18.12.2003

Asian käsittely Helsingin käräjäoikeudessa

Käräjäoikeuden tuomio 6.6.2000

Käräjäoikeus totesi, että patenttilain 58 §:n mukaan patentinloukkauksen saattoi toteuttaa esimerkiksi patentoidun laitteen valmistus ja myynti, laitteen käyttö teollisuudessa muiden tuotteiden valmistukseen tai laitteen käyttö muulla tavoin. Sekä julkisyhteisö että yksityinen yritys saattoivat loukata patenttia samalla tavoin. Sillä seikalla, että julkisyhteisö käytti patenttia loukkaavaa laitetta sille lain määräämän velvoitteen täyttämiseen, ei ollut merkitystä.

LMP:n patenttia loukkaavan öljynkeräyslaitteiston käyttö Porin kaupungille laista johtuvan öljyntorjuntavelvollisuuden täyttämiseksi oli patentoidun laitteen käyttöä, joka toteutti patentinloukkauksen. Sillä seikalla, että todellisia öljyntorjuntatilanteita ei ollut sattunut, ei ollut merkitystä, koska käyttö oli ensisijaisesti varallaoloa.

Edelleen käräjäoikeus totesi, että kaupunki oli tiennyt patentista sekä patentin haltijan ilmoituksen perusteella siitä, että kaupungille toimitettu öljynkeräyslaitteisto loukkasi patenttia. Patentinloukkaukseen oli varauduttu ottamalla se huomioon hankintasopimuksessakin. Edellä mainitut seikat olivat perustaneet kaupungille velvollisuuden ottaa selvää patentinloukkauskysymyksen kohtalosta hankintasopimuksen toiselta osapuolelta Oy C Ab:ltä. Kaupungin olisi pitänyt myös selvittää Helsingin raastuvanoikeudesta mahdollisen loukkauskanteen nostaminen ja sen jälkeen oikeuskäsittelyn myöhemmät vaiheet. Selonottovelvollisuus oli ankara. Sanotun perusteella käräjäoikeus totesi johtopäätöksenään, että patentinloukkaus oli tahallinen.

Patenttilain 58 §:n mukaan, joka tahallaan tai tuottamuksesta loukkasi patenttia, oli velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen keksinnön hyväksikäyttämisestä sekä korvauksen muusta vahingosta, jonka loukkaus aiheutti. Patenttilain 58 §:ssä ei edellytetty erilaista korvauksen määräämisperustetta sille, joka valmisti ja myi patenttia loukkaavan laitteen, tai sille, joka käytti patenttia loukkaavasti valmistettua laitetta. Myöskään oikeuskirjallisuudesta ei saanut tukea periaatteelle, että valmistaja ja käyttäjä olisivat eri asemassa. Näin ollen patentoitua laitetta luvattomasti valmistavan ja myyvän sekä käyttävän patentin haltijalle maksettava korvaus tuli määrätä samalla perusteella.

Patenttilain 58 §:ssä tarkoitetun keksinnön hyväksikäyttämisestä suoritettavan kohtuullisen korvauksen osalta käräjäoikeus totesi, että patentilla suojattu laite oli öljynkeräyslaitteisto. Vaikka laitteisto oli rakennettu kiinteästi Porin kaupungin hankkimaan öljyntorjunta-alukseen, patentinloukkauksen muodosti kuitenkin mainittu laitteisto, ei alus. Korvauksen määrää ratkaistaessa lähtökohtana oli siten öljynkeräyslaitteiston eikä koko aluksen hinta. Kaupungin esittämän selvityksen mukaan vastaavanlaisen öljyntorjuntalaitteiston myyntihinta oli ollut vuoden 1988 lopussa 390 000 markkaa.

