9.11.1993

Orimattilan kihlakunnanoikeuden päätös 30.5.1991

Kihlakunnanoikeus on todennut, että A oli ollut vastaajaksi haastettuna ilman laillista estettä poissa 11.4.1991 kihlakunnanoikeuden istunnosta. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on tuomiolauselman 3 kohdassa tuominnut A:n oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 17 §:n 1 momentin nojalla esteettömästä poissaolosta oikeudesta 15:een päiväsakkoon. Kun tämä rangaistus ja A:lle tuomiolauselman 1 kohdassa varkauden yrityksestä tuomitut 30 päiväsakkoa laskettiin yhteen, oli A:n sakkorangaistus 45 päiväsakkoa, josta kihlakunnanoikeus on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähentänyt vapaudenmenetysaikaa 29.5.1991 vastaavat 2 päiväsakkoa. A:n suoritettavaksi on siten jäänyt 43 20 markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa yhteensä 860 markkaa.

Kouvolan hovioikeuden päätös 6.8.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut, että 1.4.1992 voimaan tulleen rikoslain 7 luvun 3 §:n (697/91) mukaan, lainkohtaa koskeva voimaantulosäännös huomioon ottaen, A oli kihlakunnanoikeuden hänelle kohdissa 1 ja 3 tuomitsemien rangaistusten asemesta tuomittava yhteiseen sakkorangaistukseen. Tämän vuoksi hovioikeus on tuominnut A:n kohdissa 1 ja 3 syyksi luetuista rikoksista 37:n päiväsakon määräiseen yhteiseen sakkorangaistukseen, josta on vähennetty rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vapaudenmenetysaikaa 29.5.1991 vastaavat 2 päiväsakkoa. A:n suoritettavaksi on siten jäänyt 35 20 markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa yhteensä 700 markkaa. Muilta osin hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

Käsittelyratkaisu

A:n määräajan jälkeen toimittamaa kirjoitusta ei oteta huomioon, koska siihen ei ole erityistä syytä.

Pääasiaratkaisun perustelut

A on 10.4.1991 Tampereella haastettu seuraavana päivänä kello 13 pidettävään Orimattilan kihlakunnanoikeuden istuntoon vastaamaan varkauden yritystä koskevassa asiassa. Tampereelta on matkaa Orimattilaan noin 150 kilometriä. A ei ole näyttänyt, ettei hän julkisia kulkuneuvoja käyttäen olisi voinut määräaikana saapua kihlakunnanoikeuden istuntoon. Hän ei myöskään ollut ilmoittanut kihlakunnanoikeudelle esteestään saapua oikeuteen. A:n poissaolo ei ole johtunut laillisesta esteestä.

Rikoslain 3 luvun 5 §:n mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta muun muassa silloin, kun rikosta on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. A:n syyllisyyttä vähentäviä seikkoja ovat haasteajan lyhyys ja hankalahkot liikenneyhteydet hänen asuinpaikkakunnaltaan kihlakunnanoikeuden istuntopaikkakunnalle. A:n laiminlyönnillä saapua kihlakunnanoikeuteen ei myöskään ole ollut asian käsittelyn kannalta erityistä merkitystä, koska A:lla haasteajan lyhyydestä johtuen olisi ilmeisesti joka tapauksessa ollut oikeus saada asian käsittely siirretyksi riittävän valmistautumisajan saamiseksi oikeudenkäyntiin. Näin ollen A:n syyllisyyttä on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.

Päätöslauselma

Muutokset hovioikeuden päätökseen

Rangaistusseuraamukset

Kohta 3: A jätetään esteettömästä poissaolosta oikeudesta vastaajana rangaistukseen tuomitsematta.

A:n suoritettavaksi määrätään kohdassa 1 syyksi luetusta varkauden yrityksestä 25 päiväsakkoa, josta rangaistuksesta vähennetään rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vapaudenmenetysaikaa 29.5.1991 vastaavat kaksi päiväsakkoa. A:n suoritettavaksi jää siten 23 20 markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa yhteensä 460 markkaa.

Lainkohdat

Kohta 3: Oikeudenkäymiskaari 12 luku 17 § 1 mom Rikoslaki 3 luku 5 § 3 mom 1 kohta

Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta.