KKO:1994:33
- Keywords
- Liikennerikos
- Year of case
- 1994
- Date of Issue
- Register number
- R 93/622
- Archival record
- 1754
- Date of presentation
Ään.
Huoltoasemalta yleiselle tielle pyrkivän ajoneuvon kuljettaja A oli havainnut tietä vasemmalta lähestyvän ajoneuvon ja sen kuljettajan B:n antaman suuntamerkin oikealle. Koska A oli olettanut ajoneuvon kääntyvän huoltoasemalle, hän oli lähtenyt liikkeelle, jolloin ajoneuvot olivat törmänneet toisiinsa. Kuljettaja B oli kuitenkin asianmukaisesti osoittanut suuntamerkillä aikomusta pysähtyä välittömästi huoltoaseman liittymän jälkeen sijainneelle linja-autopysäkille. Lähtiessään liikkeelle varmistautumatta suuntamerkin tarkoituksesta A ei ollut noudattanut hänelle tieliikennelain 14 §:n 3 momentin mukaan kuuluvaa velvollisuutta väistää muuta liikennettä.
TLL 14 § 3 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n rangaistusvaatimus Enon kihlakunnanoikeudessa
Virallisen syyttäjän vaadittua A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli 9.10.1991 Enossa ajaessaan kuljettamallaan, Opumal Hiltunen -nimisen avoimen yhtiön omistamalla, Kuljetusliike R. Hiltusen hallinnassa olleella kuorma-autolla RFH-735 huoltoaseman pihasta yleiselle tielle laiminlyönyt väistää tiellä vasemmalta saapunutta B:n kuljettamaa, Oy Scan-Auto Ab:n omistamaa, Kiiski Jorma Ky:n hallinnassa ollutta kuorma-autoa GAF-909 seurauksin, että autot olivat törmänneet toisiinsa, jolloin B:n kuljettama auto oli hieman vaurioitunut,
A on, kiistäen häneen kohdistetun syytteen, kohdaltaan asianomistajana B:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että B oli kyseisessä tilaisuudessa kytkenyt kuljettamansa auton suunnanosoittimen hyvissä ajoin ennen vilkkaasti liikennöityä huoltoasemaa osoittamaan kääntymisaikomustaan huoltoasemalle ja samalla hiljentänyt nopeuttaan. Paikalla ei ollut ollut muuta risteystä. Suuntamerkin osoittamasta kääntymisaikomuksesta huolimatta B oli kuitenkin jatkanut ajoaan suoraan, jolloin hänen kuljettamansa auto oli törmännyt huoltoaseman liittymästä yleiselle tielle lähteneeseen A:n kuljettamaan kuorma-autoon kerrotuin seurauksin. Kun yhteentörmäys oli aiheutunut B:n virheellisestä suuntamerkin käyttämisestä ja ajotavasta, A on vaatinut B:lle rangaistusta liikenteen vaarantamisesta.
Kihlakunnanoikeuden päätös 23.1.1992
Kuultuaan B:tä kohdaltaan asianomistajana ja häneen kohdistetusta rangaistusvaatimuksesta sekä varattuaan Raimo Hiltuselle ja mainituille yhtiöille tilaisuuden tulla asianomistajina kuulluiksi, kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli menetellyt virallisen syyttäjän syytteessä selostetuin tavoin ja seurauksin, että autot olivat törmänneet toisiinsa ja vaurioituneet lievästi.
A oli laiminlyönnillään varomattomuudesta rikkonut tieliikennelakia siten, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle.
Se, että B oli lähestyessään huoltoaseman liittymää näyttänyt suuntamerkkiä oikealle, ei ollut poistanut A:n velvollisuutta varmistua esteettömästä pääsystä tielle. B:llä oli ollut liikennesääntöjen mukainen mahdollisuus ajaa liittymän jälkeen sijainneelle linja-autopysäkille, joten sitä mahdollisuutta, että B:n kuljettama ajoneuvo olikin jatkanut matkaa liittymän ohi, ei ollut voitu pitää ennalta arvaamattomana.
Kytkiessään suuntamerkin osoittamaan oikealle ennen huoltoaseman liittymää B ei ollut menetellyt vastoin tieliikennelakia tai muullakaan tavoin rikkonut velvollisuuttaan noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on hylännyt A:n B:hen kohdistaman syytteen ja tieliikennelain 14 §:n 3 momentin ja 98 §:n nojalla tuominnut A:n liikenteen vaarantamisesta 6:teen 77 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 462 markkaa.
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 22.6.1993
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun pyytäen häneen kohdistetun syytteen hylkäämistä ja uudistaen B:hen kohdistamansa rangaistusvaatimuksen, on todennut, että B:n tarkoituksena oli ollut pysähtyä välittömästi huoltoaseman liittymän jälkeen sijainneelle linja-autopysäkille jättääkseen kyydistään matkustajan. A oli ajanut huoltoaseman pihasta yleiselle tielle kääntyäkseen liittymästä vasemmalle. B:n kuljettama auto oli tuolloin törmännyt etuosallaan A:n kuljettaman ajoneuvoyhdistelmän perävaunun pyörään, jolloin B:n kuljettama ajoneuvo oli vaurioitunut. Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen voimaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 13.10.1993.
Valituksessaan A on toistanut vaatimuksensa häneen kohdistetun syytteen hylkäämisestä ja B:n tuomitsemisesta rangaistukseen.
Virallinen syyttäjä ei ole käyttänyt tilaisuutta vastauksen antamiseen. B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluista korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.5.1994
Perustelu
B, jonka tarkoituksena oli ollut pysähtyä hänen kulkusuuntaansa katsottuna tien oikeassa reunassa välittömästi huoltoaseman liittymän jälkeen sijainneelle linja-autopysäkille, on lain edellyttämällä tavalla hyvissä ajoin antanut muiden varoittamiseksi aikomuksestaan merkin suunnanosoittimella ja hiljentänyt kuljettamansa auton nopeutta. Hän ei siten ole menettelyllään syyllistynyt A:n väittämään liikenteen vaarantamiseen. Sen sijaan A, joka on olettanut B:n menettelyn tarkoittaneen aikomusta kääntyä huoltoasemalle, on lähtiessään kuljettamallaan autolla liikkeelle tielle varmistautumatta suuntamerkin tarkoituksesta laiminlyönyt noudattaa hänelle tieliikennelain 14 §:n 3 momentin mukaan kuulunutta velvollisuutta väistää muuta liikennettä hovioikeuden päätöksessä todetuin seurauksin.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1 500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivästä lukien.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Lehtimaja: B:hen kohdistetun rangaistusvaatimuksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Muilta osin lausun seuraavan. A on olettanut B:n suuntamerkin tarkoittaneen, että tämä oli aikeissa kääntyä huoltoasemalle. A:n väärinkäsitys on olosuhteisiin nähden ollut sinänsä ymmärrettävä. Kysymys onkin siitä, oliko A pelkästään B:n antaman suuntamerkin perusteella voinut luottaa siihen, että B oli aikeissa menetellä hänen olettamallaan tavalla. Tieliikennelain 35 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvon kuljettajan, joka aikoo siirtää ajoneuvoaan sivusuunnassa, on muiden varoittamiseksi annettava suuntamerkki. Suuntamerkin tarkoituksena on siten nimenomaan varoittaa muuta liikennettä. Suuntamerkki ei vielä kerro sitä, miksi ajoneuvon kuljettaja aikoo siirtää ajoneuvoaan sivusuunnassa. Väärinkäsitykset ovat tällöin ennalta arvattavia. Sen vuoksi myöskään A, jolla on puheena olevassa tilaisuudessa ollut tieliikennelain 14 §:n 3 momentin mukaan ehdoton velvollisuus väistää muuta liikennettä, ei ole pelkästään B:n antaman suuntamerkin perusteella voinut luottaa siihen, että B oli aikeissa kääntyä huoltoasemalle. Ennen tielle ajamistaan A:n olisi tullut varmistautua siitä, että B todella aikoi menetellä näin. A on siten erehdyksestään huolimatta laiminlyönyt velvollisuutensa väistää muuta liikennettä, mistä oli aiheutunut hovioikeuden päätöksessä todettu seuraus. Näillä perusteilla päädyn myös A:n menettelyä koskevalta osalta samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Krogerus, Ruotsalainen ja Jauhiainen. Esittelijä Pirjo Soininen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Paasikoski, Tapale, Möller ja Lehtimaja (eri mieltä). Esittelijä Markku Vuorela.