25.6.2002

Riidattomat taustatiedot

A ja B olivat olleet erään yhdistyksen palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 1.6.1994 alkaen. A oli työskennellyt emäntänä ja B keittiöapulaisena yhdistyksen omistaman ja ylläpitämän palvelutalon keittiössä. Keittiössä oli tuotettu ateriapalveluja osalle palvelutalon asukkaista. Lisäksi keittiössä oli tuotettu terveyskeskuksen vuodeosaston tarvitsemat potilasateriat, eläkeläisille ja vammaisille myytävät avopalveluateriat sekä kunnan, palvelutalon, terveyskeskuksen, energialaitoksen ja seurakunnan henkilökunnan työpaikkalounaat. Yhdistyksen hallitus totesi kokouksessaan 18.2.1997 ruoanvalmistuksen omana työnä kannattamattomaksi ja jatkuvasti tappiota tuottavaksi. Hallitus päätti tämän vuoksi lopettaa yhdistyksen ruoanvalmistustoiminnan ja hankkia ateriat ostopalveluna. A:n ja B:n työsopimukset irtisanottiin 20.2.1997 taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella siten, että A:n työsuhde päättyi 20.5.1997 ja B:n työsuhde 20.7.1997.

Yhdistys ja C perustettavan yhtiön lukuun tekivät 23.2.1997 sopimuksen, jolla yhdistys vuokrasi C:lle palvelutalon keittiötilat koneineen ja laitteineen sekä astiastoineen ruoanvalmistustoiminnan harjoittamista varten. C puolestaan sitoutui toimittamaan palvelutalolle sopimuksessa tarkemmin määriteltyjä ateriapalveluja.

Kanne Juvan käräjäoikeudessa

A ja B lausuivat yhdistystä vastaan ajamassaan kanteessa, että keittiötoiminnan siirtäminen C:n harjoittamalle yritykselle oli ollut työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa (235/1993) tarkoitettu liikkeen luovutus. Yhdistyksen omaisuutta oli 23.2.1997 päivätyllä sopimuksella siirtynyt C:lle liikkeen luovutuksen edellyttämällä tavalla. Vuokratilojen ja irtaimiston käyttötarkoitus oli sopimuksessa määritelty siten, että luovutettuja tiloja ja irtaimistoa käytettiin nimenomaan ruoanvalmistustoimintaan. Yhdistys oli sitoutunut ostamaan C:ltä palvelutalon ateriapalvelut sekä terveyskeskuksen vuodeosaston ja avopalvelutoiminnan tarvitsemat ateriat ja eräät henkilöstöruokailuun liittyvät ateriapalvelut. Sopimuksella oli siis siirretty yhdistyksen itse aikaisemmin harjoittama ruokapalvelutoiminta C:n harjoittamalle yritykselle. Ateriapalvelujen tuotanto oli yrityksessä jatkunut samankaltaisena kuin mitä se oli ollut yhdistyksen ylläpitämässä keittiössä. Toiminnassa ei myöskään ollut ollut sellaista keskeytystä, joka osoittaisi, että luovutuksessa ei olisi ollut kysymys saman liiketoiminnan siirtämisestä toiselle yrittäjälle.

Työnantajalla ei ollut liikkeen luovutuksen yhteydessä oikeutta irtisanoa luovutettavan toiminnan piirissä työskentelevien työntekijöiden työsopimuksia, vaan työsopimukset ja niihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet siirtyivät sellaisenaan toiminnan uudelle omistajalle. Yhdistyksellä ei ollut ollut työsopimuslain 37 a §:ssä (723/1988) tarkoitettua taloudellista ja tuotannollista syytä työsopimusten irtisanomiseen, koska irtisanominen oli perustunut liikkeen luovutukseen. Yhdistys oli irtisanomiset toimittaessaan menetellyt työsopimuslain ja Euroopan yhteisöjen neuvoston liikkeenluovutusdirektiivin vastaisesti. Se oli tämän vuoksi velvollinen korvaamaan A:lle ja B:lle irtisanomisesta aiheutuneen vahingon.

