11.12.2003

Seinäjoen käräjäoikeuden tuomio 8.8.2001

Syyksiluetut rikokset

Käräjäoikeus lausui muun ohessa selvitetyn, että A oli

1) ja 2) saatuaan tietää entisen vaimonsa B:n ja tämän miesystävän C:n olevan palaamassa B:n asunnolle ottanut luonaan asuneen poikansa avainnipusta B:n asunnon avaimen ja mennyt ilman laillista syytä vastoin B:n tahtoa tämän asuntoon mukanaan haulikko, kivääri ja puukko sekä 147 haulikon panosta ja yli 250 kiväärin patruunaa.

Saavuttuaan asuntoonsa ja nähtyään sinne piiloutuneen A:n seisovan aseen kanssa B oli välittömästi rynnännyt asunnosta rappukäytävään ja edelleen ulos talosta.

B:n paettua A oli ampunut haulikolla pakoon pyrkivää C:tä kohti, kaksi kertaa siten, että laukaus oli mennyt kokonaan ohi tai muutama hauli oli osunut C:n oikeaan kyynärpäähän sekä tämän jälkeen lähilaukauksella surmannut C:n erityisen raa’alla ja julmalla tavalla.

Edelleen käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli

11) käsitellyt C:n hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen, paitsi muusta, 1) kotirauhan rikkomisesta, 2) murhasta ja 11) hautarauhan rikkomisesta.

Hylätty syyte

Lisäksi A:lle oli 3) kohdassa vaadittu rangaistusta B:hen kohdistuneesta murhan yrityksestä sillä perusteella, että A oli asunnossa kääntänyt aseen B:tä kohti sekä B:n lähdettyä pakoon rikkomastaan ikkunasta ampunut B:n perään. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteen näyttämättömänä, koska A ei ollut asunnossa ampunut B:tä kohti eikä lähtenyt lähietäisyydellä olleen B:n perään eikä ulos ikkunasta ampuessaan ollut nähnyt B:tä.

Korvaukset

Käräjäoikeus, jossa A kiisti vaatimukset, velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 60 000 markkaa. Käräjäoikeus lausui, että A:n B:hen kohdistamista rikoksista oli aiheutunut B:lle henkistä kärsimystä ja että A oli myös kohdassa 11 syyksi luetulla rikoksella aiheuttanut tarkoituksensa mukaisesti B:lle henkistä kärsimystä. B oli kokenut syvän järkytyksen ja joutunut turvautumaan psykiatriseen lääkärinhoitoon ja lääkitykseen sekä terapiaan. Hän oli joutunut olemaan myös sairauslomalla.

Sen sijaan käräjäoikeus hylkäsi B:n vaatimuksen C:n väkivaltaisen kuoleman hänelle aiheuttaman henkisen kärsimyksen korvaamisesta vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n nojalla. Käräjäoikeus katsoi, ettei B:tä ollut pidettävä surmansa saaneelle C:lle mainitussa 4 a §:ssä tarkoitettuna aviopuolisoon rinnastettavana erittäin läheisenä henkilönä. B oli tavannut C:n ensimmäisen kerran vasta neljä kuukautta ennen C:n kuolemaa. B ja C eivät olleet asuneet yhteisessä taloudessa, vaikkakin he olivat seurustelleet tiiviisti ja C oli viettänyt pidennettyjä viikonloppuja B:n luona sekä B ja C olivat myös tehneet yhdessä viikon lomamatkan.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kari Onikki sekä lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 22.2.2002

A ja B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus luki lisäksi A:n syyksi laittoman uhkauksen kohdassa 3 sillä perusteella, että A oli asunnossa nostanut aseen B:tä kohti sellaisissa olosuhteissa, että B:llä oli ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Muilta osin syyksilukemista ei muutettu. Korvaukset

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n mukainen korvaus

Hovioikeus lausui, että B:n mukaan hänen ja C:n suhde oli heti ensitapaamisesta lähtien ollut lämmin ja he olivat viettäneet yhdessä kaiken vapaa-aikansa eli yleensä viikonloput. He olivat myös vierailleet C:n äidin ja B:n sukulaisten luona. B oli kuvannut suhdettaan C:hen läheisimmäksi aikuissuhteekseen ja kertonut olleensa C:n hautajaisissa lesken asemassa. Hovioikeus katsoi, että huolimatta siitä, että B ja C olivat seurustelleet vain noin neljä kuukautta, B oli ollut aviopuolisoon rinnastettava erityisen läheinen henkilö C:lle. Korvauksen tuomitsemista voitiin kysymyksessä olevassa tapauksessa myös pitää kohtuullisena. Huomioon ottaen B:n ja C:n välisen suhteen läheisyys ja teon laatu hovioikeus harkitsi kohdassa 2 kohtuulliseksi korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 3 400 euroa (20 215,48 markkaa) ja velvoitti A:n suorittamaan tuon määrän B:lle.

