14.11.1994

Kanne Tampereen raastuvanoikeudessa

A kertoi Tammer-Tukku Ky:tä ja sen vastuunalaisia yhtiömiehiä B:tä, C:tä ja D:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli ollut työsopimussuhteessa yhtiöön keväästä 1984 lähtien. Työnantaja oli kesällä 1991 lomauttanut hänet 12 päiväksi siten, että lomautuspäivät oli pidettävä vuoden loppuun mennessä. Ennen lomautusta ei ollut lainkaan käyty yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain edellyttämiä neuvotteluja.

Yhtiö oli syksyllä 1991 aloittanut uusia lomautuksia ja mahdollisia irtisanomisia koskeneet yhteistoimintaneuvottelut. Henkilöstön puolesta neuvottelut oli käynyt niin sanottu yhteistoimintaneuvottelukunta, jonka oli kuitenkin koonnut työnantaja. Ainakaan myyntihenkilökunnalla, johon A kuului, ei ollut ollut mahdollisuutta vaikuttaa oman edustajansa valintaan. A oli päättänyt ryhtyä selvittämään tilannetta työsuojeluvaltuutetun avulla, mutta ei ollut saanut selville työsuojeluvaltuutetun nimeä ennen kuin neuvottelut olivat olleet jo lopuillaan. Yhteistoimintaneuvottelujen seurauksena A oli lomautettu toistaiseksi 6.2.1992 lukien.

Tämän vuoksi A vaati, että yhtiö ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:n mukaisena hyvityksenä 10 kuukauden palkkaa vastaavat 100 000 markkaa korkoineen.

Vastaus

Yhtiö ja sen myötäpuolet kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä.

Yhtiö oli kesällä 1991 lomauttanut henkilökuntansa siten, että lomautuspäivät oli pidetty vuoden loppuun mennessä. Henkilökunnalle oli ennen päätöstä 5.7.1991 pidetty tiedotustilaisuus, jossa asiasta oli tiedotettu ja selostettu toimenpiteen perusteita ja vaikutuksia. A oli ollut tuossa tilaisuudessa mukana. Myöhemmin samana päivänä työnantaja oli antanut asiasta kirjallisen tiedotteen, joka oli jaettu kaikille. Tiedotustilaisuudessa ei ollut ollut erimielisyyttä lomautusten tarpeellisuudesta eikä toteuttamistavasta. Työnantajan käsityksen mukaan silloin oli sovittu, että kukin lomautuksen kohteeksi joutuva työntekijä sai itse määrätä ne päivät, jolloin halusi olla lomautettuna. Näin työntekijät olivat toimineetkin. A oli ilmoittanut ensimmäiseksi lomautuspäiväkseen 16.8. ja viimeiseksi 27.12.1991.

Yhtiön taloudellisen tilanteen syksyn 1991 aikana edelleen heikentyessä oli aloitettu uudet yhteistoimintaneuvottelut entisten jatkeeksi, koska oli näyttänyt selvästi siltä, että lomautuksia täytyi laajentaa. Tämän vuoksi työnantaja ja henkilöstön edustajat olivat pitäneet olosuhteisiin nähden perusteltuna valita yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 4 §:ssä tarkoitetun neuvottelukunnan. Kukin henkilöstöryhmä oli vapaasti valinnut keskuudestaan sen jäsenet. A:lla oli ollut tieto neuvottelukunnan kokoamisesta ja hänellä olisi itselläänkin ollut mahdollisuus mennä neuvottelukunnan jäseneksi, jos olisi halunnut. Hänellä ei ollut ollut tarvetta selvitellä asiaa työsuojeluvaltuutetun avulla. Hän olisi saanut työsuojeluvaltuutetun nimen halutessaan helposti esimerkiksi yhtiön konttorista palkanlaskijalta.

Yhtiö ja sen myötäpuolet katsoivat, että yhteistoiminnasta yrityksissä annettua lakia ei ollut rikottu ainakaan siinä määrin, että A:n hyvitysvaatimus olisi oikeutettu. Työnantaja oli toiminut hyvässä uskossa eikä ollut ratkaissut lomautusasiaa tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta mainitun lain vastaisesti. Joka tapauksessa mahdolliset laiminlyönnit olivat olosuhteet huomioon ottaen niin vähäisiä, että mitään hyvitystä ei tullut tuomita. Kanteessa esitetty vaatimus oli olosuhteet huomioon ottaen määrältään täysin kohtuuton.

Raastuvanoikeuden päätös 1.10.1992

Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että A oli ollut työsopimussuhteessa yhtiöön 14.5.1984 alkaen. Hänen palkkansa oli ollut 10 000 markkaa kuukaudessa. Yhtiössä työskenteli keskimäärin 60 työntekijää.

Lomautus kesällä 1991

Yhtiö oli kesällä 1991 lomauttanut A:n 12 päiväksi yhtiön vastauksessa kerrotulla tavalla.

Yhtiössä oli 5.7.1991 järjestetty yleinen tiedotustilaisuus, jossa oli kerrottu yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja myös siitä, että elokuussa ja marras -joulukuussa pidettäisiin nelipäiväistä työviikkoa säästöjen aikaansaamiseksi.

Yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluivat muun muassa taloudellisista ja tuotannollisista syistä toimeenpantavat lomauttamiset. Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 7 a §:n mukaan muun muassa lomauttamista koskeva neuvotteluesitys oli, jollei toisin sovittu, tehtävä kirjallisesti vähintään kolme päivää ennen neuvottelun alkamista.

Yhtiössä ei ollut ennen lomauttamista tehty laissa tarkoitettua neuvotteluesitystä. Vastaajat olivat katsoneet, että asiasta olisi sovittu yhteisessä tiedotustilaisuudessa. Jutussa ei ollut kuitenkaan selvitetty, että työnantaja ja työntekijät olisivat muunlaisesta menettelystä nimenomaisesti sopineet.

Hyvitysvastuun edellytyksenä oli lomautuksen toimeenpanon lisäksi myös se, että yhteistoimintavelvoite oli laiminlyöty tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta.

Kun yhtiö oli laiminlyönyt neuvotteluesityksen kirjallisen muodon ja määräaikaisuuden, joita voitiin pitää yksiselitteisinä ja työntekijälle merkityksellisinä asioina, raastuvanoikeus katsoi, että neuvotteluvelvoitteen laiminlyönti oli tapahtunut ilmeisestä huolimattomuudesta. A:lla oli täten oikeus yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:n mukaiseen hyvitykseen.

Lomautus syksyllä 1991

Todistajana kuultu yhtiön edustaja oli kertonut, että yhtiössä oli 25.9.1991 pidetty uusi tiedotustilaisuus koko henkilökunnalle. Tässä yhteydessä oli keskusteltu myös siitä, että joka henkilöstöryhmästä tuli saada edustaja jatkoneuvotteluihin. Jonkin ajan kuluttua neuvottelukunta oli saatu kokoon ja siinä oli ollut yhtiön myyntihenkilökunnan edustajana X. Todistaja oli pitänyt varmana, että A:n oli hänen toimipisteensä keskeinen sijainti huomioon ottaen täytynyt tietää neuvottelukunnan kokoamisesta.

X oli todistajana kuultuna kertonut, että kysymyksessä olevassa neuvottelukunnassa olivat olleet kaikki työntekijäryhmät edustettuina. Todistaja oli valittu edustajaksi kahvipöytäkeskusteluissa, koska muita halukkaita ei ollut ollut. Todistajan toimipiste oli neljän metrin päässä A:n toimipisteestä. Toimipisteen keskeisen sijainnin vuoksi todistaja oli varma, että A oli tiennyt neuvottelukunnan kokoamisesta. Todistajan valinnasta henkilöstön edustajaksi oli ilmoitettu kokouksen sihteerille. Todistaja oli ehkä itse tehnyt tämän ilmoituksen.

Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 5 §:n mukaan oli, milloin jollakin henkilöstöryhmällä ei ollut luottamus- tai yhdysmiestä, tuohon ryhmään kuuluvilla oikeus valita keskuudestaan edustaja lain mukaista yhteistoimintaa varten. Edustajan valitseminen oli jätetty asianomaisen henkilöstöryhmän omatoimisuuden varaan. Henkilöstöryhmä vastasi vaaliin liittyvistä käytännön järjestelyistä. Saatuaan ilmoituksen henkilöstöryhmän suorittamasta edustajan valinnasta työnantajan tuli epäselvissä tapauksissa varmistua siitä, miten valintamenettely on suoritettu.

Asiassa ei ollut tullut esiin seikkoja, joiden perusteella yhtiöllä olisi näytetty olleen syytä epäillä myyntihenkilöstön edustajan valinnassa olleen epäselvyyksiä. Asiassa ei siten ollut näytetty, että työnantaja olisi lomauttamista koskevassa asiassa tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta menetellyt yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain säännösten vastaisesti. A:lla ei siten ollut oikeutta tältä osalta vaatimaansa hyvitykseen.

Hyvityksen määrä

Hyvitystä määrätessään raastuvanoikeus otti huomioon, että työnantaja oli ennen kesällä 1991 tapahtunutta lomautusta järjestänyt tiedotustilaisuuden ja että lomautuksista oli muutenkin ilmoitettu työntekijöille. Työntekijät olivat saaneet määrätä lomautuspäivänsä. Kysymyksessä oli pienehkö työnantaja. Raastuvanoikeus katsoi hyvityksen määräksi kahden kuukauden palkkaa vastaavat 20 000 markkaa.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus kanteen enemmälti hyläten velvoitti yhtiön ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:n mukaisena hyvityksenä kahden kuukauden palkkaa vastaavat 20 000 markkaa korkoineen.

Turun hovioikeuden tuomio 11.11.1993

A sekä yhtiö myötäpuolineen valittivat hovioikeuteen. A vaati hyvityksen korottamista 60 000 markaksi korkoineen. Yhtiö ja sen myötäpuolet vaativat kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui selvitetyksi, että yhtiö oli raastuvanoikeuden mainitsemin tavoin pitäessään 5.7.1991 tiedotustilaisuuden laiminlyönyt tehdä kirjallisen neuvotteluesityksen ja noudattaa kolmen päivän määräaikaa. Kysymyksessä oli ollut 12 päivän lomautus, jonka kukin työntekijä oli saanut valita pidettäväksi päiväkohtaisesti itselleen parhaiten sopivana aikana vuoden loppuun mennessä. Tiedotustilaisuudessa ei ollut edes väitetty ilmenneen epäselvyyttä tai erimielisyyttä käsiteltävänä olleesta asiasta. Asiaa oli pidettävä niin yksinkertaisena, että siihen oli voinut valmistautua ilman neuvotteluesitystä. Näin ollen sanottua laiminlyöntiä oli kaikki jutussa ilmi käyneet olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, ettei yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:n tarkoittamaa hyvitystä ollut tuomittava maksettavaksi.

Edellä kerrotuilla ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus muutti raastuvanoikeuden päätöstä siten, että A:n hyvityksen maksamista koskeva vaatimus hylättiin. Yhtiö myötäpuolineen vapautettiin suorittamasta A:lle maksettavaksi tuomittua hyvitystä 20 000 markkaa korkoineen.

Perustelut

Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:n 1 momentin mukaan työntekijällä tai toimihenkilöllä on oikeus saada työnantajalta hyvityksenä enintään 20 kuukauden palkka, jos yhteistoimintavelvoitteen piiriin kuuluva asia, kuten lomauttaminen tuotannollisista ja taloudellisista syistä, on tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta ratkaistu noudattamatta, mitä muun muassa lain 7 a §:ssä on säädetty, ja työntekijä tai toimihenkilö on ratkaisuun liittyvistä syistä osa-aikaistettu, lomautettu tai irtisanottu. Tammer-Tukku Ky on hovioikeuden mainitsemin tavoin pitäessään 5.7.1991 tiedotustilaisuuden ilmeisestä huolimattomuudesta rikkonut lain 7 a §:n määräyksiä laiminlyömällä tehdä kirjallisen neuvotteluesityksen ja noudattaa kolmen päivän määräaikaa. A on ratkaisuun liittyvistä syistä lomautettu 12 päivän ajaksi. Yhtiö on siten lain 15 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen suorittamaan A:lle hyvityksen.

Lain 15 a §:n 2 momentin mukaan hyvitys voidaan kuitenkin jättää tuomitsematta, jos työnantajan laiminlyöntiä on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä.

Laiminlyönnin vähäisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, että lain 7 a §:n 1 momentin mukaisen neuvotteluesityksen tekemisen tarkoituksena on varata työntekijöille tai heidän edustajilleen riittävästi aikaa valmistautua neuvotteluihin. Yhtiön laiminlyönnin johdosta säännöksen tarkoitus on jäänyt toteutumatta. Kahdentoista päivän palkan menettämistä koskenut asia ei ole ollut työntekijän kannalta niin yksinkertainen, että A olisi siihen voinut valmistautua kokonaan ilman neuvotteluesitystäkin. Tiedotustilaisuudessa 5.7.1991 ei ole ilmennyt epäselvyyttä eikä erimielisyyttä asiasta, mutta työnantajan laiminlyönnin johdosta A ei ole voinut etukäteen selvittää sitä, olisiko lomauttamiselle ollut muita vaihtoehtoja. Yhteistoimintamenettelyn tarkoituksen toteuttaminen eli työnantajan ja työntekijöiden välisen vuorovaikutuksen lisääminen edellyttää myös menettelysäännösten noudattamista. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että työnantajan laiminlyöntiä ei ole pidettävä vähäisenä.

Lain 15 a §:n 2 momentin mukaan hyvityksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönnin aste ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä samoista toimenpiteistä johtuva muu korvausvelvollisuus.

Kysymys on ollut ainoastaan 12 päivän pituisesta lomautuksesta. Työntekijät ovat saaneet valita lomautuspäivät pidettäviksi itselleen sopivana aikana vuoden 1991 loppuun mennessä. Kysymys on myös ollut pienehköstä työnantajasta. Yhtiössä ei ole aikaisemmin toimeenpantu yhteistoimintamenettelyä edellyttäviä lomautuksia. Mainitut seikat puoltavat vain pienehkön hyvityksen määräämistä. Toisaalta samoista toimenpiteistä ei ole esitetty yhtiölle johtuneen muuta korvausvelvollisuutta.

Edellä sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että yhtiön suoritettavan hyvityksen kohtuullinen määrä on A:n yhden kuukauden palkkaa vastaavat 10 000 markkaa.

Syksyn 1991 lomautuksen osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden hyväksymät raastuvanoikeuden päätöksen perustelut.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ja raastuvanoikeuden päätöstä muutetaan siten, että Tammer-Tukku Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet B, C ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 15 a §:n mukaisena hyvityksenä 10 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.7.1992 lukien ja että yhtiö sanottuine myötäpuolineen velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa yhteensä 10 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta.