23.10.1996

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Hellas-Piano Oy kertoi PSP-rahoitus Oy:tä (rahoittaja) vastaan ajamassaan kanteessa, että rahoittajan ja Huolintarengas Oy:n välillä oli solmittu sopimus laskusaatavien rahoittamisesta. Sopimus oli päivätty 5.12.1990 ja 11.1.1991. Sopimuksen mukaan rahoituksen enimmäismäärä oli 4 500 000 markkaa, kuitenkin enintään 65 prosenttia rahoituksen perusteeksi hyväksyttyinä olevien maksamattomien laskujen yhteismäärästä. Sopimuksen mukaan Huolintarengas Oy sitoutui siirtämään rahoittajalle ja toissijaisesti Postipankki Oy:lle rahoittajan tähän sopimukseen perustuvien saatavien vakuudeksi kaikki laskusaatavansa.

Hellas-Piano Oy oli 26.4.1992 tuonut ostamansa kolme flyygeliä kahtena lähetyksenä Ruotsista Suomeen. Huolitsijana oli toiminut Huolintarengas Oy. Huolintarengas Oy oli laskuttanut Hellas-Piano Oy:tä kahdella 8.5.1992 päivätyllä laskulla verotuspäätöksestä, liikennemaksusta, tietoliikennekuluista, huolintavakuutuksesta, maksupalvelupalkkiosta ja liikevaihtoverosta yhteensä 35 990 markkaa. Laskuissa oli maininta siitä, että kyseiset saatavat oli rahoittajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella sitovasti siirretty rahoittajalle ja toissijaisesti Postipankki Oy:lle. Hellas-Piano Oy oli maksanut laskut PSP-rahoitus Oy:lle 24.6.1992. Huolintarengas Oy oli asetettu konkurssiin 7.8.1992. Tullimaksuja, tuonnin tasausveroa ja liikevaihtoveroa ei ollut maksettu tullilaitokselle, vaan Turun piiritullikamari oli 17.9.1992 päivätyllä kirjeellä vaatinut Hellas-Piano Oy:ltä tullilain (573/78) 44 §:n nojalla toimituksiin liittyviä tullimaksuja, tuonnin tasausveroa ja liikevaihtoveroa tullauspäätöksissä mainitut 35 103 markkaa. Tämän määrän Hellas-Piano Oy oli 1.10.1992 päivätyllä kirjeellään vaatinut PSP-rahoitus Oy:tä palauttamaan sille.

PSP-rahoitus Oy:n oli tullut havaita, että rahoitus koski sellaisia saatavia, jotka eivät kuuluneet Huolintarengas Oy:lle vaan pääosin valtiolle, eikä PSP-rahoitus Oy ollut siten voinut ottaa vilpittömässä mielessä vastaan Hellas-Piano Oy:n maksusuorituksia.

Jos katsottaisiin, että PSP-rahoitus Oy olisi vapautunut tilityksestä tai rahojen palautusvelvoitteestaan siltä osin kuin kyseisten laskujen nojalla oli edellä mainitun rahoitussopimuksen mukaisesti myönnetty luottoa Huolintarengas Oy:lle, oli joka tapauksessa 35 prosenttia maksetuista varoista eli 12 596,50 markkaa jäänyt PSP-rahoitus Oy:lle perusteettomasti. PSP-rahoitus Oy ei ollut voinut saada ainakaan näihin varoihin parempaa oikeutta kuin Huolintarengas Oy Hellas-Piano Oy:n asiamiehenä.

Mainituin perustein ja maksettuaan 17.5.1993 tullihallitukselle sen vaatimuksen mukaiset 35 103 markkaa Hellas-Piano Oy vaati, että PSP-rahoitus Oy velvoitetaan palauttamaan sille 35 021 markkaa tai toissijaisesti vähintään 12 596,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.11.1992 lukien.

