30.9.1987

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Grand Pollux Inc. on vastaajalle Suomen Merimies-Unioni - Finlands Sjömans-Union r.y:lle (jatkossa MerimiesUnioni) 21.9.1981 tiedoksiannetun haasteen nojalla kertonut, että vastaaja oli 9.7.1981 julistanut yhtiön omistaman, Panaman tasavallassa rekisteröidyn kuivalastialuksen m.v. Sun Polluxin saartoon sen ollessa Suomessa Haminan satamassa ottamassa puutavaralastia.

Merimies-Unioni oli ilmoittanut toimeenpannun saarron perusteiksi:

1) Sun Polluxin miehistölle ei ollut maksettu 14.7.1980-13.7.1981 voimassa olevaksi sovitun United Fair Agencies Ltd:n (työnantajan) ja kansainvälisen International Transport Workers' Federation (jatkossa ITF) -nimisen työntekijäjärjestön välisen, 25.10.1980 tehdyn Sun Pollux -alusta koskevan ITF-Special Agreementin (jatkossa ITF-sopimus) mukaisia palkkoja.

2) Toisen eli m.v. Sun Castor -nimisen aluksen miehistön palkkoja oli tiettävästi myös jätetty maksamatta vastaavanlaisen sanottua alusta koskevan ITF-sopimuksen vastaisesti.

Merimies-Unionin väitteiden mukaan kantaja oli vastuussa molempien alusten osalta kerrotuista sopimusten rikkomisista.

Kantaja oli ilmoituksensa mukaan ITF-sopimuksen voimassaoloaikana Sun Polluxin osalta tarkoin noudattanut sanottua sopimusta. Aivan toiset yhtiöt eli United Venture Navigation Company Ltd ja Sun Castor Inc. olivat vastuunalaisia Sun Castorin miehistöjen palkka-asioista, joten kantajalla ei ollut mitään tekemistä viimeksi mainitun aluksen kanssa.

Merimies-Unioni oli saarron alettua käydyissä neuvotteluissa asettanut alukseen tapahtuvan lastaustyön jatkamiselle ehdoksi, että kantajan tuli sijoittaa MerimiesUnionin ja sen pääjärjestön ITF:n lukuun Merimies-Unionin tilille 100.000 Yhdysvaltain dollaria (jatkossa USD) käytettäväksi ITF-sopimusten väitetystä noudattamatta jättämisestä molempien alusten miehistöille syntyneiden palkkasaatavien ja Merimies-Unionille asian hoitamisesta aiheutuneiden kulujen maksamiseen.

Kun kantaja oli halunnut välttää sille saarron jatkumisesta aiheutuvat vahingot ja kun vastaajan edustajat olivat jatkoneuvotteluissakin ilmoittaneet, ettei aluksen lastaustyötä tultaisi jatkamaan ennen kuin kantaja olisi tallettanut vaaditun rahamäärän vastaajan tilille, kantaja oli pakon alaisena ryhtynyt toimiin vaaditun ehdon täyttämiseksi. Eräs suomalainen yhtiö olikin valtuutettuna kantajan puolesta allekirjoittanut 21.7.1981 vastaajan kanssa sopimuksen, jonka mukaan aluksen lastausta voitiin jatkaa, jos kantaja sijoitti Merimies-Unionin tilille 100.000 USD vakuudeksi toisaalta varustamon/aikarahtaajan/rahtaajan ja toisaalta MerimiesUnionin/ITF:n välisten erimielisyyksien selvittämisestä. Mikäli erimielisyyttä ei ollut voitu selvittää ennen aluksen lähtöä Haminasta, oli sijoituksesta vähennettävä edellä mainitut palkkasaatavat ja Merimies-Unionin kulut.

Ennen sopimuksen allekirjoittamista maksajatahon käyttämä asiamies oli suullisesti esittänyt maksun vaatijapuolelle vastalauseen vaaditun maksun johdosta.

Aluksen saartotoimien johdosta konossementit lastauksesta oli voitu antaa vasta 23.7.1981.

Aluksen lastaustyön päätyttyä Merimies-Unioni oli vielä kieltänyt aluksen lähtöavustuksen satamasta sekä vaatinut maksuna lähtöavustuksesta ja hinaajien saamiseksi alusta varten 1.000.000 USD:n talletusta väittämiensä molempien alusten miehistöjen palkkasaamisten johdosta.

Kantaja ei ollut kuitenkaan suostunut tähän lisävaatimukseen ja sen oli onnistunut hankkia alukselle meriluotsi 3.8.1981 illalla, jolloin alus oli voinut lähteä satamasta kello 22.30.

Merimies-Unioni oli edustajiensa kautta 9-21.7.1981 käyttänyt kantajaa vastaan sellaista oikeudenvastaista painostusta, joka muodostaa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (jatkossa oikeustoimilaki) 31 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikeustoimen pätemättömyysperusteen.

