20.1.2004

Vaatimukset markkinaoikeudessa

Epsira Oy:n vaadittua, että A Ky:tä ja kommandiittiyhtiön myynnistä ja markkinoinnista vastaavaa A:ta kielletään sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n nojalla sakon uhalla käyttämästä ulkokäymälän lämpöistuimien harhaanjohtavaa myyntipakkausta, A Ky vaati puolestaan, että Epsira Oy:tä saman lain 1 ja 2 §:n nojalla kielletään sakon uhalla jatkamasta lain vastaista menettelyä, jossa Epsira Oy ilman lupaa elinkeinotoiminnassaan käyttää A Ky:n tuotepakkauksen kanssa samanlaista tuotepakkausta ja tuotepakkauksessa erottamiskykyisellä tavalla ilmaistua vakiintunutta tavaramerkkiä Puu Cee. Kommandiittiyhtiö perusteli vaatimustaan sillä, että tuotepakkaukseen ja tavaramerkkiin PUU CEE liittyvät oikeudet ovat sen omaisuutta eikä Epsira Oy:llä ole miltään osin ollut oikeutta käyttää pakkausta tai suojattua tunnusta sen jälkeen, kun yhtiöiden välinen, markkinointia ja valmistusta koskeva sopimus oli lakannut olemasta voimassa. Kommandiittiyhtiön mukaan Epsira Oy:n pakkauksissa käytetty, rekisteröityä tavaramerkkiä osoittava ®-merkki on Espira Oy:n käyttämänä harhaanjohtava, koska tavaramerkki PUU CEE oli rekisteröity kommandiittiyhtiön nimiin.

Markkinaoikeuden päätös 11.2.2003

Markkinaoikeuden toimivalta

Markkinaoikeus totesi, että tavaramerkkilain soveltaminen ei kuulunut sen toimivaltaan. Markkinaoikeus ei voinut tutkia hakemuksia siltä osin kuin esitettyjen vaatimusten oli katsottava perustuvan tavaramerkkilainsäädäntöön. Myöskään tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön soveltaminen ei kuulunut markkinaoikeuden toimivaltaan. Markkinaoikeus totesi edelleen, että asianosaiset olivat esittäneet erilaisia tulkintoja asianosaisten välisistä sopimuksista sekä asiaan liittyvistä muista sopimuksista. Markkinaoikeus ei voinut ottaa kantaa asiassa esitettyjen sopimusten tulkintaa koskeviin kysymyksiin.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asiassa muutoin puolin ja toisin esitettyjen vaatimusten johdosta markkinaoikeus lausui seuraavan.

Epsira Oy oli markkinoinut kyseessä olevaa Puu Cee -tuotetta yli 20 vuoden ajan samaa pakkausta käyttäen. Tuotepakkauksiin oli merkitty myyjäksi ja valmistajaksi Epsira Oy. Myös tuotteen mainonnassa Epsira Oy oli koko mainitun ajan esiintynyt tuotteen valmistajana ja myyjänä. A Ky oli merkitty Epsira Oy:n ohella myyjäksi tuotepakkauksiin ja A Ky:n nimi oli esiintynyt Epsira Oy:n nimen ohella myös joissakin mainoksissa. Esitetyn selvityksen mukaan tämäkin markkinointiaineisto oli ollut Epsira Oy:n teettämää. A Ky:n nimi oli 1990-luvulla joksikin aikaa poistettu pakkauksista yhtiön laiminlyötyä tuotteen markkinointiin ja tuotekehittelyyn osallistumisen. Nimi oli myöhemmin A:n vaatimuksesta otettu takaisin pakkauksiin.

Lämpöistuin oli tullut markkinoilla tunnetuksi mainitussa tuotepakkauksessa, jonka suunnittelusta ja teettämisestä aiheutuneet kustannukset Epsira Oy (Isora Oy) oli aikanaan maksanut yhdessä tuotteen suunnitelleen C:n yhtiön kanssa. Epsira Oy oli myös maksanut puolet tuolloin suoritetuista, tuotteen tunnetuksi tekemiseen liittyvistä myynninedistämistoimenpiteistä. Tuotteen kehittäneen C:n luovutettua omistamansa oikeudet tuotteeseen vuonna 1983 edellä mainitulle yhdistykselle C oli samalla luopunut tuotteen myynti- ja markkinointitoiminnasta. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä yhdistyksen suorittamasta markkinoinnista eikä muista myynninedistämistoimenpiteistä.

