17.10.2001

Käräjäoikeuden tuomio 28.11.1997

B haki takaisinsaantia yksipuolisiin tuomioihin. Hän lausui takaisinsaantihakemuksessaan, että shekkitililuoton vakuudeksi annettua takausta rasitti varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 33 §:n mukainen pätemättömyysperuste. Velkakirjaluoton vakuudeksi annettu takaus oli vanhentunut, koska luotto oli eräännytetty takaajaan nähden 23.9.1993 päivätyllä kirjeellä jo 8.10.1993 lukien.

Käräjäoikeus katsoi pätemättömyysväitteen jääneen toteennäyttämättä. Vanhentumisväitteen osalta se totesi näyttämättä jääneen, että pankki olisi irtisanonut velan päävelalliseen nähden. Irtisanomisuhkan sisältävää 23.9.1993 päivättyä kirjettä takaajalle ei voinut pitää sellaisena koko velan maksamista koskevana vaatimuksena, että vanhentumisaika takaajaan nähden olisi alkanut kulua jo 9.10.1993.

Sen vuoksi käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan pankille yksipuolisissa tuomioissa mainitut määrät korkoineen.

Asiat on ratkaissut käräjätuomari Kari Santanen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.12.1998

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B saattoi jutun, totesi velkakirjaluoton vakuudeksi annetun takauksen vanhentumisen osalta, että pankki oli 23.9.1993 lähettänyt takaajalle luoton irtisanomiseksi otsikoidun kirjeen. Riippumatta siitä, oliko pankki tarkoittanut siinä vain uhata luoton irtisanomisella, mikäli se ei saa suoritusta erääntyneestä määrästä kirjeessä mainittuun päivään 8.10.1993 mennessä, vai oliko pankki ilmoittanut irtisanovansa takaajaan nähden koko luoton, mikäli suoritusta ei mainittuun päivään mennessä tehtäisi, niin koska ei ollut näytetty pankin tuolloin irtisanoneen luottoa myös päävelalliseen A:han nähden, omavelkaisen takauksen vanhentumisaika ei ollut alkanut kulua 9.10.1993. Tällä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olli Huopaniemi sekä hovioikeuden jäsenet Timo Lötjönen ja Marja Ilveskoski. Esittelijä Perttu Virtanen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.10.2001

Käsittelyratkaisu

B ei ole alemmissa oikeusasteissa vedonnut siihen, että shekkitililuoton maksamisen vakuudeksi annettu takaus olisi vanhentunut, eikä siihen, että pankki olisi lähettänyt 23.9.1993 päivätyn luoton irtisanomiskirjeen myös A:lle ja siten eräännyttänyt velkakirjaluoton myös päävelalliseen nähden.

Takausmiehen edesvastaus-velvollisuudesta annetun asetuksen (takausasetus) 4 §:ssä mainittu erityinen vanhentumisaika on otettu oikeuskäytännössä vakiintuneesti viran puolesta huomioon. A on käräjäoikeudessa kertonut saaneensa 23.9.1993 päivätyn irtisanomiskirjeen. Myös pankin palvelupäällikkö on kertonut 23.9.1993 päivätystä maksukehotuksesta. Näissä olosuhteissa alempien oikeusasteiden olisi pitänyt kyselyoikeutta käyttämällä selvittää velkakirjaluoton maksamisen vakuudeksi annetun takauksen eräännyttämistä myös päävelalliseen nähden. Sen vuoksi täällä esitetyt takauksen vanhentumista koskeva väite ja takausten eräännyttämistä osoittavat todisteet voidaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin estämättä ottaa huomioon.

Pääasiaratkaisun perustelut

Shekkitililuoton maksamisen vakuudeksi annettu takaus

A on 25.1.1989 päivätyssä luotollisessa shekkitilisopimuksessa myönnetty 50 000 markan luotto. Jos tilinomistaja asettaa shekin tai antaa pankkisiirto- tai muun maksumääräyksen suuremmalle määrälle kuin hän on oikeutettu tililtä nostamaan, pankki voi shekkitilin poikkeuksellista erääntymistä koskevan ehdon mukaan katsoa sopimuksen rikotuksi. Jos tilinomistajan velka, tiliä provision ja koron määrällä tai muusta tässä sopimuksessa mainitusta syystä veloitettaessa nousee yli luoton myönnetyn määrän, on tilinomistajan heti maksettava pankille erotus uhalla, että pankki voi muutoin katsoa sopimuksen rikotuksi ja tilillä olevan velan erääntyneen heti ilman irtisanomista maksettavaksi.

