2.7.1997

Asianomistaja A:n rangaistusvaatimus Lappeenrannan käräjäoikeudessa

A lausui, että B oli 3.11.1995 yöllä kello 1.10 ja 1.19 välisenä aikana Lappeenrannassa tahallaan yrittänyt surmata A:n ampumalla järeäkaliiperisella revolverilla kadulta noin 10 metrin etäisyydeltä kohti A:n omakotitaloa. Viisi laukausta oli suunnattu kohti ikkunoita siten, että kolme luodeista oli tunkeutunut olohuoneeseen ja yksi makuuhuoneeseen yhden osuessa olohuoneen ikkunan alakarmiin.

Asuntoon sisään tunkeutuneet luodit oli ammuttu vaakasuorina tai lievästi alaspäin suuntautuneina laakalaukauksina. Luodit oli ammuttu talon kaikkiin kolmeen kadun puoleiseen ikkunaan siten, että ampumalinjat olivat lävistäneet olohuoneen ja makuuhuoneen useasta kohden lähes koko talon leveydeltä. Alimmat kolme laukausta olivat osuneet lattian pinnasta noin 80 senttimetrin korkeudella ikkunan alakarmiin, olohuoneeseen noin 87 senttimetrin korkeudella ja makuuhuoneeseen 89 senttimetrin korkeudella siten, että luoti oli ylittänyt vinosti poikittain 54 senttimetriä korkean sängyn. Luoti oli lävistänyt sängyn peiton ja päätynyt vastakkaiseen seinään 82 senttimetrin korkeudella. A oli ollut vielä ampumisen alkaessa sängyssä nukkumassa ja oli hyvällä onnella välttynyt osumalta ehdittyään nousta sängystä juuri ennen laukausta luodin ohittaessa hänet aivan vierestä. Ikkunoihin suunnatut laukaukset oli ammuttu siten, että ainakin joku niistä suurella todennäköisyydellä osui nukkumassa olevaan tai laukausten johdosta heräävään henkilöön siitä riippumatta, että ampuja ei ollut voinut nähdä sisälle pimeään asuntoon.

Ennen ampumistaan B oli ajanut autolla A:n talon ohi, kääntynyt autolla ympäri ja ajanut takaisin A:n talon kohdalle, jossa B oli noussut autosta ja ampunut kadulta kerrotut laukaukset. Laukaukset ammuttuaan B oli ajanut pois paikalta.

B oli ampumisellaan tavoitellut A:n henkeä. B:n oli joka tapauksessa täytynyt mieltää laukausten tai jonkun niistä varsin todennäköisesti aiheuttavan A:n kuoleman.

Ampuessaan A:n asuntoon sisään B oli samalla rikkonut A:n kotirauhaa.

Tämän vuoksi A vaati, että B tuomitaan rangaistukseen rikoslain 21 luvun 1 §:n, 24 luvun 3 §:n 1 momentin ja 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tapon yrityksestä ja kotirauhan rikkomisesta.

B:n vastaus

B tunnusti ampuneensa tieltä auton vierestä autossaan olleella aseella hetken mielijohteesta kuusi tähtäämätöntä laukausta kohti A:n omistamaa taloa. Hänen tarkoituksenaan oli ollut pelotella talossa mahdollisesti olleita henkilöitä. Talossa ei ollut ollut valoja eikä B ollut tiennyt, missä huoneessa A nukkui. B ei ollut halunnut surmata tai vahingoittaa ketään eikä ampuminen ollut ollut vaaraksi kenellekään.

Käräjäoikeuden tuomio 27.12.1995

Käräjäoikeus, jossa virallinen syyttäjä vaati B:n tuomitsemista rangaistukseen vaaran aiheuttamisesta, lausui seuraavaa.

Näyttö

A kertoi oikeudessa henkilökohtaisesti kuultuna olleensa yöllä nukkumassa ampumisen alkaessa. Vasta kun useita laukauksia oli tullut asuntoon, hän oli tajunnut, että taloon ammuttiin. A oli ehtinyt juuri nousta vuoteesta ja mennä kynnyksen yli keittiön suuntaan, kun laukaus oli osunut makuuhuoneen ikkunaan. Samassa A oli kuullut auton lähtevän.

B ja hänen autossaan tapahtumahetkellä mukana ollut C, jolle A myös vaati rangaistusta tapon yrityksestä ja kotirauhan rikkomisesta taikka avunannosta noihin rikoksiin, kertoivat olleensa illalla 2.11.1995 baarissa ja puolen yön aikaan nousseet B:n autoon, ajaneet A:n talon ohi, kääntäneet auton ja palanneet takaisin talon luo. B oli pysäyttänyt auton, ottanut aseen auton lattialta ja noussut autosta. B oli ampunut kohti taloa seisoen auton vieressä. Hän oli ampunut aseen rullan tyhjäksi ja noussut autoon. Tämän jälkeen he olivat poistuneet paikalta autolla.

