15.5.1998

Syyte Espoon käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi, että A oli toimiessaan yhdistys X r.y:n rahastonhoitajana ja yhdistyksen rahavarojen ja tilien käytöstä vastaavana henkilönä ja saadessaan siten asemansa perusteella haltuunsa yhdistyksen rahavaroja, joiden arvo hänen olisi tullut tilittää yhdistykselle, oikeudettomasti käyttänyt niitä omiin tarkoituksiinsa tai muihin selvittämättömiksi jääneisiin tarkoituksiin. A oli siten laiminlyönyt tilitysvelvollisuutensa.

A oli saanut rahat haltuunsa etupäässä yhdistyksen pankkitileiltä. Nostot olivat tapahtuneet pääsääntöisesti Espoossa sijaitsevista pankkien konttoreista. A:n näin nostamien rahojen määrä oli yhteensä 262 076 markkaa. A oli kirjauttanut yhdistyksen kirjanpitäjällä nämä nostot kirjanpitoon niin sanotuiksi ennakkomaksuiksi. A ei ollut kyennyt selvittämään yhdistykselle jälkikäteenkään, oliko rahat käytetty yhdistyksen menoihin tai mihin tarkoituksiin ne ylipäänsä oli käytetty, tai ei ollut halunnut sitä tehdä. A oli yhdistyksen esittämistä vaatimuksista huolimatta kieltäytynyt palauttamasta rahavaroja yhdistykselle.

A:n tekoa oli pidettävä törkeänä, koska teon kohteena oli ollut suuri määrä varoja ja A oli käyttänyt hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa yhdistyksen rahastonhoitajana. Teko oli ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä kavalluksesta.

Vaihtoehtoisesti syyttäjä vaati A:lle rangaistusta epärehellisyydestä tai luottamusaseman väärinkäytöstä.

Yhdistys yhtyi syytteeseen ja vaati, että A velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena 262 076 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.12.1990 alkaen.

Vastaus Espoon käräjäoikeudessa

A vaati, että syytteet jätetään tutkimatta, koska X r.y:n kotipaikka oli Helsinki eikä Espoon käräjäoikeus ollut toimivaltainen asiassa. A vaati vaihtoehtoisen syytteen jättämistä tutkimatta sen vuoksi, että epärehellisyys ja luottamusaseman väärinkäyttörikos olivat asianomistajarikoksia eikä yhdistyksen hallituksella ollut oikeutta tehdä rikosilmoitusta tai esittää oikeudessa vaatimuksia rikosten johdosta. A kiisti syyllistyneensä syytteessä mainittuihin rikoksiin. Yhdistyksen kokous oli myöntänyt hänelle vastuuvapauden tilivuosilta 1985 - 1989.

Espoon käräjäoikeuden väitepäätös 1.2.1994

Espoon käräjäoikeuden alueellista toimivaltaa koskevan oikeudenkäyntiväitteen johdosta käräjäoikeus totesi, että oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen seuraamus ilmeni. Koska rahojen nostaminen oli tapahtunut Espoossa, Espoon käräjäoikeus oli toimivaltainen käsittelemään asian.

Espoon käräjäoikeuden väitepäätös 17.5.1994

Yhdistyksen hallituksen edustusvaltaa koskevan oikeudenkäyntiväitteen osalta käräjäoikeus lausui: Yhdistyksen hallituksella on yhdistyslain mukaan itsenäinen päätösvalta, jos sille se on annettu yhdistyksen säännöissä lain säätelemin tavoin. X r.y:n sääntöjen 13 §:ssä luetellaan ne asiat, joista yhdistyksen kokous päättää. Sääntöjen 16 §:n mukaan hallitus käyttää yhdistyksen toimeenpanovaltaa ja käsittelee ne asiat, jotka sääntöjen mukaan eivät kuulu yhdistyksen kokoukselle. Koska rikosilmoituksen tekemistä ei ole mainittu sellaiseksi asiaksi, joka yhdistyksen kokouksen tulee käsitellä, käräjäoikeus katsoi, että hallituksella oli ollut oikeus tehdä rikosilmoitus, ja hylkäsi oikeudenkäyntiväitteen.