Näillä perusteilla A ja B vaativat, että yhdistys velvoitetaan työsopimuslain 51 §:n nojalla suorittamaan vahingonkorvausta perusteettomasta irtisanomisesta aiheutuneesta ansionmenetyksestä.

Vastaus

Yhdistys kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Kysymyksessä ei ollut ollut liikkeen luovutus. Ruoanvalmistus oli ollut yhdistyksen toiminnassa vain vähäinen ja epäitsenäinen toiminto eikä sitä voitu pitää sellaisena liikkeenä tai liikkeen osana, jota työsopimuslaissa tarkoitettiin. Taloudellisesti kysymys oli ruokapalvelujen myymisestä palvelutalossa asuville henkilöille, terveyskeskuksen potilaille ja eräiden työpaikkojen henkilöstölle. Tämä toiminta oli säilynyt yhdistyksellä. Yhdistys siis myi ruoan edelleen käyttäjille ja ainoastaan valmistutti sen ulkopuolisella yrittäjällä. Yhdistyksen asiakkaita ei ollut siirtynyt C:lle. C:n harjoittama toiminta oli huomattavasti laajempaa ja monipuolisempaa kuin yhdistyksen ruoanvalmistustoiminta oli ollut. C käytti yhdistykseltä vuokraamiaan tiloja lounasruokalan ja kahvilan pitämiseen sekä pitopalvelun järjestämiseen. C piti ruokalaa toiminimellä "D". Ruokala oli avoinna rajoittamattomalle asiakaskunnalle. C voi siten myydä ruokaa kenelle tahansa suoraan tiskiltä. C:n toiminnalla ei myöskään ollut sellaisia rajoituksia kuin yhdistyksen toiminnalla oli. Yhdistyksen tarkoitus ei ollut voiton tai muun välittömän taloudellisen ansion hankkiminen siihen osallisille, eikä sen toiminta muutoinkaan saanut muodostua pääasiallisesti taloudelliseksi.

Yhdistyksellä oli joka tapauksessa ollut liikkeen luovutuksesta erillinen taloudellinen irtisanomisperuste A:han ja B:hen nähden. Yhdistyksen ruoanvalmistustoiminta oli vuonna 1996 tuottanut tappiota yli 200 000 markkaa. Yhdistys ei ollut voinut jatkaa tappiollista toimintaa.

Käräjäoikeuden tuomio 6.10.1999

Irtisanominen

Yhdistys oli irtisanonut A:n ja B:n työsuhteet toiminnan tappiollisuuden vuoksi tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Yhdistyksen ja C:n välillä ei C:n mukaan ollut ollut puhetta A:n ja B:n siirtymisestä C:n palvelukseen. C:n palveluksessa oli kolme palkattua työntekijää. Aikaisemmin hän oli harjoittanut pitopalvelutoimintaa yksinään.

Oikeuskäytännössä (KKO 1990:129) on katsottu, että sikäli kuin kysymys oli liikkeen luovutuksesta, luovuttajalla ei ollut perustetta irtisanoa työntekijän työsopimusta. Liikkeenluovutusdirektiivin 4 artiklan (1) kohdan mukaan luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksen saaja voi käyttää irtisanomiseen. Tämä säännös ei estä irtisanomisia työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä. Artikla siis sallii sen, että jäsenvaltion lain mukaan myös luovuttaja voi irtisanoa työntekijöitä taloudellisilla syillä. Työsopimuslaki ei sisältänyt luovutustilanteeseen liittyviä erityisiä irtisanomisperusteita.

Liikkeen luovutusta koskevien säännösten tarkoituksena on turvata työntekijöiden työsuhteiden jatkuminen liikkeen luovutuksen yhteydessä. Suoja ei kuitenkaan ole aukoton. Jos se, jolle liike on luovutettu, ei halua jatkaa työsuhdetta, hän voi kuukauden kuluessa luovutuksesta irtisanoa työsopimuksen, mikäli siihen oli luovutuksesta johtuva perusteltu syy. On ilmeistä, että lain tarkoitus saattaa vaarantua, mikäli luovuttajalla katsottaisiin olevan irtisanomisoikeus liikkeen luovutuksen yhteydessä. Niin on ainakin tapauksissa, joissa työtehtävät eivät sinällään ole vähentyneet ja joissa uusi työnantaja palkkaa lisätyövoimaa nimenomaan näitä työtehtäviä varten. Sitä paitsi toiminnan tappiollisuus ei voi olla laillinen syy koko henkilökunnan irtisanomiseen, kun toiminto sellaisenaan siirretään uudelle työnantajalle. Tosiasiallinen irtisanomisperuste on tällöin liikkeen luovutus.