Patentinloukkaus oli tapahtunut patentoidun laitteen käyttämisenä pitämällä alusta valmiustilassa. Kysymykseen olisi saattanut näin ollen tulla lisenssikorvauksen maksaminen toistuvasti patenttilaissa määritellyn viiden vuoden ajalta. Tilanne ei nyt kuitenkaan ollut sellainen. Kaupunki ei ollut hyötynyt laitteiston käyttämisestä taloudellisesti. Patenttia loukkaavaa laitteistoa ei ollut käytetty esimerkiksi teollisuustuotteen valmistamisessa. Kaupunki oli saanut loukkauksesta hyväkseen hyödyn vain yhden kerran. Lisenssikorvaus oli maksettava siten vain kerran. Kohtuulliseksi lisenssikorvaukseksi käräjäoikeus katsoi neljä prosenttia vastaavanlaisen laitteiston myyntihinnasta eli 15 600 markkaa.

Muun vahingon korvaamisen osalta käräjäoikeus totesi, että kysymys oli LMP:n, oikeastaan Oy A Ab:n, saamatta jääneestä liikevoitosta. Kaupungin esittämän selvityksen mukaan saamatta jäänyt kate 390 000 markan hintaisesta laitteistosta oli noin 60 000 markkaa. Liikevoitto oli jäänyt saamatta vain kerran. LMP ei ollut esittänyt selvitystä, että sille olisi aiheutunut muuta patenttilain nojalla korvattavaa vahinkoa. Käräjäoikeus ei pitänyt oikeana LMP:n laskennalliseen vuokratuoton menetykseen perustuvaa korvausvaatimusta. Käräjäoikeus piti kohtuullisena korvauksena muusta vahingosta eli saamatta jääneestä liikevoitosta 78 000 markkaa.

LMP:n patenttilain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua käyttökieltoa koskevan vaatimuksen osalta käräjäoikeus totesi, että kaupunki ei ollut käyttänyt laitteistoa hankkiakseen taloudellista hyötyä. Taloudellisena hyötynä ei ollut pidettävä sitä, että kaupungille maksettiin öljyntorjuntarahastosta korvausta aluksen käyttämisestä mahdollisesti öljyntorjuntaan, harjoituksiin tai muihin tarkoituksiin. Patenttilain 58 §:n mukaisten korvausten jälkeen kaupunki oli hyvittänyt LMP:lle patentinloukkauksen. Käyttökieltovaatimukselle ei siten ollut perusteita.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus, LMP:n vaatimukset enemmälti hyläten, velvoitti Porin kaupungin suorittamaan LMP:lle kohtuullisena korvauksena keksinnön hyväksikäyttämisestä 15 600 markkaa korkoineen sekä korvauksena muusta vahingosta 78 000 markkaa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Henrikki Mikkola.

Muutoksenhaku käräjäoikeuden tuomioon

Sekä LMP että Porin kaupunki valittivat hovioikeuteen.

LMP vaati valituksessaan käräjäoikeudessa esittämänsä korvausvaatimuksensa mukaisesti, että Porin kaupunki velvoitetaan suorittamaan sille kohtuullisena korvauksena keksinnön hyväksikäyttämisestä 1 260 markkaa kuukaudessa sekä korvauksena muusta vahingosta 12 604 markkaa kuukaudessa, molemmat korvaukset haasteen tiedoksiantoa edeltäneiltä viideltä vuodelta tuomion lainvoimaiseksi tulemiseen saakka korkoineen. Lisäksi LMP toisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että Porin kaupunkia kielletään käyttämästä patenttia nro 70443 loukkaavaa öljynkeräyslaitetta pitämällä sitä toiminnassa tai toimintavalmiudessa öljyntorjunta-aluksessa.

Porin kaupunki vaati valituksessaan, että kanne hylätään ja että se vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Helsingin hovioikeuden tuomio 15.3.2001

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että Porin kaupungin Oy C Ab:lta hankkimassa öljyntorjuntaaluksessa oli LMP:n patenttia nro 70443 loukkaava öljynkeräyslaitteisto, jonka hyväksikäyttöön Porin kaupungilla ei ollut patentinhaltijan suostumusta.