B on 17.3.1989 sitoutunut omavelkaiseen takaukseen shekkitilisopimuksessa myönnetyn luoton, sille sovitun tai myöhemmin sovittavan koron, viivästyskoron, provision ja kulujen maksamisesta sekä shekkitilisopimuksessa mainittujen sopimusehtojen täyttämisestä.

Pankki on "Shekkitililuoton irtisanomiseksi" otsikoiduilla, 23.9.1993 päivätyillä kirjeillä velalliselle ja takaajalle ilmoittanut, että pankki ei ollut muistutuksista huolimatta saanut suoritusta tilin ylityksestä, jonka määrä oli 991,83 markkaa. Velallista ja takaajaa on kehotettu korjaamaan tilinylitys välittömästi. Kirjeissä on lisäksi ilmoitettu, että ellei pankki saanut suoritusta 23.10.1993 mennessä, on shekkitililuotto kokonaisuudessaan irtisanottu ja erääntynyt maksettavaksi edellä mainittua päivää seuraavasta päivästä lukien. Pankki ilmoitti perivänsä saatavansa kyseisen ajankohdan jälkeen ulosottoteitse.

Jutussa on riitaa siitä, onko pankki tarkoittanut kirjeillään eräännyttää shekkitililuoton vai onko kyseessä ollut vain maksukehotus, ja siitä, onko pankki kohdistanut

8 000 markan suorituksesta 1 000 markkaa shekkitilin luottorajan ylitykseen vastoin A määräystä.

Korkein oikeus toteaa, että kirjeissä on selvästi ilmoitettu pankin tahtovan käyttää hyväkseen shekkitilin ehtojen antamaa mahdollisuutta koko velan välittömään eräännyttämiseen tilin ylityksen vuoksi. Kirjeet ovat siten sisältäneet maksukehotuksen lisäksi luoton ehdollisen eräännyttämisen.

Pankin 21.7.2000 toimittamasta tilitapahtumaselvityksestä 8.7. - 30.10.1993 ilmenee, että luotolliselle shekkitilille on 19.10.1993 siirretty 8000 markkaa. Tiliotteesta ilmenee lisäksi, että tililtä on 20.10.1993 nostettu 7 000 markkaa velkakirjaluoton hoitoa varten. Pankki on käyttänyt erotuksen 1 000 markkaa tilinylityksen kattamiseen. Käräjäoikeuteen toimitetussa oikeudenkäyntiaineistossa olevasta pankkisiirtokuitista ilmenee, että A on osoittanut mainitun 8 000 markan suorituksen nimenomaan velkakirjakirjaluoton suoritukseksi.

Kauppakaaren 9 luvun 5 §:n mukaan velallinen saa valita, minkä velan pääoman maksuksi hänen suorituksensa luetaan. Säännöksen mukaan kuitenkin "ennen koron maksamista älköön mitään pääoman maksuksi luettako". Säännös ilmaisee yleisen periaatteen, että velallisella ei ole oikeutta saada suoritustaan luetuksi pääoman lyhennykseksi ennen koron maksamista, ellei asiasta ole muuta sovittu. Tämän vuoksi sellaisessa tapauksessa, jossa velkojalla on velalliselta useita saamisia, velkojalla on oikeus myös velallisen tietyn luoton lyhennykseksi kohdistamasta suorituksesta lukea tarpeellinen määrä toisen luoton erääntyneen koron maksuksi ennen suorituksen lukemista velallisen valitseman luoton suoritukseksi.

Pankin 22.1.2001 toimittamista tiliotteista ilmenee, että tilinylitys 991,83 markkaa oli koostunut koroista ja korkoihin rinnastettavista tilinylitysmaksuista, joiden hyväksi pankki on, kun asiasta ei ollut näytetty muuta sovitun, lukenut tarvittavan määrän edellä mainitusta velkakirjaluoton lyhennyksestä. Näin ollen tilinylityksen suorittamista ei ole laiminlyöty 23.10.1993 mennessä eikä ehdollinen irtisanominen ole siten toteutunut. Sen vuoksi takausasetuksen 4 §:n erityinen vanhentumisaika ei ole alkanut kulua 24.10.1993, vaan vasta luoton irtisanomisesta 8.7.1995. Kun juttu on tullut vireille 20.7.1995, takaussitoumus ei ole vanhentunut.

Korkein oikeus hyväksyy alempien oikeusasteiden perustelut takauksen pätemättömyyttä koskevan väitteen osalta.

Velkakirjaluoton maksamisen vakuudeksi annettu takaus

A on 23.5.1989 tunnustamallaan velkakirjalla saanut 80 000 markan suuruisen luoton. Jos velallinen olennaisesti viivästyy velan koron tai lyhennyksen maksamisesta, velka on velkakirjan poikkeuksellista erääntymistä koskevan ehdon mukaan erääntynyt heti maksettavaksi, jos pankki niin vaatii.

B on sitoutunut 23.5.1989 omavelkaiseen takaukseen mainitun luoton, sille sovitun tai myöhemmin sovittavan koron, viivästyskoron sekä sovitun luoton takaisinmaksuprovision maksamisesta sekä velkakirjassa mainittujen yleisten luottoehtojen täyttämisestä.

Pankki on "Luoton irtisanomiseksi" otsikoiduilla, 23.9.1993 päivätyillä kirjeillään velalliselle ja takaajalle ilmoittanut, että pankki ei ollut saanut muistutuksista huolimatta suorituksia erääntyneistä korko- ja lyhennyseristä. Velallista ja takaajaa on kehotettu välittömästi maksamaan pankille kaikki kirjeessä mainitut rästierät. Kirjeissä on lisäksi ilmoitettu, että ellei pankki saanut suoritusta 8.10.1993 mennessä, on luotto kokonaisuudessaan irtisanottu ja erääntynyt maksettavaksi edellä mainittua päivää seuraavasta päivästä lukien. Pankki ilmoitti perivänsä saatavansa kyseisen ajankohdan jälkeen ulosottoteitse.

Jutussa on riitaa siitä, onko pankki tarkoittanut kirjeillään eräännyttää velkakirjaluoton vai onko kyseessä ollut vain maksukehotus. Korkein oikeus toteaa samoilla perusteilla kuin edellä shekkitililuoton osalta, että kirjeet ovat maksukehotuksen lisäksi sisältäneet luoton ehdollisen eräännyttämisen.

Kun lyhennystä ja korkoja on suoritettu vasta 19.10.1993, velka on erääntynyt kokonaan maksettavaksi 9.10.1993. Se, että velallinen on eräpäivän jälkeen suorittanut erääntyneen lyhennyksen pankille ja että pankin kanssa on sovittu velan jatkumisesta entisin ehdoin, ei ole poistanut irtisanomisen oikeusvaikutuksia takaajaan nähden. B:n 30.5.1994 suorittama maksu ei yksin riitä näytöksi siitä, että hän olisi antanut suostumuksensa takauksen jatkumiselle.

Velkomusasia on tullut vireille 25.7.1995. Kun velkaa ei ole laillisesti haettu B vuoden kuluttua erääntymisestä, hän on takausasetuksen 4 §:n nojalla vapaa takauksestaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja Merita Pankki Oyj:n kanne hylätään siltä osin kuin se on perustunut velkakirjaluoton maksamisen vakuudeksi annettuun takaukseen.

Hovioikeuden tuomio jää voimaan siltä osin kuin siinä on määrätty jäämään voimaan yksipuolisella tuomiolla 12.12.1995 tuomittu B:n maksuvelvollisuus pankille.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikael Krogerus, Markku Arponen ja Pertti Välimäki. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.