19.6.2008

Asian tausta ja toimitusositus

A ja B olivat solmineet avioliiton 17.10.1988. Asianosaisten avioero oli tullut vireille 21.12.1999. Ositusperusteen syntymishetkellä A omisti 68,70 prosenttia X Oy:n osakekannasta. X Oy:n yhtiöjärjestykseen sisältyi lunastuslauseke, jonka mukaan henkilöllä, joka ei ennestään omistanut yhtiössä osakkeita, oli saadessaan niitä haltuunsa muuten kuin perinnön, testamentin tai avio-oikeuden nojalla, velvollisuus tarjota osakkeet yhtiön hallituksen välityksellä muille osakkaille, joilla oli oikeus lunastaa osakkeet niiden 16,82 euroa vastaavan 100 markan nimellisarvosta. Lunastuslauseketta oli 4.2.2002 muutettu siten, että lunastusoikeus koski kaikenlaisia saantoja.

Raaseporin käräjäoikeuden 20.6.2001 määräämä pesänjakaja oli 29.8.2003 toimittanut asianosaisten välillä osituksen. Pesänjakaja oli A:n esittämän selvityksen perusteella katsonut, että A:n omistamat X Oy:n osakkeet olivat 825 000 euron arvoisia.

A:n esittämän sovitteluvaatimuksen johdosta pesänjakaja oli lausunut, ettei A ollut esittänyt selvitystä ennen avioliittoon menemistä tai perintönä saadusta omaisuudesta taikka sen tuotosta. Puolisoiden avioliitto oli lisäksi kestänyt lähes 11 vuotta, jona aikana A oli ollut ansiotyössä, kun taas B oli hoitanut perheen lapset ja suuren kodin sekä siten toiminut kykyjensä mukaan perheen eduksi. B:n työllistymismahdollisuudet olivat heikot muun muassa hänen puutteellisen suomen kielen taitonsa vuoksi, kun taas A:lla oli vakituinen työ ja huomattava omaisuus. B:n ei näin ollen voitu katsoa saavan osituksessa perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelulle siten, että A:n väittämä hänen ennen avioliittoa tai perintönä saamansa omaisuus katsottaisiin avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi, ei tämän vuoksi ollut edellytyksiä.

Katsottuaan muun muassa, ettei A:lla ollut ollut mahdollisuuksia maksaa noin 1 400 000 euron tasinkoa rahana, pesänjakaja oli tasingon suorittamiseksi vahvistanut B:lle tämän vaatiman murto-osaisen omistusoikeuden A:n omaisuuteen.

A moitti ositusta vaatien, että hänen omistamiensa X Oy:n osakkeiden arvoksi vahvistetaan niiden lunastusarvo 24 523,56 euroa ja ositusta sovitellaan siten, että hänen ennen avioliiton solmimista tai perintönä saamansa X Oy:n ja Y Oy:n osakkeet, kiinteistö, jolla sijaitsee hänen kotitalonsa, sekä saamiset X Oy:ltä katsotaan osituksessa avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi.

Raaseporin käräjäoikeuden tuomio 19.8.2005

X Oy:n osakkeiden arvo

Käräjäoikeus katsoi, että koska osakkeiden vaihdanta-arvo oli rajoitettu ja koska osakkeita omistivat useammat henkilöt, osakkeita ei voitu osituksessa arvostaa B:n vaatimalla tavalla yhtiön substanssiarvon perusteella. Osakkeet voitiin arvostaa yhtiön substanssiarvoon vain, jos yhtiön muut osakkeenomistajat olivat etukäteen antaneet yksimielisen suostumuksensa siihen, etteivät he käyttäneet lunastusoikeuttaan. Tuolloin osakkeiden hinta määräytyisi vapaan markkinahinnan perusteella, joka tässä tapauksessa oli erittäin epätodennäköistä. Myös siinä tapauksessa, että yhtiökokous tai osakkeenomistajat päättäisivät purkaa yhtiön, ja tämä olisi ositusta toimitettaessa tiedossa, voitaisiin osakkeet osituksessa arvostaa yhtiön omaisuuden perusteella. Tästä ei nyt ollut kysymys. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että osakkeet tuli osituksessa arvostaa lunastushinnan mukaisesti.

