18.5.2005

Asian tausta

A oli ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa X Oy:n palveluksessa ajan 1.7.1999 - 7.8.2000. Työsuhteen päättyessä yhtiö oli katsonut, että A:lle oli kertynyt lomaa kaksi päivää kuukaudelta myös 1.4.2000 alkaneen lomanmääräytymisvuoden ajalta ja maksanut hänelle lomakorvausta sen mukaisesti.

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Yhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa A katsoi, että hänelle oli vuosilomalain 3 §:n nojalla kertynyt lomaa 1.4.2000 jälkeiseltä ajalta kaksi ja puoli päivää kuukaudelta. Sen vuoksi A vaati lomakorvauksen maksamista tämän perusteen mukaisesti.

Vastaus

Koska A:n työsuhde ei ollut kestänyt 31.3.2000 mennessä yhtä vuotta, hänelle oli kertynyt vuosilomaa vain kaksi päivää kuukaudessa myös 1.4.2000 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta. Vuosilomakorvaus tuli siten määrätä tuon laskuperusteen mukaisesti. Tällä perusteella yhtiö kiisti kanteen.

Käräjäoikeuden tuomio 6.6.2002

Käräjäoikeus totesi, että vuosilomalain 3 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Työntekijällä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

Kun A:n työsuhde oli alkanut 1.7.1999, työsuhde ei ollut lomanmääräytymisvuoden loppuun eli 31.3.2000 mennessä jatkunut keskeytymättä yhden vuoden aikaa. Näin ollen A:lla oli oikeus saada lomaa vain kaksi arkipäivää kultakin kuukaudelta koko työsuhteen ajalta.

Tämän vuoksi ja mainitsemillaan muilla perusteilla, joista enää ei ole kysymys, käräjäoikeus velvoitti X Oy:n suorittamaan A:lle lomakorvausta 1 144,35 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Eeva Husso.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.11.2003

Hovioikeus, jossa asianosaiset hakivat muutosta muun ohessa lomakorvauksen osalta, hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus oli katsonut, että A:lle oli kertynyt lomapäiviä kaksi päivää kuukaudelta koko työsuhteen ajalta ja että lomakorvaus määräytyi sen mukaisesti. Näin ollen hovioikeus totesi, että lomakorvauksen määrä 1.4.2000 alkaen työsuhteen päättymiseen 7.8.2000 saakka oli 6 220,80 markkaa vastaavat 1 046,26 euroa, mistä määrästä yhtiö oli maksanut 3 255 markkaa vastaavat 547,45 euroa 1.9.2000, 15,81 euroa 30.4.2002 ja 483,18 euroa 3.7.2002. Koska yhtiö oli näin suorittanut lomakorvauksen kokonaan, hovioikeus vapautti yhtiön velvollisuudesta suorittaa enempää lomakorvausta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Anja Antila, Matti Rintala ja Ilkka Lahtinen, joka myös esitteli asian.

