4.6.2003

Pietarsaaren käräjäoikeuden tuomio 3.5.2001

Virallisen syyttäjän A:ta, X:ää ja Y:tä vastaan törkeästä varkaudesta ja vaihtoehtoisesti kätkemisrikoksesta ajaman syytteen johdosta käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 20. - 21.10.1999 Pietarsaaressa tunkeutunut autoliikkeen lukittuna olleisiin tiloihin irrottamalla kattoluukun kiinnityksistään. A oli anastanut liikkeestä yli 10 000 markan arvoisen kassakaapin ja siellä olleet rahat yhteensä noin 8 000 markkaa sekä kolme autoradio-CD-soitinta, autoradionauhurin, kaksi kaiutinta ja Hella-valosarjoja eli viimeksi mainittua omaisuutta noin 12 500 markan arvosta ja vielä makeisautomaatin rahoineen. A oli edelleen vääntörautaa apunaan käyttäen murtautunut liikkeessä oleviin sosiaalitiloihin ja kahvioon sekä anastanut noista tiloista 200 markkaa rahaa sisältäneen 100 markan arvoisen kassalippaan sekä tupakkaa, keskiolutta, makeisia ja vaihtokassan eli viimeksi mainittua omaisuutta 600 markan arvosta. A oli kuljettanut anastetun omaisuuden pois liikkeen pihalta luvattomasti käyttönsä ottamalla autolla. A:n hallusta oli saatu takaisin anastetusta omaisuudesta kaksi autoradiokaiutinta, neljä Hella-valosarjaa ja autostereosoitin. Myös kassakaappi ja auto oli saatu vaurioituneina takaisin.

Sitä vastoin käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että X ja Y olisivat osallistuneet A:n syyksi luettuun varkausrikokseen. X ja Y olivat kuitenkin edellä mainitun teon jälkeen yksissä tuumin kuljettamalla anastettua omaisuutta, avaamalla kassakaapin ja kätkemällä omaisuutta ryhtyneet siihen.

Perusteluinaan käräjäoikeus lausui, että A oli kiistänyt osallistuneensa tekoon, mutta myöntänyt, että hän oli kuljettanut ja avannut anastetun kassakaapin. A:n mukaan X ja Y olivat tehneet varkauden.

Käräjäoikeus totesi, että A:n autosta oli etsinnässä löydetty kuljettajan viereisen penkin alta pieni punainen vääntörauta. Rikostekninen laboratorio oli todennut, että autoliikkeen oven karmien vääntöjälkiin vääntöraudasta jäänyt maali oli samanlaista maalia kuin A:n autosta löydetyn vääntöraudan maali ja että kyseistä maalia ei ollut ennen maalitutkimuksissa todettu. Vääntöraudasta oli myös löytynyt sellaista maalia, joka oli värisävyltään ja kemialliselta rakenteeltaan samanlaista kuin kassakaapin maali. Anastetusta omaisuudesta oli edellä mainittu omaisuus takavarikoitu A:n hallusta. Tämän selvityksen perusteella käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli syyllistynyt varkausrikokseen.

Käräjäoikeus lausui edelleen, että A oli kertonut X:n ja Y:n suorittaneen teon, kun taas X ja Y olivat kertoneet A:n tehneen teon. A:n, X:n ja Y:n ristiriitaisten kertomusten perusteella ei voitu selvittää, olivatko myös X ja Y osallistuneet varkausrikokseen. Käräjäoikeus katsoi, etteivät ainoastaan ne seikat, että X:n ja Y:n oli osoitettu olleen A:n asunnossa varkautta edeltäneenä iltana ja että A oli kertonut X:n ja Y:n tehneen rikoksen, olleet riittävä näyttö siitä, että X ja Y olisivat osallistuneet varkausrikokseen. X ja Y olivat myöntäneet, X kuljettaneensa kassakaappia sen avaamispaikalle ja avanneensa sen sekä Y olleensa mukana kuljettamassa kassakaappia avaamispaikalle ja ostaneensa A:lta autoradioyhdistelmän.

Samalla kun käräjäoikeus tuomitsi X:n ja Y:n kätkemisrikoksesta, se tuomitsi A:n törkeästä varkaudesta ja hänen syykseen samalla luetuista muista rikoksista vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Björn Beijar ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 7.11.2001

Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä vaati, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan sekä että myös X ja Y tuomitaan rangaistukseen törkeästä varkaudesta. A vaati, että syyte törkeästä varkaudesta hylätään ja että hänet tuomitaan enintään kätkemisrikoksesta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalervo Auerma, Lasse Silvennoinen ja Kaija Suvilehto-Nieminen. Esittelijä Juha Sivula.

Perustelut

Pääasia

Valituksessa ei ole esitetty syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen.

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen (eri mieltä) ja Pertti Välimäki (eri mieltä). Esittelijä Satu Saarensola (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Saarensola: Pääasian osalta Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavaa:

Virallinen syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut kohdassa 3 A:n sekä myös X:n ja Y:n tuomitsemista rangaistukseen ensisijaisesti törkeästä varkaudesta ja toissijaisesti kätkemisrikoksesta.

Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun törkeään varkauteen, mutta jääneen näyttämättä, että X ja Y olisivat syyllistyneet mainittuun rikokseen.

Käräjäoikeus on perusteluissaan todennut ensiksi, että A oli kiistänyt osallistuneensa varkausrikokseen, mutta myöntänyt kuljettaneensa autoliikkeestä anastettua kassakaappia ja avanneensa sen. Käräjäoikeus on edelleen lausunut, että A:n autoon tehdyssä etsinnässä oli löytynyt kuljettajan viereisen penkin alta pieni punainen vääntörauta. Rikostekninen laboratorio oli todennut, että autoliikkeen oven karmien vääntöjälkiin vääntöraudasta jäänyt maali oli samanlaista kuin A:n autosta löydetyn vääntöraudan maali ja ettei sanotunlaista maalia ollut aikaisemmin todettu maalitutkimuksissa. Vääntöraudasta oli löytynyt värisävyltään ja kemialliselta rakenteeltaan samanlaista maalia kuin mitä kassakaapin maali. A:n hallusta oli tavattu anastettua omaisuutta. Tämän selvityksen perusteella käräjäoikeus katsoi syytteen törkeästä varkaudesta A:n osalta selvitetyksi.

Käräjäoikeus on todennut edelleen A:n kertoneen, että X ja Y olivat tehneet itse varkausrikoksen, sekä X:n ja Y:n puolestaan kertoneen, että A oli tehnyt varkauden. Käräjäoikeuden mukaan näiden ristiriitaisten kertomusten perusteella ei voitu selvittää, olivatko myös X ja Y osallistuneet varkausrikokseen. X ja Y olivat tunnustaneet, X kuljettaneensa kassakaapin korjaamolle ja avanneensa sen siellä sekä kuljettaneensa sen edelleen pois ja Y olleensa mukana kuljetettaessa kassakaappia korjaamolle ja ostaneensa A:lta autoradioyhdistelmän.

Hovioikeudessa syyttäjä on vaatinut A:lle tuomitun rangaistuksen korottamista ja A syytteen hylkäämistä törkeästä varkaudesta ja hänen tuomitsemistaan rangaistukseen enintään kätkemisrikoksesta. A on valituksessaan jättänyt kysymyksen pääkäsittelyn tarpeellisuudesta hovioikeuden harkintaan ja vastauksessaan syyttäjän valitukseen ilmoittanut, ettei pääkäsittelyyn ollut syytä. Syyttäjä ei ole vaatinut pääkäsittelyn toimittamista, mutta on vastauksessaan A:n valitukseen jättänyt kysymyksen pääkäsittelyn toimittamisesta hovioikeuden harkintaan. Hovioikeus, joka ei ole toimittanut asiassa pääkäsittelyä, ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Korkeimmassa oikeudessa A on valituksessaan vaatinut syytteen hylkäämistä törkeästä varkaudesta ja hänen tuomitsemistaan kätkemisrikoksesta. A on tosin katsonut, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa asiassa pääkäsittely, mutta hän ei ole vaatinut asian palauttamista hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamiseksi. Myös syyttäjä on vastauksessaan todennut kysymyksen olevan siitä, että hovioikeus ei ollut toimittanut asiassa pääkäsittelyä, vaikka kysymys oli ollut selkeästi henkilötodistelun arvioimisesta. Syyttäjä on vaatinut valituksen hylkäämistä ja lausunut, että mikäli Korkein oikeus ei katso, että asia on palautettava hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten, osoittaa jo asiassa esitetty kirjallinen näyttö A:n osallistuneen varkausrikokseen. Syyttäjä on vielä todennut, että A oli joka tapauksessa myöntänyt syyllistyneensä kätkemisrikokseen.

Hovioikeus ja käräjäoikeus ovat käräjäoikeuden tuomiossa mainittujen seikkojen perusteella katsoneet A:n osallistuneen varkausrikokseen ja tuominneet hänet tekijänä. A on asiassa tunnustanut kuljettaneensa anastettua kassakaappia ja avanneensa sen. Tähän nähden käräjäoikeuden mainitsemista todisteista A:n autosta löytynyt vääntörauta ja autoliikkeen oven karmiin jäänyt maalijälki ovat ainoat todisteet, joiden nojalla A voitaisiin kytkeä itse varkausrikoksen tekemiseen. A on kuitenkin esittänyt sinänsä mahdollisen selityksen, miksi vääntörauta oli ollut hänen autossaan. Tämän vuoksi käräjäoikeuden tuomiossa mainitut seikat eivät ole riittäviä osoittamaan, että A olisi osallistunut varkausrikoksen tekemiseen. Koska asiassa ei ole nimenomaisesti vaadittu, hovioikeudessa pääkäsittelyn toimittamista tai Korkeimmassa oikeudessa asian palauttamista hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamiseksi, asia tulee tällaisessa tilanteessa ratkaista käsillä olevan oikeudenkäyntiaineiston perusteella.

Asiassa on jäänyt näyttämättä, että A olisi syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn törkeään varkauteen. Hänen syykseen jää syyttäjän vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti kätkemisrikos.

Mainituilla perusteilla hovioikeuden tuomiota muutettaneen.

Syyte törkeästä varkaudesta hylättäneen. A tuomitaan rikoslain 32 luvun 1§:n 1 momentissa (760/1990) tarkoitetusta kätkemisrikoksesta sekä käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista muista rikoksista 4 kuukaudeksi vankeuteen.

Oikeusneuvos Välimäki: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Välimäki.