Näillä ja korvauksen määrän osalta tuomiossaan lähemmin mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus velvoitti yhdistyksen suorittamaan korvaukseksi perusteettomasta irtisanomisesta aiheutuneesta ansionmenetyksestä A:lle 84 274,27 markkaa ja B:lle 75 608,50 markkaa viivästyskorkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Johan Räisänen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 4.7.2000

A ja B sekä yhdistys valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota pääkäsittelyn toimitettuaan A:lle tuomittavan korvauksen määrän osalta. Muilta osin hovioikeus jätti käräjäoikeuden tuomion pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Leena Parviainen ja Tuija Silvento. Esittelijä Tuija Silvento.

Perustelut

1. 1. A ja B ovat työskennelleet erään yhdistyksen palveluksessa, A emäntänä ja B keittiöapulaisena yhdistyksen ylläpitämän palvelutalon keittiössä. A:n ja B:n työtehtävänä on ollut valmistaa palvelutalon asukkaille tarjottavat ateriat, terveyskeskuksen vuodeosaston potilasateriat, eläkeläisille ja vammaisille myytävät avopalveluateriat sekä palvelutalon, kunnan, terveyskeskuksen, energialaitoksen ja seurakunnan henkilökunnan työpaikkalounaat.
2. 2. Yhdistyksen hallituksen 18.2.1997 pidetyssä kokouksessa on todettu, että yhdistyksen ruoanvalmistustoiminta oli kannattamatonta ja aiheutti jatkuvasti tappiota. Tämän vuoksi hallitus on päättänyt, että yhdistys lopettaa ruoanvalmistuksen omana työnään ja ryhtyy hankkimaan ruoan ostopalveluna. Samalla yhdistyksen keittiöhenkilökunnan työsopimukset on päätetty irtisanoa taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla siten, ettei työntekijöillä ollut irtisanomisaikanaan työntekovelvoitetta 1.3.1997 jälkeen. Yhdistys on 20.2.1997 irtisanonut A:n ja B:n työsopimukset tuotannollisella ja taloudellisella perusteella siten, että A:n työsopimuksen viimeinen voimassaolopäivä on ollut 20.5.1997 ja B:n 20.7.1997.
3. 3. Yhdistys on 23.2.1997 tehnyt C:n kanssa sopimuksen, jolla yhdistys on vuokrannut C:lle perustettavan yhtiön lukuun palvelutalon kiinteistössä sijaitsevat keittiötilat koneineen ja laitteineen sekä astiastoineen ruoanvalmistustoiminnan harjoittamista varten. Yhdistys on sopimuksessa sitoutunut ostamaan ja C toimittamaan yhdistykselle ne ateriapalvelut, jotka yhdistys oli aikaisemmin omana työnään tuottanut. Lisäksi C:llä on oikeus harjoittaa vuokraamissaan tiloissa ruoanvalmistusta muutakin tarkoitusta kuin sopimuksen täyttämistä varten. Sopimus on tullut voimaan 1.3.1997 ja C on aloittanut sopimuksen mukaisen ruoanvalmistustoiminnan palvelutalon tiloissa.
4. 4. Asianosaiset ovat erimielisiä yhtäältä siitä, onko yhdistyksen ja C:n välillä tapahtunut työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa (235/1993) tarkoitettu liikkeen luovutus, ja toisaalta siitä, onko yhdistyksellä liikkeen luovutusta koskevasta arvioinnista riippumatta ollut oikeus irtisanoa A:n ja B:n työsopimukset työsopimuslain 37 a §:ssä (723/1988) tarkoitetulla irtisanomisperusteella.
