KKO:1995:37
- Keywords
- Konkurssi - Kuittaus konkurssissa - Takaisinsaanti konkurssipesään
- Year of case
- 1995
- Date of Issue
- Register number
- S94/261
- Archival record
- 854
- Date of presentation
Ään.
Yritys oli jonkin aikaa ennen konkurssinsa alkua myynyt huonekaluerän toiselle yritykselle, jonka kanssa sillä oli ollut pitkäaikainen liikesuhde. Noin kaksi viikkoa ennen konkurssin alkua ostaja oli kuitannut saataviaan myyjältä huonekalujen kauppahinnalla. Vastakkaisista tavarasuorituksista ei ollut sovittu eikä asianosaisten välillä noudatetusta tavastakaan voitu päätellä, että tavaratoimitukset oli ollut tarkoitus maksaa yritysten tuotteilla. Tavaratoimituksin suoritettu maksu määrättiin peräytymään.
L takaisinsaannista konkurssipesään 10 §L takaisinsaannista konkurssipesään 13 §KS 33 § 3 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Laihian kihlakunnanoikeudessa
Jalasjärven Levy Oy:n konkurssipesä kertoi E J Hiipakka Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että Jalasjärven Levy Oy (entinen Lehtokaluste Oy) oli asetettu konkurssiin Helsingin raastuvanoikeudessa 14.4.1992. Konkurssi oli alkanut Uudenmaan lääninveroviraston hakemuksesta 24.3.1992. Valvonta konkurssissa oli toimitettu 21.7.1992.
E J Hiipakka Oy oli toimittanut Jalasjärven Levy Oy:lle huonekalujen valmistuksessa käytettyjä raaka-aineita, joista toimituksista oli kirjoitettu kaksi laskua, 6.11.1991 päivätty määrältään 82 257,40 markkaa ja 9.12.1991 päivätty määrältään 65 504,50 markkaa, eli yhteensä 147 761,90 markkaa. Jalasjärven Levy Oy oli hakenut eräältä asiakkaaltaan pois kalusteita ja toimittanut ne tammi - helmikuussa 1992 edelleen E J Hiipakka Oy:lle, mistä oli 21.2.1992 kirjoitettu 135 220 markan määräinen lasku. E J Hiipakka Oy oli 27.3.1992 kuitannut koko viimeksi mainitun laskun omia laskusaataviaan vastaan. Hyvityslaskun maksajaksi oli merkitty Lehtokaluste Oy.
Jalasjärven Levy Oy oli myynyt kaiken vaihto-omaisuutensa 23.12.1991 Kometos Oy:lle, joka puolestaan 14.1.1992 oli myynyt vaihto-omaisuuden Neottia Oy:lle. Myös käyttöomaisuuden osalta oli tehty vastaavanlaisia järjestelyjä. Neottia Oy oli jatkanut Jalasjärven Levy Oy:n liiketoimintaa ja käyttänyt aputoiminimeä Lehtokaluste.
Jalasjärven Levy Oy oli myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen konkurssin alkua maksanut velkansa E J Hiipakka Oy:lle luovuttamalla tälle vaihto-omaisuuttaan 135 220 markan arvosta. Tilivelan maksua tavaralla ei voitu pitää tavanomaisena käytäntönä velkojan ja velallisen toimialalla ja maksu oli tapahtunut epätavallisin maksuvälinein.
Koska E J Hiipakka Oy oli sitoutunut Jalasjärven Levy Oy:lle maksuun ostamalla tältä velaksi tavaraa ja Jalasjärven Levy Oy:n maksu vastaajalle oli tapahtunut epätavallisin maksuvälinein, tuli 27.3.1992 tapahtunut kuittaus peräyttää.
Tämän vuoksi konkurssipesä vaati ensisijaisesti, että 135 220 markan velan maksu, jonka Jalasjärven Levy Oy oli suorittanut E J Hiipakka Oy:lle tammi - helmikuussa 1992 luovuttamalla kalusteita mainitun summan arvosta, peräytetään konkurssipesään ja E J Hiipakka Oy velvoitetaan korvaamaan konkurssipesälle omaisuuden arvo 135 220 markkaa sekä velvoitetaan palauttamaan omaisuudesta saamansa tuotto maksamalla 135 220 markalle korkoa Suomen pankin peruskoron mukaisesti 28.3.1992 lukien haasteen tiedoksiantopäivään 19.1.1993 saakka sekä siitä lukien 16 prosenttia maksupäivään saakka.
Toissijaisesti konkurssipesä vaati, että E J Hiipakka Oy:n 27.3.1992 suorittama kuittaus peräytetään. Koska omaisuus ei enää ollut E J Hiipakka Oy:n hallussa, se oli velvoitettava maksamaan konkurssipesälle tavaroiden arvo 135 220 markkaa 18 prosentin korkoineen 7.3.1992 lukien.
Konkurssipesä vaati vielä, että maksu peräytetään myös takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla. Jalasjärven Levy Oy oli sopimattomasti suosinut E J Hiipakka Oy:tä ollessaan maksukyvytön, mistä E J Hiipakka Oy oli ollut tai sen olisi pitänyt olla tietoinen. Maksukyvyttömyys oli osaltaan aiheuttanut konkurssiin asettamisen.
Vastaus
E J Hiipakka Oy kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.
E J Hiipakka Oy lausui, että sen keskeinen toimintaajatus oli jo pitkään ollut asiakassuhteissa käytävä vastakauppa. Sen ja Jalasjärven Levy Oy:n, entisen Lehtokaluste Oy:n, välillä oli ollut useita vuosia kestänyt suhteellisen merkittävä liikesuhde, jonka ajan tavaranmyynti oli ollut molemminpuolista. Kanteessa mainittu kalustekauppa oli ollut osa yritysten välistä normaalia kaupankäyntiä. E J Hiipakka Oy oli lisäksi toiminut täysin vilpittömästi eikä sillä ollut ollut mitään tietoa Jalasjärven Levy Oy:n maksuvaikeuksista tai lähestyvästä konkurssista. E J Hiipakka Oy oli konkurssiin saakka myynyt Jalasjärven Levy Oy:lle huonekalualan tarvikkeita huomattavia määriä laskuun normaalein ehdoin ja pitkin maksuajoin.
Kihlakunnanoikeuden päätös 27.5.1993
Vastakauppaperiaate
Kihlakunnanoikeus katsoi E J Hiipakka Oy:n selvittäneen, että sen yleisenä toiminta-ajatuksena oli pitkään ollut asiakassuhteissa käytävä vastakauppa. Yhtiö oli tukkuliikkeenä myynyt huonekaluvalmistajille niiden tarvitsemia raaka-aineita ja muita valmisteita ja vastaavasti tukkuliikkeenä ostanut valmistajilta huonekaluja edelleenmyyntiä varten.
Jalasjärven Levy Oy ja E J Hiipakka Oy olivat ainakin vuodesta 1987 lähtien liikesuhteissaan noudattaneet tapaa, jossa E J Hiipakka Oy oli myynyt myös Jalasjärven Levy Oy:lle raaka-aineita ja muita valmisteita ja vastaavasti tukkuliikkeenä ostanut siltä huonekaluja edelleenmyyntiä varten. Vaikka ostot E J Hiipakka Oy:ltä oli maksettu pääasiassa rahana, myös vastatoimitukset olivat olleet jatkuvia eikä asianosaisten vastakauppaperiaatteen voitu katsoa lakanneen vuonna 1991, jolta ajalta E J Hiipakka Oy ei ollut esittänyt selvitystä vastakaupoista.
Kanteessa mainitut tavarantoimitukset olivat olleet E J Hiipakka Oy:n ja Jalasjärven Levy Oy:n välistä tavanomaista liiketoimintaa eikä velan maksun voitu katsoa tapahtuneen epätavallisin maksuvälinein.
Kuittaus
Kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että kanteessa tarkoitetut kalusteet oli toimitettu E J Hiipakka Oy:lle helmikuussa 1992, jolloin E J Hiipakka Oy:llä ei ollut näytetty olleen tietoa Jalasjärven Levy Oy:n maksuvaikeuksista tai uhkaavasta konkurssista. E J Hiipakka Oy:n saatavat olivat olleet erääntyneitä tavaran toimituksen aikaan. Jos Jalasjärven Levy Oy olisi mainitun tavarantoimituksen asemesta maksanut E J Hiipakka Oy:n saatavan rahalla, maksua ei voitaisi peräyttää konkurssipesään.
Yleinen takaisinsaantiperuste
Kihlakunnanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että Jalasjärven Levy Oy olisi edellä kerrotulla menettelyllään sopimattomasti suosinut velkojaansa E J Hiipakka Oy:tä ja että viimeksi mainittu yhtiö olisi tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää Jalasjärven Levy Oy:n maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta. Oikeustoimen ei myöskään voitu katsoa johtaneen velallisen maksukyvyttömyyteen.
Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5, 10 ja 13 §:n sekä konkurssisäännön 33 §:n nojalla hylkäsi kanteen.
Vaasan hovioikeuden tuomio 7.12.1993
Jalasjärven Levy Oy:n konkurssipesä valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus totesi, että Jalasjärven Levy Oy oli laskuttanut E J Hiipakka Oy:tä toimittamistaan kalusteista 21.2.1992 päivätyllä laskulla, jonka eräpäivä oli ollut 6.3.1992. Jalasjärven Levy Oy:n saatava oli siten ollut erääntynyt kuittauksen tapahtuessa 27.3.1992. Sillä seikalla, että myös E J Hiipakka Oy:n kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut laskut olivat olleet kuittauksen tapahtuessa erääntyneitä, ei ollut konkurssisäännön 34 §:n säännös huomioon ottaen merkitystä kuittauksen peräyttämiselle.
E J Hiipakka Oy:n ja Jalasjärven Levy Oy:n saatavat olivat alusta lähtien olleet vastakkaisia. Konkurssisäännön 33 §:n 2 momentin säännökset eivät siten olleet olleet esteenä niiden kuittaamiselle.
Tavarantoimitukset olivat kihlakunnanoikeuden toteamin tavoin olleet yhtiöiden välistä tavanomaista liiketoimintaa eikä velan maksu ollut siten tapahtunut epätavallisin maksuvälinein. Maksu ei kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla ollut myöskään peräytettävissä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n tarkoittaman yleisen takaisinsaantiperusteen nojalla. Koska maksua ei siten olisi voitu peräyttää konkurssipesään, E J Hiipakka Oy:llä oli ollut konkurssisäännön 33 §:n 3 momentin estämättä oikeus kuittaukseen.
Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa myönnettiin 28.2.1994. Jalasjärven Levy Oy:n konkurssipesä vaati, että Korkein oikeus
1. ensisijaisesti peräyttää tehdyn tavaratoimituksen sekä, koska omaisuus ei enää ole tallella, velvoittaa vastaajan korvaamaan sen arvon konkurssipesälle 135 220 markalla 16 prosentin vuotuisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 19.1.1993 lukien;
2. toissijaisesti peräyttää vastaajan 27.3.1992 suorittaman kuittauksen ja, koska omaisuus ei ole enää vastaajan hallussa, velvoittaa vastaajan maksamaan konkurssipesälle 135 220 markkaa laskun mukaisine 18 prosentin vuotuisine viivästyskorkoineen 7.3.1992 lukien.
E J Hiipakka Oy antoi siltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.3.1995
Perustelut
E J Hiipakka Oy:n toimialana on muun muassa ollut harjoittaa vähittäiskauppaa huonekalutavaroilla ja tukkukauppaa huonekalujen raaka-aineilla ja tarvikkeilla sekä huonekaluilla ja kalusteilla. Mainittu yhtiö on usean vuoden ajan myynyt huonekalujen valmistamisessa tarvittavia raaka-aineita Jalasjärven Levy Oy:lle, aikaisemmalta nimeltään Lehtokaluste Oy. Jalasjärven Levy Oy on puolestaan myynyt E J Hiipakka Oy:lle valmistamiaan tuotteita. E J Hiipakka Oy:n vuosittaiset ostot Jalasjärven Levy Oy:ltä ovat yleensä olleet enintään noin kymmenesosa tämän ostoista E J Hiipakka Oy:ltä. Toimitukset on puolin ja toisin laskutettu ja maksut niistä suoritettu rahana. Esitetyn selvityksen mukaan vastakkaisten saatavien kuittauksia on vuonna 1990 tapahtunut kolmesti määrän ollessa yhteensä vain 20 162 markkaa.