Käyttämänsä pakotuksen ja kiskonnan avulla vastaaja oli saanut kantajalta perusteettomasti 100.000 USD:n hyödyn, jota vastaaja oli kieltäytynyt palauttamasta. Sen vuoksi kantaja on vaatinut, että 21.7.1981 allekirjoitettu sopimus julistetaan pätemättömäksi sekä että Merimies-Unioni velvoitetaan palauttamaan Grand Pollux Inc:ille 100.000 USD laillisine korkoineen talletuspäivästä 21.7.1981 alkaen maksupäivään saakka ja korvaamaan aluksen oikeudettomasta saarrosta aiheutuneena aluksen seisonta-ajan tappiona ajalta 9-21.7.1981 ja 23.7.-3.8.1981 eli yhteensä 23 päivältä aluksen aikarahtaussopimuksen mukaisen aikarahdin määrä 6.000 USD päivältä eli 138.000 USD ja Grand Pollux Inc:in oikeudenkäyntikustannukset.

Merimies-Unionin vastaus

ITF:n ja Merimies-Unionin saamien tietojen ja niiden hallussa olevien asiakirjojen mukaan Sun Polluxin ja Sun Castorin työnantajatoimintoja olivat hoitaneet samat oikeussubjektit. ITF:llä ja Merimies-Unionilla oli ollut täysin perusteltu aihe luottaa siihen, että Sun Polluxilla ja Sun Castorilla oli siten yhteinen omistajataho ja että ainakin molemmilla aluksilla niiden miehistöjen työsuhteen ehdoista syntyneet epäselvyydet voitiin käsitellä yhdessä. Vastaaja on ilmoittanut, ettei se työriidan missään vaiheessa ollut asettanut ehdottomaksi edellytykseksi sitä, että myös Sun Castorin miehistön työsuhteen ehtoja koskevasta asiasta olisi ollut sovittava sillä kertaa.

Merimies-Unionin käyttämä saartotoimi ja taloudelliset painostustoimet olivat hyväksyttyjä työtaistelutoimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Näitä olivat olleet, paitsi kumpaisellakin aluksella tapahtuneeksi väitettyjen, voimassa olleisiin erityissopimuksiin sisältyvien, alusten miehistöjen palkkaehtojen noudattamatta jättämisestä johtuneiden epäselvyyksien ja rikkomusten selvittäminen, myös aluksen omistajan tai käyttäjän painostaminen uuden ITF-sopimuksen tekemiseen Sun Polluxin miehistön palkkaus- ja muista työehdoista.

Grand Pollux Inc:in työriitojen selvittämisen vakuudeksi maksamien 100.000 USD:n osalta vastaaja on todennut, että Suomen lainsäädännön mukaan työriidoissa voidaan ryhtyä erilaisiin taloudellisiin painostus- ja työtaistelutoimiin ratkaisun saavuttamiseksi, jollei niitä ole laissa nimenomaisesti kielletty. Sun Pollux -aluksella miehistön palkka- ja muissa työehdoissa oli ollut olennaisia epäselvyyksiä ITF-Special Agreement -sopimuksen kannalta eikä aluksella ollut noudatettu sen miehistöä varten ajaksi 14.7.1980-13.7.1981 sovittua työehtosopimusta, vaan päinvastoin sanotun sopimuksen rikkomisen peittämiseksi oli pidetty kahta erilaista palkkakirjanpitoa. Vastaajalla oli siten ollut perusteltua aihetta ryhtyä niitä selvittämään aluksen ollessa suomalaisessa satamassa ja samalla myös oikeus omalta osaltaan ryhtyä turvaamaan epäselvyyksien selvittäminen estämällä aluksen poistuminen Suomesta työriitojen ratkaisemiseen asti. Sopimus 21.7.1981 oli syntynyt Suomen oikeusjärjestyksen hyväksymän työtaistelutoimen yhteydessä eikä sitä voitu pitää pätemättömänä. Merimies-Unioni on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Grand Pollux Inc:in velvoittamista korvaamaan Merimies-Unionin oikeudenkäyntikulut yhteensä 425.568 markalla.

Raastuvanoikeuden päätös 27.2.1984

Merimies-Unioni oli alkanut aluksen saartotoimet 9.7.1981 eli alusta koskevan ITF-sopimuksen ollessa vielä voimassa.

Se seikka, että aluksen omistaja tai muu työnantajataho ehkä oli rikkonut voimassa olleen ja työehtosopimukseen verrattavan ITF-sopimuksen sille asettamia velvollisuuksia aluksen miehistön palkkaus- tai ehkä muidenkin työehtojen osalta, ei ollut oikeuttanut Merimies-Unionia ryhtymään työtaistelutoimiin Grand Pollux Inc:in painostamiseksi sitoutumaan 21.7.1981 tehdyssä sopimuksessa tarkoitettuun 100.000 USD:n suoritukseen Merimies-Unionin/ITF:n tilille. Koska Grand Pollux Inc. ei ollut ollut vastuussa Sun Castor -nimisen aluksen miehistölle suoritettavista palkoista, väitetyt epäselvyydet Sun Castor -aluksen miehistön palkkauksen tai työsuhteen ehtojen osalta eivät silläkään perusteella olleet oikeuttaneet Merimies-Unionia ryhtymään kerrottuihin painostustoimiin.

Merimies-Unionin ITF-sopimuksen vielä voimassa ollessa aloittamat ja myöhemmin jatkamat saartotoimet olivat sisältäneet Sun Pollux -aluksen normaalin käytön estämisen sekä toteuttamistapansa ja saarron vaikutusten johdosta aluksen omistajan ja käyttäjän kannalta sellaisen menettelyn, joka oli saattanut kantajan vastaajasta riippuvaiseen asemaan. Tätä asemaa hyväkseen käyttäen Merimies-Unioni oli edustanut itselleen tai ITF:lle sopimuksessa mainitun edun. Sen vuoksi raastuvanoikeus on oikeustoimilain 31 §:n 1 momentin säännösten nojalla katsonut, ettei 21.7.1981 tehty sopimus sitonut Grand Pollux Inc:ia.

Grand Pollux oli Merimies-Unionin saartotoimien takia joutunut viipymään Haminan satamassa ainakin 14 ylimääräistä vuorokautta lastauksen loppuun saattamisen jälkeen.

Raastuvanoikeus on julistanut riitapuolten välillä 21.7.1981 tehdyn sopimuksen pätemättömäksi ja velvoittanut Merimies-Unionin heti palauttamaan Grand Pollux Inc:ille 100.000 USD tai vastaavan määrän Suomen rahaa maksupäivänä vallitsevan Suomen Pankin vahvistaman virallisen myyntikurssin mukaan 5 prosentin vuotuisine korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta 21.9.1981 alkaen täyden maksun tapahtumiseen sekä suorittamaan sanotulle yhtiölle aluksen seisontapäiväkorvauksena 6.000 USD:n mukaan päivältä yhteensä 84.000 USD tai vastaavan määrän Suomen rahaa maksupäivänä vallitsevan Suomen Pankin vahvistaman virallisen myyntikurssin mukaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikustannukset 440.000 markalla.

Vaatimukset ja vastaus hovioikeudessa

Merimies-Unioni on hakenut muutosta raastuvanoikeuden päätökseen ja valituksessaan vaatinut, että yhdistystä vastaan ajettu kanne hylättäisiin ja Grand Pollux Inc. velvoitettaisiin korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut. Grand Pollux Inc. on vastannut muutoksenhakemukseen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 6.11.1985

Sun Pollux oli Panaman lipun alla puhjehtiva alus, jonka miehistö oli kotoisin Filippiineiltä. Aluksen rekisteröity omistaja oli Grand Pollux Inc. ja "isännöitsijä" United Fair Agencies Ltd., jonka kotipaikka oli Hong Kong. Filippiinien merimieshallituksen hyväksymien miehistösopimusten mukaan sopimuksiin liittyvät vaateet, valitukset ja riitaisuudet ratkaistiin yksinomaisesti merimieshallituksen ja Filippiinien tuomioistuimen toimesta. Laivan palvelussopimuksen mukaan merimiehet seurasivat laivaa Panaman laeissa määritellyin oikeuksin ja velvollisuuksin. United Fair Agencies Ltd:n ja ITF:n välillä oli 25.9.1980 Hong Kongissa allekirjoitettu Sun Polluxilla kulloinkin palvelevien merimiesten työehtoja koskeva "erityissopimukseksi" (ITF-sopimus) kutsuttu asiakirja. Sopimus oli voimassa 13.7.1981 asti ja jatkui vuoden kerrallaan, jollei sitä määräajassa irtisanottu. Sopimuksessa United Fair Agencies Ltd. oli sitoutunut soveltamaan kuhunkin merimieheen voimassa olevan ITF:n maailmanlaajuista kauppaa koskevan työehtosopimuksen ehtoja. Sanottu ITF-sopimus sitoi Grand Pollux Inc:iä.

