11.7.2011

Taustatiedot

Lapseton aviopari A ja B olivat 25.8.1978 tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, jonka mukaan heistä viimeksi eläneen kuoltua omaisuus oli menevä X ry:lle (jäljempänä yhdistys). B oli kuollut 3.2.1989.

A oli 4.11.2004 laatinut omakätisesti kirjoittamansa ja allekirjoittamansa testamentiksi otsikoidun asiakirjan, johon ei ollut merkitty todistajia ja joka näin ollen ei täyttänyt testamentin muotovaatimuksia. A oli lähettänyt asiakirjan asianajajalle, joka oli luvannut avustaa häntä testamentin laatimisessa. Mainitussa asiakirjassa A oli määrännyt omaisuutensa pitkäaikaiselle naisystävälleen C:lle, joka oli 8.9.2005 antanut asiakirjan testamenttina tiedoksi A:n perillisten lisäksi myös yhdistykselle. A kuoli 15.12.2004.

Pesänjakajan 29.6.2006 allekirjoittamassaan perinnönjakokirjassa tekemät ratkaisut

Pesänjakaja totesi, etteivät A:n perilliset olleet moittineet 4.11.2004 päivättyä omakätistä testamentiksi otsikoitua tahdonilmaisua, joten testamentin muotovirhe oli korjaantunut perillisiä kohtaan. Myös yhdistyksellä olisi ollut oikeus moittia mainittua testamenttia joko sillä perusteella, että kysymyksessä oli hätätilatestamenttina muotovirheen sisältämä testamentti tai sillä perusteella, että kysymyksessä ei ollut lainkaan testamentti, vaan ainoastaan asianajajalle toimitettu luonnos. Yhdistys ei ollut kuitenkaan moittinut testamenttia muoto- tai tahtovirheen perusteella.

Pesänjakajan mukaan kysymystä siitä, onko testamentti tehty hätätilassa, oli arvioitava testamentin tekijän kannalta. Mikäli testamenttia moititaan sillä perusteella, ettei sitä ole tehty perintökaaren 10 luvun 3 §:n säätämässä järjestyksessä, moitekanteen nostanut kantaja vetoaa muotovirheeseen. Testamentin saajan tulee tällöin moiteoikeudenkäynnissä näyttää toteen, että testamentti on tehty hätätilan vallitessa. Yhdistyksen vetoama pätemättömyysperuste oli ratkaistava pesänselvityksestä ja jaosta erillisessä moiteoikeudenkäynnissä.

Pesänjakaja katsoi, ettei hän voinut ratkaista toimivallan puuttumisen vuoksi riitakysymystä hätätilatestamentiksi katsotun tahdonilmaisun moitteenvaraisesta pätemättömyydestä. Pesänjakaja otti kuitenkin asiakirjan huomioon C:n hyväksi tehtynä omistusoikeustestamenttina.

Kanne I

Yhdistyksen kanne Porvoon käräjäoikeudessa

Yhdistys vaati ensisijaisesti, että pesänjakajan suorittama perinnönjako kumotaan ja vahvistetaan, että A:n koko jäämistö kuului yhdistykselle. Yhdistys vaati toissijaisesti, että perinnönjako kumotaan ja palautetaan pesänjakajalle uudelleen toimitettavaksi 25.8.1978 tehdyn testamentin mukaisesti. Yhdistys vaati lisäksi vahvistettavaksi, ettei A:n 4.11.2004 laatima asiakirja ollut hätätilatestamentti.

Kanteensa perusteena yhdistys esitti, että perinnönjako oli toimitettu virheellisesti, koska pesänjakaja oli katsonut, ettei hänellä ollut ollut kelpoisuutta arvioida sitä, oliko 4.11.2004 tehtyä asiakirjaa pidettävä hätätilatestamenttina. Tästä huolimatta pesänjakaja oli toimittanut perinnönjaon siten, että hän oli ottanut asiakirjan huomioon C:n hyväksi tehtynä omistusoikeustestamenttina.

C:n hätätilatestamentiksi väittämä asiakirja ei ollut laissa tarkoitettu testamentti, koska A ei ollut tarkoittanut asiakirjaa hätätilatestamentiksi, vaan alustavaksi luonnokseksi, ja koska asiakirja ei täyttänyt perintökaaren 10 luvun 3 §:n mukaisia hätätilatestamentille asetettuja edellytyksiä.