Espoon käräjäoikeuden tuomio 10.1.1995

Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti törkeästä kavalluksesta ja epärehellisyydestä 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan X r.y:lle vahingonkorvaukseksi 262 076 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.12.1990 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 14.5.1996

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja korvausvaatimus ensisijaisesti jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden 1.2.1994 julistamaa väitepäätöstä eikä tuomiota törkeän kavalluksen syyksi lukemisen ja siihen perustuvan korvausvelvollisuuden osalta. Sen sijaan hovioikeus, 17.5.1994 julistetun väitepäätöksen kumoten, jätti vaihtoehtoisen syytteen epärehellisyydestä tutkimatta, koska kysymyksessä oli asianomistajarikos eikä yhdistys ollut säädetyssä yhden vuoden määräajassa nostanut itse syytettä tai esittänyt syyttämispyyntöä, jollaisena ei voitu pitää yhdistyksen poliisille tekemää asian tutkimispyyntöä. Hovioikeus vapautti A:n epärehellisyydestä tuomitusta rangaistuksesta ja tuomitsi hänet törkeästä kavalluksesta 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Käsittelyratkaisut

Asianosaisten 16. ja 23.10.1997 tänne toimittamat kirjoitukset jätetään huomiotta, koska niiden huomioon ottamiselle ei ole oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:ssä tarkoitettua erityistä syytä.

Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ja käräjäoikeuden perustelut käräjäoikeuden alueellisen toimivallan osalta. Alempien oikeuksien tältä osin tekemiä ratkaisuja ei muuteta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Virallisen syyttäjän vaatimukset

Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin A:n syyksi on virallisen syyttäjän syytteestä luettu törkeä kavallus kuitenkin niin, että kavalluksen kohteena oleva rahamäärä on ollut noin 220 000 markkaa.

Yhdistyksen vaatimukset

Vastuuvapauden myöntämisen merkitys

Yhdistyslain 23 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan yhdistyksen kokouksessa on päätettävä vastuuvapauden myöntämisestä. Vastuuvapauden myöntäminen ei estä ajamasta vahingonkorvauskannetta sellaisen seikan johdosta, joka ei ole ollut tiedossa vastuuvapaudesta päätettäessä. Syyte tässä jutussa perustuu siihen, että A on yhdistyksen rahastonhoitajana käyttänyt oikeudettomasti yhdistyksen rahavaroja omiin tarkoituksiinsa tai muihin selvittämättömiksi jääneisiin tarkoituksiin. Tämä seikka ei ole ollut yhdistyksen kokouksen tiedossa sen päättäessä vuosittain vastuuvapauden myöntämisestä A:lle. Vastuuvapauden myöntäminen ei siten tässä tapauksessa ole estänyt yhdistystä esittämästä rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimusta A:ta vastaan.

Toimivallanjako yhdistyksessä

Yhdistyslain 35 §:n 1 momentin mukaan yhdistyksen hallitus hoitaa yhdistyksen asioita ja edustaa yhdistystä. Lain esitöiden (HE 64/1988 vp. s. 56) mukaan hallituksella on itsenäistä päätösvaltaa sikäli kuin päätösvaltaa on sille laissa, yhdistyksen säännöissä tai yhdistyksen päätöksillä annettu. Yhdistyksen hallitus ei ole osakeyhtiön hallituksen tavoin yleistoimivaltainen. X r.y:n sääntöjen 13 §:ssä määrätään yhdistyksen kokouksissa päätettävistä asioista. Kevätkokouksessa päätetään muun ohella vastuuvapauden myöntämisestä. Sääntöjen 16 §:n perusteella hallitus käyttää yhdistyksen toimeenpanovaltaa sekä käsittelee ne asiat, jotka sääntöjen mukaan eivät kuulu yhdistyksen kokoukselle. Hallitus myös valmistelee yhdistyksen kokouksessa esille tulevat asiat ja huolehtii kokouksen päätösten täytäntöönpanosta.