Kohtiin 1, 3 ja 11 liittyvä vahingonkorvaus

Hovioikeus täydentäen käräjäoikeuden perusteluja totesi, että kotirauhan rikkominen ja laiton uhkaus olivat vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettuja rikoksia, joiden perusteella B:llä oli oikeus saada korvausta hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Kohdan 11 teko oli tehty B:n asunnossa hänen kotirauhansa piirissä ja teon nimenomaisena tarkoituksena oli ollut aiheuttaa tuskaa B:lle. Käräjäoikeuden tuomitsema 60 000 markan korvaus oli tekojen laatuun nähden kohtuullinen. Puolustajan palkkio

Vaatimus

Hovioikeus aloitti 21.1.2002 asiassa pääkäsittelyn, jota jatkettiin 22. - 24.1.2002. A:n puolustajaksi määrätty D pyysi, että hänelle maksetaan valtion varoista palkkioksi puolustajan tehtävästään pääkäsittelyn osalta kunkin päivän kolmelta ensimmäiseltä tunnilta 303 euroa ja seuraavilta tunneilta kultakin 84 euroa.

Hovioikeuden ratkaisu

Palkkioon oikeuttavat tuntimäärät pääkäsittelyn osalta olivat 21.1. 9 tuntia, 22.1. 6 tuntia, 23.1. 7 tuntia ja 24.1. 6 tuntia. Huomioon ottaen asian laatu ja laajuus puolustajalle määrättiin maksettavaksi palkkiota myös eräistä muista asian hoitamisen edellyttämistä toimenpiteistä kohtuullisten tuntimäärien mukaisesti. Palkkio avustamisesta suullisessa käsittelyssä määrättiin ensimmäisen käsittelypäivän osalta maksettavaksi yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetun asetuksen 4 §:n (1066/2001) mukaisena eli kolmelta ensimmäiseltä tunnilta yhteensä 303 euroa ja sen jälkeen 84 euroa tunnilta. Seuraavien käsittelypäivien osalta palkkio määrättiin asetuksen 6 §:n (1066/2001) mukaisena eli jokaiselta tunnilta 84 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalervo Auerma, Tapani Koppinen ja Juhani Palmu. Esittelijä Eerika Akonniemi.