Osituksen sovittelu

Osituksen sovittelun osalta käräjäoikeus lausui jutussa olevan riidatonta, että B oli ollut X Oy:n palveluksessa lähinnä tulkin tehtävissä. Käräjäoikeus katsoi todistelun perusteella selvitetyksi, että B:n työpanoksella ei ollut ollut sen laatuista merkitystä, että se olisi lisännyt yhtiön varallisuutta tai sen arvoa. Yhtiö oli perustettu jo huomattavasti aiemmin kuin osapuolet olivat solmineet avioliiton. Käräjäoikeus katsoi, että yhtiön toiminta ja sen varallisuuden kartuttaminen oli ollut muiden kuin B:n aikaansaamaa.

Myöskään Y Oy:n varallisuuteen tai toimintaan ei B:llä ollut ollut selvityksen mukaan osuutta. Yhtiö oli perustettu vuonna 1964 ja A oli tullut yhtiön osakkaaksi vuonna 1980 perimällä osakkeet vanhemmiltaan.

Asiassa oli selvitetty, että kiinteistö, jolla sijaitsi A:n kotitalo, oli ollut A:n omistuksessa jo vuodesta 1985 alkaen, eikä B ollut vaikuttanut millään tavalla omaisuuden syntyyn.

Ositusta soviteltaessa voitiin avioliittolain 103 b §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla määrätä, että tietty omaisuus, jonka puoliso oli ansainnut tai joka puolisolla oli ollut avioliittoon mentäessä tai jonka puoliso oli saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana taikka testamentin nojalla, oli omaisuuden osituksessa kokonaan tai osittain omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ollut avio-oikeutta.

Tällaiselle omaisuudelle oli ominaista, ettei se ollut samalla tavalla sidoksissa puolisoiden yhteiseen talouteen kuin esimerkiksi ansiotuloista yhteiselämän aikana säästynyt omaisuus. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että edellä mainitut omaisuuserät tuli määrätä A:n avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi. Muussa tapauksessa B saisi osituksessa perusteettomasti etua kanteessa selostetulla tavalla.

A:n ositettavan omaisuuden arvoksi jäi näin ollen 289 197,98 euroa, ja puolisoiden ositettavan omaisuuden säästöksi yhteensä 289 993,26 euroa, josta B:n avio-osa oli 144 996,63 euroa.

Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti A:n maksamaan B:lle tasinkona 144 201,35 euroa laillisine korkoineen osituspäivästä 29.8.2003 lukien.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Henry Pomell.

Turun hovioikeuden tuomio 29.5.2006

B valitti hovioikeuteen.

X Oy:n osakkeiden arvo

X Oy:n osakkeiden arvon osalta hovioikeus lausui, että pesänjakaja oli katsonut A:n yhtiöosuuden arvoksi 825 000 euroa. Ositusta moittinut A ei ollut kanteessaan väittänyt pesänjakajan ratkaisua substanssiarvosta vääräksi, vaan hän oli katsonut, että arvo oli määritettävä osakkeiden lunastusarvon mukaan. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi A:n osakkeiden substanssiarvoksi 825 000 euroa.

Osituksessa määritettiin puolisoiden omaisuuden arvo avio-oikeuden toteuttamista varten. Lähtökohtaisesti arvoksi oli määritettävä omaisuuden todennäköinen luovutusarvo. Tässä tapauksessa osakkeiden todennäköistä luovutusarvoa ei kuitenkaan voitu vapailla markkinoilla lunastuslausekkeen vuoksi määrittää siten, että se vastaisi osakkeiden tosiasiallista arvoa, joka niillä A:lla hänen hallussaan oli. Yhtiön substanssiarvon perusteella laskettu osakekannan arvo oli monikymmenkertaisesti suurempi kuin lunastusarvo. Jo pelkästään tästä seikasta ilmeni, että osakkeiden todellinen arvo oli suurempi kuin lunastusarvo.