C:n vastaus

C kiisti kanteen ja vaati, että se jätetään testamentin moitteena tutkimatta liian myöhään nostettuna ja perinnönjaon moitekanteena hylätään.

Yhdistyksen olisi tullut perintökaaren 13 luvun 1 §:n ja 14 luvun 5 §:n nojalla nostaa testamentin moitekanne kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksisaannista. Pesänjakajalta oli puuttunut kelpoisuus ratkaista kysymys testamentin moitteesta. Pesänjakaja oli voinut tulkita testamenttia, mutta hän ei ollut voinut ratkaista sen pätevyyttä. Koska yhdistys ei ollut nostanut testamentin moitekannetta määräajan kuluessa, testamentti oli tullut lainvoimaiseksi.

Kanne II

C:n kanne Porvoon käräjäoikeudessa

C vaati, että hänellä vahvistetaan olevan rajoittamaton hallintaoikeus hänen asuntonaan ja kotinaan käyttämiinsä kiinteistöihin niillä olevine rakennuksineen ja että perinnönjako tältä osin kumotaan tai palautetaan pesänjakajalle.

C:n asumisoikeus perustui siihen, että hän oli saanut A:n 4.11.2004 tekemällä testamentilla omistukseensa puolet A:n omistamista kiinteistöistä.

Yhdistyksen vastaus

Yhdistys kiisti C:n kanteen. Perintökaaren 3 luvun 1 a §:n mukaan hallintaoikeus kuului vain leskelle. C ei omistanut kiinteistöistä mitään osuutta.

Käräjäoikeuden päätös 27.5.2008

Käräjäoikeus totesi, että perintökaaren 14 luvun 5 §:n testamentin moitetta koskeva määräaika koskee perillisiä. Kysymyksessä oli kahden testamentin saajan välinen riita pesänjakajan toimitusjaossa tekemistä ratkaisuista ja asiassa oli vedottu kanneperusteina myös muihin kuin varsinaisiin testamentin moiteperusteisiin. Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen yhdistyksen kanteen tutkimatta jättämisestä.

Käräjäoikeuden tuomio 16.10.2008

Kanne I

Käräjäoikeus katsoi kuten pesänjakaja, että muut testamenttiriidat kuin testamentin pätemättömäksi julistaminen kuuluivat pesänjakajan toimivaltaan.

Käräjäoikeus totesi, että 4.11.2004 päivättyä asiakirjaa voitiin pitää testamenttina, jolla A oli halunnut muuttaa aiemman keskinäisen testamentin toissijaismääräystä omalta osaltaan. Käräjäoikeus katsoi, että A oli sekä sairauden että muun pakottavan syyn vuoksi ollut estynyt tekemästä perintökaaren 10 luvun 1 §:n muotomääräykset täyttävää testamenttia. Olosuhteet sekä todistajien ja C:n kertomukset huomioon ottaen A:n testamenttaustahdosta C:n hyväksi ei ollut epäilystä.

Käräjäoikeus katsoi, että testamentin saajalle voitiin asettaa verrattain ankara toimimisvelvoite, vaikka perintökaaren 14 luvun 5 §:n mukainen määräaika ei koskenut kilpailevien testamentin saajien testamenttiriitaa. Yhdistys oli saanut tiedon testamentista ja sen sisältämästä muotovirheestä 8.9.2005 ja perinnönjaon moitekanne oli nostettu 24.11.2006. Siltä osin kuin perinnönjakoa oli moitittu testamentin muotovirheen perusteella, käräjäoikeus katsoi, että yhdistys ei ollut kohtuullisessa ajassa saattanut vireille testamentin pätevyyttä koskevaa kannetta. Näin ollen 4.11.2004 tehty muotovirheinen testamentti oli tullut päteväksi tälläkin perusteella.

Käräjäoikeus hylkäsi yhdistyksen kanteen.

Kanne II

Käräjäoikeus totesi, ettei perinnönjakoneuvotteluissa tai jaossa ollut käsitelty kiinteistöjen hallintaoikeutta.