Jalasjärven Levy Oy:n tammi - helmikuussa 1992 E J Hiipakka Oy:lle myymä kaluste-erä on koostunut kalusteista, jotka ovat palautuneet Jalasjärven Levy Oy:lle eräältä aikaisemmalta ostajalta.
Jutussa ei ole näytetty, että asianosaisten kesken olisi sovittu vastakkaisista tavarasuorituksista. Asianosaisten liikesuhteessa noudatetusta tavasta ei myöskään voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että Jalasjärven Levy Oy:n olisi tarkoitettu maksavan E J Hiipakka Oy:ltä hankkimansa raaka-aineet valmistamillaan tuotteilla, vaan esitetty selvitys päinvastoin osoittaa, että suoritukset ovat puolin ja toisin tapahtuneet rahana. Kaluste-erän kauppa merkitsee todellisuudessa, että Jalasjärven Levy Oy on maksanut velkansa huonekaluilla. Maksu on tapahtunut epätavallisin maksuvälinein eikä sitä olosuhteet huomioon ottaen voida pitää tavanomaisena, minkä vuoksi se peräytyy.
E J Hiipakka Oy ei siten olisi ollut oikeutettu kuittaamaan saatavaansa konkurssissa. Koska tavarat eivät enää ole tallessa, E J Hiipakka Oy on kuittauksen asemesta velvollinen maksamaan konkurssipesälle 21.2.1992 päivätyn laskun mukaisesti tavaroiden arvona 135 220 markkaa 16 prosentin korkoineen oikeustoimen peräyttämistä koskevan vaatimuksen esittämispäivästä eli haasteen tiedoksiannosta 19.1.1993 lukien.
Alempien oikeuksien ratkaisujen perustelut hyväksytään siltä osalta kuin konkurssipesän takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:ään perustuva vaatimus on hylätty.
Lainkohdat
Laki takaisinsaannista konkurssipesään 10, 13 ja 25 § Konkurssisääntö 33 § 3
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. E J Hiipakka Oy:n 27.3.1992 omia saataviaan vastaan kuittaama tavaratoimituksena eli epätavallisin maksuvälinein suorittama maksu peräytetään ja E J Hiipakka Oy velvoitetaan suorittamaan Jalasjärven Levy Oy:n konkurssipesälle 21.2.1992 päivätyn laskun perusteella tavaroiden arvona 135 220 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta 19.1.1993 lukien.
E J Hiipakka Oy oikeutetaan valvomaan kanteen hyväksymisen johdosta syntyvä, Jalasjärven Levy Oy:n konkurssissa mahdollisesti toistaiseksi valvomatta oleva saatavansa Helsingin käräjäoikeudessa kahden kuukauden kuluessa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Pellinen: Yhdyn Korkeimman oikeuden enemmistön lausumiin perusteluihin niiltä osin kuin perusteluissa on selostettu tosiseikastoa ja todettu, että kysymyksessä oleva huonekaluerän kauppa on todellisuudessa merkinnyt sitä, että Jalasjärven Levy Oy on maksanut velkaansa E J Hiipakka Oy:lle huonekaluilla eli epätavallisin maksuvälinein ja ettei tuota maksua voida myöskään olosuhteet huomioon ottaen pitää tavanomaisena. Kun tällainen maksu on takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla peräytettävissä konkurssipesään, ei E J Hiipakka Oy:llä konkurssisäännön 33 §:n 3 momentin mukaan ole ollut oikeutta 27.3.1992 käyttää Jalasjärven Levy Oy:ltä olevaa saatavaansa kuittaukseen. Kuittauksen peräytyessä E J Hiipakka Oy on velvollinen maksamaan korkoa konkurssipesän saatavalle 21.2.1992 päivätyn laskun mukaisesti 18 prosenttia 7.3.1992 lukien.
Näillä perusteilla kumoan alempien oikeuksien ratkaisut ja velvoitan E J Hiipakka Oy:n suorittamaan Jalasjärven Levy Oy:n konkurssipesälle 135 220 markkaa 18 prosentin korkoineen 7.3.1992 lukien. Muilta osin olen Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla.
Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Pellinen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöytäniemi, Varila ja Palmu. Esittelijä Jorma Rudanko.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Tuleheimo-Takki, Suhonen (eri mieltä) ja Pellinen (eri mieltä). Esittelijä Eero Takkunen.