Hovioikeus katsoi, että substanssiarvo oli tällaisessa tapauksessa luontevin peruste määrittää osakkeiden arvo. Osakkeiden arvo osituksessa oli siten 825 000 euroa.

Osituksen sovittelu

Osituksen sovittelun osalta hovioikeus lausui, että avioliittolain 103 b §:n 1 momentin mukaan ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

A oli katsonut, että puolittamisperiaatteen noudattaminen tuotti B:lle perusteettomasti taloudellista etua, koska B ei ollut osallistunut omaisuuden kartuttamiseen eikä tällä ollut omia varoja. Omaisuus oli ollut A:lla pääosin jo avioliiton alkaessa ja se oli enimmäkseen saatu perintönä tai perintönä saadun omaisuuden tuottona.

A:n esittämät seikat sinänsä olivat sellaisia, joiden perusteella voisi olla kysymys perusteettomasta taloudellisesta edusta, etenkin jos avioliitto olisi ollut lyhytkestoinen. Tosin A:nkin selvityksistä ilmeni, ettei koko omaisuus ollut tullut hänelle perintönä. X Oy:ltä olevan saatavan syntyajankohdasta ei ollut luotettavaa selvitystä.

Sovittelusäännös oli kuitenkin poikkeus pääsäännöstä, joka perustui puolittamisperiaatteelle.

Hovioikeus lausui, että kysymyksessä oli ollut pitkähkö noin kymmenen vuoden avioliitto. Jo tämä seikka puhui sitä vastaan, että B saisi puolittamisperiaatteen mukaan toteutettavassa osituksessa perusteetonta taloudellista etua.

Käräjäoikeuden tuomiossa oli katsottu, ettei B:n työskentely A:n liiketoiminnassa ollut ollut varallisuutta tuottavaa. Vastoin tätä näkemystä hovioikeus totesi, että työskentelyllä jo sellaisenaan oli merkitystä asian arvioinnissa ja siitä riippumatta, voiko B osoittaa työnsä tuottaneen jotakin tiettyä taloudellista hyötyä yritykselle.

Oli riidatonta, että B oli hoitanut hänen ja A:n lapsia kotona. Hovioikeus totesi, että B:n toiminta oli ollut toimintaa perheen ja aviollisen yhteiselämän hyväksi sellaisenaan ja myös ilmeisesti siten, että A oli voinut keskittyä työhönsä. B:n toiminnan osuus perheen yhteiseksi hyväksi oli siten ollut merkittävää myös perheen yhteisen talouden kannalta. Tässä arviossa ei ollut olennaista se, ettei ollut selvitettävissä, oliko B:n toiminta tosiasiassa mahdollistanut A:n omaisuuden karttumista joltakin osalta.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei pääsääntönä olevan puolittamisperiaatteen mukaan toteutettava ositus johtanut A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen ja ettei B myöskään saanut perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelulle ei siten ollut edellytyksiä.

A:n osituksessa huomioon otettavaan avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen kuuluivat näin ollen myös X Oy:n osakkeet arvoltaan 825 000 euroa, saatava X Oy:ltä, Y Oy:n osakkeet sekä kiinteistö. Tämä omaisuus mukaan lukien osituksessa huomioon otettavan A:n omaisuuden arvo oli 1 547 197,98 euroa ja puolisoiden yhteenlaskettu avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö 1 547 993,26 euroa, josta avio-osa oli 773 996,63 euroa. Tasingon määrä oli näin ollen 773 201,35 euroa.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että se velvoitti A:n suorittamaan B:lle tasinkona käräjäoikeuden tuomitseman määrän sijasta 773 201,35 euroa käräjäoikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Lauri Vihervaara ja Salla-Maaret Keränen. Esittelijä Erkki Reijonen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksikin A:n ositusperusteen syntyessä omistamien X Oy:n osakkeiden arvosta ja toiseksi siitä, tulisiko ositusta sovitella A:n vaatimalla tavalla siten, että B saisi osituksessa A:n omaisuutta vähemmän kuin, mitä hän normaalilla tavalla toimitetussa osituksessa saisi.

