5.12.1996

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A kertoi Painatuskeskus Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli työskennellyt 21.5.1963 lähtien työsopimussuhteessa ensin Valtioneuvoston kirjapainon ja sittemmin Valtion painatuskeskuksen palveluksessa. Hän oli siirtynyt 1.1.1993 lukien niin sanottuna vanhana työntekijänä Painatuskeskus Oy:n palvelukseen. Työsuhde oli ennen painatuskeskuksen yhtiöittämistä sisältänyt ehdon, jonka mukaan vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- ja osa-aikaeläke määräytyivät siten kuin valtion eläkelaissa (20.5.1966/280, jäljempänä VEL) oli säädetty.

Painatuskeskus Oy:n tultua Valtion painatuskeskuksen sijaan työnantajaksi A:n työsuhteessa sovellettiin työntekijäin eläkelain (8.7.1961/395, jäljempänä TEL) mukaan määräytyviä eläketurvaa koskevia ehtoja. A katsoi, että Painatuskeskus Oy oli työnantajana velvollinen huolehtimaan siitä, että hänen työsuhteensa perusteella määräytyvä eläketurva oli vähintään samantasoinen VEL:n mukaan määräytyvien eläke-etujen kanssa, koska Painatuskeskus Oy oli työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tullut Valtion painatuskeskuksen sijaan siten, että työnantajalle kuuluneet velvollisuudet olivat välittömästi siirtyneet sille. Tämä merkitsi myös työsuhteen eläketurvaa koskevien ehtojen noudattamista. Painatuskeskus Oy:n velvollisuutena oli siten turvata VEL:n tasoisen eläketurvan säilyminen A:n työsuhteen ehtona esimerkiksi ostamalla riittävä lisävakuutus.

A katsoi, että hän oli ansainnut VEL:n täyden karttuma-ajan mukaisesti 66 prosentin suuruisen eläkkeen täyttäessään 63 vuotta. Painatuskeskuksen toimintaa jatkaneen Painatuskeskus Oy:n tuli huolehtia siitä, että eläke-etuudet tulivat eläkeiän, eläkkeen karttumaajan ja eläkekertymän osalta toteutumaan samantasoisina kuin VEL:ssä säädettiin. Myös mahdolliseen sairauseläkkeeseen tuli soveltaa samaa säännöstöä.

A korosti, että Painatuskeskus Oy:tä koskeneen yhtiöittämislainsäädännön valmistelun yhteydessä eduskunnassa oli edellytetty, että työntekijöiden eläke- ja muut työsuhdekysymykset tulisi järjestää sopimusteitse jo ennen painatuskeskuksen yhtiöittämistä. Painatuskeskus Oy:tä koskevan lain syntyhistoria osoitti, ettei lainsäätäjän tarkoitus ollut ollut puuttua Valtion painatuskeskuksen palveluksessa olleen henkilöstön eläkeoikeuksiin. Tarkoituksena oli päinvastoin ollut, että valtion palveluksesta ilman omia toimenpiteitä valtionyhtiön palvelukseen siirtyneen henkilöstön eläkeoikeudellinen asema määräytyi ennen 1.1.1993 vallinneen oikeustilan perusteella. Eläketurvan taso muodosti osapuolten välisen työsuhteen olennaisen ehdon, jota työnantaja ei yksipuolisesti voinut muuttaa riippumatta siitä, oliko eläke-ehdoista nimenomaisesti työsopimuksessa sovittu vai ainoastaan hiljaisesti todettu, että ne määräytyivät tietyn lainsäädännön mukaisesti. Painatuskeskus Oy:n velvollisuus huolehtia entisen tasoisen eläketurvan järjestämisestä oli määräytynyt jo ennen 1.1.1993 voimassa olleen työsopimuksen perusteella, eikä yhtiöittäminen ollut aikaansaanut muutosta työsopimuksen ehtoihin. Valtio oli aiemman työsuhteen aikana työnantajana sitoutunut VEL:n mukaiseen eläketasoon. VEL:iin perustuvat olennaiset eläke-edut olivat tulleet osaksi työsuhteen ehtoja eikä niitä voitu työnantajan yksipuolisin toimenpitein muuttaa. Työnantaja oli antanut työntekijöilleen aiheen luottaa siihen, että eläketurva tuli määräytymään tietyntasoisena. Kantaja oli muun muassa viitannut Valtion painatuskeskuksen työntekijöilleen jakamaan esitteeseen, jonka mukaan vanhuuseläkkeen sai henkilö, joka oli palvellut eläkeajaksi luettavassa tehtävässä vähintään yhden kuukauden ja täyttänyt työtä varten säädetyn eläkeiän 63 vuotta.

