12.5.1998

Kanne Oulun käräjäoikeudessa

A kertoi Autotalo K Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli ostanut yhtiöltä 27.5.1992 tehdyllä kaupalla 22.5.1990 rekisteröidyn Audi 100 Avant 2,3 E -merkkisen vuokraamokäytössä olleen auton. Auton kauppahinnaksi oli sovittu 139 000 markkaa, joka oli suoritettu siten, että A oli antanut vaihdossa 75 000 markan arvoiseksi katsotun VW Passat 1.8 -merkkisen autonsa ja välirahana 64 000 markkaa.

Kaupantekotilaisuudessa yhtiö oli ilmoittanut auton ajokilometrimääräksi kauppasopimukseen merkityn 49 000 kilometriä kertoen auton olevan kunnossa. Sittemmin oli ilmennyt, että autolla oli ajettu 73 000 kilometriä. Tällaisessa autossa 24 000 ajokilometriä vaikutti hintaan 17 000 markkaa. Noin 3 000 ajokilometrin jälkeen auton ajo-ohjaimessa oli ilmennyt vika, josta A oli ilmoittanut heti yhtiölle. Useiden korjauskertojen jälkeen ajo-ohjain oli uusittu 3.8.1994 ja samalla oli jouduttu uusimaan myös auton tyhjäkäyntiventtiilit, koska vika oli vaikuttanut myös venttiileiden kuntoon. Auto ei ollut ollut siinä kunnossa kuin voitiin katsoa sovitun, eikä se ollut vastannut yhtiön siitä ennen kaupantekoa antamia tietoja, joten A:lla oli oikeus hinnanalennukseen autossa olleen virheen perusteella.

A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hinnanalennuksena mittarivirheen perusteella 17 000 markkaa 16 prosentin korkoineen kaupantekopäivästä 27.5.1992 lukien ja ajo-ohjaimessa ilmenneen vian perusteella yhteensä 6 104,70 markkaa 16 prosentin korkoineen korjauspäivistä lukien.

Vastaus

Yhtiö vastusti kannetta kokonaisuudessaan ja vaati sen hylkäämistä.

Yhtiö lausui, ettei se ollut ollut tietoinen auton todellisesta ajokilometrimäärästä, jota ei ollut erikseen ostajalle vakuuteltu tai taattu. Poikkeama todellisesta ajokilometrimäärästä oli ollut vähäinen, eikä se olisi ollut esteenä kaupan päättämiselle sovitusta kauppahinnasta auton ominaisuudet ja kaupan edullisuus ostajalle huomioon ottaen. Ajo-ohjaimessa ei ollut ollut vikaa kaupantekohetkellä, autolle ei ollut annettu takuuta, eikä ajo-ohjaimen kunnossapysymisestä ollut erikseen sovittu. Tyhjäkäyntiventtiilin rikkoutuminen ei ollut ollut syy-yhteydessä ajo-ohjaimen rikkoontumiseen. A ei ollut vedonnut virheeseen ajo-ohjaimessa kohtuullisessa ajassa. Auto oli vastannut yhtiön antamia tietoja eikä se ollut syyllistynyt sopimusrikkomukseen.

Käräjäoikeuden tuomio 3.6.1996

1. Mittarilukeman osoittaman ja todellisen ajokilometrimäärän eron vaikutus auton kauppahinnassa.

Käräjäoikeus totesi, että auton ajokilometrimäärä kaupantekohetkellä 27.5.1992 oli ollut 49 000 kilometriä mittarilukeman perusteella mutta kesällä 1994 oli ilmennyt, että todellinen ajokilometrimäärä oli ollut kaupantekohetkellä 79 000, oikeastaan 73 000 kilometriä. Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joista olisi voitu päätellä yhtiön tienneen auton todelliset ajokilometrit.

