös rikosten vakavuus ja tekotapa viittasivat järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Hovioikeus on asiassa esitetyn selvityksen perusteella päätynyt siihen, että CMC on rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla järjestäytynyt ryhmä.

4. Rangaistusta A:lle ja B:lle mitatessaan hovioikeus on katsonut, että henkirikoksen yritykset oli tehty vakaasti harkiten ja erityisen suunnitelmallisesti. Teot olivat olleet luonteeltaan kostotoimia ja niiden toteuttamistapaan oli kuulunut väijytys X:n kodin lähettyvillä. Teot olivat tapahtuneet asuintalon pihamaalla ja öiseen aikaankin runsaasti liikennöidyllä tiellä yleisestä turvallisuudesta piittaamatta. Rangaistuksia mitatessaan hovioikeus on katsonut, että A:n osuus murhan yrityksissä on keskeinen ja hänen syyllisyytensä B:hen nähden suurempi.

5. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän, A:n, B:n ja F:n valitusten perusteella arvioitavana kysymys siitä, onko mainittua koventamisperustetta sovellettava rangaistusta mitattaessa kaikkien kohdassa 1 mainittujen vastaajien osalta, sekä rangaistuksen mittaamisesta.

6. Asiassa on riitaista, voidaanko hovioikeuden tavoin katsoa, että CMC on järjestäytynyt vakavien rikosten tekemistä varten siten kuin rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetaan.

Järjestäytyminen vakavien rikosten tekemistä varten koventamisperusteena

Koventamisperustetta koskevasta sääntelystä

7. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena on rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Säännös on alun perin otettu rikoslakiin rangaistuksen mittaamista koskevaa rikoslain 6 lukua lailla 466/1976 säädettäessä. Kun rikoslain mainittu luku uudistettiin lailla 515/2003 koskemaan rangaistuksen määräämistä, säännös siirrettiin uudistettuun lukuun sellaisenaan.

8. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan esitöissä (HE 125/1975 II vp s. 11 - 12 ja HE 44/2002 vp s. 191 - 192) todetaan, että kyseisen koventamisperusteen soveltamisen edellytyksenä on, että kysymyksessä on järjestäytynyt ryhmä. Järjestäytymisen ryhmässä tulee olla niin tiivistä, että siitä voidaan päätellä käskyvaltasuhteiden olemassaolo ja työnjaon eriytyminen. Esimerkkeinä rikostyypeistä, joihin koventamisperuste soveltuisi, on mainittu huumausainekauppa, taloudellinen rikollisuus ja rahanpesu, ihmiskauppa sekä yleensä rajat ylittävät kansainvälisen rikollisuuden muodot. Esitöiden mukaan koventamisperusteen soveltaminen edellyttää järjestäytymisen lisäksi, että ne rikokset, joiden tekemistä varten ryhmä on järjestäytynyt, ovat vakavia. Jos rikollisryhmän jäsenen tekemällä rikoksella ei ole mitään yhteyttä rikollisryhmän toimintakokonaisuuteen, koventamisperustetta ei voida käyttää.

9. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2011:41 (kohta 20) tarkastellut kysymystä rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperusteen soveltamisesta mitattaessa rangaistuksia törkeistä huumausainerikoksista kansainvälisesti toimivan moottoripyöräkerhon Helsingin osaston tai sen support-kerhon jäsenille ja kerhojen toimintaan osallistuneelle vastaajalle. Korkein oikeus on katsonut tuossa asiassa jääneen näyttämättä, että kyseiset kerhot olisivat rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla järjestäytyneet vakavien rikosten tekemistä varten. Tuossa asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että vastaajien rikokset olisi tehty kerhojen aloitteesta, nimissä tai lukuun eikä rikoksista mahdollisesti saadun hyödyn ollut osoitettu tulleen suoraan kerhojen hyväksi tai niiden toimesta esimerkiksi jaetuksi kerhojen toimintaan osallistuneiden henkilöiden kesken. Se seikka, että vastaajat olivat toimineet kerhojen yhteydessä, ei osoittanut heidän muodostaneen mainitussa säännöksessä tarkoitettua ryhmää eikä se, että vastaajat olivat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, sellaisenaan riittänyt osoittamaan, että kerhot olisivat järjestäytyneitä rikollisryhmiä.

10. Ratkaisussa KKO 2011:41 käsiteltävänä olleet rikokset oli tehty vuonna 2007 eli ennen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2008 annetun Euroopan unionin neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOF antamista. Korkein oikeus lausui ratkaisussaan (kohta 8), että rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitettua koventamisperustetta oli sovellettava sen omista tarkoitusperistä lähtien ja sen soveltamisedellytyksiä harkittaessa johtoa oli haettava ensisijaisesti säännöksen sanamuodosta ja sen omista, kotimaisista esitöistä.

11. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa kysymys on rikoksista, jotka on tehty toukokuussa 2011 eli sen jälkeen kun puitepäätös 2008/841/YOF on annettu. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Pupino-tuomiossa (16.6.2005, asia C-105/03, kohta 43) lausutun mukaisesti puitepäätösten osalta on voimassa vastaava yhdenmukaisen tulkinnan periaate kuin direktiivien osalta. Kansallisen tuomioistuimen on siten kansallista oikeutta soveltaessaan tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta sillä tavoiteltu tulos saavutettaisiin. Asiassa tulee siten arvioitavaksi puitepäätöksen merkitys rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan soveltamisen kannalta.

12. Puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaan puitepäätöstä sovellettaessa tarkoitetaan "rikollisjärjestöllä" rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä tehdäkseen rikoksia, joista voi enimmillään seurata vähintään neljän vuoden pituinen tai sitä ankarampi vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, saadakseen niistä suoraan tai välillisesti taloudellista tai muuta aineellista hyötyä.

13. Korkein oikeus toteaa, että puitepäätöksen 3 artikla viittaa sanamuotonsa mukaisesti järjestäytyneen ryhmän toimintaan osallistumiseen tai toiminnasta sopimiseen liittyviin kriminalisointeihin. Artiklasta ei voida johtaa vaatimusta yleisen koventamisperusteen soveltamisesta määrättäessä rangaistuksia 1 artiklassa tarkoitetuista ryhmän toiminnan yhteydessä tehdyistä tai muista sen toimintatavoitetta edistävistä rikoksista. Korkein oikeus katsoo, että puitepäätöksen 3 artiklasta ei rikollisryhmän järjestäytymisedellytyksiin liittyen ole johdettavissa rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan soveltamista koskevaa tulkintaohjetta.

14. Puitepäätöksessä rikollisjärjestön määritelmäsäännökset ovat 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa. Puitepäätös ei ole yhdenmukainen rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa säännöksen soveltamisen edellytykseksi asetetun yhteen liittymisen tarkoitusta koskevan vaatimuksen kanssa. Arvioitaessa tässä asiassa keskeistä kysymystä, onko CMC:n järjestäytymisen tai järjestönä yhdessä toimimisen tarkoituksena vakavien rikosten tekeminen, edellä mainituilla sääntelyn eroavuuksilla ei kuitenkaan ole merkitystä huomioon ottaen kohdassa 13 lausuttu.

CMC:n järjestäytyneisyyttä koskevasta selvityksestä

15. Syyttäjän selvitys CMC:n toiminnasta perustuu ensinnäkin siihen, mitä todistajana kuultu rikosylikonstaapeli on kertonut kerhon järjestäytyneisyydestä. Todistajan kertomus on painottunut CMC:n ja muiden moottoripyöräkerhojen hierarkian sekä kerhossa noudatettujen tapojen, sääntöjen ja periaatteiden kuvaamiseen. Todistajan kertomus osoittaa, että CMC on järjestäytynyt hierarkkisesti ja että kerhossa vallitsee sisäinen kuri ja kontrolli.

16. Syyttäjä on lisäksi esittänyt todisteena Turun hovioikeuden 29.5.2009 antaman tuomion nro 1307, joka on saanut lainvoiman 24.11.2009, kun Korkein oikeus ei ole myöntänyt valituslupaa. Hovioikeus on tuossa ratkaisussaan katsonut, että CMC on rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitettu rikollisryhmä, joka on järjestäytynyt hierarkkisesti ja jonka käskyvaltasuhteet ovat määräytyneet jäsenyyden tason perusteella.