Perustelut

1. 1. Hovioikeuden tuomion mukaan A:n työsuhde X Oy:n kanssa on päättynyt 7.8.2000. Sikäli kuin jutussa on ollut kysymys työsopimuksen pidemmästä kestosta, A:lle ei ole myönnetty valituslupaa. Nyt on siten kysymys enää :n 7.8.2000 mennessä kertyneestä lomakorvauksesta.
2. 2. Vuosilomalaki 272/1973 on korvattu 1.4.2005 voimaan tulleella samannimisellä lailla 162/2005, jonka 40 §:ssä olevan siirtymäsäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa ansaittujen vuosilomien ajalta maksettavaan vuosilomapalkkaan ja vuosilomakorvaukseen sovelletaan ansainta-aikana voimassa olleen vuosilomalain säännöksiä. Näin ollen tässä jutussa sovelletaan vuosilomalakia 272/1973 siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Jäljempänä vuosilomalakiin viitattaessa tarkoitetaan viimeksi mainittua lakia.
3. 3. Vuosilomalain 10 §:n 1 momentin mukaan työsuhteen päättyessä on työntekijällä, joka on sen aikana ollut työssä vähintään neljänätoista päivänä tai vähintään 35 tuntia, oikeus vuosiloman sijasta saada vuosilomapalkkaa vastaava lomakorvaus yhtä monelta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta kuin hän 3 §:n mukaan saisi lomaa niiltä työsuhteen päättymistä edeltäneiltä kalenterikuukausilta, joilta hän siihen mennessä ei ole saanut lomaa tai korvausta siitä.
4. 4. Vuosilomalain 3 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Työntekijällä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin lomanmääräytymiskuukaudelta.
5. 5. Vuosilomalain 7 §:n 2 momentin mukaan työntekijälle, jonka palkka on sovittu lyhyemmältä ajalta kuin viikolta, on maksettava vuosilomapalkka, joka saadaan kertomalla hänen keskimääräinen päiväpalkkansa 3 §:n mukaisten lomapäivien lukumäärän perusteella määräytyvällä kertoimella.
6. 6. Jutussa on riitaista, onko A oikeutettu saamaan 1.4.2000 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta lomakorvausta kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta kahden ja puolen vai kahden päivän lomaa vastaavan määrän. Kysymys aiheuttaa tulkintaongelman silloin, kun työsuhde tulee kestäneeksi vuoden työsuhteen toisena lomanmääräytymisvuotena ja työsuhde myös päättyy myöhemmin saman lomanmääräytymisvuoden aikana, kuten A:n osalta on käynyt.
7. 7. Vuosilomalain 3 §:n sanamuoto ei ole mainitun kysymyksen kannalta yksiselitteinen. Epäselvyys koskee sitä, mihin lomakauteen ja lomanmääräytymisvuoteen säännöksessä viitataan. Lain esitöistä 3 §:ää muutettaessa ei asiassa ole saatavissa johtoa (HE 25/1978 vp, HE 40/1984 vp). Toisaalta vuosilomalain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 14/1973 vp, s.14) voisi saada tukea myös A:n tulkinnalle asiassa.
8. 8. Lomakorvauksen tarkoituksena on, että työntekijä saa rahana korvauksen jo ansaituista mutta työsuhteen päättymisen vuoksi menetetyistä lomapäivistä ja vuosilomapalkasta. Lomakorvauksen avulla työntekijä asetetaan taloudellisesti samaan asemaan, kuin missä hän olisi ollut loman saadessaan. Sen enempää laki kuin sen esityötkään eivät aseta estettä tulkita vuosilomalain 3 §:ää siten, että sen lomanmääräytymisvuoden alkaessa, jonka aikana työsuhde tulee kestäneeksi vuoden, työntekijä on jo alkanut ansaita seuraavan lomakauden lomaa, joka siis joka tapauksessa määräytyisi, mikäli työsuhde jatkuisi sinne saakka, sen mukaan, että kultakin lomanmääräytymiskuukaudelta kertyy kaksi ja puoli päivää lomaa.
9. 9. Myös työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu edellyttää sitä, että nyt käsiteltävänä olevassa tilanteessa jälkimmäisen lomanmääräytymisvuoden ajalta lomakorvaus lasketaan kahden ja puolen päivän kuukausittaisen lomakertymän mukaan. Muussa tapauksessa työntekijä, jonka työsuhde päättyy kesken tuon lomanmääräytymisvuoden, joutuisi huonompaan asemaan kuin ne työntekijät, joiden työsuhde jatkuu lomanmääräytymisvuoden loppuun saakka. Nämä saisivat joka tapauksessa koko kuluneelta lomanmääräytymisvuodelta lomaa tai lomakorvausta kahden ja puolen päivän mukaan kuukaudelta, kun taas se työntekijä, jonka työsuhde päättyy kesken lomanmääräytymisvuoden, saisi lomakorvausta saman lomanmääräytymisvuoden kuukausilta vain kahden päivän mukaan laskettuna. Tällaiselle eriarvoiseen asemaan asettamiselle ei ole perustetta.
10. 10. Näistä syistä vuosilomalain 3 §:n 1 momenttia on perusteltua tulkita niin, että ennen työsuhteen päättymistä keskeytyksettä yhden vuoden ajan saman työnantajan palveluksessa ollut työntekijä saa lomakorvausta työsuhteen päättyessä kulumassa olleen lomanmääräytymisvuoden alusta lukien määrän, joka vastaa kahden ja puolen päivän lomaa kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.
11. 11. A:n työsuhde on alkanut 1.7.1999 ja päättynyt 7.8.2000. Työsuhde on niin ollen jatkunut keskeytyksettä yli yhden vuoden. Hänellä on siten 1.4.2000 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta ajalta 1.4. - 31.7.2000 oikeus kahteen ja puoleen lomapäivään kuukaudelta eli yhteensä 10 lomapäivään. A on myöntänyt saaneensa tältä ajalta lomakorvausta kahdeksan lomapäivän perusteella lasketun määrän, joten lomakorvausta on saamatta kahta lomapäivää vastaava määrä. X Oy:n esittämän laskelman mukaan se on 261,57 euroa. A ei ole riitauttanut yhtiön käyttämiä laskuperusteita.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. X Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle lisää lomakorvausta 261,57 euroa korkolain 4 §:n 3 momentin (997/1998) mukaisine korkoineen ajalta 15.10.2000 - 30.6.2002 ja korkolain 4 §:n 1 momentin (340/2002) mukaisine korkoineen 1.7.2002 alkaen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Åsa Morelius-Ekelund.