Asiassa oli kuultu asiantuntijatodistajina kahta kauppakamarin hyväksymää tavarantarkastajaa. Y oli lausunnossaan todennut ajokilometrien eron vaikutukseksi 17 000 markkaa, kun sitä vastoin X oli katsonut, ettei sillä ollut ollut merkitystä kyseisessä kaupassa. Lisäksi X oli ollut Y:n kanssa eri mieltä auton kokonaishankintahinnasta uutena sekä huomauttanut Y:n laskelmassa prosenttikorotuksesta vaihtokaupan ollessa kysymyksessä.

Todistaja X:n lausunnon sekä käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta kuluttajavalituslautakunnan tiedotteesta ilmenevien kannanottojen perusteella oli pääteltävissä, ettei auton kauppahintaa ollut alennettava mittarivirheen perusteella ottaen erityisesti huomioon virheen määrän ja sen havaitsemisajankohdan.

2. Ajo-ohjaimen ja tyhjäkäyntiventtiilin virheellisyys sekä reklamaatio niiden johdosta.

Käräjäoikeus totesi, että auto oli ollut kunnossa kaupantekohetkellä. A:n mukaan viat olivat ilmenneet kolmen kuukauden ja 3 000 ajokilometrin kuluttua kaupanteosta. A oli ilmoittanut olleensa vioista yhteydessä yhtiöön ja merkkihuoltoon. A oli ilmoittanut kertoneensa vioista yhtiölle kesällä 1992 ja vuonna 1993. Yhtiön edustaja oli kertonut A:n maininneen ensi kerran syksyllä 1993 käyntihäiriöstä. Mainitut viat oli korjattu elokuussa 1994.

A ei ollut näyttänyt, että mainitut viat olisivat olleet piilevinä autossa jo kaupantekohetkellä tai ilmenneet niin pian kaupanteon jälkeen, että hänellä olisi oikeus saada niiden perusteella kauppahinnan alennusta yhtiöltä, tai että hän olisi reklamoinut niistä kohtuullisessa ajassa yhtiölle.

Tyhjäkäyntiventtiilin rikkoutuminen ei ollut aiheutunut ajo-ohjaimen viasta, joten yhtiö ei ollut vastuussa tämän kuluvan osan vaihtamisesta aiheutuneesta kustannuksesta.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 24.2.1997

A valitti hovioikeuteen ja toisti käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteensa. Hovioikeus totesi, että A oli 27.5.1992 ostanut yhtiöltä Audi 100 Avant 2,3 E -merkkisen vuokraamokäytössä olleen auton 139 000 markan kauppahinnasta. Kauppahinta oli suoritettu siten, että A oli antanut vaihdossa 75 000 markan arvoiseksi katsotun autonsa sekä maksanut välirahana 64 000 markkaa. Kaupantekohetkellä ostetun auton mittarilukema oli ollut 49 000 kilometriä. Myöhemmin oli käynyt ilmi, että autolla oli todellisuudessa ajettu 73 000 kilometriä eli noin 24 000 kilometriä enemmän kuin auton mittarilukema oli osoittanut.

Todistajana kuullun tavarantarkastaja Y:n kertomuksen perusteella A:n ostaman auton arvo luovutushetkellä, kun sillä oli ajettu 73 000 kilometriä, oli ollut 134 000 markkaa ja todistaja X:n kertomuksen perusteella noin 140 000 markkaa.

Auton mittarilukema ei ollut vastannut sillä todellisuudessa ajettua kilometrimäärää. Autossa oli siten ollut kaupantekohetkellä virhe. A:lla oli oikeus vaatia hinnanalennusta kauppalain 37 §:n 1 momentin mukaan.

