KKO:1996:139
- Keywords
- Oikeudenkäyntimenettely, Muutoksenhaku
- Year of case
- 1996
- Date of Issue
- Register number
- R 95/1354
- Archival record
- 4610
- Date of presentation
Ään.
Alioikeus hyväksyi virallisen syyttäjän ensisijaisen syytteen eikä niin ollen lausunut toissijaisesta syytteestä. Vain syytetty valitti hovioikeuteen. Hovioikeudella oli oikeus käsitellä juttua myös toissijaisen syytteen osalta, vaikkei syyttäjä ollut vedonnut siihen vastatessaan syytetyn valituksessa esitettyihin ensisijaista syytettä koskeviin muutosvaatimuksiin.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Syyte Ylivieskan käräjäoikeudessa
Virallinen syyttäjä kertoi käräjäoikeudessa muun ohella, että A oli yhdessä ja yksissä tuumin B:n kanssa päästyään tuntemattomalla tavalla sisälle C Oy:n liikerakennukseen anastanut sieltä asianomistajan ilmoituksen mukaan erilaista omaisuutta yhteensä 94 769 markan arvosta. Sen vuoksi ja koska anastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja teko myös kokonaisuutena arvostellen oli törkeä, syyttäjä ja C Oy vaativat A:lle rangaistusta törkeästä varkaudesta.
Toissijaisesti syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä kätkemisrikoksesta, koska A oli ottanut huostaansa ja ryhtynyt omaisuuteen, vaikka oli tiennyt sen varkausrikoksella saaduksi. Kätkemisrikoksen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 24.11.1994
Käräjäoikeus lausui tuomiossaan mainituilla perusteilla selvitetyksi, että A ja B olivat 11.10.1994 vastaisena yönä Oulaisissa yhdessä ja yksissä tuumin, päästyään tuntemattomalla tavalla sisälle C Oy:n liikerakennukseen, anastaneet sieltä erilaista omaisuutta yhteensä 94 769 markan arvosta. Anastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n tältä osin rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla törkeästä varkaudesta sekä määräsi hänelle tästä ja eräistä muista A:n syyksi lukemistaan rikoksista yhteisen 1 vuoden vankeusrangaistuksen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin vapaudenmenetystä vastaavat 4 päivää. Lisäksi A:lle aikaisemmin määrätty ehdollinen vankeusrangaistus määrättiin täytäntöönpantavaksi. Edelleen käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan yhteisvastuullisesti eräiden muiden henkilöiden kanssa C Oy:lle korvauksia.
Käsittely Vaasan hovioikeudessa
A valitti hovioikeuteen vaatien muun ohella, että syyte törkeästä varkaudesta hylätään. Virallinen syyttäjä vastasi A:n valitukseen ja vaati, että valitus hylätään perusteettomana. Hovioikeuden kehotuksesta virallinen syyttäjä täydensi vastaustaan. Täydennyksessään syyttäjä ilmoitti, että hän oli vastauksessaan tarkoittanut ilmoittaa myös käräjäoikeudessa esittämänsä vaihtoehtoisen syytteen olevan voimassa hovioikeudessa ja että hän siis sen mukaisesti vaati vaihtoehtoisesti A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä kätkemisrikoksesta.
Hovioikeus varasi lisäksi C Oy:lle tilaisuuden vastata A:n valitukseen. Yhtiö ei vastannut.
Hovioikeus varasi edelleen A:lle tilaisuuden antaa lausunto virallisen syyttäjän vastauksen täydentämisen johdosta. A huomautti lausunnossaan, että virallinen syyttäjä ei ollut A:n valitukseen vastatessaan vaatinut rangaistusta vaihtoehtoisen syytteen perusteella. Näin ollen A katsoi, ettei häntä voitu tuomita rangaistukseen törkeästä kätkemisrikoksesta.