Vastaus

PSP-rahoitus Oy kiisti kanteen seuraavilla perusteilla:

1) PSP-rahoitus Oy ei ollut tullilain mukaan vastuussa tullin suorittamisesta.

2) PSP-rahoitus Oy ei vastannut tavaranhaltijan asiamiehen sopimuksen vastaisesta menettelystä.

3) Koska konkurssipesä ei ollut palautusvelvollinen, ei myöskään PSP-rahoitus Oy:llä voinut olla palautusvelvollisuutta.

4) Kyseessä oli ollut Huolintarengas Oy:n saatava asiakkaaltaan, mistä oli erotettava tullin saatava Huolintarengas Oy:ltä.

Raastuvanoikeuden päätös 16.9.1993

Raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että Hellas-Piano Oy oli antanut Huolintarengas Oy:lle laskujen perusteena olevat toimeksiannot. Hellas-Piano Oy:n PSP-rahoitus Oy:lle maksamat laskut käsittivät muun muassa tullimaksuja. Tullilain 44 §:n mukaan tullin suorittamisesta vastasi tavaranhaltija. Sama vastuu oli myös huolitsijalla ja sillä, joka muutoin oli tulliselvittänyt tavaran tai jonka hallusta tullaamaton tavara oli kuljetuksen tai säilytyksen aikana kadonnut.

Kysymyksessä olevat laskut oli pätevästi siirretty PSPrahoitus Oy:lle ennen konkurssin alkamista. Laskut oli myös maksettu ennen kuin Huolintarengas Oy on asetettu konkurssiin. PSP-rahoitus Oy:llä ei laskujen siirron saajana tai muutoinkaan ollut ollut velvollisuutta maksaa tullimaksuja. Asiassa oli kysymys siitä, että Huolintarengas Oy oli sen ja Hellas-Piano Oy:n välisen sopimuksen vastaisesti jättänyt tullimaksut maksamatta. Se seikka, että Hellas-Piano Oy:lle oli mahdollisesti syntynyt sen ja Huolintarengas Oy:n väliseen sopimukseen perustuva vahingonkorvaussaatava, ei vaikuttanut PSP-rahoitus Oy:n asemaan. Näin ollen PSP-rahoitus Oy ei ollut saanut perusteetonta etua eikä ollut velvollinen palauttamaan tullimaksuja, jotka oli maksettu ennen konkurssiin asettamista.

Kerrotuilla perusteilla raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.6.1995

Hellas-Piano Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Perustelut

Huolintarengas Oy on tehnyt PSP-rahoitus Oy:n kanssa sopimuksen laskusaataviensa rahoittamisesta (rahoitusfactoring-sopimus). Tuolla 5.12.1990 ja 11.1.1991 päivätyllä sopimuksella Huolintarengas Oy on sitoutunut siirtämään PSP-rahoitus Oy:lle ja toissijaisesti Postipankki Oy:lle sopimukseen perustuvien saatavien vakuudeksi kaikki laskusaatavansa.

Hellas-Piano Oy ja Huolintarengas Oy ovat keväällä 1992 tehneet huolintasopimuksen ensin mainitun yhtiön Ruotsista ostamien kolmen flyygelin huolitsemisesta Suomeen. Sopimuksen mukaan Huolintarengas Oy:n tehtävänä on ollut hoitaa tavaran huolitseminen ja tullaus. Flyygelit on tuotu Suomeen 26.4.1992. Huolintarengas Oy on 11.5.1992 siirtänyt huolintasopimusta koskevat laskusaatavansa rahoitussopimuksen mukaisesti PSP-rahoitus Oy:lle.

Hellas-Piano Oy on 24.6.1992 maksanut PSP-rahoitus Oy:lle siirronsaajana huolintalaskujen mukaiset määrät. Laskujen mukaan tullien ja verojen osuus on ollut yhteensä 35 021 markkaa. Tätä määrää 7.8.1992 konkurssiin asetettu Huolintarengas Oy ei kuitenkaan ole tilittänyt tullihallitukselle vaan Hellas-Piano Oy on joutunut suorittamaan sen uudelleen tullihallitukselle tuolloin voimassa olleen tullilain 44 §:n mukaisesti.