A Ky:n ostettua vuonna 1985 yhdistykseltä sen omistamat oikeudet sanottuun tuotteeseen tarkoituksena oli ollut, että A suorittaisi tuotteen markkinointi- ja myynninedistämistoimenpiteitä. Vaikka A Ky:n nimi oli ollut Epsira Oy:n nimen ohella joissakin tuotteen mainoksissa ja A oli myös ollut mukana joissakin myyntineuvotteluissa Epsira Oy:n edustajien kanssa, näyttöä A Ky:n itsensä suorittamasta markkinointi- ja myyntitoiminnasta ei ollut asiassa esitetty. Markkinointi- ja myynninedistämiskulut oli ollut tarkoitus maksaa puoliksi, mutta A Ky:n osuus kuluista oli esitetyn selvityksen mukaan vähennetty Epsira Oy:n A:lle maksamista provisioista ja muista korvauksista. A Ky ei ollut kyennyt esittämään näyttöä tuotteen myynnin edistämiseksi tai tuotteen kehittämiseksi mahdollisesti suorittamistaan toimenpiteistä.

Asiassa ei siten ollut esitetty näyttöä siitä, että C:n jälkeen Puu Cee -tuotetta ainakaan mainittavassa määrin olisi markkinoinut kukaan muu kuin Epsira Oy. Koska Epsira Oy oli häiriöttä myynyt ja markkinoinut kyseistä tuotetta yli 20 vuoden ajan, tuote oli markkinoilla identifioitunut Epsira Oy:hyn. A Ky ei ollut esittänyt näyttöä siitä, että sillä olisi ollut oikeutta käyttää sanottua tuotepakkausta omaan lukuunsa valmistetun, toisen tuotteen pakkauksena.

Epsira Oy:n pakkauksessa nimen Puu Cee yhteydessä ollut ympyröity R-merkintä oli esitetyn selvityksen mukaan ollut käytössä jo ennen kuin A Ky oli tullut Epsira Oy:n sopimuskumppaniksi. Tuotteelle oli aikanaan C:n hakemuksesta vahvistettu mallioikeus ja se oli ollut voimassa 15 vuoden ajan. Puu Cee -tuotetta koskevaa tavaramerkkiä oli myös haettu rekisteröitäväksi, mutta hakemus oli rauennut. Mallioikeuden lakattua olemasta voimassa Epsira Oy:llä ei ole ollut voimassa tuotteeseen kohdistuvaa rekisteröintiä eikä rekisteröintiä osoittavan merkinnän käyttäminen siten olisi tällä perusteella ollut oikeutettua. Rekisteröintiä osoittavan merkinnän käyttämistä Epsira Oy:n markkinoimissa pakkauksissa oli kuitenkin olosuhteet huomioon ottaen pidettävä merkitykseltään siinä määrin vähäisenä, että kiellon määrääminen sen perusteella ei ollut tarpeellista.

Markkinoille tuotu A Ky:n edellä selostettu tuotepakkaus oli ollut lähes identtinen Epsira Oy:n käyttämän pakkauksen kanssa. Se oli layoutiltaan samanlainen, sen värit olivat lähes samoja, kuvitus samanlainen ja tekstit lähes samat. A Ky:n pakkauksessa oleva A Ky:n nimi oli asianosaisten aikaisemmasta yhteistoiminnasta johtuen saattanut aiheuttaa ostajissa sellaisen kuvan, että kysymys oli asianosaisten yhteiseen lukuun markkinoidusta tuotteesta. A Ky:n pakkauksessa olevat tuotteen valmistajaa ja myyjää koskevat merkinnät eivät olleet riittäneet markkinoilla erottamaan pakkausta Epsira Oy:n käyttämästä pakkauksesta. Kun pakkaus oli ollut lähes identtinen mainitun, yhteiseen lukuun markkinoidun pakkauksen kanssa, se oli ollut omiaan antamaan virheellisen kuvan siitä, kenen tuotteesta on kysymys. A Ky:n pakkaus oli aiheuttanut sekaantumisvaaraa markkinoidun tuotteen kaupallisen alkuperän suhteen.

A Ky oli siten markkinoimalla kyseistä lämpöistuintuotetta pakkauksessa, joka oli ollut layoutiltaan, väritykseltään, kuvitukseltaan ja tekstitykseltään lähes samanlainen kuin Epsira Oy:n lämpöistuintuotteen pakkaus, ja jota pakkausta ei ollut selkeästi erotettu Epsira Oy:n mainitusta pakkauksesta, menetellyt elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Koska Epsira Oy:n valmistaman tuotteen pakkaus oli identifioitunut markkinoilla Epsira Oy:hyn, sen käyttäminen Epsira Oy:n markkinoinnissa ei ollut aiheuttanut epätietoisuutta siitä, kenen tuotteesta oli kysymys. Epsira Oy:n pakkaus ei ollut antanut virheellistä kuvaa tuotteen kaupallisesta alkuperästä. Epsira Oy ei siten ollut menetellyt elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti eikä muutoinkaan A Ky:n kannalta sopimattomasti.

A oli vastannut A Ky:n markkinoinnista ja muutoinkin käytännössä vastannut yhtiön toiminnasta toimimalla yhtiön lukuun. Näin ollen markkinaoikeus katsoi olevan erityisiä syitä kohdistaa asiassa määrättävä kielto myös A:han henkilökohtaisesti.

Ratkaisu

Markkinaoikeus jätti hakemukset tutkimatta siltä osin kuin ne perustuivat tavaramerkki- ja tekijänoikeuslainsäädäntöön.

Markkinaoikeus kielsi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 ja 6 §:n nojalla A Ky:tä ja A:ta henkilökohtaisesti, kumpaakin 50000 euron sakon uhalla, käyttämästä lämpöistuintuotteen markkinoinnissa edellä kuvattua tuotepakkausta, joka layoutiltaan, väritykseltään, kuvitukseltaan ja teksteiltään on lähes samanlainen kuin Epsira Oy:n lämpöistuintuotteen pakkaus, ellei A Ky:n pakkausta selkeästi erotettu Epsira Oy:n käyttämästä pakkauksesta.

Markkinaoikeus määräsi, että kieltoa oli noudatettava kolmen kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista lukien.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Maarit Lindroos sekä asiantuntijajäsenet Marja-Leena Mansala, Paula Paloranta ja Tuula Sario.

Käsittelyratkaisu

1. A Ky:n määräajan jälkeen lisäselvityksenä toimittama patentti- ja rekisterihallituksen päätös 17.4.2003 otetaan huomioon erityisestä syystä. Epsira Oy:ltä on tarpeetonta pyytää selvitystä tämän lisäselvityksen johdosta.

Markkinaoikeuden toimivalta

2. A Ky (kommandiittiyhtiö) on markkinaoikeudessa vaatinut, että Epsira Oy:tä kielletään sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n nojalla sakon uhalla jatkamasta sanotun lain 1 ja 2 §:n vastaista menettelyä, jossa Epsira Oy ilman lupaa elinkeinotoiminnassaan käyttää kommandiittiyhtiön käyttämän tuotepakkauksen kanssa samanlaista tuotepakkausta ja tuotepakkauksessa erottamiskykyisellä tavalla ilmaistua vakiintunutta tavaramerkkiä PUU CEE. Kommandiittiyhtiö on perustellut vaatimustaan muun ohella sillä, että tuotepakkaukseen ja tavaramerkkiin PUU CEE liittyvät oikeudet ovat sen omaisuutta eikä Epsira Oy:llä ole miltään osin ollut oikeutta käyttää pakkausta tai suojattua tunnusta sen jälkeen kun yhtiöiden välinen, markkinointia ja valmistusta koskeva sopimus oli lakannut olemasta voimassa. Kommandiittiyhtiön mukaan Epsira Oy:n pakkauksissa käytetty, rekisteröityä tavaramerkkiä osoittava ®-merkki on Epsira Oy:n käyttämänä harhaanjohtava, koska tavaramerkki PUU CEE oli rekisteröity kommandiittiyhtiön nimiin.

3. Päätöksessään markkinaoikeus on todennut, että tavaramerkkilain soveltaminen ei kuulu sen toimivaltaan ja ettei se voinut ottaa kantaa asiassa esitettyihin hakemuksiin siltä osin kuin esitettyjen vaatimusten oli katsottava perustuvan tavaramerkkilainsäädäntöön. Lisäksi markkinaoikeus on todennut, ettei myöskään tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön soveltaminen kuulu sen toimivaltaan. Markkinaoikeus on sen vuoksi jättänyt hakemukset tutkimatta siltä osin kuin ne perustuivat tavaramerkki- ja tekijänoikeuslainsäädäntöön. Lisäksi markkinaoikeus on lausunut, ettei se voinut ottaa kantaa asianosaisten esittämiin, sopimusten tulkintaa koskeviin kysymyksiin.

4. Kommandiittiyhtiön valituksen johdosta on kysymys ensinnäkin siitä, onko markkinaoikeus ollut toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan kommandiittiyhtiön hakemuksen niiltäkin osin kuin se oli jätetty tutkimatta.

5. Markkinaoikeuden toimivallasta säädetään markkinaoikeuslaissa. Sen 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan markkinaoikeus käsittelee ne asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetussa laissa. Viimeksi mainitun lain 2 §:n 2 kohdan mukaan markkinaoikeus käsittelee asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa. Tämän lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta lain 1 - 3 §:n vastaista menettelyä. Tällaisen kiellon määrää lain 7 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus.

6. Kommandiittiyhtiön hakemuksessa vaaditaan siinä kuvattua Epsira Oy:n menettelyä kiellettäväksi sillä perusteella, että menettelyä on pidettävä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 tai 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimattomana. Tämän vaatimuksen tutkiminen ja ratkaiseminen kuuluu kaikilta osiltaan markkinaoikeuden toimivaltaan. Jos asianosaiset tässä yhteydessä vetoavat vaatimustensa ja väitteidensä tueksi tavaramerkki-, tekijän- ja sopimusoikeudellisiin seikkoihin, markkinaoikeus voi ottaa nekin esikysymyksen luonteisesti huomioon arvioidessaan elinkeinonharjoittajan menettelyn edellä mainituissa lainkohdissa tarkoitettua sopimattomuutta.

7. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että markkinaoikeus on toimivaltainen tutkimaan kommandiittiyhtiön hakemuksen kokonaisuudessaan. Markkinaoikeus ei siten olisi mainitsemillaan perusteilla saanut jättää hakemusta miltään osin tutkimatta toimivaltaansa kuulumattomana.

Pääasia

Kysymyksenasettelu

9. Kysymys on yhtäältä Epsira Oy:n valmistaman ja markkinoiman lämpöistuimen tuotepakkauksesta ja toisaalta kommandiittiyhtiön valmistuttaman ja markkinoiman lämpöistuimen tuotepakkauksesta. On riidatonta, että tuotepakkaukset ovat niissä olevaa tuotteen valmistajan nimeä lukuun ottamatta lähes identtiset. Yhtiöt ovat puolin ja toisin katsoneet, että vastapuolen menettely sen käyttäessä tällaista jäljittelevää pakkausta on hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen yhtiön kannalta sopimatonta. Kommandiittiyhtiö on myös katsonut, että Epsira Oy:n tuotepakkauksessa käyttämä, rekisteröityä tavaramerkkiä osoittava merkki on harhaanjohtava. Arvioitavana on siten, onko jommankumman yhtiön menettelyä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla pidettävä hyvän liiketavan vastaisena tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomana. Edelleen on kysymys siitä, onko rekisteröityä tavaramerkkiä osoittavan merkin käyttämistä Epsira Oy:n tuotepakkauksissa pidettävä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavana.

10. Lähtökohta menettelyn sopimattomuuden arvioinnissa on, ettei pelkästään tuotepakkauksen jäljittelyä ja jäljitelmien markkinointia voida pitää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitettuna hyvän liiketavan vastaisena tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomana menettelynä. Kuitenkin on sopimatonta ja siten mainitun lain nojalla kiellettyä käyttää tuotteen markkinoinnissa sellaista omaperäistä tuotepakkausta, joka saattaa olla sekoitettavissa toisen elinkeinonharjoittajan käyttämään tuotepakkaukseen, jollei markkinoinnissa selvästi ilmoiteta tuotteen kaupallista alkuperää taikka jollei tuotepakkausta muutoin selvästi eroteta toisesta tuotepakkauksesta. Asiassa tulee siten arvioitavaksi markkinoinnissa käytetyn tuotepakkauksen omaperäisyys ja se, onko tuotepakkaus muodostunut elinkeinonharjoittajalle tunnusomaiseksi. Lopuksi on otettava kantaa siihen, aiheuttaako pakkaus sekaantumisvaaraa tuotteen kaupallisesta alkuperästä.

11. Sekä kommandiittiyhtiö että Epsira Oy ovat asiassa esitettyihin sopimuksiin vedoten väittäneet, että niillä on toista osapuolta parempi oikeus käyttää markkinoinnissaan puheena olevaa pakkausta. Arvioitaessa markkinoinnin hyvän liiketavan vastaisuutta tai muuta sopimattomuutta on elinkeinotoiminnassa käytettyä menettelyä arvosteltava kokonaisuutena. Ratkaistaessa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvia vaatimuksia on sen vuoksi tarvittaessa otettava kantaa paitsi tunnusmerkkioikeudellisiin myös sopimusoikeudellisiin kysymyksiin siinä laajuudessa kuin asiassa esitettyjen vaatimusten ratkaiseminen sitä edellyttää.

Tapahtumahistoria

12. Asiassa on selvitetty, että puheena olevan tuotteen oli 1970-luvulla kehittänyt C, jonka nimiin tuotteen malli rekisteröitiin 31.7.1979 ja joka siten sai sen käyttämiseen yksinoikeuden. C oli vuonna 1978 tehnyt sopimuksen Insinööritoimisto Isora Ky:n kanssa tuotteen valmistamisesta ja markkinoinnista. Sopimuksen mukaan valmistus käsitti myös muotin valmistuksen, ja sen sopimusosapuolet omistivat puoliksi kumpikin. C luovutti tuotteen valmistus- ja laskutusoikeuden Isora Ky:lle ja keskittyi omistamansa Jokituote Oy:n nimissä myynninedistämistoimenpiteisiin. Samalla oli sovittu, että C jatkoi tuotteen edelleen kehittelyä markkinoinnin edistämiseksi yhdessä Isora Ky:n kanssa. Isora Ky:n tuli sopimuksen mukaan ryhtyä valmistamaan ja toimittamaan tuotetta Jokituote Oy:n hankkimien tai muutoin saatujen tilausten mukaan ja myös laskuttaa tilaajia. Sopimuksessa oli sovittu myös Jokituote Oy:lle maksettavasta, myytyjen tuotteiden lukumäärään perustuvasta palkkiosta tuotekehittely- ja markkinointitoimenpiteistä.

13. Vuonna 1983 C oli myynyt tuotteen tuoteoikeudet eräälle yhdistykselle. Sopimuksen mukaan C luovutti yhdistykselle "tuotteen oikeudet täydellä omistusoikeudella" kuten myös Jokituote Oy:n markkinointioikeudet. Edelleen oli sovittu tuotetta koskevan mallirekisteröinnin siirtämisestä yhdistyksen nimiin ja omistukseen samalla kun yhdistys sai oikeudet tuotetta koskevaan markkinointiaineistoon ja valmistusmuotin osuuteen. Samassa yhteydessä yhdistys oli sopinut Isora Oy:n (aikaisemmin Isora Ky) kanssa tuotteen valmistuksen ja markkinoinnin jatkamisesta.

14. Yhdistyksen myytyä vuonna 1985 mainitut oikeudet A:lle ja tämän siirrettyä sopimuksen mukaiset oikeutensa kommandiittiyhtiölle Isora Oy:n toimintaa jatkanut Epsira Oy on 13.11.1989 sopinut tuotteen valmistuksesta ja markkinoinnista kommandiittiyhtiön kanssa. Sopimuksen mukaan Epsira Oy:n valmistus- ja laskutusoikeus jatkui edellä mainitun yhdistyksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Samalla oli sovittu, että kommandiittiyhtiö keskittyi tuotteen myynninedistämistoimenpiteisiin ja jatkoi tuotteen edelleen kehittelyä markkinoinnin edistämiseksi yhdessä Epsira Oy:n kanssa viimeksi mainitun tuotekehittely- ja markkinointitoimenpiteistä maksamaa korvausta vastaan.

15. Tuotteen alkuperäisen ja edelleen käytössä olevan tuotepakkauksen oli suunnitellut C:n toimeksiannosta eräs mainostoimisto. Valkoisesta muovista valmistetun pussin etupuolella on ruskean ja oranssin värisillä isoilla kirjaimilla teksti PUU CEE ja oranssin värisellä taustalla ruskean värinen piirroskuva ulkokäymälästä. Pussin taustapuolella on tuotteen kiinnitysohjeet piirroskuvineen. Tuotepakkauksen suunnittelukustannukset Isora Ky ja C olivat maksaneet puoliksi kumpikin. Osapuolet olivat yhteistoiminnassa markkinoineet tuotetta ja maksaneet puoliksi mainos- ja muut kulut.

16. Epsira Oy:n ja kommandiittiyhtiön sopimussuhteen aikana tuotepakkaukseen oli merkitty tuotteen valmistajaksi ja myyjäksi Epsira Oy sekä yhtiön yhteystiedot. Mainitun merkinnän vieressä on ollut merkintä "Myynti: A Ky, Tampere" ja puhelinnumero. Markkinaoikeuden toteamin tavoin Epsira Oy on tuotteen mainonnassa koko mainitun ajan esiintynyt tuotteen valmistajana ja myyjänä. Myös kommandiittiyhtiön nimi on kuitenkin esiintynyt Epsira Oy:n nimen ohella joissakin mainoksissa. Esitetyn selvityksen mukaan tämäkin markkinointiaineisto oli ollut Epsira Oy:n teettämää. Kommandiittiyhtiön nimi oli 1990-luvulla joksikin aikaa poistettu pakkauksista, mutta myöhemmin kommandiittiyhtiön vaatimuksesta otettu niihin takaisin.

17. Epsira Oy oli keväällä 2000 irtisanonut kommandiittiyhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen saatuaan tietää viimeksi mainitun ryhtyneen valmistuttamaan vastaavaa tuotetta Virossa ja markkinoimaan sitä muun muassa Suomessa omaan lukuunsa. Kommandiittiyhtiön käyttämä tuotepakkaus oli muutoin lähes identtinen edellä kuvatun tuotepakkauksen kanssa, paitsi että siinä oli tuotteen valmistajaksi ja myyjäksi merkitty A Ky sekä ilmoitettu tämän yhtiön yhteystiedot.

Oikeudellinen arviointi

Sopimustilanne

21. Kommandiittiyhtiö on kuitenkin vedonnut siihen, että tuotepakkaukseen liittyvät tavaramerkki- ja tekijänoikeudet olivat edellä kuvattujen sopimusten nojalla siirtyneet sille, eikä pakkauksen hyödyntäminen niin muodoin voinut olla Epsira Oy:n väittämällä perusteella sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaista. Kommandiittiyhtiön mukaan Epsira Oy:n oikeus valmistaa, myydä ja markkinoida tuotetta oli perustunut kommandiittiyhtiön ja Epsira Oy:n väliseen sopimukseen, ja kun sopimus oli Epsira Oy:n toimittaman irtisanomisen jälkeen lakannut olemasta voimassa helmikuusta 2001 alkaen, Epsira Oy:llä ei ole tämän jälkeen ollut oikeutta omassa markkinoinnissaan käyttää tuotepakkausta. Sen vuoksi Epsira Oy:n menettely oli kommandiittiyhtiön mukaan edellä mainitun lain vastaista. Epsira Oy on puolestaan kiistänyt kommandiittiyhtiön näkemyksen siitä, että sopimuksilla olisi siirretty oikeuksia tuotepakkaukseen. Se on todennut valmistaneensa tuotetta ja siihen liittyvää pakkausta omissa nimissään ja omaan lukuunsa.

22. Epsira Oy:n ja kommandiittiyhtiön välinen sopimusoikeudellinen tilanne on osittain tulkinnanvarainen. Tätä kuvastaa osapuolten välillä vuodesta 2002 vireillä ollut riita-asia, jossa Epsira Oy on vaatinut kommandiittiyhtiöltä korvausta sen menettelystä aiheutuneesta tuotteen tilauskannan vähentymisestä ja liikevoiton menetyksestä. Kommandiittiyhtiö taas on vaatinut edustussopimukseksi luonnehtimansa, asianosaisten vuonna 1989 tekemän sopimuksen nojalla Epsira Oy:tä päämiehenä velvoittamista maksamaan kommandiittiyhtiölle kauppaedustajana hyvitystä ja provisiota.

23. Edellä mainituissa, C:n ja yhdistyksen sekä yhdistyksen ja A:n välisissä sopimuksissa on sovittu tuotteen tuoteoikeuksien myynnistä. Asiassa on kuitenkin epäselvää, mitä tuoteoikeuksilla oli tarkoitettu ja mikä oikeudellinen merkitys tuoteoikeuksien luovuttamisella oli ollut, etenkin sen jälkeen, kun mallin rekisteröinti vuonna 1993 oli rauennut sen voimassaolon päätyttyä. Epsira Oy:n ja kommandiittiyhtiön sopimus vuodelta 1989 taas koski tuotteen valmistusta ja markkinointia. Sen mukaan kommandiittiyhtiö keskittyi tuotteen myynninedistämistoimenpiteisiin. Sopimuksen mukaisesti Epsira Oy on suorittanut kommandiittiyhtiölle myytyjen tuotteiden lukumäärään perustuvan palkkion tuotekehittely- ja markkinointitoimenpiteistä.

24. Sopimuksista tai siitä, mitä on esitetty Epsira Oy:n ja kommandiittiyhtiön toiminnasta näiden välisen sopimussuhteen aikana, ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti päätellä, että kommandiittiyhtiölle olisi sopimusjärjestelyjen seurauksena muodostunut yksinomainen oikeus määrätä tuotepakkauksen käyttämisestä. Näin ollen ei ole selvitetty, että kommandiittiyhtiöllä olisi tällä perusteella oikeus käyttää Epsira Oy:n käyttämää tuotepakkausta vastaavaa tuotepakkausta omaan lukuunsa valmistetun, samanlaisen tuotteen pakkauksena. Asiassa esitetyillä sopimuksilla ei siten ole tässä yhteydessä merkitystä arvioitaessa sitä, onko Epsira Oy kommandiittiyhtiön väittämällä tavalla menetellyt tuotepakkausta käyttäessään hyvän liiketavan vastaisesti tai muutoin sopimattomasti.

Tavaramerkin rekisteröinti

25. Kommandiittiyhtiö on myös vedonnut siihen, että se oli 8.11.2000 hakenut tuotepakkauksessa käytetyn tunnuksen PUU CEE rekisteröintiä tavaramerkkinä ja että patentti- ja rekisterihallitus oli 17.4.2003 antamallaan päätöksellä hylännyt Epsira Oy:n tätä rekisteröintihakemusta vastaan tekemän väitteen. Tavaramerkin rekisteröinnin lainvoimaisuudesta ei ole esitetty selvitystä.

26. Riidanalaista kysymystä oikeudesta tavaramerkkiin ei voida ratkaista nyt kysymyksessä olevassa, sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvassa oikeudenkäynnissä. Tuotepakkauksessa käytetyn tunnuksen rekisteröimistä tavaramerkiksi ei siten ainakaan tässä vaiheessa voida pitää sellaisena seikkana, että tunnuksen käyttämistä Epsira Oy:n markkinoinnissa voisi edellä lausuttu huomioon ottaen pitää hyvän liiketavan vastaisena tai muutoin sopimattomana.

Johtopäätös menettelyn sopimattomuudesta

27. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kommandiittiyhtiön menettely sen käyttäessä markkinoinnissaan edellä kuvattua, tuotteen kaupallista alkuperää koskevan sekaantumisvaaran aiheuttavaa tuotepakkausta on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvän liiketavan vastaista ja siten kiellettyä.

28. Sitä vastoin Epsira Oy:n edellä selostettua menettelyä ei voida kommandiittiyhtiön esittämillä perusteilla pitää hyvän liiketavan vastaisena tai mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla muutoinkaan sopimattomana.

Vaatimus ®-merkin käytön kieltämisestä

29. Kommandiittiyhtiö on myös vaatinut, että Epsira Oy:tä joka tapauksessa kielletään käyttämästä markkinoinnissaan rekisteröityä tavaramerkkiä osoittavaa merkkiä ®. Korkein oikeus katsoo, että tällaisen merkin käyttäminen tässä yhteydessä on sinänsä ollut harhaanjohtavaa, koskei ole esitetty selvitystä siitä, että Epsira Oy:llä olisi ollut oikeus markkinoinnissaan käyttää sitä. Sen perusteella, mitä tässä asiassa on muutoin käynyt ilmi, ®-merkin käyttäminen Epsira Oy:n tuotepakkauksessa ei ole kuitenkaan ollut omiaan, olosuhteet huomioon ottaen, sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla vaikuttamaan tuotteen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan kommandiittiyhtiön harjoittamaa lainmukaista elinkeinotoimintaa. Näin ollen kiellon määrääminen ei ole aiheellista.

Yhteenveto

30. Edellä esitetyillä perusteilla ei ole syytä päätyä muuhun lopputulokseen kuin markkinaoikeus siltä osin kuin se on, kommandiittiyhtiön vaatimukset hyläten, hyväksynyt Epsira Oy:n vaatimukset ja kieltänyt kommandiittiyhtiötä jatkamasta tai uudistamasta puheena olevaa menettelyään 50 000 euron sakon uhalla. Markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla kielto on perusteltua kohdistaa myös A:han.

31. Kommandiittiyhtiö tai A eivät ole sen varalta, että asianomaisia kielletään jatkamasta tai uudistamasta lain vastaiseksi todettua menettelyä, vaatineet, että kielto tulisi määrätä noudatettavaksi vasta tietyn ajan jälkeen. Korkein oikeus harkitsee kuitenkin kohtuulliseksi määrätä, että kieltoa on noudatettava kolmen kuukauden kuluttua Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin A Ky:n hakemus on jätetty tutkimatta.

Muilta osin markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Markkinaoikeuden määräämää ja Korkeimman oikeuden pysyttämää kieltoa on noudatettava kolmen kuukauden kuluttua tämän tuomion antamisesta lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Kati Hidén, Pertti Välimäki ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Ekblom-Wörlund, jonka mietintö Korkeimman oikeuden tuomion perusteluiksi kappaleiden 1 - 28 ja 30 - 31 osalta sekä tuomiolauselmaksi oli Korkeimman oikeuden tuomion mukainen, ehdotti, että Korkein oikeus lausuisi perusteluinaan kohdan 29 osalta seuraavan.

Kommandiittiyhtiö on myös vaatinut, että Epsira Oy:tä joka tapauksessa kielletään käyttämästä markkinoinnissaan rekisteröityä tavaramerkkiä osoittavaa merkkiä ®. Korkein oikeus katsoo, että tällaisen merkin käyttäminen tässä yhteydessä on sinänsä ollut harhaanjohtavaa, koskei ole esitetty selvitystä siitä, että Epsira Oy:llä olisi ollut oikeus markkinoinnissaan käyttää sitä. Asiassa on kuitenkin käynyt ilmi, että ®-merkkiä on käytetty tuotepakkauksessa Epsira Oy:n ja kommandiittiyhtiön sopimuskumppanuuden aikana. Markkinaoikeudelle todisteena esitetyssä Epsira Oy:n vuodesta 2001 lukien käyttämässä tuotepakkauksessa ei puheena olevaa merkkiä enää ole käytetty. Nämä olosuhteet huomioon ottaen ja Epsira Oy:n menettelyä kokonaisuutena arvosteltuna Korkein oikeus katsoo, ettei sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:ssä tarkoitetun kiellon määrääminen ole aiheellista.

Oikeusneuvos Lehtimaja: Kun markkinaoikeus on jättänyt sille tässä asiassa osoitetut hakemukset tutkimatta siltä osin kuin ne perustuivat tavaramerkki- ja tekijänoikeuslainsäädäntöön sekä päätöksessään lisäksi lausunut, ettei se ole voinut ottaa kantaa asiassa esitettyjen sopimusten tulkintaa koskeviin kysymyksiin, on jäänyt epäselväksi, mitä väitteitä ja vaatimuksia on tosiasiallisesti jäänyt tutkimatta tai miltä osin väitteiden ja vaatimusten perusteluiksi esitettyjä seikkoja tai todistelua on jäänyt ottamatta huomioon sekä miten tämä tutkimatta ja huomioon ottamatta jättäminen on mahdollisesti vaikuttanut hakemuksissa tarkoitettujen menettelyjen markkinaoikeudelliseen kokonaisarviointiin. Tämä epäselvyys on saattanut vaikeuttaa kommandiittiyhtiön muutoksenhakua pääasian osalta. Sen vuoksi katson, toisin kuin enemmistö, ettei pääasiaa voida ottaa Korkeimmassa oikeudessa välittömästi ratkaistavaksi. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon, että asianosaisten väliset tavaramerkki- ja sopimusriidat ovat edelleen vireillä, harkitsen oikeaksi kumota markkinaoikeuden päätöksen kokonaisuudessaan ja palauttaa asian markkinaoikeudessa uudelleen käsiteltäväksi.

Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena lausumaan pääasiasta ilmoitan olevani Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevällä kannalla.