15.10.1993

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

B on A:ta vastaan 14.11.1990 tiedoksi annetun haasteen nojalla ajamassaan kanteessa lausunut, että A oli kahdella 19.2.1990 allekirjoittamallaan velkakirjalla tunnustanut saaneensa häneltä velaksi yhteensä 58 000 markkaa. Toisen velkakirjan, määrältään 50 000 markkaa, ehtojen mukaan velkaa tuli lyhentää 1 388 markan suuruisina erinä kunkin seuraavan 36 kuukauden 15. päivänä. Ellei lyhennystä suoritettu, erääntyi velka kokonaisuudessaan heti maksettavaksi 18 prosentin korkoineen erääntymispäivästä lukien. Toisen velkakirjan, määrältään 8 000 markkaa, ehtojen mukaan velkaa tuli lyhentää 667 markan suuruisina erinä seuraavien 24 kuukauden aikana joka kolmannen kuukauden 15. päivänä. Ellei lyhennystä suoritettu, erääntyi velka kokonaisuudessaan heti maksettavaksi 18 prosentin korkoineen erääntymispäivästä lukien.

A oli suorittanut 50 000 markan velastaan ensimmäisen 1 388 markan lyhennyserän, mutta jättänyt muut lyhennyserät maksamatta. Velka oli siten velkakirjan ehtojen mukaan erääntynyt 15.4.1990 kokonaan maksettavaksi. 8 000 markan velkaansa A ei ollut lyhentänyt lainkaan, joten velka oli erääntynyt 15.5.1990 kokonaan maksettavaksi.

Sen vuoksi B on vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan hänelle velkakirjojen maksamattoman pääoman yhteensä 56 612 markkaa 18 prosentin korkoineen 48 612 markalle 15.4.1990 lukien ja 8 000 markalle 15.5.1990 lukien.

Raastuvanoikeuden päätös 7.3.1991

Raastuvanoikeus, jossa asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen, on katsonut selvitetyksi, että B oli 19.2.1990 allekirjoitetulla kauppakirjalla myynyt A:lle omistamansa 22 Repen Tsuppipalvelu Oy:n osaketta 148 000 markan kauppahinnasta ja että A oli maksanut sovitusta kauppahinnasta kauppakirjaan merkityn 50 000 markan hinnan lisäksi 40 000 markkaa ja antanut B:lle lisäksi kanteessa tarkoitetut, tunnustamansa velkakirjat. Raastuvanoikeus on kuitenkin katsonut, ettei oikeussuojaa ollut myönnettävä sellaisen välipuheen toteuttamiseksi, joka oli tehty lain kiertämiseksi. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut B:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 6 000 markalla 16 prosentin korkoineen 7.3.1991 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 25.11.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on lausunut, että B ja A olivat 19.2.1990 allekirjoittamallaan kauppakirjalla sopineet Repen Tsuppipalvelu Oy:n osakkeiden kaupasta muun ohessa ehdoin, että kauppakirjaan hinnaksi merkittiin 50 000 markkaa. He olivat suullisesti sopineet, että todellinen kauppahinta oli 148 000 markkaa. A oli kaupantekotilaisuudessa maksanut B:lle kauppakirjaan merkityn hinnan 50 000 markan lisäksi 40 000 markkaa ja antanut B:lle loppukauppahinnan maksamiseksi kanteessa mainitut velkakirjat pääomaltaan yhteensä 58 000 markkaa.

Asianosaisten välinen sopimus oli koskenut irtaimen omaisuuden kauppaa, joka on vapaamuotoinen oikeustoimi. Sen vuoksi asianosaiset olivat voineet pätevästi sopia kauppahinnan maksamisesta kerrotuin tavoin. Näin ollen ja kun A ei ollut näyttänyt muutakaan perustetta, minkä vuoksi velkakirjat eivät sitoisi häntä, A oli velkakirjojen ehtojen mukaisesti velvollinen maksamaan B:lle velkakirjojen sisällön viivästyskorkoineen.

Sen vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen ja vapauttaen B:n raastuvanoikeuden tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta, velvoittanut A:n velkakirjoja ja niille kirjoitettuja kuittauksia vastaan suorittamaan B:lle vaaditut 56 612 markkaa 18 prosentin korkoineen 48 612 markalle 15.4.1990 lukien ja 8 000 markalle 15.5.1990 lukien sekä korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut jutussa 8 000 markalla 16 prosentin korkoineen 25.11.1992 lukien.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.10.1993

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauskuluista 1 200 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.