Patenttilain 57 §:n mukaan patentinloukkauksesta oli kysymys, jos joku loukkasi patentin tuottamaa yksinoikeutta. Yksinoikeuden sisältö oli määritelty patenttilain 3 §:ssä, jonka 1 momentin 1 kohdan mukaan muu kuin patentinhaltija ei ilman tämän lupaa saanut käyttää hyväksi keksintöä käyttämällä patentoitua tuotetta tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten. Oikeuskirjallisuudessa patenttilain 3 §:ää oli tulkittu siten, että kaikki ammattimaisessa tarkoituksessa tapahtuva keksinnön hyväksikäyttö kuului patentinhaltijan yksinoikeuden piiriin. Patentinhaltijan yksinoikeuden piiriin kuulumattomasta säännöksen 3 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta keksinnön ei-ammattimaisesta hyväksikäytöstä oli oikeuskirjallisuudessa katsottu olevan kysymys vain silloin, kun keksintöä käytettiin yksinomaan yksityiseen tarkoitukseen, opetustarkoitukseen tai tieteellisessä tutkimustyössä.

Porin kaupunki oli myöntänyt pitäneensä käräjäoikeuden tuomiossa selostettua öljynkeräyslaitteistoa hallinnassaan omistamassaan öljyntorjunta-aluksessa tarkoituksin käyttää sitä öljyntorjuntatehtäviin öljyvahingon sattuessa. Kaupungin menettely johtui sille aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetussa laissa säädetystä velvollisuudesta öljyvahinkojen torjuntaan. Lain 12 §:ssä säädettiin muun ohella, että kaupungilla oli oltava alusöljyvahinkojen varalta torjuntasuunnitelma, jonka mukaisen kaluston hankkimisesta kaupungilla oli oikeus saada öljysuojarahastosta korvaus. Hovioikeus katsoi edellä selostettujen patenttilain säännösten sekä niistä oikeuskirjallisuudessa vallitsevan tulkinnan perusteella, että kaupungin myöntämässä menettelyssä oli kysymys sellaisesta keksinnön ammattimaisesta hyväksikäyttötarkoituksesta, joka edellytti öljynkeräyslaitteiston hallussapitoon patentinhaltijan suostumusta. Se, että kaupungin menettely johtui edellä selostetusta laissa säädetystä velvollisuudesta, tai se, että kaupungilla oli aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain 19 a §:n mukaan oikeus ottaa öljyvahingon torjumiseksi tilapäisesti käyttöön muun muassa tarpeellisia työkoneita- ja välineitä, ei oikeuttanut kaupunkia hankkimaan öljyntorjuntaan käytettävää laitteistoa patentinhaltijan yksinoikeutta loukkaavalla tavalla. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että Porin kaupungin myöntämässä menettelyssä oli kysymys patentinloukkauksesta.

Kirjallisina todisteina esitetyistä 7. ja 16.9.1988 päivätyistä kirjeistä ilmeni, että silloinen patentinhaltija Oy A Ab oli ilmoittanut Porin kaupungille Oy C Ab:n Lamor-merkkisen öljynkeräysjärjestelmän perustuvan sen omistamaan patenttiin nro 70443, johon Oy C Ab:lla ei ollut mitään oikeutta. Porin kaupunki oli patentinhaltijan ilmoituksissa mainituista seikoista tietoisena solminut 21.10.1988 Oy C Ab:n kanssa hankintasopimuksen kyseisen Lamor-öljynkeräysjärjestelmän sisältävän öljyntorjunta-aluksen rakentamisesta. Kaupunki oli lisäksi hankintasopimukseen otetulla ehdolla varautunut siihen, että öljynkeräyslaitteiston käyttö kiellettäisiin patenttierimielisyyksien vuoksi tuomioistuimen päätöksellä.

Kaupungin ei kuitenkaan ollut näytetty tienneen öljynkeräyslaitteiston hallussapidon olevan patentinloukkaus. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, että kaupunki ei ollut tahallaan loukannut LMP:n patenttia. Kaupungin oli kuitenkin edellä mainittujen kirjeiden ja hankintasopimukseen otetun ehdon johdosta tullut ymmärtää, että pelkästään öljynkeräyslaitteiston hankinta ja hallussapito tarkoituksin käyttää sitä öljyntorjunnassa saattoi toteuttaa patentinloukkauksen. Kaupungille oli siten syntynyt selonottovelvollisuus mahdollisesta patentinloukkauksesta. Kaupunki ei ollut täyttänyt selonottovelvollisuuttaan sillä, että se oli luottanut öljynkeräyslaitteiston valmistajan käsitykseen, jonka mukaan tarjottu laitteisto ei loukannut patenttia. Kun asiassa ei ollut väitetty kaupungin selvittäneen patentinhaltijan käsitystä kaupungin menettelystä, hovioikeus katsoi kaupungin laiminlyöneen selonottovelvollisuutensa ja siten syyllistyneen tuottamukselliseen patentinloukkaukseen.