Raastuvanoikeus oli katsonut, että työtaistelutoimenpiteeseen ryhtyminen alusta koskeneen työehtosopimukseen verrattavan erityissopimuksen ollessa voimassa ei ollut ollut oikeutettua. Hovioikeus on katsonut, että tämä Suomen työlainsäädännöstä johdettu päätelmä oli oikea vain edellyttäen, että aluksen miehistöllä tai sitä edustavalla työntekijäjärjestöllä oli työnantajan rikkoessa erityissopimuksen voimassa ollessa sen määräyksiä mahdollisuus saattaa asia Suomen lainsäädännön mukaista työtuomioistuinmenettelyä vastaavaan käsittelyyn ja saada siten työnantaja noudattamaan sopimusta. Ilmeistä oli, ettei ainakaan nopeaa ratkaisua sopimusrikkomukseen olisi tällä tavoin ollut saatavissa, vaikka sanotunlainen oikeudenkäynti jonkin kysymykseen tulevan valtion tuomioistuimessa ehkä olisi ollut mahdollinen. Sopimuksen voimassaoloa ei niin ollen tässä tapauksessa voitu pitää työtaistelutoimien esteenä.

ITF ja sen jäsenjärjestöt, Suomessa Merimies-Unioni, valvovat ITF-sopimuksen ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) suositusten mukaisen vähimmäispalkkatason ja muiden sopimusehtojen noudattamista suorittamalla sopimusten tarkastuksia kysymykseen tulevilla laivoilla.

Heinäkuun alussa 1981 Haminassa suoritetussa Sun Polluxin tarkastuksessa Merimies-Unionin ITF-tarkastaja oli havainnut, että aluksen asiakirjat, muun muassa miehistön työsopimukset ja palkkakirjanpito, eivät vastanneet ITFsopimuksen määräyksiä ja ettei aluksen päällikkö ollut edes tuntenut sanottua sopimusta. Erityissopimuksen voimassaoloajan ollessa päättymässä oli sopimuksen jatkumisen edellytyksenä ollut, että yhtiö esittäisi selvityksen sopimuksen noudattamisesta koko sopimuskaudelta. Alukselle oli juuri vaihdettu uusi miehistö. Tarkastuksessa ei ollut selvinnyt, oliko edellisen miehistön työsuhteissa noudatettu ITF-sopimuksen määräyksiä. MerimiesUnionilla oli sen vuoksi ollut perusteltu syy epäillä Grand Pollux Inc:in rikkoneen sopimuksen määräyksiä. Kun Merimies-Unionilla oli ollut tiedossa, että myös samalle omistajataholle kuuluneella Sun Castor -nimisellä aluksella oli tapahtunut vastaavanlaisia sopimusrikkomuksia, Merimies-Unionilla oli tästäkin syystä ollut erityinen aihe vaatia asian perusteellista selvittämistä. Erityissopimukseen liittyvän työehtosopimuksen 25 §:n mukaan oli ITF:llä varustamon laiminlyödessä tahallaan sopimuksen noudattamisen oikeus ryhtyä tarpeellisiin toimiin varustamoa vastaan. Asiassa raastuvanoikeudessa esitetty näyttö osoitti, että Sun Polluxilla oli palkoissa ja ylityökorvauksissa alitettu ITF-sopimuksen määräämä taso. Tämän salaamiseksi oli ainakin eräissä tapauksissa käytetty kahdenlaisia kuittauksia samasta suorituksesta. Toinen niistä oli ollut oikea. Toinen, ITF:lle tarkoitettu kuittaus, joka oli allekirjoitettu tyhjälle paperille ja täytetty myöhemmin, oli ollut määrältään väärä. Myös blancona allekirjoitettuja ITF-työsopimuksia oli näytetty käytetyn.

Saarto on periaatteessa luvallinen, jos sitä ei ole kielletty lainsäädännössä tai sopimuksessa. Suomessa ei ole kysymyksessä olevan saarron kaltaisen toimenpiteen kieltävää lainsäädäntöä. Myöskään asianosaisten välisessä ITF-sopimuksessa ei ollut kielletty työtaistelutoimia. Saarto voitiin kuitenkin katsoa kielletyksi, jos sen tavoite oli hyvän tavan vastainen ja siis oikeusjärjestyksen kannalta moitittava.

Työtaistelutoimenpiteen tarkoituksena tässä tapauksessa oli ollut painostaa työnantaja selvittämään, oliko aluksella sopimuskauden aikana noudatettu ITF-sopimuksen ehtoja, ja varmistaa sopimusehtojen noudattaminen uuden miehistön suhteen alkavana uutena sopimusvuotena. Merimies-Unioni oli siten toiminut hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi rikkomatta työtaistelusta Suomessa voimassa olevia säännöksiä tai asianosaisten välisen sopimuksen määräyksiä. Työtaistelutoimenpidettä ei voitu pitää oikeudenvastaisena.

Saarron avulla Merimies-Unioni oli saanut Grand Pollux Inc:in pakotetuksi tekemään 21.7.1981 sopimuksen, jonka mukaan Grand Pollux Inc. sijoitti Merimies-Unionin tilille 100.000 USD vakuudeksi erimielisyyksien selvittämisestä tai, mikäli erimielisyyksistä ei voitu sopia ennen aluksen lähtöä Haminasta, käytettäväksi ("vähennetään mainitusta summasta") Sun Polluxin ja Sun Castorin miehistöille maksamatta jääneisiin erityissopimuksen mukaisiin palkkoihin ja Merimies-Unionin kuluihin.