Rikosteknisessä tutkinnassa oli todettu neljän luodin osuneen ikkunoihin 88 - 143 senttimetrin korkeudelle asunnon lattiasta mitattuna kulkeutuen vastapäisiin seiniin ja takkauuniin. Yksi luodeista oli lävistänyt makuuhuoneen vuoteessa olleen täkin.

Näytön arviointi

A:n kertoman sekä rikostutkinnassa todettujen luotien osumien perusteella oli selvitetty ensimmäisten luotien osuneen olohuoneen kohdalle ja viimeisten makuuhuoneen kohdalle. Mikäli A olisi ollut vuoteessa vielä viimeisten laukausten aikana, hän olisi todennäköisesti saanut luodeista hengenvaarallisen vamman.

B ja C olivat kertoneet tapahtumien kulusta samalla tavalla. C oli tosin kertonut olleensa niin juovuksissa, että se oli vaikeuttanut yksityiskohtien muistamista. Heidän kertomuksiaan ei ollut näytetty vääriksi.

Teon oikeudellinen arviointi

B:n oli täytynyt ymmärtää, että luodit ikkunoihin osuessaan tunkeutuvat lasien läpi vastapäisiin seiniin sillä korkeudella, että ne ihmisiin osuessaan aiheuttavat vähintäänkin hengenvaarallisen vamman. B oli suhtautunut välinpitämättömästi siihen, oliko talossa ampumisen aikaan ihmisiä. Hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavan vaaran talossa olleiden hengelle ja terveydelle. Luotien osuminen A:han ei ollut ollut kuitenkaan todennäköistä. Siten B:n ei ollut näytetty syyllistyneen tapon yritykseen, vaan vaaran aiheuttamiseen.

B:n menettely täytti rikoslain 24 luvun 3 §:ssä tarkoitetun kotirauharikoksen tunnusmerkistön. Koska B:n syyksi luettu vaaran aiheuttaminen sisälsi mainitun rikoksen tunnusmerkistön ja oli siten sen tekomuoto, ei kotirauhan rikkomista ollut luettava hänen syykseen eri rikoksena.

Syyksilukeminen ja rangaistusseuraamus

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli 3.11.1995 tahallaan aiheuttanut A:lle vakavan hengen ja terveyden vaaran ampumalla revolverilla kuusi laukausta kymmenen metrin päästä kohti A:n taloa. B:n ampumista luodeista kolme oli tunkeutunut ikkunoiden läpi A:n asunnon olohuoneeseen ja yksi luoti makuuhuoneeseen osuen sen sängyn peitteeseen, missä A oli nukkunut.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hyläten rangaistusvaatimuksen C:n osalta ja B:n osalta enemmälti tuomitsi B:n rikoslain 21 luvun 13 §:n nojalla vaaran aiheuttamisesta sekä hänen syykseen samalla luetuista ryöstöstä, rattijuopumuksesta ja ampuma-aserikoksesta sekä Kouvolan hovioikeuden 14.11.1995 hänen syykseen lukemasta vahingonteosta yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 28.3.1996

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja pysytti lopputuloksen.

Perustelut

Korkeimmassa oikeudessa on B:n osalta kysymys ensinnäkin siitä, onko hän syyllistynyt hänen syykseen luetun vaaran aiheuttamisen asemesta tapon yritykseen.

B on käräjäoikeuden tuomion perusteluissa kuvatulla tavalla ajanut ja pysäyttänyt autonsa A:n talon kohdalle, noussut autosta ajotielle ja ampunut noin 10 metrin etäisyydeltä kohti A:n talon seinää revolverilla kertomansa mukaan pelottelutarkoituksessa kuusi tähtäämätöntä ja summittaista laukausta.

B:n ampumista luodeista kaksi on osunut talon olohuoneen oikeanpuoleiseen ikkunaan 143 ja 114 senttimetrin korkeudelle lattiasta ja ikkunan lävistäen iskeytyneet ikkunaa vastapäiseen seinään 142,5 ja 108,5 senttimetrin korkeudelle. Yksi luodeista on osunut olohuoneen oikeanpuoleisen ikkunan alakarmiin. Neljäs luoti on lävistänyt olohuoneen vasemmanpuoleisen ikkunan 88 senttimetrin korkeudelta ja iskeytynyt takan luukun yläkulmaan 83 senttimetrin korkeudelle. Viides luoti on lävistänyt makuuhuoneen ikkunan 89 senttimetrin korkeudelta, kulkenut viistosti sängyn yli hieman yli 30 senttimetriä patjan yläpuolella vahingoittaen sängyn päällä ollutta peittoa sekä iskeytynyt vaatekomeroon 81,5 senttimetrin korkeudelle. Kuudes luodeista on osunut talon seinään makuuhuoneen ikkunan vasemmalle puolelle.