Hovioikeuden tuomio 29.9.1995
Hovioikeus, joka hylkäsi ensisijaisen syytteen törkeästä varkaudesta, lausui törkeää kätkemisrikosta koskevasta syytteestä, että virallinen syyttäjä oli käräjäoikeudessa vaihtoehtoisesti vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä kätkemisrikoksesta. Vastatessaan A:n valitukseen virallinen syyttäjä ei ollut lausunut vaihtoehtoisesta syytteestä mitään. Tämän vuoksi oli jäänyt epäselväksi, oliko hänellä ollut edelleen tarkoitus vedota tähän syytteeseen. Hovioikeus oli nojautuen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 ja 3 §:n säännöksiin kehottanut virallista syyttäjää täydentämään vastaustaan tältä osalta. Täydennyksessä virallinen syyttäjä oli vaihtoehtoisesti vaatinut rangaistusta törkeästä kätkemisrikoksesta, joten hovioikeus oli voinut ottaa käsiteltäväkseen myös tämän syytteen.
Kun käräjäoikeus oli tuominnut A:n rangaistukseen törkeästä varkaudesta, sen ei ollut tarvinnut ottaa kantaa vaihtoehtoiseen syytteeseen törkeästä kätkemisrikoksesta. Kun hovioikeus oli nyt hylännyt syytteen törkeästä varkaudesta, hovioikeus ei voinut ensimmäisenä oikeusasteena ottaa suoraan käsiteltäväkseen syytettä törkeästä kätkemisrikoksesta, vaan tämä syyte oli ensiksi käsiteltävä käräjäoikeudessa. Sen vuoksi asia oli palautettava käräjäoikeuteen tämän syytteen ja siihen perustuvien vaatimusten käsittelemistä varten.
Sen vuoksi hovioikeus, joka muilta tutkimiltaan osin määräsi A:lle yhteisen vankeusrangaistuksen, palautti asian käräjäoikeuteen vaihtoehtoisen syytteen (törkeä kätkemisrikos 11.10.1994 vastaisena yönä) ja siihen liittyvien muiden vaatimusten tutkimiseksi.
Viskaali Loukusan mietintö törkeää varkautta koskevan syytteen (kohta 9) osalta kuului:
Hovioikeus todennee vaihtoehtoisen syytteen osalta seuraavaa:
Virallinen syyttäjä on käräjäoikeudessa vaihtoehtoisesti vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä kätkemisrikoksesta. Vastatessaan A:n valitukseen virallinen syyttäjä ei ole lausunut mitään vaihtoehtoisesta syytteestä. Kun virallinen syyttäjä ei ollut vastauksessaan saattanut hovioikeuden tutkittavaksi syytettä törkeästä kätkemisrikoksesta, hovioikeus ei ottane viran puolesta tutkittavaksi, onko A syyllistynyt törkeän varkauden sijasta törkeään kätkemisrikokseen.
Virallisen syyttäjän vastausajan jälkeen hovioikeudelle toimittamaa täydennystä, jossa hän on vedonnut vaihtoehtoiseen syytteeseen, ei otettane huomioon.
Muiden kohtien ja rangaistusseuraamuksen sekä korvausvelvollisuuden osalta viskaali Loukusa antoi hovioikeuden tuomiosta ilmenevän ratkaisuehdotuksen.
Hovioikeuden jäsen Nordström hyväksyi esittelijän mietinnön.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty. Valituksessaan A on vaatinut, että vaihtoehtoinen syyte törkeästä kätkemisrikoksesta jätetään tutkimatta.
Virallinen syyttäjä on antanut pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.11.1996
Perustelut
Virallinen syyttäjä on vaatinut käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta ensisijaisesti törkeästä varkaudesta ja vaihtoehtoisesti törkeästä kätkemisrikoksesta.
