16.3.1988

Käsittely Kuopion maistraatissa

Valtiokonttori on maistraatille 28.8.1986 toimitetuissa kahdessa hakemuksessaan lausunut, että työvoimaministeriö oli 10.2.1975 myöntänyt Kuopiosta olleelle HT-elementti H & T nimiselle avoimelle yhtiölle, jonka henkilökohtaisesti vastuunalaisia yhtiömiehiä olivat H ja T, valtion varoista lainaksi 17.100 markkaa muun muassa ehdoin, että jollei lainan vuotuista kuoletusmaksua kokonaisuudessaan suoritettu eräpäivänä, yhtiön oli suoritettava 12 prosentin vuosittainen viivästyskorko erääntyneen kuoletuksen ja koron määrälle eräpäivästä lukien. Lisäksi lainaehtojen mukaan valtiokonttori saattoi laina-ajan kuluessa vaatia lainan heti maksettavaksi ilman irtisanomista muun muassa, jos yhtiö joutui konkurssiin. Velkakirja oli allekirjoitettu 28.2.1975, ja valtiokonttori oli maksanut yhtiölle lainapäätöksen perusteella 11.2.1976 7.600 markkaa. Yhtiö oli asetettu konkurssiin, jossa konkurssituomio oli julistettu 26.3.1979, oikeastaan 21.5.1979.

Sen vuoksi valtiokonttori on hakemuksissaan pyytänyt, että H ja T velvoitettaisiin maksamaan sille sanotut 7.600 markkaa 12 prosentin viivästyskorkoineen 27.3.1979 lukien sekä korvaamaan sen lainhakukulut asiassa.

Maistraatti, joka oli ottanut hakemukset yhdessä käsiteltäväkseen, oli varannut H:lle ja T:lle tilaisuuden antaa vastauksensa asiassa, jota tilaisuutta kumpikaan ei ollut käyttänyt hyväkseen.

Maistraatin varattua 17.10.1986 antamallaan välipäätöksellä valtiokonttorille tilaisuuden esittää maistraatille selvitys siitä, milloin ja miten saatavan vanhentuminen oli katkaistu H:n ja T:n osalta, valtiokonttori oli antanut selvityksen. Siinä valtiokonttori on esittänyt, että vastaajat olivat vahvistaneet Kuopion raastuvanoikeudessa 20.11.1978 avoimen yhtiön konkurssipesän pesäluettelon, johon oli otettu kysymyksessä oleva velka, ja siten samalla tunnustaneet valtiokonttorin saatavan sekä että vastaajat eivät olleet vastustaneet valtiokonttorin lainhakua millään perusteella eivätkä myöskään vedonneet saatavan vanhentumiseen. Velallisyhtiö ei ollut lyhentänyt lainaa eikä maksanut sille korkoa.

Maistraatin päätös 2.12.1986

Maistraatti on käsitellyt asian ja lausunut, että määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan "Jokaisen, jolla on toiselta saatavana rahaa, taikka jotakin muuta, pitää velalliselta sitä vaatia ulos tahi häntä siitä toteennäytettävästi muistuttaa kymmenessä vuodessa sen päivän jälkeen, jona velka tehtiin." Oikeuskäytännön ja myös oikeustieteessä ilmaistujen käsitysten mukaan tämä saatavan yleinen vanhentuminen, jota tosin ei oteta viran puolesta huomioon oikeudenkäynnissä, oli otettava viran puolesta huomioon lainhakumenettelyssä.

Avoin yhtiö ja sen yhtiömiehet olivat eri velallisia myös saatavan vanhentumisen ja sen katkaisemisen suhteen. Valtiokonttori ei ollut esittänyt selvitystä saatavansa vanhentumisen katkaisemisesta vastaajien osalta. Koska valtiokonttorin 28.2.1975 allekirjoitettuun velkakirjaan perustuva saatava vastaajilta, joita oli asiakirjojen mukaan muistutettu velasta vasta 25.9.1986, näin ollen voi olla vanhentunut kummankin vastaajan osalta, maistraatti ei ole katsonut valtiokonttorin saatavaa vastaajilta asiakirjoilla todistetuksi. Sen vuoksi maistraatti on ulosottolain 2 luvun 1 ja 5 §:n säännösten nojalla jättänyt valtiokonttorin hakemukset tutkimatta.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 17.3.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi valtiokonttori oli saattanut asian, on lausunut, että kysymyksessä olevaa velkaa ei ollut lyhennetty eikä sille ollut maksettu korkoa. H:n ja T:n ei voitu katsoa henkilökohtaisesti kohdaltaan tunnustaneen velkaa vahvistaessaan oikeaksi avoimen yhtiön konkurssissa pesäluettelon, jossa valtiokonttorin kysymyksessä oleva saatava oli mainittu. H:n ja T:n ei ollut näytetty muutenkaan tunnustaneen velkaa.

Näillä ja maistraatin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä maistraatin päätöksen lopputuloksen muuttamiseen.

Perustelut

Valtiokonttorin kyseinen 7.600 markan määräinen velkakirjasaatava on vahvistettu maksettavaksi HT-elementti H & T nimisen avoimen yhtiön konkurssituomiossa, joka maistraatin ilmoituksen mukaan on julistettu 21.5.1979. Konkurssituomio on yhtiöön nähden keskeyttänyt saatavan vanhentumisen eikä saatava ole vieläkään vanhentunut.

Avoimen yhtiön yhtiömiehet vastaavat kauppakaaren 15 luvun 2 §:n mukaan yhtiön puolesta tehdyistä veloista ja sitoumuksista. Yhtiömiehillä on siten yhtiön velkojiin nähden samat velvollisuudet kuin yhtiöllä, ja he voivat yhtiön velkojien vaatimuksia vastaan tehdä samat väitteet kuin yhtiö, mutta eivät sellaisia, joita yhtiö ei voisi tehdä.

Kun valtiokonttorin saatava yhtiöltä ei ole vanhentunut, yhtiömiesten vastuu yhtiön velasta ei myöskään ole vanhentunut. Maistraatin ja hovioikeuden ei siten mainitsemillaan perusteilla olisi tullut jättää valtiokonttorin hakemuksia tutkimatta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja maistraatin päätökset kumotaan ja asia palautetaan maistraatille ilmoituksesta tapahtuvaa uutta käsittelyä varten. Maistraatin on annettava ratkaisussaan lausunto valtiokonttorin kuluvaatimuksesta myös hovioikeuden ja Korkeimman oikeuden osalta.