17. Turun hovioikeus on mainitussa tuomiossaan katsonut, että vastaajat olivat tehneet kolmeen eri tapahtumasarjaan liittyviä rikoksia vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäseninä, ja rangaistuksia vastaajille mitatessaan soveltanut rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperustetta. Hovioikeuden mukaan kyseiset kolme tapahtumasarjaa rinnastuvat toisiinsa sikäli, että kaikissa niissä on mielivaltaisin perustein vaadittu huomattavia raha- tai omaisuussuorituksia henkilöiltä, jotka jollain tavalla olivat joutuneet tekemisiin CMC:n jäsenten kanssa. Kaikissa tapauksissa vaatimuksia oli tehostettu vakavalla väkivallalla tai sellaisen uhalla, ja CMC:n jäsenet olivat yhdessä toimineet tuomiossa selostettujen käskyvaltasuhteiden puitteissa. Tehdyt rikokset ovat olleet vakavia.

18. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa on käräjä- ja hovioikeudessa vastaajana olleen CMC:n perustajan ja johtajan D:n sekä eräiden toisten vastaajien ja D:n nimeämien todistajien kertomuksilla pyritty osoittamaan, että CMC ei ole rikollisjärjestö vaan kerho, jonka tarkoituksena on moottoripyöräkulttuurin edistäminen. D:n mukaan Turun hovioikeuden käsittelemässä asiassa kysymys oli ollut kerhon sisäisen ryhmän ylilyönnistä, johon kerhon johto ei ollut pystynyt vaikuttamaan.

Koventamisperusteen soveltamista koskeva arviointi

19. Korkein oikeus katsoo, että kysymystä siitä, onko CMC järjestäytynyt vakavien rikosten tekemistä varten, on arvioitava ryhmästä ja sen toiminnasta esitetyn kokonaisnäytön valossa. Arvioinnissa on edellä kuvatun todistelun lisäksi merkitystä sillä, ovatko tässä asiassa syyksi luetut rikokset sellaisia, jotka tekotapansa ja vakavuutensa puolesta sopivat järjestäytyneen ryhmän rikollisuudeksi ja onko rikokset tehty osana kerhon toimintaa.

20. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan CMC on noin 20 vuotta sitten perustettu moottoripyöräkerho, jonka jäsenmäärä on noin 120. Todistaja on kertonut, että CMC:läisistä 83 prosentilla oli 20 vuotta sitten ollut rikosrekisteri. Syyttäjä on esittänyt selvityksenä CMC:n jäsenten tekemistä rikoksista Turun hovioikeuden edellä mainitun tuomion, jossa useita kerhon jäseniä ja kunniajäseniä oli tuomittu vakavista rikoksista vankeusrangaistuksiin.

21. Korkein oikeus toteaa, että aikaisemman rikostuomion yhteenliittymisen tarkoitusta koskevalla johtopäätöksellä ei ole sellaista niin sanottua positiivista oikeusvoimavaikutusta, että mainittuun hovioikeuden tuomioon sisältyvä CMC:tä koskeva järjestäytyneisyyden arviointi olisi asetettava tässä asiassa annettavan ratkaisun pohjaksi. Tuomiolla on kuitenkin todistusvaikutus arvioitaessa koventamisperusteen sovellettavuutta nyt kysymyksessä olevassa asiassa. Korkein oikeus katsoo, että tuomiosta ilmeneviä seikkoja voidaan muiden ohella käyttää arviointiperusteina kerhon järjestäytymistä myös nyt kysymyksessä olevassa asiassa arvioitaessa.

22. Korkein oikeus toteaa, että Turun hovioikeuden tuomiossa on tuomittu yhteensä viitisentoista CMC:hen kuulunutta henkilöä vankeusrangaistuksiin vuosina 2006 - 2008 tehdyistä vakavista rikoksista. Tekokokonaisuudessa on myös ainakin osin ollut kysymys sellaisesta laittomasta perintätoiminnasta, joka tyypillisesti kuuluu järjestäytyneen rikollisuuden toimintamuotoihin.

23. Turun hovioikeuden tuomiosta ilmenevien rikosten tekotapoihin on kuulunut vakavaa väkivaltaa tai sillä uhkaamista, ja ampuma-asetta on käytetty vaatimusten tehosteena. Teot on tehty joukkovoimaa hyväksikäyttämällä. Vastaajista kahdeksan on tuomittu ampuma-aserikoksesta heidän pidettyään laittomasti hallussaan ampuma-asetta tai kaasusumutinta. Myös nämä seikat tukevat käsitystä kerhon luonteesta järjestäytyneenä rikollisryhmänä.

24. Toisaalta mainittuihin rikoksiin on syyllistynyt vain suhteellisen pieni osa CMC:n jäsenistöstä. Ensimmäinen ja toinen tekokokonaisuus on toteutettu pääosin samojen neljän vastaajan toimesta. Heistä kolme on ollut mukana myös kolmannessa tekokokonaisuudessa, johon on lisäksi liittynyt muita CMC:n kolmeen eri osastoon kuuluneita henkilöitä.

25. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa Helsingin hovioikeus on koventamisperusteen soveltamisen osalta lausunut, että asiassa on esitetty vahvaa selvitystä sen tueksi, että rikokset olisi tehty CMC:n nimissä ja sen lukuun. A:lla ja B:llä ei ole ollut henkilökohtaisia riitoja X:n tai Y:n kanssa, mistä hovioikeuden mukaan on ollut pääteltävissä, että teot on tehty kerhon aloitteesta ja sen eteen. Murhan yrityksen tunnusmerkistön täyttymistä koskevassa arvioinnissaan, mistä ei enää Korkeimmassa oikeudessa ole kysymys, hovioikeus on katsonut, että teon motiivina on ollut X:ään ja Y:hyn kohdistettu kostotoimi.

26. Hovioikeus on tässä asiassa päätynyt soveltamaan koventamisperustetta katsottuaan, että A:n ja B:n teot ovat edistäneet kerhon väitettyä rikollista tarkoitusta. Hovioikeus on viitannut lähinnä kerhon haluun ylläpitää kuvaansa yhteiskunnan säännöistä piittaamattomana ryhmänä. Hovioikeuden mukaan myös rikosten vakavuus ja tekotapa viittasivat järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

27. Korkein oikeus katsoo, että mainitusta Turun hovioikeuden tuomiosta ilmenevät seikat sekä CMC:n hierarkiasta, kurista ja toimintatavoista esitetty todistelu yhdessä nyt kysymyksessä olevien rikosten vaikuttimien ja tekotavan kanssa viittaavat siihen, että kerhon toiminnassa syyllistytään vakavien rikosten tekemiseen.

28. Jotta rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperustetta voitaisiin soveltaa, on kuitenkin edellytettävä, että ryhmän järjestäytymisen tarkoituksena on vakavien rikosten tekeminen. Merkittävimpiä rikollisen tarkoituksen arviointiperusteita ovat ryhmän toimintaan liittyvät rikokset. Ne voivat olla ryhmän toiminnassa aiemmin tehtyjä, ratkaistavana olevassa asiassa syyksiluettuja tai ryhmän toiminnassa suunniteltuja.

29. Turun hovioikeuden tuomiolla syyksiluetut, ryhmän jäsenten aiemmin tekemät rikokset antavat siis viitteitä järjestäytymisen rikollisesta tarkoituksesta. Kohdissa 21 ja 24 kerrotuista syistä niille ei kuitenkaan voida antaa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa järjestäytyneisyyden tarkoitusta tässä asiassa. Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n syyksi luetut kostotyyppiset, ryhmän entisten ja nykyisten jäsenten väliset rikokset eivät luonteeltaan ole sellaisia, että niiden tekemistä voitaisiin tuomiossa kuvatuissa olosuhteissa pitää ryhmän järjestäytymisen tarkoituksena. Näillä rikoksilla ei ole tavoiteltu taloudellista hyötyä, mikä on koventamissäännöksen esitöiden mukaan luonteenomaista niille rikoksille, joihin koventamisperustetta on tarkoitettu sovellettavan. Nyt syyksiluettujen rikostenkaan perusteella ei siten voida tehdä ratkaisevia päätelmiä yhteen liittymisen rikollisesta tarkoituksesta. Tässä asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä muiden kuin nyt käsiteltävinä olleiden rikosten suunnittelemisesta.

30. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että CMC olisi rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan tarkoittamalla tavalla järjestäytynyt vakavien rikosten tekemistä varten.

31. Korkein oikeus katsoo, että edellytyksiä mainitun koventamisperusteen soveltamiselle ei ole ollut.

A:lle ja B:lle tuomittavat rangaistukset

Rangaistuksen mittaamisperusteista

32. Rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 2 momentin, 7 luvun 2 §:n, 21 luvun 2 §:n ja 41 luvun 1 §:n perusteella kahdesta murhan yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta on tuomittava vähintään kaksi vuotta ja enintään 15 vuotta vankeutta.

33. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on saman luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperuste ei ratkaisusta edeltä ilmenevin perustein tule sovellettavaksi. Aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus voi rikoslain 7 luvun 6 §:n tarkoittamassa tilanteessa johtaa rangaistuksen alentamiseen tai lieventämiseen.