Porin kaupunki oli tilannut öljyntorjunta-aluksen, jossa öljynkeräyslaitteisto oli, 21.10.1988, jolloin LMP ei ollut ollut patentinhaltija. Kanteen vireilletuloa 9.9.1996 edeltäneiden viiden vuoden aikana kaupunki oli ainoastaan pitänyt laitteistoa korvauksetta hallinnassaan. Tämän vuoksi ja koska LMP ei ollut edes väittänyt liiketoimintaansa kuuluneen kyseisten laitteiden vuokraamisen, hovioikeus katsoi, ettei patentinloukkauksesta ollut voinut aiheutua LMP:lle patenttilain 58 §:n 1 momentissa tarkoitettua muuta vahinkoa saamatta jääneenä vuokratuottona tai muutoinkaan.

Velvollisuus suorittaa patenttilain 58 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuullista korvausta keksinnön hyväksikäyttämisestä syntyi jo tuottamuksellisen patentinloukkauksen johdosta. Patenttilain esitöiden ja oikeuskäytännön mukaan kohtuullisena korvauksena keksinnön hyväksikäyttämisestä oli pidettävä kohtuulliseen lisenssimaksuun perustuvaa korvausta. Kun asiassa ei ollut selvitetty LMP:lle aiheutuneen saamatta jäänyttä vuokratuottoa, hovioikeus katsoi, että käyttökorvauksen tuli tässäkin tapauksessa perustua kohtuulliseksi arvioituun lisenssimaksuun.

LMP ei ollut esittänyt käsitystään kohtuulliseen lisenssimaksuun perustuvan käyttökorvauksen määrästä. Sen sijaan Porin kaupungin kirjallisena todisteena esittämästä 10.8.1994 päivätystä tarjouspyynnöstä ilmeni, että Uudenkaupungin Työveneelle oli tarjottu öljyntorjuntalaitteiston suunnittelua, sisältäen laitteiston, käyttöohjeet sekä toisen yrityksen omistaman patentin käyttömaksun, yhteensä 68 000 markalla. Tarjouspyyntö osoitti siten, että öljynkeräyslaitteen hintaan sisällytettiin tilaajan maksettavaksi kertaluontoisena eränä korvaus patentin käytöstä. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että käyttökorvaus oli tässä tapauksessa suoritettava kertamaksuna. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut käyttökorvauksen määrän laskemisesta ja katsoi käräjäoikeuden tuomitseman käyttökorvauksen olevan kohtuullinen edellä sanottuun tarjouspyyntöön nähden. Syytä tuomitun korvauksen muuttamiseen ei siten ollut.

Toisin kuin käräjäoikeus oli katsonut, LMP:n esittämää patenttilain 57 §:n 1 momentissa säädettyä käyttökieltovaatimusta ei tehnyt perusteettomaksi patentinloukkaajan patentinhaltijalle patenttilain 58 §:n perusteella suoritettava korvaus patentinloukkauksesta. Koska patenttia nro 70443 loukkaava öljynkeräyslaitteisto oli edelleen Porin kaupungin hallinnassa sen omistamassa öljyntorjunta-aluksessa ja koska kaupungin tarkoituksena oli käyttää öljynkeräyslaitteistoa öljyvahinkojen torjuntaan, hovioikeus katsoi laitteiston käytön kieltämisen LMP:n valituksessa vaaditulla tavalla olevan aiheellista.

Mainituilla perusteilla hovioikeus vapautti Porin kaupungin velvollisuudesta suorittaa LMP:lle käräjäoikeuden tuomitsemaa 78 000 markan korvausta muusta vahingosta korkoineen. Lisäksi hovioikeus kielsi Porin kaupunkia käyttämästä patenttia nro 70443 loukkaavaa öljynkeräyslaitteistoa pitämällä sitä toiminnassa tai toimintavalmiudessa öljyntorjuntaaluksessa. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esko Lähdevuori, Pirkko Kauppinen ja Marjatta Möller. Esittelijä Katja Mäki.

Perustelut

Käyttökiellon määrääminen

Patenttilain 57 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi kieltää sitä, joka loukkaa patentin tuottamaa yksinoikeutta, jatkamasta tai toistamasta tekoa.

Porin kaupunki on vastustanut käyttökiellon määräämistä ja esittänyt, että öljyvahingon sattuessa kysymyksessä olevan laitteiston käyttäminen olisi lakiin perustuvaa eikä edellyttäisi enempää omistajan kuin patentinhaltijan etukäteen antamaa suostumusta.

Korkein oikeus toteaa, että patentin tuottama yksinoikeus sisältää sen, että kukaan muu kuin patentinhaltija ei saa ilman lupaa käyttää hyväksi keksintöä laissa määritellyllä tavalla. Patentinloukkauksen jatkamisen tai toistamisen kieltäminen on patentinhaltijan kannalta keskeinen oikeussuojakeino. Lähtökohtana patentinloukkauksessa on käyttökiellon määrääminen patentinhaltijan niin vaatiessa. Kiellon määräämättä jättäminen vaatimuksesta huolimatta voi tulla kysymykseen lähinnä silloin, kun ei ole vaaraa loukkauksen jatkamisesta tai toistamisesta. Ottaen huomioon patenttilain 47 §:ssä säädetty mahdollisuus erityisen merkittävän yleisen edun niin vaatiessa saada pakkolupa käyttää patentin suojaamaa keksintöä, Korkein oikeus katsoo, ettei pelkästään kaupungin esittämillä perusteilla voida jättää kieltoa määräämättä.

Koska patentilla suojattu öljynkeräyslaite on edelleen Porin kaupungin hallinnassa sen omistamassa öljyntorjunta-aluksessa ja kun kaupungin tarkoituksena on jatkaa laitteen käyttämistä tavalla, jonka edellä todetuin tavoin on katsottu loukkaavan patentin tuottamaa yksinoikeutta, käyttökiellon määräämättä jättämiselle ei ole perustetta.

Korvausvelvollisuus patentinloukkauksen johdosta

a) Tuottamus korvausvelvollisuuden perusteena

Patenttilain 58 §:n 1 momentin mukaan se, joka tahallaan tai tuottamuksesta loukkaa patenttia, on velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen keksinnön hyväksikäytöstä sekä korvauksen muusta vahingosta, jonka loukkaus aiheuttaa. Jos tuottamus on vain lievää, voidaan korvausta sovitella.

Hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsoo Porin kaupungin menettelyllään syyllistyneen tuottamukselliseen patentinloukkaukseen. Kaupungin tuottamusta ei voida kokonaisuutena arvioiden pitää lievänä eikä edellytyksiä korvauksen sovitteluun siten ole.

LMP:llä on näin ollen oikeus saada kohtuullinen korvaus keksinnön hyväksikäyttämisestä Porin kaupungin tuottamuksellisen patentinloukkauksen johdosta. Jos LMP näyttää kärsineensä enemmän vahinkoa, on sillä oikeus saada siitä täysi korvaus.

b) Korvaus keksinnön hyväksikäyttämisestä

Porin kaupunki on valituksessaan täällä edelleen kiistänyt korvauksen perusteen mutta ei enää ole riitauttanut alempien oikeuksien tuomitseman, kohtuulliseen lisenssikorvaukseen perustuvan korvauksen määrää tai laskentaperusteita. Kaupunki on katsonut korvausvaatimuksen vanhentuneeksi, koska kertakorvauksen tyyppinen lisenssiperusteinen korvaus, joka peritään laitteen myynnin yhteydessä, on osa kauppahinnasta. Jos patentinhaltija olisi saanut tällaisen korvauserän, se olisi saanut sen kauppahinnan yhteydessä eli tässä tapauksessa yli viisi vuotta ennen kanteen vireillepanoa.

Asiassa on riidatonta, että Porin kaupunki on pitänyt hallussaan kysymyksessä olevaa laitteistoa kanteen vireilletuloa 9.9.1996 edeltäneen viiden vuoden ajan. LMP on vaatinut korvausta laitteiston LMP:n yksinoikeutta loukkaavan käyttämisen eikä sen hankinnan perusteella. Korvausoikeuden vanhentumisen kannalta ei ole merkitystä sillä, että tuomitun kertakorvauksen laskennallisena perusteena on käytetty öljynkeräyslaitteen hintaan sisällytettävää arvioitua kertalisenssimaksua. Vaatimus ei näin ollen ole vanhentunut.

c) Korvaus muusta vahingosta

Edellä tarkoitettuun käyttökorvaukseen sisältyy se arvioitu lisenssiperusteinen maksu, jonka LMP olisi saanut kertakaikkisena korvauksena, jos se itse olisi myynyt öljynkeräyslaitteiston Porin kaupungille. LMP ei ole näyttänyt, että sille olisi aiheutunut patentinloukkauksesta muuta vahinkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Mikael Krogerus (eri mieltä), Pertti Välimäki ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Jussi Karttunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Krogerus: Käyttökiellon määräämisestä lausun seuraavasti.

Enemmistön toteamin tavoin patentin tuottaman yksinoikeuden keskeinen sisältö on patentinhaltijan oikeus kieltää muita ilman hänen lupaansa käyttämästä hyväksi patentilla suojattua keksintöä. Patenttilain 57 §:n 1 momentti on kuitenkin kirjoitettu niin, että se antaa tuomioistuimelle harkintavaltaa. Asian luonteesta taas johtuu, että patentinhaltijan kieltovaatimus voi tulla vain poikkeustapauksessa hylätyksi.

Kaupungilla on lakisääteinen velvollisuus ylläpitää tietyntasoista öljyvahinkojen torjuntavalmiutta. Puheena oleva öljyntorjunta-alus, johon patentilla suojattu öljynkeräyslaite on kiinnitetty, on hankittu tämän velvollisuuden täyttämiseksi. Kysymys on tältä osin sellaisesta erityisen merkittävästä yleisestä edusta, joka patenttilain 47 §:n mukaan voisi oikeuttaa jopa pakkoluvan myöntämiseen patentilla suojatun keksinnön hyväksi käyttämiseen. Öljynkeräyslaite on rahoitettu verovaroilla eikä sitä ole edes väitetty käytettävän elinkeinotoimintaan.

Patentinloukkauksesta aiheutuvat seuraamukset muodostavat kokonaisuuden, jonka kohtuullisuus riippuu viime kädessä kokonaisarviosta. Nyt kaupungin suoritettavaksi patenttilain 58 §:n perusteella jäävä taloudellinen korvaus on laskettu sen mukaan, mitä patentilla suojatun keksinnön laillinen käyttöoikeus olisi tullut kaupungille maksamaan. Tosiasiallisesti patentinhaltija ja kaupunki on siten saatettu tässä asiassa taloudellisesti samaan asemaan kuin jos kaupunki olisi alun perinkin laillisesti saanut oikeuden patentilla suojatun laitteen käyttöön. Jos kaupunki vielä tämän lisäksi joutuisi hakemaan pakkolupaa saman laitteen käyttöön ja siinä yhteydessä mahdollisesti suorittamaan patentinhaltijalle lisävastiketta, merkitsisi tämä kaupungille itse asiassa rankaisullista lisäseuraamusta nyt puheena olevasta patentinloukkauksesta. Tämä patentinloukkaus on kuitenkin ollut vain tuottamuksellinen eikä kysymys ole ollut taloudellisen hyödyn tavoittelusta. Kun käyttökielto on joka tapauksessa säädetty harkinnanvaraiseksi seuraamukseksi, se voidaan tässä tapauksessa jättää määräämättä.

Sen vuoksi muutan tältä osin hovioikeuden tuomiota ja hylkään Oy LMP Patents Ltd Ab:n vaatimuksen kieltää Porin kaupunkia käyttämästä patentilla suojattua öljynkeräyslaitetta. Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Lehtimaja: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Krogerus.