Työtaistelutoimenpiteen luonteeseen kuuluu vastapuolen pakottaminen johonkin tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Jos työtaistelu on laillinen, ei sen käsittämä pakottaminenkaan ole oikeudenvastaista, ellei ole kysymys rangaistavasta tai muutoin kielletystä menettelystä. Työtaistelutoimenpiteen avulla aikaansaatu sopimus ei näin ollen ollut sen aikaansaamistavan vuoksi pätemätön. Kun talletetusta rahamäärästä ei ollut tarkoitettu Merimies-Unionille muuta kuin kulujen osuus, kysymys ei myöskään ollut ollut laittomasta aineellisesta edusta, jonka yhdistys olisi perusteetta edustanut itselleen. Sopimusta ei tälläkään perusteella ollut pidettävä oikeustoimilain säännösten nojalla pätemättömänä.

Sun Polluxin lastaus oli saatettu loppuun 23.7.1981 ja alus oli tuolloin ollut valmis lähtemään satamasta. Merimies-Unioni oli kuitenkin huolimatta siitä, että Grand Pollux Inc. oli täyttänyt sille sopimuksen mukaan kuuluvan talletusvelvollisuuden, kieltäytynyt myötävaikuttamasta aluksen poistumiseen satamasta ja vaatinut Grand Pollux Inc:iltä uutta 1.000.000 USD:n talletusta työtaistelutoimenpiteen lopettamiseksi. Näin jatkaessaan saartotoimia Merimies-Unioni oli rikkonut työtaistelutoimenpiteen lopettamiseksi 21.7.1981 tehdyn sopimuksen. Tällä perusteella Merimies-Unioni oli velvollinen korvaamaan Grand Pollux Inc:ille aikarahtaussopimuksen mukaisten päivämaksujen menetyksen ajalta 24.7.-3.8.1981 eli yhteensä 11 päivältä.

Grand Pollux Inc:in esittämän Merimies-Unionille vakuudeksi luovutettujen varojen palauttamista koskevan vaatimuksen osalta hovioikeus on katsonut, että vaatimus oli ennenaikainen, koska selvittelyä sopimuksen tarkoittamista erimielisyyksistä ja maksamattomista palkoista ei vielä ollut tehty.

Raastuvanoikeuden päätös kumottiin ja Merimies-Unioni vapautettiin velvollisuudesta palauttaa Grand Pollux Inc:ille raastuvanoikeuden määräämät 100.000 USD korkoineen.

Merimies-Unioni velvoitettiin suorittamaan Grand Pollux Inc:ille raastuvanoikeuden määräämän seisontapäiväkorvauksen 84.000 dollarin asemesta sanotunlaisena korvauksena 66.000 USD tai vastaava määrä Suomen rahassa maksupäivänä vallitsevan Suomen Pankin vahvistaman virallisen myyntikurssin mukaan.

Merimies-Unionin Grand Pollux Inc:ille raastuvanoikeuden osalta oikeudenkäyntikuluista suoritettava korvaus alennettiin 80.000 markkaan.

Jutun lopputulokseen nähden asianosaisille ei tullut korvausta niillä hovioikeudessa olleista kuluista.

Perustelut

Korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla jättää Grand Pollux Inc:in esittämän väitteen, ettei sen ja ITF:n välillä tehty ITF-sopimus sitonut Grand Pollux Inc:iä, vasta täällä tehtynä huomiotta.

Grand Pollux Inc:in vireille panema kanne koskee Suomessa rekisteröidyn yhdistyksen Suomen alueella suorittamia toimenpiteitä, joiden oikeudenvastaisuuden osalta kanteessa on vedottu Suomen oikeustoimilakiin. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että Suomen tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään kanteen ja että asiaa ratkaistaessa on sovellettava Suomen lain säännöksiä.

Sun Pollux on Panaman lipun alla purjehtiva alus, jonka miehistö oli kotoisin Filippiineiltä. Aluksen rekisteröity omistaja on Grand Pollux Inc. ja niin sanottu isännöitsijä United Fair Agencies Ltd., jonka kotipaikka on Hong Kong. United Fair Agencies Ltd:n ja ITF:n välillä on 25.9.1980 Hong Kongissa allekirjoitettu Sun Polluxilla kulloinkin palvelevien merimiesten työehtoja koskeva ITF-Special Agreement -sopimus. Sopimus oli voimassa 13.7.1981 asti ja jatkui vuoden kerrallaan, jollei sitä määräajassa irtisanottu. Sopimuksessa United Fair Agencies Ltd. oli sitoutunut soveltamaan kuhunkin merimieheen voimassa olevan ITF:n maailmanlaajuisen työehtosopimuksen ehtoja. Grand Pollux Inc. on myöntänyt, että sanottu ITF-sopimus ja siihen liittyvä työehtosopimus United Fair Agencies Ltd:n tekemänä olivat sitä sitovia.