A:n omistamien X Oy:n osakkeiden arvonmääritys

2. Ositusperusteen syntyessä 21.12.1999 A on omistanut yhtiön osakkeista 68,7 prosenttia. Yhtiön yhtiöjärjestyksessä oli tuolloin lunastuslauseke, jossa määrättiin muun muassa seuraavasti:

Jos henkilö, joka ei ennestään omista yhtiössä osakkeita, saa niitä haltuunsa muuten kuin perinnön, testamentin tai avio-oikeuden nojalla, on hän velvollinen tarjoamaan osakkeet yhtiön hallituksen välityksellä muille osakkaille, jotka voivat lunastaa ne siinä suhteessa kuin omistavat yhtiön osakkeita. Osakkailla on 60 päivän kuluessa siitä, kun siirrosta on ilmoitettu hallitukselle, oikeus lunastaa osakkeet niiden nimellisarvosta.

Lunastuslausekkeen mukainen yhtiön yhden osakkeen nimellisarvo on 16,82 euroa vastaavat 100 markkaa.

3. Kysymys on siitä, määritetäänkö osakkeiden arvoksi A:n vaatima lunastuslausekkeen mukainen nimellisarvo 24 523,56 euroa vai B:n vaatiman yhtiön substanssiarvon perusteella laskettava 825 000 euroa.

4. Kun avioliittolain 99 §:n mukaan osituksessa on määrättävä kummankin puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö, puolison omaisuudelle on määrättävä rahamääräinen arvo, jona pidetään yleensä omaisuuden käypää arvoa. Omaisuuden käyvän arvon määrittelyssä lähtökohtana on omaisuuden todennäköinen kauppahinta vapailla markkinoilla. Sellaisen omaisuuden osalta, jota ei sellaisenaan voida myydä vapailla markkinoilla, esimerkiksi kun kyse on luovutusrajoitusten alaista omaisuudesta, arvon määrityksessä tulee ottaa huomioon myös omistajan muut mahdollisuudet käyttää omaisuuden omistukseen liittyviä oikeuksiaan kuin omaisuuden myyminen sellaisenaan.

5. Tässä tapauksessa osakkeiden arvon määrittämistä niiden nimellisarvon mukaan puoltaa yhtiöjärjestyksen mukainen lunastuslauseke. Se on arvo, jonka A saa osakkeistaan varmimmin.

6. A ei ole kuitenkaan velvollinen tyytymään osakkeiden lunastusarvoon käyttäessään asemaansa osakkeiden omistajana, vaan hänen toimintamahdollisuutensa ovat laajemmat. Ensiksikin on otettava huomioon, että lunastuslauseke on lievennettävissä tai poistettavissa kokonaan yhtiöjärjestystä muuttamalla. Toiseksi osake-enemmistönsä turvin A voi päättää muun muassa yhtiön voitonjaosta. Osituksen toimittamisen aikana yhtiössä on ollut asiassa esitetyn tilinpäätöksen mukaan edellisiltä tilikausilta jakamattomia voittovaroja noin miljoona euroa. Lisäksi osake-enemmistönsä perusteella hän voi päättää jaettavien voittovarojen lisäämisestä esimerkiksi yhtiön liiketoiminnan myymisellä.

7. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että A:n omistamilla osakkeilla on hänen omistuksessaan selvästi korkeampi arvo kuin niiden nimellisarvo ja että osituksessa osakkeet on otettava huomioon niiden substanssiarvon mukaisesta 825 000 euron arvosta.

