24.11.1988

Vaasan lääninhallituksen päätös 22.2.1988

Lääninhallitus on ulosotonhaltijana antamassaan päätöksessä lausunut, että Härmän nimismiespiirin avustava ulosottomies oli 22.1.1988 ulosmitannut lääninveroviraston vero- ja maksusaatavien suorittamiseksi A:lta tälle tulevan vuoden 1987 satovahinkokorvauksen määrältään 43.726 markkaa kokonaan.

Tyytymättömänä ulosmittaukseen A oli lääninhallitukseen 10.2.1988 saapuneessa valituksessaan esittänyt, että satovahinkokorvaus oli katsottava elinkeinotuloksi. Tällä perusteella A oli vaatinut ulosmittauksen muuttamista siten, että satovahinkokorvauksesta ulosmitattaisiin enintään yksi kuudesosa.

Antamassaan selityksessä avustava ulosottomies oli esittänyt, että satovahinkokorvaus oli yhteiskunnalta tuleva avustus, joka ei perustunut minkäänlaiseen sopimukseen. Näin ollen saatavaa ei voitu pitää ulosottolain 4 luvun 8 a §:n mukaisena elinkeinotulona, eikä viiden kuudesosan suojaosuutta voitu soveltaa siihen.

Lääninhallitus on katsonut, ettei satovahinkokorvaus ollut ulosottolain 4 luvun 8 a §:ssä tarkoitettua elinkeinotuloa, eikä sen ulosmittauksessa näin ollen ollut myöskään sovellettava säännöstä ulosmittaamatta jätettävästä elinkeinotulon osasta. Tämän vuoksi lääninhallitus on hylännyt valituksen.

Vaatimukset hovioikeudessa

A on saattanut asian hovioikeuden tutkittavaksi toistaen vaatimuksensa ulosmittauksen kumoamisesta muulta paitsi yhdeltä kuudesosalta. Lääninverovirasto on vastannut valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Vaasan hovioikeuden päätös 16.6.1988

Hovioikeus on perusteluinaan lausunut, että ulosottolain 4 luvun 8 a §:n ulosmittaamatta jätettävää elinkeinotulon osaa koskevan säännöksen tarkoitus oli varmistaa, että elinkeinonharjoittajan ja hänen perheensä elatus tuli turvatuksi ja että elinkeinonharjoittaja kykeni selviytymään myös elinkeinotoimintansa aiheuttamista kuluista. Säännöksen perimmäisenä tarkoituksena oli siten elinkeinotoiminnan jatkumisen turvaaminen.

Kun myös maanviljelijöille valtion varoista maksettavien satovahinkokorvausten tarkoituksena oli viljelijän ja hänen perheensä elatuksen sekä elinkeinotoiminnan jatkumisen turvaaminen tilanteissa, joissa poikkeuksellisen suuret luonnonolojen vaihtelut olivat aiheuttaneet vahinkoja kasvavalle sadolle, oli ulosottolain 4 luvun 8 a §:n tarkoituksen mukaisena pidettävä sitä, että myös satovahinkokorvaus katsottiin tuon säännöksen tarkoittamaksi elinkeinotuloksi. Mainitusta elinkeinotulosta oli pääsääntöisesti jätettävä ulosmittaamatta viisi kuudesosaa.

Mainitsemillaan perusteilla hovioikeus on kumonnut lääninhallituksen päätöksen ja A:lle myönnetyn satovahinkokorvauksen ulosmittauksen viideltä kuudesosalta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden päätöksen perusteluineen. Hovioikeuden päätös jää siis pysyväksi. Asian laadun vuoksi hylätään A:n kuluvaatimus.