Asiassa on arvioitavana kysymys siitä, onko hovioikeus voinut, hylättyään ensisijaisen syytteen, ottaa käsiteltäväkseen vaihtoehtoisen syytteen, kun virallinen syyttäjä oli hovioikeudessa vaatinut sen mukaisesta teosta A:lle rangaistusta vasta hovioikeuden kehotuksesta antamassaan täydennyksessä A:n valituksen johdosta antamaansa vastaukseen. Tältä osin Korkein oikeus lausuu seuraavaa:
Virallisen syyttäjän käräjäoikeudessa esittämät ensisijainen syyte ja vaihtoehtoinen syyte ovat koskeneet samaa tekokokonaisuutta. Käräjäoikeuden tuomittua A:n ensisijaisen syytteen mukaisesta teosta käräjäoikeudella ei ole ollut aihetta lausua vaihtoehtoisesta syytteestä. Vaikka A onkin hakenut muutosta vaatien tältä osin vain, että syyte törkeästä varkaudesta hylätään, on hovioikeudessa ollut kyse käräjäoikeudessa alkaneen oikeudenkäynnin jatkamisesta. Oikeudenkäynti hovioikeudessa on siten käsittänyt myös jo käräjäoikeudessa esitetyn vaihtoehtoisen syytteen.
Tämän vuoksi hovioikeus on voinut käsitellä juttua myös törkeän kätkemisrikoksen osalta. Näin tehdessään hovioikeus on jutun prosessuaalisen tilan pohjalta sekä ottaen huomioon asianosaisten oikeussuojan tarpeen ja tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat joutunut päättämään siitä, onko ja missä laajuudessa asianosaisia vielä kuultava vaihtoehtoisesta syytteestä, sekä siitä, onko juttu ratkaistava hovioikeudessa vai palautettava käräjäoikeuteen. Hovioikeudella on niin ollen ollut valta tehdä ne ratkaisut, jotka se on tehnyt.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Nuorempi oikeussihteeri Vesanen: A on hakenut hovioikeudessa muutosta, siltä osin kuin nyt on kysymys, vaatien, että syyte törkeästä varkaudesta hylätään.
Virallinen syyttäjä on vastauksessaan A:n valitukseen vaatinut vain, että valitus hylätään, koska A ei ollut esittänyt sellaisia syitä, joiden perusteella olisi aihetta muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä.
Hovioikeus on pyytänyt viralliselta syyttäjältä vastauksen kysymykseen, oliko virallinen syyttäjä tarkoittanut vastauksessaan vedota myös vaihtoehtoiseen syytteeseen, ja millä perusteilla ja mihin näyttöön vedoten. Vastauksessaan virallinen syyttäjä on muun ohella lausunut katsoneensa, että hänen käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimus oli sellaisenaan voimassa myös hovioikeudessa käsittäen myös vaihtoehtoisen syytteen törkeästä kätkemisrikoksesta ja että käräjäoikeudessa esitetyt seikat olivat näyttönä myös törkeän kätkemisrikoksen osalta.
Hovioikeus on todennut, että virallinen syyttäjä oli vastauksensa täydennyksessä vaihtoehtoisesti vaatinut rangaistusta törkeästä kätkemisrikoksesta, joten hovioikeus on katsonut voivansa ottaa käsiteltäväkseen myös tämän syytteen.
Virallinen syyttäjä oli esittänyt törkeää kätkemisrikosta koskevan vaihtoehtoisen syytteen jo alioikeudessa. Vetoamisessa vaihtoehtoiseen syytteeseen hovioikeudessa on ollut kysymys vain alioikeudessa jo esitetyn oikeustosiseikaston saattamisesta lailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi hovioikeudessa. Ottaen huomioon, ettei voimassa olevaan lainsäädäntöön sisälly kieltoa mainitunlaiseen vetoamiseen eikä tällaista kieltoa ole myöskään johdettavissa syytetyn etua koskevista periaatteista, virallisella syyttäjällä olisi ollut lähtökohtainen oikeus vedota vaihtoehtoiseen syytteeseen vielä vastauksessaan hovioikeudelle.