ITF ja sen jäsenjärjestöt, Suomessa Merimies-Unioni, valvovat ITF-sopimuksen ehtojen noudattamista suorittamalla tarkastuksia kysymykseen tulevilla laivoilla.

Heinäkuun 1981 alussa Haminassa suoritetussa Sun Polluxin tarkastuksessa Merimies-Unionin ITF-tarkastaja oli havainnut, että aluksen asiakirjat, muun muassa miehistön työsopimukset ja palkkakirjanpito, eivät vastanneet ITFtyöehtosopimuksen määräyksiä. Merimies-Unioni oli vaatinut selvitystä sopimuksen noudattamisesta koko 14.7.1980 alkaneelta sopimuskaudelta. Alukselle oli kesäkuussa 1981 vaihdettu uusi miehistö. Tarkastuksessa ei ollut selvinnyt, oliko edellisen miehistön työsuhteissa noudatettu ITF-työehtosopimuksen lähinnä palkkoja koskevia määräyksiä. Merimies-Unionilla on sen vuoksi ollut perusteltu syy epäillä Grand Pollux Inc:in rikkoneen sopimuksen määräyksiä. Kun Merimies-Unionilla on ollut tiedossa, että tosin eri yhtiölle, mutta samalle omistajataholle kuuluneella Sun Castor -nimisellä aluksella oli tapahtunut vastaavanlaisia sopimusrikkomuksia, Merimies-Unionilla on tästäkin syystä ollut erityinen aihe vaatia asian perusteellista selvittämistä. Asiassa esitetty näyttö osoittaa, että Sun Polluxilla on palkoissa ja ylityökorvauksissa alitettu ITF-työehtosopimuksen määräämä taso.

ITF-työehtosopimuksen 25 §:n mukaan on ITF:llä varustamon laiminlyödessä tahallaan ITF-työehtosopimuksen noudattamisen oikeus ryhtyä tarpeellisiin toimiin varustamoa vastaan. ITF-sopimuksen voimassaolo ei näin ollen tässä tapauksessa ole ollut työtaistelutoimen esteenä.

Saarto on periaatteessa luvallinen, jos sitä ei ole kielletty lainsäädännössä tai sopimuksessa. Suomessa ei ole kysymyksessä olevan saarron kaltaisen toimenpiteen kieltävää lainsäädäntöä. Myöskään asianosaisten välisessä sopimuksessa ei ole kielletty työtaistelutoimenpiteitä, vaan ne ovat ITF-työehtosopimuksen 25 §:ssä tarkoitettujen olosuhteiden vallitessa sallittuja. Saarto voidaan siten katsoa kielletyksi vain, jos sen tavoite on hyvän tavan vastainen ja siten tai muulla perusteella oikeusjärjestyksen kannalta moitittava.

Työtaistelutoimenpiteen tarkoituksena tässä tapauksessa on lähinnä ollut painostaa työnantajaa selvittämään, onko Sun Pollux -aluksella 14.7.1980 alkaneen sopimuskauden aikana noudatettu ITF-sopimuksen ehtoja. MerimiesUnioni on siten toiminut hyväksyttävänä pidettävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Työtaistelua toteuttaessaan Merimies-Unioni ei ole rikkonut Suomessa voimassa olevia säännöksiä tai asianosaisten välisen sopimuksen määräyksiä eikä muutoinkaan menetellyt tavalla, jota ei voida pitää puolustettavana. Työtaistelutoimenpide ei ole Sun Polluxin osalta ollut oikeudenvastainen.

Saarrolla on painostettu Grand Pollux Inc:iä selvittämään myös, oliko Grand Castor Inc:in omistamalla Sun Castor -aluksella noudatettu tätä alusta koskevan ITF-sopimuksen edellyttämää tasoa aluksen miehistön palkkojen osalta.

Korkein oikeus toteaa, että ITF-sopimukset tehdään aluskohtaisesti ja että ITF oli tehnyt tällaiset sopimukset erikseen Sun Polluxin ja Sun Castorin osalta. Pyrkiessään pakottamaan Grand Pollux Inc:in esittämään selvityksen myös Sun Castorissa palveleville merimiehille maksetuista palkoista ja maksamaan heillä mahdollisesti olleet palkkasaatavansa, joista Grand Pollux Inc:in ei ole näytetty olleen vastuussa, Merimies-Unioni on toiminut hyvän tavan vastaisesti ja sillä perusteella myös oikeudenvastaisesti. Saarron toimeenpanemiseen ja kestoon Sun Castoria koskevan vaatimuksen ei kuitenkaan ole näytetty vaikuttaneen eikä saarrolla 21.7.1981 aikaansaadusta sopimuksesta voida päätellä, paljonko talletetusta määrästä oli tarkoitettu Sun Castorin miehistölle.

