24.11.1994

Kanne Espoon kihlakunnanoikeudessa

B ja C ovat Asunto Oy Westendin Takataskulle 22.3.1991 ja A:lle 10.4.1991 tiedoksiannetun haasteen nojalla kertoneet, että A oli urakoitsijana suorittanut kesäkuussa 1988 räjäytystöitä yhtiön toimeksiannosta sen tontilla Espoossa. Räjäytystöitä teettäessään yhtiö oli toiminut yhtiöjärjestyksen mukaisen toimialansa tarkoitusta vastaavasti ja sitä toteuttaen. Räjäytystyön seurauksena naapuritontilla olevaan B:n ja C:n omakotitaloon oli tullut vaurioita. Tämän vuoksi B ja C ovat vaatineet, että A ja yhtiö yhteisvastuullisesti velvoitetaan suorittamaan heille vahingonkorvaukseksi vaurioiden arvioituina korjauskustannuksina 23 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.4.1990 lukien.

Yhtiö ja A ovat vastustaneet kannetta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 3.2.1992

Kihlakunnanoikeus on todennut, että räjäytystyö oli suoritettu 10.6.1988. Kantajien talo oli rakennettu vuonna 1987. Ennen räjäytystä kantajien talossa oli suoritettu alkukatselmus 9.6.1988 ja loppukatselmus 31.3.1989. Kantajien korvausvaatimus oli päivätty 15.7.1989.

Kantajien talon lähellä oli katselmusten välisenä aikana suoritettu muita räjäytystöitä. Syy-yhteyttä kantajien ilmoittamien vaurioiden ja A:n Asunto Oy Westendin Takataskun omistamalla tontilla suorittaman räjäytystyön välillä ei ollut näytetty. Ei ollut myöskään luotettavasti selvitetty, että kantajien ilmoittamat vauriot olisivat aiheutuneet räjäytystyöstä. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.6.1993

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B ja C olivat valittamalla saattaneet jutun, on katsonut selvitetyksi, että yhtiö oli omistamallaan kiinteistöllä teettänyt räjäytystyön itsenäisellä yrittäjällä Toiminimi A:lla. Noin 12 metrin etäisyydellä kiinteistöstä sijaitsevassa B:n ja C:n omistamassa omakotitalossa oli ennen 10. - 12.6.1988 tapahtunutta räjäytystyötä suoritettu 9.6.1988 alkukatselmus ja noin 9 kuukautta räjäytystyön jälkeen 31.3.1989 loppukatselmus. Katselmuksen viivästymisen ei ollut näytetty johtuneen B:n tai C:n syystä. Katselmukset suorittaneen rakennusgeologin laatimien katselmuspöytäkirjojen ja hänen todistajankertomuksensa mukaan B:n ja C:n omakotitalo oli katselmusten välisenä aikana vaurioitunut ja vauriot olivat johtuneet räjäytystyöstä. Katselmusten välisenä aikana alueella ei ollut näytetty suoritetun muita räjäytystöitä. Kun räjäytystyön teettänyt yhtiö tai urakoitsijana toiminut A eivät olleet näyttäneet, että vaurioituneissa rakenteissa olisi ollut rakennevirheitä, jotka olisivat myötävaikuttaneet vaurioiden syntymiseen, tai että havaitut vauriot olisivat johtuneet muusta kuin yhtiön teettämästä ja A:n urakoimasta vaarallisena toimintana pidettävästä räjäytystyöstä, oli B:llä ja C:llä oikeus saada korvaus heille aiheutuneesta vahingosta yhtiöltä ja A:lta niiden tuottamuksesta riippumatta.

Yhtiö oli lisäksi rakennuttajana laiminlyönyt varmistaa, että urakoitsijalla oli ollut asianmukainen vakuutus tai itse huolehtia kohteen vakuuttamisesta. A oli taas itsenäisenä urakoitsijana teettänyt räjäytystyön tietäen, että työkohdetta ei ollut vakuutettu, vaikka kysymyksessä oli ollut riskialtis toiminta tiheästi rakennetulla omakotialueella. B:lle ja C:lle oli näytetty aiheutuneen räjäytystyön johdosta 23 000 markan vahinko.

Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen, velvoittanut Asunto Oy Westendin Takataskun ja A:n yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle ja C:lle vahingonkorvaukseksi 23 000 markkaa laillisine korkoineen.

Perustelut

Jutussa kysymyksessä oleva räjäytystyö on tehty yhtiön tontilla. Ennen töiden aloittamista on naapuritontilla sijaitsevassa B:n ja C:n talossa toimitettu katselmus ja räjäytystöiden jälkeen on toimitettu uusi katselmus. Katselmusten välisenä aikana on B:n ja C:n rakennuksessa tapahtunut muutoksia siten, että on syntynyt uusia rakoja ja hiushalkeamia ja vanhat raot ovat suurentuneet. Asiaatuntevien todistajien mukaan muutokset ovat sellaisia, jotka tyypillisesti seuraavat räjäytyksistä. Myös alueen kallioperä viittaa siihen, että muutokset ovat johtuneet kysymyksessä olevasta räjäytystyöstä. Asuntoyhtiön esitettyä, että muutokset ovat seurausta uuden rakennuksen kuivumisesta, todistajat ovat lausuneet, että käytetty rakennusmateriaali ja muutosten laatu eivät viittaa tällaiseen. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että B:n ja C:n talossa havaitut vahingot johtuvat asuntoyhtiön tontilla suoritetuista räjäytystöistä.

Vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksenä sopimussuhteiden ulkopuolella on yleensä vahingonaiheuttajan huolimattomuus eli tuottamus. Eräissä lainsäännöksissä on asetettu vahingonkorvausvelvollisuus tuottamuksesta riippumatta sillä perusteella, että vahinko on aiheutunut vaarallisesta toiminnasta. Joissakin tapauksissa on oikeuskäytännössä ilman nimenomaista lain säännöstä asetettu tuollainen ankara vastuu. Näin on tehty muun muassa räjäytystöistä aiheutuneiden vahinkojen osalta.

Vastuun räjäytystyöstä kantavat sekä työn teettäjä että sen suorittaja.

Räjäytystyö on tehty asuntoyhtiön kiinteistöllä, yhtiön toimesta ja sen lukuun. Yhtiö on siten periaatteessa korvausvelvollinen. Jutussa yhtiö on esittänyt, että sen tontilla on omakotitalo ja että aviopuolisot omistavat kaikki osakkeet. Yhtiö on viitannut Korkeimman oikeuden ratkaisuun 1988:35, jossa on katsottu, ettei omakotitalon omistaja työn teettäjänä ollut vastuussa räjäytysvahingosta, kun räjäytystöiden teettäminen ei liittynyt hänen ammattitoimintaansa ja kun hän oli valinnut huolellisesti räjäytysurakoitsijan. Tässä jutussa työn teettäjänä on osakeyhtiö, jonka toimialana on omistaa kysymyksessä oleva tontti sillä olevine asuinrakennuksineen. Osakkeenomistajien lukumäärällä ei ole merkitystä yhtiön vastuun kannalta. Niin ollen yhtiö ei vapaudu vastuusta esittämällään perusteella.

A on itsenäisenä urakoitsijana suorittanut räjäytystyöt. Näin ollen hän vastaa aiheuttamastaan vahingosta. Vastuuperusteeseen ei vaikuta hänen esittämänsä seikka, että hänen liiketoimintansa on laajuudeltaan vähäinen.

Vahingonkorvauksen määrän osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.