16.3.2004

Vaasan hovioikeuden päätös 20.1.2003

A oli velvoitettu saapumaan hovioikeudessa toimitettavaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti uhalla, että hänen valituksensa jätetään sillensä, jos hän jää ilman laillista estettä saapumatta pääkäsittelyyn.

A oli ennen pääkäsittelyn alkua ilmoittanut, ettei hän voinut saapua istuntoon autonsa rikkouduttua matkalla, ja vedonnut lailliseen esteeseen.

Hovioikeus katsoi päätöksestä tarkemmin ilmenevillä perusteilla, ettei A:n auton rikkoutumista tässä tilanteessa voitu hyväksyä lailliseksi esteeksi ja jätti valituksen sillensä. Valitusosoituksessa hovioikeus ilmoitti, että muutosta ratkaisuun ei saanut hakea siltä osin kuin A:n valitus oli jätetty sillensä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Korkalainen, Raimo Risku ja Jorma Rudanko.

Käsittelyratkaisu

Kuten hovioikeus on muutoksenhakuohjauksessaan ilmoittanutkin, kysymyksessä olevaan päätökseen, jolla hovioikeus on jättänyt A:n valituksen sillensä, ei voida hakea muutosta valitusteitse. Sen vuoksi Korkein oikeus ottaa A:n muutoksenhakemuksen tutkittavaksi kanteluna.

Pääasiaratkaisun perustelut

A oli ennen hovioikeuden pääkäsittelyn alkamista ilmoittanut, ettei hän voinut autonsa rikkouduttua matkalla saapua oikeuden istuntoon. Hovioikeus ei ole hyväksynyt ilmoitettua syytä lailliseksi esteeksi, minkä vuoksi valitus on jätetty sillensä.

Poissaolon seurauksia koskeva päätös joudutaan usein tekemään asianomaista kuulematta tilanteessa, jossa poissaolon syystä ei ole tietoa tai selvitys on vajavainen. Sen vuoksi oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ssä oikeutetaan valittaja hakemaan takaisinsaantia päätökseen, jolla valitus on jätetty sillensä poissaolon vuoksi. Säännöksessä edellytetään, että valittajalla on ollut laillinen este, mutta hän ei ole voinut siitä ajoissa ilmoittaa. Tällä tavoin valittaja voi tulla kuulluksi ja saada esteen laadun selvitetyksi kaiken sen näytön pohjalta, jonka hän takaisinsaantikäsittelyssä pystyy esittämään.

A:n tapauksessa kysymys on siitä, olisiko hovioikeuden tullut jättäessään valituksen sillensä antaa takaisinsaantia koskeva muutoksenhakuohjaus. Lain sanamuoto ei sitä suoranaisesti edellytä. Epäjohdonmukaista kuitenkin olisi, jos A menettäisi mahdollisuuden poissaolonsa syiden lähempään selvittämiseen pelkästään sen vuoksi, että hän on ilmoittanut hovioikeudelle matkansa keskeytymisestä. Tähän nähden ja kun kysymys esteen oikeudellisesta luonnehdinnasta ei ole ilmeisen selvä, Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden olisi tullut antaa takaisinsaantiohjaus. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon, että valituksen sillensä jättäminen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin (165/1998) perusteella on varsin ankara seuraamus etenkin silloin, kun valittajan asiamies on paikalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ratkaisu valituksen sillensäjättämisestä poistetaan. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se tältä osin uudelleen käsiteltäväkseen ja, annettuaan tältä osin sisällöltään poistetun ratkaisun mukaisen päätöksen, liittää siihen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n mukainen ohjaus mahdollisuudesta saattaa valitus uudelleen hovioikeudessa käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Mikael Krogerus (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Pertti Välimäki. Esittelijä Elisa Mäntysaari (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Mäntysaari: Hovioikeuden päätökseen ei, kuten hovioikeus on todennutkin, voi hakea muutosta valittamalla. Hakemus jätettäneen siten valituksena tutkimatta. Hakemuksessa muutoin esitetyn johdosta Korkein oikeus lausunee seuraavan.

