27.4.1999

Tosiseikat

1. Linja-autoliikenteen perusmuoto Suomessa on viranomaisen myöntämän liikenneluvan perusteella lipputulojen turvin harjoitettava linjaliikenne. Sitä täydentää suurimmissa asutuskeskuksissa ja harvaan asutulla maaseudulla julkisin varoin tuettu ostoliikenne. (Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä annetun lain (343/1991) 2 §:n 4 kohdan mukaan ostoliikenteellä tarkoitetaan joukkoliikenneluvan tai taksiluvan nojalla harjoitettavaa henkilöliikennettä, joka on säännöllistä, jonka palvelut ovat yleisesti käytettävissä ja jonka hoitaminen perustuu kunnan, kuntayhtymän, pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan, liikenneministeriön tai lääninhallituksen kanssa tehtyyn palveluiden ostamista koskevaan sopimukseen.) Ostoliikenteen osalta kuljetuspalvelujen hankintayksikkönä oleva kaupunki laatii liikennesuunnitelman linjoineen ja aikatauluineen sekä hankkii sen jälkeen kuljetuspalvelut kilpailuttamalla yrittäjiä julkisia hankintoja koskevien säännösten mukaisesti. Hankintayksikkö määrittelee kilpailukohteet. Edullisimman tarjouksen tehneen liikennöitsijän kanssa hankintayksikkö tekee määräaikaisen sopimuksen liikenteen hoitamisesta kyseisellä linjalla tai linjoilla. Ostoliikenteenä harjoitettavan pääkaupunkiseudun seutuliikenteen järjestämisestä vastaa Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta eli YTV, jossa ovat osakkaina Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupungit.

2. Kantajat Pekka Liskojärvi ja Pentti Juntunen ovat työskennelleet 27.8.1995 saakka linja-autonkuljettajina Linjebuss-konserniin kuuluvan Hakunilan Liikenne Oy:n palveluksessa pääosin YTV:n ostoliikenteessä. Pääkaupunkiseudun seutuliikenteen toisella kilpailuttamiskierroksella kilpailutettiin yhteensä 28 linjaa. Tässä tarjouskilpailussa, joka ratkaistiin 17.2.1995, Koiviston Auto-yhtymään kuuluva Oy Liikenne Ab sai hoidettavakseen seitsemän seutulinjan liikenteen kolmeksi vuodeksi. Aikaisemmin näitä linjoja oli liikennöinyt Hakunilan Liikenne Oy 26 linja-autolla.

3. Tarjouskilpailun tuloksen selvittyä Hakunilan Liikenne Oy irtisanoi 45 linja-autonkuljettajaa. Oy Liikenne Ab puolestaan haki uutta työvoimaa muun muassa työvoimaviranomaisten välityksellä. Myöhemmin Oy Liikenne Ab palkkasi 33 Hakunilan Liikenne Oy:stä irtisanottua kuljettajaa eli kaikki ne, jotka olivat työtä hakeneet. Lisäksi Oy Liikenne Ab palkkasi 18 muuta kuljettajaa joko kokonaan uusina tai vakinaistamalla määräaikaisissa työsuhteissa olleita kuljettajia. Työsopimukset solmittiin valtakunnallisen työehtosopimuksen mukaisin ehdoin muutoin paitsi, että Hakunilan Liikenne Oy:stä siirtyneiden kuljettajien tuntipalkka sovittiin korkeammaksi eli saman suuruiseksi kuin heillä oli aikaisemmin ollut. Työaikaa ja eräitä palkanlisiä koskevat laskentaperusteet olivat erilaiset Hakunilan Liikenne Oy:ssä ja Oy Liikenne Ab:ssa. Kantajien työehdot kokonaisuutena heikkenivät siirtymisen yhteydessä täyttäen kuitenkin valtakunnallisen työehtosopimuksen ehdot.