Osituksen sovittelu

Sovittelusäännös

8. Osituksen sovittelun edellytyksistä säädetään avioliittolain 103 b §:n 1 momentissa, jonka mukaan ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin, siis normaalisääntöjen mukaan toimitettuna johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Sovittelun edellytyksiä arvioidaan lainkohdassa mainittujen sovittelun harkintakriteereiden nojalla. Niiden mukaan sovittelua harkittaessa on erityisesti otettava huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

9. Sovittelukeinoista säädetään pykälän 2 momentissa. Sen mukaan soviteltaessa ositusta voidaan muun muassa määrätä, ettei puoliso saa avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta tai että tätä niin sanottua tasinko-oikeutta rajoitetaan. Ositusta voidaan sovitella myös siten, että esimerkiksi puolison jo ennen avioliittoa omistama omaisuus tai omaisuus, jonka hän on saanut perintönä, voidaan määrätä osituksessa kokonaan tai osaksi avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi.

Normaalisäännöin toimitettava ositus sekä sovitteluvaatimus ja vastaus

10. A:lla ja B:llä on avio-oikeus kaikkeen toisen omaisuuteen. A:n ositettavaan omaisuuteen kuuluu arvokkaimpina varoina 825 000 euron arvoiset X Oy:n osakkeet, 390 000 euron arvoinen kiinteistö, jolla sijaitsee A:n kotitalo, ja kaksi muuta tilaa yhteenlasketulta arvoltaan 262 000 euroa. Lisäksi hänen varoihinsa kuuluvat 33 000 euron suuruinen saatava X Oy:ltä ja 10 000 euron arvoiset Y Oy:n osakkeet sekä vielä muuta omaisuutta noin 27 000 euron arvosta. Kun A:lla ei ole osituksessa katettavia velkoja, hänen avio-oikeuden alaisen omaisuutensa säästö on yhteensä 1 547 197,98 euroa. B:llä on ositettavina varoinaan 795,28 euron rahavarat; hänelläkään ei ole velkoja. Puolisoiden yhteenlaskettu avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on siten 1 547 993,26 euroa, josta kummankin avio-osa on puolet eli 773 996,63 euroa. Näin ollen osituksen normaalisääntöjen mukaan toimitettu ositus johtaa siihen, että A:n tulee luovuttaa B:lle omaisuuttaan tasinkona 773 201,35 euroa.

11. A on väittänyt, että normaalisääntöjen mukaan toimitettava ositus johtaa siihen, että B saa perusteettomasti taloudellista etua. A on perustellut väitettään sillä, että hän on omistanut sekä X Oy:n ja Y Oy:n osakkeet että kotitilan jo ennen avioliittoa ja että hän on saanut ne perintönä. Näin ollen B ei ole osallistunut näiden omaisuuserien kartuttamiseen. Avioliiton solmiessaan B:llä ei ole ollut omaisuutta. Lisäksi A on vedonnut siihen, että kun puolisot solmivat avioliiton ulkomailla 17.10.1988 he olivat samalla allekirjoittaneet englanninkielisen avioehtosopimuksen, jonka mukaan kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Sopimusta ei kuitenkaan ollut A:n tietämättömyyden takia rekisteröity. Vielä A on vedonnut siihen, että normaalisäännöin toimitettava ositus johtaa hänen kannaltaan kohtuuttomuuteen, koska tasingon suorittaakseen hän menettää kaiken omaisuutensa, kun hän ei saa X Oy:n osakkeista muuta kuin niiden lunastusarvon.

12. A on vaatinut osituksen sovittelua siten, että X Oy:n ja Y Oy:n osakkeet, kiinteistö, jolla sijaitsee hänen kotitalonsa, ja hänen saatavansa yhtiöltä määrätään omaisuudeksi, johon B:llä ei ole avio-oikeutta.