Tämän vuoksi A vaati vahvistettavaksi, että yhtiötä sitovin vaikutuksin A:n työsopimuksen ehtona oli eläketurvan määräytyminen samantasoisena kuin VEL:ssä oli säädetty, ja että yhtiö oli velvollinen huolehtimaan siitä, että työsuhteen osana olevat eläke-etuudet tulivat eläkeiän, eläkkeen karttuma-ajan ja eläkekertymän osalta toteutumaan samantasoisina kuin määräytyessä VEL:n perusteella.

Yhtiön vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.

Vastauksessaan yhtiö esitti, että sen kanssa ei ollut tehty mitään eläkettä tai eläketurvan määräytymistasoa koskevaa sopimusta. Työnantajana yhtiö ei ollut sitoutunut noudattamaan työsuhteen ehtona tietyntasoista eläketurvaa. Valtion toimiessa A:n työnantajana eläketurva oli määräytynyt lain mukaan VEL:n mukaisesti. Työnantajan muuttuessa osakeyhtiöksi eläketurva määräytyi lain mukaan työeläkelakien mukaisesti. Valtion painatuskeskuksen muuttuminen valtion laitoksesta yksityiseksi osakeyhtiöksi oli säädetty lailla. Painatuskeskuksen palveluksessa ollut henkilöstö oli siirtynyt perustettavan yhtiön palvelukseen osakeyhtiössä sovellettavin työehdoin. Kysymyksessä ei ollut ollut liikkeen luovutus, vaan lainsäädäntötoimi, jolla Valtion painatuskeskus oli muutettu osakeyhtiöksi. Uuden työnantajan palveluksessa eläke määräytyi TEL:n mukaisesti ja sen järjestämisestä vastasi uusi työnantaja. Mahdollisen lisäeläkkeen ottaminen oli sopimuksenvarainen asia. Asianosaisten välillä ei ollut tehty lisäeläketurvan järjestämisvelvollisuutta koskevaa sopimusta eikä sopimuksen syntymättä jäämistä voitu korvata oikeuden päätöksellä. A:n liikelaitoksen aikana ansaitsema eläkeoikeus oli säilynyt koskemattomana, mutta yhtiömuodon muuttamisen jälkeinen eläke karttui TEL:n mukaisesti. Kysymyksessä ei ollut ollut eläkkeen huonontaminen, vaan yhtiömuodon muutoksen jälkeen ansaittavien eläkeperusteiden muuttuminen.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 17.3.1994

Käräjäoikeus lausui, että A oli työskennellyt työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa 21.5.1963 alkaen ensin Valtioneuvoston kirjapainon ja sitomon, sittemmin Valtion painatuskeskuksen palveluksessa. Vuoden 1993 alusta A oli siirtynyt Painatuskeskus Oy:n palvelukseen. A:n eläketurva oli vuoden 1992 loppuun saakka määräytynyt VEL:n mukaisesti. Painatuskeskus Oy:n palveluksessa A oli siirtynyt 1.1.1993 alkaen TEL:n soveltamisalan piiriin.

Valtioneuvoston oikeudesta luovuttaa Valtion painatuskeskuksen hallinnassa oleva omaisuus perustettavalle valtionyhtiölle sekä yhtiön eräistä tehtävistä 11.12.1992 annetun ja 15.12.1992 voimaan tulleen lain (1234/92) 1 §:n mukaan valtio merkitsi osakeyhtiötä perustettaessa kaikki sen osakkeet. Lain 3 §:n mukaan osakkeista tuli valtion välittömässä omistuksessa ja hallinnassa olla määrä, joka oli yli puolet yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Valtion painatuskeskusta koskenut laki 15.8.1988 oli Valtion painatuskeskuksesta annetun lain kumoamisesta annetulla, 1.1.1993 voimaan tulleella lailla kumottu.

Riidanalaista oli, miten A:n siirtyminen Painatuskeskus Oy:n palvelukseen vaikutti hänen eläke-etuihinsa ja oliko työnantaja työsopimuksen osapuolena velvollinen huolehtimaan A:n eläke-etujen säilymisestä entisen tasoisina.

Riidatonta asiassa oli, että A oli siirtynyt Valtion painatuskeskuksen kanssa voimassa olevine työsuhdeehtoineen Painatuskeskus Oy:n palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä ja etteivät asianosaiset olleet tehneet sopimusta eläke-etujen säilymisestä VEL:n mukaisina.