Asiassa on kysymys muutoksenhakukeinosta silloin, kun hovioikeus on jättänyt valittajan valituksen sillensä, mutta valittaja pitää hovioikeudelle juuri ennen pääkäsittelyn alkamista ilmoittamaansa estettä laillisena, ja vaatii saada valituksensa käsitellyksi hovioikeudessa.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n mukaan valittajalla on oikeus saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi, mikäli valitus on hänen poissaolonsa vuoksi jätetty sillensä, mutta hänellä on ollut laillinen este, jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa. Pyyntö asian uudelleen käsittelemiseksi on tehtävä hovioikeudelle kirjallisesti 30 päivän kuluessa valituksen sillensä jättämisestä.

Säännöksen sanamuodon mukaan oikeus pyynnön tekemiseen olisi vain silloin, kun esteestä ei ole voitu ilmoittaa ajoissa. Tämä tulkinta johtaisi siihen, että valittaja saattaisi menettää muutoksenhakuoikeutensa vain siitä syystä, että selvitys esteestä on jäänyt kiireen vuoksi puutteelliseksi tai että ajoissa ilmoittaminen ei ole ollut edes mahdollista.

Niin asianosaisten, muiden asiassa kuultavien kuin yhteiskunnankin edun mukaista kuitenkin on, että oikeuteen henkilökohtaisesti saapumaan velvoitettu ilmoittaa esteestään tuomioistuimelle heti, kun se on mahdollista. Myös puutteelliset ilmoitukset antavat mahdollisuuden harkita istunnon peruuttamista ja käsittelyn siirtämistä toiseen ajankohtaan. Jotta oikeudenkäyntimenettelyä voitaisiin laajassakin asiassa kohtuullisessa ajassa jatkaa tai jotta sen käsittely voitaisiin todeta päättyneeksi kokonaan tai vain valittajan osalta, tulee kysymyksen valittajan esteestä olla asiaa käsittelevän kokoonpanon tiedossa ja ratkaistavissa paitsi ennen pääkäsittelyä myös sen jälkeen lyhyen ajan kuluessa. Toisaalta muutoksenhakijoiden tasapuolinen kohtelu edellyttää, että heidän käytettävissään on sama menettely riippumatta siitä, mistä syystä valitus on jätetty sillensä. Merkitystä näin ollen ei voi olla silläkään seikalla, onko hyväksymättä jääminen johtunut oikeudellisesta perusteesta vaiko selvityksen riittämättömyydestä.

Koska valittajan käytössä siten on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ssä tarkoitettu yksinkertainen menettely, ei päätökseen voida hakea muutosta valittamalla.

Tutkiessaan A:n kirjoituksen kanteluna Korkein oikeus todennee, ettei hovioikeus ole jättänyt esteilmoitusta huomiotta. Osoituksen antamista siitä, miten valittajan tulee menetellä saattaakseen valituksensa tällaisessa tapauksessa uudelleen tutkittavaksi, voidaan sinänsä pitää hyvän oikeudenhoidon periaatteiden mukaisena. Laissa ei ole kuitenkaan säädetty, että sellainen osoitus tulisi antaa. Ottaen huomioon myös säännöksen edellä kerrotun tulkinnanvaraisuuden Korkein oikeus katsonee, ettei asian käsittelyssä ole tältäkään osin tapahtunut menettelyvirhettä, jonka johdosta päätös voitaisiin poistaa osoituksen antamiseksi.

A on väittänyt hänellä olleen laillinen este, josta hän on hakemuksessaan esittänyt uutta selvitystä. Tällaisen kysymyksen ratkaiseminen kuuluu hovioikeuden toimivaltaan, ja sitä koskeva hakemus on tehty laissa säädettynä määräaikana. Asia siirrettäneen Vaasan hovioikeuden ratkaistavaksi.

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Krogerus: A oli kutsuttu hovioikeuden pääkäsittelyyn valittajana henkilökohtaisesti uhalla, että hänen valituksensa jätetään sillensä. A oli ennen hovioikeuden pääkäsittelyn alkamista ilmoittanut, ettei hän voinut auton rikkouduttua matkalla saapua istuntoon. Hänen asiamiehensä on pyytänyt pääkäsittelyn siirtämistä. Hovioikeus ei ole hyväksynyt ilmoitettua syytä lailliseksi esteeksi, minkä vuoksi valitus on jätetty sillensä.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin (165/1998) mukaan valitus jätetään sillensä, jos valittaja on jäänyt pois pääkäsittelystä. Poisjääneeksi katsotaan saman lain 12 luvun 29 §:n mukaan asianosainen, joka huolimatta siitä, että hänet on määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, käyttää asiamiestä sijastaan, vaikka hänellä ei ole laillista estettä.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n mukaan valittajalla on oikeus saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi, mikäli valitus on valittajan poissaolon vuoksi jätetty sillensä, mutta hänellä on ollut laillinen este, jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa. Pyyntö asian uudelleen käsittelemiseksi on tehtävä hovioikeudelle kirjallisesti 30 päivän kuluessa valituksen sillensä jättämisestä.

Katson, että siitä ratkaisusta, jolla hovioikeus lopullisesti ratkaisee kysymyksen pääkäsittelystä poisjääneen valittajan laillisesta esteestä, tulee voida valittaa Korkeimpaan oikeuteen tavanomaisessa järjestyksessä valituslupaa pyytämällä. Edellä todetuin tavoin valitus jätetään sillensä silloin, kun valittaja jää estettä ilmoittamatta pois istunnosta. Sillensä jättämistä koskevaan ratkaisuun ei voi hakea muutosta säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin. Kun A on ilmoittanut hovioikeudelle häntä kohdanneesta esteestä ja hovioikeus on ottanut heti lopullisesti ratkaistavakseen, oliko estettä pidettävä laillisena, ja päätynyt siihen, ettei este ollut laillinen, kysymys ei ole enää ollut tilanteesta, jossa valitus olisi tullut jättää sillensä. Sen sijaan hovioikeuden olisi oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentista ja 22 §:stä ilmenevän periaatteen mukaan tullut jättää valitus tutkimatta ja antaa valitusosoitus. Tämän vuoksi tutkin muutoksenhakemuksen valituksena.

Mitä tulee kysymykseen siitä, mikä on oikea menettelytapa niissä tilanteissa, joissa valittaja on ilmoittanut hovioikeudelle esteestä saapua pääkäsittelyyn, totean seuraavaa.

Ilmoitus esteestä saapua oikeuteen joudutaan usein tekemään sellaisissa olosuhteissa, että kaikkea sitä selvitystä, joka olisi tarpeen arvioitaessa, onko kysymys laillisesta esteestä, ei voida saattaa oikeuden tietoon. Näin ollen niissäkin tilanteissa, joissa esteestä on ilmoitettu, on aiheellista, että valittaja saa mahdollisuuden uudessa käsittelyssä esittää tarpeellista lisäselvitystä esteen laadusta. Tällaista tulkintaa tukee myös se, että esteestä ilmoittanut valittaja saattaisi muuten useissa tapauksissa joutua huonompaan asemaan kuin sellainen valittaja, joka on jäänyt pois estettä ilmoittamatta. Myös järjestelmän selkeyden ja lopullisen ratkaisun mahdollisimman nopean saamisen kannalta on perusteltua, että aina, kun hovioikeus ei pidä tiedossaan olevaa tai ilmoitettua estettä suoraan laillisena esteenä, valitus jätetään sillensä ottamatta lopullista kantaa esteen laatuun ja valittajalle varataan mahdollisuus oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ssä säädettyyn menettelyyn.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ssä tuomioistuimelle ei ole säädetty velvollisuutta antaa ohjaus pääkäsittelystä poisjääneelle valittajalle valituksen saattamisesta uuteen käsittelyyn hovioikeudessa. Tästä huolimatta hyvän oikeudenhoidon periaatteiden mukaan tällaisen ohjauksen antaminen on asianmukaista, jotta pääkäsittelystä pois jäänyt valittaja saisi tiedon mahdollisuudesta poissaolon syiden tarkempaan selvittämiseen.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että A:lla on oikeus saattaa hovioikeuteen tekemänsä valitus siellä uudelleen käsiteltäväksi. Koska A:n muutoksenhakemus tänne on saapunut oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ssä säädetyssä määräajassa, asia voidaan palauttamatta sitä hovioikeuteen uuden muutoksenhakuosoituksen antamista varten siirtää suoraan hovioikeuteen mainitun lainkohdan mukaiseen käsittelyyn. Sen vuoksi siirrän asian hovioikeuteen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n mukaisesti uudelleen käsiteltäväksi.