4. Liikenteen siirtymisen yhteydessä ei luovutettu ajoneuvoja tai muutakaan liiketoimintaan liittyvää omaisuutta lukuunottamatta kahta linja-autoa, jotka Oy Liikenne Ab vuokrasi 2 - 3 kuukaudeksi Hakunilan Liikenne Oy:ltä. Lisäksi Oy Liikenne Ab lunasti eräiden sen palvelukseen siirtyneiden kuljettajien virkapuvut Hakunilan Liikenne Oy:ltä.

Liskojärven ja Juntusen kanne

5. Vantaan käräjäoikeudessa Oy Liikenne Ab:ta vastaan vireille panemassaan kanteessa Liskojärvi ja Juntunen ovat katsoneet, että Hakunilan Liikenne Oy:n ja Oy Liikenne Ab:n välillä on tapahtunut liikkeen luovutus, koska kilpailuttamisen seurauksena osa ensin mainitun liiketoiminnasta on siirtynyt jälkimmäiselle. Yhtiöiden välillä on liikennöitävien linjojen muodossa siirtynyt identiteettinsä säilyttänyt toiminnallinen kokonaisuus. Kun kysymys on ollut liikkeen luovutuksesta, kantajien olisi tullut siirtyä Oy Liikenne Ab:n palvelukseen entisin ehdoin. Ehdot ovat kuitenkin huonontuneet, minkä vuoksi kantajat ovat vaatineet palkkauksen erotuksena, Liskojärvi 2 536,07 markkaa ja Juntunen 1 667,19 markkaa. Lisäksi he ovat vaatineet korkoja ja kuluja.

Oy Liikenne Ab:n vastaus

6. Vastaaja on kiistänyt kanteen perusteettomana, koska sen ja Hakunilan Liikenne Oy:n välillä ei ollut tapahtunut liikkeen luovutusta. Kilpailuttamisen kohteena olleet yksittäiset linjat eivät ole muodostaneet sellaista toiminnallista kokonaisuutta, jonka puitteista toimintaa olisi voitu itsenäisesti jatkaa. Yhtiöiden välillä ei ole ollut sopimussuhdetta ennen kilpailuttamista. Myöhemmät yhteydenotot ovat koskeneet käytännön järjestelyitä. Mitään merkittävää omaisuutta yhtiöiden välillä ei ole siirtynyt. Oy Liikenne Ab:lla on siten ollut oikeus sopia uudelleen Liskojärven ja Juntusen kanssa työehdoista. Tällöin on noudatettu alan työehtosopimusta.

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 17.6.1996

7. Käräjäoikeus on johtopäätöksenään todennut, että siirtynyt liikenne on muodostanut toiminnallisen kokonaisuuden, jonka identiteetti on säilynyt. Omaisuutta ei ole siirtynyt eikä osapuolten välillä ole ennen liikenteen siirtymistä ollut sopimusta tai yhteisymmärrystä liikenteen siirtymisestä.

8. Käräjäoikeus on viitannut Euroopan yhteisöjen neuvoston liikkeen luovutusta koskevaan direktiiviin (77/187/ETY) ja sitä koskevaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön Spijkers (24/85), Daddy's Dance Hall (324/86), Redmond Stichting (C-29/91), Schmidt (C-392/92) sekä Merckx ja Neuhuys (C-171/94 ja C-172/94) päätyen siihen, että kysymyksessä on työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus. Liikenteen harjoittaminen on aikaisemmin perustunut YTV:n ja Hakunilan Liikenne Oy:n väliseen sopimukseen ja jatkuu YTV:n ja Oy Liikenne Ab:n välisen sopimuksen nojalla. Liiketoiminta jatkuu samanlaisena kuin aikaisemmin ja muodostaa riittävän taloudellisen ja toiminnallisen kokonaisuuden. Kanne on hyväksytty.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.10.1997

9. Hovioikeus on viitannut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon asiassa Süzen (C-13/95) ja todennut, että Hakunilan Liikenne Oy:n harjoittama linjojen liikennöinti on ollut sellainen taloudellinen kokonaisuus, jonka puitteissa on voitu harjoittaa oman tavoitteen omaavaa taloudellista toimintaa. Tästä toiminnasta on siirtynyt Oy Liikenne Ab:lle linja-autolinjat ja 33 Hakunilan Liikenne Oy:n linjojen menetyksen vuoksi irtisanomista 45 työntekijästä. Oy Liikenne Ab on linjat saatuaan lisäksi ottanut palvelukseensa tai vakinaistanut 18 työntekijää. Yhtiö on maksanut Hakunilan Liikenne Oy:lle kymmenkunnan sen entisen kuljettajan virkapuvun hinnan. Oy Liikenne Ab on hankkinut 22 uutta linjaautoa. Uusien autojen toimituksen viivästyessä se on vuokrannut kaksi autoa Hakunilan Liikenne Oy:ltä muutamaksi kuukaudeksi.

10. Yhtiöt eivät ole ennen kilpailun ratkeamista sopineet liikkeen luovuttamisesta tai muuten toimineet yhteisymmärryksessä. Linja-autojen vuokraus ja virkapukujen osto sekä yleisluontoiset keskustelut henkilöstön asemasta viittaavat siihen, että kilpailun ratkettua tällaista yhteisymmärrystä on ainakin vähäisessä määrin syntynyt. Työsopimuslain säännöksiä liikkeen luovutuksesta on hovioikeuden mukaan tulkittava, ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kannanotot, siten, että liikkeen luovutus saattaa tapahtua myös kahdessa vaiheessa kolmannen tahon välityksin.

11. Hovioikeus on vielä ottanut huomioon, että tarjouskilpailussa tarjoavat voivat ennakoida sen, että kilpailussa liiketoiminnan menettävä yritys joutuu irtisanomaan työntekijöitä, jotka sitten ovat kilpailun voittaneen yrityksen käytettävissä. Tämä koskee etenkin aloja, joilla ei ole välitöntä kasvua odotettavissa. Työntekijöiden työsuhteiden jatkuvuuden turvaaminen edellyttää, ettei liikkeen luovutusta koskevia säännöksiä tulkita niin, että yritysten kilpailu työntekijöiden kustannuksella tulee mahdolliseksi.

12. Hovioikeus on hylännyt Oy Liikenne Ab:n valituksen ja pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

13. Oy Liikenne Ab on pyytänyt, että asiassa hankitaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu. Yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä toistaen perustelunsa, joiden mukaan kysymyksessä ei ollut liikkeen luovutus. Kilpailuttamistilanteessa tarjoajien välillä ei voi olla mitään sopimussuhdetta eikä tarkoitusta siirtää liikennettä toiselle. Kilpailuttamisen seurauksena linjoja ja työntekijöitä saattaa siirtyä samanaikaisesti monen eri yrityksen välillä. Kaikkien näiden tilanteiden tulkitseminen liikkeen luovutuksiksi johtaa kestämättömään tilanteeseen yritysten kannalta ja ristiriitaan Euroopan unionin vapaata kilpailua koskevan lähtökohdan kanssa. Vaikeuksia lisää se, että yritykset saattavat soveltaa erilaisia työehtosopimuksia. Tällaisessa tapauksessa yritykset eivät voi etukäteen tietää, mistä sitoumuksista ne joutuvat vastaamaan, kuten tapahtuu aidon liikkeen luovutuksen kohdalla.

14. Oy Liikenne Ab on katsonut Süzen-tuomion perusteella, ettei yksittäinen linja tai linjojen yhdistelmä voinut olla luovutettavissa oleva toiminnallinen kokonaisuus eli liike. Linjan menettäminen julkista hankintaa koskevassa tarjouskilpailussa merkitsi vain toimeksiannon menettämistä. Esillä olevassa tapauksessa yritysten välillä ei ollut siirtynyt toiminnallisen kokonaisuuden identiteetin säilymisen kannalta välttämättömiä tekijöitä, kuten linja-autoja tai muuta kalustoa, kiinteistöjä, varikkoja, hallinto-organisaatiota, esimiestoimintoja tai liikkeenjohtojärjestelmää.