Edellä mainitussa Valtion painatuskeskuksen yhtiöittämistä koskeneessa laissa ei ollut mainintaa henkilöstön eläke-eduista. Valtiovarainvaliokunta oli lakiehdotusta koskevassa mietinnössään yksimielisesti edellyttänyt, että hallituksen esityksessä tarkoitetussa valtionlaitoksen yhtiöittämisessä olisi tullut järjestää työntekijöiden eläke- ja muut työsuhdekysymykset sopimusteitse jo ennen yhtiöittämistä (VaVM N:o 72/1992 vp). Käsitellessään lakiehdotusta eduskunnan perustuslakivaliokunta oli esittänyt, että painatuskeskuksen työntekijöiden eläke- ja muut työsuhdekysymykset olisi tullut järjestää sopimusteitse jo ennen yhtiöittämistä.

Siirtyvän henkilöstön eläkeoikeudellinen asema oli tulkinnanvarainen, kuten perustuslakivaliokunta oli lausunnossaan todennut. Toisaalta voitiin katsoa, että valtio työnantajana oli valtionyhtiön palvelukseen siirtyvään henkilöstöön nähden sitoutunut jo aiemman työsuhteen aikana VEL:n mukaiseen eläketasoon ja että näitä osaksi työsuhteen ehdoiksi tulleita olennaisia eläke-etuja ei voitaisi kuin lähinnä sopimuksella muuttaa. Toisaalta taas voitiin katsoa perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti, että henkilöstön eläkeoikeudellinen asema määräytyi yhtiöittämisestä alkaen TEL:n mukaisesti, koska muusta ei ollut sovittu (1992 vp - Va VM72-HE 169).

VEL oli A:n kohdalla eläkeiän, eläkkeen karttumaajan sekä eläkekertymän osalta edullisempi kuin työntekijäin eläkelaki. A:n työsuhteen kesto ja hänen ikänsä (s. 1942) huomioon ottaen siirtyminen TEL:n piiriin oli olennaisesti heikentänyt hänen eläke-etuuksiaan. Siitä seikasta, etteivät A ja yhtiö olleet sopineet eläketurvan tasosta, ei voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, ettei työnantaja ollut velvollinen järjestämään entisen tasoista eläketurvaa. Käräjäoikeus katsoi, että kun sopimusta osapuolten välillä ei ollut tehty, A:n eläke-etuudet tuli turvata kohtuuden mukaan niin, etteivät ne olennaisesti huonontuneet. Käräjäoikeus katsoi tämän velvollisuuden olevan työnantajalla ensiksikin sen vuoksi, että organisaatiomuutoksesta huolimatta valtio omisti Painatuskeskus Oy:n osakkeet ja toiseksi sen vuoksi, että A oli perustellusti voinut olettaa eläke-etuuksiensa valtion palveluksessa ollessaan tulevan määräytymään VEL:n mukaisesti.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että A:n työsuhteen ehdoksi oli kysymyksessä olevassa tapauksessa tullut VEL:n tasoinen eläketurva ja että yhtiö oli velvollinen huolehtimaan siitä, että sen palveluksessa A:lle turvattiin VEL:n vastaavat eläke-etuudet.

Tämän vuoksi käräjäoikeus vahvisti yhtiötä sitovasti A:n työsopimuksen ehtona olleen eläketurvan määräytyvän samantasoisena kuin mitä oli valtion eläkelaissa ja että yhtiö oli velvollinen huolehtimaan siitä, että A:n työsuhteen osana olleet eläke-etuudet tulivat eläkeiän, eläkkeen karttuma-ajan ja eläkekertymän osalta toteutumaan samantasoisina kuin jos ne määräytyisivät valtion eläkelain perusteella.

Helsingin hovioikeuden tuomio 12.1.1995

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että A oli kanteessa ilmoitetuin tavoin ollut vuodesta 1963 lähtien ensin Valtioneuvoston kirjapainon ja sitomon, sittemmin Valtion painatuskeskuksen palveluksessa. Valtion painatuskeskus oli yhtiöitetty 1.1.1993 Painatuskeskus Oy:ksi ja A oli siirtynyt yhtiön palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä.