A oli kertomansa mukaan nukkunut makuuhuoneen sängyssä ja herännyt laukauksiin. Luodin osuessa makuuhuoneeseen A oli jo noussut sängystä ja ollut menossa keittiön puolelle.

B on kiistänyt tarkoituksenaan olleen surmata A:ta tai ketään muutakaan talossa mahdollisesti tuolloin oleskellutta henkilöä.

Ampuminen on luettava B:n syyksi tapon yrityksenä, jos olosuhteet hänen ampuessaan ovat olleet sellaiset, että hänen tietensä ampumisen varsin todennäköisenä seurauksena olisi ollut talossa olevan henkilön kuolema.

Tapahtumahetkellä ei talon sisällä ole ollut valoja eikä B ampumapaikaltaan ole voinut muutenkaan havaita talossa olleen henkilön sijaintia. Merkitystä on sillä seikalla, tiesikö B ampuessaan, missä A tai joku muu henkilö talossa olisi voinut olla. A:n ja B:n kertomukset poikkeavat toisistaan siinä, oliko B aikaisemmin käynyt talossa ja siten tiennyt myös makuuhuoneen sijainnin. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä siihen nähden, että B:n kertomus laukausten ampumisesta tähtäämättä ja summittaisesti pelottelutarkoituksessa on uskottava. Sitä tukee selvitys luotien osumisesta laajalle alueelle eri puolille taloa. Vaikka neljä luodeista onkin osunut asuinhuoneisiin, ei B:n tieten luodin osuminen A:han olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen ole ollut varsin todennäköistä.

Tämän vuoksi on jäänyt näyttämättä, että B olisi ampumisellaan syyllistynyt tapon yritykseen. Hänen viakseen siten jää alempien oikeuksien hänen syykseen lukema vaaran aiheuttaminen.

Kysymys on myös siitä, onko B syyllistynyt vaaran aiheuttamisen lisäksi rikoslain 24 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kotirauhan rikkomiseen. Lainkohdassa on säädetty rangaistus sille, "joka tahallansa lyö sisään toisen akkunan, taikka hänen huoneeseensa, taloonsa tahi alukseensa heittää kiven tai muuta, taikka ampuu sinne aseella". Vaaran aiheuttamisesta on puolestaan rikoslain 21 luvun 13 §:n mukaan tuomittava se, "joka tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa toiselle vakavan hengen tai terveyden vaaran". B:n teko toteuttaa kummankin rikoksen tunnusmerkistön.

Rikosten tunnusmerkistöt osoittavat, että vaaran aiheuttaminen on henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos, kun taas kotirauhan rikkomisella suojellaan oikeutta elää ja olla rauhassa toisen häirinnältä. Tunnusmerkistön täyttävien tekojen rangaistaviksi säätämisellä suojellaan siten eri oikeushyviä. Rikosten tunnusmerkistöt eivät myöskään peitä toisiaan. Rikokset eivät ole lainkonkurrenssissa pelkästään siitä syystä, että B:n syyksi luettu vaaran aiheuttaminen eli rikos tässä ilmenemismuodossaan sisältää myös kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B on syyllistynyt teollaan myös kotirauhan rikkomiseen.

B on tuomittu hänelle syyksi luetuista kaikista rikoksista ja eräästä aikaisemmin tuomitusta rikoksesta 1 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen. Korkein oikeus on edellä katsonut, että sama teko, jonka alemmat oikeudet ovat lukeneet hänen syykseen vain vaaran aiheuttamisena, on luettava hänen syykseen myös kotirauhan rikkomisena. Tähän nähden ja ottaen huomioon rikokset kokonaisuudessaan on alempien oikeuksien tuomitsema yhteinen vankeusrangaistus oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksista ilmenevään B:n syyllisyyteen eikä sen korottamiseen ole aihetta.

Lainkohdat

Rikoslaki 21 luku 13 § ja 24 luku 3 § 1 momentti

Tuomiolauselma

B

Muutokset hovioikeuden tuomioon

Syyksi luetut rikokset

Vaaran aiheuttaminen 3.11.1995 Kotirauhan rikkominen 3.11.1995

Rangaistusseuraamus

B tuomitaan edellä mainituista rikoksista sekä käräjäoikeuden tuomiossa mainituista muista rikoksista ja Kouvolan hovioikeuden 14.11.1995 syyksi lukemasta rikoksesta Kouvolan hovioikeuden 28.3.1996 määräämään yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

C

C:n osalta hovioikeuden tuomiota ei muuteta.