13. B on kiistänyt A:n vaatimuksen osituksen sovittelusta. Hän on vedonnut siihen, että hän on koko puolisoiden lähes 11 vuotta kestäneen avioliiton ajan kykyjensä mukaan toiminut perheen yhteisen talouden hyväksi työskentelemällä ensin yhtiössä ja sittemmin hoitamalla perheen kodin ja lapset. Lisäksi B on lausunut, että A:n omaisuus ja erityisesti yhtiön osakeomistus on suureksi osaksi karttunut heidän avioliittonsa aikana ja myös B:n myötävaikutuksella. Avioeron jälkeen hän on joutunut taloudelliseen ahdinkoon. Hän asuu puolisoiden lasten kanssa kaupungin vuokra-asunnossa ja hänen tulonsa ovat koostuneet työttömyyspäivärahasta sekä erilaisista sosiaalituista. B on selittänyt, että Suomen aviovarallisuusjärjestelmää ymmärtämättömänä hän ei ymmärtänyt myöskään avioliittoa solmittaessa tehdyn avioehtosopimuksen merkitystä. Kun sopimusta ei ollut rekisteröity, sille ei tullut antaa asiassa merkitystä.

Sovitteluharkinta

14. Rekisteröimättömän avioehtosopimuksen osalta Korkein oikeus toteaa, että sopimuksella ei ole sovitteluharkinnassa merkitystä sen enempää sovittelua puoltavana kuin sitä vastaan puhuvana seikkana, vaan tässä tapauksessa sovittelun edellytyksiä on harkittava asiassa esitettyjen muiden seikkojen perusteella.

15. A on väittänyt, että normaalisäännöin toimitettava ositus johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen, koska hän menettää omaisuutensa tasingon suorittamiseen. Korkein oikeus toteaa, että kyse ei ole sellaisesta perusteesta, jolla ositusta voitaisiin sovitella. Osituksen sovittelun osalta asiassa on niin ollen kyse siitä, johtaako ositus A:n väittämin perustein siihen, että B saisi perusteettomasti taloudellista etua.

16. A on selvittänyt, että hän on omistanut kotitilan ja Y Oy:n osakkeet jo ennen avioliittoa. Lisäksi hän on selvittänyt, että ennen avioliittoa vuonna 1984 hän on omistanut 50 X Oy:n osaketta. Sen sijaan hän ei ole selvittänyt, milloin ja miten hän on tullut niiden muiden 1 408 yhtiön osakkeen omistajaksi, jotka hän on omistanut ositusperusteen syntyessä. Niin ikään selvittämättä on jäänyt, milloin ja miten A on tullut sen saatavan omistajaksi, joka hänellä on X Oy:stä.

17. Harkittaessa osituksen sovittelua A:n vaatimuksen mukaisesti merkitystä voi näin ollen olla ensiksikin hänen jo ennen avioliittoa omistamallaan kotitilalla, joka ositusta toimitettaessa on arvioitu 390 000 euron arvoiseksi. Asianosaisten asiassa esittämät lausumat huomioon ottaen voidaan pitää lähtökohtana, että puolisoista ainoastaan A on toiminut kiinteistön arvon kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Toiseksi myös Y Oy:n osakkeiden arvon kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi on toiminut vain A. Nämä seikat puoltavat A:n vaatimaa sovittelua.

18. Puolisoiden avioliitto on kestänyt melkein 11 vuotta eli melko pitkään. B on osallistunut perheen yhteiseen talouteen toimimalla aluksi X Oy:ssä tulkin tehtävissä ja sittemmin puolisoiden yhteisten lapsien synnyttyä hoitamalla lapset ja kodin. Tämä B:n pitkäaikainen toiminta puhuu A:n sovitteluvaatimusta vastaan. Samaan suuntaan puhuu myös se, että avioeron jälkeen avioliiton takia pitkään työelämästä poissa ollut B on joutunut vaikeaan taloudelliseen asemaan.

19. Harkitessaan kaikkia osituksen sovittelun puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja keskenään sekä asiaa kokonaisuutena Korkein oikeus päätyy seuraavaan. A:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo on kohtalaisen suuri. Melkoinen osa varoista on sellaista, jonka hän on omistanut jo ennen avioliittoa ja jonka kartuttamiseen ja säilyttämiseen B ei ole osallistunut. Kuten sovittelun harkintaperusteista voidaan katsoa ilmenevän, sovittelun tavoitteena on, että osituksessa voidaan kohtuullisuusperustein jättää puolittamisen piirin ulkopuolelle sellainen omaisuus, jonka arvon kartuttamiseen tai säilyttämiseen toinen puoliso ei ole myötävaikuttanut. Tältä kannalta normaalein säännöin toimitettava ositus johtaa tässä tapauksessa siihen, että B saa osaksi perusteettomasti taloudellista etua. Kun kuitenkin otetaan huomioon B:n pitkäaikainen toiminta yhteisen talouden hyväksi, joka on mahdollistanut A:n omistautumisen liikemiestehtäviin, B:n oikeutta saada osituksessa A:n omaisuutta voidaan supistaa vain osaksi.