Valtion painatuskeskuksen muuttamisesta valtionlaitoksesta valtionyhtiöksi oli säädetty lailla (1234/92). Hallituksen esityksen (HE 169/92) perustelujen esityksen henkilöstövaikutuksia selvittelevässä osassa oli lausuttu seuraavasti: "Tarkoituksena on, että painatuskeskuksen palveluksessa oleva henkilöstö siirtyy perustettavan yhtiön palvelukseen osakeyhtiössä sovellettavin työehdoin. Valtio vastaa henkilöstön eläketurvasta luovutuspäivään saakka. Liiketoiminnan aloituspäivästä lukien osakeyhtiö järjestäisi valtion palveluksesta siirrettävien henkilöiden eläketurvan. Yhtiö vastaisi henkilöstönsä kaikista eläkekustannuksista mukaan lukien mahdollisen lisäeläketurvan."

Hallituksen esitys oli viimeistelty valtiovarainministeriössä. Ministeriön asettaman Valtion painatuskeskuksen yhtiöittämistä selvittäneen työryhmän muistiossa (8.5.1992) oli todettu tarkoituksena olleen, että painatuskeskuksen henkilöstö siirtyi osakeyhtiön palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä. Henkilöstön eläketurvasta luovutuspäivään saakka vastasi valtio ja liiketoiminnan aloituspäivästä lukien siitä vastaisi yhtiö TEL:n perusehtojen mukaisella eläketurvalla. Muutoksen oli todettu merkitsevän henkilöstön eläke-etujen kaventumista, jollei lisäeläketurvaa järjestetty erillisin vakuutuksin. Työryhmä oli edelleen todennut, että valtiovarainministeriön yhtiöittämistyöryhmä oli pohtinut henkilöstön asemaa yhtiöittämistilanteessa ja että työryhmän muistiossa (VM 1991:21) oli esitetty mahdollista eläkekompensaatiota koskevat periaatteet.

Edellä mainitun yhtiöittämistyöryhmän muistiossa (VM 1991:21) oli todettu, että liiketoiminnan luovutuksen yhteydessä yleensä varattiin työntekijälle mahdollisuus jatkaa työsuhdettaan uuden työnantajan palveluksessa niin sanottuna vanhana työntekijänä ja että käsitteellä vanha työntekijä tarkoitettiin tässä yhteydessä käytännössä sitä, että jos uudessa työsuhteessa jonkun etuuden määräytymiseen vaikutti työsuhteen pituus, myös entisen työnantajan palveluksessa suoritettu aika luettiin hyväksi. Edelleen muistiossa oli lausuttu, että valtion palveluksessa olevien eläketurva määräytyi VEL:n mukaisesti. Sen soveltaminen lakkasi, kun työntekijä siirtyi valtion palveluksesta uuden yrityksen palvelukseen. Uuden työnantajan palveluksessa eläke määräytyi TEL:n mukaisesti. Sen järjestämisestä vastasi uusi työnantaja. Ehdotuksena valtion liiketoiminnan yhtiöittämisen ja myymisen yhteydessä noudatettaviksi periaatteiksi työryhmän muistiossa oli lausuttu, että valtion työnantajavastuu oli samanlainen kuin muillakin työnantajilla. Valtion liiketoimintaa yhtiöitettäessä tai myytäessä tapahtui aina juridinen omistajanvaihdos, jolloin vaihdoksen yhteydessä siirtyvän henkilöstön valtion palvelussuhde lakkasi ja henkilöstö siirtyi uuden yrityksen palvelukseen uudessa yrityksessä sovellettavin työehdoin. Yleisperiaatteena oli pidettävä sitä, ettei valtio budjettirahoituksen kautta osallistunut siirtyvän henkilöstön etujen järjestelyistä uudessa yrityksessä mahdollisesti aiheutuviin lisäkustannuksiin. Lähellä eläkeikää olevien työntekijöiden kannalta yhtiöittämisen tapahtuessa ongelman muodostivat valtion alempi eläkeikä ja eläkkeen korkeampi karttuma. Näiden työntekijöiden kohdalla saattoi olla kohtuullista, että muutoksen vaikutusta pehmennettiin. Mahdollinen eläke-edun muutoksen tasaaminen jäi käytännössä uuden omistajan tehtäväksi. Valtion osallistumista näihin kustannuksiin voitiin joissakin tilanteissa pitää perusteltuna. Jos valtio osallistui lisäkustannusten tasaamiseen, se sovittiin toteutettavaksi yhtiöittämisjärjestelyn tai kaupanteon yhteydessä.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta, jossa hallituksen esitystä lainsäädännöksi Valtion painatuskeskuksen muuttamisesta valtionyhtiöksi valmistelevasti oli käsitelty, oli antamassaan mietinnössä (VaVM n:o 72/92) kohtuullisuussyistä johtuen ja kiinnittäen huomiota tuolloin tehtyyn tulopoliittiseen ratkaisuun sille lausunnon antaneen perustuslakivaliokunnan tavoin edellyttänyt, että työntekijöiden eläke- ja muut etuudet tulisi järjestää sopimusteitse jo ennen yhtiöittämistä.

