22.11.1991

Syyte Lohjan kihlakunnanoikeudessa

A:n ilmoitettua poliisille rikoksen syytteeseen pantavaksi virallinen syyttäjä on lausunut kihlakunnanoikeudessa asian 13.9.1989 pidetyssä ensikäsittelyssä, josta olivat olleet poissa A haastamatta jääneenä ja B haastettuna, että B oli 20.4.1989 Vihdissä erään talon pihalla tahallaan pahoinpidellyt A:ta lyömällä häntä nyrkillä päähän ja vartaloon, vääntämällä hänen kättään ja heittämällä hänet ojaan, mistä A oli saanut lääkärintodistuksesta ilmenevät vammat. Sen vuoksi syyttäjä on vaatinut B:n tuomitsemista rangaistukseen rikoslain 21 luvun 5 §:n nojalla pahoinpitelystä.

Asian 15.11.1989 pidetyssä jatkokäsittelyssä A on ennen syyttäjän rangaistusvaatimuksen käsittelyä peruuttanut syyttämispyyntönsä. Virallinen syyttäjä on kuitenkin ilmoittanut pysyvänsä syytteessään, koska hän oli esittänyt sen jo 13.9.1989 pidetyssä istunnossa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 15.11.1989

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että syyttäjä oli esittänyt syytteensä 13.9.1989 pidetyssä ensikäsittelyssä. A oli peruuttanut syyttämispyynnön vasta 15.11.1989 pidetyssä jatkokäsittelyssä. Koska syyte siten oli tullut vireille ennen kuin asianomistaja oli peruuttanut syyttämispyyntönsä, kihlakunnanoikeus on tutkinut syyttäjän rangaistusvaatimuksen ja katsonut selvitetyksi, että B oli 20.4.1989 Vihdissä tahallaan pahoinpidellyt A:ta lyömällä häntä nyrkillä päähän ja vartaloon, vääntämällä hänen kättään ja heittämällä hänet ojaan aiheuttaen A:lle turvotusta, mustelmia ja kipua käsiin sekä jalkoihin. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kun B on tuomittu yksin teoin tehdyistä moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönottamisesta, törkeästä rattijuopumuksesta ja ajokortitta ajosta vankeusrangaistukseen ja määrätty menettämään ehdonalainen vapautensa, tuominnut B:n rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla pahoinpitelystä 20 päiväsakkoon. Kun sanottu rangaistus ja B:lle esteettömästä poissaolosta oikeudesta vastaajana tuomitut 20 päiväsakkoa on laskettu yhteen, hänen tuli maksaa sakkoa 40:tä 69 markan määräistä päiväsakkoa vastaavat 2.760 markkaa. Lisäksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut B:n korvaamaan valtiolle A:ta koskevan lääkärintodistuksen lunastusmaksun 20 markkaa sekä suorittamaan valtiolle eräitä muita korvauksia, joista ei nyt ole kysymys.

Helsingin hovioikeuden päätös 11.12.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli valittamalla saattanut asian vaatien syytteen jättämistä tutkimatta tai sen hylkäämistä, on lausunut, että A oli peruuttanut syyttämispyyntönsä vasta sen jälkeen, kun asia oli ollut tuomioistuimessa esillä ja syyte oli esitetty. Näillä ja kihlakunnanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on päätöslauselmansa 1 kohdassa jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.

Perustelut

Asianomistajalla on rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 17 §:n 2 momentin mukaan oikeus peruuttaa asianomistajarikosta koskeva syyttämispyyntönsä ennen kuin asia on ollut tuomioistuimessa esillä. Tästä johtuu, ettei tuomioistuinkäsittelyn alkamisen jälkeen tapahtuvalla peruuttamisella ole vaikutusta virallisen syyttäjän oikeuteen ajaa syytettä asianomistajan syyttämispyynnön perusteella.

Ilmoituksen syyttämispyynnön peruuttamisesta voi tehdä tuomioistuimelle. Ei kuitenkaan ole perusteita edellyttää, että asianomistajalle on varattava tilaisuus tehdä peruutus vasta tuomioistuimelle, koska hän on milloin tahansa voinut ilmoittaa asiasta syyttäjälle. Säännöstä sovellettaessa ratkaisevaa on niin ollen, onko asia vastaajan osalta ollut tuomioistuimessa esillä.

Virallinen syyttäjä on kihlakunnanoikeudessa asian 13.9.1989 pidetyssä ensikäsittelyssä, johon B on haastettu mutta jäänyt saapumatta, vaatinut B:lle rangaistusta puheena olevasta asianomistajarikoksesta. A, jota ei ole haastettu ensikäsittelyyn, on 15.11.1989 tapahtuneessa jatkokäsittelyssä ennen syyttäjän rangaistusvaatimuksen käsittelyä peruuttanut poliisille tekemänsä ilmoituksen rikoksen syytteeseen panemisesta lausumalla, ettei hän halunnut B:lle rangaistusta väitetystä pahoinpitelystä. Asia on kuitenkin tällöin jo ollut ensikäsittelyssä esillä eikä edellä lausutun mukaisesti merkitystä ole sillä, ettei A:ta ole haastettu ensikäsittelyyn. Virallisella syyttäjällä on siten ollut oikeus peruutuksesta huolimatta ajaa syytettä.

B on lyömällä A:ta, vääntämällä hänen kättään ja heittämällä hänet ojaan kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin tahallaan aiheuttanut hänelle kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut vammat.

Näillä sekä muutoin alempien oikeuksien lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.