Merimies-Unionin saarrolla 21.7.1981 Grand Pollux Inc:in kanssa aikaansaama sopimus ei ole oikeustoimilain säännösten nojalla eikä muullakaan perusteella pätemätön lukuun ottamatta mitä edellä Sun Castorin osalta on lausuttu.

Grand Pollux Inc:in vaatimus Merimies-Unionin velvoittamisesta palauttamaan 100.000 USD:n talletus sillä toissijaisella perusteella, ettei Merimies-Unionilla ollut oikeutta pitää hallussaan talletusta, on, kuten hovioikeuskin on katsonut, ennenaikainen, koska 21.7.1981 tehdyn sopimuksen edellyttämää selvittelyä erimielisyyksistä ja maksamattomiksi väitetyistä palkoista ei ole näytetty vielä tehdyn.

Merimies-Unioni on 23.7.1981 jälkeen, jolloin lastaus oli saatettu loppuun ja Sun Pollux oli valmis lähtemään satamasta, huolimatta siitä, että Grand Pollux Inc. oli täyttänyt sille sopimuksen mukaan kuuluvan talletusvelvollisuuden, kieltäytynyt myötävaikuttamasta aluksen poistumiseen satamasta ja päinvastoin vaatinut Grand Pollux Inc:iltä uutta 1.000.000 USD:n talletusta työtaistelutoimenpiteen lopettamiseksi. Jatkaessaan saartotoimenpiteitä Merimies-Unioni on rikkonut työtaistelutoimenpiteen lopettamiseksi 21.7.1981 tehdyn sopimuksen. Tällä perusteella Merimies-Unioni on velvollinen korvaamaan Grand Pollux Inc:ille aikarahtaussopimuksen mukaisten päivämaksujen menetyksen ajalta 24.7.-3.8.1981 eli yhteensä 11 päivältä.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Vanhempi oikeussihteeri Johansson: Mietintönäni siltä osin kuin on kysymys hovioikeudessa ennenaikaisena hylätystä Grand Pollux Inc:in vaatimuksesta velvoittaa Merimies-Unioni palauttamaan 100.000 USD:n talletus muulla perusteella kuin oikeustoimilain 31 §:n nojalla ja oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa esitän seuraavaa:

Grand Pollux Inc. on kanteessaan vaatinut 21.7.1981 tehdyllä sopimuksella Merimies-Unionille vakuudeksi erimielisyyksien selvittämiseksi tallettamiensa 100.000 USD:n palauttamista korkoineen, paitsi sillä perusteella, ettei sopimus oikeustoimilain 31 §:n nojalla sitonut kantajaa, myös sillä perusteella, ettei Sun Polluxin eikä Sun Castorin miehistöillä ollut ITF-sopimukseen perustuvia palkkavaatimuksia. Kantaja on ennen oikeudenkäyntiä ja sen aikana vaatinut Merimies-Unionilta selvitystä sen oikeudesta olla palauttamatta talletusta tai sen osaa. Merimies-Unioni on aluksen lähdettyä Suomesta kieltäytynyt selvittämästä talletuksen käyttöä ja katsonut voivansa pitää varat sopimuksen 3 kohdan mukaisesti käytettäväksi Sun Polluxin ja Sun Castorin miehistöjen ITF-työehtosopimuksen mukaisiin palkkoihin ja omiin kuluihinsa.

Korkein oikeus katsonee, että 21.7.1981 osapuolten välillä tehtyä sopimusta on tulkittava siten, että mikäli osapuolet eivät voineet sopia erimielisyyttään ennen aluksen lähtöä Haminasta, talletettu määrä oli tarkoitettu maksettavaksi Merimies-Unionin tai ITF:n toimesta Sun Polluxin ja Sun Castorin miehistöille palkkana siltä osin kuin heidän palkkansa alittivat ITF-työehtosopimuksen mukaiset tariffit. Merimies-Unioni ei ole jutussa selvittänyt käyttäneensä talletettuja varoja osaksikaan sopimuksen mukaisesti sanottujen alusten miehistöjen palkkoihin, vaikka Merimies-Unionilla huomioon ottaen jutun oikeuskäsittelyn kestoajan olisi ollut tähän kohtuullisesti aikaa. Merimies-Unioni ei ole myöskään esittänyt selvitystä sopimuksessa tarkoitetuista omista kuluistaan. Tämän vuoksi ja kun kantajan vaatimus varojen palauttamisesta siten ei ole ennenaikainen, MerimiesUnioni on velvollinen palauttamaan talletuksen korkoineen Grand Pollux Inc:ille.