Perustelut

1. 1. Pääasia
2. 2. A on vastoin B:n tahtoa mennyt B:n asuntoon varustautuneena muun muassa haulikolla ja hirvikiväärillä ammuksineen odottamaan B:n ja tämän miesystävän C:n saapumista. Näiden saavuttua asuntoon sinne piiloutunut A on nostanut ladatun aseen B:tä kohti. B:n paettua A on asunnossa hovioikeuden selostamalla erityisen raa´alla ja julmalla tavalla, ammuttuaan ensin ainakin kaksi kertaa pakenemaan pyrkinyttä C:tä kohti, lähietäisyydeltä ampumallaan laukauksella surmannut C:n. Sen jälkeen A on vielä käsitellyt C:n ruumista pahennusta herättävällä tavalla.
3. 3. Kerrottujen tapahtumien jälkeen B on käräjäoikeuden toteamin tavoin joutunut turvautumaan psykiatriseen lääkärinhoitoon, psykoterapiaan ja lääkehoitoon sekä joutunut olemaan sairauslomalla. Käräjäoikeudessa esitetyn psykiatrian erikoislääkärin lausunnon mukaan B:llä oli ilmennyt masennusta, ahdistusta sekä pelkotiloja, jotka olivat selvässä syy-yhteydessä sattuneeseen ampumistapaukseen.
4. 4. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus muun ohella kivusta ja särystä. Lainkohdassa tarkoitetaan muulla henkilövahingolla muun muassa henkilön psyykkisen tilan häiriintymistä, jonka edellytetään olevan lääketieteellisin keinoin toteennäytettävissä. Psyykkisen tilan häiriöiden osalta oikeuskäytännössä on yleensä tuomittu korvausta kivun ja säryn asemesta kipuun ja särkyyn verrattavasta kärsimyksestä. Edellä mainittu säännös rakentuu ajatukselle, että korvaukseen on oikeutettu henkilö, jolle on aiheutunut vahinko välittömästi vahinkotapahtuman johdosta. Oikeuskäytännössä on välittömästi aiheutuneeseen vahinkoon rinnastettu se, että kuolema on aiheutettu, jotta teosta koituisi kärsimystä toiselle henkilölle, jolloin teko siten osaltaan on kohdistunut välittömästi häneen (KKO 1983 II 8).
5. 5. Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n 1 momentin mukaan surmansa saaneen vanhemmilla, lapsilla ja aviopuolisolla sekä muulla näihin rinnastettavalla surmansa saaneelle erityisen läheisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta kuolemantapauksen aiheuttamasta kärsimyksestä säännöksessä tarkemmin määritellyin edellytyksin. Korvaus on luonteeltaan hyvitystä läheisen yllättävästä menetyksestä aiheutuvasta, lähinnä surun ja menetyksen tunteeseen verrattavasta kärsimyksestä, joka ei edellytä lääketieteellisesti osoitettavaa mielenterveyden järkkymistä. Ilman erityissäännöstä henkilövahinkoon perustumaton läheisen henkilön kärsimys on vahingonkorvausoikeutemme mukaan jäänyt korvaamatta. Pykälän 2 momentin mukaan edellä mainittu korvaus ei rajoita läheisen oikeutta korvaukseen henkilövahingosta lain 5 luvun 2 §:n mukaan.
6. 6. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan taas rikoksen uhrilla on oikeus korvaukseen kärsimyksestä, jonka on aiheuttanut vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistunut taikka muu sen kaltainen rikos. Myös tällöin kärsimyksellä tarkoitetaan henkistä kärsimyksentunnetta, joka ei edellytä lääketieteellisesti todettavissa olevaa psyykkisen terveydentilan järkkymistä. Oikeuteen saada puheena oleva kärsimyskorvaus ei vaikuta se, onko uhrille samalla rikoksella aiheutettu henkilövahinko.
7. 7. B on asiassa vaatinut korvausta henkisestä kärsimyksestä erikseen häneen välittömästi kohdistuneiden rikosten ja hänen kodissaan niin ikään tapahtuneen, hänelle kärsimyksen aiheuttamiseksi tehdynkin C:n ruumiin pahennusta herättävällä tavalla käsittelemisen perusteella sekä toisaalta erikseen vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a §:n säännökseen viitaten hänelle erityisen läheisen C:n murhaamisen perusteella. B on kuitenkin esittänyt todisteeksi tilastaan edellä kerrotun lääkärinlausunnon sekä vedonnut vaatimustensa tueksi siihen, että psyykkiset seuraukset ovat aiheutuneet A:n edellä mainituista teoista kokonaisuudessaan.
8. 8. B ja C eivät ole asuneet yhdessä ja he ovat seurustelleet vasta noin neljän kuukauden ajan. Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden toteamien seikkojen johdosta tai asiassa muutoinkaan ole perustetta pitää B:tä C:lle aviopuolisoon rinnastettavana erityisen läheisenä henkilönä.
