26.2.1998

Altistumista ja sairastumista koskevat tiedot

A oli työskennellyt Kiuruveden kaupungilla opettajana syksystä 1980 lähtien Turhalan ala-asteella. Koulussa oli haljennut putki vuonna 1976 ja tämän korjauksen jälkeen välipohjaan oli jäänyt kosteutta. Lisäksi koulun katto oli vuotanut 1980-luvulla useista korjauksista huolimatta. Rakennuksessa oli esiintynyt runsasta homekasvua. A:lla oli ollut ympärivuotista nuhaa ja atooppista ihottumaa sekä syksystä 1992 alkaen hengenahdistusta. Hän oli ollut astmaepäilyn vuoksi tutkimuksissa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa keväällä 1993. Astmaa ei ole voitu todeta. A:lla oli katsottu olevan päädiagnoosina homealtistus sisältäen nuhan, hengenahdistuksen ja päänsäryn. Lisäksi hänellä oli todettu allerginen tai verisuoniperäinen nuha sekä atooppinen ihottuma.

A vaati korvausta ammattitaudista.

Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan päätös 25.3.1994

Vakuutusosakeyhtiö Pohjola eväsi vaaditun korvauksen, koska todennäköistä työpaikan homealtistuksen aiheuttamaa sairautta ei ollut tutkimuksissa todettu.

Tapaturmalautakunnan päätös 27.9.1994

A haki muutosta tapaturmalautakunnalta. Tapaturmalautakunta lausui, että esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella A:n oireilun syy-yhteyttä työhön oli tutkittu tarkoin, mutta ammattitautia ei ollut voitu todeta. A:n työ ei myöskään ollut olennaisesti pahentanut hänellä todettuja oireita. Tämän vuoksi tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.

Vakuutusoikeuden päätös 21.11.1995

Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöksen lopputulosta. Vakuutusoikeus katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että vaikka A on työssään altistunut homeelle, hänellä ei kuitenkaan ole todettu työssään todennäköisesti pääasiallisesti tästä altistuksesta aiheutunutta sairautta, joka voitaisiin korvata ammattitautina eikä A:n työ ole myöskään ammattitautilain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti pahentanut hänellä todettuja oireita. Lisäksi vakuutusoikeus lausui, että A:lla todetut atooppinen ihottuma ja vasomotorinen nuha ovat rakenteellisiin tekijöihin liittyviä vaivoja. Vakuutusoikeus totesi lisäksi, että A:n oireilun syy-yhteyttä hänen työhönsä on jo tutkittu tarkoin.

Perustelut

A on vuosina 1980 - 1993 työskennellyt koulunjohtajana ja opettajana Kiuruveden kaupungin Turhalan ala-asteen koululla. Kansanterveyslaitoksen ympäristömikrobiologian osaston heinäkuussa 1993 tekemässä koulukiinteistöä koskevassa kosteusvauriotutkimuksessa on todettu, että koulurakennuksen alapohjassa kulkeneessa vesijohdossa oli vuonna 1976 tapahtunut vaurio, jolloin kaivo oli pumppaantunut lähes tyhjäksi ja vesi vuotanut alapohjaeristeisiin. Korjauksen yhteydessä alapohjaa ei ollut kuivatettu eikä eristeitä vaihdettu. Lisäksi koulun vesikatto oli vuotanut useiden vuosien ajan, jolloin vesi oli päässyt valumaan talon rakenteisiin. Myös koulun ilmanvaihtojärjestelmässä on ollut puutteita, jotka ovat ilmenneet riittämättömänä korvausilman saantina ja korvausilman suodattumisena lahonneiden ja homehtuneiden alapohjaeristeiden läpi. Poistoimurin virheellisen asennuksen seurauksena imurin suurin imu oli tapahtunut ullakkotiloista. Rakennuksesta 3.6.1993 ja 8.7.1993 otetuissa materiaalinäytteissä on kaikissa todettu runsasta homekasvua. Myös 1.12.1993 otetuissa pintanäytteissä on todettu bakteeri- ja homekasvua sekä eteisen ja luokkahuoneen ilmanäytteissä korkea homesieni-itiöpitoisuus. Koulu on kosteusvaurioiden ja niihin liittyvien sieni- ja bakteerikasvustojen vuoksi suljettu syksyllä 1993, jolloin A on siirtynyt työskentelemään toiselle koululle. A:n kotona tehdyssä sisäilmatutkimuksessa huoneilman home- ja bakteeripitoisuudet oli todettu tavanomaisiksi.