15. Süzen-tuomio edellytti Oy Liikenne Ab:n mukaan myös sitä, että siirtyvät työntekijät ovat olleet aikaisemmin nimenomaan siirtyneessä toiminnassa käytettyjä työntekijöitä. Pelkästään se, että tarjouskilpailun häviämisen vuoksi irtisanottuja työntekijöitä vapaehtoisesti hakeutui uuden yrittäjän palvelukseen, ei merkinnyt direktiivin mukaan liikkeen luovutusta.

16. Liskojärvi ja Juntunen ovat yhteisesti vastanneet valitukseen ja vaatineet sen hylkäämistä. He ovat toistaneet perustelunsa, joiden mukaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan esillä olevassa tapauksessa oli tapahtunut liikkeen osan luovutus. Asiaa arvioitaessa liiketoiminnan siirtyminen oli olennaista. Vähemmän merkitystä oli sillä, mitä tapahtui yksittäisille tekijöille, kuten liikeomaisuudelle tai työntekijöille. Süzen-tuomion mukaan liikkeen luovutukseen riitti, että yritysten välillä siirtyi omaisuutta tai työntekijöitä. Liskojärvi ja Juntunen ovat vielä viitanneet siihen, että liikkeen luovutusta koskevan direktiivin nimenomaisena tarkoituksena oli työntekijöiden suojaaminen työnantajan vaihtuessa.

Sovellettavat kansalliset säännökset

17. Työsopimuslain (320/1970) 7 §:n 2 momentti sisältää seuraavaa:

"Työnantajan liikettä luovutettaessa siirtyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle."

Saman lain 40 §:n 2 momentti on seuraavan sisältöinen:

"Jos se, jolle liike on luovutettu, ei halua jatkaa työsuhdetta, hän voi kuukauden kuluessa luovutuksesta irtisanoa työsopimuksen, jos siihen on luovutuksesta johtuva perusteltu syy, lakkaamaan 38 §:ssä tarkoitettua irtisanomisaikaa noudattaen. Mitä 37 §:n 5 momentissa on säädetty irtisanomisoikeuden rajoittamisesta, koskee myös tässä pykälässä säädettyä irtisanomisperustetta." (Työsopimuslain 38 §:ssä on säädetty siitä, missä rajoissa irtisanomisajasta voidaan sopia, sekä niistä irtisanomisajoista, joita on noudatettava, jos muusta ei ole sovittu. Lain 37 §:n 5 momentissa on säädetty irtisanomiskiellosta työntekijän raskauden johdosta sekä erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainloman taikka hoitovapaan aikana.)

Työsopimuslain on Suomessa siihen vuonna 1993 tehtyjen muutosten valmistelun yhteydessä katsottu täyttävän Euroopan yhteisöjen neuvoston liikkeen luovutusta koskevan direktiivin (77/187/ETY) mukaiset velvoitteet.

18. Suomen työsopimuslainsäädäntöön ei sisälly liikkeen luovutuksen määritelmää. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on ennen EY-oikeuden voimaantuloa pidetty olennaisina tunnusmerkkeinä seuraavia seikkoja: onko luovutuksen kohteena toiminnallinen kokonaisuus, onko omaisuutta siirtynyt, jatkaako luovutuksensaaja samaa tai samanlaista toimintaa, jatkuuko toiminta viivytyksettä sekä onko luovuttajan ja luovutuksensaajan välillä ollut luovutusta koskeva sopimus tai ainakin yhteisymmärrys. Tulkintaan on saattanut vaikuttaa myös se, onko henkilöstöä siirtynyt.

19. Laki julkisista hankinnoista (1505/1992) sisältää perussäännökset valtion ja kuntien sekä muiden laissa tarkoitettujen yksiköiden hankintamenettelystä. Lailla ja sen nojalla annetuilla asetuksilla on saatettu voimaan Euroopan yhteisöjen neuvoston julkisia hankintoja koskevat direktiivit, muiden ohella julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamista koskeva direktiivi (92/50/ETY), joka kattaa nyt kysymyksessä olevan liikennepalvelujen hankinnan.

Korkeimman oikeuden päätös ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta

20. Korkein oikeus on asianosaisia ennakkoratkaisupyynnön sisällöstä kuultuaan päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisun liikkeen luovutusta koskevan direktiivin tulkinnasta.

21. Korkein oikeus on asiaa käsitellessään todennut, että liikkeen luovutusta koskevan direktiivin (77/187/ETY) 1 artiklan 1 kohta on monessa suhteessa tulkinnanvarainen, vaikka otetaan huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisut ja niiden perusteluista ilmenevät näkökohdat. Kysymys liikkeen luovutuksesta jää epäselväksi etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa liiketoiminnan tai sen osan siirtyminen ei perustu osapuolten väliseen sopimukseen ja jossa siirtymiseen ei liity liikeomaisuuden luovutusta. Luonnollista tosin on, että ratkaisun tekeminen useasti jää tapauskohtaisen kokonaisarvioinnin varaan.

22. Käsiteltävänä oleva asia liittyy julkisin varoin tuetun linja-autoliikenteen kilpailuttamiseen julkisia hankintoja koskevien säännösten ja direktiivien mukaisesti. Kilpailuttamisen seurauksena liikennettä harjoittava yritys on vaihtunut seitsemän linjan osalta. Merkittävää liikeomaisuutta ei ole siirtynyt yritykseltä toiselle. Huomattava määrä kilpailun hävinneestä yrityksestä irtisanottuja autonkuljettajia on tuloksen selvittyä hakeutunut ja otettu voittaneen yrityksen palvelukseen. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko kysymys edellä mainitun direktiivin 1 artiklan 1 kohdan tarkoittamasta liikkeen tai sen osan luovutuksesta.

23. Asiaa harkitessaan Korkein oikeus on kiinnittänyt huomiota siihen, että liikkeen luovutusta koskevasta direktiivistä ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevät pyrkimykset suojata työntekijöitä erilaisissa työnantajayrityksen luovutustapauksissa saattavat nyt esillä olevan kaltaisiin kilpailuttamistilanteisiin sovellettuina johtaa ristiriitaan yritysten välisen kilpailun ja julkisten hankintojen tehostamistavoitteiden kanssa. Tarjouksen tekemiseen julkisessa hankinnassa ja hankinnan tehokkuuteen voi vaikuttaa se, ettei mahdollisesti siirtyvistä työntekijöistä aiheutuvien kustannusten määrää ja muita menoja ole mahdollista edeltäkäsin selvittää. Kysymys on liikkeen luovutusta ja julkisia hankintoja koskevien direktiivien yhteensovittamisesta, josta on tarpeen saada yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu. Asialla on liittymäkohtia Euroopan yhteisöjen primäärioikeuteen, nimittäin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 48 artiklassa säänneltyyn työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen ja 59 artiklassa säänneltyyn oikeuteen vapaasti tarjota palveluita sekä 117 artiklan määräykseen työntekijöiden elin- ja työolojen kohentamisen edistämisestä.

24. Ennakkoratkaisupyyntönään Korkein oikeus esittää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan kysymyksen:

Onko direktiivin 77/187/ETY 1 artiklan 1 kohdan mukaisena liikkeen luovutuksena pidettävä tilannetta, jossa linja-autolinjojen liikennöinti siirtyy linja-autoyritykseltä toiselle julkisia palveluhankintoja koskevan direktiivin 92/50/ETY mukaisen kilpailuttamismenettelyn seurauksena?

25. Saatuaan ennakkoratkaisun Korkein oikeus antaa tuomion asiassa.