27.3.1997

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi, että A oli Tuusulassa palvelukseenastumismääräyksen saatuaan ilman laillista estettä jäänyt saapumatta suorittamaan varusmiespalvelustaan määräaikaan 22.8.1994 kello 18.00 mennessä ja pysytellyt poissa, kunnes hän oli 7.2.1995 tullut poliisiviranomaisten kiinniottamaksi ja toimitetuksi sotilasviranomaisten huostaan. Sen vuoksi syyttäjä vaatiessaan samalla A:n tuomitsemista rangaistukseen asevelvollisuudesta kieltäytymistä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen myös karkaamisesta.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 24.2.1995

Kuultuaan A:ta syytteistä käräjäoikeus tuomitsi hänet syytteen mukaisesti asevelvollisuudesta kieltäytymisestä vankeuteen ja lausui, että A oli jo ennen palvelukseen astumistaan ilmoittanut kieltäytyvänsä kaikesta palveluksesta, minkä ilmoituksen hän oli oikeudessa uudistanut. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, ettei karkaamista ollut pidettävä erikseen rangaistavana tekona ja hylkäsi siitä ajetun syytteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.1.1996

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A tuomitaan rangaistukseen myös karkaamisesta.

Hovioikeus lausui perusteluinaan, että A oli 1.1.1994 käynyt Hennalan varuskunnassa ilmoittamassa, ettei hän aikonut suorittaa varusmiespalvelusta. Samassa yhteydessä hän oli kieltäytynyt hakeutumasta siviilipalvelukseen. Saamastaan palvelukseenastumismääräyksestä huolimatta hän oli jäänyt ilman laillista estettä määräaikana saapumatta palveluspaikkaansa ja pysytellyt poissa, kunnes hän oli tullut kiinniotetuksi ja toimitetuksi joukko-osastoonsa. Siellä asian johdosta toimitetussa kuulustelussa A oli ilmoittanut kieltäytyvänsä kokonaan sekä asevelvollisuuslaissa että siviilipalveluslaissa tarkoitetusta palveluksesta, minkä seikan hän oli toistanut käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus oli katsonut, ettei A ilmeisesti olisi ojentunut rikoslain 45 luvun nojalla määrättävästä tai tuomittavasta seuraamuksesta. A oli rikoslain 45 luvun säännösten soveltamisen sijasta tuomittu 1.6.1994 voimaan tulleen asevelvollisuuslain 39 §:n 1 momentin (358/94) nojalla rangaistukseen asevelvollisuudesta kieltäytymisestä.

Asevelvollisuuslain viimeksi mainittua säännöstä koskevista lainvalmisteluasiakirjoista (HE 302/1993 vp.) ilmeni, että säännöksen säätämisellä oli pyritty estämään asevelvollisuuslaissa ja siviilipalveluslaissa tarkoitetusta palveluksesta kokonaan kieltäytyville asevelvollisille tuomittavien rangaistusten kertautuminen. Tarkoituksena oli myös ollut, että asevelvollisuudesta kokonaan kieltäytyvää rangaistiin samojen perusteiden mukaan kuin henkilöä, joka tultuaan hyväksytyksi siviilipalvelukseen sittemmin siitä kieltäytyi. Lain tarkoituksena oli näin ollen, ettei asevelvollisuudesta kieltäytymiseen syyllistynyttä henkilöä rangaista erikseen esimerkiksi palvelukseen saapumatta jäämisestä aiheutuneesta poissaolorikoksesta. Tämän vuoksi A:ta ei voitu tuomita erikseen rangaistukseen syytteessä tarkoitetusta poissaolorikoksesta.

Näillä perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Perustelut

Korkein oikeus katsoo selvitetyksi tosiseikat kuten hovioikeus on perusteluissaan lausunut.

Hallitusmuodon 75 §:n 1 momentin säännöksen mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen olemaan osallisena isänmaan puolustuksessa tai sitä avustamaan, niinkuin siitä laissa säädetään. Asevelvollisuuslain 1 §:n mukaan jokainen Suomen mies on isänmaan ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustukseksi asevelvollinen. Tämä velvollisuus voidaan täyttää palvelemalla asevelvollisuuslain mukaisesti aseellisessa tai aseettomassa palveluksessa, työpalvelussa tai siviilipalveluslain mukaisessa siviilipalveluksessa. Asevelvollisuuden suorittamisesta voi vapautua vain laissa erikseen säädetystä syystä. Tässä asiassa ei ole sellaisesta kysymys.

Sen, joka haluaa täyttää velvollisuutensa muulla tavoin kuin aseellisessa palveluksessa, on haettava sitä asevelvollisuuslaissa, siviilipalveluslaissa tai Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetussa laissa säädetyin tavoin. Asevelvolliselle, jota ei ole hakemuksestaan vapautettu aseellisesta palveluksesta, annetaan asevelvollisuuslain 27 §:n 1 momentin mukaan palvelukseenastumismääräys hyvissä ajoin ennen palvelukseenastumispäivää. Tätä määräystä asevelvollinen on velvollinen noudattamaan.