5. 5. Asiassa sovellettavan työsopimuslain 7 §:n 2 momentin (235/1993) mukaan työnantajan liikettä luovutettaessa siirtyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle. Mainittu säännös, jossa sinänsä ei ole määritelty liikkeen luovutuksen tunnusmerkkejä, käsittää sen sääntelyn, jolla Suomessa on pantu täytäntöön työntekijöiden oikeuksien turvaamisesta yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 77/187/ETY (liikkeenluovutusdirektiivi). Direktiivi ja sitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on siten otettava huomioon säännöstä tulkittaessa. Ratkaisevaa on näin ollen se, onko kysymys identiteettinsä luovutuksessa säilyttävän taloudellisen kokonaisuuden luovutuksesta. Tämä ilmenee nyttemmin myös työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 10 §:n 1 momentista sekä direktiivin 1(b) artiklasta, jolla direktiivin soveltamisalaa on täsmennetty sitä asiallisesti muuttamatta (direktiivi 98/50/EY ja kodifiointidirektiivi 2001/23/EY). Sen mukaan direktiivi koskee oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä taloudellista kokonaisuutta.
6. 6. Kuten EY-tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, sen arviointi, säilyttääkö yksikkö luovutuksessa identiteettinsä, edellyttää kussakin yksittäistapauksessa tehtävää kokonaisarviota, jossa otetaan huomioon kaikki sille ominaiset seikat (esimerkiksi Spijkers, C-24/85, tuomio 18.3.1986, Kok. 1986 s. 1119). Aiemman ja uuden työnantajan harjoittaman toiminnan samankaltaisuus ei sinänsä merkitse, että kyseessä olisi liikkeen luovutus (esimerkiksi Süzen, C-13/95, tuomio 11.3.1997, Kok. 1997 s. I-1259, kohta 15). Yksikön identiteetin määräytymisperusteita ovat muun muassa sellaiset seikat kuin henkilökunta, johto, työn organisointi, toimintatavat ja käytössä olevat tuotantolaitokset. Seikkoja, jotka vaikuttavat sen arviointiin, säilyttääkö yksikkö luovutuksessa identiteettinsä, ovat etenkin se, minkä tyyppisestä yrityksestä tai liiketoiminnasta on kyse, onko aineellista omaisuutta luovutettu, aineettoman omaisuuden arvo luovutushetkellä, onko olennainen osa henkilökunnasta otettu uuden yrityksen palvelukseen, onko asiakaskunta siirtynyt, uuden liiketoiminnan samankaltaisuus vanhaan verrattuna ja toiminnan mahdollisen keskeytyksen kesto (esimerkiksi Redmond Stichting, C-29/91, tuomio 19.5.1992, Kok. 1992 s. I-3189, kohta 24). Myös sellaiset seikat kuin organisaatio, toiminta, rahoitus, hallinto ja sovellettavat oikeussäännöt voivat olla tietylle taloudelliselle kokonaisuudelle ominaisia siten, että niiden muuttuminen yksikön luovutuksen yhteydessä merkitsee sen identiteetin muuttumista (Mayeur, C-175/99, tuomio 26.9.2000, Kok. 2000 s. I-7755, kohta 53).
7. 7. Asiassa on selvitetty, että yhdistyksen harjoittama ateriapalvelutoiminta on ollut tappiollista. Tilanteen korjaamiseksi yhdistys on päättänyt ryhtyä valmistuttamaan toiminnassaan tarvitsemansa ateriat C:llä. Aterioiden myyntitoiminnan yhdistys on säilyttänyt itsellään.
8. 8. C on yhdistyksen kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla ryhtynyt toimittamaan yhdistykselle sen tarvitsemat ateriat. Lisäksi hän on ryhtynyt harjoittamaan kahvila- ja lounasruokalatoimintaa pitäen yhdistykseltä vuokraamissaan tiloissa yleisölle avointa liikettä toiminimellä "D". Kahvila- ja lounasruokalatoiminnan ohella C järjestää sopimuksesta pitopalvelutilaisuuksia. Yhdistyksen ja C:n välisen sopimuksen tarkoittamien ateriapalvelujen toimittaminen yhdistykselle kattaa C:n ilmoituksen mukaan kuitenkin valtaosan hänen liikevaihdostaan.