Eduskunnan vastaukseen, jolla hallituksen esitys muuttamattomana hyväksyttiin, sisältyi vastaavanlainen ponsi.

Eräissä aikaisemmin annetuissa vastaavanlaista muutostilannetta säätelevissä laeissa, muun muassa Postipankki Oy:tä koskevassa laissa (972/87), oli säädetty, että valtion liikelaitoksen palveluksesta valtionyhtiön palvelukseen siirtynyt henkilö säilytti hänellä valtion palveluksessa olleen eläketurvansa sellaisena, että se oli vähintään sen suuruinen kuin se olisi ollut, jos hänen palveluksensa valtion liikelaitoksessa olisi jatkunut aina eläketapahtumaan asti.

Painatuskeskus Oy:n perustamista koskeneen lain eduskuntakäsittelyn pohjana oli siis ollut hallituksen esitys, jonka mukaan Valtion painatuskeskuksen palveluksessa oleva henkilöstö siirtyisi perustettavan yhtiön palvelukseen osakeyhtiössä sovellettavin työehdoin valtion vastatessa henkilöstön eläketurvasta luovutuspäivään saakka, osakeyhtiö järjestäisi liiketoiminnan aloituspäivästä lukien henkilöstönsä eläketurvan ja vastaisi kaikista eläkekustannuksista mukaan lukien mahdollisen lisäeläketurvan. Toisin kuin Postipankki Oy:stä annetussa laissa ja eräissä muissa yhtiöittämistilanteissa ei tässä yhteydessä ollut säädetty VEL:n mukaisten tai sen tasoisten eläke-etujen turvaamisesta. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnankin kannanotoista ilmeni nimenomaan, että siirtyvän henkilöstön eläkeoikeudellista asemaa oli pidetty tulkinnanvaraisena ja katsottu, että eläke-edut joissakin tapauksissa saattoivat heikentyä kohtuuttomasti, jos henkilöstön asema yhtiöittämisestä alkaen määräytyi TEL:n mukaisesti. Kysymys oli kuitenkin tarkoituksella jätetty perustettavan yhtiön ja henkilöstön välisen mahdollisen sopimuksen varaan ottamatta lakiin eläke-etujen säilyttämistä koskevaa erityismääräystä. Sopimusta ei ollut solmittu. Yhtiöllä ei, huomioon ottaen lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevä lainsäätäjän tarkoitus ja verrattaessa sitä aikaisempaan yhtiöittämislainsäädäntöön, voitu katsoa olleen nyt kysymyksessä olevaan yhtiöittämistä koskevaan erityislakiin perustuvaa velvollisuutta huolehtia kanteessa tarkoitetun eläketurvan toteutumisesta. Kun asiasta oli erikseen säädetty lailla, ei A:lla voitu katsoa olleen siihen myöskään muuhun lakiin perustuvaa oikeutta. Kanne oli sen vuoksi hylättävä.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen.

Eri mieltä ollut sijaisjäsen, viskaali Ilveskoski lausui, että valtion oikeudesta luovuttaa Valtion painatuskeskuksen hallinnassa oleva omaisuus perustettavalle valtionyhtiölle sekä eräistä yhtiön tehtävistä annettua lakia (1234/92) koskevista lainvalmisteluasiakirjoista, etenkin valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä (n:o 72/1992) ja siihen liittyvästä perustuslakivaliokunnan lausunnosta oli todettavissa, että valtion on työnantajana katsottu Painatuskeskus Oy:n palvelukseen siirtyvään henkilöstöön nähden sitoutuneen jo aiemman työsuhteen aikana VEL:n mukaiseen eläketasoon ja että mainittuun eläkelakiin perustuneet olennaiset eläke-edut olisivat tulleet osaksi työsuhteen ehtoja sekä että sanotut edut olisi jo ennen valtion yksipuolisella toimenpiteellä suorittamaa yhtiöittämistä ollut perusteltua järjestää sopimusteitse.

