14.2.2000

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

B vaati virallisen syyttäjän rangaistusvaatimukseen yhtyen A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli 21.4.1997 Helsingissä anastanut B:n asunnosta B:n nukkuessa CD-soittimen kuulokkeineen, yhdistelmäsoittimen tupladekkeineen, CD-soittimineen, radioineen, viritinvahvistimineen ja kaiuttimineen, kannettavan tietokoneen ja muuta vähäisempää irtainta omaisuutta yhteensä 9 650 markan arvosta. Syytteen mukaan varkautta oli pidettävä törkeänä, koska anastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja varkaus oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeuden tuomio 14.1.1998

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli 21.4.1997 vastaisena yönä ollessaan palaamassa ravintolasta saanut hänelle entuudestaan tuntemattomalta A:lta autokyydin kotiinsa. Perillä B oli kutsunut A:n asuntoonsa. Aamun lähestyessä B oli nukkunut ja hänen nukkuessaan A oli poistunut asunnosta. Se seikka, että A oli sanottuna ajankohtana käynyt B:n asunnossa, oli selvitetty asianosaisten kertomuksilla ja sormenjälkitutkimuksilla. Siitä, että B:n asunnosta olisi tuona ajankohtana anastettu syytteessä lueteltu omaisuus, oli selvityksenä vain B:n kertomus. B ei ollut esimerkiksi todistajia kuulustuttamalla selvittänyt, että kysymyksessä olevat omaisuusesineet olisivat juuri tuolloin kadonneet asunnosta. A:n kiistettyä syytteen ja kun puheena olevaa omaisuutta ei ollut tavattu A:n tai kenenkään muunkaan jäljiltä, käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun anastusrikokseen. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi syytteen törkeästä varkaudesta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n muista tämän syyksi lukemistaan rikoksista yhteiseen 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.3.1999

B valitti hovioikeuteen. Hovioikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn, jossa kuultiin A:ta ja B:tä todistelutarkoituksessa. B esitti suullisessa käsittelyssä, että varkaus tulee katsoa törkeäksi myös rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella, koska A oli käyttänyt hyväkseen B:n avutonta tilaa ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus totesi olevan riidatonta, että A oli kysymyksessä olevana yönä ollut B:n asunnossa ja poistunut sieltä B:n vielä nukkuessa. B oli kertonut havainneensa aamulla, että hänen asuntoaan oli käyty läpi ja muun muassa kannettava tietokone oli hävinnyt. B oli heti aamulla ottanut yhteyttä poliisiin ja ilmoittanut varkaudesta. B:n kertomuksen uskottavuutta ei ollut syytä epäillä. Hovioikeus katsoi näytetyksi, että A oli 21.4.1997 anastanut syytteessä tarkoitetun 9 650 markan arvoisen omaisuuden. Ottaen huomioon, että A oli anastanut omaisuuden B:n nukkuessa, hovioikeus katsoi, että A oli käyttänyt hyväkseen B:n avutonta tilaa. Varkautta oli myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä. Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä varkaudesta ja hänen syykseen luetuista muista rikoksista yhteiseen 1 vuoden vankeusrangaistukseen.

Perustelut

Hovioikeus on pidettyään asiassa suullisen käsittelyn katsonut näytetyksi, että A on B:n nukkuessa anastanut tämän asunnosta irtainta omaisuutta 9 650 markan arvosta. Tältä osin ei ole esitetty syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota.

B, joka on nukahtanut A:n ollessa luvallisesti hänen asunnossaan, ei nukkuessaan ole ollut sellaisessa avuttomassa tai hädänalaisessa tilassa, jota rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan. Kun anastamisen kohteena ei myöskään ole ollut rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu erittäin arvokas omaisuus, varkaus ei ole törkeä.

Lainkohdat

Rikoslaki 28 luku 1 § 1 momentti

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n syyksi luetaan törkeän varkauden asemesta varkaus. A tuomitaan tästä sekä hovioikeuden tuomiossa hänen syykseen luetuista muista rikoksista yhteiseen yhdeksän kuukauden vankeusrangaistukseen.