9. 9. C on ruoanvalmistustoiminnan aloittaessaan palkannut palvelukseensa kolme työntekijää. Yhdistyksen palveluksesta irtisanottuja työntekijöitä ei ole siirtynyt C:n palvelukseen, eikä sellaisesta ollut C:n mukaan käyty edes neuvotteluja yhdistyksen ja C:n kesken. C on tosin kertonut pyytäneensä A:ta töihin, mutta työtarjous oli koskenut muita kuin A:n aikaisemmin hoitamia emännän työtehtäviä.
10. 10. Järjestely, jossa tietty toiminta ulkoistetaan siirtymällä itse hoidetusta tehtävästä palvelujen hankkimiseen sopimuksen perusteella toiselta, saattaa muodostaa liikkeen luovutuksen (EY-tuomioistuimen käytännöstä esim. asia Schmidt C-921/92, tuomio 14.4.1994, Kok. 1994 s. I-1311 sekä Watson Rask ja Christensen, C-209/91, tuomio 12.11.1992, Kok. 1992 s. I-5755). Edellytyksenä on tällöinkin, että järjestelyn kohteena olevan yksikön identiteetti siinä säilyy. Asiassa ilmenneitä tosiseikkoja arvioitaessa voidaan ensiksikin havaita, että C on yhdistyksen kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla jatkanut yhdistyksen harjoittamaa ruoanvalmistustoimintaa keskeytyksettä samoissa tiloissa ja samoilla koneilla, laitteilla ja astiastolla kuin yhdistys oli aikaisemmin tehnyt. Nämä tuotettuja hyödykkeitä ja yhdistykseltä vuokrattuja tuotantovälineitä koskevat seikat viittaavat siihen, että yhdistyksen ja C:n välinen sopimus käsittäisi liikkeen luovutuksen.
11. 11. Yhdistyksen ja C:n harjoittamaa ateriatoimintaa verrattaessa voidaan kuitenkin havaita, että sekä toiminnan sisällössä että toimintaperiaatteissa on yksikön identiteetin kannalta merkittäviä eroja. Yhdistys on harjoittanut ruoanvalmistusta palveluasumisen aputoimintana ilman, että sen tavoitteena olisi ollut tuottaa välitöntä voittoa. Yhdistyksen ateriapalvelutoiminta on käsittänyt pääsääntöisesti vain ennalta sovittujen aterioiden valmistamisen ja myymisen sopimusasiakkaille. Toiminta ei tällä pohjalla ole ollut sen tappiollisuuden vuoksi jatkamiskelpoista. C puolestaan harjoittaa voittoa tavoittelevaa yritystoimintaa, joka yhdistyksen kanssa sovitun ruoanvalmistuksen ohella käsittää myös yleisölle avointa kahvila-, lounasruokala- ja pitopalvelutoimintaa. Toiminnan luonne, asiakaskunta ja sen edellyttämät työtehtävät eivät siten ole säilyneet ennallaan. Kun lisäksi otetaan huomioon, että C:lle on siirretty pelkästään yhdistyksen harjoittamat ruoanvalmistustehtävät yhdistyksen säilyttäessä ateriapalvelujen myyntitoiminnan itsellään, sekä se, ettei yhdistyksen keittiöhenkilökuntaa ole siirtynyt C:n palvelukseen, Korkein oikeus päätyy kokonaisarvioinnissaan siihen, ettei työsopimuslaissa tarkoitettua liikkeen luovutusta ole tapahtunut.
12. 12. Yhdistyksen ja C:n välinen sopimus on yhdistyksen kannalta käsittänyt yhdistyksen ruoanvalmistustoiminnan lopettamisen. Tämä on muodostanut työsopimuslain 37 a §:n (723/1988) mukaisen taloudellisen ja tuotannollisen perusteen A:n ja B:n työsopimusten irtisanomiseen. A:lla ja B:llä ei näin ollen ole oikeutta vaatimiinsa vahingonkorvauksiin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan ja kanne hylätään. Yhdistys vapautetaan A:lle ja B:lle tuomitusta vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas, Kari Kitunen (eri mieltä), Pauliine Koskelo ja Juha Häyhä (eri mieltä). Esittelijä Marja Räbinä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Häyhä: Yhdyn siihen, mitä Korkeimman oikeuden tuomion perustelujen kuudessa ensimmäisessä kappaleessa on lausuttu. Tämän jälkeen lausun seuraavaa.