20. Sovittelukeinojen osalta A on vaatinut osituksen sovittelua siten, että hänen omaisuuttaan määrätään avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi. Korkein oikeus päätyy siihen, että A:n ja B:n välistä omaisuuden ositusta sovitellaan siten, että A:n omistama kotitila määrätään omaisuudeksi, johon B:llä ei ole avio-oikeutta. Näin ollen edellä kohdassa 10 mainittu B:n saama tasinko alenee 578 201,35 euroksi.

Tuomiolauselma

Muutos hovioikeuden tuomioon:

A:n tulee suorittaa B:lle tasinkona hovioikeuden tuomitseman määrän sijasta 578 201,35 euroa käräjäoikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Lea Nousiainen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Nousiainen:

X Oy:n osakkeiden arvo

X Oy:n yhtiöjärjestykseen ositusperusteen syntymishetkellä 21.12.1999 sisältyneen lunastuslausekkeen mukaan henkilöllä, joka ei ennestään omista yhtiön osakkeita, on saadessaan niitä haltuunsa muuten kuin perinnön, testamentin tai avio-oikeuden nojalla, velvollisuus tarjota osakkeet yhtiön hallituksen välityksellä muille osakkaille, joilla on oikeus lunastaa osakkeet niiden 16,82 euroa vastaavan 100 markan nimellisarvosta. Lunastuslauseke on vuonna 2002 muutettu kattamaan kaikenlaiset saannot. Lunastuslausekkeella pyritään turvaamaan X Oy:n säilyminen perheyhtiönä.

A omistaa 68,70 prosenttia X Oy:n osakekannasta ja hänen omistamiensa osakkeiden arvo on lunastushinnan mukaan määriteltynä 24 523,56 euroa. A on vaatinut, että osakkeet katsotaan niiden lunastushinnan arvoisiksi. B on puolestaan vaatinut, että osakkeet arvostetaan yhtiön substanssiarvon mukaan laskettuun 825 000 euroon. A on katsonut, ettei osakkeita voida arvostaa niiden substanssiarvoon, koska lunastuslausekkeen vuoksi osakkeilla ei ole markkina-arvoa ja koska hän tulee osakkeet myydessään tosiasiassa saamaan niistä vain lunastushinnan. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, arvostetaanko osakkeet niiden 24 523,56 euron määräisen lunastushinnan vai 825 000 euron määräisen substanssiarvon mukaisesti.

Osituksessa omaisuuden arvona pidetään lähtökohtaisesti sitä arvoa, joka vastaa omaisuuden todennäköistä kauppahintaa vapailla markkinoilla. Toisaalta osituksen tavoitteena on toteuttaa puolisoiden avio-oikeus jakamalla heidän omaisuutensa siten, että puolisoilla on avioeron jälkeen yhtäläiset taloudelliset lähtökohdat jatkaa elämäänsä. Tämän vuoksi omaisuuden arvostamisessa on otettava huomioon myös se taloudellinen arvo, joka omaisuudella on omistajalleen.