Tämän vuoksi hovioikeuden tuomio kumottaneen siltä osin kuin Grand Pollux Inc:in kanne on ennenaikaisena hylätty ja Merimies-Unioni velvoitettaneen maksamaan Grand Pollux Inc:ille 100.000 USD tai vastaava määrä Suomen rahassa maksupäivänä vallitsevan Suomen Pankin virallisen myyntikurssin mukaan 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 21.9.1981 lukien sekä korvaamaan Grand Pollux Inc:in oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Oikeusneuvos Saarni-Rytkölä: Grand Pollux Inc:in esittämän väitteen, että 25.9.1980 sen ja ITF:n välillä tehty erityissopimus on Grand Pollux Inc:iä sitomaton, jätän vasta täällä tehtynä huomiotta.

Tutkiessani valitukset muutoin totean, että Suomessa vireillepantu kanne koskee Merimies-Unionin ITF:n jäsenyhdistyksenä ITF:n Panaman lipun alla purjehtivan aluksen omistajan kanssa tekemän sopimuksen nojalla suoritettuja toimenpiteitä. Kysymys on siis Suomessa rekisteröidyn yhdistyksen Suomen alueella tehdyistä toimenpiteistä, joiden osalta kanteessa on myös vedottu Suomen oikeustoimilain säännöksiin. Katson, että asian ratkaisemisessa on sovellettava Suomen lain säännöksiä.

Merimies-Unionin työtaistelutoimenpiteenä julistama Sun Polluxin saarto on aloitettu ITF:n ja Grand Pollux Inc:in välillä tehdyn erityissopimuksen ja siihen liittyvän aluksen miehistöä koskevan työehtosopimuksen voimassa ollessa. Merimies-Unioni on ilmoittanut saartotoimenpiteen ja sillä 21.7.1981 aikaansaadun sopimuksen tarkoituksena olleen Sun Pollux- ja Sun Castor -aluksen miehistöjen palkkaehtojen noudattamatta jättämisestä johtuneiden epäselvyyksien ja rikkomusten selvittäminen sekä varustamon painostaminen uuden Sun Polluxin miehistöä koskevan erityissopimuksen tekemiseen. Työtaistelutoimenpide ei siis ole kohdistunut voimassa olleeseen työehtosopimukseen kokonaisuudessaan eikä sillä ole pyritty voimassa olleen työehtosopimuksen normien muuttamiseen, joten työtaistelutoimenpiteeseen ryhtyminen ei ole työehtosopimuslain säännösten mukaan käsittänyt työrauhavelvoitteen rikkomista. Saarto työtaistelutoimenpiteenä ei Suomen lain mukaan ole kielletty.

Asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene, onko Merimies-Unionilla jo ennen ryhtymistään tarkastuksen toimeenpanemiseen Sun Polluxilla, jonka lastauksen Haminan satamassa tuolloin on ilmoitettu jo olleen puoleksi suoritettu, ollut tieto mahdollisista palkkaepäselvyyksistä ja siitä, että miehistö oli vaihtunut 8.6.1981 sekä että Sun Pollux -aluksella myös oli mahdollisia palkkaepäselvyyksiä. Merimies-Unionin on kuitenkin täytynyt käsittää, että laivasta poistuneen miehistön palkkausta koskevien varmojen todisteiden hankkiminen ja kahden eri aluksen palkanmaksua koskevien vastuullisuuskysymysten selvittäminen tulisi vaatimaan niin pitkän ajan, että sitä ei aluksen lastausaikana kyettäisi suorittamaan. MerimiesUnioni ei ole näyttänyt, että se olisi puolestaan ennen saartoa ryhtynyt selvitysten hankkimiseen sellaisilta varustamon taloudellisia asioita hoitavilta elimiltä Hong Kongista, joilta selvitykset mahdollisesti olisi ollut saatavissa.

Merimies-Unioni ei ole myöskään väittänyt, että voimassa ollut erityissopimus olisi kummankaan asianosaisen taholta ilmoitettu puretuksi ennen sen voimassaolovuosipäivää. Kun sopimus näin ollen on jatkunut, ei työtaistelutoimenpide uuden sopimuksen aikaan saamiseksi ole ollut aiheellinen.

Edellä selostetun tilanteen huomioon ottaen on MerimiesUnionin toimeenpanema työtaistelutoimenpide ollut hyvän tavan vastainen ja niin ollen Suomen oikeusjärjestyksen vastainen. Työtaistelulla aikaansaatua sopimusta on myös näin ollen pidettävä pätemättömänä.

Kumoan täytäntöönpanokiellon ja hovioikeuden tuomion ja jätän asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian laatuun nähden ei Grand Pollux Inc:ille ole tuleva korvausta kuluistaan hovioikeudessa eikä täällä. Hylkään Merimies-Unionin oikeudenkäyntikuluvaatimuksen täällä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Täytäntöönpanokielto kumotaan.

Asian näin päättyessä kummankin osapuolen on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan täällä.