6.10.1992

Toimitus

Valtioneuvoston Imatran Voima Oy:lle 21.11.1985 antaman lunastusluvan johdosta 27.1.1986 aloitetussa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain, jäljempänä lunastuslain, mukaisessa lunastustoimituksessa käyttöoikeuden lunastamiseksi 400 kV:n voimansiirtolaitteita varten tarvittaviin maa-alueisiin Espoon kaupungissa lunastustoimikunta oli vahvistanut ennakkohaltuunoton kohteena olevan omaisuuden sekä julistettuaan haltuunottokatselmuksen päättyneeksi 22.5.1986 määrännyt haltuunoton johdosta maksettavat ennakkokorvaukset ja haltuunoton ajankohdan toimituspöytäkirjasta ilmenevällä tavalla.

Lunastustoimikunta oli päättänyt, että korvaukset käyttöoikeuksin lunastetuista maa-alueista määrätään alueiden ennakkohaltuunoton ajankohdan arvon perusteella. Tämän mukaisesti toimikunta oli määrännyt kohteenkorvaukset käyttäen sitä hintatasoa, joka alueilla oli ollut toukokuussa 1986 ja muutoin päättänyt kohteenkorvauksista, joihin oli sisällytetty eräitä haitankorvauksia, toimituspöytäkirjasta ja selitelmästä ja arviokirjasta ilmenevällä tavalla. Lisäksi lunastustoimikunta oli määrännyt siltä osalta kuin nyt on kysymys Vanhankartanon kylässä oleville tiloille Hartela RN:o 14:44 ja Hartela II RN:o 14:48 korvaukset varastoalueen käytön vaikeutumisesta selitelmästä ja arviokirjasta ilmenevällä tavalla.

A ja hänen myötäpuolensa sekä Rakennusosakeyhtiö Hartela olivat toimituksessa vaatineet haltuunotettujen alueiden osalta vahingonkorvausta haltuunoton jälkeen tapahtuneesta maan arvon poikkeuksellisesta hinnan noususta. Lunastustoimikunta oli selvittänyt, että Espoon kaupungissa maan yleinen hintataso oli haltuunoton jälkeen noussut yleistä hintatasoa nopeammin. Toimikunta oli arvioinut, etteivät lunastuslain 30 §:n 3 momentissa tarkoitettu korvauksen korotus yleisen hintatason kohoamisen perusteella ja lunastuskorvaukselle 95 §:n 1 momentin mukaisesti määrätty korko yhteensä vastanneet kysymyksessä olevaa maan arvon poikkeuksellista hinnan nousua. Tällä perusteella toimikunta oli katsonut, että ennakkohaltuunoton kohteena olleiden alueiden omistajille oli hallinnan menetyksen vuoksi aiheutunut lunastuslain 95 §:n 2 momentin mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Lunastustoimikunta oli määrännyt prosenttiosuutena maksamatta olevasta lunastuskorvauksesta lasketun vahingonkorvauksen niille kiinteistöille, joiden osalta puheena olevasta vahingosta oli vaadittu korvausta. Sen jälkeen lunastustoimikunta oli määrännyt maksamatta oleville lunastuskorvauksille tai kohteen- ja vahingonkorvausten summa-arvojen ja ennakkokorvausten erotuksille yleisen hintatason kohoamista vastaavan korotuksen ja näin määrätyille lopullisille korvauksille laissa säädetyn koron haltuunotosta lukien.

Lunastustoimikunta oli julistanut lunastuspäätöksen ja lopettanut toimituksen 15.6.1989.

Vaatimukset maaoikeudessa

A ja hänen myötäpuolensa olivat maaoikeudessa valituksissaan vaatineet omistamiensa tilojen kohteenkorvausten korottamista ja lunastuslain 95 §:n 2 momentin mukaisen vahingonkorvauksen määräämistä vaadittujen maanhintojen perusteella. Lisäksi muut valittajat paitsi A.B. Svenska småbruk och egna hem olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan maaoikeudessa.

Rakennusosakeyhtiö Hartela oli valituksessaan vaatinut, että lunastustoimikunnan yhtiön omistamille tiloille Hartela RN:o 14:44 ja Hartela II RN:o 14:48 määräämien haitankorvausten sijasta varastoalueen numero 1 siirtämisestä aiheutuneet kustannukset korvataan toimituksessa vaaditun määräisinä ja lisäksi yhtiö oli vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Imatran Voima Oy oli valituksessaan siltä osalta kuin täällä on kysymys vaatinut lunastuslain 95 §:n 2 momentin mukaisten vahingonkorvausten poistamista kokonaan sekä edellä mainittujen tilojen Hartela ja Hartela II osalta tiluskuvioiden numerot 7 ja 4 kohteenkorvausten alentamista ja tilalle Hartela II varastoalueen käytön vaikeutumisesta määrätyn haitankorvauksen poistamista. Maaoikeuden istunnossa yhtiö oli lisäksi vaatinut myös tilalle Hartela varastoalueen käytön vaikeutumisesta määrätyn haitankorvauksen poistamista sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan maaoikeudessa.

Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 18.4.1990

Maaoikeus on kuullut Esbogård Aktiebolagia, joka on vaatinut korvausta kuluistaan maaoikeudessa, ja lunastustoimikunnan puheenjohtajana toiminutta toimitusinsinööriä sekä suorittanut katselmuksen. Maaoikeus on siltä osalta kuin nyt on kysymys lausumillaan perusteilla katsonut, ettei maapohjan hintoja voimajohtolinjan kohdalla voitu pitää lunastustoimikunnan arvioimia hintoja korkeampina. Maaoikeus on todennut lunastustoimikunnan määränneen korvauksen voimajohtolinjasta aiheutuvasta käyttöoikeuden rajoituksesta odotusarvomailla sekä tonteilla ja niihin verrattavilla alueilla prosenttiosuutena maan käyvästä hinnasta maaoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla. Edelleen maaoikeus on todennut lunastustoimikunnan sisällyttäneen kohteenkorvauksiin lunastuksen kohteen ulkopuolelle aiheutuvien haittojen korvauksia ja niiltä osin kuin tällä arvioimistavalla on maaoikeuden suorittamien tarkistusten perusteella havaittu olevan vaikutusta korvauksiin on maaoikeus lausumallaan perusteella muuttanut lunastustoimikunnan päätöstä.

Lisäksi maaoikeus on todennut lunastustoimikunnan määränneen lunastuslain 95 §:n 2 momentin nojalla vahingonkorvausta, koska maan hintataso oli alueen haltuunoton ja toimituksen lopettamisen välisenä aikana noussut niin, ettei maksamatta oleville korvauksille määrätty 95 §:n 1 momentin mukainen korko vastannut hallinnan menetyksestä aiheutunutta vahinkoa, vaikka oli määrätty yleisen hintatason kohoamista vastaava korotus. Maaoikeus on lausunut, että lunastuslain 95 §:n 2 momentin säännöstä sovellettaessa oli kuitenkin otettava huomioon lain 30 §:n 3 momentti. Sen mukaan haltuunotto-oikeuden saamisen jälkeen tapahtunutta omaisuuden arvon muuttumista ei otettu huomioon lukuunottamatta muutosta yleisessä hintatasossa. Maanomistajalla oli mahdollisuus ennakkohaltuunoton jälkeen saada ennakkokorvausta ja siten aktiivisesti toimien torjua menetykset. Lunastuslain 95 §:n 2 momentin mukaisesti ei voitu korvata maapohjan hinnassa tapahtuvia yleisiä muutoksia, vaan säännöksellä tarkoitettiin erityisiä, yksilöityjä haittoja ja vahinkoja, jotka yleensä eivät ilman asianosaisen selvitystä tulleet lunastustoimikunnan tietoon. Toimituksessa ei ollut minkään tilan kohdalla näytetty, ettei jäljelle jäänyttä omaisuutta olisi voitu käyttää haltuunoton jälkeen, eikä kysymys ollut myöskään ammatinharjoittamiselle aiheutuneesta tappiosta. Näin ollen kenellekään maanomistajista ei ollut osoitettu aiheutuneen sellaista haittaa ja vahinkoa, josta olisi määrättävä lunastuslain 95 §:n 2 momentissa tarkoitettu korvaus.

Maaoikeus on siltä osalta kuin nyt on kysymys lunastustoimikunnan päätöstä muuttaen poistanut edellä mainitut lunastuslain 95 §:n 2 momentin mukaiset vahingonkorvaukset kokonaan sekä alentanut tilan Hartela RN:o 14:44 tiluskuvion numero 7 ja tilan Hartela II RN:o 14:48 tiluskuvion numero 4 kohteenkorvausten yksikköhinnat 440 000 markaksi hehtaarilta ja poistanut näille tiloille varastoalueen käytön vaikeutumisesta määrätyt haitankorvaukset. Maaoikeus on hylännyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Käsittelyratkaisu

A.B. Svenska småbruk och egna hem nimisen yhtiön vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta maaoikeuden osalta jätetään vasta täällä esitettynä tutkimatta.

Imatran Voima Oy on maaoikeuden istunnossa vaatinut Hartelan tilalle RN:o 14:44 lunastustoimikunnan määräämän haitankorvauksen poistamista. Koskei tällaista vaatimusta ole jakolain 314 §:n 1 momentin mukaisesti esitetty yhtiön määräajassa jättämässä valituskirjelmässä, maaoikeuden ei olisi pitänyt ottaa vaatimusta tutkittavakseen. Hartelan tilalle RN:o 14:44 varastoalueen käytön vaikeutumisesta määrättyä korvausta koskeva maaoikeuden lausuma poistetaan ja asia jää tältä osalta lunastustoimikunnan päätöksen lopputuloksen varaan.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Lunastettava omaisuus on arvioitava ja korvaus määrättävä sen arvon perusteella, mikä omaisuudella on lunastuspäätöksen julistamisen ajankohtana, ellei lunastuksen hakija ole aikaisemmin saanut haltuunotto-oikeutta. Viimeksi mainitussa tapauksessa on omaisuus arvioitava sellaisena kuin se on ollut haltuunotto-oikeuden saamisen hetkellä lain 30 §:n 3 momentin mukaisesti. Jos yleinen hintataso on haltuunotto-oikeuden saamisen jälkeen kohonnut, suorittamatta oleva korvaus on sovitettava kohonnutta hintatasoa vastaavaksi. Lunastuslain 95 §:n 1 momentin mukaan maksamatta olevalle lunastuskorvaukselle on myös määrättävä suoritettavaksi laissa säädetty korko siitä päivästä, jolloin hakija on saanut oikeuden lunastettavan alueen haltuunottoon. Jollei korko vastaa hallinnan menetyksen vuoksi sillä välin aiheutunutta haittaa ja vahinkoa, on säännöksen 2 momentin mukaan erotus omaisuuden omistajan vaatimuksesta määrättävä korvattavaksi.

Lunastuslakia koskevan lakiehdotuksen perusteluissa (hallituksen esitys n:o 179 / 1975 II vp s. 20 ja 48) lausutaan, että niissä tapauksissa, joissa hakija saa poikkeuksellisesti haltuunotto-oikeuden ennen arvioinnin suorittamista, olisi perustelluinta, että haltuunotetun omaisuuden (kohteenkorvauksen) arvohetki sattuu haltuunotto-oikeuden saamisen kanssa samaan ajankohtaan. Tällöin haltuunotetun omaisuuden arvon muutokset tulisivat tilanteesta riippuen joko hakijan hyödyksi tai vahingoksi. Koska menettelytapa kuitenkin saattaisi johtaa siihen, että arvohetki ja lopullisen korvauksen suoritushetki voisivat ehkä suurestikin poiketa toisistaan, tulisi paitsi suorittaa ennakkokorvausta, myös tarvittaessa tarkistaa arvohetken mukaan määräytyvää korvausta vastaamaan yleisessä hintatasossa tapahtunutta muutosta. Jos hakija on saanut ennakkohaltuunotto-oikeuden, lunastuspäätöksessä olisi koron lisäksi vaadittaessa määrättävä korvattavaksi se vahinko ja haitta, joka haltuunotosta on aiheutunut luovuttajalle sen vuoksi, että hän on joutunut olemaan ilman omaisuutta ja siitä suoritettavaa täyttä korvausta, jos koron ei katsota olevan riittävä korvaus vahingosta ja haitasta.

Lunastuslain 44 §:n mukaisesti on valituksenalaisessa toimituksessa kohteenkorvaukset käyttöoikeuksin lunastetuista maa-alueista määrätty käyttäen sitä hintatasoa, joka alueilla on ollut ennakkohaltuunoton ajankohtana toukokuussa 1986. Lunastuskorvauksille taikka näiden ja ennakkokorvausten erotuksille on määrätty yleisen hintatason kohoamista vastaava korotus ja lopullisille korvauksille laissa säädetty korko omaisuuden haltuunotosta lukien. Lunastuslain 30 §:n 3 momentin säännös huomioon ottaen haltuunotettujen alueiden omistajilla ei ole lain 95 §:n 2 momentin nojalla oikeutta korvaukseen maan arvossa haltuunoton jälkeen tapahtuneen nousun perusteella silloinkaan, kun nousu on ollut poikkeuksellisen suuri.

Edellä esitetyn perusteella ja muutoin maaoikeuden lausumilla perusteluilla maanomistajien vahingonkorvausvaatimukset maan arvon poikkeuksellisesta hinnan noususta on hylättävä.

Tuomiolauselma

Imatran Voima Oy on velvollinen suorittamaan Hartelan tilalle RN:o 14:44 korvaukseksi varastoalueen käytön vaikeutumisesta lunastustoimikunnan määräämät 55 000 markkaa lunastuspäätöksessä määrättyine 6 prosentin korkoineen 27.5.1986 alkaen. Muilta täällä kysymyksessä olevilta osilta maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta ja se jää osittain lainvoiman saaneena pysyväksi. Jutun lopputulos huomioon ottaen ja asian laadun vuoksi Rakennusosakeyhtiö Hartelan on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa ja Imatran Voima Oy saa pitää vahinkonaan sille vastauksen antamisesta täällä aiheutuneet kulut.