Virallinen syyttäjä ei ole kuitenkaan vedonnut vaihtoehtoiseen syytteeseen vastauksessaan, vaan vasta hovioikeuden kehotuksesta antamassaan täydennyksessä vastaukseen. Mahdollisuudesta vedota vaihtoehtoiseen syytteeseen vielä vastausta täydennettäessä Korkein oikeus todennee seuraavaa:
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:n mukaan hovioikeus voi tarvittaessa varata vastauksen antajalle tilaisuuden hovioikeuden määräämässä ajassa täydentää vastausta. Laista tai sen säätämiseen johtaneista esitöistä ei ilmene, voidaanko vastausta täydennettäessä vielä esittää sellaisia uusia vaatimuksia, joita ei ollut esitetty varsinaisessa vastauksessa.
Valituksen osalta valituksen täydentämistä koskevan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 79/1993 vp. s. 24) mukaan valituksen täydentämiskehotus tulisi antaa, jos valituksen täydentäminen on oikeudenkäynnin jatkamiseksi tarpeen. Täydentämiskehotus tulisi antaa paitsi muutoksenhakemuksessa olevien muodollisten puutteiden korjaamiseksi myös silloin, kun valituksessa ei ole ilmoitettu kaikkia asian käsittelyn ja ratkaisemisen kannalta tarpeellisia seikkoja. Hallituksen esityksen mukaan valituksen täydentäminen on oikeudenkäynnin jatkamiseksi käytännössä tarpeen silloin, kun muutoksenhakemuksesta ei käy ilmi, millä perusteilla valittaja katsoo alioikeuden tuomion perustelut virheellisiksi. Niin ikään täydentämiskehotus tulisi antaa, kun valittaja ei ole ilmoittanut, mihin todisteisiin hän alioikeuden suorittamaa näytön arviointia arvostellessaan haluaa nojautua tai mitä hän kullakin ilmoittamallaan todisteella haluaa näyttää toteen, sekä silloin, kun valittaja ei ole valitukseensa liittänyt niitä kirjallisia todisteita, joita ei ole esitetty alioikeudessa, mutta joihin hän valituksessaan nojautuu.
Hallituksen esityksen perusteluissa tältä osin mainitut esimerkit koskevat siten puutteita jo tehdyssä muutoksenhakemuksessa. Sen sijaan esitöistä ei saa tukea sille käsitykselle, että muutoksenhakija voisi vielä valitusta täydentäessään esittää vaatimuksia, joita hän ei ollut esittänyt valituksessaan.
Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 20 §:ssä säädetään niistä seikoista, jotka vastauksessa on ilmoitettava. Mainituista säännöksistä ilmenee, että vastaus on tarkoitettu annettavaksi nimenomaan valittajan muutosvaatimusten johdosta. Tämän vuoksi on perusteltua lähteä siitä, että vastaukseen ja sen täydentämiseen sovelletaan samanlaisia periaatteita kuin valitukseen ja sen täydentämiseen. Näin ollen myöskään vastausta täydennettäessä ei enää voida esittää sellaisia uusia itsenäisiä vaatimuksia, kuten vetoamista vaihtoehtoiseen syytteeseen, joita ei ole esitetty valitukseen vastattaessa.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeus olisi saanut pyytää viralliselta syyttäjältä vastausta kysymykseen, tarkoittiko syyttäjä vedota myös vaihtoehtoiseen syytteeseen. Tämän vuoksi hovioikeuden olisi tullut antaa lausunto vain A:n valituksessa ja virallisen syyttäjän vastauksessa tarkoitetusta törkeää varkautta koskevasta syytteestä.
Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus muuttanee hovioikeuden tuomiota siten, että vaihtoehtoista syytettä törkeästä kätkemisrikoksesta (tekoaika 11.10.1994 vastainen yö) koskevat lausumat poistetaan.
Muilta osin asia ei ole ollut Korkeimman oikeuden tutkittavana.
Oikeusneuvos Wirilander: Hyväksyn mietinnön.
Oikeusneuvos Haarmann: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Wirilander.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Nieminen sekä lautamiehet Sorvisto, Uusitalo ja Kolppanen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Kuusimäki, Latvala ja Nordström (eri mieltä). Esittelijä Pirkko Loukusa (mietintö).
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Haarmann (eri mieltä), Wirilander (eri mieltä), Hidén ja Kivinen. Esittelijä Kari Vesanen (mietintö).