Todistajien Y:n ja X:n kertomusten perusteella kyseessä olevan auton käypä arvo luovutushetkellä oli ollut 134 000 - 140 000 markkaa. Auton kauppahinnaksi oli sovittu 139 000 markkaa. Kysymyksessä oli ollut vaihtokauppa, jossa vaihtoauton arvolla oli ollut suuri merkitys myytävän auton kauppahintaa määriteltäessä. Hovioikeus katsoi edellä mainituilla perusteilla, että A:n ajoneuvosta maksama hinta 139 000 markkaa oli vastannut auton käypää arvoa luovutusajankohtana. Tästä syystä A:lla ei ollut oikeutta hinnanalennukseen.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ajo-ohjaimen virheellisyyden osalta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Korkein oikeus hyväksyy alempien oikeusasteiden perustelut ajo-ohjaimen ja tyhjäkäyntiventtiilin virheellisyyttä koskevalta osalta.

Ajokilometrimäärää koskevasta virheestä Korkein oikeus toteaa seuraavan.

Riidatonta on, että kauppasopimukseen oli auton mittarilukemaksi merkitty 49 000 kilometriä. Asianosaiset ovat Korkeimmassa oikeudessa olleet yksimielisiä siitä, että kauppaa tehtäessä autossa olevan matkamittarin lukema oli itseasiassa vain 22 000 kilometriä. Osapuolet olivat siten tietoisia siitä, että matkamittari ei osoittanut autolla ajettuja kilometrejä. Myyjän ja ostajan voidaan päätellä tarkoittaneen kauppasopimukseen mittarilukemaksi merkityllä kilometrimäärällä autolla todellisuudessa ajettuja kilometrejä. Sittemmin on ilmennyt, että autolla oli kaupantekohetkellä todellisuudessa ajettu noin 73 000 kilometriä ja siis 24 000 kilometriä enemmän kuin mitä myyjä oli ilmoittanut sillä ajetun. Auto ei siten ole myöskään vastannut sitä, mistä voidaan katsoa sovitun, ja siinä on näin ollen ollut kauppalain 17 §:n 1 ja 3 momentissa sekä 18 §:n 1 momentissa tarkoitettu virhe.

Todellinen ajokilometrimäärä on ollut sovittua huomattavasti suurempi myös suhteellisesti arvioiden. Kun kaupan kohteena on ollut verrattain uusi ja vähän käytetty auto, virheen voidaan olettaa vaikuttaneen kauppahintaan. Siten A on kauppalain 37 §:n 1 momentin nojalla oikeutettu 38 §:n mukaisesti laskettavaan hinnanalennukseen.

Hinnanalennus on viimeksi mainitun pykälän mukaan laskettava niin, että alennetun ja sopimuksen mukaisen hinnan välinen suhde vastaa virheellisen ja sopimuksen mukaisen tavaran arvon välistä suhdetta. Hinnanalennuksen kannalta ei siten ole merkitystä sillä, onko sopimuksen mukainen hinta kuitenkin vastannut tavaran arvoa kaupantekohetkellä. Ottaen huomioon todistajien Y:n ja X:n käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät lausumat kysymyksessä olevan virheen vaikutuksesta auton arvoon, Korkein oikeus arvioi hinnanalennuksen määräksi 10 000 markkaa. Hinnanalennukselle on maksettava Suomen Pankin peruskorkoa vastaavaa tuottokorkoa kauppahinnan maksupäivästä lukien haasteen tiedoksiantoon 27.3.1995 asti ja siitä lukien 16 prosentin viivästyskorkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Autotalo K Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle hinnanalennuksena 10 000 markkaa ja sille korkoa 9,5 prosenttia 27.5. - 31.12.1992, 8,5 prosenttia 1.1. - 14.2.1993, 7,5 prosenttia 15.2. - 16.5.1993, 7 prosenttia 17.5. - 14.7.1993, 6,5 prosenttia 15.7. -15.8.1993, 6 prosenttia 16.8. - 30.11.1993, 5,5 prosenttia 1.12.1993 - 31.1.1994 ja 5,25 prosenttia 1.2.1994 - 26.3.1995 sekä viivästyskorkoa 16 prosenttia 27.3.1995 lukien. Vaatimukset hylätään enemmälti.