34. Teon vahingollisuuden ja vaarallisuuden arvioimisessa merkityksellisiä ovat paitsi teosta aiheutuneet tosiasialliset seuraukset myös vahinko ja vaara, joita teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa taas arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan (HE 44/2002 vp s. 187). Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen.

35. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä käsillä olevaa tapausta on verrattava muihin samankaltaisiin tekoihin. Murhan yritykset voivat tekotavoiltaan poiketa huomattavasti toisistaan, ja etenkin rikoksen vaarallisuus voi vaihdella merkittävästi. Rikoksen rangaistusasteikko on säädetty laajaksi.

36. Murhan yrityksestä tuomitut keskimääräiset rangaistukset ovat Tilastokeskuksen vuosilta 2005 - 2011 keräämien tietojen mukaan olleet noin 7 vuotta vankeutta.

37. Korkein oikeus ei ole antanut viime aikoina nimenomaisesti ennakkopäätöstä rangaistuksen mittaamisesta murhan yritystä koskevassa asiassa. Ratkaisussa KKO 2003:53 kysymys oli muun ohella rangaistuksen mittaamisesta tuhotyöstä ja murhan yrityksestä, joista vastaajat tuomittiin hovioikeudessa 9 vuoden ja 6 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksiin heidän yritettyään tappaa asianomistajan tämän auton alle asennetulla pommilla, joka kuitenkin oli asennettaessa räjähtänyt aiheuttaen toiselle vastaajalle vakavat vammat. Tälle vastaajalle rangaistusta mitattaessa otettiin huomioon hänen toista vastaajaa vähäisempi syyllisyytensä ja hänelle rikoksesta aiheutuneet poikkeuksellisen vakavat seuraukset. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Johtopäätökset tässä asiassa

38. Hovioikeus on murhan tunnusmerkistön täyttymistä arvioidessaan katsonut, että A:n ja B:n X:ään ja Y:hyn kohdistamat henkirikosten yritykset on tehty vakaasti harkiten ja etukäteen tehdyn suunnitelman pohjalta. Vakaata harkintaa ei hovioikeuden mukaan kuitenkaan voitu ulottaa Itäväylällä tapahtuneisiin ampumisiin. Teon motiivina on ollut X:ään ja Y:hyn kohdistettava kosto. Hovioikeus on lisäksi katsonut, että tapahtumapaikalla Siilitiellä asuinrakennuksen piha-alueella ja porraskäytävässä olisi voinut liikkua tapahtumahetkellä myös muita henkilöitä ja ampuminen oli jatkunut vielä Itäväylällä ollen omiaan aiheuttamaan vaaraa muille tienkäyttäjille. Hovioikeus on katsonut A:n ja B:n olleen täysin piittaamattomia yleisestä turvallisuudesta heidän ampuessaan julkisella paikalla.

39. Muutoksenhakijat ovat vastatessaan syyttäjän Korkeimmassa oikeudessa esittämiin rangaistuksen korottamista koskeviin vaatimuksiin muun ohella kiistäneet kostotarkoituksen tai sen, että teosta oli aiheutunut vaaraa ulkopuolisille. Korkein oikeus toteaa, että valituslupaa ei ole myönnetty siltä osin kuin valituksissa on ollut kysymys syyksilukemisen perusteista. Hovioikeuden tuomio on siten jäänyt näiltä osin pysyväksi. Hovioikeuden tuomiosta ilmenevä arviointi on asetettava ratkaisun pohjaksi arvioitaessa rangaistuksen mittaamista rikoslain 6 luvun 4 §:n mittaamisperusteiden valossa.

40. Vaikka asiassa on jäänyt näyttämättä, että CMC olisi rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitettu vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytynyt ryhmä, A:n ja B:n syyksi luetut rikokset ja niiden vaikuttimista esitetty selvitys viittaavat siihen, että A ja B ovat kerhon jäseninä olleet toteuttamassa kerhon piirissä syntynyttä rikollista pyrkimystä. Huomioon ottaen mitä kerhon hierarkiasta, käskyvaltasuhteista, kerhoon kuuluvien henkilöiden velvollisuuksista ja kurista on esitetty, rikoksentekopäätöksen tekemiseen, sen toteuttamiseen ja yrityksestä luopumisen mahdollisuuteen liittyy piirteitä, jotka on perusteltua ottaa tekijöiden syyllisyyttä arvioitaessa sitä lisäävänä huomioon.

