KKO:1993:44
- Keywords
- Rikoksen yritys - Murhapoltto
- Year of case
- 1993
- Date of Issue
- Register number
- R 92/481
- Archival record
- 1390
- Date of presentation
Kun A oli omasta tahdostaan omilla toimillaan ja hälyttämällä palokunnan ehkäissyt asuinhuoneistossaan sytyttämänsä tulen leviämisen talon rakenteisiin, häntä ei tuomittu rangaistukseen murhapolton yrityksestä vaan ainoastaan yritykseen sisältyneestä varomattomasta tulenkäsittelystä.
RL 4 luku 2 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kuopion raastuvanoikeuden päätös 30.4.1991
Virallisen syyttäjän syytteestä ja varattuaan asianomistajalle Niiralan Kulma Oy:lle tilaisuuden tulla kuulluksi raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 9.3.1991 Kuopiossa tahallaan sytyttänyt yhtiön omistaman asuinkerrostalon 7. kerroksessa sijaitsevan vuokrahuoneiston vaatehuoneessa olleen roska-pussin, josta tuli oli levinnyt vaatehuoneessa olleisiin vaatteisiin. A oli yrittänyt sammuttaa tulen ja siinä epäonnistuttuaan hälyttänyt paikalle palokunnan. Palokunta oli sammuttanut tulen ennen kuin tuli oli ehtinyt tarttua talon rakenteisiin. Vaatehuoneen korjaamisesta oli yhtiölle aiheutunut 1 130 markan suuruinen vahinko.
Raastuvanoikeus on katsonut, että A:n oli sytyttäessään tulen täytynyt käsittää palon leviävän talon rakenteisiin. A oli siten tahallaan yrittänyt sytyttää talon palamaan. A oli teon tehdessään ollut täyttä ymmärrystä vailla.
Tämän vuoksi raastuvanoikeus on rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentin, 3 luvun 4 §:n 1 momentin ja 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhapolton yrityksestä 3 kuukaudeksi vankeuteen.
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 28.4.1992
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 9.7.1992 ja samalla on määrätty, ettei hovioikeuden päätöstä ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava.
A on katsonut, että hän oli omasta tahdostaan luopunut rikoksen täyttämisestä, sekä vaatinut, että hänet tuomitaan ainoastaan varomattomasta tulenkäsittelystä.
Virallinen syyttäjä on antanut pyydetyn vastauksen.
Yhtiö ei ole antanut siltä pyydettyä vastausta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.4.1993
Perustelu
A:n on sytyttäessään tulen asuinhuoneistonsa vaatehuoneessa olleeseen roskapussiin täytynyt käsittää, että palo erittäin todennäköisesti leviää talon rakenteisiin. A on siten tahallaan yrittänyt sytyttää talon palamaan. A on kuitenkin omasta tahdostaan ryhtynyt sammuttamaan tulta sekä omilla toimilla että hälyttämällä palokunnan, joka on sammuttanut tulen ennen kuin se on ehtinyt tarttua talon rakenteisiin. Sen vuoksi häntä ei voida rikoslain 4 luvun 2 §:n säännös huomioon ottaen tuomita rangaistukseen murhapolton yrityksestä. A:n edellä kerrottuun menettelyyn sisältyy varomaton tulenkäsittely. A on ollut teon tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta rikoslain 44 luvun 20 §:n 1 momentin ja 3 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä varomattomasta tulenkäsittelystä 15:ta 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 300 markkaa.
Korkeimman oikeuden täytäntöönpanon kieltämistä koskeva määräys raukeaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Ketola, Paaskoski, Wirilander ja Möller