Luetellut, liikkeenluovutusdirektiivin ja työsopimuslain 7 §:n soveltamiskäytännössä noudatetut tunnusmerkit ovat kuitenkin siten yleisiä, että niiden soveltaminen käytännön eri tilanteissa edellyttää usein harkintaa tarkemmin ohjaavien näkökohtien huomioon ottamista. Kysymyksissä, joihin soveltuu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi, on kansallista oikeutta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklan mukaan sovellettava direktiivin sanamuodon ja päämäärän valossa. Lain esitöistä ilmenevä lain tavoite on vakiintuneesti ollut muutoinkin tärkeä laintulkinnan tuki.

Mainittuja toiminnan identiteetin säilymisen arviointiperusteita on kokonaisarvioinnissa tämän vuoksi sovellettava silmälläpitäen liikkeen luovutusta koskevan säännöstön tarkoitusta turvata työntekijöiden työsuhteen jatkuminen yrityksen tai liikkeen luovutuksen yhteydessä.

Toiminnan identiteetin säilymisen arvioinnissa on otettava huomioon, että käytännössä liikkeen luovutuksen taustalla ovat tyypillisesti tuotannollistaloudelliset syyt. Usein liike tai osa yrityksen toiminnoista luovutetaan uudelle yrittäjälle, kun on käynyt ilmeiseksi, että toiminnan jatkaminen, siinä muodossa kuin sitä on luovuttajan toimesta harjoitettu, on käynyt liiketaloudellisesti kannattamattomaksi. Liikkeen luovutusta koskevien säännösten soveltamisala ja niiden käytännöllinen merkitys rajautuisivat sääntelyn tavoitteiden toteutumista vaarantavalla tavalla, elleivät säännökset olisi sovellettavissa myös silloin, kun luovutuksensaaja pyrkii järjestämään toiminnan taloudellisesti kannattavalle perustalle toiminnan olennaista luonnetta kuitenkaan muuttamatta. Kun otetaan huomioon lisäksi liikkeen luovutusta koskevan sääntelyn tavoitteet, kokonaisarvioinnissa on, etenkin jos kysymys on sellaisen toiminnan luovutuksesta, jolle on ominaista työvoimavaltaisuus, perusteltua kiinnittää huomiota siihen, missä määrin uudelleen organisoitu toiminta edellyttää sellaisia työtehtäviä, joissa luovuttajan palveluksessa olleet työntekijät olivat toimineet.

Asiassa on selvitetty, että yhdistyksen harjoittama ateriapalvelutoiminta on ollut tappiollista. Yhdistys on pyrkinyt korjaamaan tappiollisuutta ryhtymällä valmistuttamaan toiminnassaan tarvitsemansa ateriat C:n yrityksellä. Aterioiden myyntitoiminnan yhdistys on säilyttänyt itsellään.

Yhdistyksen toimesta harjoitettua ruoanvalmistustoimintaa voidaan sinänsä pitää sellaisena taloudellisena kokonaisuutena, että se voi olla liikkeen luovutuksen kohteena. C on yhdistyksen kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla ryhtynyt toimittamaan yhdistykselle sen tarvitsemat ateriat. C on jatkanut yhdistyksen harjoittamaa ruoanvalmistustoimintaa keskeytyksettä samoissa tiloissa ja samoilla koneilla, laitteilla ja astiastolla kuin yhdistys oli aikaisemmin tehnyt.

Liikkeenluovutusdirektiivin ja työsopimuslain 7 §:n 2 momentin soveltaminen ei rajoitu vain sellaista taloudellista toimintaa harjoittaviin yrityksiin, jotka tavoittelevat voittoa. Työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää liikkeen luovutusta koskevien säännösten soveltamista samalla tavoin riippumatta siitä, onko kysymyksessä ollut voittoa tavoittelevan vai muunlaisen toiminnan uudelleen järjestely. Tämän vuoksi toiminnan identiteetissä ei voida katsoa tapahtuneen liikkeen luovutuksen tunnusmerkistön täyttymisen arviointiin vaikuttavia muutoksia pelkästään sillä perusteella, että yhdistys ei yleishyödyllisenä yhdistyksenä ole tavoitellut ateriapalvelujen tuottamisella voittoa, mikä puolestaan on C:n harjoittaman yritystoiminnan liiketaloudellinen päämäärä.

Liikkeen luovutuksen tunnusmerkkejä arvioitaessa on oikeuskäytännössä kiinnitetty muun ohella huomiota siihen, onko olennainen osa henkilökunnasta otettu uuden yrityksen palvelukseen. Yhdistyksen palveluksesta irtisanottuja työntekijöitä ei ole siirtynyt lainkaan C:n palvelukseen. Tätä seikkaa ei kuitenkaan voida pitää ratkaisevana liikkeen luovutuksen tunnusmerkkinä, sillä työsuhteiden jatkuminen luovutuksensaajan palveluksessa on työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan liikkeen luovutuksen oikeusvaikutus. Tämän oikeusvaikutuksen ratkaisevaksi edellytykseksi ei voida asettaa sellaista tunnusmerkkiä, joka jo merkitsee mainitun oikeusvaikutuksen käsilläoloa. Työsopimuslain 7 §:n 2 momentin säännöksen soveltuvuuden esteenä ei siksi voida pitää yksinomaan sitä, että luovutuksensaajan palvelukseen ei siirry työntekijöitä lainkaan luovuttajan sanottua työntekijöidensä työsopimukset irti ennen luovutusta.

Yhdistyksen palveluksessa ollessaan A:n ja B:n työtehtävinä on ollut, niin kuin edellä on todettu, valmistaa yhdistyksen ylläpitämän palvelutalon asukkaille tarjottavat ateriat, terveyskeskuksen vuodeosaston potilasateriat, eläkeläisille ja vammaisille myytävät avopalveluateriat sekä palvelutalon, kunnan, terveyskeskuksen, energialaitoksen ja seurakunnan henkilökunnan työpaikkalounaat. Heidän lisäkseen palvelutalon keittiössä on työskennellyt eräs kolmas henkilö.

Yhdistyksen kanssa solmimansa sopimuksen mukaan C:llä on oikeus harjoittaa ruoanvalmistusta myös muutakin tarkoitusta varten kuin yhdistyksen tilausten täyttämiseksi. C:n liiketoimintaan kuuluu myös yleisölle avoimen kahvila-, lounas- ruokala- ja pitopalvelutoiminnan harjoittaminen. C:n kertoman mukaan yhdistykselle toimitettavien ateriapalvelujen toimittaminen kattaa kuitenkin valtaosan, noin 75 prosenttia C:n liikevaihdosta. C on kertonut työskentelevänsä myös itse yrityksessään keittiötehtävissä. Lisäksi hän on palkannut näitä toimintoja varten kolme uutta työntekijää. C:n toiminnan harjoittaminen, jossa työntekijöiden työvoima muodostaa muihin tuotannontekijöihin verrattuna merkittävän tekijän, on näin ollen rakentunut A:n ja B:n ammattitaidon ja työkokemuksen kannalta arvioituna olennaisesti samanlaisten työtehtävien varaan kuin ne, joissa he olivat yhdistyksen palveluksessa olleet.

Vaikka luovutuksen kohteena olevan toiminnan tavoitteiden ja sisällön voidaan todeta jossakin määrin muuttuneen luovutuksen johdosta, toteutetut muutokset ovat liiketoiminnan kokonaisuuden ja liikkeen luovutusta koskevan säännöstön tarkoituksen kannalta kuitenkin niin vähäisiä, että C:n harjoittamaa liiketoimintaa voidaan pitää olennaiselta osin samanlaisena kuin millaista se on yhdistyksen harjoittamana ollut.

Näillä perusteilla katson, että kysymyksessä on ollut työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus.

Korvausten määrän osalta katson, ettei ole aihetta muuttaa hovioikeuden tuomiota.

Tämän vuoksi jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.