12.11.2013

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 25.2.2011

B vaati 23.4.2010 vireille tulleessa kanteessaan, että A velvoitetaan suorittamaan B:lle edellä mainitun rikoksen perusteella vahingonkorvaukseksi ansionmenetyksestä ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 yhteensä 4 102,40 euroa. A vaati, että mainittu vaatimus tuli jättää tutkimatta, koska asia oli jo ratkaistu rikosoikeudenkäynnissä lainvoimaisella päätöksellä.

Käräjäoikeus jätti B:n korvausvaatimuksen ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 tutkimatta, koska A oli myöntänyt korvausvaatimuksen rikosoikeudenkäynnissä sekä perusteeltaan että määrältään oikeaksi ja koska vaatimus oli jo lainvoimaisesti ratkaistu.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mirja Sormunen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.2.2012

B valitti hovioikeuteen toistaen korvausvaatimuksen ansionmenetyksestä ajanjaksolta 1.6.2008 - 31.1.2009.

Hovioikeus katsoi, että rikosasian yhteydessä käsiteltyä ansionmenetyskorvausta ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 ei ollut oikeusvoimaisesti ratkaistu ja B:n nyt erillisessä siviiliprosessissa esittämä lisävaatimus ansionmenetyksestä tuli tutkia.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ja velvoitti A:n suorittamaan B:lle tämän vaatiman korvauksen ansionmenetyksestä mainitulta ajalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Jalanko, Teemu Paasikoski ja Birgitta Lemström.