Kysymys on siitä, voiko Hellas-Piano Oy kohdistaa suoritustensa palautusvaatimuksen tulleja ja veroja koskevalta osalta laskusaatavien siirronsaajana ja suoritusten vastaanottajana olevaan PSP-rahoitus Oy:öön saatavien siirtäjän, Huolintarengas Oy:n, sopimusrikkomuksen johdosta.

Velkakirjalain 27 §:n säännöksestä ilmenevän periaatteen mukaan tavallisen saatavan siirronsaaja ei voi saada parempaa oikeutta kuin siirtäjällä oli. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että velallinen voi, jos häneen kohdistetaan vaatimuksia, esittää siirronsaajaa kohtaan samat väitteet kuin siirtäjää vastaan. Tulkinnanvaraista sitä vastoin on, voiko velallinen tähän periaatteeseen nojautuen esittää vaatimuksia siirronsaajaa kohtaan, jos hän on jo tehnyt suorituksia tälle. Suorituksen vastaanottamiseen liittyy tosin odotuksia sen pysyvyydestä. Mitään ratkaisevaa eroa näiden kahden tilanteen välillä on kuitenkin vaikeaa nähdä. Tosiasiallisesti on pikemminkin kysymys saman asian eri vaiheista. Tämä merkitsee, että velalliselle tarkoitettu suoja jäisi vaillinaiseksi, ellei hänelle myönnettäisi oikeutta esittää myös perussuhdetta koskevia vaatimuksia. Näin on asia etenkin sellaisissa tapauksissa, kuten tässä, että aihe reagoida ilmenee vasta sen jälkeen, kun velallinen on kokonaan tai osaksi täyttänyt sopimusvelvoitteensa. Lainsäädäntöteitse tällaiset perusajatukset ovat saaneet nimenomaisen ilmauksen kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 1 momentin kuluttajasuhteita koskevassa erityissäännöksessä, joka kuuluu: "Kuluttajalla, jolla on oikeus pidättyä maksusta taikka saada hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muu rahasuoritus myyjältä tai palveluksen suorittajalta tämän sopimusrikkomuksen johdosta, on tämä oikeus myös sitä luotonantajaa kohtaan, joka on rahoittanut kaupan tai palveluksen. Luotonantaja ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan kuluttajalle enempää kuin on tältä saanut maksuina."

Edellä kosketellut seikat puoltavat tulkintaa, jonka mukaan velallisena oleva tavaran tai palveluksen ostaja esillä olevan laatuisessa rahoitustilanteessa voi esittää vaatimuksia saatavan siirronsaajana ja suoritusten vastaanottajana olevaa luotonantajaa kohtaan saatavan siirtäjänä olevan myyjän sopimusrikkomuksen johdosta.

Tämän mukaisesti PSP-rahoitus Oy on Huolintarengas Oy:n sopimusrikkomuksen johdosta velvollinen palauttamaan Hellas-Piano Oy:lle tältä vastaanottamansa suoritukset tulleja ja veroja vastaavalta osalta, yhteensä 35 021 markkaa. Tätä kannanottoa ei muuta se, että Huolintarengas Oy on laskujen siirtämisen ja suoritusten vastaanottamisen jälkeen asetettu konkurssiin ja että siltä oleva palautussaatava siten olisi tavallinen konkurssisaaminen ja tällaisena mahdollisesti vähempiarvoinen kuin PSP-rahoitus Oy:ltä vaadittuna.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Kanne hyväksytään ja PSP-rahoitus Oy velvoitetaan palauttamaan Hellas-Piano Oy:lle 35 021 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.11.1992 lukien.