Edellä mainittuun yhtiöittämislakiin ei kuitenkaan ollut otettu työntekijöiden eläkkeen määräytymistä koskevaa säännöstä eikä siitä ollut asianosaisten kesken muutoinkaan sovittu. Huomioon ottaen myös viimeaikaisen oikeuskäytännön (KKO 1991:186) VEL:n mukaiset eläkeehdot olivat A:n työskenneltyä Valtion painatuskeskuksen palveluksessa tulleet suulliseen työsopimukseen perustuvana työsuhteen ehdoiksi. A:lla oli ollut perusteltu aihe luottaa hänen tulevaan eläkkeeseensä sovellettavan jatkossakin VEL:n mukaisia etuuksia. Kun yhtiöittämistä koskevassa laissa ei ollut työsuhteen ehdoksi muodostuneita eläke-ehtoja koskevia määräyksiä, yhtiö ei niiden osalta tällä perusteella vapautunut työnantajavastuustaan ja kysymyksessä olevaan oikeussuhteeseen oli sovellettava muutoin voimassa olevia työoikeudellisia säädöksiä ja oikeusperiaatteita.

Työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan työnantajan liikettä luovuttaessa siirtyivät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle. Vaikka kysymys ei suoranaisesti ollutkaan edellä mainitun lainkohdan tarkoittamasta omistajanvaihdoksesta, valtio oli kuitenkin yksipuolisella organisaatiomuutokseksi katsottavalla toimenpiteellään luovuttanut harjoittamansa liiketoiminnan perustamalleen itsenäiselle erilliselle osakeyhtiölle, vaikka valtio ainakin sen toiminnan alkuvaiheessa tuli omistamaan koko osakekannan. Valtiovarainministeriön asettaman Valtion painatuskeskuksen yhtiöittämistä selvittäneen työryhmän muistiossa (1991/21) oli nimenomaan aikanaan todettu, että mahdollinen eläke-edun tasaaminen jäi käytännössä uuden omistajan tehtäväksi. Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen yhtiö, vaikka se olikin velvollinen järjestämään työntekijöidensä eläkkeet TEL:n edellyttämällä tavalla, oli uutena omistajana otettuaan A:n palvelukseensa niin sanottuna vanhana työntekijänä, velvollinen huolehtimaan siitä, että A sai hänen työsuhteensa osana olleet eläke-edut saman tasoisina hyväkseen kuin ne määräytyisivät kulloinkin voimassa olevan VEL:n perusteella. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla Ilveskoski ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

A on ollut vuodesta 1963 lähtien työsuhteessa Valtion painatuskeskuksen ja sen edeltäjän palveluksessa, jolloin hänen eläketurvansa on määräytynyt valtion eläkelain mukaan.

Valtioneuvoston oikeudesta luovuttaa Valtion painatuskeskuksen hallinnassa oleva omaisuus perustettavalle valtionyhtiölle sekä yhtiön eräistä tehtävistä 11.12.1992 annetun, 15.12.1992 voimaan tulleen lain (1234/92) ja Valtion painatuskeskuksesta annetun lain kumoamisesta 11.12.1992 annetun, 1.1.1993 voimaan tulleen lain (1235/92) nojalla valtion liikelaitoksena toiminut Valtion painatuskeskus on lakkautettu sekä sen sitoumukset, liiketoiminta ja hallinnassa ollut valtion omaisuus ovat 1.1.1993 siirtyneet perustetulle osakeyhtiölle. Tämän johdosta A on Painatuskeskus Oy:n työntekijänä tullut työntekijäin eläkelain soveltamispiiriin.

Hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei edellä mainituista erityislaeista voida tulkita johtuvan, että Painatuskeskus Oy:llä olisi velvollisuus huolehtia kanteessa tarkoitetun eläketurvan toteutumisesta.

Valtion painatuskeskus ei ole sitoutunut järjestämään A:lle valtion eläkelain mukaista eläketurvaa. Eläkeeduista ei ole muutoinkaan, esimerkiksi eduskunnan asian yhteydessä ponnessaan edellyttämin tavoin sovittu. Pelkästään sen johdosta, että Valtion painatuskeskus on työnantajana noudattanut tiettyä työntekijän eläke-edut säädellyttä lakia, eläke-etujen toteuttaminen kaikissa tapauksissa tuon lain tasoisina ei ole tullut A:n ja Valtion painatuskeskuksen välisen työsopimuksen ehdoksi. Painatuskeskus Oy ei siten ole vastuussa A:n eläke-etujen säilymisestä valtion eläkelain mukaisella tasolla.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.