30.8.1994

Virallisen syyttäjän syyte Lohjan kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä lausui A:ta vastaan esittämässään syytteessä, että A oli 3.6.1992 Vihdissä ajanut moottoripyörällä Länsi-Uudenmaan Osuuspankin Härkälän konttorin eteen, mennyt pankkiin sisälle moottoripyöräkypärä päässään ja ilmoittanut, että kysymyksessä oli ryöstö, sekä tiedustellut rahoja. Välittömästi tämän jälkeen A oli suihkuttanut kaasusumuttimella kyynelkaasua pankin virkailijan B:n kasvoihin ja selkään, kiivennyt palvelupöydän yli ja väkivaltaa käyttäen murtanut B:n vastarinnan heittämällä hänet polvilleen huoneen nurkkaan.

A oli anastanut kassakaapista sekä kassalaatikosta 133 000 markkaa.

Ryöstö oli katsottava törkeäksi, koska siinä oli käytetty ampuma-aseeseen rinnastettavaa kaasusumutinta ja henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Rikos oli myös kohdistettu henkilöön, joka ammattiinsa tai toimeensa kuuluvan tehtävän vuoksi ei voinut itseään tai omaisuuttaan puolustaa. Lisäksi anastetun omaisuuden määrä sekä rikoksen suunnitelmallisuus huomioon ottaen ryöstöä oli kokonaisuutenakin arvostellen pidettävä törkeänä.

Tämän vuoksi virallinen syyttäjä vaati, että A tuomitaan rikoslain 31 luvun 2 §:n 3- ja 4-kohtien nojalla törkeästä ryöstöstä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 1.7.1992

Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että A oli 3.6.1992 Vihdissä suihkutettuaan kyynelkaasua B:n kasvoihin, tartuttuaan B:tä käsistä kiinni ja heitettyään hänet polvilleen anastanut Länsi-Uudenmaan Osuuspankin Härkälän konttorista 132 846,40 markkaa. Anastetuista rahoista oli saatu takaisin 77 820 markkaa.

B oli kertonut kihlakunnanoikeudessa, että A oli tullut pankkiin syytteessä mainituin tavoin. Välittömästi sen jälkeen A oli suihkuttanut kaasusumuttimella kyynelkaasua B:n kasvoihin ja heittänyt B:n polvilleen. A oli anastanut yllä mainitut rahavarat ja poistunut sitten paikalta moottoripyörällä. Kihlakunnanoikeus piti B:n kertomusta A:n käyttämästä väkivallasta uskottavana.

Moottoripyörän rekisteritunnus oli peitetty teipillä. Paikalle tullut pankin asiakas oli saanut osittain revityksi teipin ja selvitetyksi rekisteritunnuksen. A oli pidätetty tämän henkilön antamien tuntomerkkien perusteella.

Kihlakunnanoikeus katsoi, ettei ryöstö ollut törkeä, koska siinä käytetty kaasusumutin ei ollut ampuma-aseeseen rinnastettava eikä muutoinkaan hengenvaarallinen väline. Teko ei myöskään kohdistunut henkilöön, joka ammattiinsa tai toimeensa kuuluvan tehtävän vuoksi ei voinut itseään tai omaisuuttaan puolustaa. Tekoa ei ollut muutoinkaan kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Lausumillaan perusteilla kihlakunnanoikeus syytteen muilta osilta hyläten tuomitsi A:n rikoslain 31 luvun 1 §:n nojalla ryöstöstä 1 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeuteen sekä suorittamaan eräitä korvauksia.

Helsingin hovioikeuden päätös 25.11.1993

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi muun muassa virallinen syyttäjä saattoi jutun vaatien A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä ryöstöstä tai ainakin tuomitun rangaistuksen korottamista, lausui, että A oli rikosta tehdessään suihkuttanut B:n kasvoille kyynelkaasua ja käynyt häneen kihlakunnanoikeuden kertomin tavoin käsiksi. Rangaistus ei sen vuoksi ja huomioon ottaen kaikki asianhaarat ollut oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Sen vuoksi hovioikeus korotti A:lle ryöstöstä tuomitun rangaistuksen 2 vuodeksi 1 kuukaudeksi vankeutta.

Perustelut

Rikoslain 31 luvun 2 §:n mukaan ryöstö voi olla törkeä muun muassa, jos siinä käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä. Rikoslaissa ei määritellä, mitä ampumaaseella tarkoitetaan. Törkeää ryöstöä koskevan lainkohdan esitöissä (HE nro 66/1988 s. 99) ei myöskään ole selvennetty ampuma-aseen käsitettä.

Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuksen 1 §:n mukaan ampuma-aseilla tarkoitetaan, paitsi aseita, joilla voidaan räjähdysainetta käyttäen ampua laukauksia siten, että siitä voi aiheutua hengenvaaraa tai vahinkoa terveydelle, myös kaasupistooleja ja muita kaasupanosten laukaisemista varten tarkoitettuja tai vaikutukseltaan ja käyttötarkoitukseltaan niihin verrattavia laitteita. Sellaista kaasusumutinta, jonka käytöstä voi aiheutua vahinkoa terveydelle, on perusteltua pitää ampuma-aselainsäädännössä tarkoitettuna ampuma-aseena. Näin on katsottu myös oikeuskäytännössä (KHO 1981 A II 64).

Ampuma-aseen käsite ei ole välttämättä sama rikoslaissa kuin ampuma-aseita koskevassa lainsäädännössä. Ellei selviä vastasyitä ole, ampuma-aseelle on tarkoituksenmukaista antaa sama merkitys molemmilla mainituilla oikeudenaloilla. Kaasusumutin saattaa siten olla sellainen ampuma-ase, jota rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan. Mainitussa lainkohdassa käytetystä sanonnasta "jos ryöstössä käytetään ampumatai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä" ei sinänsä varmuudella ilmene, onko ampuma- tai teräaseen oltava ominaisuuksiltaan hengenvaarallinen, jotta ne voisivat tulla kysymykseen törkeän ryöstön tekovälineinä. Se seikka, että muiden tekovälineiden rinnastettavuus ampuma- ja teräaseisiin riippuu juuri niiden hengenvaarallisuudesta, viittaa kuitenkin siihen, että myös laissa tarkoitettujen ampuma- ja teräaseiden on oltava hengenvaarallisia. A:n ryöstössä käyttämää kyynelkaasusumutinta ei voida pitää hengenvaarallisena. Näillä ja soveltuvilta osilta alempien oikeuksien muutoin käyttämillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, niinkuin alemmat oikeudetkin, ettei A:n suorittamaa ryöstöä ole pidettävä törkeänä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.