Asiassa esitetystä 31.12.2002 päättynyttä tilikautta koskevasta X Oy:n taseesta käy ilmi, että yhtiön vapaa oma pääoma on tuolloin ja siten osituksen toimittamisajankohtana ollut vajaat 1,2 miljoona euroa. Yhtiön substanssiarvo perustuu pitkälti juuri yhtiön runsaaseen vapaaseen omaan pääomaan. A:lla on enemmistö-osakkuutensa turvin näin ollen esimerkiksi mahdollisuus nostaa yhtiöstä huomattavat osinkotulot. Hän voi myös päättää liiketoiminnan myymisestä tai määräävän asemansa nojalla jatkaa yhtiön toimintaa. Osakkeilla on siten A:lle selvästi niiden lunastushintaa suurempi arvo. Tämän vuoksi osakkeiden arvostaminen pelkästään niiden lunastushinnan mukaiseen arvoonsa ei johda osituksen tavoitteiden kannalta hyväksyttävään lopputulokseen. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsonee, että A:n omistamat X Oy:n osakkeet on osituksessa otettava huomioon 825 000 euron arvoisina.

Osituksen sovittelu

A on vaatinut osituksen sovittelua siten, että hänen omistamansa X Oy:n osakkeet ja saatava siltä, Y Oy:n osakkeet sekä kotitila katsotaan hänen avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudekseen. A on väittänyt, että hän on omistanut mainitun omaisuuden ennen avioliittoon menemistä tai saanut sen avioliiton aikana perintönä ja ettei B ole osallistunut omaisuuden kartuttamiseen. Puolittamisperiaatteen mukaan toimitettu ositus johtaisi siten siihen, että B saisi perusteettomasti taloudellista etua.

B on vastustanut osituksen sovittelua muun muassa sillä perusteella, että hän on koko puolisoiden lähes 11 vuotta kestäneen avioliiton ajan kykyjensä mukaan toiminut perheen yhteisen talouden hyväksi työskentelemällä ensin X Oy:ssä ja sittemmin hoitamalla perheen kodin ja lapset. Avioeron jälkeen hän on asunut puolisoiden lasten kanssa kaupungin vuokra-asunnossa ja hänen tulonsa ovat koostuneet työttömyyspäivärahasta sekä erilaisista sosiaalituista. Lisäksi A:n omaisuus ja erityisesti X Oy:n osakeomistus on suureksi osaksi karttunut heidän avioliittonsa aikana ja myös B:n myötävaikutuksella.

Ositusta voidaan avioliittolain 103 b §:n nojalla sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelu edellyttää mainitun säännöksen 3 momentin mukaan nimenomaista vaatimusta, joka voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Osituksen sovittelu edellyttää myös, että sovittelua vaativa osapuoli vetoaa kaikkiin sovittelussa huomioon otettaviin harkintaperusteisiin ja näyttää ne toteen.

A on asiassa esittänyt selvityksen vain siitä, että hän on omistanut kotitilan sekä Y Oy:n osakkeet ennen avioliittoon menemistään ja ettei B ole välittömästi osallistunut tämän omaisuuden säilyttämiseen. A ei sen sijaan ole esittänyt muuta selvitystä osituksen sovittelun kannalta keskeisimmästä X Oy:n osakeomistuksesta ja yhtiön varallisuusasemasta kuin, että ennen puolisoiden avioliittoa vuonna 1984 hän on omistanut 50 yhtiön osaketta ja että tämän jälkeen hänen osakeomistuksensa on osakeantien ja muiden saantojen seurauksena kasvanut edellä selostettuun määrään ja että osituksen toimittamisen aikaan yhtiön vapaa oma pääoma on ollut vajaat 1,2 miljoonaa euroa. A ei myöskään ole esittänyt selvitystä hänen X Oy:ltä olevan saatavansa syntyperusteesta eikä -ajankohdasta.

Ositussäännösten perustarkoituksena on turvata puolisoille heidän varallisuudestaan riippumatta yhtäläiset taloudelliset edellytykset eron jälkeen. Tämän vuoksi ja ottaen erityisesti huomioon edellä selostettu B:n toiminta puolisoiden yhteisen talouden hyväksi ja hänen taloudellinen tilanteensa avioeron jälkeen Korkein oikeus katsonee, että A ei ole esittänyt riittäviä perusteita vaatimalleen osituksen sovittelulle.

Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan, että hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Oikeusneuvos Tulokas: Hyväksyn esittelijän mietinnön.