9. 9. Tapahtumankulusta esitetystä selvityksestä on kuitenkin pääteltävissä, että A on surmannut C:n erityisen raa´alla ja julmalla tavalla sekä sen jälkeen käsitellyt ruumista pahennusta herättävällä tavalla aiheuttaakseen B:lle kärsimystä. Siten myös näistä teoista aiheutuneet vahingot ovat kohdissa 1 ja 3 syyksiluettujen tekojen lisäksi osaltaan kohdanneet välittömästi B:tä. Korkein oikeus katsoo, että B:lle on aiheutunut A:n syyksi kohdissa 1, 2, 3 ja 11 syyksi luettujen tekojen seurauksena hänen psyykkisen tilansa häiriintymisenä ilmennyt henkilövahinko, jonka perusteella hän on oikeutettu vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n nojalla saamaan korvausta kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä.
10. 10. A:n menettely muodostaa kotirauhan rikkomisella alkaneen ja hautarauhan rikkomiseen päättyneen yhtenäisen, B:n henkilövahingon kaikkiaan aiheuttaneen kokonaisuuden. Korvaus kärsimyksestä on tässä tapauksessa parhaiten arvioitavissa kokonaisuutena, eikä kotirauhan rikkomisena ja laittomana uhkauksena toteutuneesta loukkauksesta Korkeimman oikeuden harkinnan mukaan jää erikseen määrättäväksi vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla korvausta kärsimyksestä.
11. 11. Hovioikeuden tuomitsemien korvauserien, 60 000 markkaa ja 3 400 euroa, yhteismäärää 13 491,28 euroa korvaukseksi B:n kärsimyksestä ei ole perusteltua alentaa.
12. 12. Puolustajan palkkio
13. 13. D on toiminut hovioikeudessa pidetyssä pääkäsittelyssä A:n puolustajana. Hovioikeus on aloittanut pääkäsittelyn 21.1.2002. Sitä ei ole voitu toimittaa yhden päivän kuluessa, vaan istunto on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 9 §:n mukaisesti keskeytetty ja sitä on jatkettu peräkkäisinä päivinä niin, että se on päättynyt 24.1.2002. Istunto on kestänyt ensimmäisenä päivänä 9 tuntia, toisena 6, kolmantena 7 ja viimeisenä päivänä 6 tuntia. D on pyytänyt, että hänelle maksetaan valtion varoista palkkioksi hovioikeudessa jokaisen käsittelypäivän kolmelta ensimmäiseltä tunnilta 303 euroa ja sen jälkeisiltä tunneilta kultakin 84 euroa ja että hänelle maksetaan laskun mukaisesti palkkioksi yhteensä 8 686 euroa arvonlisäveroineen.
14. 14. Yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetun asetuksen 4 §:n 1 momentin (1066/2001) mukaan, joka on samansisältöinen kuin 1.6.2002 voimaan tullut asetus 389/2002, palkkio avustamisesta asian suullisessa käsittelyssä tuomioistuimessa on 303 euroa, kun käsittely matkoineen on kestänyt enintään kolme tuntia. Asetuksen 6 §:n (1066/2001) mukaan muissa asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa toimenpiteissä palkkio määrätään ajankäytön perusteella. Tuntipalkkio on 84 euroa.
15. 15. Korkeimmassa oikeudessa on ensinnäkin kysymys siitä, maksetaanko vastaajan puolustajan palkkio 22., 23. ja 24.1.2002 pidettyjen pääkäsittelyistuntojen kolmelta ensimmäiseltä tunnilta mainitun 4 §:n 1 momentin vai, kuten hovioikeus on tehnyt, 6 §:n nojalla.
16. 16. Hovioikeuden pääkäsittely on alkanut 21.1.2002. Istunto on keskeytetty ja sitä on jatkettu yhteensä neljänä päivänä. Vaikka pääkäsittely asian laajuuden vuoksi oli jaettu neljälle päivälle, kysymys on kuitenkin ollut asetuksen 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yhdestä suullisesta käsittelystä. Jos asian hoitaminen edellyttää käsittelypäivinä tapahtuvaa valmistelua, se voidaan korvata erikseen asetuksen 6 §:n mukaisesti. Tähän nähden palkkio puolustajalle avustamisesta pääkäsittelyssä hovioikeudessa on ensimmäisen päivän kolmelta ensimmäiseltä tunnilta 303 euroa ja sen jälkeisiltä tunneilta pääkäsittelyn loppuun saakka 84 euroa tunnilta lisättynä arvonlisäverolla.
17. 17. D:lle maksetun palkkion osalta ei ole muutoinkaan syytä hovioikeuden ratkaisun muuttamiseen.

Lainkohdat

Vahingonkorvauslaki 5 luku 2 §, 4 a § ja 6 §

Asetus yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista 4 § ja 6 § (1066/2001)

Tuomiolauselma

Pääasia

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A velvoitetaan suorittamaan B:lle alemmissa oikeuksissa henkisestä kärsimyksestä tuomittujen korvauserien asemasta kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä kaikkiaan 13 491,28 euroa hovioikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen.

Puolustajan palkkio

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Muut lausunnot

Rikokseen nro 11 liittyvä oikeudenkäyntiaineisto on pidettävä salassa sovellettuja lainkohtia ja tuomiolauselmaa sekä asiasta laadittua selostetta lukuunottamatta 40 vuoden ajan käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Riitta Suhonen, Mikael Krogerus, Gustav Bygglin ja Pertti Välimäki. Esittelijä Maija Kunnas.