Rikoslain 45 luvun 4 §:n 1 ja 2 momentin säännösten mukaan karkaamisesta on tuomittava luvatta palveluspaikkaan saapumatta jäänyt sotilas, milloin poissaolo on kestänyt vähintään viisi vuorokautta ja siitä on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys sotilaan koulutuksessa tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. Säännöksen tavoitteena on muun muassa se, että asevelvollisuuslain 27 §:n mukaisesti palvelukseen määrätty asevelvollinen noudattaa hänelle toimitettua palvelukseenastumismääräystä. Oikeuskäytännössä (KKO 1991:180) säännöstä on sovellettu siten, että karkaamisesta on tuomittu varusmiespalvelustaan suorittamaan määrätty mutta ilman laillista estettä palveluspaikkaan saapumatta jäänyt henkilö silloinkin, kun hänet oli palveluspaikkaan toimittamisen jälkeen todettu kykenemättömäksi aloittamaan varusmiespalvelustaan ja vapautettu palveluksesta rauhan aikana.

Asevelvollisuudesta kieltäytymistä koskeva rangaistussäännös otettiin vuonna 1994 lakiin sen vuoksi, että aikaisemman lain aikana palveluksesta kieltäytyneelle palvelusrikoksesta rikoslain 45 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tuomitun vankeusrangaistuksen suorittaminen ei vähentänyt palvelusvelvollisuutta ja uudelleen palvelukseen määrätty asevelvollinen voitiin rangaistuksen kärsimisen ja varuskuntaan palauttamisen jälkeen tuomita toistuvasti uudelleen samanlaisesta palvelusrikoksesta. Tällaisen asiantilan ei katsottu kuuluvan oikeusvaltion periaatteisiin (HE 302/93 s. 4). Asevelvollisuuslakiin lisättiin tämän rangaistusten kertautumisen estämiseksi asevelvollisuudesta kieltäytymisen rankaisemista koskeva 39 §. Määräaikana palvelukseen saapumatta jääminen ja asevelvollisuudesta kieltäytyminen toteutuvat eri tekoina. Niiden rankaiseminen itsenäisinä tekoina ei myöskään johda sellaiseen rangaistusten kertaantumiseen, jonka estämiseksi asevelvollisuuslain 39 § on säädetty. Lain esitöidenkään perusteella ei voida tehdä sellaista päätelmää, että lain muutoksella olisi tarkoitettu muuttaa palvelukseenastumismääräyksen saaneen asevelvollisen toimimisvelvollisuutta. Asiassa ei ole esitetty muutakaan perustetta, jonka nojalla palvelukseen saapumatta jäämisen voidaan katsoa sisältyvän asevelvollisuudesta kieltäytymiseen.

A on 22.8.1994 jäänyt saamastaan palvelukseenastumismääräyksestä huolimatta määräaikana saapumatta suorittamaan varusmiespalvelustaan Helsingin ilmatorjuntarykmenttiin Tuusulassa ja pysytellyt poissa, kunnes 7.2.1995 poliisiviranomaiset ovat ottaneet hänet kiinni ja toimittaneet sotilasviranomaisten huostaan. A:n poissaolosta on voinut aiheutua olennaista haittaa palvelukselle. Tämän vuoksi A on tuomittava rangaistukseen myös karkaamisesta. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen ei vaadi A:lle karkaamisesta tuomitun rangaistuksen määräämistä ehdottomaksi.

Lainkohdat

Rikoslaki 45 luku 4 § 2 momentti Laki ehdollisesta rangaistuksesta 1 § 1 ja 2 momentti, 3 §

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Nuorempi oikeussihteeri Laukkanen: Korkein oikeus lausunee pääasian perusteluina seuraavaa: A:n oma kertomus ja hovioikeuden tuomiossa selostettu selvitys osoittavat, että A:n 22.8.1994 alkanut luvaton poissaolo on johtunut siitä, että hän kieltäytyy asevelvollisuudesta. Tällaisessa tilanteessa sotilaan poissaolorikos sisältyy asevelvollisuudesta kieltäytymiseen. Tällä lisäyksellä Korkein oikeus hyväksynee hovioikeuden perustelut.

Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan: Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Oikeusneuvos Tulokas:

Perustelut

Luvattomasta poissaolosta tuomitaan rikoslain 45 luvun 4 §:n 1 momentin perusteella sotilas, joka luvattomasti jää määräaikana saapumatta siihen joukkoon tai paikkaan, jossa hänen on palveltava. Saman pykälän 2 momentin mukaan karkaamisen lisäedellytys on, että poissaolo on kestänyt vähintään viisi vuorokautta ja siitä on aiheutunut tai voinut aiheutua olennainen keskeytys sotilaan koulutuksessa tai muuten olennaista haittaa palvelukselle.

A on laiminlyönyt noudattaa palvelukseenastumismääräystä. Hovioikeuden tuomiosta ilmenee, että A on toimitetussa kuulustelussa ja sittemmin käräjäoikeudessa ilmoittanut kieltäytyvänsä kokonaan sekä asevelvollisuuslaissa että siviilipalveluslaissa tarkoitetusta palveluksesta. Tuomiosta ilmenee myös, että A on ennen palvelukseenastumispäivää käynyt Hennalan varuskunnassa ilmoittamassa kannastaan. Voidaan siten pitää selvitettynä, että poisjäännin syynä on ollut asevelvollisuudesta kieltäytyminen. A:n menettelyä ei sen vuoksi kieltäytymisrikoksen ohella voida lukea hänen syykseen poissaolorikoksena.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan vain siten, että A tuomitaan hänen syykseen luetusta karkaamisesta (tekoaika 22.8.1994-7.2.1995) 50 päivän vankeusrangaistukseen, joka on ehdollinen. Koetusaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 30.6.1998. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

A:lle tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön joko kokonaan tai osaksi, jos hän koetusaikana tekee uuden rikoksen, josta hänet olisi tuomittava vankeusrangaistukseen.