8.1.1993

Kanne Virtain kihlakunnanoikeudessa

A, B, C, D ja E sekä F ovat G:tä vastaan esittämässään kanteessa lausuneet seuraavaa:

Eläkeläinen H, jonka perillisiä he olivat, oli kuollut 1.12.1990. Perukirjan mukaan hän oli 13.2.1984 testamentannut eräät asunto-osakeyhtiön osakkeet G:lle. Testamentissa ei ollut noudatettu perintökaaren 10 luvun 1 §:n ehdotonta muotomääräystä sikäli, että testamentin tekijä ei ollut testamenttia koskaan allekirjoittanut, vaikka sen todistajat olivat allekirjoittamassaan todistuksessa ilmoittaneet H:n omakätisesti allekirjoittaneen sanotun testamenttinsa. Sen vuoksi A myötäpuolineen on vaatinut sanotun testamentin julistamista pätemättömäksi sekä vastaajan velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 22.8.1991

H, joka oli kuollut 1.12.1990, oli 13.2.1984 tehnyt testamentin, jolla hän oli testamentannut omistamansa Asunto Oy Pääskynpuiston osakkeet nrot 48467-51888, jotka oikeuttivat huoneiston hallintaan mainitun yhtiön omistamassa rakennuksessa, veljensä pojanpojalle G:lle. Testamentista puuttui H:n allekirjoitus.

H:n lakimääräiset perilliset olivat lausuneet, ettei testamenttia ollut tehty perintökaaren 10 luvun 1 §:ssä säädetyssä muodossa, ja vaatineet, että testamentti julistetaan pätemättömäksi.

Todistajana kuultu X oli kertonut laatineensa 13.2.1984 H:n pyynnöstä puheena olevan testamentin. Testamentin tekijällä oli ollut selvä kanta testamentin sisällöstä; hän oli halunnut testamentata omistamansa osakkeet G:lle. X oli yhdessä Y:n kanssa kirjoittanut nimensä testamenttiin. X:llä oli ollut tarkoitus pyytää testamentin tekijää kirjoittamaan allekirjoituksensa siihen myöhemmin. Erehdyksessä tämä oli kuitenkin unohtunut. Todistajana kuultu Z oli kertonut, että vähää ennen kuolemaansa H oli kertonut testamentanneensa osakkeet G:lle.

H oli molempien todistajien läsnäollessa käyttäytymisellään antanut ymmärtää, että testamentti vastasi hänen viimeistä tahtoaan. Hän oli vakaasti harkinnut testamentin sisältöä. Vielä vähää ennen kuolemaansa hän oli kertonut testamentin sisällöstä. Hän oli tällöinkin uskonut tehneensä muodollisesti pätevän testamentin. Näissä olosuhteissa testamenttia oli pidettävä muotovirheestä huolimatta pätevänä.

Kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja määrännyt, että asianosaiset saivat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan, koska oikeudenkäyntiin oli ollut perusteltua aihetta.

Vaasan hovioikeuden tuomio 7.4.1992

Hovioikeus, jossa A myötäpuolineen oli vaatinut kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja kanteensa hyväksymistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan jutussa ja G päätöksen kumoamista oikeudenkäyntikuluja koskevalta osalta sekä korvausta kuluistaan hovioikeudessa korkoineen, on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyväksi sekä määrännyt asianosaiset itse vastaamaan kuluistaan hovioikeudessa.

Perustelut

Asiassa on selvitetty, että H oli aikonut määrätä omaisuudestaan kuolemansa varalta ja antanut tämän vuoksi asianajaja X:lle toimeksiannon laatia testamentti. Alempien oikeuksien ratkaisuista ilmenevin tavoin X oli koneella kirjoittanut H:n toivomusten mukaisen testamenttiasiakirjan ja siihen tavanomaisen todistajanlausuman. Todistajat olivat kirjoittaneet nimensä testamenttiin, mutta H ei sitä ollut allekirjoittanut saattaakseen testamentin asianmukaiseksi ja lopulliseksi.

Testamentin muotomääräysten tarkoituksena on muun muassa erottaa sen valmistelua koskevat toimet lopullisen testamentin teosta, korostaa testamentin tekemisen vakavuutta ja perustumista kypsään harkintaan sekä vähentää pätemättömyysperusteiden esiintymismahdollisuutta.

Testamentin allekirjoittaminen on olennainen osa testamentin tekemistä. Perintökaaren 10 luvun 1 §:n mukaan todistajien on todistettava testamentti nimikirjoituksillaan sitten kun testamentin tekijä on sen allekirjoittanut tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa. Pelkästään se, että todistajat olivat allekirjoittaneet testamentiksi tarkoitetun asiakirjan, ei ole tehnyt siitä pätevää testamenttia.

Sillä seikalla, että H oli vähän ennen kuolemaansa kertonut tehneensä testamentin, ei ole merkitystä harkittaessa riidanalaisen asiakirjan pätevyyttä testamenttina.

H:n ei siten voida katsoa tehneen perintökaaren 10 luvun 1 §:n mukaista testamenttia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. A:n sekä hänen myötäpuoltensa kanne hyväksytään ja H:n testamentti julistetaan pätemättömäksi.

G velvoitetaan suorittamaan A:lle ja hänen myötäpuolilleen yhteisesti korvaukseksi heillä jutussa olleista oikeudenkäyntikuluista 10 000 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.