Ottaen huomioon testamentissa ollut lausuma, jonka mukaan C sai asua kiinteistöllä niin kauan kuin haluaa tai jaksaa, käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä oli testamentin tulkinta, jonka osalta toimivalta oli pesänjakajalla.

Käräjäoikeus kumosi perinnönjaon siltä osin kuin siinä ei ollut määrätty kiinteistöjen hallintaoikeudesta ja palautti jaon tältä osin pesänjakajalle.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Maija-Liisa Karlsson.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.11.2009

Yhdistys valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että yleisjälkisäädöksen saaja ei ole täysin rinnastettavissa lakimääräiseen perilliseen, vaikka hän onkin kuolinpesän osakas. Testamentin moite on lakimääräisen perillisen testamentin saajaa vastaan ajama määräaikaan sidottu kanne, jonka ajamiseen yleistestamentin saajalla ei ole oikeutta.

Hovioikeus katsoi, ettei osakas voinut pesänjakajan määräyksen kestäessä ajaa erikseen jakoa koskevia tai siihen liittyviä kanteita tuomioistuimessa. Kun kuolinpesän molemmat osakkaat olivat yleistestamentin saajia eivätkä lakimääräisiä perillisiä, pesänjakajan toimivaltaan kuului ratkaista myös sellainen testamentin moite, joka lakimääräisen perillisen ajamana kuuluisi tuomioistuimelle.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A:n henkinen tila, monet vakavat sairaudet sekä tahdonvoimaa vähentävä ja passivoiva lääkitys olivat heikentäneet hänen terveydentilaansa siten, että hänellä oli katsottava olleen sellainen perintökaaren 10 luvun 3 §:ssä tarkoitettu muu pakottava syy, jonka vuoksi hän oli 4.11.2004 saanut tehdä testamentin ilman todistajia omakätisesti kirjoittamallaan ja allekirjoittamallaan asiakirjalla.

Koska pesänjakajalla oli ollut toimivalta ratkaista testamenttia koskeva riitaisuus, yhdistyksellä ei ollut ollut oikeutta nostaa kannetta ennen pesänjakajan ratkaisua. Näin ollen moiteajalla ei ollut merkitystä. Riidatonta oli, että perinnönjaon moitekanne oli nostettu määräajassa.

Hovioikeus katsoi, että A:n testamentin määräys asumisesta oli niin olennainen, että pesänjakajan olisi tullut ottaa asia esille oma-aloitteisesti.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Tuula Nousiainen (eri mieltä) ja Pirjo Aaltonen.

Hovioikeudessa oli äänestys. Hovioikeudenneuvos Tuula Nousiainen lausui: Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että sairaudet tai lääkitys tai muu pakottava syy olisivat jo 4.11.2004 vaikuttaneet A:n henkiseen tai fyysiseen terveydentilaan siten, että hän oli ollut estynyt tekemästä testamenttia perintökaareen 10 luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla. Testamentiksi nimetty asiakirja oli julistettava testamenttina mitättömäksi.

Sen vuoksi Nousiainen hylkäsi C:n kanteen ja palautti asian pesänjakajalle perinnönjaon uudelleen toimittamista varten 25.8.1978 laaditun testamentin mukaisesti.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko yhdistys voinut riitauttaa A:n 4.11.2004 päivätyllä asiakirjalla tekemäksi väitetyn testamentin olemassaolon ja pätevyyden perinnönjaon moitekanteella, vai olisiko yhdistyksen tullut moittia testamentiksi väitettyä asiakirjaa testamentin moitteelle perintökaaren 14 luvun 5 §:ssä säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa. Lisäksi kysymys on siitä, onko mainittua asiakirjaa pidettävä A:n lopullisena tahdonilmaisuna vai ainoastaan toimeksiantona testamentin laatimiseksi ja olisiko pesänjakajan tullut ratkaista tämä kysymys testamentin olemassaolosta ja pätevyydestä.

Testamentin saajan kanneoikeus ja pesänjakajan toimivalta

2. Yhdistys ajaa asiassa vasta pesänjakajan toimittaman jaon jälkeen vireille panemaansa kannetta A:n ja B:n 25.8.1978 tekemän keskinäisen testamentin saajana. Testamentin moitteelle perintökaaren 14 luvun 5 §:ssä säädetty määräaika koskee vain perillisen testamentin saajaa vastaan perintökaaren 13 luvun 1 §:ssä mainituilla perusteilla nostamaa kannetta, mutta ei sitä vastoin testamentin saajan vireille panemaa kannetta. Tällaisen kanteen nostamiselle ei ole säädetty muutakaan nimenomaista määräaikaa. Riittävänä voidaan pitää, että testamentin saaja esittää vaatimuksensa kohtuullisessa ajassa.

3. Yhdistys on pesänjakajan pitämässä perinnönjakotoimituksessa esittänyt, että A:n tekemää 4.11.2004 päivättyä asiakirjaa ei voida pitää hätätilatestamenttina, vaan asiakirja on testamenttina pätemätön. Yhdistys on vaatinut, että pesänjakaja ratkaisee perinnönjaon yhteydessä riitakysymyksen testamentin olemassaolosta ja pätevyydestä. Perinnönjaon jälkeen yhdistys on kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, ettei mainittu asiakirja ole hätätilatestamentti.

4. Pesänjakajalla on laaja toimivalta ratkaista kuolinpesän jakamiseen liittyvät riitaisuudet. Pesänjakajan velvollisuutena on ratkaista myös testamentin olemassaoloa, pätevyyttä, tulkintaa tai peruuttamista koskevat riitakysymykset. Poikkeuksena tästä on kuitenkin perillisen testamentin saajaa vastaan perintökaaren 13 luvun 1 §:ssä mainituilla perusteilla nostama testamentin moitekanne, joka kuuluu tuomioistuimen ratkaistavaksi. Sellaisesta moitekanteesta ei ole kysymys tässä asiassa, jossa aikaisemman testamentin saaja on perinnönjaossa riitauttanut myöhemmin tehdyksi testamentiksi väitetyn asiakirjan pätevyyden.

5. Korkein oikeus katsoo siten, että yhdistyksen perinnönjaossa esittämä väite siitä, että 4.11.2004 päivätty asiakirja ei ole pätevä testamentti, kuuluu pesänjakajan ratkaistaviin kysymyksiin. Toisin kuin pesänjakaja on katsonut, yhdistyksellä ei näin ollen ole ollut velvollisuutta eikä edes oikeutta nostaa erillistä testamentin moitekannetta. Tähän nähden yhdistyksen vaatimus testamentin pätevyyden selvittämisestä pesänjakajan toimittaman perinnönjaon yhteydessä on esitetty kohtuullisessa ajassa. Pesänjakajan toimittamaa jakoa koskeva moitekanne on puolestaan nostettu lain mukaisessa määräajassa eikä sen tutkimiselle ole esteitä.

6. Pesänjakajan olisi siten tullut ratkaista toimivaltaansa kuuluva kysymys testamentin pätevyydestä ja olemassaolosta. Viivästymisen välttämiseksi ja asian selvitettyyn tilaan nähden Korkein oikeus ottaa kysymyksen välittömästi ratkaistavakseen palauttamatta asiaa sitä varten pesänjakajalle.

Testamentiksi väitetyn asiakirjan arviointi

7. Yhdistys on esittänyt vaatimuksensa perusteeksi, että A:n 4.11.2004 laatima asiakirja ei ole lainkaan testamentti, vaan kysymyksessä oli ollut asianajajalle lähetetty pohdiskelu siitä, minkälaisen testamentin hän mahdollisesti tulisi tekemään. Yhdistyksen mukaan myöskään perintökaaren 10 luvun 3 §:n 1 momentin mukaiset hätätilatestamentin edellytykset eivät täyty. C on puolestaan perinnönjaossa katsonut, että asiakirja on hänen hyväkseen pätevästi tehty hätätilatestamentti.