Asiassa esitettyjen lääkärinlausuntojen mukaan A:lla on vuosia esiintynyt iho-ongelmia ja hänellä on vuonna 1984 todettu atooppinen ihottuma. Lisäksi hänellä on esiintynyt päänsärkyä, ympärivuotista nuhaisuutta sekä syksystä 1992 lähtien hengenahdistusta. Astmaepäilyn vuoksi A:lla Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa suoritetuissa tutkimuksissa ei ollut todettu astmaa eikä Prick-testeissä reaktioita homeille. Vasta-ainetutkimuksessa on kuitenkin todettu herkistymistä useille homelajeille. A:ta hoitaneen keuhkosairauksien erikoislääkärin lausunnossa diagnooseiksi on asetettu homealtistus sisältäen nuhan, hengenahdistuksen ja päänsäryn, sekä allergistyyppinen silmien sidekalvon tulehdus ja atooppinen ihottuma. Myös myöhemmissä lääkärinlausunnoissa A:n sairaus on määritelty homealtistukseksi sekä allergiseksi sidekalvon tulehdukseksi ja nuhaksi.

Korkeimmalle oikeudelle esitetyssä lääketieteen tohtori, erikoistutkija Tuula Husmanin lausunnossa A:n altistumisen työpaikan homekasvustolle on todettu olleen pitkäaikaista, voimakkuudeltaan merkittävän suurta ja suvustoltaan tavallisesta kouluympäristöstä poikkeavaa. Homekasvuston pitoisuuden ja suvuston on todettu olevan pitkälti samoja kuin maatalousympäristössä, jossa työntekijöille suositellaan hengityksensuojainten käyttöä ammattitautien estämiseksi. A:lla on todettu olleen vuosia jatkuneita hengitystieoireita, jotka ovat liittyneet koulukiinteistöön ja pahentuneet vuosien varrella mutta helpottuneet A:n siirryttyä työskentelemään toisella koululla. Lausunnon mukaan yhteenosuvuus kiinteistössä esiintyneiden mikrobisukujen ja A:n verestä todettujen IgG-luokan vasta-aineiden välillä on erittäin hyvä ja A:lla oli havaittu ominaisia IgE-luokan vasta-aineita niille homeille, joita kiinteistössäkin kasvoi. Diagnooseiksi on asetettu ammatillinen allerginen nuha ja sidekalvontulehdus.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on 11.2.1997 antamassaan lausunnossa katsonut olevan erittäin todennäköistä, että A on työpaikkansa homealtistuksen vuoksi sairastunut ammattitautilaissa ja -asetuksessa tarkoitettuun homeiden aiheuttamaan sairauteen. Oikeusturvakeskuksen 11.9.1997 antamassa lisälausunnossa on katsottu olevan todennäköistä, että A on homealtistuksen seurauksena sairastunut homeiden aiheuttamaan ammatilliseen allergiseen nuhaan ja sidekalvontulehdukseen. Oikeusturvakeskus on liittänyt lausuntoonsa pysyvän asiantuntijansa keuhkosairausopin dosentin Tari Haahtelan lausunnon sekä lisälausuntoonsa pysyvän asiantuntijansa työterveysopin ja kansanterveystieteen dosentin Jorma Järvisalon lausunnon. Haahtela on todennut A:n vereen kehittyneen altistumisen aikana voimakkaasti suurentuneen vasta-ainepitoisuuden ja katsonut vastaaineiden todennäköisesti syntyneen altistaviin homeisiin. Järvisalo on katsonut A:n silmän ja nenän limakalvojen allergioiden mitä ilmeisimmin aiheutuneen hänen altistumisestaan työssään erilaisille kosteusvaurioista johtuville homepölyille.

Esitetyissä asiantuntijalausunnoissa altistumisen kosteusvaurioisissa rakennuksissa esiintyville homeille on todettu aiheuttavan mm. erilaisia limakalvomuutoksia ja -allergioita, allergista nuhaa, astmaa ja keuhkovaurioita. A:n on selvitetty altistuneen koulukiinteistössä esiintyneille homeille poikkeuksellisen voimakkaasti ja pitkäaikaisesti, ja hänellä on todettu näiden homeiden vasta-aineita. Hänellä on todettu olleen vuosia jatkuneita hengitystieoireita, jotka ovat liittyneet koulukiinteistöön ja pahentuneet vuosien varrella. Oireet, joiden ei ole osoitettu selvästi aiheutuneen työn ulkopuolisesta altistuksesta, ovat helpottuneet vähitellen altistuksen loppumisen jälkeen. A:n altistumisesta ja hänellä todetuista sairauksista esitetyn selvityksen perusteella on todennäköistä, että A:lla todetut allerginen nuha ja sidekalvontulehdus ovat aiheutuneet A:n altistumisesta homeelle hänen työssään. Sanotut sairaudet on sen vuoksi korvattava ammattitauteina.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Vakuutusoikeuden päätöstä muutetaan ja Vakuutusosakeyhtiö Pohjola määrätään suorittamaan A:lle homeiden aiheuttaman allergisen nuhan ja sidekalvontulehduksen johdosta lainmukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeudelle tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.