41. Murhan yritykset ovat perustuneet suunnitteluun ja etukäteisvalmisteluun, ne on toteutettu useamman tekijän voimin ja ne ovat kohdistuneet kahteen henkilöön. Teot ovat olleet luonteeltaan kostotoimia. A ja B ovat väijytyksestä X:n kodin edustalla ampuneet X:ää ja Y:tä kohti useita laukauksia. Surmaamisyritykset ovat olleet huomattavan vaarallisia huolimatta siitä, että ammutut laukaukset eivät ole osuneet asianomistajiin, ja ne ovat aiheuttaneet myös yleistä vaaraa. Sillä, että A ja B ovat välittömästi ampumisen jälkeen joutuneet X:n ja Y:n takaa-ajamiksi, ei ole merkitystä arvioitaessa suunniteltujen surmaamisyritysten vahingollisuutta ja vaarallisuutta. Kuten hovioikeuden tuomiosta ilmenee, A:n ja B:n tuon takaa-ajon yhteydessä ampumat laukaukset eivät ole perustuneet vakaaseen harkintaan. Ne ovat kuitenkin olleet omiaan aiheuttamaan vakavaa yleistä vaaraa.

42. Hovioikeuden mukaan sen tuomitsemiin rangaistuksiin on koventavana perusteena vaikuttanut se, että rikokset on katsottu tehdyiksi vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäseninä. Oikeuskäytännöstä ilmenevän murhan yrityksestä tuomittujen rangaistusten tason huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden tässä asiassa tuomitsemia rangaistuksia on tekojen vaarallisuuteen, niiden vaikuttimiin ja niistä ilmenevään tekijöiden syyllisyyteen nähden pidettävä liian lievinä. A:lle ja B:lle tuomittavia rangaistuksia on korotettava huolimatta siitä, että heille Korkeimmassa oikeudessa rangaistuksia mitattaessa ei sovelleta rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperustetta.

43. Korkein oikeus pitää oikeudenmukaisena rangaistuksena A:n syyksi luetuista kahdesta murhan yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta 7 vuoden vankeusrangaistusta.

44. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden näkemyksen A:n B:tä suuremmasta syyllisyydestä. Tähän nähden ja ottaen rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaisesti kohtuuden mukaan huomioon Turun hovioikeuden 29.12.2011 (Varsinais-Suomen käräjäoikeus 30.8.2011) tuomitseman 60 päivän ehdottoman vankeusrangaistuksen ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuden 5.10.2011 tuomitseman 20 päivän ehdottoman vankeusrangaistuksen Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena rangaistuksena B:n syyksi luetuista kahdesta murhan yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta on 6 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

F:lle ja G:lle tuomittavat rangaistukset

45. Korkein oikeus katsoo, että F:lle ja G:lle hovioikeudessa tuomitut rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen, vaikuttimiin ja niistä ilmenevään tekijän syyllisyyteen. F:n osalta Korkein oikeus viittaa edellä kohdassa 42 A:n ja B:n osalta rikosten vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta lausuttuun katsoen, että rangaistuksen alentamiseen ei ole aihetta huolimatta siitä, että rangaistusta hänelle mitattaessa ei ole sovellettava koventamisperustetta. Syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen F:lle ja G:lle tuomittujen rangaistusten osalta ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle ja B:lle tuomittuja rangaistuksia korotetaan. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperusteen soveltamista koskeva lausunto poistetaan.

A tuomitaan hovioikeuden häneen syykseen lukemista kahdesta murhan yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta (tekoaika kaikissa 23. - 24.5.2011) yhteiseen 7 vuoden vankeusrangaistukseen, josta on rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin nojalla tehtävä hovioikeuden määräämä vapaudenmenetystä vastaava vähennys. A tuomitaan menettämään sotilasarvonsa.

B tuomitaan hovioikeuden häneen syykseen lukemista kahdesta murhan yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta (tekoaika kaikissa 23. - 24.5.2011) yhteiseen 6 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, jota mitattaessa on rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaan otettu huomioon Turun hovioikeuden 29.12.2011 (Varsinais-Suomen käräjäoikeus 30.8.2011) ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuden 5.10.2011 tuomitsemat vankeusrangaistukset.

B:lle tuomitusta rangaistuksesta on rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin nojalla tehtävä hovioikeuden määräämä vapaudenmenetystä vastaava vähennys.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Soile Poutiainen, Jorma Rudanko, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.