8. Korkein oikeus toteaa, että A on omakätisesti kirjoittanut ja allekirjoittanut 4.11.2004 päivätyn asiakirjan ja se on otsikoitu testamentiksi. Asiakirjassa ei ole todistajia. Asiakirjan mukaan A jättää kaksi tonttia ja talon irtaimistoineen C:lle, joka saa asua talossa “niin kauan kuin haluaa tai jaksaa”. Asiakirjassa on myös kolme kysymysmerkkiä, muun muassa A:n kirjoittaman määräyksen jälkeen, jonka mukaan talo ja tontti on museoitava nähtävyydeksi “sen jälkeen” tai “joko minun aikana”. Asiakirjan sanamuodon perusteella jää epäselväksi, tarkoitetaanko siinä C:n saamalla oikeudella omistus- vai käyttöoikeutta.

9. Todistajana kuullun asianajaja D:n kertomuksesta, jota ei ole riitautettu, sekä D:n yhdistyksen edustajalle lähettämästä kirjeestä ilmenee, että A oli lokakuussa 2004 pyytänyt D:tä laatimaan hänelle testamentin, jolla hän määräisi omaisuutensa C:lle. A oli lähettänyt 4.11.2004 päiväämänsä asiakirjan D:lle, joka oli asiakirjan saatuaan keskustellut puhelimitse A:n kanssa sekä keskustelun perusteella laatinut luonnoksen testamentiksi ja lähettänyt sen 18.11.2004 A:lle. D:n laatiman testamenttiluonnoksen mukaan C olisi saanut elinikäisen käyttö- ja hallintaoikeuden A:n omistamiin kahteen kiinteistöön irtaimistoineen. Tämän luonnoksen mukaista testamenttia ei kuitenkaan ole allekirjoitettu eikä löytynyt A:n jäämistöstä.

10. Testamentin muotomääräyksen tarkoituksena on muun muassa erottaa testamentin valmistelua koskevat toimet lopullisen testamentin teosta. Testamentin suunnittelun ja valmistelun yhteydessä tehdyt asiakirjat eivät aina riitä osoittamaan edes sitä, onko testamentin tekijän tahdonmuodostus vielä kypsynyt varsinaisen testamentin tekemisen asteelle. Tämän mukaisesti esimerkiksi asiamiehelle testamentin tekemiseksi annetun toimeksiannon yhteydessä laadittua testamenttiluonnosta, vaikka se olisi päivätty ja allekirjoitettukin, ei voida yleensä pitää lopullisena testamenttina.

11. A:n laatiman asiakirjan sisällöstä ja hänen sen perusteella asianajaja D:n kanssa käymistään keskusteluista on pääteltävissä, että A oli suunnitellut testamentin laatimista C:n hyväksi. A:n menettely hänen lähettäessään 4.11.2004 päivätyn asiakirjan asianajajalle testamentin laatimista varten viittaa kuitenkin vahvasti siihen, että hän ei itsekään ollut asiakirjan laatiessaan mieltänyt sitä lopulliseksi testamentikseen. Korkein oikeus katsoo, että asiakirjaa ei voida pitää A:n lopullisena testamenttitahdonilmaisuna, vaan ainoastaan asianajajalle annettuna toimeksiantona testamentin laatimiseksi. Asiakirja on siten testamenttina pätemätön. Sen vuoksi asiassa ei ole tarvetta ottaa kantaa siihen, onko A asiakirjan laatiessaan ollut perintökaaren 10 luvun 3 §:n 1 momentin tarkoittamassa hätätilassa, jolloin myös ilman todistajia laadittu testamentti voisi olla hätätilatestamenttina pätevä.

C:n vaatimus hallintaoikeudesta kiinteistöön

12. Koska A:n 4.11.2004 laatima asiakirja on testamenttina pätemätön, hänen jäämistönsä tulee jaettavaksi 25.8.1978 tehdyn testamentin mukaisesti yhdistykselle. Tämän vuoksi myöskään C:n vaatimalle hallintaoikeudelle ei ole perustetta. Asian palauttaminen pesänjakajalle kiinteistön hallintaoikeudesta määräämistä varten ei siten ole tarpeen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan.

Pesänjakajan toimittamaa perinnönjakoa A:n jälkeen muutetaan siten, että A:n jäämistön määrätään kuuluvan 25.8.1978 tehdyn testamentin mukaisesti yhdistykselle. Asia palautetaan oikaisun suorittamista varten pesänjakajalle.

C:n kanne hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela, Jorma Rudanko ja Pekka Koponen. Esittelijä Kati Lavi-Waltari.