Perustelut

1. 1. Asian tausta ja kysymyksenasettelu
2. 2. Asianomistaja B on Helsingin käräjäoikeudessa vaatinut A:han kohdistetun törkeää pahoinpitelyä koskevan syyteasian yhteydessä, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 pahoinpitelyn aiheuttamasta ansionmenetyksestä 500 euroa kuukaudessa korkoineen kunkin kuukauden viimeisestä päivästä lukien. Lisäksi B on esittänyt korvausvaatimuksia muun ohella kivusta ja särystä sekä tilapäisestä ja kosmeettisesta haitasta. A on myöntänyt B:n vaatimuksen ansionmenetyksen osalta sekä perusteeltaan että määrältään oikeaksi.
3. 3. Helsingin käräjäoikeus on 29.1.2009 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n B:hen 30.5.2008 kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä ja velvoittanut A:n muun muassa korvaamaan B:lle ansionmenetyksestä 500 euroa kuukaudessa korkoineen 1.6.2008 ja 31.1.2009 väliseltä ajalta. Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa korvausten osalta todennut, että pahoinpitelystä oli aiheutunut B:lle vakavia vammoja, joista mahdollisesti aiheutuva pysyvä haitta ja sen aste tulee selviämään vasta myöhemmin. Käräjäoikeuden mukaan asianosaiset olivat ilmoittaneet, että myös korvausvaatimukset tulevat tällöin uudelleen arvioitaviksi. Käräjäoikeuden ratkaisu on B:lle tuomitun ansionmenetyskorvauksen osalta jäänyt lainvoimaiseksi.
4. 4. B on 23.4.2010 vireille tulleella kanteellaan vaatinut A:lta muun ohella korvausta edellä mainitun pahoinpitelyn aiheuttamasta ansionmenetyksestä ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 yhteensä 4 102,40 euroa viivästyskorkoineen. Määrä on perustunut arvioituun kuukausituloon 1 500 euroa kuukaudelta, jossa vähennyksenä on otettu huomioon aikaisemmin tuomittu 500 euroa kuukaudessa sekä Kansaneläkelaitoksen maksama sairauspäiväraha samalta ajalta. A on vaatinut, että vaatimus ansionmenetyksestä jätetään tutkimatta, koska asia oli jo ratkaistu rikosoikeudenkäynnissä lainvoimaisella ratkaisulla. B on vastustanut A:n vaatimusta todeten, että rikosoikeudenkäynnissä oli vaadittu 500 euroa kuukaudessa, koska A:n oli tiedetty myöntävän sen määrän oikeaksi. Uusi vaatimus on koskenut todellista tulojen menetystä, eikä rikosoikeudenkäynnissä ollut ollut tarkoituksenmukaista riidellä ansionmenetyskorvauksesta.
5. 5. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle määrätty korvausvelvollisuus ansionmenetyksestä ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 tullut rikosasian oikeudenkäynnissä siten lopullisesti ratkaistuksi, ettei B:n samaa ajanjaksoa koskevaa määrältään suurempaa korvausvaatimusta ole voitu enää myöhemmässä riita-asian oikeudenkäynnissä tutkia.
6. 6. Alempien oikeusasteiden uutta kannetta koskevat ratkaisut
7. 7. Helsingin käräjäoikeus on riita-asiassa 25.2.2011 antamallaan tuomiolla jättänyt ansionmenetystä koskevan korvausvaatimuksen ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 tutkimatta. Käräjäoikeus on perustellut ratkaisuaan sillä, että A oli rikosasian oikeudenkäynnissä myöntänyt ansionmenetysvaatimuksen oikeaksi ja ansionmenetyskorvaus sanotulta ajalta oli jo lainvoimaisesti ratkaistu.
8. 8. B:n valituksesta Helsingin hovioikeus on muuttanut valituksen kohteena olevalla tuomiollaan käräjäoikeuden tuomiota siten, että A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi ansionmenetyksestä ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 yhteensä 4 102,40 euroa viivästyskorkoineen. Hovioikeuden ratkaisun perustelujen mukaan B oli lausunut, että 500 euron kuukausittaisessa korvauksessa ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 oli ollut kysymys ainoastaan vähimmäiskorvauksesta, jonka A oli suostunut myöntämään sen vuoksi, että ansionmenetyskorvaus voitiin käsitellä rikosasian yhteydessä ja että B:llä oli mahdollisuus saada korvausta Valtiokonttorilta. Perustelujen mukaan myös käräjäoikeuden tuomiosta 29.1.2009 ilmeni, että asianosaiset olivat ilmoittaneet, että korvausvaatimukset tulevat myöhemmin uudelleen arvioitavaksi, kun mahdollinen B:lle aiheutunut pysyvä haitta ja sen aste selviävät. Edellä mainittujen seikkojen johdosta hovioikeus on katsonut, että rikosasian yhteydessä käsiteltyä ansionmenetyskorvausta ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 ei ollut oikeusvoimaisesti ratkaistu ja B:n nyt erillisessä riita-asiassa esittämä lisävaatimus ansionmenetyksestä tuli tutkia.
9. 9. Korkeimman oikeuden kannanotto
10. 10. Oikeuskäytännössä on katsottu, että lainvoimainen tuomio estää samaa tai asiallisesti samaa suoritusta koskevan uuden kanteen tutkimisen. Lainvoimaisen tuomion oikeusvoimavaikutuksen on katsottu syntyvän silloinkin, kun vaatimus nojautuu uuteen perusteeseen, mutta samaan tapahtumainkulkuun (KKO 2013:23 kohta 10 ja siinä viitatut ratkaisut sekä KKO 2013:72). Sen sijaan kanne on voitu tutkia, kun uusi vaatimus on perustunut aikaisemman ratkaisun antamisen jälkeen muuttuneisiin olosuhteisiin (KKO 2009:20).
11. 11. B on vaatinut tässä riita-asian oikeudenkäynnissä A:lta korvausta ansionmenetyksestä määrältään suurempana, mutta samalla perusteella ja samalta ajalta kuin aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. B:lle aiheutuneiden vammojen vakavuus tai mahdollisesti myöhemmin selviävän pysyvän haitan aste eivät ole vaikuttaneet vaaditulta ajanjaksolta aiheutuneeksi väitetyn lisäansionmenetyksen määrään. Vaatimus ei siten ole perustunut lainvoimaisen tuomion jälkeisiin uusiin seikkoihin tai sen antamisen jälkeen olennaisesti muuttuneisiin olosuhteisiin, vaan kysymys on jo lainvoimaisella tuomiolla oikeusvoimaisesti ratkaistusta asiasta.
12. 12. Asiassa on riitaista, onko aikaisemmassa rikosasian käsittelyssä asianosaisten välillä sovittu ansionmenetyskorvauksen osalta sen tulevan myöhemmin uudelleen arvioitavaksi. Korkein oikeus toteaa, että asianosaiset eivät voi tuomioistuinta sitovasti sopia siitä, että aikaisemmalla tuomiolla ei ole oikeusvoimaa tai siitä, minkä laajuisena oikeusvoima otetaan huomioon myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Tähän nähden rikosasian käräjäoikeuden tuomion perusteluihin kirjatulla asianosaisten ilmoituksella, että korvausvaatimukset tulevat joltain osin myöhemmin uudelleen arvioitavaksi, ei ole asiassa merkitystä. Merkitystä vailla on myös se, että kysymys olisi B:n esittämin tavoin ollut vain A:n myöntämästä vähimmäiskorvauksesta, jonka ylittävästä vaatimuksesta B ei ollut luopunut. Lainkäytön taloudellisuus ja tehokkuus sekä asianosaisten yhdenmukainen kohtelu edellyttävät, että samaa asiaa koskeva vaatimus voidaan saattaa vain kerran tuomioistuimen ratkaistavaksi.
13. 13. Koska B:n vaatimus ansionmenetyksestä ajalta 1.6.2008 - 1.1.2009 on jo lainvoimaisella tuomiolla ratkaistu, ei kannetta voida enää tältä osin uudestaan tutkia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi ansionmenetyksestä ajalta 1.6.2008 - 31.1.2009 yhteensä 4 102,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2009 lukien. Mainittua ansionmenetyskorvausta koskeva vaatimus jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio, Jukka Sippo ja Ari Kantor. Esittelijä Antti Huotari.