14.1.1988

Kanne Vantaan kihlakunnanoikeudessa

A:n konkurssipesä on 7.12.1983 B:lle, 9.12.1983 C ja D:lle sekä 18.12.1983 E:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että entinen toimitusjohtaja A oli toiminut Helsingistä olleen Oy Metve Ab:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana yhtiön perustamisesta 8.2.1980 sen konkurssiin asettamiseen 5.5.1982 saakka. Konkurssiin asetettaessa yhtiön velat olivat olleet 954.660,80 markkaa ja vapaat varat 4.802 markkaa. A:ta vastaan oli tehty rikosilmoitus jatketusta erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tehdystä petoksesta sekä petollisena, huolimattomana ja kevytmielisenä velallisena tehdyistä konkurssirikoksista. Petoksien osalta asia oli jo vireillä Helsingin raastuvanoikeudessa. Koska yhtiön varojen ja velkojen epäsuhde oli ollut näin räikeä, A:n oli täytynyt käsittää, että hän joutuisi henkilökohtaiseen vastuuseen yhtiön veloista. Tämän vuoksi A oli 29.5.1981 vahvistetulla lahjakirjalla lahjoittanut lapsilleen B, C, E, F ja G:lle omistamansa tontin n:o 4 Vantaan kaupungin 20. kaupunginosan korttelissa 20045. A oli lahjakirjassa pidättänyt itselleen elinikäisen asumisoikeuden kiinteistöllä. Kiinteistön koko oli noin 2,5 hehtaaria ja arvo noin 900.000 markkaa. Kiinteistöä lahjoitettaessa B oli ollut täysi-ikäinen, mutta muut lapset olivat olleet alaikäisiä ja heidän puolestaan lahjan oli ottanut vastaan heille määrätty uskottu mies varatuomari X. A:n puoliso D oli antanut suostumuksensa kiinteistön lahjoittamiseen.

Lahjoituksessa oli lahjan kohde jäänyt lahjan antajan A:n haltuun ja hän käytti kiinteistöä edelleen omaksi ja perheensä hyväksi. Lahjoituksesta puuttui näin ollen lahjan tarkoitus. Lahjoitus oli myös tehty olosuhteissa, joissa A:n oli täytynyt käsittää joutuvansa myöhemmin vastuuseen yhtiön veloista. A oli asetettu 30.11.1982 Vantaan kihlakunnanoikeudessa henkilökohtaiseen konkurssiin.

Kun lahjoitusta näin ollen oli pidettävä velkojien loukkaamiseksi tarkoitettuna valeoikeustoimena, konkurssipesä on vaatinut, että kiinteistön lahjoitus julistetaan valeoikeustoimena mitättömäksi ja että kiinteistön todetaan kuuluvan konkurssipesään.

Kihlakunnanoikeuden päätös 21.5.1986

B:n ja hänen myötäpuoltensa vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus, joka on myöntänyt C, E, F, G ja D:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ilman korvausvelvollisuutta valtiolle ja määrännyt asianajaja Y:n heidän oikeudenkäyntiavustajakseen ja jossa konkurssipesä sekä B ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on lausunut, että selvityksenä A:n vaikuttimista lahjoittaa kiinteistö lapsilleen oli esitetty aineistoa Helsingin raastuvanoikeudessa vireillä olleesta rikosjutusta, jossa A oli ollut syytteessä muun muassa konkurssirikoksista. Tuosta aineistosta ja jutussa todistajana kuullun Jouko Tapani Karttusen kertomuksesta oli pääteltävissä, että A:lla oli ollut perusteltu aihe varoa kiinteistön menevän hänen mainitun yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana tekemiensä sitoumuksien täyttämiseen. Tämän välttääkseen A oli D:n suostumuksella lahjoittanut kiinteistön lapsilleen pidättäen samalla itselleen kiinteistöllä elinikäisen asumisoikeuden.

Lahjoitus oli toteutettu laissa edellytettyjä muotomääräyksiä noudattaen ja saannolle oli saatu lainhuuto. Kiinteistön omistusoikeus oli siirtynyt lahjan saajille. Se, että lahjan antaja oli pidättänyt itselleen asumisoikeuden kiinteistöllä, ei vielä edellä kerrotut vaikuttimetkaan huomioon ottaen osoittanut, että kysymyksessä olisi ollut valeoikeustoimi. Kiinteistön lahjoitus ei täyttyäkseen edellyttänyt, että lahjan antaja luopui kiinteistön hallinnasta. Muutoinkaan konkurssipesä ei ollut näyttänyt, etteikö A:lla olisi ollut todellinen tarkoitus siirtää perimänsä kiinteistön omistusoikeus lapsilleen.

Mainituilla perusteilla kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.3.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesä oli saattanut jutun, on jättänyt sen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Valtion varoista on suoritettu Nortolalle palkkioksi C, E, F, G ja D:n avustamisesta hovioikeudessa 600 markkaa, mikä määrä konkurssipesä on velvoitettu korvaamaan valtiolle. Konkurssipesä on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauskuluista 200 markkaa.

Perustelut

A, joka on ollut Oy Metve Ab:n hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, on 29.5.1981 vahvistetulla lahjakirjalla lahjoittanut lapsilleen B, C, E, F ja G:lle määräalan Nybyn tilasta RN:o 2:9 Vantaan kaupungin Hämeenkylässä. Lahjoitusta tehtäessä alaikäisten C, E, F ja G:n edustajana on lahjoituksen ottanut vastaan heille sitä varten määrätty uskottu mies. Määräalalla on sijainnut A:n perheen asuinrakennus. A on lahjakirjassa pidättänyt itselleen määräalaan elinikäisen hallintaoikeuden. Määräalasta on 15.7.1981 tonttirekisteriin merkityssä tontinmittauksessa muodostettu tontti, johon lahjan saajille on 3.9.1981 annettu lainhuuto. Yhtiö on 5.5.1982 ja A 30.11.1982 asetettu konkurssiin. A:lla on helmikuussa 1981 ollut yhtiön taloudellisesta tilasta saamansa tiedon perusteella aihetta epäillä, että myös hänen omaisuutensa tultaisiin käyttämään yhtiön sitoumusten täyttämiseen. Tämän välttääkseen hän on lahjoittanut määräalan lapsilleen samalla pidättäen itselleen elinajaksi määräalan hallintaoikeuden. Vain tästä syystä ei kuitenkaan voida päätellä, että lahjakirjalla ei ole tarkoitettu luovuttaa määräalan omistusoikeutta lahjan saajille. Lahjoitusta ei näin ollen ole pidettävä valeoikeustoimena.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista Nortolalle palkkioksi C, E, F, G ja D:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 800 markkaa, mikä määrä A:n konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan valtiolle. Konkurssipesä velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista Korkeimmassa oikeudessa 400 markkaa.