Yhdistyslakikomitean mietinnön (KM 1984:1 s. 203) mukaan yhdistyksen toimintaan nähden poikkeukselliset ja taloudelliselta merkitykseltään huomattavat ratkaisut kuuluvat yhdistyksen jäsenistön päätösvaltaan. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos yhdistyksen päätöksentekoelimillä on jossakin kysymyksessä rinnakkainen toimivalta, yhdistyksen hallitus ei voi torjua jäsenten päätöksentekomahdollisuutta sillä perusteella, että kysymys hallituksen mielestä on yhdistyksen asioiden hoitamisesta (Heikki Halila, Toimivaltajako yhdistyksissä s. 403).

Puheena olevasta rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimuksesta päättäminen on ollut yhdistyksen kokoon nähden ja sen toiminnan kannalta poikkeuksellinen ja taloudelliselta merkitykseltään huomattava asia. Lähtökohtaisesti tällaisen asian päättäminen olisi kuulunut yhdistyksen jäsenille.

Jutussa on esitetty selvitystä siitä, että yhdistyksen jäsenet ovat nimenomaisesti ottaneet päätettäväkseen niistä toimenpiteistä, joihin yhdistyksen tässä asiassa oli määrä ryhtyä. Myöntäessään vastuuvapauden vuosilta 1985 - 1989 muiden muassa A:lle yhdistyksen kokous on ottanut kantaa siihen osaan A:n toiminnasta, joka on näkynyt tilinpäätösasiakirjoista. Siten yhdistyksen kokous on hyväksynyt ainakin sen, että ennakkomaksujen tilille kirjattujen varojen määrä on saanut jatkuvasti kasvaa ilman, että varojen käytöstä olisi vaadittu selvitystä. A:n rahankäyttöön liittyneiden epäselvyyksien tultua ilmi yhdistys on kokouksessaan 25.5.1991 käsitellyt asiaa. Pöytäkirjaan tehdyistä merkinnöistä on pääteltävissä, että kokouksessa on päädytty selvittämään asia yhdistyksen omassa piirissä. Edelleen kokouksen pöytäkirjan mukaan yhdistyksen hallitus ei ole saattanut kokouksen tietoon sitä, että ilmoitus poliisille oli jo tehty. Yhdistyksen jäsenet ovat siis todetuin tavoin tilinpäätöksiä yhdistyksen kokouksissa käsitellessään ja A:n rahankäyttöön liittyviä epäselvyyksiä viimeksi mainitussa yhdistyksen kokouksessa käsiteltäessä ottaneet asian ratkaistavakseen.

Edellä kerrotuilla perusteilla rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen A:ta vastaan on tässä tapauksessa kuulunut yhdistyksen kokouksen päätösvaltaan. Yhdistyksen hallituksella ei siten ole ollut oikeutta tehdä päätöstä sanottujen vaatimusten esittämisestä.

Yhdistyslain mukaan hallitus siis edustaa yhdistystä. Hallitus edustaa yhdistystä myös oikeudenkäynnissä. Näin ollen yhdistys on ollut oikeudessa laillisesti edustettuna eikä siltä kannalta ole ollut estettä yhdistyksen puolesta esitettyjen vaatimusten tutkimiselle. Toimivallanjako yhdistyksessä on yhdistysoikeuteen, mutta ei oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvä seikka. Näin ollen se, onko päätös rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimuksen esittämisestä tehty yhdistyksen toimivaltaisessa päätöksentekoelimessä, on vaatimusten hyväksymisen eikä niiden tutkimisen edellytys. Kun yhdistyksen hallituksella ei ole ollut oikeutta tehdä näitä vaatimuksia, A:ta ei olisi voitu tuomita rangaistukseen yhdistyksen vaatimuksesta ja yhdistyksen vahingonkorvausvaatimus olisi tullut hylätä. Mikäli yhdistyksessä myöhemmin laillisessa järjestyksessä päätetään vahingonkorvausvaatimuksen esittämisestä, tämä tuomio ei estä sellaisen vaatimuksen tutkimista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Yhdistyksen A:han kohdistamat rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimukset hylätään ja A vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta yhdistykselle. Muilta osin eli sikäli kuin A on virallisen syyttäjän syytteestä tuomittu rangaistukseen sekä velvoitettu korvaamaan todistelukustannuksia valtiolle hovioikeuden tuomiota ei muuteta.